Miten ihmisoikeudet voivat Suomessa?
Perus- ja ihmisoikeuksilla tarkoitetaan yksilölle kuuluvia perustavanlaatuisia oikeuksia. Perusoikeudella tarkoitetaan oikeutta, josta on säädetty perustuslaissa. Ihmisoikeudet puolestaan ovat oikeuksia, jotka on turvattu kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa. Tällaisia oikeuksia ovat esimerkiksi yhdenvertaisuus, kidutuksen kielto, oikeus työhön ja elinkeinovapaus, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja sananvapaus.
Ihmisoikeudet ovat universaaleja ja kuuluvat kaikille ihmisille kaikkialla. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen turvaaminen on julkisen vallan tehtävä. Ihmisoikeustilanteen tarkastelu on tarpeen, jotta voidaan arvioida toteutuvatko yksilön oikeudet lain edellyttämällä tavalla.
Juuri nyt on käynnissä kaksi keskeistä hanketta, joissa pyritään Suomen ihmisoikeustilanteen avoimeen tarkasteluun. Oikeusministeriössä valmistellaan parhaillaan kansallista ihmisoikeustoimintaohjelmaa. Ulkoasiainministeriö puolestaan valmistelee raporttia Suomen ihmisoikeustilanteesta YK:n yleismaailmallista määräaikaistarkastelua varten. Kansalaispalautteella on paljon annettavaa kumpaankin prosessiin.
Kysymykset
· Mitkä ovat mielestäsi Suomen ihmisoikeustilanteen keskeiset vahvuudet?
· Mitkä ovat mielestäsi Suomen suurimmat ihmisoikeushaasteet tällä hetkellä?
· Onko Suomen ihmisoikeustilanteen kehittymisessä ollut erityisiä piirteitä, jotka huolestuttavat sinua?
Kansallisen ihmisoikeustoimintaohjelman valmistelu (oikeusministeriö)
Ihmisoikeustoimintaohjelman valmistelu perustuu pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan, jossa todetaan, että vuoden 2011 aikana laaditaan Suomen ensimmäinen kansallinen ihmisoikeustoimintaohjelma. Toimintaohjelma laaditaan vuosiksi 2012–2013.
Laadittavan toimintaohjelman tavoitteena on asettaa Suomen kansallisen perus- ja ihmisoikeuspolitiikan painopisteet tällä hallituskaudella, kartoittaa eri ihmisoikeustoimijoiden roolia sekä määrittää konkreettisia toimenpiteitä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen edistämiseksi eri hallinnonaloilla. Toimintaohjelmahankkeiden seuranta järjestetään siten, että niiden toteuttamisesta voidaan raportoida eduskunnalle annettavan laajemman selonteon yhteydessä vielä tällä vaalikaudella.
Lisätietoja hankkeesta: http://www.om.fi/Etusivu/Valmisteilla/Kehittamishankkeita/1302674002425
Suomen ihmisoikeustilanne YK:n tarkastelussa (ulkoasiainministeriö)
Yleismaailmallinen määräaikaistarkastelu (Universal Periodic Review, UPR) on YK:n ihmisoikeusneuvoston yhteyteen luotu valtioiden välisen vertaistarkastelun mekanismi, jonka avulla tarkastellaan säännöllisesti kaikkien YK:n jäsenmaiden ihmisoikeustilannetta noin neljän vuoden välein. UPR perustuu valtioiden väliseen vuoropuheluun, jossa valtiot esittävät toisilleen kysymyksiä ja suosituksia. UPR on poliittiselta painoarvoltaan merkittävä kansainvälinen ihmisoikeusmekanismi. Suomen ihmisoikeustilannetta tarkastellaan toisen kerran YK:n UPR-työryhmässä 23. toukokuuta 2012. Myös kansalaiset voivat seurata Suomen tarkastelua videolinkin kautta suoraan verkosta. UPR-työryhmän raportti hyväksytään ihmisoikeusneuvostossa syyskuussa 2012, jolloin Suomi voi ottaa kantaa saamiinsa suosituksiin.
