Asuntopoliittinen toimenpideohjelma

 

1. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat asumisessa (mainitse 1–3 asiaa)?

Suurin ongelma tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla ja enenevässä määrin muuallakin Suomessa ovat korkeat hinnat kaikissa asumismuodoissa ja nousupainetta on edelleenkin. Pääkaupunkiseudulla ongelma on myös vääränkokoiset asunnot: pieniä asuntoja tarvittaisiin lisää. Pienten asuntojen tarve liittyy osaltaan sinkkutalouksien lisääntymiseen ja osaltaan edellä mainittuun hintojen nousuun, sillä suurempaan asuntoon ei välttämättä ole varaa. Hintojen lasku voisi vähentää pienten asuntojen kysyntää ja tarvetta. Ongelmia tuovat mukanaan niin vanha rapistunut asuntokanta (60- ja 70 luvulla rakennetut kerrostalot, jotka rakennettiin kestämään 40 vuotta), putkiremonttia vaativat asunnot kuin kiireellä, halvalla ja huonolla osaamisella rakennetut uudet kerrostalotkin, joissa muiden vikojen lisäksi muhia ties millainen kosteusvahinko. 

2. Onko asumisen hinta oikealla tasolla? Mikä on kohtuullinen vuokrataso (€/m2/kk) entä mikä on kohtuuhintaisen asunnon hinta (€/m2)?

Asumisen hinta ei todellakaan ole oikealla tasolla. Kohtuullinen vuokrataso kohtuullisen kuntoisesta vuokra-asunnossa voisi olla pääkaupunkiseudulla enintään esim. 10-15 € neliöltä ja uudesta hyvin varustellusta 16-20 euroa neliöltä. Kohtuuhintaisen asunnon hinta pääkaupunkiseudulla voisi olla n. 2500-3000 euroa neliöltä. 

3. Pitäisikö valtion tai kunnan puuttua asuntomarkkinoiden toimintaan? Jos niin miten?

Asuntomarkkinoita tulisi säännöstellä ainakin koskien vuokra-asumista ja asumisoikeusasumista (vuokratasojen kontrollointi). Omistusasumista ei tulisi jatkossa tukea korkovähennysoikeuksin ja asumistukijärjestelmää tulisi uudistaa tai luopua siitä kokonaan. Henkilökohtaisesti en kannata bisneksen tekemistä ihmisten perustarpeilla. Asunnot pitäisi olla asumista eikä sijoittamista varten.  

1. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat asumisessa (mainitse 1–3 asiaa)?

Helsingissä on etelä-helsinki vs muu helsinki eriarvoistuminen. Myös etelä-helsinkiläiset ajavat omalla autolla korkean elintasonsa takia mikä vähentää asumisviihtyisyyttä köyhemmillä alueilla koska joutuvat tietenkin niitten läpi ajamaan isoissa letkoissa.

Pitäisi saada jaettua hyvinvointia suuremmalle alueelle ettei olisi tällaisia rikkaiden, köyhien, maahanmuuttajien jne kaupunginosia.

2. Onko asumisen hinta oikealla tasolla? Mikä on kohtuullinen vuokrataso (€/m2/kk) entä mikä on kohtuuhintaisen asunnon hinta (€/m2)?

En osaa ottaa tarkalleen hintoihin kantaa mutta tällä hetkellä Helsingissä asumisen hintataso on törkeän korkea.

3. Pitäisikö valtion tai kunnan puuttua asuntomarkkinoiden toimintaan? Jos niin miten?

Siten että saataisiin edellä mainittuja ongelmia ruodittua pois.

Kun olen ollut eri työmailla ja keskustellut asiasta työkavereiden kanssa, niin en kyllä ostaisi minkään ison rakennusliikkeen tekemää asuntoa. Tahallisia laiminlyöntejä paljon ja siitä mennään mistä aita on matalin :(  SItten ihmetellään sisäilmaongelmia ja hometaloja.

Täytyy sanoa että kiristyneet määräykset eivät mitenkään parantaneet käytännössä mitään. Ei vastaavat mestarit/työnjohtajat, pääsuunnittelijat ym. tehneet nitään muuta kuin nostivat kustannukset pilviin. Lobbarit ja byrokraatit saivat suojatyöpaikkoja ja jossain tyhjänpäiväisessä paperissa asiat ovat muka kunnossa.

Laittakaa nyt ihmeessä asiat kuntoon OIKEASTI rakentamisen laadun suhteen. Tavalinen pieni ihminen ei saa oikeutta kun viranomaiset ovat hampaattomia ja ihmistä vastassa on isolla rahalla hankittu lakimiesten leegio. Kun olin korjaamassa erästä kosteusvahinkoa, niin kohteessa oli selvä homeen haju vielä lopuksikin, mutta kun ei kuulemma saatu _mitattua_ mitään, niin homma oli muka "kunnossa". Asetelma pitää näissä asioissa kääntää kuten työsuhde asioissa että olettama on että asukasta puolustetaan ja hänen terveydestään pidetään huolta.

Suuri ongelma on siis hinta ja ehdottomasti pitäisi jonkinlainen sääntely olla vuokrien suhteen. Inflaatio ja siten työpaikat karkaavat suomesta kun turhaan on kaikkea kustannustasoa hivutettu pilviin ja sitten vielä ihmetellään että mitään ei kannata tehdä suomessa kun kiinasta saa miltei ilmaiseksi. Asuminen ja liikkuminen on siinä suuria tekijöitä.

1: Kallis hinta, huono laatu.

2: Ei ole. Inhimillinen hintataso.

3: Kyllä. Laatuvalvontaa, hintarajoituksia, asumisoikeusasuntojen vastikkeiden hintakattoja, ylihintaisille kaupungeille määrättyjä kaavoituspakkoja kerrotalolähiöille ja samalla omakotitonttien kaavoituskieltoja kunnes kerrostaloasumisen hintataso on laskenut.

1. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat asumisessa (mainitse 1–3 asiaa)?

* Yleishyödyllisen ja kunnallisen vuokra-asumisen sosiaalisen vastuun hiipuminen ja sen korvautuminen markkinatavoitteilla ja -periaatteilla.

* Vuokra-asuntojen riittämättömyys.

* Pienten asuntojen riittämätön määrä kaupunkiseuduilla ja työssäkäyntialueilla.

2. Onko asumisen hinta oikealla tasolla? Mikä on kohtuullinen vuokrataso (€/m2/kk) entä mikä on kohtuuhintaisen asunnon hinta (€/m2)?

* Pienituloisen tulotasoon nähden vuokrat eivät saisi ylittää tiettyä tasoa, esimerkiksi 1/4 tai 1/3. Miksi vuokrat, isännöinti- ja huoltoyhtiön menot ylittävät aina kela-indeksillä korjattujen eläkkeiden nousun?

3. Pitäisikö valtion tai kunnan puuttua asuntomarkkinoiden toimintaan? Jos niin miten?

* Asuminen ei ole markkinailmiö vaan sosiaalipoliittinen ihmisoikeus valtion tai kunnan kannalta katsoen. Miten se toteutuu jos asunto on markkinahyödyke?

1. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat asumisessa (mainitse 1–3 asiaa)?

Asuntojen limittyminen muuun yhteiskunnan elämään. Asuntoja suunniteltaessa pitäsi heti suunnitella piha-alue, joka jaettaisiin koulun, päiväkodin ja vanhainkodin kanssa. Työpaikat pitäisi laittaa lähemmäs asuntoja, miksi ne ylipäätään on kaavoitettu kauas? Jotta varjotyö lisääntyisi? Työpaikat eivät ole enään tehtaita savupiippuineen. Myös lapsien ja mummojen eristäminen isojen nurmikenttien taakse on järjetöntä.

Toisaalta liikenneyhteydet täytyy huomioida, kustakin satelliittisolusta pitää päästä tehokaasti ytimeen, mutta ennen kaikkea muihin soluihin. Poikittaisen liikenteen surkeus aiheuttaa Helsingin nykyiset työmatkaongelmat.

Automaattiraitiovaunu pitää kaavoittaa heti ja yhä lähemmäs alaovia.

