Miten pysäytetään Suomen luonnon köyhtyminen?
Suomen luonto köyhtyy, kertovat tutkimukset. Köyhtyminen voidaan pysäyttää vain, jos toimimme yhdessä määrätietoisesti tavoitteen eteen. Tarvitsemme myös uusia keinoja monimuotoisuuden suojeluun.
Siksi kutsumme kaikki suomalaiset mukaan keksimään uusia keinoja luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi. Ideoita hyödynnetään luonnon monimuotoisuutta turvaavassa kansallisessa strategiassa ja toimintaohjelmassa, jotka uudistetaan tämän vuoden aikana. Työ on erittäin tärkeä: uusien suuntaviivojen avulla luonnon monimuotoisuuden väheneminen olisi saatava pysähtymään Suomessa vuoteen 2020 mennessä.
Nyt on hyvä hetki keksiä vaikka jotain ihan uutta.Tuoreet ajatukset ovat tervetulleita! Voit hakea inspiraatiota blogista, jossa ruoditaan luonnonsuojelun nykytilaa ja ajatellaan ääneen tulevaisuuden mahdollisuuksia. Kysely on avoinna 8.3.–12.4.
Kysymykset johdattelevat vastauksia käytännön ratkaisujen suuntaan:
- Millä keinoilla tai eri keinojen yhdistelmillä luonnonvarojen kestämätön käyttö ja ylikulutus saadaan Suomessa kuriin?Pitäisikö esimerkiksi yhteiskunnanohjauskeinoja kuten verotusta tai tukijärjestelmiä muuttaa? Mihin suuntaan?
- Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen nähdään yhä ”luontoväen” asiana. Miten luonnon monimuotoisuus voitaisiin ottaa paremmin huomioon myös esimerkiksi liikennesuunnittelussa, opetuksessa, maataloudessa ja energiaratkaisuissa?
- Ratkaisevatko uudet suojelualueet luonnon köyhtymisen ongelman?
- Mitä aineellisia tai aineettomia hyötyjä on monimuotoisesta luonnosta? Miten ne saataisiin mukaan päätöksentekoon niin, että lyhytnäköinen luonnonvarojen hyödyntäminen ei hallitsisi päätöksentekoa?
- Miten yritykset voisivat nykyistä paremmin ottaa toiminnassaan huomioon luonnon monimuotoisuuden?
näytä lisää Ideointi ja tuotekehittely kannattaa aloittaa maksavan asiakkaan näkökulmasta, yhteiskunnan varat eli veronmaksajien maksuhalukkuus eivät riitä turvaamaan luonnonsuojelutuotteiden kysyntää. Moni meistä on halukas ostamaan niittylihaa, vaikka se on kalliimpaa kuin kuin pakettiliha lähimarketin hyllyllä. Samalla saadaan julkisena hyötynä kaunis ja monimuotoinen maalaismaisema. Luonnonsuojelutuotteissa pitää näkyä korkeamman laadun mukainen lisähinta, sillä ihmiset ovat halukkaita maksamaan laadusta. Helsingin Energia Oy ei pysty tulevaisuudessa enää maksamaan voittoja Helsingin kaupungilla, kun se siirtyy kotimaiseen energiatuotantoon. Kotimaisen energian hinnassa on pieni luonnonsuojelulisä ja mielelläni käytän kotimaista energiaa. Samalla saadaan uusia kotimaisia työpaikkoja ja maksukykyisiä veronmaksajia. Voisimme lopettaa ulkomaan matkailun ja käyttää kotimaan matkailupalveluja. Matkailupaketin hintaan sisältyisi majoituksen lisäksi ympäristön laadun ja monimuotoisuuden hintalisä.
Samaa mieltä
15
Eri mieltä
2
"Moni meistä on halukas ostamaan niittylihaa, vaikka se on kalliimpaa kuin kuin pakettiliha lähimarketin hyllyllä."
