Asuntopoliittinen toimenpideohjelma

1. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat asumisessa (mainitse 1–3 asiaa)?

Vuokrahuoneistojen taso huono verrattuna vuokraan.  Monissa tloissa on hometta ja mitään ei tehdä,ikkunat jäätyy pakkasella jne..

Myytävien tonttien pienuus, omasta ikkunasta näkee toisen lautaselle.  Taloissa voisi olla yhteiset verhot, ikkunat on niin lähellä toisiaan.  Ei mitään omaa rauhaa ulkona ollessa.

Rakennusvaiheen huono valvonta. Uudet asunnot ovat jo valmiiksi homehtuneita. 

2. Onko asumisen hinta oikealla tasolla? Mikä on kohtuullinen vuokrataso (€/m2/kk) entä mikä on kohtuuhintaisen asunnon hinta (€/m2)?

Tuloista menee liika iso osa vuokriin.  Vuokrat liian korkeita, eivät vastaa asunnon tasoa.
Omistusasuntojen hinnat myös  liian korkeita.  Valmisasunnot rakennettu liian ahtaasti, paljon pienelle alalle.
Haja-asutusalueella asuva ei ole samassa asemassa kaavoitetulla asuvan kanssa.  Kuitenkin kiinteistövero peritään molemmilta saman suuruisena.  Haja-asutusalueella ei ole pyöräteitä, katuvaloja, asfalttia.  Kaavoitetulla alueella katuvalot vedetään tien varteen ennenkuin siellä edes aloitetaan rakentaminen.

3. Pitäisikö valtion tai kunnan puuttua asuntomarkkinoiden toimintaan? Jos niin miten?

Lisäämällä valvontaa rakennusvaiheessa, vuokrien hinnoittelussa, lainojen koroissa.
Vähätuloisille tulisi olla kunnolliset asunnot kohtuulliseen hintaan.  Myös asunnottomien tilanteeseen
yhteiskunnan tulisi puuttua.  Kaupungeissa on tyhjiä kiinteistöjä, joista voisi tehdä soluasuntoja asunnottomille ja palkata sinne valvojat huolehtimaan asukkaista.  Hyvinvointiyhteiskunnassa ei saa olla ihmisiä, jotka joutuvat asumaan siltojen alla.  Myös vankilasta vapautuvien on tosi vaikea saada asuntoa.

Seinäjoella kaupungin vuokratalot siirtyivät Sevakselle.  Tyyli muuttui heti huomattavasti kovemmaksi ja armottomaksi.  Vuokrat nousi, mutta asuntojen taso ei parantunut.  Ankaraa bisnestä.


 

1. Omakotitonttien mitätön tarjonta pääkaupunkiseudulla mahdollistaa rakennusliikkeiden monopolin.

2. Kerrostalojen hintataso pääkaupunkiseudulla on karannut pilviin, eli 3000-5000 €/m2, vaikka rakennuskustannukset mahdollistaisivat 2000-3000 £/m2 hintason.

3. Kuntien pitää lisätä tonttimaan kaavoitusta, mikä on ainoa tapa laskea kohtuuttomia hintapyyntöjä.

Kun tulevaa asuntopolitiikkaa pohditaan, täytyy ottaa huomioon myös kansakunnan ikärakenne.

Suurilta ikäluokilta vapautuu pian suuri määrä isoja asuntoja. Osa on jo muuttanut pienempiin tiloihin jo kun lapset ovat lähteneet maailmalle. Varmaa on, että lopuillakaan vanhuksilla ei ole loputtomasti voimia siivota ja ylläpitää isoja tiloja. Siksi pitää varmistaa, että heille tulee riittävästi palvelutaloja yms. Se vapauttaisi isoja asuntoja niitä tarvitseville lapsiperheille.