Maaseudulla ihmislle pitää tarjota mahdollisuus päästä töihin julkisilla kulkuveuvoilla - liityntäpysäköinti on toteutettava niin että töihin ehtii kahdeksaksi ja puoli yhdeksäksi, ilman että on herättävä viideltä. Syrjäkylillä osa palveluista on siirrettävä pyörille. Samlla kylien kaavoitukseen ja rakennusten ulkonäköön on kiinitettävä huomiota, rujoja ABC-asemia saa rakentaa minne vain siitä ilosta, että joku tulee meidän kylälle.. Rahaa kullekin kunnalle hyvän ja edullisen mallitalon suunnittelua varten - rakennetaan puusta, sovitellaan paikallisia rakennusperinteen piirteitä ja pyydetään pakettitalon valmistajilta valmiita tarjouksia. Tulee ehjyyttä ja  jatkuvuutta kyliinkin.

Etäisyyksi paikkojen välillä tulee mitata ajassa - joko ruuhka-aikana autolla, tai vaihtojen kanssa julkisilla.

Asumisympäristön tulee heijastella esteettisiä arvoja ja mahdollistaa arjen kauneuden kaikille. Siitä millainen on viehättävä kaupunki kortteli on runsaasti tutkimuksia - miksei niitä käytetä hyväksi? Ihminen tarvii virikkeitä silmän korkeudelle, rytmisiä muotoja, soppia, kulmauksia, pieniä aukioita ja värejä. Ja puita.

2. Onko asumisen hinta oikealla tasolla? Mikä on kohtuullinen vuokrataso (€/m2/kk) entä mikä on kohtuuhintaisen asunnon hinta (€/m2)?

Asunnon hinnan tulisi vastata perheen vuosituloja 2-3 voden ajalta.

3. Pitäisikö valtion tai kunnan puuttua asuntomarkkinoiden toimintaan? Jos niin miten?

Pimeän työn valvonta, hometalot, kaavoitus, lainoitus (ilmaisten tonttien sijaan), infran rakentaminen.

1: suurimmat ongelmat vuokralla asumisessa ovat vuokran suuruus, vuokran suuruus ja vuokran suuruus.

2: n. 50m neliön kaksiosta ei kuulu maksaa kuin n. 550,00/kk- Kohtuuhintaisen asunnon vuokra on on korkeintaan 11,00/m2.

3. Valtiovallan pitäisi puuttua vuokrien hintaan.

Nuoret asuntosäästäjät tarvitsevat vuokra-asunnon. Kun vuokrien hinnat saavat syöksyä mihin tahansa korkeuksiin, se tekee oman asunnon säästämisestä mahdottomuuden. 

Vuokrien pitää pysyä sellaisella tasolla suhteessa tuloihin, että ihmisille eri elämäntilanteissa jää mahdollisuus tehdä valintoja. Asumiskustannusten pitää pysyä siedettävällä tasolla suhteessa tuloihin ja menoihinkin, erityisesti kunnallisessa asumisessa, vaikka se olisikin järjestetty yhtiömuotoisena.

 

Asuminen olisi halvempaa ja ekotehokkaampaa, jos rakennettaisiin metropolialuelle tiivistä ja korkeaa. Näin neliöitä ei tuhlattaisi turhan kaman keräämiseen (nyt neliömetrimäärä per capita on huolestuttavasti nousussa).

Erityisesti omakotimaton lisääminen haja-asutuksena tulee lopettaa. Tässä tarvitaan valtion ohjauskeinoja, koska kunnat eivät halua niitä käyttää.

Lisäksi tulee korottaa rakentamisen laatua. Ei itsellenikään tulisi mieleenkään ostaa asuntoa viime vuosikymmeninä rakennetuista taloista. Huonosti rakennetuissa taloissa on merkittävä osa kansallisomaisuudestamme menossa pian pilalle.

1. Vuokra-asuntojen vähäinen määrä josta seuraa liian korkea hintataso.

2 Asumisen hintaa tulisi saada tehokkaasti pudotettua koko maassa.

3.Valtion ja kuntien tulisi rakentaa vuokra-asuntoja alueille jossa tarjontaa liian vähän. Osaomistus asuminen tulisi saattaa sellaiseksi kun se alumperin suuniteltiin eli omistusasumisen ja vuokra-asumisen väliin asumismuoto. Perustetaan yhtiöitä jotka rakentavat esimerkiksi kerrostalon, vuokralaiset maksavat talon rakentamisen kulut vuokrissaan mutta nykyjärjestelmään verrattuna sieltä tulee jossain vaiheessa päivä jolloin taloyhtiö muuttuu osakeyhtiöksi eli vuokralaisista tulee osakkeenomistajia.

 

1. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat asumisessa (mainitse 1–3 asiaa)?

Yksi ongelma on palveluiden laahaaminen jäljessä tai niiden rakentaminen järjen vastaisiin paikkoihin. Tämä aiheuttaa turhaa yksityisautoilua.

Suurimmat ongelmat ovat kunnissa, joissa on useampi päätaajama kuten Nurmijärvellä. Jokaiseen taajamaan halutaan asukkaita ja yhtä taajamaa (Klaukkala) kasvatetaan eniten (15000 > 25000 v2040). Kuitenkin palvelut rakennetaan (Rajamäen uimahallin laajennokset) kauaksi (27 km) huonojen julkisten liikenneyhteyksien päähän ja alueelle jolla väkiluku on jo nyt alhainen ja kasvu myös tulevaisuudessa vähäistä (5200->8000).

Toinen ongelma on tiet ja liikenneyhteyksien toimimattomuus ja tieyhteyksien suunnitteleminen liian pienelle liikennekapasiteetille.

Klaukkalan keskusta on aivan tukossa ja lisää asukkaita tulee kokoajan lisää. Klaukkalantiellä n 5 kilomatkan matkalla on päivittäin liikennettä yli 20000 ajoneuvo suuntaansa mutta vain kolmet toimimattomat liikennevalot, 4 alikulkutunnelia eikä yhtään liikenneympyrää ja osittain puuttuu suojateitä ja pyöräteitä.

Klaukkalan ohikulkutietä on suunniteltu vuodesta 2005 alkaen eikä vieläkään ole valmista saati että valtion rahoitus olisi varmalla pohjalla. Klaukkalantielle tehdään pieniä kosmeettisia korjauksia, joiden vaikutus on minimaalinen. Tästä syystä käyttäjä siirtyvät alemmantason teille mikä huonontaa asumisviihtyvyyttä. Lisäksi asuntoalueiden tiet rakennetaan jälkijunassa, jolloin asumisenmiellyttävyys vähenee kun kaikki käyttävät  jo ennestään ylikuormittuneita teitä välttääkseen ruuhkia.

3. Pitäisikö valtion tai kunnan puuttua asuntomarkkinoiden toimintaan? Jos niin miten?

Valtion tulisi puutua siihen, että palvelut toteutetaan sinne mihin asuntorakentaminen kohdistuu ensisijaisesti. Lisäksi valtion tulisi puuttua siihen että naapurikunnat eivät rakenna samanlaisia palveluita aivan vierekkäin. Valtion ja kunnan tulisi myös huomioida tiejärjestelyt tarpeeksi ajoissa ennen kuin ongelmat syntyvät ja riittävällä kapasiteetilla että ei heti olla ongelmissa kun rakennetaan lisää asuntoja.

On kummallista että pääkaupunkiseudun tiejärjestelyt rahaavat vuosikausia liikenteen kasvun jäljessä, mutta jonnekin Kuopioon saadaan rakennettua kilometritolkulla moottoritietä paljon vähemmillä kulkijamäärille. Tiet on rakennettava tuotos/panos järjestyksessä eli lisää rahaa pääkaupunkiseudun liikennejärjestelyihin.

Työpaikkoja tulisi pääkaupunkiseudulla rakentaa myös kehä III ulkopuolelle, jolloin ruuhkat vähenesivät.

Maankäyttö, asuminen ja liikenne muodostavat kolmion, jossa sekä suomalaisten arjen että ympäristön pääongelmat voidaan ratkaista. Se vaatii valtiolta kasvavaa aktiivisuutta, koska kuntien tuhoisa kilpailu toisiaan vastaan ns. hyvistä veronmaksajista vääristää kaavoitusta ja asuntomarkkinoita sekä vie pohjan järkevältä yhdyskuntasuunnittelulta. Pahin esimerkki on Espoo henkilöautoihin perustuvine "histoineen" ja omakotimattoineen.