Yksi Suomen tarkastelun tausta-asiakirjoista on kansallinen raportti. Tiiviissä raportissa tulee selostaa edellisten suositusten hyväksymisen jälkeistä ihmisoikeuskehitystä ja määritellä Suomen ensimmäisessä UPR-tarkastelussa hyväksymien suositusten täytäntöönpanon osalta saavutuksia, parhaita käytäntöjä, haasteita ja rajoitteita. Suomen kansallinen raportti tulee toimittaa maaliskuuhun 2012 mennessä. Kansalaisjärjestöt voivat lisäksi toimittaa aineistoa suoraan YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle.
Suomen kansallisen raportin laatimisesta sekä valmistautumisesta tarkasteluun vastaa ulkoasiainministeriö. Suomen UPR-tarkastelun onnistunut läpivienti on yksi Suomen ihmisoikeuspolitiikan lähiajan prioriteeteista. Raportin laatimiseksi on käynnistetty laaja ministeriöiden ja kansalaisyhteiskunnan kuulemisprosessi.
Suomen ihmisoikeustilannetta tarkasteltiin ensimmäisen kerran UPR-työryhmän ensimmäisessä istunnossa vuonna 2008. Tuolloin Suomi sai kahdeksan suositusta, liittyen muun muassa Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksen nro 169 ratifiointiin, seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin, vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen ratifiointiin sekä rasismiin ja muukalaisvihaan liittyen. Suomi antoi vuonna 2010 vapaaehtoisen välikausiraportin saamiensa suositusten toimeenpanosta, ja on ottanut suositukset mukaan vuonna 2009 hyväksyttyyn Valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittiseen selontekoon.
Keskustelun kommenttien käyttö
Kansalaiskeskustelussa esitettyjä kommentteja hyödynnetään sekä kansallisen ihmisoikeustoimintaohjelman että YK:n UPR-tarkastelua varten laadittavan määräaikaisraportin valmistelussa.
Lisätiedot: projektiavustaja Tapio Rantanen (UM), etunimi.sukunimi(a)formin.fi ja neuvotteleva virkamies Kaisa Tiusanen (om) etunimi.sukunimi(a)om.fi
Vammaisilla on oikeus työhön
-Vammaisilla on oikeus omaan mielipiteeseensä ja sananvapauteen
Vammaisilla on oikeus itsemääräämisoikeuteen
Vammaisilla on oikeus äänestää edustkunta euro ja tasavallan presidentin vaaleissa sekä Vmahdollisissa kansanäänestyksissä.
Vammaisilla on oikeis osallistua poliittiseen puolueeseen
Vammaisilla on oikeus osallistua omaan päätöksentekoon,
Vammaisilla on oikeus ja velvollisuus olla rehellinen
Vammaisilla on oikeus tasa-arvoon
Samaa mieltä
6
Eri mieltä
0
Suomella ei varsinaisesti ole vahvuuksia ihmisoikeustilanteen suhteen, sen todistaa jo Suomen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta saamien tuomioiden määrä. Pahinta on että Suomi ei monestikaan edes noudata EIT:n suositusta saatuaan langettavan tuomion.
Haasteena näen ennenkaikkea riippumattoman perustuslakituomioistuimen puuttumisen. Suomen perustuslakivaliokunta koostuu saman puolueen poliitikoista kuin lainsäätäjät, eikä perustuslaille anneta arvoa vaan sen kanssa ristiriidassa olevia lakeja säädetään jatkuvasti. Perustuslakituomioistuin toki hyväksyy lait sillä eihän puoluetoverin kanssa toki eri mieltä olla. Toiseksi, näen ongelmallisena mm. poliisin toiminnan valvomattomuuden. Jos poliisi tekee rikoksen, tutkinnan hoitaa toinen poliisi toisesta poliisipiiristä ja eihän korppi korpin silmää noki. Lähipiirissänikin on poliisin rikollisen toiminnan uhriksi joutuneita, mutta he tietävät, että Suomessa on mahdotonta saada poliisi oikeudelliseen vastuuseen laittomista teoistaan, joten on pakko vain purra hammasta ja unohtaa...