Toinen ajatus mitä pitää pohtia on metropolissa vallitseva ajatus saada maahan satoja tuhansia maahanmuuttajia lähivuosikymmeninä. Heitä tarvittaisiin metropolialueelle pitämään yllä (halpoja) palveluja, mm. hoitamaan suuria ikäluokkia vanhoina. Yhtälöä "matalapalkkainen palvelutyö x pääkaupunkiseutu" ei ole helppo ratkaista - ei varsinkaan kun mamuväestö lisääntyy kantaväestöä nopemmin ja tarvitsisi isompia asuntoja.

Tämä asia pitäisi pohtia nykyistä syvällisemmin Uudenmaan 2. vaihekaavassakin. Eli voimaa pääradan varrelle: sinne tarvittaessa myös tiivistä ja korkeaa. Mutta nyt kaavakartalla kummittelee kuntien nyt himoitsemia kalliita uusia alueita "hyville veronmaksajille", esimerkiksi Helsingin Itäsalmi ja Espoon Hista. (Tarvitaanko niitä edes, kun rikkaille vapautuu keskustoistakin isoja asuntoja vanhuksilta?)

On selvää, että kun kysytään "onko asumisen hinta oikealla tasolla", kaikki huutavat kuorossa että "liian kallista". Ja kun kysytään mikä on sopiva hintataso, kaikki vastaavat että vähemmän kuin minä maksan nyt. Tämä on inhimillistä ja luonnollista.

On toki tärkeää seurata rakentajien katteita. Mutta kylmä tosiasia on, että Suomen kaltaisessa pohjoisessa maassa rakentaminen maksaa väkisin enemmän kuin lämpimissä maissa.

Nykyrakentamisen laatua pidetään yleisesti surkeana: Liian monen tuttuja on ollut raksalla töissä ja nähnyt miten rakennuksilla epäpätevän vierastyövoiman kanssa toimitaan - jopa uutta ydinvoimalaa myöten! Jos ja kun halutaan lisää laatua, siitä pitää myös maksaa.

Asuntojen hintoja pitää ajatella pitkällä aikavälillä. Asunto on ihmisen suurin sijoitus. Rakennuksen pitää kestää kauan. Halvalla saa huonoa joka kestää vain vähän aikaa. Laatu maksaa ja siitä kannattaa maksaa. Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.

Yhteiskunnan täytyy pitää rakentamisessa laatua yllä säädöksillä ja valvonnalla, koska tämän(kään) alan omavalvonta ei toimi.

Rakentamismääräykset ovat olleet keino pitää yllä rakentamisen laatua. Näin luodaan vähimmäiskriteereitä ja standardeja. Ne ovat ostajien ja asukkaidenkin turvaverkkoja.

Niitä ei pitäisi nyt vähentää pelkän halvemman hinnan takia.

Pohjoisissa oloissa rakentamiseen tarvitaan laatua, ja siitä kannattaa maksaa.

1. Asuntotuotannon suurimmat ongelmat ovat asunnon ostajien kannalta erityisesti pääkaupunkiseudulla ja jossain määrin muissakin kasvukeskuksissa. Uusien ja vanhojen asuntojen hintataso ylittää hyvätuloistenkien perheiden maksukyvyn, ellei apuna ole perittyä varallisuutta. Pienituloisilla huomattavan suuri osa tuloista menee vuokraan. Kasvukeskusten ulkopuolella asumiskustannukset vievät pienemmän osa tuloista. Asuntotuotannon kysyntä ja tarjonta ovat paremmin tasapainossa ja tontin osuus asumisen hinnasta on kohtuullisempi.

Kansantalouden kilpailukyvyn kannalta voidaan kysyä onko asuntojen kovista hinnoista etua vai haitaa. Ovatko ulkomaiset asiakkaat valmiit maksamaan tuotteiden hinnassa ylimääräistä Suomen asumiskustannusten noususta?