Keinoja asumisen ja sen aiheuttamien ongelmien ratkaisuun:

- kuntaliitokset

- voimaa maakuntakaavoihin ja lisää tiukkuutta niiden vahvistamiseen. Nyt YM onkin toki poistanut pahimmat kauppakeskukset. Mutta riittäviin selvityksiin kannattaa panostaa lisää. Eikä mitään mahdollisesti joskus kaukaisessa tulevaisuudessa jälkikäteen miljardiratoja saavia lähiöitä pidä hyväksyä.

- rakennuslain uudistuksella ja valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla sekä liikennepoliittisella  selonteolla haja-asutuksen leviäminen kuriin. Asuminen joukkoliikenteen ja palvelujen pariin. Samalla turvaverkko ekologiselle verkostolle ja ekosysteemipalveluille (luontainen hulevesien hallinta vs. lisääntyvät tulvat, taajamametsien kasvava merkityts virkistykselle, kansanterveydelle ja biodiversiteetille)

- verotuksella liikettä jo kaavoitettuihin tontteihin, joita ei vielä haluta rakentaa (ehkä tulevia isompia voittoja ajatellen)

- neliömäärien kasvu per capita hallintaan

- rakentamisen ekologinen, visuaalinen ja tekninen laatu korkeammaksi

1. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat asumisessa (mainitse 1–3 asiaa)?

Ylikorkea hintataso kansalaisten ostovoimaan nähden, jota vielä keinotekoisesti pidetään yllä tuetulla asumistuotannolla ja vuokratuilla.

2. Onko asumisen hinta oikealla tasolla? Mikä on kohtuullinen vuokrataso (€/m2/kk) entä mikä on kohtuuhintaisen asunnon hinta (€/m2)?

Maakunnissa ei ole Helsinki-lisää, siellä on asumisen oikea hinta

3. Pitäisikö valtion tai kunnan puuttua asuntomarkkinoiden toimintaan? Jos niin miten?

Valtio ja kunnat ovat nyt jo puuttuneet vuosikymmeniä asuntomarkkinoiden toimintaan, ja lopputulos on nähtävillä: ylihintainen ja huonolaatuinen ahdas asuminen maassa, jossa jokainen mahtuisi hyvin asumaan omaan taloonsa.

Valtio aiheuttaa ongelmia asuntomarkkinoilla pääasiassa kolmea kautta:

- ylikorkea verotus tulee läpi kaikkiin hintoihin, myös rakennuskustannuksiin, jotka ovat kohonneet aivan sietämättömiksi. Loppupelissä kaikki verot tulevat kuluttajan maksettaviksi, kerätään ne miten tahansa.

- kuntien kaavoitusmonopoli on nostanut tonttien hinnat pilviin. Jos jokaisella olisi oikeus kaavoittaa omalle maalleen yleiskaavan sallimissa rajoissa asuntoja, mitään asumisongelmaa ei olisi koskaan ollutkaan.

- liikennettä kurjistava yliverotus tekee kohtuuhintaisen asumisen vähän kauempaa työpaikasta todella vaikeaksi, mikä keinotekoisesti lisää kysyntää keskuksissa

Poliitikkojen ja virkamiesten ei tulisi enää "auttaa" kansalaisia yhtään, vaan keskittyä oman roolinsa pienentämiseen ja sitä kautta toimivien asuntomarkkinoiden aikaan saamiseen.

Hinta!

Vuokra asuminen on niin kallista että edullisemmaksi tulee omakotitalossa asuminen.

Jos sattuu että asuu edullisessa vuokratalossa, siihen on yleensä hyvä syy, esimerkiksi puolet talon asukkaista juoppoja, jotaka pitävät älämölöä. Vuokratalo on niin kaukana kaikesta että menee kaikki matkakustannuksiin että pääsee edes töihin taikka kauppaan, puhumattakaan että saa lapset harrastuksiinsa.

Mutta omakotitalo pitäisi nykyysillä hinnoilla rakentaa itse taikka rakennuttaa.

Vanhoista taloista jotka ovat myynnissä pyydetään aivan kohtuuttomia, jostakin 40-70 luvun talon jos ostaa, kaikki ovat alkuperäisiä ja niihin kun tekee tarvittavat remontit niin halvemmaksi tulee rakennuttaa jollakin uusi omakotitalo.

Ei ole olemassa sellaista kun kohtuullinen vuokra €/m2/kk, vaan pitäisi olla kohtuullisia erilaisille ihmisille, kuten vanhuksille, perheellisille ja muille. Joku vanhus katsoo että on edullinen taloo kun vuokra on 1000€/kk ja on saunaa, keittiötä, monta makuuhuonetta yms.., toinen vanhus pärjää pienellä yksiöllä, yhteis-sauna... Markkinoilta vain puuttuu niitä edullisa vuokra taloja, joissa perheelliset pystyvät asumaan ja saa sitä pesä munaa kasvetettua, jotta sais joskus jotain omaakin ostettua, että kaikki eivät ole pankin taikka jonkun muun velkojan.

Valtion taikka kunnan pitäisi puuttua asuntomarkkinoiden toimintaan, useat kohteet ovat heti ylihinnoiteltua kun joku ei tiedä sen oikeaa hintaa. Vuokria pitäisi saara kohtuullistettua, mitä tekee 5% palkan nousulla jos vuokra kasvaa 8%, Itse asun Kunnan vuokra tallossa, halvempaa ollaan ettitty, mutta kun niitä ei ole kuin sellaisissa paikoissa missä on juoppoja, sellaiseen paikkaan en vie lapsiani asumaan.

Terveisin 5 hengen perhe joka asuu kolmiossa (2 makuuhuonetta, olohuone, keittiö, WC, yhteis-sauna) vuokra noin 680€  vesimaksuineen. Eikä edes asuta missään suur kaupungissa.

1. Kaupunkien kaavoitusmomopoli joka pitää rakennuskelpoisten tonttien hinnat korkealla ja lisää asuntorakentamisen kuluja suoraan ja välillisesti  vapaata kilpailua rajottamalla.

2. Hinta tulee määräytyä vapaasti, ainoa kestävä tapa alentaa asumisenkuluja on verotus, kiinteistö , energia sekä rakennuskustannusten alentaminen  purkamalla kaupunkien kaavoitusmonopoli.

3. Kyllä, vapauttamalla markkinat kuntien ja hyväveli gryndereiden kuristusotteesta.

Opiskelijan ongelmat asumisessa:

1. Pääkaupunkiseudulla vuokrat ovat erittäin korkeat päätoimisen opiskelijan kannalta. Vuokran jälkeen ruokaan, sähköön ja muihin elämän kannalta oleellisiin tarvikkeisiin olisi jäätävä rahaa.

Lisäksi joka syksy Helsinkiin muuttavilla uusilla opiskelijoilla näyttää olevan vaikeuksia saada asuntoa. Myös vaihto-opiskelijoiden asumistilanteen ongelmista on paljon keskusteltu esim. ylioppilas-lehdessä.

Opintotuki asumislisineen on tällä hetkellä 499,6e/kk (kesällä useimmat opiskelijat eivät nosta opintotukea). Opiskelija-asuntojenkin vuokrat ovat nousseet opintojeni aikana. Tällä hetkellä yksiö HOAS:llakin maksaa 445e/kk (ei sisällä sähköä). Yksityisen sektorin vuokrahinnat Helsingissä ovat säännönmukaisesti 600 eurosta ylöspäin. Ilmeistä varmasti on, että päätoiminen opiskelija ei pysty Helsingissä elämään pelkästään opintotuen turvin. Töissä on käytävä vaikka opinnot siitä hidastuisivat.

Jos vuokra on yli 500e/kk, on se päätoimiselle opiskelijalle jo liian kallis! Kuvitelkaa huviksenne elävänne 5 vuotta alle 1000 eurolla kuussa.

Edullisia vuokra-asuntoja tarvittaisiin lisää ylipäätään. Tässä kommentissani korostan erityisesti opiskelija-asuntojen määrän lisäämistä ja opiseklijoiden huomioon ottamista asumispolitiikkaa keihtettäessä.