Tarkistappa Evirasta kuinka hyvin ovat Eu lainsäädännollä lopettaneet lähilihan ja "niittylihan" tuotannon ja markkinoinnin. Kannattaa aina tarkastella kokonaisuuksia pisteiden sijaan. Samaa mieltä
2
Eri mieltä
0
Usein ei ole kyse EU:n säädöksistä vaan niiden kotimaisista sovelluksista. Maatalouspolitiikassa asioita tekee vaikeaksi MMM. Siellä vallitsee tsaarinaikaista ajattelua yliministeriöstä, joka voi määräillä muita hallinnonaloja ja alamaisia miten tahtoo. MMM:n uudistaminen olisi luultavasti yksi kustannustehokkaimmista luonnonsuojeluteoista Suomessa.
Niittylihaa kannattaisi MMM:n hankkeistaa. Siinä tulisi sitten ilmi myös puutteet, miksi homma ei etene.
Samaa mieltä
5
Eri mieltä
0
Ennen monitoimikoneiden aikaa teki isäni metsän hakkuut ns. hankintahakkuina, jolloin jokainen tukkipuukin apteerattiin ennen tavaralajeiksi katkomista tarkkaan. Ostomies edellytti tiettyjä keskimittoja ja tarkalla apteerauksella saattoi huomattavasti lisätä tiliä. Vielä enemmän metsätuloihin vaikutti, jos pystyi myymään erikoispuueriä kuten pylväspuita tai kuivattamalla puusepänpuuksi, jolloin hinta saattoi kymmenkertaistua muutaman vuoden kuivatuksella.
Metsän tuotto lasketaan nykyisin vain määränä ei laatuna. Metsänomistajan kannattaisi laskea käsistään joka puuerä vasta parhaaseen laatuluokkaan luokiteltuna tai mahdollisimman pitkälle itse jalostaen esim. kuivattamalla, höylätavaraksi ja puuaihioiksi jalostamalla tai sahauttamalla. Kestäähän puun kasvattaminenkin 4-5 sukupolven eliniän verran! Esimerkiksi pohjoisen tiukkasyinen mäntytukki on rakennuspuuna aivan eri luokkaa kuin etelässä liian rehevällä kasvupaikalla viljelty "hötötukki". Puun laadun korostaminen, puutavaran kierrätys ja edellämainitun kaltainen laatupuiden erottelu pitäisi olla itsestään selvää ns. kestävän kehityksen mukaisessa puunkäytössä. Toisin sanoen laatupuuta ei pitäisi bulkkitavarana luovuttaakaan massatavaraksi, mitä nykyinen avohakkuu- ja motoapteerauslinja tarkoittaa. Näin sama tuotto saavutettaisiin vähemmillä hakkuumäärillä eikä tarvitsisi uhrata niin paljon riihikuivaa rahaa "nopeaan uudistamisvaiheeseen" (kasvamaan kustannuksina korkoa korolle) ja hakuukypsän metsän sieni- ja marjasatokin saataisiin runsaampana talteen.
"Metsää älkään hävitettäkö" on metsälain perusta, mutta silti on metsäteollisuus päästetty jylläämään kannotkin ylös energiapuuksi! "Maanpinnan ilmainen muokkaus"-motiivilla tämä noin kolmannes metsän puutavarasta viedään lähes ilmaiseksi, jolloin nostoon käytettyä energiaakaan ei niin tarkkaan tarvitse laskea! Metsämaamme on ns. podsolimaannosta, jossa pintakerros, kangashumus varpuineen karikkeineen ja miljoonine pieneliöineen on oleellinen osa metsää ja sen ravinnekiertoa. Lahopuuhun liittyvä sienirihmasto ja eliöstö käyttää kantoihin vuosikymmeniksi jäävän puuaineksen hyväkseen ja näin herkkä ekosysteemi pysyy elinvoimaisena. Kantojen repimiseen on menty ilman perusteellista tutkimusta, mutta on päivänselvää, että se on avohakkuiden ohella ja sitä täydentäen metsälle niin suuri shokki, etteivät eliöt eikä tämän raiskion lähellä elämään joutuva ihminenkään toivu siitä vuosikymmeniin jos koskaan!