Samaa mieltä
18
Eri mieltä
0
Viranomaisten tekekemien rikosten tutkinta painetaan usein "villasella".
Vrkarikokset tehdään virkavastuulla ja kyseitä vastuuta ei suomessa noudata viranomainen lainkaan.
Virkarikoksiin syyllistyneiden henkilöiden suojelu on suomessa "maan tapa".
Lastensuojelussa paljastuneet laiminlyönit ovat vain jäävuoren huippu ja laki ei ole kaikille sama.
Viranmainen kiertää vastuunsa sekavan ohjeistuksen ja lain varjolla ja perusteettomasti vältää rikosoikeuden ilman lain käytön mahdolisuutta "harkinta- ja mielivallan avulla".
Oikeuskanslerin ja -asiamiehen lausunnot sekä syyttäjälaitokset suojelevat vastuutonta toimintaa sallimalla heille "mielivallan käytön" päätöksissä jotka on perustuslain mukaan tuomittavia rikoslain mukaan virkarikoksina.
Mielivalta viranomaisten toiminnassa pitää saada kitketyksi kokonaan pois ja vastuuseen pitää heidät saada paljastuneiden tapausten takia syyttäjän toimesta. Näin suomessa ei valitettavasti ole puututtu mielivaltaan lainkaan. Laki on ihmisoikeuksien kulmakivi ja jos EIT:ltä tulleet tuomiot suomelle osoittavat kyseisen toiminnan lain vastaiseksi miksi lakiin ei ole tarkemmin kirjattu "viranomaisten rikoksien tuomio vastuuta niistä"?
Virkarikolliset saavat jatkaa rikollista toimintaansa ilman seuraamusta vaikka vahinkoja syntyy lisää juuri "virkarikollisia suojelevan käytännön takia".
Perustelut ovat yleensä lakiin perustuvia, ei asiaan, joten vastuun siirtäminen on lainlaatijan tapa reagoida huonoon käytäntöön vasta kun paljastuksia tulee liikaa.
Perus- ja ihmisoikeudet eivät toteudu ennenkuin viranomaisten vastuut kirjataan selvästi lakiin ja he voivat joutua myös vastuuseen päätöksistään jos "toiminta on ollut perusteettomien lausuntojen takia syyllistävää tai rikollista". Mielivalta on virka rikosten perusteella toteutettavaa syyllistämistä ilman asianmukaista tutkimusta. Jokainen on lain edessä syytön kunnes toisin todistetaan.
Paljastuneet tapaukset osoittavat ettei laki ole sama kansalaisille tai virkamiehille.
Viranomaisen on pystyttävä osoittamaan perusteet väitteilleen mutta tekaistulle perusteille ei kukaan voi mitään koska niitä tehdään viranomaisten toiminnassa koko ajan ilman perusteita.
Huostaanotot on yksi esimerkki tästä käytännöstä jossa tekaistuilla perustella tuhotaan lasten ja perheiden elämä usein jopa loppu elämäksi ja resurseihin viitaten "avohuollon tukitoimet eivät riitä" on heillä vastauksena väitteilleen! Miksi? Helpompaa perustetta ei voisi olla jos ei ole kyseistä palveluakaan ei mikään sillin ole ollu riittävää tukea.
Perusteettomien väitteiden takana on sosiaalityöntekijät ja johtavat sosiaalityön tekijät jotka Aluehallintoviraston ja ex-Lääninhallitusten tutkimuksissa eivät täyttäneet edes velvotteitaan eikä myöskään pätevyys vaatimuksia n. 50% oli epäpäteviä ja vahinkojen määrää voidaan katsoa vuosi tasolla 17000 -60000 henkilön kohdalla tapahtuneen vuosittain suomessa. Olisiko vastuuttoman toiminnan takia valvonta viranomaisten saattaminen vastuuseen laiminlyönneistä kun oikeuskansleri ja -asiamiehet antavat vain huomautuksia eikä saata asioita edes syyte harkintaan lainkaan. Oikeusasiamies ei toimi siis tavallisten kansalaisten suhteen oikeuden mukaisesti jos antaa toiminnasta vain huomautuksen tai kiinnittää kyseisten viranomaisten tietoon käsityksensä.
