Keskustelussa tulevaisuuden liikenne

Uuisissa kerrottiin, että tulevaisuuden bussit ovat kuljettajattomia ja semmoisen voi tilata tekstarilla kotiovelle. 

Eikö mallia voisi soveltaa pikkupalikoista tehtyyn autojunaan eli vaikka automaattisia smartteja liitettäisiin letkaksi ja jokainen auto voisi hakea kyytiin erikseen ja liittyä sitten letkaan, joka on menossa oikeaan suuntaan.  Komento olisi etummaisella autolla ja moottoreita voisi sammuttaa ja käynnistää tarvittaessa.  Letkasta voisi poistua, kun on kohteessa tai sitä lähellä.

Malli olisi varmasti aika taloudellinen ja joustava, toisin kuin nykyiset yhdenkoon bussit.

Minä kaipaisin juuri joustoa ja mukavuutta, mitkä puuttuvat ainakin kaupunkibusseista.

Kaupunkeihin tarvitaan lisää pyörä teitä.  Täytyy olla melkoinen rämäpää, että uskaltaa ajaa autojen joukossa vaikkapa Mechelinin kadulla.

Vaikka ajan autolla tosi vähän niin

- pysäköinti on liian vaikeaa ja kallista

- liikennevalot pitäisi optimoida suurimmille väylille

- pääteistä nelikaista teitä

- kaikki menevät punaisia valoja päin surutta.  Eikö niitä tolppia voisi siirtää teiltä risteyksiä valvomaan

- pyöräily- ja jalankulkukulttuuri on sekavaa.  Voitaisiinko sallia pyöräily jalkakäytävän tien puoleisessa reunassa ilman pyörötien tekemistäkin.  Autojen sekaan en kyllä mene.

Ratkaisuja lähinnä PK-seudun ongelmiin.

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

- Rakennetaan asuinpaikkoja sinne missä työpaikat on. Moni menee omalla autolla töihin, koska asuvat niin kaukana työpaikalta. Esim. asunto Kauklahdessa ja työpaikka Helsingin keskustassa.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

- Pitäisi päästä helposti liikkumaan paikasta toiseen. En halua pelkästään Helsingin keskustan suuntaista liikennettä.

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

- Tukemalla + pitämällä pyörätiet myös talvella aurattuina.

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

- Ruuhkat.

Suurin ongelma liikenteessä on mielestäni alinopeutta ajavat autot. Kun normaalilla tiellä menee rekkoja tai autoilijoita jotka ajavat satasen alueella 90km/t on ajaminen todella raskasta kun ei meinaa turvallista ohituspaikkaakaan tulla..

Hei,

1)Kaikki ei vät voi käyttää bussi ja junia. Itse vien lapset kouluun ja yhden eskariin. Ovat totaalisen eri suunnissa. Myöskään töihin en pääse julkisilla muuten kuin ylivoimaisen vaikeasti(lisäksi lasten kuljetus, harrasteet yms) Valtio valta terrosoi autoilijoita joilta on helppo lypsää rahaa. Mitenkäs tämä "väliaikainen" autoveron kävikään? Se on ollut väliaikainen  20 vuotta. Tien pinnat on huonossa kunnossa ja ne rasittavat autoja. Ennemminkin kannustaisin ihmisiä ostamaan vähäpäästöisiä autoja kuin että ihmetellään miksi Suomessa on vanha autokanta.

Olen sen verran köyhä, että uuteen ei ole varaa. Ja makso bensa mitä makso autolla on pakko kulkee, se on sitten ruokapöydästä ja muusta kulutuksesta pois.

2) Halpaa ja kätevää. Tällähetkellä mahdotonta. Ei onnistuisi asoiden hoito eikä kaupassa käynti ilman omaa kulkupeliä. Miten pääsisi esim. Soukasta käteväst konalaan? Mahdotonta.

3) Lisätkää jälka pyöräteitä

4) 1 autoilusta rangaistaan

    2 huonot tiet(reikiä monttuja ym

    3 liikenettä liikaa versus ajoväylät

    4 kallis polttoaine

    5 bussit ajaa päälle

4. Suurin ongelma on autoilijoiden agressiivisyys ja välinpitämättömyys

ajetaan tuntuvaa ylinopeutta, ei völitetä liikennesäännöistä, ei käytetä suuntavilkkua kun käännytään, lähdetään ohittamaan mutta palattaessa omalle kaistalle käytetään, liikenneympyrästä poistuttaessa ei vilkusta tietoakaan.

Sain oman ajokorttini 80-luvulla jolloin oli vielä liikenne poliisi ja valvontaa: Liikenne toimi kohtuu mukavasti. Nykyään autot tosi tehokkaita joten liikenteen vaarallisuus on korostunut myös tästä syystä.

Pakotetaan autoilijat takaisin ruotuun: tutkia , valvontaa, sakotusta:: saadaan hyvintoimivan liikenteen lisäksi myös valtion kassaan rutkasti rahaa ja poliiseille lisää työpaikkoja.

asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista voisi helpottaa lopettamalla kuntien yhdistämistä ja palveluiden keskittämistä yhteen pisteeseen. hajautettut palvelut on helpommin saavutettavissa kuin suuret kokonaisuudet yhdessä pisteessä minne kaikkien pitää kaukaakin ajaa. jos joka taajamas on kourallinen pieniä palveluja niin ei tarvi joka maitopurkin takia ajaa kaupunkeihin. suomessa ihmiset asuu hajallaan , täällä ei toimi ulkomailta mallin ottaminen palveluiden keskittämisestä.  sillä saavutetaan vaan taajamien kuolema ja ihmisten muuttaminen lähiöihin missä niiden työllistyminen on heikompaa.

Metrohan on mitä nopein ja kätevin kulku väline. Mutta kun joutuu vaihatamaan bussista metroon ja toisin päin, ovat jo odotus ajat kohtuuttoman pitkät. Keskustassa on tosi näppärä liikkua julkisilla.Ratkaisuna ilmaiset liittymä pysäköinit Asemien läheisyyteen kasvattaisi metron käyttöä. Enen jatkoinkin matkaani Ruoholahdesta eteen päin metrolla, kunnes pistivät parkkeerauksen maksulliseksi. Jatkoin autolla ajoa loppuun saakka....

Lisäksi on Espoosta naurettavaa maksaa YHDESTÄ pysäkin välistä seutulipun hinta. Jos kaksikin ihmistä menee bussilla ruoholahteen/kamppiin on jo halvempaa mennä sinne autolla, kun maksaa seutulipusta. Jos ei jatka matkaa metrolla tai raitsikalla tai bussilla eteen päin voisi tuo yhdensuuntainen bussi matka maksaa sen sisäisen verran.

Tässä pitää kyllä oll lomake, gallup-tyylisesti, en usko että montakaan kommenttia tulee. Kaikenlisäksi tänne on erittäin hankala "eksyä" eli ei häävistu tule kommenttie, alkeelliseenkin galluppiin tarvitaan yli tuhat haastattelua, ihme jos tämä saa parikymmentä kommenttia.

1 Pitää laittaa maakunnissa maantiet kuntoon, etenkin soratiet ovat karmivassa kunnossa. Linja autojen tukirahoja lisättävä, että edes joku bussi kulkee joskus.

2 kulkisi edes se onnikka useammin kuin kerran päivässä, miten sitä voi vuorotöissä. kun ei ole mitään linja-autoliikennettä

3 maanteillä liian kapeat penkat, jotain kymmenen senttiä', ei niillä voi kävellä tai pyöräillä, kun on autoliikennettäkin.

4 - VR- kokonaisuudessaan

    - kaiken liikennerakenteen keskittyminen vain pariin isonpaan kaupunkiin, maaseutu unohdettu täysin käy maalaisetkin töissä ja muutama miljoona suomalaista nyt vaan sattuu asumaan maalla.

