Mitä tietoja hakisit yleisneuvontapalvelusta?

Haluaisin vastauksia kysymyksiin . Mitkä viranomaiset mitäkin palveluja hoitavat, ohjeita miten tehdä erilaisia hakemuksia, missä laeissa tietystä asiasta säädetään, miten työpaikkaa kannattaa hakea, millainen koulutus joihinkin töihin vaaditaan

puhelimitse tai sähköpostilla

paikallispuhelumaksu ok

Yleispalvelua perustellaan tarpeettomilla hätäpuheluilla - eikö tämä ole sitten myös etsitty ratkaisu tähän ongelmaan - eikä mitään muuta. Eli vastaus hintaan yms. tulee varmaan ohjatun hätäpuhelun kautta? Sisältöanalyysi tarpeettomista puheluista on varmaan tehty - tämän pohjalta mahdollinen palvelutarjonta jos sellaista yhdenmukaisuutta tarvitaan. Joskus tarpeen voi ehkä kuitata muullakin tavalla kuin puhelinpalvelulla esim. ko. viranomaisen tehokkaammalla viestimisellä. Se voisi usein olla veronmaksajille edullisempaakin. Hallinnonalat ja eri viranomaiset ovat kehittäneet ja kehittävät palvelutarjontaansa itse - ei kai VM tätä tarvetta tiedä heitä paremmin? 

Jos alkutekstissä sanotaan:
"Neuvontapalvelun ei ole kuitenkaan tarkoitus korvata kunkin viranomaisen omaa palveluneuvontaa."

Niin miksi tehdä päällekkäisiä palveluita?
(parin vuoden päästä sitten karsitaan molempia rahanpuutteessa ja apua ei saa mistään..)

Jos maalaisjärkeä käyttäisi, niin eikö parempi olisi laittaa ne omat palveluneuvonnat kuntoon?
Vaikka sitten yhdistää ne tälläiseen keskitettyyn palveluneuvontaan, mutta ei missään nimessä
päällekkäisiä. (joista kuitenkin sitten saa erilaisia vastauksia..)

Miten yhteyttä:
- email, online chatti, twitter, facebook, sms, nettilomake, fyysisesti jostain luukulta..
 

Yleisneuvontapalvelun tarve vaikuttaa selittyvän sillä, että julkisten toimijoiden omat palvelut ja tiedonjako on epäselvää ja monimutkaista. Ensisijainen ratkaisu olisi kehittää kaikkia jo olemassaolevia palveluita ja kanavia siten, että ne olisivat selkeitä ja käyttäjäystävällisiä. Liian monet sähköiset asiointipalvelut ovat toteutukseltaan hiukan liian vaikeita ja perehtymistä vaativia.

Esimerkiksi kunnallistekniikan toimimattomuudesta ilmoittaminen olisi yksinkertaista, jos jostain saisi selvän tiedon kehen ottaa yhteyttä jos Kehä I:n liittymässä on vaarallisia kuoppia tai jos sähköt ovat poikki. Näkisin, että ongelma on syntynyt, kun eri laitoksia (esim. tiehallinto, tielaitos, kunnalliset sähköyhtiöt) on uudistettu ja muuteltu siten että kansalainen ei enää ymmärrä kuka vastaa mistäkin asiasta ja miten löytää oikean palvelupuhelimen/nettisivun yhteystiedot. Jos laitokset ja palveluista vastaavien tahojen nimet edes kertoisivat, mitä laitokset tekevät, kansalaisella olisi helpompaa.

Luulen, että yleisneuvontapalvelun perustaminen vain lisää byrokratiaa. Monet soittaisivat sinne pyytääkseen neuvontaa Kelan tukiasioissa, koiran myrkytystapauksissa tai väärin pysäköityjen autojen ilmoittamisissa, eikä neuvontapalvelussa kuitenkaan osattaisi kertoa oikeita vastauksia tai ratkaista ongelmia.

1. Yksinkertainen ratkaisu olisi "yleisneuvontapalvelun" sijaan perustaa "kiireetön hätänumero". Jos asiakkaalla ei olisi välitöntä hätää, esimerkiksi välitöntä ambulanssitarvetta tai tulipaloa, voisi soittaa kiireettömään numeroon, josta joku hätäkeskustoiminnan tuntija kuitenkin vastaisi ja vähintäänkin neuvoisi.

Palvelussa olisi käytössä kaikki hätäkeskuspäivystäjän "palvelut", mutta avainsana olisi kiireettömyys nimenomaan puhelinpalvelussa. Esimerkiksi irtaallaan juokseva koira liikennealueella, peltikolari hiljaisella tieosuudella tai edellisen yön pyörävarkaus on tarpeen ilmoittaa jollekulle (poliisille), mutta puhelun vastaamisajan ei tarvitse olla alle minuutti, jos sattuu olemaan ruuhkaa. Ongelma on, että tällaiseen tilanteeseen joutunut ei kanna mukanaan paikallisen poliisin yhteystietoja, vaan soittaa ensimmäiseen numeroon joka tulee mieleen hätätilanteissa eli hätäkeskukseen. Mikäli poliisilla olisi oma hätänumero, se tietysti helpottaisi ruuhkaa sairastapauspuolella.