Ihmisoikeuksien toteutuminen ei siis ole ollut heille lähtökohtaisesti tärkeää vaikka virka siihen velvoittaakin.
Ihmisoikeus valvonta ei ole suomessa ollut koskaan kyseisten "sertifikaattien" ja sopimusten tasolla eikä muutosta ole siis odotettavissakaan suomessa.
Mielestäni syytteet olisi pitänyt nostaa useassa tapauksessa suoraan mutta "viranomaisten toiminta on ne estänyt tehokkaasti suomessa" ja sallinut "törkeät ihmis- ja perusoikeus loukkaukset suomessa" ilman minkäänlaista valvontaa tai lain noudattamista.
EIT:ltä suomi saa eniten tuomioita juuri kyseisistä ihmis- ja perusoikeus loukkauksista euroopassa.
Samaa mieltä
24
Eri mieltä
0
Aivan samaa mieltä, minusta ongelma tiivistyy sellaiseen kysymykseen, miksi palveluja tarjotaan muka säästösyystä ja asennetekijöiden takia stereotypioille, mutta samaan aikaan apua tarvitsevien kirjo on laajentunut. Tätä edesauttaa valtionhallinnon tehostamisohjelma, sekä äärimmäiset säästöt ennaltaehkäisevällä puolella. Päädytään tilanteeseen, josaa lapioidaan rahaakin hukkaan koko ajan, ja laillisuus, sekä ihmisten oma tuntemus siitä, mitä oikeudenmukaisuus on, on kriisissä.
Suomen ehdoton vahvuus on asiantuntijuus, mutta vain ulkoisesti. Sisäisesti sitä tunnutaan vihaavan, kyseenalaistavan koko ajan. Tämä ilmenee keskustelukulttuurissa sellaisena piirteenä, että tutkijat kautta linjan tuntuvat saavan niin paljon vihapostia ja suoranaista uhkailua, että heidtä on suljettu monin paikoin keskustelusta ainakin omalla nimellään.
Erityinen kummallisuus on se tutkimuksissakin paljastunut kohta, että ulkomailla opiskellut suomalainen, tai siellä työtä pitkään tehnyt, joutuu samanlaisen syrjinnän kohteeksi työmarkkinoilla kuin monet muut ryhmät, maahanmuuttajista eriaisiin vähemmistöihin, jopa enemmistöön, nimeltä naiset.
Erityinen vahvuutemme tasa-arvon ajattelussa kääntyy ikävä kyllä tasapäistämisen kautta negaatioksi. Kukaan tuskin haluaa oikeasti olla kiintiöihminenkään, on aika turhauttavaa yrittää korjata tilannetta sellaisin toimenpitein. Näen hyvin selkeästi, edelleen tutkimusten mukaan, että Suomessa elää sitkeästi sata vuotta vanha asennemaailma sekä julkisissa että yksityisissä organisaatioissa, jonka mukaan on olemassa jotekin naisten ja miestin työt. Kun edelleen, tutkimus puoltaa tasa-arvoisuutta ja yhdenvertaisuutta, korostamalla sekatiimejä ja erilaisuuden hyödyntämistä yhdnevertaisuulakiin verrattuna positiivisena optiona, Suomi päätyy kulttuuristen tekijöidensä- lue laiskuuden- puuttua asenteisiin, ajamaan edelleen monia ulkomaille. Mukaan kuuluu myös, että Suomessa opiskelleet ulkomaalaiset pakotetaan maasta ulos, kun heille annetaan kohtuuttoman lyhyt aika hakea töitä.
Siellä sitten sekatiimienkin tuloksena, ne samat alat, joissa Suomessa on jatkuva aliarvostuksen tila , naisvaltaiset alat, voivat imagollisesti ja ihmisten viihtyvyyden kannalta paremmin, myös palkka on enemmän raiteillaan kuin Suomessa. Suomessa on edelleen miesvaltaisia aloja, ja kaikki kunnia miesten osaamiselle, maailmalla kuitenkin nekin alat ottavat yhä enemmän naisia mukaan, sillä sekatiimi on se ideaali kommunikaation ja ilmapiirin takia, ideoiden syntymisen kannalta, parempi vaihtoehto.