    -  suuri virhe oli siisträä tavara liikenne rekkoihin junista. teillä aivan liikaa rekkoja tien tukkona, junalla tavara kulkisi paljon halvemmalla ja helpommalla rekat kulkee ostoöljyllä, juniin saa kotimaista atomisähköä

  - tuperät nopeusrajoitukset maanteilla kyllä rajoitukset pitää saada vaihtuviksi. monesti taölvell parempi ajokeli ja vähemmän liikennettä kuin kesällä. silti pitää köröttää kahdeksaa kymppiä, vaikka hyvin voisi ajaa sataa viittäkymppiä. yleensäkin liian alhaiset nopeusrajoitukset, lisäksi maanteillä pitäisi miettiä sitä, miten saataisiin enenpi ohitusteitä pikkupaikkakuntiin, jossain kärsämäellä on kolme liikenneymoyrää, keskellä suomen tärkeintä päätietä, eurooppa nelosta- se pitää se kylä siirtää muualle tai linjata tie erilailla.

1. Joukkoliikenne joustavaksi. Poikittaisliikennettä enemmän. Lippujen hinnat järkeviksi.

2. Poikittaisliikennejärjestelyt pääkaupunkiseudulla ovat vielä puutteelliset. Siinä olisi apua, voisi ainakin joskus valita toisen liikkumistavan.

3. Liikuntabonus työpaikan puolesta. Jos kerran kannustetaan bonuksen avulla ottamaan vähäpäästöinen työsuhdeauto, miksi tätä samaa kannustinta ei voida käyttää muuhunkin.

4. Vanhentunut tieverkosto, huonot risteysjärjestelyt. Yhä vielä rakennetaa huonosti ohjattu valoristeyksiä, kun kiertoliittymällä saadaan paljon luistavampi liikenne aikaiseksi.

Uusissa liittymissäkin liityntäkaistat idioottimaisia, liian lyhyitä, mutkat liian tiukkoja ja ympärillä on tyhjää tilaa vaikka kuinka paljon.

Tuntuu siltä, että asioita tehdään vanhan kaavan mukaan, ja ei oteta oppia muualta. Meidän liikennemäärillä ei pitäisi saada aikaan sellaisia ruuhkia kuin nyt on!!!!

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Kaavoitusratkaisuilla, jotka pitävät asumisen, työpaikat ja palvelut lähellä toisiaan. Siis kaupungin rakentamista nykyisen peltolähiö-automarketti-teollisuusalue huuhaan sijaan. Tätä tukemaan tehokas raideliikenne.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Ilmaista, siistiä, tehokasta ja käytettävissä myös öisin. Jotta siirtyisin 100% julkisen liikenteen käyttäjäksi, tarvittaisiin pikaisesti panostusta myös syrjäytymisen ehkäisyyn, nykyinen julkinen liikenne kun haisee virtsalta ja viinalta lähes poikkeuksetta.

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Helsingin pyörätieverkosto on mukavasti kasvanut viimevuosina, samanlaisen kehityksen soisi jatkuvan. Kävelykeskusta olisi hieno asia, kuitenkin siten toteutettuna, että henkilöautollakin pääsee tarvittaessa ainakin lähelle keskustaa.

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

- Raitiovaunujen toimiminen ilmaisena taukotupana alkoholisteille, nisteille ja muulle roskasakille ja kuljettajien täydellinen välinpitämättömyys asiaan.

- Huonot ratkaisut, jotka ruuhkauttavat turhaan. Bussikaistojen sulkeminen henkilöautoilta ruuhka-aikojen ulkopuolella on yksi näistä aivopieruista. Autoilu ei ratkaisulla vähene, ainoastaan muuttuu epämiellyttävämmäksi ja hitaammaksi kaikille. Päästövaikutus olisi myös syytä tutkia.

- Asenteet eivät kaikilta osin ole täysin kunnossa. Punaisia päin ajetaan esimerkiksi porkkalankadun ja mechelininkadun risteyksessä päivittäin varmasti kymmeniä, ellei satoja kertoja. Suojatien eteen pysähtyneen auton viereen ei pysähdytä. Nopeusrajoituksia ei totella, osin tietysti siksi, että ne ovatkin osittain perusteettoman matalia.

1. massiivisten kauppakeskus kompleksien rakentaminen kaupunkikeskustojen kehittämisen kustannuksella pitäisi lailla kieltää. Jos liikenne aiheuttaa murheita, miksi sen kasvua pitää ruokkia?

Lähipalvelut pitää säilyttää. Kuntien määrän lasku kasvattaa liikennöintiä kaupunki keskuksiin. Seuraava haaste on sitten parkkipaikkojen rakentaminen. Pienissä kunnissa kuntien palveluiden tuominen lähemmäs "normi" kuntalaista.

2. poikittainen liikenne on olematonta Suomessa. Lentoliikenne ei toimi itä-pohjois suunnassa

3. kävely ja polkupyöräily ei lisäänny jos ruokaa saa ainoastaa kauppakeskuksista joissa pienin perunapussin koko on 10kg. (tosin polkupyörä olisi hyvä näissä kaupoissa)

4. liikenteessä turvattomuus lisääntyy autoilun kasvun myötä

1. katu-ja tieverkoston kehittämiseen varattavat määrärahat tulee kohdentaa sinne missä liikennemäärät ovat suurimpia. Aiemmin poliittisin perustein kohdennetut määrärahta ovat vieneet hankkeita alueille, jossa tarve ei ole suurin ja esim pääkaupunkiseudun kehätiet, jossa panostusten vaikutukset olisivat suremmat ovat kehittyneet liian hitaasti.

2. Joukkoliikenteen kehittämisessä tulee panostaa sujuvien raideliikenneyhteyksien kehittämiseen ja huolehtia liityntäpysäköintimahdollisuuksista sekä raideliikenteen käytön mahdollistavien bussireittien kehittämisestä

3. Itse pyöräilisin enemmän jos kevyen liikenteen väylät olisi suunniteltu fiksummin. Pyöräteillä liikkuminen ei ole sujuvaa, koska ne on suunniteltu niin, että korkeusvaihtelut ovat suuria ja vähän väliä jutuu pysähtymään liikennevaloihin ja siirtymään ajoradan toiselle puolelle. Autoliikenteen ajoradat on tasoitettu ja leikattu siten, että korkeusvaihtelut ovat kohtuullisia, mutta pyörätiet kipuavat kaikki mäet ja notkot ja mäen alle on useimmiten laitettu risteys tai mutka, jossa alamässe saatu vauhti täytyy jarruttaa harakoille. Lisäksi pyörätiet on tehty aivan ajoväylien varteen, jossa melu ja nastarenkaiden irrottama pöly ja rapa vievät nautinnon pyöräilystä. Pyörätiet tulisi sijoittaa erilleen autoliikenteen väylistä, jolloin melu- ja pölyhaitat eivät haittaisi pyöräilyä

4. Pahimmat ongelmat ovat pääkaupunkiseudun ruuhkautuminen sekä nastarenkaiden aiheuttama pöly ja ajoradan kuluminen (erityisesti etelä-suomessa), josta syystä kannatan nastarenkaiden käyttöä vähentäviä toimenpiteitä. Itse olen nauttinut yli kymmenen vuotta kitkarenkaiden mukavuudesta ja kehittyneistä pito-ominaisuuksista, enkä halua vaihtaa takaisin nastarenkaisiin. Käyn useamman kerran vuodessa myös lapissa, jossa kitkarenkaat toimivat vähintään yhtä hienosti kuin Etelä-Suomessa

1. Liikenneväylien jattkuva kehittäminen ja kunnossa pito. Tämä koskee, sekä tie-, että rautatieliikennettä. Työpaikkakeskittymien hajauttaminen vrt. Valtionhallinnon muutokset.