Asun Lappeenrannassa joten otan kantaa tämän alueen ongelmiin.

1. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat asumisessa (mainitse 1–3 asiaa)? -Rakennuskannan tuhoutuminen. On jatkuvasti homekoulua, hometaloja ja hometta joka paikassa. -Kiinteistöverot, kaukolämmön perusmaksut, sähkön verkkomaksu sekä muut maksut joita tietyt tahot voivat korottaa jatkuvasti mutta joihin maksaja ei voi vaikuttaa. -Asumisen sääntely koko maassa samalla tavoin vaikka pääkaupunkiseutu on ihan oma maailmansa verrattuna esimerkiksi Lappeenrantaan. 2. Onko asumisen hinta oikealla tasolla? Mikä on kohtuullinen vuokrataso (€/m2/kk) entä mikä on kohtuuhintaisen asunnon hinta (€/m2)? -Asumisen ja rakentamisen hinta on aivan liian korkealla. Tämä nyt vain on näin ja ihmiset haluavat asumisesta maksaa. Seurauksena palkkoja hilataan jatkuvasti ylöspäin ja kaikki hintataso Suomessa nousee jolloin työn teettäminen ja tuotannon siirtäminen ulkomaille houkuttaa yhä useampaa yritystä.
 
3. Pitäisikö valtion tai kunnan puuttua asuntomarkkinoiden toimintaan? Jos niin miten? -Ensimmäinen ja tärkein asia on muodostaa tutkittu ja OIKEA ohjeistus rakennusten korjaamiseen. Tämä ohjeistus täytyy jakaa kaikille haluajille ilmaiseksi. Ohjeistuksessa täytyy puuttua yleisimpiin rakenteisiin ja niiden oikeaoppiseen korjaamiseen kohtuullisin kustannuksin. Ei voida esimerkiksi ohjeistaa että pientalon lisäeristys täytyisi tehdä aina ulkoapäin jos eristys voidaan tehdä oikeaoppisesti myös huonekohtaisesti sisältäpäin. -Valtion täytyy puuttua kuntien "veronkiertoon". Esimerkiksi Lappeenrannassa nostetaan jatkuvasti mm. sähkön hintoja ja yhtiöitetyn sähkölaitoksen suurimpia omistajia on kunta itse. Samaan aikaan kun hintojen nostamista perustellaan varautumisella tuleviin investointeihin, nostaa kunta jättiosinkoja omistamastaan energiayhtiöstä.
Veroäyriä ei viitsitä nostaa mutta verot kerätään muuta kautta. Valtion täytyy säätää laki jolla tuleviin investointeihin varautumisella ei voida perustella hintojen nousua. Energiayhtiöiden, vesilaitosten yms. vastaavien täytyy rahoittaa yllättävät menot pankkilainoin kuten muutkin yritykset tekevät. Korkeintaan yllättävät menot voitaisiin rahoittaa määräaikaisella hintojen korotuksella. Nyt hinnat korotetaan toistaiseksi voimassaoleviksi eli investointien jälkeen niitä ei palauteta ennalleen. -Valtion täytyy säännellä ettei asumisesta pystytä perimään kuluja joihin asukas ei voi vaikuttaa. Kaikki "perusmaksut" minimiin jolloin asukas voi itse säädellä asumiskulujaan.

1. Asumisen kustannukset ovat liian korkeat. Varainsiirtovero pitäisi poistaa kokonaan, sillä asunto on jokaiselle välttämättämyys ja jokaisen omakotitalon oston yhteydessä ostaja joutuu maksamaan 4 prosenttia kauppahinnasta verottajalle. 200000 euron hintaisessa asunnossa varainsiirtovero on 8 tuhatta euroa mikä on monelle ihmiselle monen vuoden säästämisen tulos. Asumisen byrokratiaa pitää vähentää ja rakennusmääräyksiä höllennettävä. Esimerkiksi energiatehokkuusmääräykset ovat huonoja koska niillä pakotetaan nykyisellään rakentamaan taloja jotka homehtuvat helposti ajan myötä. Jos seinässä on puoli metriä villaa, niin siihen tiivistyy kosteutta mikä ei pääse pois ja seurauksena on hometalo.

2. Mielestäni kohtuuhintaisen vuokra-asunnon neliöhinta on noin 5 euron luokkaa. Omistusasunnon kohtuullinen neliöhinta on noin 500 euroa koska todelliset kustannukset ovat oikeasti paljon vähemmän kuin 500 euroa neliöltä.

3. Suomi on pinta-alaltaan niin iso maa että täällä ei pitäisi olla pulaa asunnoista saati kohtuuhintaisista asunnoista. Tonttitarjontaa yksityisille on lisättävä huomattavasti sillä noin 70 prosenttia ihmisistä haluaisi asua omakotitalossa, mutta todellisuudessa suurin osa joutuu asumaan kerrostaloissa vasten tahtoaan. Minäkin joudun asumaan kerrostalossa vaikka viihtyisin paremmin omakotitalossa. Omakotitalossa asuminen vaatii erilaista huolenpitoa asunnosta verrattuna kerrostaloasumiseen, mutta jos on iso tontti voi siinä harrastaa kaikenlaista mukavaa ja kesäisin voi kasvattaa vaikka omia vihanneksia. Omakotiasuminen on kaikin puolin parempi vaihtoehto kuin kerrostaloasuminen, joten omakotiasumisen kustannuksia on saatava alemmaksi.

Asumisoikeusjärjestelmä on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon kannalta periaatteessa hyvä, mutta siinä on tällä hetkellä ongelma, joka kasvattaa asumiskuluja.

Yksityiset asumisoikeusyhtiöt käyttävät vastikkeita tällä hetkellä uuden rakennuskannan tuotantoon, mikä pitää vastikkeen hinnan korkealla. Asukkaat tavallaan maksavat asuntonsa rakennuskulut uudestaan ja uudestaan eivätkä vastikkeiden hinnat laske, vaikka asunto olisi jo kuinka vanha. Poliittinen puuttuminen aiheeseen lienee hankalaa johtuen järjestelmän pitkäikäisyydestä ja rakennuttajien intresseistä.

Parhaassa tapauksessa Suomi voisi ottaa enemmän mallia Ruotsista, jossa asukkaat omistavat itse asumisoikeusyhtiöt. Tämä olisi loistava tapa osallistaa kansalaisia lähialueensa politiikkaan, huojentaisi isojen kaupunkien asumiskuluja ja takaisi sosio-ekonomisesti heikommista lähtökohdista ponnistaville paremmat elämän edellytykset.

Kunnallispolitiikan yksi likaisimmista aiheista on kaavoitus.  Useista kaupungeista on esimerkkeja, että pienen piirin lobbaus ja kaveripiirin sisällä suhmurointi on nostanut kaverin tai vieläpä sukulaisen maan arvoa.  Näin samat tyypit sitten saavat apua vaikkapa vaalityöhön.  Kaavoitus ei saa nostaa yksityisen maanomistajan raakamaan arvoa.  Raakamaan jalostaminen politiikassa on suomalaiskansallista korruptiota.

 

Muuten olen sitä mieltä, että kaikille poliittisille posteille pitäisi laissa määrätä, että niitä henkilö saisi hoitaa vain kaksi vaalikautta.  Niin kunnanvaltuustoissa, kunnanhallituksissa, eduskunnassa, maan hallituksessa.  Ihan kuin presidentilläkin on.  Näin pieni piiri laajenisi.

Asumiskulut ovat kohtuuttomat ja keinottelulla on liikaa tilaa. Uusia rakennusteknisiä innovaatioita tulee tukea ja aktiivisesti hakea. Kunnallisista monopoleista ja piiloverotuksesta tulisi välttyä kilpailua suojelemalla.