Tässä tullaan ehdottomaan positiiviseen kohtaan, vahvuudet toimia kansainvälisissä tehtävissä- ikävä kyllä, Suomen ulkopuolella. Nyt on sitten myös selvinnyt sekin, että USA:sta pakenee jatkuvalla syötöllä yrityksiä, osin maksuvalmiuden, osin liian tiukan maahanmuuttopolitikan takia. Naapurimaa Kanada tuntuu taas olevan ihan toisella aaltopituudella, ja menestyy maahanmuuttokysymyksissä erinomaisesti. Siellä Euroopassa normalisoitunut asenne olisi monen paikallisen tahon mielestä poliittinen itsemurha, vaikkakin, rasisteja toki on sielläkin.
Tästä tuli täysin yllättäen Suomen supervahvuus (USA:n hallinnon lainoittama sähköautoprojekti Suomeen) , mutta tällä hetkellä muukalaisviha ja erilaiset lumetermit, joiden tarkoituksena on valtavirtaistaa rasismia ja negatiivista suhtautumista jopa omiin kansalaisiin, kuten naisiinkin... ajetaan arkikielenkäyttöön.
Edelleen suurena vahvuutena pidän sitä, että tästäkin huolimatta suurin osa suomalaisista, ja tällä hetkellä, jopa osa perussuomalaisista, on ihan järkilinjoilla. Myös miehistä, sillä kovinkaan moni mies ei tunnu identifioivan itseään ääriliikkeeseen sillä rintamalla. Naisten kohdalla samoin, ääriliike ei enää kiinnosta. ("feminismi" vs. "miesliike"). Ja se näkyy myös tutkimuksessa, mutta kuten aina, myös asiantuntijoilla voi olla muita motivaatioita kuin tiedon lisääminen tai asenteiden muuttaminen. Pitää siis olla lähdekritiikkiä, ja sen käsite pitäisi ulottaa läpi koko koulutusjärjestelmän.
Se taas on joutumassa nyt omiin kriiseihin säästöjen nimissä, ja en oikein näe mielekkäänä tätäkään siinä valossa, kun Suomen supervahvuus viennissäkin on juuri se koulutuksemme.
Samaa mieltä
7
Eri mieltä
0
Lasten ja etävanhemman välisen suhteen takaaminen vanhempien avioeron jälkeen on merkittävä haaste ihmisoikeuksille Suomessa. Tutkimusten mukaan joka kolmannelta erolapselta katkeaa suhde etävanhempaansa eron jälkeen pitkällä aikavälillä; vanhemman perustaessa uusperheen jopa 40 %:ilta. Tyypillinen syy on lähivanhemman katkeruus entiselle puolisolleen, joka kovenee tämän löytäessä uuden puolison tai lähivanhemman halutessa kiinteyttää uusperhettään. Avioero koskettaa n. 30000 lasta vuosittain. Tavattoman suuri joukko lapsia ja etävanhempia menettävät siten syyttä yhteyden toisiinsa vuosittain Suomessa.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8. artiklan mukaan jokaisella on oikeus perhe-elämään. Sen on tulkittu tarkoittavan myös etävanhemman yhteyttä olla yhteydessä lapseensa. Tämä oikeus on tullut takaoven eli EIS:n liittymisen kautta Suomeen. Olisi tärkeää, että oikeus kirjattaisiin suoraan Suomen lakiin.
Lapsen vieraannuttaminen etävanhemmasta tulisi sanktioida. Kyseessä on äärimmäinen muoto henkistä väkivaltaa lasta ja hänen etävanhempaansa kohtaan, jolla on elämänpituiset seuraukset ja joka aiheuttaa mittaamatonta kärsimystä vieraannutetuille lapsille ja heidän etävanhemmilleen.