2. Metro ja sen laajennus länteen

3. Vapaa-ajan likuntamuotoja etupäässä. Sen puolen aktivoiminen kouluissa saattaisi edistää näillä muodoin liikkumista aikuisiässä , myös työmatkojen osalta.

4. Tieliikenteessä , edelleen väylien kunto ja aika suurimuotoiset korjaus/parannustyöt. Rautateillä tekniset ongelmat. Bussiliikenne toimii , samoin Metro.

1.h.gin lähikunnat (Tuusula,Kerava,Järvenpää,Nurmijärvi,Sipoo)väkisin mukaan YTV joukkoliikenne systeemiin,kun se ei näköjään muuten onnistu,jotta saadaan liikenne sujumaan koko pääkaupunki seudulla.

2.Liikenteen ajoittaminen ruuhka-aikoihin ja sen ulkopuolelle klo 5-22 välille tasaiseksi huomioiden pahimmat ruuhka -ajat riittävällä määrällä Busseja ja Junia.

3.Valaistukset ja kevyenliikenteen väylien kunnossapitoa parannettava.

4. a) joukkoliikenteen käyttö/hinta haja-asutus alueilla(Tuusula hyrylä-Hki,Tuusula lahela - Helsinki)

b)joukkoliikenteen pokittais linjojen olemattomuus.(Hyrylä-Myyrmäki,Hyrylä-Espoo)

c)kulkuyhteydet pääkaupunki seudulla yleensä

1. liikkumista helpotetaan LISÄÄMÄLLÄ julkista liikennöintiä esikaupunkialueella. Ja tiivistämällä asutusta keskustan ympärille ( ei saa rakentaa etäpesäkkeitä joissa 15km keskustaan, mm. Tampereen Kämmennniemen lisärakentaminen pitäisi kieltää, koska liikennemäärät eivät mahdu nykyteille ). Yksi hieno mahdollisuus olisi ratikka kaikkiin suurimpiin kaupunkeihin, ja samalla tietulli esim. 5€/päivä omalle autolle jotta ratikan 2€ kertamaksu olisi riittävä syy vaihtaa julkisiin.
2. joukkoliikenteen reitit eivät kohtaa, eikä voi kohdata kaikkia kaupungin liepeillä asuvia, se vain pitää hyväksyä ja tiivistetyssä kaupunki-infrassa joukkoliikenteen suunnittelu on helpompaa.
3. kävely ja polkupyöräily tulee kannattavaksi jos tie/kaupunki tietulli tulisi voimaan lähellä keskustaa asuville. kaupunkisuunnittelussa pitää rakentaa AINA kävely/pyörätiet kaikkien isompien teiden vierelle (yli 30-40km/h alueille).
4. suurin ongelma on lisääntynyt liikenne, se ruuhkauttaa kun kaikki asuu etäpesäkkeissä ja työpaikat ovat liian tiiviissä ryppäissä. Liikkuvien henkilöautojen määrä on lisääntynyt 20 vuodessa taajamissa varmaankin 500%.
 

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Etätyöt olisi paras, mutta harvalle tämä sopii ja työpaikatkin ovat nihkeitä asian suhteen vaikka sopisikin. Joustoa jos saa työhönsä niin helpompaa liikkuminenkin eri vaihtoehdoilla. Aina ei näin ole edes autottomana päivän. Asuminen / palveluja voisi parantaa aina palvelua tehostamalla. Ulkomailla asuessani mummot kävelivät kauppaan ja taksilla takaisin. Tämä oli helppoa koska taksista ei tarvinnut maksaa itseään kipeäksi. Kuka tahansa voi ryhtyä taksikuskiksi kun tekee sopimuksen ja laittaa lampun katolle. Kyllä kysyntä ja tarjonta määrää sen jälkeen, paitsi kotomaassa. Toinen vaihtoehto olisi saada että ruokatavarat kotiin kuljetuksena. Näitä palveluita taitaa olla pääkaupungin seuduilla, mutta mummot jotka asuvat muualla eivät tälläistä palvelua osaa käyttää / ei ole tarjolla. Tästä kehittämällä saataisiin ainakin minun kuljetuskeikkoja vähemmälle.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Minua parhaiten hyödyntävä joukkoliikenne hakisi kotoa läheltä ja veisi lähelle työpaikkaa. Toiveena olisi vielä niin että ehtii paikalle ja pois ajoissa. Nyt ei todellakaan ole niin. 30 min autoilua omalla tai 2h bussin kanssa on pelleilyä parhaimmillaan. Jos päivästä voit kuluttaa tunnin autoiluun neljän sijasta niin ei tarvi paljoa miettiä vaikka kuinka tähän panostettaisiinkin. Viherpiipertäjä sanoo että pitää muuttaa keskustaan että voi mennä pyörällä, mutta sinne kun ei kaikki vain mahdu. Jos joukko liikenteen saisi jotenkin yhtenäiseksi esim. jatkuva linja joka käy asemalla 30 min välein ja pyörii tasaisesti työn ajan ja jälkeenkin järkevästi. Näin se osassa paikoista toimii, mutta ei kaikkialla. Dilemma taitaa olla että pitäisi olla asiakkaita että voidaan lisätä linjoja jne. Hinnat jos olisi vain edulliset ja ajat oikeat niin käyttäisin mieluusti julkisia, mutta kumpikaan asia ei kohtaa. Autoilukin kallistuu niin pakko olla työttömänä kohta kotona ja syödä kynsiä. Upeaa elää 2000-luvulla kun kehitys on huipussaan. Kävellen kauppaan?

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Viitaten edelliseen vastaukseen niin eiköhän tähän päästä automaattisesti kohta. Lisäämällä verotusta ja muita kuluja liikenteestä niin kaikki kävelee kohta. Kroisokset ovat tietenkin tätä mieltä että autoilu pitäisi olla huippujen hommaa. Pois persaukiset liikennettä tukkimasta. 

Jos palvelut / työpaikka olisi lähellä ja kulkuyhteydet kunnossa niin kuka tahansa terve ja normaali ihminen osaa käyttää pyörää. Työt ovat vain nykyään missä sattuu tai vaihtoehtoisesti olet työtön ja menet pyörällä kuitenkin? Ikävää vain polkea sohjossa talvella kun kaupungin rahat on loppu eikä varaa pitää teitä kunnossa... näinkin on jossain.

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

1. Teiden kunto. Teiden kuntoon käytetyt rahat ovat menneet kyllä jonnekkin muualle. Teiden nopeuksia lasketaan kun ei ole varaa korjata ja kyllä....harmittaa... ajaa omalla autolla kun ei tiedä kauan auto kestää hyppimistä. Jos nyt joku sanoo vielä että nostetaan autoilusta hintaa että on varaa korjata tiet niin heti saunan taakse piestäväksi.

2. Ruuhkat / liikennejärjestelyt. Nämä asiat tuntuu minusta olevan suhteellisen kuralla ainakin täällä pirkanmaalla. En tiedä onko vika ihmisissä jotka eivät osaa ajaa että joka mutkassa on valot tai liikennejärjestelyistä vastaavassa insinööristä joka ei omista korttia. Sapettaa kuitenkin että liikenne tökkii ja syvä mahdottomuus mennä kahdesta vihreistä läpi. 

3. Nopeusrajoitukset. Nämä ovat siis laskeneet ja kuri tiukentunut. Mikään ei pistä enempää käsiä pursitaan rattia lujempaa kun jumalaton suora ja peltoa sekä oikealla ja vasemmalla. Tielle lätkästy naurettava nopeus ja kasa poliiseja pidättään kun olet liikenteen uhka ja surma. Muutenkin suomessa suurimmat rikolliset millä on pahimmat rangaistukset rikoksista ovat autokuskit joilla on liian paksu pohja kaasujalan kengässä. Iso maa niin toivoisi että täällä pääsee edes jotenkin inhimillisesti liikkuun.