Vastaamisaika kiireettömässäkään palvelussa ei saisi venyä määrättömästi (pysyä ehdottomasti alle kymmenessä minuutissa). Idea olisi joka tapauksessa se, että sairauskohtaus- ja onnettomuussoitot eivät jonottaisi kiireettömien puheluiden perässä eivätkä hätäkeskuspäivystäjät siten turhautuisi ja hermostuisi soittajille.

2. Edellä kuvattu kiireetön hätänumero olisi tietysti puhelinpalvelu.

3. Yleisneuvontapalvelu olisi nimenä ihan liian yleinen, sinne soitettaisiin joka ihmeen asiassa ikään kuin numerotiedustelun tapaan. Kiireetön hätänumero tai kiireetön yleinen viranomaisnumero toimisi paremmin.

4. Olisi ok, sillä kyseessä olisi normaali puhelu.

1. Mitä tietoja toivoisitte yleisneuvontapalvelusta saavanne?

* yleistä terveystietoa tai ainakin ohjausta 'virallisiin' palveluihin

* ei kiireellisten rikosilmoitusten vastaanottoa tai  vastaavien kaavakkeiden täyttöopastusta

Millä tavalla ensisijaisesti haluaisitte ottaa yhteyttä palveluun?

* puhelimella, sähköpostilla, webbisivujen kautta

Mikä nimi sopisi mielestänne palvelulle?

hälläväliä

Yleisneuvontapalveluun soittaminen maksaa normaalin puhelinmaksun (ppm/mpm) verran, onko tämä mielestänne ok?

Jos ppm ei ole kohtuuttoman kallis ja jos se ei kallistu merkittävästi, niin hyvästä tiedosta voi hyvinkin maksaa ko. summan. Toisaalta rikosilmoituksen teosta en olisi valmis maksamaan mitään. Kustannan järjestelmää veroillani jo muutenkin. (Ihan hyvä kylläkin.)

1. Kun mietin omaa elämääni ja siihen liittyviä ihmisiä, kysymysten kirjo on aika huikea. Osaan itse hakea netistä tietoa varsin hyvin, mutta kaikki lähipiirissäni eivät. Päällimmäinen kysymys taitaisi olla se, mistä löydän tietoa mistäkin aiheesta vastaavasta ja apua antavasta ahosta: parisuhde, avioero, hautajaiset, perunkirja, työttömyys, mielenterveyden ja alkoholismin hoito ... Kuka auttaa elämän eri vaiheissa?

2. Joskus tarve on nopea (puhelin), joskus asia voi odottaa (netti), joskus asiaa on puitava perinjuurin (kasvokkain).

3. Neuvokas

4. OK

Hiukan kärjistäen: Hyvä asia, mutta nollatutkimuksen vaara!

Kannatan ehdottomasti suunniteltua neuvontapalvelua, mutta tämä kyselypä ei tavoitakaan suurta osaa niitä tahoja, jotka erityisesti tätä palvelua kaipaavat; ihmisiä, joilla ei ole nettiyhteyksiä tai ihmisiä, jotka eivät ole vielä likikään sinut tämän viestintäkanavan kanssa. Vähän niinkuin kysyisi nukkuvalta, että jokos nukut? Ei tule vastausta, mutta rehellinen hereillä olevapa vastaakin aina: EN!

Koska lukuisat viranomais- ja yksityisetkin tahot ovat vähentäneet puhelinneuvontapalveluitaan siinä luulossa, että "Kaikki ihmisethän voivat hankkia tietoja netistä", niin mahdollisimman nopeasti pitäisi pistää pystyyn palvelu, joka korvaisi tuon aukon, johon ovat tippuneet  mm. vanhukset, vanhoilliset, ulkosalla viihtyvät, ei-nettiriippuvat, tietokoneensa päivityksen muutama vuosi sitten unohtaneet ... 

Omasta puolestani vastaan:

(1. Mitä tietoja toivoisitte yleisneuvontapalvelusta saavanne?)
Niitä tietoja, joita en saa vielä riittävän kätevästi ja nopeasti joidenkin viranomaisten kömpelöiltä nettisivuilta. Olen ihan varma, että tilanne ei vielä pitkään aikaan ole niin hyvä, etteikö aiottu neuvontapalvelu ehtisi jo maksaa itsensä takaisin, edellyttäen, että palvelun resursoinnissa ei niuhoteta. Ja edellyttäen, että se samalla reippaasti vähentää turhia 112-soittoja. Joissakin katastrofitilanteissa palvelunumero voisi toimia muun turvallisuusviestinnän jatkeena, jolloin (tai miksei kokoaikaisestikin) sen voisi myös kytkeä muuhun olemassa oleviin julkishallinnon yhteyspalveluverkostoon.

(2. Millä tavalla ensisijaisesti haluaisitte ottaa yhteyttä palveluun?)
 Puhelimitse, täydennettynä osaavilla nettivinkeillä.

(3. Mikä nimi sopisi mielestänne palvelulle?)
Julkishallinnon neuvontapalvelu ... ehkei kuitenkaan. Kansalaisten asiointipalvelu ... No joo, ehkä.

(4. Yleisneuvontapalveluun soittaminen maksaa normaalin puhelinmaksun (ppm/mpm) verran, onko tämä mielestänne ok?)  On.