Julkisuudessa on ollut paljon esillä asuntojen laadun heikkeneminen. Medioissa esitetty laatukäsitys kuvaa pääsääntöisesti yksittäisiä laatuongelmia. Kokonaisuutena asuinrakennusten laatu on parantunut. Laadun kanssa riittää kuitenkin jatkuvasti työsarkaa rakennusteollisuudessa kuin myös kaikessa muussakin teollisuudessa rakennusalan ulkopuolella.

Vanhan asuntokannan osalta korjaamista ja uudistamista tehdään liian vähän ja myöhään. Erityisesti asunto-osakeyhtiöiden energiataloutta ja toimivuutta parantavia hankkeita on liian vähän. Iso asumiseen liittyvä kysymys on myös vanhojen kerrostalovaltaisten asuntoaluiden palveluiden heikentyminen.

2. Asumisen hinta tulee suhteuttaa tulotasoon. Asumiskulujen tulisi olla korkeintaan kolmannes perheen tai asuntokunnan tuloista.

3. Valtio ja kunnat puuttuvat jo erittäin laajasti ja monin tavoin asuntomarkkinoiden toimintaan. Asuntotuotanto on monella tavalla säädeltyä toimintaa. Valtio ja kunnat keräävät huomattavia verotuloja asuntotuotannosta ja asuntojen omistamisesta. Asuntotuotanto ja asuminen ovat yksi kaikkein säädellyimmistä alueista yhteiskunnassa. Voidaan hyvin kysyä onko kaikki säätely hyödyllistä ja ohjaako se asuntotuotantoa oikealla tavalla.

Kunnilla on kaavoitusmonopoli. Osa kunnista on osannut käyttää sitä niin, että rakentamiskelpoisia tontteja on riittävästi tarjolla ja maa ei ole niukin ja kallein resurssi rakentamisessa. Kohtuuhintaiset asunnot eivät ole riittävästi tavoite ja tämän tavoitteen eteen ei tehdä tarpeeksi töitä.

1. Suurimmat ongelmat asumisessa ovat:

     a)  asuntojen sijainnit vs. työpaikat - jos haluat työn maksat! YLIHINTAA!

     b)  asuntojen neliöt vs. tarve - yksinasuvan kohtuuton kyykyttäminen

     c)  asunnoista hyötyvät yhteisöt - kansalaisten hädänalaisuuden hyväksikäyttö ylisuurin hinnoin

2.  Kysymys on liian lavea. On selvää, että asumisen hinta on joillekin oikealla tasolla ja toisille taas ei. Riippuu paljon siitä, asuuko pääkaupunkiseudulla vai haja-asutus -Suomessa.

Minulle henkilökohtaisesti asumisen hinta on on liian kova silloin, kun siihen käytettävä osa nettopalkasta ylittää 50 %. Tämä on kuitenkin realiteetti, johon on puututtava kovalla kädellä. Kohtuullinen vuokrataso yksinasuvalle on n. 9-10 euroa/neliö. Omistusasumisen kohtuullisuutta on hyvä verrata yleiseen kansan palkkatuloon. Jos asunnon maksajia on kaksi, suhde muuttuu. Yksinasuvalle, keskipalkkaiselle korkein neliöhinta voisi olla n. 1500-2000 euroa.

3. Olen seurannut pitkään VVO:n ja Saton:n vuokrahinnoittelua. Olenkohan ymmärtänyt väärin, että valtio on noiden yhtyiöiden suurin rahoittaja. Siitä huolimatta, VVO:n ja Saton vuokrat ovat kohtuuttomia. Kiskurihintoja.

Valtion ja kuntien on korkea aika tulla ulos norsunluutorenistaan ja nähdä kansan realiteetit maksajina. Samaan aikaan, kun suu vaahdossa puhutaan luokkaerojen kasvusta ja lapsiperheiden köyhyydestä, kukaan ei puhu järjettömistä asumiseen menevistä tuloista, jotka ylittävät suurimmalla osalla yli 50 % nettopalkasta.