4. Kulttuuri liikenteessä. En tiedä miten suoraan ihmisten ajatuksiin ja käytökseen voi vaikuttaa. Päästettäisiin kiltisti ne jalankulkijat eteen ja malttia lähiliikenteessä. Hermostuneita rallikuskeja kylät väärällään. Tämä nyt voi osin johtua huonoista järjestelyistä. Kaippa tähänkin ainoa helppo keino on sakottaa ja pistää mainos pyöriin radioon. Ei vain paljoa ole auttanut vuosien matkaan.

Kohtaan yksi ja kaksi.

Lsten kotihoitajat tulee saattaa alennusten pariin.

Eli isät ja äidit, jotka saavat lasten kotihoidon tukea tulee asettaa samaan asemaan kuin muutkin pienituloiset ryhmät, eli alimpaan maksuluokkaan.

Haja-asutusalueille pitäisi koko maahan saada yhtenäinen ja yhteisillä pelisäännöillä toimiva kutsupohjainen joukkoliikenne. Joukkoliikenne kurjistuu kurjistumistaa haja-asutusalueilla, joten kohta meidänkin, jotka emme autoa kaupungissa tarvitse, on sellainen hankittava jos aiomme käydä myös maaseudulla.

Taksiyrittäjiä on kaikkialla maassa, joten palvelu on olemassa. Nyt kutsujoukkoliikenne toimii joissakin kunnissa ja kaikissa eri tavoin.

Tarvitaan

- yhteinen tai yhtenäistä logiikkaa noudattava puhelinnumero

- yhteiset pelisäännöt, mm palveluajat

- yhtenäiset taksat

- verkkopalvelu, jossa on tiedot palvelusta karttapohjaisella käyttöliittymällä.

1. Teiden, raiteiden ja vesistöjen kunnospito! Vaatii panostuksia

2. Ilmaista

3. Kävelykadut ja pyörätiet

4.1. Teiden huono kunto

4.2 Ajoneuvojen ja polttoaineen korkea verotus

Keskustelun ei pitäisi keskittyä vain liikenteen sujuvoittamiseen tai tiettyjen liikennemuotojen edistämiseen, vaikka esitetyt kysymykset johdattelevat siihen suuntaan. Pitäisi kysyä seuraavaa:

 * Miten liikenteen aiheuttamia haittoja hillitään ja vähennetään.

Esimerkinluontoisesti otan vertailukohteiksi kaksi Helsingin kaupunginosaa: Töölön ja Pohjois-Lauttasaaren. Kummankin kautta kulkee tärkeä sisääntuloväylä: Mannerheimintie ja Länsiväylä. Töölössä liikenneratkaisu on toteutettu ympäröivät kaupunkirakenteen ehdoilla, kun taas Lauttasaaressa kaupunkirakenne (tai sen puute) liikenteen ehdoilla. Töölö on tiiviisti rakennettu ja arvostettu kaupunginosa. Pohjois-Lauttasaarikin voisi olla, jos sitä ei halkoisi moottoritie leveine meluvyöhykkeineen. Sijaintihan on erinomainen.

Seuraavassa näkökulma on rehellisen pääkaupunkiseutukeskeinen; muualle soveltuvat ehkä hieman eri tyyppiset toimenpiteet.

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Väen keskittyessä yhä enemmän pääkaupunkiseudulle tarvitaan ratkaisuja, jotka kannustavat vähempään yksityisautoiluun, sillä tähän rajalliseen tilaan ei mahdu enempää autoja liikenteen sujuvuuden kärsimättä. Autoilun ympärille suunniteltu kaupunkirakenne taas tekee etäisyyksiä kasvattamalla kaiken muun liikkumisen hankalaksi. Siis: vähemmän parkkitilaa (ja se vähä maan alle), ja rakennettakoon sitäkin markkinaehtoisesti (siis kunnalliset normit säädettävä uudelleen) siten, että kustannukset kohdistuvat autoiluinfraa tarvitseville autoilijoille.

Kaavoituksen ja rakentamisen on perustuttava keskeisten raideyhteyksien varaan, ja näiden välille pitää rakentaa toimivat poikittaisyhteydet. Pelkkä porkkana ei kuitenkaan riitä vaan yksityisautoilua on lisäksi rajoitettava aikaan ja paikkaan sidotuin tiemaksuin. Pyöräilyyn pitää alkaa suhtautua liikennemuotona (ei liikkumis-) ja sisällyttää se liikennejärjestelmäsuunnitteluun kunnolla.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Luotettavaa, nopeaa, turvallista, helposti saavutettavaa.

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Siellä missä pyöräilyä halutaan edistää, on lakattava puhumasta kävelystä. Pyörä on ajoneuvo, ja pyöräily (kaupungeissa) on rinnastettava ajoneuvoliikenteeseen. Tällä on radikaaleja seurauksia katuinfran suunnittelussa ja toteutuksessa. Moottoriajoneuvojen ajonopeuksia tulee laskea suuressa osassa kaupunkeja 40 ja 30 kilometriin tunnissa. Pyöräreiteissä on keskityttävä laatuun, määrän voi unohtaa. Erityisesti reittien jatkuvuus risteysalueilla tarkkaan syyniin.  Näin parannetaan kaiken (kaupunki)liikenteen turvallisuutta ja sujuvuutta. Pyöräteitä ei enää saa rakentaa erottamalla maalilla pyörätie jalkakäytävästä, eron on oltava rakenteellinen. Tämä on oleellinen parannus myös jalankulkijoiden liikkumisturvallisuuteen.

Lisäksi pitäisi tarjota välineitä työnantajille, jotta ne voisivat tarjota kannusteita työmatkapyöräilyyn, ja karsia vääristävät etuudet (kuten oman auton käytön ylikompensointi ylisuurin kilometrikorvauksin).

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

- Yksityisautoiluun keskittyminen (parkkipaikkanormit, liian suuret nopeudet, yhdyskuntarakenne, joukkoliikenteen hinta ja laatu, kohtuuttomat edut, kaupunkitilan haaskaus, jne.)

- 60-lukulainen pyöräilysuunnittelu (liittyy edelliseen, SCAFT), jossa pyörä on ennemmin jalankulkuväline kuin ajoneuvo

- heikko liikennekuri (esim. ylinopeudet, suojateiden kunnioitus, jalkakäytäväpyöräily (joka on seurausta tosin edellisestä))

Rautateiden kehitykseen pitäisi mielestäni panostaa. Tällä hetkellä ollaan kuitenkin ison strategisen valinnan edessä. Joko jatketaan yhden toimijan mallilla; eli VR:n harjoittamssa liikenteessä, tai sitten siirrytään kilpailtuun monen operaattorin järjestelmään. Jos pysytään VR:n mallissa, tulee sen liikemuodon olla jokin muu kuin osakeyhtiö, tai sitten vähintäänkin kuorma-autoliikenne yms. pitäisi lohkaista konsernista pois. Nykyinen malli jossa VR yrittää olla samaan aikaan huippumoderni liikeyritys ja julkispalveluita tuottava laitos on kaikkeista kelvottomin.

1.Osta oma auto.

2. Joukkoliikenteen pitäisi olla ilmaista. Jokaiselle tielle oma bussikaista.

3.ei tarvetta lisätä.

4.
-hidastetöyssyt; ei hyödytä ketään.
-liikennevalot turhissa paikoissa (kehätiet, yms)

-vanhukset ja naiset ratissa. Tien tukkeena, korttipois.
-alhaiset nopeusrajoitukset moottoriteillä.

1.