Osan meistä yksinhuoltajista asuu pientaloissa eli omassa omakotitalossa. On maksettu sitä kahdella työllä ja samalla pidetty pieni auto velkoineen kunnossa. Miksi meitä kohdellaan eri arvoisesti kun oli remonttivähennyt verotuksessa. Minulla asuu yksi TAMKilainen opiskelija 21v. koska Tampereella on vuokraasunnot nousseet pilviin. En silti saa vero vähentää kuin yhden hengen remonttiosuuden /vuosi.Koska lapseni ei omista taloa.Miten kuvittelette että voin korjata 11v.taloni katon, joka alkoi vuotamaan yhteen makuuhuoneeseen hoitajan palkalla ja vaikka kuinka teen vapaapäivinä keikkaa Helsinkiin siitä tulevat rahat menevät bensaana ja auton ylläpitoon. Lomani on 2 viikkoa vuodessa, niskat kipeytyvät suuresta autolla ajamisesta, koska nytkin jännitän ajamista huonoilla talvirenkailla(yhteen jopa laitan lisää ilmaa kerran viikossa kun ei ole varaa ostaa uutta), ei hoitotyöstä rasitu pidän siitä.

En ole päässyt hammaslääkäriin 10 vuoteen ja toivon vain että nyt 50v pysyn terveenä että saan loput asunto-ja autolainani maksettua.Siihen olisi  hitusen varaa ottaa kattokorjauslainaa, jos jatkan sienien ja marjojen keruuta ruuakseni.Asunto on kohta menetetty, homevaurio tulossa,mitä teen.Ei myyntikelpoinen, mutta korjata pitäisi.

Olen hoitanut ihmisiä 30vuotta ja nähnyt ja hoitanut uuteen elämään eri tason henkilöitä. Tämäkö on tulos Suomessa hyvin tehdystä työssä kahdessakin paikassa.Tunnen jo olevani siis tuloillani jos en alin niin seuraavaksi alin ryhmä siistijöiden jälkeen.

Koittakaan nyt edes antaa mahdollisuus vähennyksiin taloni tarvitsee sitä.

Toinen seikka taas on että kun tekee kahta työtä ja nyt alatte verottaa tulojen mukaan tv-lupa-asiaa niin voisiko siihen liittää kahden työn tekijöille joilla ei ole lomamahdollisuuksia paljon YKSI viikko verovähennystä niin että omavastuu voisi olla jokin kohtuullinen 100-150€ lomaviikosta. Lomalle tietty  kohtuullinen kattoraja.Kaikki tulokohteemmehan näkyy verotuksessa. Mekin haluamme alla lastemme kanssa edes yhden viikon yhteisellä lomalla vuodessa.

Jos tämänkaltainen kannustin tulisi tasavertaisesti kaikille niin johan työttömätkin helposta  työttömyyspäivärahoilta lähtisivät töihin.

Niin paljonko jokainen työssäkäyvä elättikään Suomessa 132 henkilöä entä lisätyöntekijä ainakin yksi kolmasosa lisää eli 176 henkilöä. Eiköhän tuohon pitäisi jotain vastinetta saada.

Terveellisen asumisen puolesta, vielä terve hoitaja!

 

1. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat asumisessa (mainitse 1–3 asiaa)?

- Helsingin kaupungin outo asuntojen keskikokovaatimus

- Asuntojen järjettömät hinnat

- Kaukolämmön monopolihinnat

2. Onko asumisen hinta oikealla tasolla? Mikä on kohtuullinen vuokrataso (€/m2/kk) entä mikä on kohtuuhintaisen asunnon hinta (€/m2)?

- EOS

3. Pitäisikö valtion tai kunnan puuttua asuntomarkkinoiden toimintaan? Jos niin miten?

- Korkovähennys pitäisi poistaa verotuksessa. Se osaltaan nostaa asuntojen hintoja aivan turhaan.

1. Pääkaupunkiseudulla sekä vuokra-asuntojen että erityisesti omistuasuntojen hinta on kohtuuton. Kaksion hinnalla saa esim. 120km päässä Kymenlaaksossa omakotitalon. Kuitenkaan pääkaupunkiseudun palkat eivät ole samassa suhteessa suuremmat.

2. Kohtuullinen vuokrataso maksimissaan 17 €/m2/kk.

3. On selvää, ettei vapaa kilpailu voi johtaa "sosiaalisesti ja alueellisesti tasapainoisiin ja vakaisiin asuntomarkkinoihin" pääkaupunkiseudulla. Vuokrarakentamista pitää tukea eri tavoin, esim. verohelpotuksin. Kuntien tonttimaasta pyytämää hintaa on pystyttävä rajoittamaan.

Maailma muuttuu ja on muuttunut paljon viimeisten 30v aikana.ympäri maata on paljon vuokrataloja,joita olisi helppo muokata nykyperheille sopiviksi mutta aravasäännös sitoo valmistumisesta 40v.se on pitkä aika nykyajasta taaksepäin.taloista ei saa esim.vaatehuoneita purkaa,laittaa terassia,parvekkeita,saunaa,muutella väliseinien paikkoja yms..tuota aikarajaa voisi laskea tai säännöksistä jotain löysäyksiä antaa että saatais nykyperheille sopivampia asuntoja pikkurahalla.

On käsittämätöntä että maa jossa parhaimillaan 30 astetta pakkasta on ihmisiä vailla asuntoa.

Tilanne on ollut sama 20 vuotta ja pahentunut koko ajan.

Kyseessä ei ole mikään muu kuin vallitsevan hintatason ylläpitäminen tai sen korottaminen.

Markkinat määräävät hintatason ja näin olen köyhät putoavat pois tarjolla olevien asuntojen markkinoilta.

Valtio ja kunnat tulisi velvoittaa asunnottomien tilan korjaamiseksi.Joko ostamalla markkinoilta riittävä määrä asuntoja tai rakentamaan sellaiset.

On pöyristyttävää huomata että asunnon lämmittämisestä joudutaan maksamaan valtiolle veroa.

Öljy tai sähkö. Veronkorotukset siirtyivät suoraan vuokriin. Näin kylmässä maassa olemme täysin eriarvoisessa asemassa muihin EU maihin verrattuna. Kreikkalainen vuokralainen maksaa lämmityskuluistaan murto osan suomalaiseen verrattuna.Kaiken lisäksi hän ei maksa lämmityksestä juuri mitään veroa suomalaiseen verrattuna. EU:n tarkoituksena on osaltaan luoda yhdenvertaiset olosuhteet EU kansalaisille. Tässä kohtaa eriarvoisuus on todella räikeä.

Tämä asia on tulossa julkiseen mediaan omana aihealueenaan. Kunhan kerkiän asian muotoilla oikeaan sanamuotoonsa.

Vuokran käypä taso riippuu aina asunnon paikasta ja laadusta. On luonnollista, että Helsingin keskustassa neliöhinta on kalliimpi kuin periferiassa.

Pääkaupunkiseudulla on jo nyt lainvoimaisissa kaavoissa riittävästi tontteja ottamaan vastaan metropolialueen vetovoimaa vastaava väkimäärä. Elleivät olemassa olevan infrastruktuurin kannalta parhaat tontit lähde liikkelle, kuntien pitää pistää niihin vauhtia pistemäisillä kiinteistöveroilla.

On selvää, että rakennusliikkeet haluavat rakentaa isoja ja kalliita eivätpä pieniä ja halpoja asuntoja. Siksi valtion ja kuntien pitää ne siihen pakottaa kaavoituksen ja rakennuslupien mahdollistamilla keinoilla. Niitä voisi MRL:n uudistuksella tehostaakin.

Meneillään olevat talvimyrskyt ovat myös hyvä asuntopoliittinen kannanotto. Ehyt yhdyskuntarakenne kestää häiriöitäkin haja-asutusta paremmin. Valtion pitäisi pistää vielä tiukempi kuri rannoille ja tulvariskialueille rakentamiseen, koska se näyttää pääkaupunkiseudunkin kunnilta välillä unohtuvan.

1. Suurimmat ongelmat asumisessa. Luovuin omistusasunnostani juuri 5kk sitten. Omistusasunnon omistajaksi päädyin pakosta, koska minulla oli lemmikkejä, joita ei yksityiseen vuokra-asuntoon hyväksytty (koira). Uuteen kunnalliseen asuntoon en päässyt edes jonoon, koska tuloni olivat liian suuret. Ainoa mahdollisuus siis oli koirallisena ostaa oma asunto. Silloisessa kaupunginvuokra-asunnosta jouduin lähtemään pakosta, koska en enää saanut nukuttua öisin maahanmuutajien ja suomalaisten känniääliöiden mölytessä pitkin yötä. Nyt luovuin12 vuoden omistusasumisesta, koska se tuli liian kalliiksi yksinhuoltajalle. Ei ole varapankkia, josta repiä rahaa kalliisiin remontteihin. Putkiremppa maksoi 30.000e. Lisäksi ahdas kaksio ei enää riittänyt, joten ainoa mahdollisuus oli lähteä taas vuokralle. Saimme onneksemme vuokranantajan osuuskunnasta, joka hyväksyi lemmikit ja lapset ja hyvä palkka vain katsottiin eduksi.