JOS ET MAKSA VUOKRAASI - HÄÄTÖ SEURAA!  Auttajia on vähän, tuomitsijoita paljon. Armoton menettely, jolla ihmisten elämää kurjistetaan! Tästä syystä esim. pääkaupunkiseudulla lapsiperheet jonottavat ruokaa, asumiskulujen jälkeen ruokaan ei vain jää rahaa.

Valtion ja kunnan on puututtava korkeiden vuokrien alasajoon. On saatava kaikille kansalaisille oikeutta asumiskulujen kohtuullistamiseen. Asumistukijärjestelmä on aikansa elänyt - subventioilla vain on tuettu vuokranantajia. On löydettävä tapa, jonka avulla ylisuurien vuokrien perijöitä ei tueta verovaroin.

Vuokra-asunnoille ainakin on saatava hintakatto! Hyötytarkoituksessa sijoittajat eivät näin ollen pääse ylläpitämään ylisuurta vuokratasoa. Toisaalta myös valtion tukemien asuntoyhtiöiden vuokrahinnoitteluun tulisi puuttua. Nythän jokaiselta asukkaalta peritään mm. korjauskuluja, joita hän ei itse aiheuta. Aivan vääristynyttä menettelyä. Joka kuukausi maksat neliöiden mukaan korjauskuluja asuntoyhtiöille, joiden ei tarvitse palauttaa rahoja, vaikka mitään suuria korjauskuluja ei olisikaan tulossa kymmeniin vuosiin. Tätä olen ihmetellyt mm. Espoonkruunun toimissa. Täysin uusista vuokra-asunnoista joudutaan maksamaan yhtiölle mittaamaton määrä korjauskuluja.

1. Pienasuntojen saatavuus kaupungeissa (PKS)

2. Vuokrien korkea hinta koska asumisesta on tehty bisnes !

3. Yksiö max. 400€/kk kaksio max 500-750€/kk kolmio max 1000€/kk. Hyvät ja riittävät sekä edulliset joukkoliikeneratkasut auttavat työssäkäymista ja kokonaisasumiskulunkeja. siksi ne liittyvät myös keskusteluun.

1. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat asumisessa (mainitse 1–3 asiaa)?

Asumisen korkeat hinnat, jotka johtuvat siitä että

a) asuminen yhä enemmän on keskittynyt suuriin taajamiin, joissa tila on rajoitettu.

b) yhä tiukkenevalla lainsäädännöllä kasvatetaan rakentamisen kustannuksia

c) erilaiset tukimuodot (asumistuki) siirtyvät suoraan vuokriin ja näkyvät kaikkialla asuntomarkkinoilla, myös omistus- ja sijoitusasuntojen hinnassa.

d) liikenneyhteydet ja kaavoitus nostavat tiettyjen asuntoalueiden suosiota ja löytyy aina joku, joka tästä haluaa maksaa.

2. Onko asumisen hinta oikealla tasolla?

Meiltä puuttuvat toimivat asuntojen vuokramarkkinat ja painotus on siirtynyt omistus- ja sijoitusasuntoihin, joiden houkuteltavuutta lisätään ratkaisuilla, jotka nostavat hintaa. Asumisen hinta saadaan kohdalleen kuten myös muut asumisen lieveilmiöt (pitkät työmatkat), kun vuokramarkkinoille ilmestyy edullisia perusasuntoja.

Asumisen hintataso määräytyä aina sen mukaan, mitä vuokraaja on valmis maksamaan.

3. Pitäisikö valtion tai kunnan puuttua asuntomarkkinoiden toimintaan? Jos niin miten?

Ei pitäisi puuttua varsinaisiin asuntomarkkinoihin. Valtion tulisi ensi kädessä huolehtia siitä, että asuntojen vuokraamista koskeva lainsäädäntö ja verotus mahdollistaa pitkän tähtäyksen vuokraustoimintaa. Tämä tarkoittaa sitä, että vuokranantaja voi ennustaa vuokra-asuntojen verotuskohtelun esimerkiksi 10 vuodeksi eteenpäin. Tänään markkinoiden toimimattomuus on osittain seurausta siitä, että vuokratulot, verotus, vähennysoikeudet, omaisuusverot yms vaihtelevat sen mukaan kuka kulloinkin on antanut asiaan liittyviä vaalilupauksia.

1. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat asumisessa (mainitse 1–3 asiaa)?

- Sietämättömän kalliit hinnat ja vuokrat  pääkaupunkiseudulla

- Liian tiukat rakennusmääräykset esim. pyörätuolivalmiuksien suhteen.  Kannatan tasa-arvoa, mutta mielestäni on rahan haaskausta vaatia, etä esim. opiskelija-asunnoissa pitää kaikissa olla pyörätuolivalmius, kun vain todella pieni prosentti käyttäistä tarvitsee niitä.

- Korkean varustetason sijaan rakentajilta pitäisi vaatia hyvää peruslaatua. Lisävarusteita ja hömpötyksiä asukkaat voivat hankkia oman kukkaronsa mukaan.

2. Onko asumisen hinta oikealla tasolla? Mikä on kohtuullinen vuokrataso (€/m2/kk) entä mikä on kohtuuhintaisen asunnon hinta (€/m2)?

Ei missään nimessä.  Oikea hinta on vaikea määritellä, mutta joka tapauksessa sen pitäisi olla alhaisempi kuin nyt.

3. Pitäisikö valtion tai kunnan puuttua asuntomarkkinoiden toimintaan? Jos niin miten?

-  Pääkaupunkiseudun kuntien pitäisi luopua periaatteesta, että kunnan vuokra-asuntoja tarjotaan myös kalliilla alueilla.  Kunnat ja valtio säästäisivät paljon rahaa, jos kuntien ylläpitämiä vuokra-asuntoja tarjottaisiin vain kohtuuhintaisilla ja halvemmilla asuntoalueilla.  Säästöä tulisi kahta kautta:  1) asunnon haniknathinta olisi alhaisempi, b) kun vuokra voisi olla alhaisempi, mahdollinen asuntotukikin olisi pienempi.  - Kettoutumista tulisi silti tietenkin välttää

Yhteiskunta voisi myös kannustaa henkilöitä, jotka tarvitsevat kunnan asunnon, muuttamaan pikkukaupunkeihin, tai maaseutupitäjiin, joissa hyviä kuntien vuokrataloja on jopa räjäytetty ilmaan, kun niihin ei ole saatu asukkaita. Monelle eläkeläiselle tämä asumismuoto olisi hänen itsensäkin kannalta paljon parempi:  luontoa ympärillä, väljempi ja halvempi asunto, rauhalliset naapurit jne.

Näin asuntoja vapautuisi työssäkäyville ja opiskelijoille pääkaupunkiseudulla.

Nyt joku huomauttaa, että emme asu entisessä Neuvostoliitossa, jossa ihmisiä pakkomuutettiin.

En ole pakkomuuttamassa ketään minnekään.  Jos henkilöllä on varaa ostaa asunto, hän voi minun puolestani asua vaikka Kaivopuistossa. Vain niissä tapauksissa, joissa henkilö tarvitsee asunnon ja vuokran yhteiskunnalta, olisi kohtuullista tarjota kohtuuhintaisi asuntoja.  Kun niitä ei pääkaupunkiseudulta ole saatavissa, niin tarjotaan jostain muualta.

-  Korkotaso on Suomessa ollut jo kauan liian alhainen.  Tämä on houkutellut ihmiset ottamaan yllisuuria lainoja.

Kun rahaa on helposti saatavissa, asuntojen hintapyynnit nousevat.  Asuntojen hinnoille käy sama kuin pörssiosakkeille kuplan alla.  Se ei liene kenenkään etu.  Pörssikursseihin valtio tai kunta eivät voi vaikuttaa, mutta korkoihin - tai ainakin lainansaantiehtoihin - valtio voisi vaikuttaa.