- Enemmän ilmaisia liityntäpysäköintipaikkoja esim. juna-asemien ja ratikkapysäkkien läheisyyteen

- Kiinteistöjen ja tonttien hintoja laskemalla, verotusta pienentämällä ja kaavoituksen tiukkaa regulaatiota vähentämällä voitaisiin mahdollistaa nykyistä yksilöllisempien ja monipuolisempien palveluiden syntymistä muualle kuin pelloille tai teollisuusalueille eli parempien yhteyksien varrelle. Massiivisia kauppakeskuksia ei tule kieltää, mutta niille tulisi luoda kilpailua ja sen kautta vaihtoehtoja. Mallia voitaisiin ottaa esimerkiksi Iso-Britanniasta, jonka pienimmissäkin kylissä on yleensä olennaisimmat palvelut lyhyen kävelymatkan päässä - ja mikä tärkeintä, näiden palveluiden hinnat eivät eroa suuresti kauppakeskusten tarjoamista hinnoista. Julkisia palveluitakaan ei tule keskittää, vaan paikallispalvelut tulee säilyttää ja niitä tulee tarpeen mukaan kehittää.

2.

- Opiskelijahinnat ovat riittävän edullisia, mutta yksittäiset kertaliput tulisi saada halvemmiksi. HSL:n yhden vyöhykkeen (esim. Helsingin) sisäisen kuukausilipun maksaneen henkilön tulisi voida matkustaa toiselle vyöhykkeelle (esim. Vantaa) ostamalla pelkästään tämän toisen vyöhykkeen sisäisen lipun eikä niin, että joutuu ostamaan seutulipun ja periaatteessa maksamaan uudestaan myös jo kertaalleen maksetulla alueella matkustamisesta.

- Ainakin busseissa on huomattavasti parannettavaa matkustusmukavuuden suhteen. Kesäisin niissä tulisi olla tehokkaampi ilmastointi, ja talvisin taas tehokkaampi lämmitys.

- Joukkoliikenteessä tulisi panostaa enemmän nopeisiin ja ruuhkavapaisiin kulkuvälineisiin eli metroon, junaan ja mahdollisuuksien mukaan vesiliikenteeseen. Esim. busseissa ei ole henkilöautoon nähden matkustajan näkökulmasta mitään ajallista etua, sillä ne seisovat samoissa ruuhkissa ja liikennevaloissa kuin autotkin. Metrot ja junat (silloin kuin tekniikka pelaa) sen sijaan ovat  keskusta-alueilla usein huomattavasti autoja nopeampia.

3.

- Kävelyn ja pyöräilyn roolia tehokkaina liikuntamuotoina voitaisiin korostaa entisestään. Vaikka koululiikunta ei ole ratkaisu kaikkeen, sitä ei tule ainakaan vähentää, sillä ainakin omaan urheilullisuuteeni on vaikuttanut vahvasti se, että olen liikkunut paljon pienestä pitäen. Sama koskee vanhempien roolia pyöräilyyn ja kävelyyn kannutajina. Minua ei ainakaan aina haettu joka paikasta autolla, vaan sain ajaa pyörällä pidempiäkin matkoja (vaikka autolla hakeminen on toki tietyissä tilanteissa järkevä vaihtoehto).

-Kaupunkialueista tulisi tehdä mukavamman ja eloisamman näköisiä esim. kasvillisuuden, kauniin arkkitehtuurin ja pienyritysten (kahvilat, pikkukaupat jne.) kautta, jotta kiva ympäristö tai kauniit maisemat kannustaisivat hitaampaan liikkumiseen.

- Pyöräilijänä kaupunkialueilla kaipaan enemmän alikulkutunneleita tms., sillä jatkuva liikennevaloihin pysähtyminen on ärsyttävää.

-Kävelyyn ja polkupyöräilyyn kannustaessa tulisi kuitenkin ymmärtää se, että maassa, jossa sääolot ovat usein inhottavat (erityisesti pimeys, kylmyys ja sateisuus) ihmisen halu kävellä tai pyöräillä on ehkä pienempi kuin esimerkiksi lämpimimpien olosuhteiden alueilla. Tämä väittämä tosin perustuu täysin subjektiivisesti omiin mieltymyksiini. Esim.  talvipakkasten kannalta olisikin tärkeää, että keskeisimmät palvelut löytyisivät niin läheltä, että niihin voisi kävellä tyytyväisenä kylmällä ja pimeälläkin säällä, ja kauemmas mennessä voisi matkustaa hyvällä omatunnolla lämpimästi autossa tai joukkoliikennevälineessä.

4.

- Autoilu on jo kallista, ja siitä yritetään tehdä jatkuvasti yhä kalliimpaa. Tietyissä tilanteissa ja olosuhteissa (esim. mökille tm. syrjäseudun kohteeseen matkustaminen, paljon liikkumista paikasta toiseen sisältävän työn tekeminen, kiireessä tai kylmällä säällä liikkuminen alueilla joilla joukkoliikennevälineet kulkevat harvoin, painavien tavaroiden kuljettaminen, lemmikkien kuljettaminen jne.) tehokaskaan joukkoliikenne ei pysty aina kilpailemaan yksityisautolla liikkumisen kanssa, ja siten päättäjien tulisikin hyväksyä se, että autoilu on monelle tärkein tai jossain määrin tärkeä liikkumismuoto jatkossakin, erityisesti Suomen kaltaisessa kylmässä pitkien etäisyyksien maassa.

- En kannata sitä, että kaikki kansalaiset yritettäisiin keskittää suurkaupunkeihin.Kaikki eivät halua asua kerrostalossa, vaan monet kaipaavat esimerkiksi omaa isoa pihaa, rauhallista luontoa ja puutarhaa, jossa puuhailla, ja monella ei näihin ole varaa esim. Helsingissä tai muilla hyvien joukkoliikenneyhteyksien alueilla kaupunkien korkeista tonttihinnoista johtuen. Myös maaseudun ja välialueiden elinvoimaisuuden kannalta on olennaista, että niissä säilyvät asukkaat ja palvelut.

- Autoilun asteittaisen "kieltämisen" sijasta kannattaisikin keskittyä siihen, että vähäpäästöisimpien ja energiatehokkaampien (eli yleensä uusien) autojen ostaminen ja käyttö olisi halvempaa. Ydinkeskustan liikenneruuhkien välttämiseksi esimerkiksi metro- ja juna-aseminen (myös kantakaupungin metro- ja juna-asemien, kuten Sörnäisten ja Hakaniemen) läheisyyteen tulisi saada riittävästi ilmaista parkkitilaa (tässä kannattaisi keskittyä erityisesti maanalaisiin ratkaisuihin, jotta maanpäällinen tila jäisi muuhun käyttöön).

- Parkkitilaa kaupunkialueilla on liian vähän ja parkkeeraaminen on usein turhan kallista. En kannata sitä, että kaikki kadunvarret ovat täynnä autoja, mutta lisätilaa voitaisiin tarjota esim. maanalaisilla ratkaisuilla.

- Poikittainen joukkoliikenne Helsingissä on liian vähäistä. Jokeri-linja on ihan hyvä keksintö, mutta vastaavia tarvittaisiin lisää muillekin aluielle, tosin mieluummin esim. metrolinjan muodossa.

-Ainakin Helsingissä taksit ovat naurettavan kalliita ja niiden saatavuus perjantai- ja lauantai-iltoisin talviaikaan ei vastaa kysyntää. Taksimonopoli tulisi avata niin, että saataisiin uusia taksiyrittäjiä ja enemmän kilpailua. Tämä tuottaisi myös lisää työpaikkoja.

- Joukkoliikenne eri kaupunkien välillä (esim. Tampere-Helsinki, Turku-Helsinki jne.) on liian kallista. Junat ovat kyllä mukavan nopeita, mutta jos matkustajia on enemmän kuin kaksi, oma normaalikulutuksen mukainen auto on heti edullisempi vaihtoehto. Kaupunkien välillä liikkuvat bussit ovat liian hitaita, joten niitä tuskin käyttäisin kuitenkaan.

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

En asu pääkaupunkiseudulla joten liikkuminen on jo nykyiseltään varsin helppoa

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Halvempaa kun omalla autolla ajaminen, tällä hetkellä maksan 3euroa 20senttiä muuteman kilometrin matkasta, ja moneen paikkaan joutuu matkustamaan useammalla bussilla + tietysti sama takaisin, oma auto on huomattavasti halvempi vaihtoehto.