2. Nyt on. Maksamme vuokraa 10e/neliö/kk. Omistusasunnossa maksoimme lainaa ja vastiketta 22e/neliö/kk. Sopiva taso on tuo 10e/neliö.

3. Nyt meillä oli onnea, koska saimme vuokra-asunnon ympäristöstä, joka oli meille mieluinen ja saimme itse valita asuinpaikkamme. Olen aina kapinoinut ajatusta vastaan, että kaupunki voi armeliaisuudestaan osoittaa sinulle asunnon jostain päin. Jos olisin työtön tai pienipalkkainen, olisimme joutuneet ties minne. Ehkä takaisin vanhempien helmoihin, koska jos on omistanut asunnon, ei pääse vuokra-asuntojonoon, vaikka tulot olisi laskeneet tai huollettavat lisääntyneet.  Minusta kunnan tulisi järjestää asuntoja myös niille paikoille, jotka ovat hyviä ympäristöltään. Nythän kunnan asunnot sijoittuvat epämääräisille alueille. Yksinhuoltajilla ei tulisi olla tulorajoja, koska heillä talous on haavoittuvampi, kuin kahden palkkapussin tuojalla. Tulotaso saattaa romahtaa hetkessä.

 

 

 

 

1. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat asumisessa (mainitse 1–3 asiaa)?

Sinkkutaloudessa kustannukset ovat huimat. Suomessa on ilmeisesti miljoona yhden hengen taloutta, eikä heitä saisi kuormittaa liikaa. Yhden hengen taloudessa asuminen on joillekkin valintakysymys, toisille ei. Ehkä pariskunta-talouksia voisi veloittaa enemmän (ei lapsia). Lapsiperheitä taas vähemmän kuin pariskunta-talouksia. Yksinhuoltajatalouksia vielä vähemmän.

2. Onko asumisen hinta oikealla tasolla? Mikä on kohtuullinen vuokrataso (€/m2/kk) entä mikä on kohtuuhintaisen asunnon hinta (€/m2)?

Kohtuullista asumista on 10 €/m2/kk - eli esim. 50 neliöisen asunnon vuokra 500 euroa + ylläpitokustannukset. Ottaisin tässä hinnoittelussa huomioon sinkku ja pariskunta-taloudet. Pariskunnalle summa tietysti puolittuu, jolloin asuminen on erittäin edullista. Nyt puhun Pohjanmaan asumiskustannuksista. Etelä-Suomen kustannukset ovat niin huimia, etten pelkästään siitä syystä koskaan muuttaisi sinne.

3. Pitäisikö valtion tai kunnan puuttua asuntomarkkinoiden toimintaan? Jos niin miten?

Pienten asuntovälitysfirmojen painetta tulisi lieventää. Kaikille asuntovälitysfirmoille yhtä hyvät edellytykset ottaa tuulta alle. Tästä hyötyisi myös asunnon ostajat ja muut kansalaiset. Mielestäni asuntokauppa tulisi jättää yksityisten firmojen vastuulle. Kuntien ja valtion tarjonta on toki ostajalle edullisempaa, mutta eriarvoistavampaa.

1. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat asumisessa (mainitse 1–3 asiaa)?

- väestömäärän keskittäminen kasvukeskuksiin - etenkin pääkaupunkiseudulle suurin ongelma

- asuntojen hinnat versus ihmisten tulotaso. Ennen hyvätuloinen insinööri maksoi omakotitalonsa 10 vuodessa - nykyisin siihen menee 30 vuotta.

-tonttipolitiikka, tontteja kaavoitetaan liian vähän. Rakentamattomien tonttien verot nostettava sille tasolle, että tontin pitäminen passiivisena on kannattamatonta.

2. Onko asumisen hinta oikealla tasolla? Mikä on kohtuullinen vuokrataso (€/m2/kk) entä mikä on kohtuuhintaisen asunnon hinta (€/m2)?

-asuntojen hintojen puolituttava

3. Pitäisikö valtion tai kunnan puuttua asuntomarkkinoiden toimintaan? Jos niin miten?

-vastaukset kohdassa yksi.

Ensiasunnon hankkimisessa ikärasistinen maksu, joka kohdistuu vain yli 40-50vuotiaisiin. Jos hankkii omistusasunnon vasta sen ikäisenä, ei varmasti ole vuokrien takia pystynyt varallisuutta hankkimaan - vuokra-asuminenhan on kalliimpi asumismuoto kuin omistusasuminen. Tuo maksu pitää poistaa tai ainakin pienituloiset pitää vapauttaa siitä, jotta heillä olisi edes jonkinlainen mahdollisuus päästä pakoon mielettömiä vuokrankorotuksia.

Paikkakunta/asuntokohtaisesti kunnallista asumista hoitavien yritysten määräämät korotukset voivat olla useita kymmeniä prosentteja muutamassa vuodessa. Se pitää tehdä mahdottomaksi, ja sääntelyn pitää ulottua takautuvasti vähintään vuoden tai kaksi taaksepäin.

1. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat asumisessa (mainitse 1–3 asiaa)?

- Sietämättömän kalliit hinnat ja vuokrat  pääkaupunkiseudulla

- Liian tiukat rakennusmääräykset esim. pyörätuolivalmiuksien suhteen.  Kannatan tasa-arvoa, mutta mielestäni on rahan haaskausta vaatia, etä esim. opiskelija-asunnoissa pitää kaikissa olla pyörätuolivalmius, kun vain todella pieni prosentti käyttäistä tarvitsee niitä.

- Korkean varustetason sijaan rakentajilta pitäisi vaatia hyvää peruslaatua. Lisävarusteita ja hömpötyksiä asukkaat voivat hankkia oman kukkaronsa mukaan.

2. Onko asumisen hinta oikealla tasolla? Mikä on kohtuullinen vuokrataso (€/m2/kk) entä mikä on kohtuuhintaisen asunnon hinta (€/m2)?

Ei missään nimessä.  Oikea hinta on vaikea määritellä, mutta joka tapauksessa sen pitäisi olla alhaisempi kuin nyt.

3. Pitäisikö valtion tai kunnan puuttua asuntomarkkinoiden toimintaan? Jos niin miten?

-  Pääkaupunkiseudun kuntien pitäisi luopua periaatteesta, että kunnan vuokra-asuntoja tarjotaan myös kalliilla alueilla.  Kunnat ja valtio säästäisivät paljon rahaa, jos kuntien ylläpitämiä vuokra-asuntoja tarjottaisiin vain kohtuuhintaisilla ja halvemmilla asuntoalueilla.  Säästöä tulisi kahta kautta:  1) asunnon haniknathinta olisi alhaisempi, b) kun vuokra voisi olla alhaisempi, mahdollinen asuntotukikin olisi pienempi.  - Kettoutumista tulisi silti tietenkin välttää

Yhteiskunta voisi myös kannustaa henkilöitä, jotka tarvitsevat kunnan asunnon, muuttamaan pikkukaupunkeihin, tai maaseutupitäjiin, joissa hyviä kuntien vuokrataloja on jopa räjäytetty ilmaan, kun niihin ei ole saatu asukkaita. Monelle eläkeläiselle tämä asumismuoto olisi hänen itsensäkin kannalta paljon parempi:  luontoa ympärillä, väljempi ja halvempi asunto, rauhalliset naapurit jne.

Näin asuntoja vapautuisi työssäkäyville ja opiskelijoille pääkaupunkiseudulla.

Nyt joku huomauttaa, että emme asu entisessä Neuvostoliitossa, jossa ihmisiä pakkomuutettiin.