Laajuudeltaan ja kauaskantoisilta vaikutuksiltaan vieraannuttaminen ja sekä lapset että vanhemman oikeus yhteyteen toistensa kanssa ovat suurimpia ihmisoikeusongelmia Suomessa.
Samaa mieltä
34
Eri mieltä
4
Perheoikeuden puolella on kestämätöntä, että itse riitaa haastamalla voi saada merkinnän papereihin, että tämä ex-pariskunta on nyt niin riitainen, ettei kykene lapsiensa asioista sopimaan... Tappelua ylläpidetään usein siksi että saataisiin itselle yksinhuolto ja ex-puoliso pelattua ulos lasten elämästä. Tilalle on melkein aina jo katsottuna uusi "parempi isä/äiti" niille lapsille.
Minusta riitaisuusperiaatteella yksinhuoltoa halajavat tutkittakoon tarkemmin: kuka oikeastaan tappelee ja mistä? Jos kyse on vain siitä että äidin/isän pitäisi saada elää uusperhettään kuin mitään ex-liittoa ei koskaan olisi ollutkaan, ehkä se peruste on jotenkin väärä. Tilanne pitäisi huomioida ihan täysimääräisesti sen mukaan, että mitkä ovat lapsen oikeudet ihmisoikeus- ja lastenoikeuspykälien mukaan, mutta toki myös ne tilannekohtaiset asiat pitää huomioida.
Jos minä olisin tuomari ja saisin päättää lapsen asuinpaikan, istuttaisin ne vanhemmat pöydän ääreen miettimään, että mitä ne lapset tarvitsee voidakseen hyvin ja jotta heillä säilyisi molemmat vanhemmat. Kaikki aikuisten paskanlätkytys siitä, miten surkea vanhempi se toinen on pitäisi kieltää lailla!!!
Samaa mieltä
9
Eri mieltä
0
Juuri tämä erotilanteiden käsittely lasten ja isien kannalta on mielestäni se aihealue, joka ihmisoikeuksien puuttumisen takia vaikuttaa kaikkein eniten tavallisten ihmisten elämään.
Samaan sarjaan menevät aiheettomat huostaanotot ja muu sosiaalitoimen harjoittama mielivalta.
Blogissani on julkisesti ns. "ensimmäinen kirje" Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle, joitain tutkintapyyntöjä ym. joista voi saada jonkinlaisen käsityksen sosiaalipuolen, poliisin ja tuomioistuinten toiminnasta asumis ja huoltajuusasioihin liittyen.
Huolimatta tutkintapyyntöihin liitetyistä todisteista ei viranomaisten tekemiä rikoksia ole haluttu tutkia. Syynä lienee lähinnä se, että suomen virallinen kanta on se mikä on. Kannan voi kuunnella Youtubessa, hakusanaksi "eieren51" ilman lainausmerkkejä :)
Blogi haulla "uginkuningas.blogspot.com"
Tilanne on varmasti samanlainen koko maassa, koska oikeuskanslerinvirastokin on sitä mieltä, että "etävanhempi" on täysin oikeudeton omiin lapsiinsa.
Samaa mieltä
2
Eri mieltä
0
Suomen oikeusvaltiossa on tosiaan vahvistamisen tarvetta. Olemme saaneet mittavan määrän tuomioita pitkittyneistä oikeuden käynneistä ja toisaalta juuri perus- ja ihmisoikeuksien liian kevytmielisestä sivuuttamisesta tuomioistuimissa.
Otamme oikeusvaltion liian itsestään selvänä ja luotamme liikaa. Lainsäädäntömme on alikehittynytt esimerkiksi juuri poliisin toiminnan valvonnassa ja lupamenettelyissä. Kotietsinnät pitäisi saada tuomioistuinten päätösten piiriin. Vastaavia ongelmia on poliisin valtuuksissa verkossa.