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Enpä keksi tuohon muuta kun asenne muutoksen ihmisten taholta, tuskin kukaan lähtee pyörällä tai kävellen liikkumaan jossei halua, niin pitkää kun autoilu on järkevissä hinnoissa.

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

Ylinopeus: Tuntuu että suomalaisilla on perus +10km/h "mittari virhettä" varten ja toinen mokoma koska riski ja rangaistus ovat häviävän pieniä, eli jos liikenteessä ei tahdo jäädä jalkoihin, pitäisi ajaa 100kmh mittarin mukaan 80kmh tiellä...

Turvavälit: Edelliseen kohtaan viitaten, jos ajaa maksimissaan sen mittarivirheen verran tiellä, tulee väkisinkin letka perään vähitellen, ja monesti turvaväli on järkyttävän pieni, jos itse joutuu jarruttamaan äkkinäisesti, tilanteesta tulee 100% varmasti kolari.

Ratsiat: Ajan itse joka viikonloppu edestakaisin 2h matkan vilkasta 80-100kmh tietä, enkä ole ikinä nähnyt ratsiaa, ei mikään ihmekkään että ihmiset ei välitä ajavansa ylinopeutta jossei sitä kukaan valvo?

Sitä en tiedä miten suomalaiset saisi nämä asiat ymmärtämään.

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

- järeistämällä liikkumista- tekemällä yksityisautoilusta sujuvaa siellä missä ei ole järkevää väkisin ylläpitää isoa julkista liikennettä -ympäristökin säästyisi kun bussit ei ajele tyhjillään ees taas.

-siellä missä olisi edellytykset julkiselle liikenteelle sitä tulisi suosia, ei rankaista yksityiautoilusta koska siinä kärsii nekin joilla ei ole vaihtoehtoa.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Valitettavasti varsin suuri osa omasta liikkumisesta on sellaista ettei siihen ole joukkoliikennettä kohtuudella saatavilla.,enkä usko kannatavan yritääkkään.

Muuten sellaista että sillä voi liikkua virka-ajan ulkopuolellakin kohtuudella. eikä matka-ajat veny kohtuuttomiksi kuten nykyisten meritähdistä kopioitujen reittien takia.

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

- tässä tulee mieleen lähinnä kevyen liikenteen väylien kunnossa pito ja rakentaminen

- Työn antajien kontolle taas taitaa jäädä riittävien suihku ja pukuhuone ja kaappitilojen järjestäminen, joka kokemukseni mukaan näkyy suoraan työmatka pyöräilyssä. Kun voi käydä suihkussa, pistää hikiset kamppeet kuivumaan ja vaihtaa työpäiväksi  kuivat vaatteet päälle vaikka pienestäkin kaapista, lisääntyy työmatkapyöräily reilusti.Verotuki työn antajille hyvien tilojen rakentamiselle, niin työmatka pyöräily lisääntyy ja sitä myöten muukin pyöräily kun siihen tottuu ja pääsee sinuksi.

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

4.1) Liian vähän liikenteestä kerättyjä varoja palautuu teiden kunnossapitoon -> tieverkko ja liikenen ympäristö on rapistunut jo pitkän aikaa.

4.4) nopeusrajoitukset ei useinkaan vastaa liikenne ympäristöä. Monin paikoin voisi nykyillä teillä olla korkeampi nopusrajoitus ja toisaalla taas matalampi-  Kun liikkujat kokevat että rajoitukset ja säännöt on järkeviä, niitä noudatetaan paremmin.

4.3) Liikenteen valvonta keskittyy liiaksi nopeusvalvontaan. Muu valvonta ei ilmeisesti tuota tarpeeksi sakkotuloja. Silti tiellä näkee päivittäin törkeitä ohituksia, liina lähelä ajamista, puhelin korvalla ilamn vilkkua kääntyviä ja kaistaa vaihtavia. jne jne.

4.4) Teknouskovaisuus. suunnattomia summia hukataan erilaisten teknisten vehkeiden ja järjestelmien kehitykseen ilman että mietitään mistä ongelma oikeasti johtuu ja mitä sille voisi tehdä olemassa olevilla menetelmillä halvemmalla ja tehokkaammin kuin rakentamalla taas uuden teknisen systeemin paikkaamaan jotain muuta huolimattomuutta. Tekninen ratkaisu voi olla hyväkin mutta kuljettajan muuttaminen koneiden holhokiksi aiheuttaa sen että hän ei ole mukana liikenteessä mieleltään- vaikka se juuri olisi tärkeää että kuljettaja keskittyy liikenteeseen eikä vain omaan viihdyttmiseensä/tylsyyteensä matkan aikana

4.4) Ympäristöystävällisyyttä ja turvallisuutta käytetään "natsi korttina" - liki kaikkia maksuja ja kiristyksiä perustellaan monesti hyvinkin köykäisin perustein ehkä jopa valheellisesti ympäristöllä ja turvallisuudella - vaikka läpi paistaa rahan keruu. Ja jos vastustat tuota rahankeruuta niin vastustat samalla ympäristöystävällisyyttä ja  turvallisuutta. jos oikeasti noihin haluttaisiin parannusta, etsittäisiin ne todelliset syyt ja ongelmat ja mietiitäisiin ratkaisuja niihin mistä irtoaa paras tulos edulisimmin.

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Pikkukauppoja muuallekin kuin yhteen kasaan useita supermarketteja.
Järkevää kaavoitusta.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Vaihtoliput pidemmäksi aikaa voimaan, umpijuopoille kielto busseihin,
junat pitäisi olla aikataulussa eikä liian kalliita.

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Tukemalla (rahallisesti) muutakin kuin autolla pörräämistä. (siitähän oli uutisissa, voi tienata tonneja vuodessa ajamalla tarpeeksi).

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

- Turhat pörrääjät
- Juopot ja huumekuskit
- Ei älykkäästi toimivat liikennevalot (istut tyhjässä risteyksessä ja punaiset valot)
- Ruuhkat
 

1, 2 ja 5. a) Uutena rautatienä Heinola-Mikkeli ja näin sähköistettynä koko Lahti-Mikkeli väli, ehkä jopa kaksi raiteisena. Saataisiin Itä-Suomi lähemmäksi Helsinkiä ilman Kouvolassa käyntiä.

b) lento- ja automatkustamiseen vaikuttava rautatie Kontiomäki-Kuusamo(Ruka)-Kemijärvi-Ylläs-Kolari. Kaikki talvilomakohteet rautatien varteen. Saisiko samalla kannattavaksi perusparantaa ja ottaa uudelleen Nurmes-Kontiomäki välin rautatien, saisi korvaavan reitin Kuopion reitille Itä-Suomeen. Tämä samalla toisi vaihtoehtoisia reittejä matkustaa pohjoiseen, koska nyt kaikki Oulusta asti yhden yhteyden varassa.

c)ELSA-rautatie, Espoo-Nummela-Lohja-Salo ja mahdollisesti kaksiraiteisena Turkuun asti. Tätä jatkokehittääkseen kohta d)

d) Turku-Uusikaupunki perusparannus ja sähköistäminen sekä radan jatkaminen pikkuhiljaa aina Kokkolaan asti (Uusikaupunki-Rauma-Pori-Vaasa-Kokkola), näin vaihtoehtoinen reitti rannikkokaupungeille ja näin satamat useamman reitin päässä sekä helpommin tavoitettavissa.

e)vaihtoehtoinen reitti nykyiselle Helsinki-Tampere-Seinäjoki-Oulu radalle joko Kuopion kautta, tähän auttaisi myös tuo kohta a) joka lyhentäisi matka-aikaa huomattavasti.

f)Orivesi-Pieksämäki välin rautatien kaksiraiteistaminen, saisimme poikkisuuntaisen vaihtoehtoisen kunnon kapasiteetin reitin nykyiselle Riihimäki-Kouvola reitille. 

g)nykyisen valtatieverkon ylläpitäminen liikennemääriä vastaavalla tasolla

Ehdotukset eivät ole tärkeysjärjestyksessä.