En ole pakkomuuttamassa ketään minnekään.  Jos henkilöllä on varaa ostaa asunto, hän voi minun puolestani asua vaikka Kaivopuistossa. Vain niissä tapauksissa, joissa henkilö tarvitsee asunnon ja vuokran yhteiskunnalta, olisi kohtuullista tarjota kohtuuhintaisi asuntoja.  Kun niitä ei pääkaupunkiseudulta ole saatavissa, niin tarjotaan jostain muualta.

-  Korkotaso on Suomessa ollut jo kauan liian alhainen.  Tämä on houkutellut ihmiset ottamaan yllisuuria lainoja.

Kun rahaa on helposti saatavissa, asuntojen hintapyynnit nousevat.  Asuntojen hinnoille käy sama kuin pörssiosakkeille kuplan alla.  Se ei liene kenenkään etu.  Pörssikursseihin valtio tai kunta eivät voi vaikuttaa, mutta korkoihin - tai ainakin lainansaantiehtoihin - valtio voisi vaikuttaa.

1. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat asumisessa (mainitse 1–3 asiaa)?

Asumisen korkeat hinnat, jotka johtuvat siitä että

a) asuminen yhä enemmän on keskittynyt suuriin taajamiin, joissa tila on rajoitettu.

b) yhä tiukkenevalla lainsäädännöllä kasvatetaan rakentamisen kustannuksia

c) erilaiset tukimuodot (asumistuki) siirtyvät suoraan vuokriin ja näkyvät kaikkialla asuntomarkkinoilla, myös omistus- ja sijoitusasuntojen hinnassa.

d) liikenneyhteydet ja kaavoitus nostavat tiettyjen asuntoalueiden suosiota ja löytyy aina joku, joka tästä haluaa maksaa.

2. Onko asumisen hinta oikealla tasolla?

Meiltä puuttuvat toimivat asuntojen vuokramarkkinat ja painotus on siirtynyt omistus- ja sijoitusasuntoihin, joiden houkuteltavuutta lisätään ratkaisuilla, jotka nostavat hintaa. Asumisen hinta saadaan kohdalleen kuten myös muut asumisen lieveilmiöt (pitkät työmatkat), kun vuokramarkkinoille ilmestyy edullisia perusasuntoja.

Asumisen hintataso määräytyä aina sen mukaan, mitä vuokraaja on valmis maksamaan.

3. Pitäisikö valtion tai kunnan puuttua asuntomarkkinoiden toimintaan? Jos niin miten?

Ei pitäisi puuttua varsinaisiin asuntomarkkinoihin. Valtion tulisi ensi kädessä huolehtia siitä, että asuntojen vuokraamista koskeva lainsäädäntö ja verotus mahdollistaa pitkän tähtäyksen vuokraustoimintaa. Tämä tarkoittaa sitä, että vuokranantaja voi ennustaa vuokra-asuntojen verotuskohtelun esimerkiksi 10 vuodeksi eteenpäin. Tänään markkinoiden toimimattomuus on osittain seurausta siitä, että vuokratulot, verotus, vähennysoikeudet, omaisuusverot yms vaihtelevat sen mukaan kuka kulloinkin on antanut asiaan liittyviä vaalilupauksia.

1. Pienasuntojen saatavuus kaupungeissa (PKS)

2. Vuokrien korkea hinta koska asumisesta on tehty bisnes !

3. Yksiö max. 400€/kk kaksio max 500-750€/kk kolmio max 1000€/kk. Hyvät ja riittävät sekä edulliset joukkoliikeneratkasut auttavat työssäkäymista ja kokonaisasumiskulunkeja. siksi ne liittyvät myös keskusteluun.

1. Suurimmat ongelmat asumisessa ovat:

     a)  asuntojen sijainnit vs. työpaikat - jos haluat työn maksat! YLIHINTAA!

     b)  asuntojen neliöt vs. tarve - yksinasuvan kohtuuton kyykyttäminen

     c)  asunnoista hyötyvät yhteisöt - kansalaisten hädänalaisuuden hyväksikäyttö ylisuurin hinnoin

2.  Kysymys on liian lavea. On selvää, että asumisen hinta on joillekin oikealla tasolla ja toisille taas ei. Riippuu paljon siitä, asuuko pääkaupunkiseudulla vai haja-asutus -Suomessa.

Minulle henkilökohtaisesti asumisen hinta on on liian kova silloin, kun siihen käytettävä osa nettopalkasta ylittää 50 %. Tämä on kuitenkin realiteetti, johon on puututtava kovalla kädellä. Kohtuullinen vuokrataso yksinasuvalle on n. 9-10 euroa/neliö. Omistusasumisen kohtuullisuutta on hyvä verrata yleiseen kansan palkkatuloon. Jos asunnon maksajia on kaksi, suhde muuttuu. Yksinasuvalle, keskipalkkaiselle korkein neliöhinta voisi olla n. 1500-2000 euroa.

3. Olen seurannut pitkään VVO:n ja Saton:n vuokrahinnoittelua. Olenkohan ymmärtänyt väärin, että valtio on noiden yhtyiöiden suurin rahoittaja. Siitä huolimatta, VVO:n ja Saton vuokrat ovat kohtuuttomia. Kiskurihintoja.

Valtion ja kuntien on korkea aika tulla ulos norsunluutorenistaan ja nähdä kansan realiteetit maksajina. Samaan aikaan, kun suu vaahdossa puhutaan luokkaerojen kasvusta ja lapsiperheiden köyhyydestä, kukaan ei puhu järjettömistä asumiseen menevistä tuloista, jotka ylittävät suurimmalla osalla yli 50 % nettopalkasta.

JOS ET MAKSA VUOKRAASI - HÄÄTÖ SEURAA!  Auttajia on vähän, tuomitsijoita paljon. Armoton menettely, jolla ihmisten elämää kurjistetaan! Tästä syystä esim. pääkaupunkiseudulla lapsiperheet jonottavat ruokaa, asumiskulujen jälkeen ruokaan ei vain jää rahaa.

Valtion ja kunnan on puututtava korkeiden vuokrien alasajoon. On saatava kaikille kansalaisille oikeutta asumiskulujen kohtuullistamiseen. Asumistukijärjestelmä on aikansa elänyt - subventioilla vain on tuettu vuokranantajia. On löydettävä tapa, jonka avulla ylisuurien vuokrien perijöitä ei tueta verovaroin.

Vuokra-asunnoille ainakin on saatava hintakatto! Hyötytarkoituksessa sijoittajat eivät näin ollen pääse ylläpitämään ylisuurta vuokratasoa. Toisaalta myös valtion tukemien asuntoyhtiöiden vuokrahinnoitteluun tulisi puuttua. Nythän jokaiselta asukkaalta peritään mm. korjauskuluja, joita hän ei itse aiheuta. Aivan vääristynyttä menettelyä. Joka kuukausi maksat neliöiden mukaan korjauskuluja asuntoyhtiöille, joiden ei tarvitse palauttaa rahoja, vaikka mitään suuria korjauskuluja ei olisikaan tulossa kymmeniin vuosiin. Tätä olen ihmetellyt mm. Espoonkruunun toimissa. Täysin uusista vuokra-asunnoista joudutaan maksamaan yhtiölle mittaamaton määrä korjauskuluja.

 

1. Asuntotuotannon suurimmat ongelmat ovat asunnon ostajien kannalta erityisesti pääkaupunkiseudulla ja jossain määrin muissakin kasvukeskuksissa. Uusien ja vanhojen asuntojen hintataso ylittää hyvätuloistenkien perheiden maksukyvyn, ellei apuna ole perittyä varallisuutta. Pienituloisilla huomattavan suuri osa tuloista menee vuokraan. Kasvukeskusten ulkopuolella asumiskustannukset vievät pienemmän osa tuloista. Asuntotuotannon kysyntä ja tarjonta ovat paremmin tasapainossa ja tontin osuus asumisen hinnasta on kohtuullisempi.

Kansantalouden kilpailukyvyn kannalta voidaan kysyä onko asuntojen kovista hinnoista etua vai haitaa. Ovatko ulkomaiset asiakkaat valmiit maksamaan tuotteiden hinnassa ylimääräistä Suomen asumiskustannusten noususta?

Julkisuudessa on ollut paljon esillä asuntojen laadun heikkeneminen. Medioissa esitetty laatukäsitys kuvaa pääsääntöisesti yksittäisiä laatuongelmia. Kokonaisuutena asuinrakennusten laatu on parantunut. Laadun kanssa riittää kuitenkin jatkuvasti työsarkaa rakennusteollisuudessa kuin myös kaikessa muussakin teollisuudessa rakennusalan ulkopuolella.