Vastaavanlaiseksi alkuperäisen metsäsuoluonnon hävitykseksi voi luonnehtia turpeennostoa. Suo menetetään ja sen mukana luonto- ja virkistysarvot sekä sivutotteet, marjat. Mutta vähäisin menetys ei liene myöskään soiden tulvia, pohjaveden- ja muun vesiluonnon kiertoa tasaava ja ylläpitävä vaikutus. Turpeennostoon on liittynyt myös useimmiten lähipienvesien pilaantuminen, humusirtoaineksen kulkeuduttua vesistöihin ja kalojen kuoltua happikatoon. Näitä paikallisia virkistysarvojen menetyksiä on valtavasti kaikilla turvetuotantoalueilla eli todellakin turpeennostosta tulisi luopua pikaisesti kokonaan.
Samaa mieltä
33
Eri mieltä
6
Risupakettiasia on sinänsä tehokas keino puhdistaa risukot pois kasvavien taimien yläpuolelta. Siinä on nähtävissä yleinen koko valtakuntamme alueella tapahtuva risujen keräys, jossa koneen käyttäjällä on ohjeena jättää jäljelle vai mäntyä, kuusipuuta ja koivua ja ehkä haapaakin. Kaikki muut puut siis kerätään risupakettiin. Siinä kuolevat jo nuorena lepät, pihlajat,raitapuut,jne.jne.
Teollisuudelle kelpaamattomia erikoispuita tulisi jättää kasvamaan suuriksi ja paksuiksi erikoispuiksi osaaville puusepille. Paksu raita on sydänpuultaan kuin mahonkia. Tuomi on kaunis huonekalupuu, jne. Kaikki erikoispuut ovat olleet vuosikymmeniä isäntien polttopuita tai märkien ajourien täyttöpuita. Jo olisi aika hyväksyä kasvamaan luonnon kaikkia puita laajoissa metsissämme metsien monimuotoisuuden säilyttämiseksi.
Arvostan Ikean johtajan keksintöä rakentaa huonekalutehdas Kostamukseen, jossa on neitseelliset puuvarat kymmeniksi vuosiksi. Ikean tehdas olisi pitänyt rakentaa aikanaan Lapin hongan jalostamiseksi huonekaluiksi. Neitseellinen punahonka sahataan Suomessa rakennuspuuksi ja loput keitetään selluksi. Lapin puista olisi saanut korkeamman hinnan korkeammalla jalostusasteella.
Nyt ovat poistumassa Lapin iäkkäät raidanjuurivisapuutkin, jotka ovat oivallisia risupuita ulkonäöltään, mutta juuressa on rahakappale. Sen tietää mm. Petteri Laiti Lapin sitkeä käsityön tekijä työstäessään kauniita esineitä eri puolilla maapalloa asuville asiakkailleen.
Metsiemme erikoispuut tulee kasvattaa erikoispuuseppien raaka-aineiksi. Ne työllistävät Suomessa satoja taitavia osaajia ja antavat osaamisestaan tasokkaan näkemyksen vierailijoille.
Samaa mieltä
6
Eri mieltä
1
Tämäntapainen yhteistyö metsäyhdistyksen kanssa ei onnistu. Kaikki hakkuut ja metsänhoidot pitää mennä lähes samankaavan mukaan. Tietenkin jos ei teetä mitään metsässään, niin sitten erikoispuutkin pysyvät siellä. Pitäisi hyväksyä erilaiset metsänomistajatkin, jotka esim haluaisivat kasvattaa puuseppien tarpeiksi ainespuuta. Ja samalla pitää metsän luontoarvot: marja- ja sienimaat käytettävissä. En vastusta metsänhoitoa, mutta omistajaakin pitää kuunnella. En vastusta myöskään teollisuuden puuntarpeen tyydyttämistä, kunhan muullekin käytännölle on tilaa! Olkoon sellukasvatusmetsät erikseen!