1. Ratkaisu: virkamiehet lopettavat autoilijoiden kroonisen vihaamisen.

2. Rakennetaan jokaisen asunnon eteen pysäkki ja siihen bussit ajamaan 5 minuutin välein. Toki bussien määrä tulee olemaan noin 7500 kertaa suurempi kuin nykyisen henkilöautokannan, mutta maailmaahan tässä ollaan pelastamassa.

Tietenkään pelkästään riittävä määrä busseja ei riitä, vaan jokaiselle on oltava bussissa eristetty tila, jotta ei joudu kuuntelemaan sekakäyttäjien tappeluita, mummojen kyttäystä ja kakaroiden huutoa.

Noiden toimien jälkeen voin harkita bussilla matkustamista.

3. Järjestämällä sotilaat vartiomaan että ihmiset pyöräilevät. Samalla voimme vaihtaa yhteiskuntamuoto nykyisestä näennäisdemokratiasta suoraan diktatuuriin.

4. Vihreät ja muu ympäristöhömppä. Jos oikeasti oltaisiin huolissaan jostain ympäristötstä, jalankulkijat olisivat toissijaisia tielläliikkujia, vihreitä oli heille vain yksi kymmenetä nykyisestä. Jokainen sekunti auton tyhjäkäyntiä odottaessa jalankulkijoita lisää päästöjä. Jos jalan on lähtenyt liikkeelle, ei todennäköisesti ole kiirekään.

PS. Ihan oikeasti. Polttoaineverot alas ja vähän nopeasti, sekä tiet kuntoon. Suomi on niin harvaan asuttu maa, tääällä 90% kansasta pärjää ilman autoa. Nämä punaviherhöttö&kansanalistamisunelmat on kokeiltu viime vuosisadalla, eivät toimineet, eivätkä tule toimimaan jatkossa. Mikäli mene ei muutu, kansa tulee kyllä muistamaan seuraavissa vaaleissa näitä autoilijoiden vihaajia.

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Edulliset hinnat, työmatkoihin sopivat aikataulut ja reitit.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Järkevät aikataulut, bussiliikennettä suosivat liikennejärjestelyt (kaistat, liikennevalot jne.), vakikäyttäjää suosiva hinnoittelu, verovähennykset maksimiin, hyvä kalusto, turvallinen matkustaminen.

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Hyvät yhteydet ja reitit, pyöräparkki joukkoliikenteen solmukohdissa.

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

Bussikaistat ovat tukossa. Liikennevalot eivät anna etuoikeutta busseille. Junaliikenne tökkii. Bussilippujen hinta saattaa päästä käsistä ellei kunnille anneta lisää rahaa tukea työmatkustusta.

Liikennettä on muuallakin kuin Helsingissä ja se liikenne tapahtuu kyllä autolla kun toimivaa joukkoliikennettä suuremmassa osassa Suomea ei ole.  Toivottavasti siis haja-asutusalueella asujatkin otetaan huomioon tässä selonteossa eikä tuijoteta asioita pelkästään kapunkien perspektiivistä.

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Ne joilla on toimiva joukkoliikenne (esim. HELSINKI-VANTAA-ESPOO) alueella ajoneuvoverot suuremmiksi, koska heillä on mahdollisuus käyttää joukkoliikennettä. Näin ne, joilla ei ole päivittäistä joukkoliikennemahdollisuutta veroja voitaisiin alentaa.

Työpaikkoja muuallekin kuin Helsingin keskustaan. Kyllä ruuhkat vähenee, kun työpaikat ovat Kehä 3:n ulkopuolella.

Etätyötä enemmän niille,  joille se on mahdollista. Ja muutenkin työaikoihin joustoa. Ei ruuhkia ole juurikaan kun tulee kello 6:ksi ja lähtee kello 14-15.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Kyllä sen pitäisi tapahtua ovelta ovelle ja vähintään 15 minuutin välein. Itse asun 80 km päässä työpaikasta ja koska osasta matkaa ei kulje mitään julkista liikennettä, niin auto on todellakin pakollinen. VR:llä en kulje mistään hinnasta, koska siinä menee vain hermot ja palaa turhaan vapaa-aikaa.  Linja-autokin olisi varmempi kuin VR. Helposti en kyllä julkiseen lliikenteen asiakkaaksi ryhdy, jo nyt aikaa kuluu matkoihin päivässä 2h. Ja autolla on valinnan vapaus lähteä juuri silloin kun haluaa.

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Maalla taitaa olla vähän vaikeaa. Muttaa kyllä niitä pyöräteitä saisi muuallekin tehdä kuin vain  kaupunkeihin. Nytkin pyörätietä odotetaan lähimmän pikitien varteen, mutta tulekohan sitä koskaan. Maalla vaan se pyörätie ei kyllä tarkoita, että joku töihin joka päivä (ainakaan talvisaikaan) menisi pyörällä tai kävellen.

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

-Epäoikeudenmukaisuus autoilun hinnoittelussa (polttoaine, verot)  varsinkin niitä kohtaan, joilla ei ole kunnollista julkista liikennettä käytettävissä. Autoilusta ei saa tehdä rangaistusta maalla asumisen valinnelle, sillä meitä rangaistaan kallimmalla asumisella jo muutekin ihan tarpeeksi.

-Tiet ovat vuosi vuodelta muuttuneet huonokuntoisemmiksi. Rahaa kyllä riittää ulkomaille jakaa, vaikka sitä tarvittaisiin omaan infrastruktuurin ylläpitoon. Juuri tässä vähän aikaa sitten ilmoitettiin että pelkkiä tienkorjauksia on rästissä miljoonien eurojen edestä. Saati sitten, että tehtäsiin jotain uutta.

-Nykyisestä rajoitusten ja keltaisten viivojen käytöstä puuttuu maalaisjärki. Kun ei ole ole järkeä rajoitusten viljelyssä, niin kukaan välitä ei noudattaa. Keltasta maaliakin on ostettu jokin ylimäärävarastollinen, kun jokaikisellä pikkutiellä on vedetty sitä kilometri tolkulla. Sellaisillekin teille on vedetty nyt keltaista viivaa, joissa edes pyöräilijää ei voi ohittaa ilman keltaisen viivan ylitystä. Kyllä usko jo keltaiseen viivaan on mennyt. Oikeat vaaran paikat eivät erotu enää. Ja joka vuosi sitä pitää maalata uudelleen, kun pienien teiden mutkista kuluu talven aikana pois. Ja mikä kumma siinä on että kun tien varressa ei ole pyörätietä niin nopeusrajoitus on 80. Mutta auta armias kun pyörätie rakennetaan, niin sitten nopeus lasketaan 60:iin?. Onko pyörätie niin 'vaarallinen' että nopeus autoille on laskettava?

-Tien varsien kunnossapito on käytännössä lopetettu. Ennen aina tienvierustoilta kaadettiin heinät yms.  puskat tien vastapekkaan asti, nyt vain enää metrin verran niitetään tienpiennarta. Vähänkin pienempien pikiteiden varret ovat jo nyt pusikoituneet  niin paljon, että pienempien teiden risteyksistä puuttuu näkyväisyys. Myöskään hirviä ei pysty havaitsemaan ajoissa, kun puskat ovat levinneet tien laidalle asti. Kyllä siinä likkenneturvallisuus alkaa kärsiä ja pahasti. 