Vanhan asuntokannan osalta korjaamista ja uudistamista tehdään liian vähän ja myöhään. Erityisesti asunto-osakeyhtiöiden energiataloutta ja toimivuutta parantavia hankkeita on liian vähän. Iso asumiseen liittyvä kysymys on myös vanhojen kerrostalovaltaisten asuntoaluiden palveluiden heikentyminen.

2. Asumisen hinta tulee suhteuttaa tulotasoon. Asumiskulujen tulisi olla korkeintaan kolmannes perheen tai asuntokunnan tuloista.

3. Valtio ja kunnat puuttuvat jo erittäin laajasti ja monin tavoin asuntomarkkinoiden toimintaan. Asuntotuotanto on monella tavalla säädeltyä toimintaa. Valtio ja kunnat keräävät huomattavia verotuloja asuntotuotannosta ja asuntojen omistamisesta. Asuntotuotanto ja asuminen ovat yksi kaikkein säädellyimmistä alueista yhteiskunnassa. Voidaan hyvin kysyä onko kaikki säätely hyödyllistä ja ohjaako se asuntotuotantoa oikealla tavalla.

Kunnilla on kaavoitusmonopoli. Osa kunnista on osannut käyttää sitä niin, että rakentamiskelpoisia tontteja on riittävästi tarjolla ja maa ei ole niukin ja kallein resurssi rakentamisessa. Kohtuuhintaiset asunnot eivät ole riittävästi tavoite ja tämän tavoitteen eteen ei tehdä tarpeeksi töitä.

Rakentamismääräykset ovat olleet keino pitää yllä rakentamisen laatua. Näin luodaan vähimmäiskriteereitä ja standardeja. Ne ovat ostajien ja asukkaidenkin turvaverkkoja.

Niitä ei pitäisi nyt vähentää pelkän halvemman hinnan takia.

Pohjoisissa oloissa rakentamiseen tarvitaan laatua, ja siitä kannattaa maksaa.

On selvää, että kun kysytään "onko asumisen hinta oikealla tasolla", kaikki huutavat kuorossa että "liian kallista". Ja kun kysytään mikä on sopiva hintataso, kaikki vastaavat että vähemmän kuin minä maksan nyt. Tämä on inhimillistä ja luonnollista.

On toki tärkeää seurata rakentajien katteita. Mutta kylmä tosiasia on, että Suomen kaltaisessa pohjoisessa maassa rakentaminen maksaa väkisin enemmän kuin lämpimissä maissa.

Nykyrakentamisen laatua pidetään yleisesti surkeana: Liian monen tuttuja on ollut raksalla töissä ja nähnyt miten rakennuksilla epäpätevän vierastyövoiman kanssa toimitaan - jopa uutta ydinvoimalaa myöten! Jos ja kun halutaan lisää laatua, siitä pitää myös maksaa.

Asuntojen hintoja pitää ajatella pitkällä aikavälillä. Asunto on ihmisen suurin sijoitus. Rakennuksen pitää kestää kauan. Halvalla saa huonoa joka kestää vain vähän aikaa. Laatu maksaa ja siitä kannattaa maksaa. Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.

Yhteiskunnan täytyy pitää rakentamisessa laatua yllä säädöksillä ja valvonnalla, koska tämän(kään) alan omavalvonta ei toimi.

Kun tulevaa asuntopolitiikkaa pohditaan, täytyy ottaa huomioon myös kansakunnan ikärakenne.

Suurilta ikäluokilta vapautuu pian suuri määrä isoja asuntoja. Osa on jo muuttanut pienempiin tiloihin jo kun lapset ovat lähteneet maailmalle. Varmaa on, että lopuillakaan vanhuksilla ei ole loputtomasti voimia siivota ja ylläpitää isoja tiloja. Siksi pitää varmistaa, että heille tulee riittävästi palvelutaloja yms. Se vapauttaisi isoja asuntoja niitä tarvitseville lapsiperheille.

Toinen ajatus mitä pitää pohtia on metropolissa vallitseva ajatus saada maahan satoja tuhansia maahanmuuttajia lähivuosikymmeninä. Heitä tarvittaisiin metropolialueelle pitämään yllä (halpoja) palveluja, mm. hoitamaan suuria ikäluokkia vanhoina. Yhtälöä "matalapalkkainen palvelutyö x pääkaupunkiseutu" ei ole helppo ratkaista - ei varsinkaan kun mamuväestö lisääntyy kantaväestöä nopemmin ja tarvitsisi isompia asuntoja.

Tämä asia pitäisi pohtia nykyistä syvällisemmin Uudenmaan 2. vaihekaavassakin. Eli voimaa pääradan varrelle: sinne tarvittaessa myös tiivistä ja korkeaa. Mutta nyt kaavakartalla kummittelee kuntien nyt himoitsemia kalliita uusia alueita "hyville veronmaksajille", esimerkiksi Helsingin Itäsalmi ja Espoon Hista. (Tarvitaanko niitä edes, kun rikkaille vapautuu keskustoistakin isoja asuntoja vanhuksilta?)

1. Omakotitonttien mitätön tarjonta pääkaupunkiseudulla mahdollistaa rakennusliikkeiden monopolin.

2. Kerrostalojen hintataso pääkaupunkiseudulla on karannut pilviin, eli 3000-5000 €/m2, vaikka rakennuskustannukset mahdollistaisivat 2000-3000 £/m2 hintason.

3. Kuntien pitää lisätä tonttimaan kaavoitusta, mikä on ainoa tapa laskea kohtuuttomia hintapyyntöjä.

1. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat asumisessa (mainitse 1–3 asiaa)?

Vuokrahuoneistojen taso huono verrattuna vuokraan.  Monissa tloissa on hometta ja mitään ei tehdä,ikkunat jäätyy pakkasella jne..

Myytävien tonttien pienuus, omasta ikkunasta näkee toisen lautaselle.  Taloissa voisi olla yhteiset verhot, ikkunat on niin lähellä toisiaan.  Ei mitään omaa rauhaa ulkona ollessa.

Rakennusvaiheen huono valvonta. Uudet asunnot ovat jo valmiiksi homehtuneita. 

2. Onko asumisen hinta oikealla tasolla? Mikä on kohtuullinen vuokrataso (€/m2/kk) entä mikä on kohtuuhintaisen asunnon hinta (€/m2)?

Tuloista menee liika iso osa vuokriin.  Vuokrat liian korkeita, eivät vastaa asunnon tasoa.
Omistusasuntojen hinnat myös  liian korkeita.  Valmisasunnot rakennettu liian ahtaasti, paljon pienelle alalle.
Haja-asutusalueella asuva ei ole samassa asemassa kaavoitetulla asuvan kanssa.  Kuitenkin kiinteistövero peritään molemmilta saman suuruisena.  Haja-asutusalueella ei ole pyöräteitä, katuvaloja, asfalttia.  Kaavoitetulla alueella katuvalot vedetään tien varteen ennenkuin siellä edes aloitetaan rakentaminen.

3. Pitäisikö valtion tai kunnan puuttua asuntomarkkinoiden toimintaan? Jos niin miten?

Lisäämällä valvontaa rakennusvaiheessa, vuokrien hinnoittelussa, lainojen koroissa.
Vähätuloisille tulisi olla kunnolliset asunnot kohtuulliseen hintaan.  Myös asunnottomien tilanteeseen
yhteiskunnan tulisi puuttua.  Kaupungeissa on tyhjiä kiinteistöjä, joista voisi tehdä soluasuntoja asunnottomille ja palkata sinne valvojat huolehtimaan asukkaista.  Hyvinvointiyhteiskunnassa ei saa olla ihmisiä, jotka joutuvat asumaan siltojen alla.  Myös vankilasta vapautuvien on tosi vaikea saada asuntoa.

Seinäjoella kaupungin vuokratalot siirtyivät Sevakselle.  Tyyli muuttui heti huomattavasti kovemmaksi ja armottomaksi.  Vuokrat nousi, mutta asuntojen taso ei parantunut.  Ankaraa bisnestä.