Samaa mieltä
4
Eri mieltä
0
Pahinta tehometsätaloudessamme ovat kesähakkuut.
Niissä tuhotaan lintujen ja muiden eläinten pesintöjä, vaurioitetaan maaperää ja puita sekä lisätään juurikääpävaaraa.
Kesähakkuut ovat moniongelmaisia. Ne olisi aika kieltää ja antaa motoillekin kesäloma.
Samaa mieltä
7
Eri mieltä
0
metsä ei ole tuote
Ihminen nimesi ennen paikkoja jalan ja käsitti käsin. Jokaiselle tarvekalulle oli oma puulajinsa ja tietämys itse materiaalista oli myös "diversiteetiltään" rikkaampaa kuin tänään. Tieto, joka käsittää suurempia alueita on pintapuolista kuin Google-Earth, jonka katunäkymät kyllä kertovat sen mitä me "haluamme" tietää, mutta eivätpä juurikaan muuta. Stillebeniään etsivä, etelän insinööri ajaa Hankoniemestä puurajalle, ja monokulttuuristuu esteettisesti siihen 13,5 metriä korkeaan paperiteollisuusmaisemaan niin ettei usko muuta koskaan olleenkaan. Kuusikot pohjoisesta on hävitetty vajaatuottoisina, ja tänään paikalla on monokulttuuritaimikko, joka ei tuota sitä vähääkään. Ilmastoitu Suomi katselee peläten vapaana laiduntavaa porokarjaa kuin mahdollisena alibina vieraaseen toiseuteen. Modernin tapa tarkastella luontoa jonkinlaisena potentiaalisen globaalin hyödyn kohteena, kaventaa näköalaa huomattavasti, luonnonkansojen ehkä vain pientäkin alaa tarkastelevasta näkemyksestä. Nähdäkseni kuitenkin juuri tuolla elinpiirillä siinä lähellä on myös itse ihmisen monimuotoisuudelle suuri merkitys.
Samaa mieltä
1
Eri mieltä
0
avohakkuut, ojitukset ja metsäluonnon koneellinen kyntäminen kriminalisoitava. Maanpinnan rikkouduttua lähtee humus, lieju ja irtoaines liikenteeseen ja päätyy ojiin, soihin ja järviin.
Samaa mieltä
33
Eri mieltä
4
%7Cutmccn%3D(direct)%7Cutmcmd%3D(none)%3B%2B__utmv%3D69817710.-%3B)
Kirjoittanut Tuntematon, päivämäärä 8/3/11
Nopeimmin luonnon monimuotoisuutta saataisiin lisättyä lopettamalla kokonaan turvetuotanto - tai ainakin välittömästi luonnontilaisten ja lähes luonnontilaisten soiden ojitus.
Toinen keino olisi lopettaa metsänparannusvarojen jakaminen soiden uudisojituksiin, metsäteihin ja moniin muihin tuhoisiin metsätaloustöihin. Eteläisen Suomen metsien suojeluprosentti nostettava kahdesta vähintään kymmeneen prosenttiin.
Kolmanneksi Suomessa pitäisi aloittaa massiivinen luonnon ennallistaminen ja jo olemassa olevien luonnonsuojelualueiden kytkeminen toisiinsa erilaisilla keinoilla. Kuntia ja muita yhteisöjä on myös velvoitettava suojelemaan omistamistaan metsistä ainakin 10-20 prosenttia (Vantaa suojellut jo 40%).
Perinnemaisemien hoitamiseksi olisi luotava ohjelma, joka perustuu luomuviljelyn lisäämiseen ja eläinten laiduntamiseen ulkona.