En näe, että tarvitsisimme perustuslakituomioistuinta koko siinä laajuudessa kuin se on monissa maissa käytössä, mutta parlamenttaarinen perustuslakivaliokunta pitää karkottaa kauaksi lain soveltamista näpelöimästä! Perustuslakiin pitäisi kirjat kielto eduskunnalle puuttua lain käyttöön missään muodossa. Tämä pakottaisi myöskin huolellisemmaksi lain valmistelussa ja perusteluiden kirjoittamisessa. Toisaalta perustuslakituomioistuinta todellakin tarvittaisiin varmistamaan lainsäädännön johdonmukaisuutta perustuslaillisista periaatteista lähtien. Tämänhetkiset laillisuusvalvontaviranomaisemme (oikeusasiamies ja -kansleri) ovat redundantteja, mutta kumpikaan ei pysty puuttumaan lain epäkohtiin. Virastot voisi yhdistää ja toisen tilalle perustaa perustuslakituomioistuimen.
Jotakin tarvitsee myös tehdä tuomioistuinjärjestelmällemme, jotta alueelliset erot hovioikeuksien tuomioissa poistuvat. Tarvitaan oikaisuja lakiin, että myös salaiset tuomiot voidaan tuomioistuinjärjestelmän laadunvalvonnassa vertaille yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.
Samaa mieltä
6
Eri mieltä
0
Uskonnonvapaus, yhdenvertaisuus, sopimusvapaus: Ateisteja ja hinduja ei saisi pakottaa pitämään liikkeitään kiinni Jahvelle pyhitettyinä päivinä.
Yhdenvertaisuus: on väärin, että nuorukaiset teljetään vankilaan sukupuolensa ja uskontonsa perusteella, elleivät he suostu pakkotyöhön armeijaan/sivariin, kääntymään Jehovan todistajiksi tai aloittamaan sukupuolielintensä poistamista.
Sopimusvapaus ja järjestäytymisvapaus: ihmisellä tulisi olla oikeus solmia haluamansa lainen työsopimus riippumatta siitä, hyväksyykö ay-liike sen.
Naisenkin tulisi saada päättää ruumiistaan ja halutessaan maksaa siitä, että hänelle järjestetään turvalliset työtilat. Nyt työn luonteesta riippuen maksun vastaanotto työtiloista on laitonta. Vain työhön pakottamisen tulisi olla laitonta.
Lainsäädännön tulisi olla sukupuolineutraalia eikä antaa erioikeuksia millekään uskonnoille.
Elinkeinovapaus: valtion ei tulisi harjoittaa lukumäärätarveharkintaa millään alalla, vaan turvallisuusvaatimukset täyttävien ihmisten tulee saada yrittää ja asiakkaiden tulee saada markkinoilla päättää, ketkä yrittäjät tienaavat ja ketkä eivät. Valtion ei siis pidä monopolisoida aloja.
Samaa mieltä
5
Eri mieltä
4
%7Cutmccn%3D(direct)%7Cutmcmd%3D(none)%3B%2B__utmv%3D60669554.-%3B)
Kirjoittanut Tuntematon, päivämäärä 14/11/11
Mitkä ovat mielestäsi Suomen ihmisoikeustilanteen keskeiset vahvuudet?
Hyvin toteutettu yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, useimmat vapausoikeudet.
· Mitkä ovat mielestäsi Suomen suurimmat ihmisoikeushaasteet tällä hetkellä?
TSS-oikeudet, erityisesti oikeus asialliseen terveydenhoitoon on rapautumassa. Oikeus työhön on menetetty oikeus, joka pitäisi palauttaa.
Sananvapauden ristiriita ihmisarvon ja kunniansuojan välillä: sananvapauteen pitäisi liittää sananvastuu.
· Onko Suomen ihmisoikeustilanteen kehittymisessä ollut erityisiä piirteitä, jotka huolestuttavat sinua?
Demokratiaoikeudet ovat kaventumassa, kun puoluevalta keskittyy ja ay-liike ottaa valtaoikeuksia kansalta ja kansan valitsemalta eduskunnalta.
Ihmisoikeuskeskustelussa unohtuvat ihmisvelvollisuudet. Oikeus yksille on aina velvollisuus toisille. Pitäisi keskustella, mitä ihmisvelvollisuuksia itse kullekin asetamme.