Lisäksi Sateelliittipaikannuksen suunnittelu on ihan turhaa. Aivan liian kallis järjestelmä kerätä maksuja näin harvaan asutussa maassa. Toimivaa joukkoliikennettä on kuitenkin niin pienellä alueella Suomessa, että suurimassa osassa Suomea ainut todellinen kulkuneuvo on auto. Varsinkin kun palvelut viedään aina vaan kauemmaksi ja kauemmaksi.

1. Esteettömyys on yhteiskunnan laadun tärkeä kriteeri. Niin myös joukkoliikenteen, jonka kalusto on saatava toimivalla tavalla esteettömäksi (saavutettavaksi). Sitten voimme puhua siitä, että joukoliikenne palvelee kaikkia. Mistä pääsee pyörätuoli, siitä on helppo kulkea rollaattorilla ja viedä lastenvaunut. Keinot ja välineet ovat olemassa, toteutus puuttuu. Keinot ovat tahdosta kiinni, välineet eivät nykytekniikalla ole kohtuuttoman kalliita.

2. Lyhyesti kerrottuna sekä kulkuneuvoihin että niiden pysäkeille/asemille tarvitaan sekä näyttö että kuulutus, pysäkkitasot on tehtävä korotetuiksi kuten laituritasot jo suurimmaksi osaksi ovat. Pääsy pysäkeille/laiturielle on tehtävä esteettömääksi ja myös lyhyeksi, ts. helpoksi, myös näkövammaisille, mikä tarkoitta myös ja turvalliseksi kaikille.

3. Yksinkertaiseksi tekemällä kevyen liikenteen väylät helpoiksi ja turvallisiksi, mihin liittyy ehdottomasti erilliset väylät jalankululle ja pyöräilylle. Siten ehkä samalla vähennettäisiin jalkakäytävillä pyöräilevien, lapsille ja vanhuksille vaaraksi olevien määrää.

4. Bussiliikenteen puuttuva esteettömyys ja huono saavutettavuus.

Jalankulun ja pyöräilyn salliminen "laillisesti" sekaisin keskenään.

Puuttuvat ja keskeneräiset kevyen liikenten väylät sekä niiden alimittaisuus.

Rautateillä vähäisten pyörätuolipaikkojen pilaaminen sillä, että niiden tilaan on yhdistetty lastenvaunujen säilytys. Pyörätuolilla ei ahtauden takia aina pääse edes vessaan. VR:llä on vammaisten kannalta muutakin tasa-arvoa loukkaavaa.

Helsingissä auton omistaminen tulee kalliiksi (itse auton lisäksi pitää ostaa omassa talossa hallipaikka). Julkinen liikenne toimii pääosin hyvin. Lisäksi käytän jonkin verran taksia, koska säästän kuitenkin paljon siinä, että minulla ei ole omaa autoa. Harva tulee tätä edes laskeneeksi!

Taksia voisi käyttää useamminkin, jos esimerkiksi voisi ostaa jotain alennettuja taksiseteleitä säännöllisempään käyttöön. Monet käyttää henkilöautoa työajojen takia, mutta hyvällä järjestelmällä niitäkin voisi varsin hyvin korvata taksimatkoilla. 

Itse valitsin asuin- ja työpaikkani osin julkisten yhteyksien takia. Hyvien yhteyksin yhteyteen vaan tiivimpää asutusta! Sitä ei voi välttää, että syrjemmässä asuvat joutuvat käyttää omaa autoa (paitsi jonkinlaisella edellä kuvatulla taksijärjestelmällä). 

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Ensin tarvittaisiin reaalista tutkimusta, millaista reittiä ihmiset käyttävät ja miksi. Asuntojen, kauppojen ja työpaikkojen sijoittuminen suhteessa julkisten kulkuvälineiden reitteihin. Nyt esimerkiksi pääkaupunkiseudulla poikittainen liikenne on painajaismaista. Lippujen pitäisi olla edullisia, eikä niiden hankkiminen saisi olla liian vaikeata (nyt jonottamista jossain HKL:n konttoreissa..). Bussien numeroinnin pitäisi kertoa mihin ne ovat menossa. Pieniä vuoroja voitaisiin ajaa myös pikku-busseilla.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Sen pitäisi limittyä, vr:n lipulla pitäisi saada alennusta HSL:n lippuun - Ovelta ovelle.
Ajantaisaista, nopeaa ja luotettavaa. Polkupyörien säilytykseen tulisi kiinnittää huomiota. Sekä Tikkurilan, että Pasilan yhteyksiä seutu(poikittais)liikeenteeseen pitäisi parantaa, myös pitkänmatkan linja-autoilla pitäisi olla keskustan ulkopuolinen liikennenapa. Jos ei muu niin lentokenttä.

Pienempien paikkakuntien paikallisliikenne pitäisi mieltää osaksi vanhusten- ja nuortenpalvelua. Myös lyhyet välimatkat voivat olla ylitsepääsemättömiä huonokuntoisille - hyvä ratkaisu voisi olla kirkonkylän minibussi, jolla kuljettaisiin.

Yhteiskuntavetoisia kuljetuksia voisi myös yhdistää vaikka aluksi kirjastoauton, postiauton ja linja-auton. Ehkä myös kauppa-auton?

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Polkupyörät pitäisi saada kulkemaan halvalla junassa, polkupyörille pitäisi olla kaksi kaistaa (hitaat, nopeat), pyöristetyt reunakivet. Esteettömyys- ja polkupyöräselvitykset voisi yhdistää.

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

Infrastruktuurin alasajo, lyhyt näköinen liikennepolitiikka, ympäristönäkemyksen puuttuminen liikennepolitiikasta, laivakuljetusten vähyys, tiekuljetusten suuri määrä, junaliikenteen epätäsmällisyys, julkisenliikenteen kalliit liput.

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

- tukemalla kimppakyytejä jo kahdesta matkustajasta henkilöautossa tulisi saada oikeus ajaa bussikaistaa. Tätä tulisi edes kokeilla jotta saataisiin tulokset arvioitavaksi. Tämä ei maksa mitään.

- yksityisautoilua tulee tukea syöttöliikenteessä myös pysäköinnin osalta, jotta siirtyminen julkiseen liikenteseen liittymispysäköinnin tulee olla nykyistä paremmin järjestetty. P-paikkoja tulee olla paljon enemmän ja niiden tulee olla maksuttomia tai julkisen liikenteen lipulla kuitattavissa (so. maksuttomia esim. kk-lipun haltijoille)

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

- verkoston kattavuutta ja vuoroja on lisättävä erityisesti Espoon poikittaisreiteillä

- toimiva kokonaisuus yksityisautoiluun yhdistettynä siten että lopputyömatka keskustaan hoituu julkisilla

- lippuvaihtoehtona tulee olla järkevän hintaisia työmatkalaisille, jotka käyttävät myös autoa suureen osaan matkasta. Lipun hinta tulisi määräytyä ajettavan matkan mukaan eikä Hki-keskeisen ison vyöhykemallin mukaan. Lisäksi työmatkalaisille tulee tarjota lippuja, jotka kelpaavat vain arkipäivinä ja ovat siksi edullisempia. Kausilipun hintaan tulee aina sisältyä liityntäpysäköinti maksutta.

Käytännön esimerkki: Hanasaaren liityntäparkki kunnan rajalla ja bussipysäkki on  juuri ja juuri Espoon puolella ja työpaikka Helsingin keskustassa --> joudun ostamaan seutulippua loppumatkan takia kun kunnanraja ylittyy.

Pendejöijän näkökulmasta (työmatka 50 km suuntaansa) valtateiden kunto on on paikkapaikoin todella surkea (asfaltissa mm. ammottavia reikiä) ja kaistat kapeat ja kuluneet - rospuuttoajalla tämä voi olla jopa hengenvaarallista! Ruuhkaisilla valtaväylillä näyttävät hurjia esityksiä liikenteen joukossa moottoripyörät ja viritetyt muut vehkeet. Ajokulttuuri on hengenvaarallista: oikealta kaistalta tullaan rekan editse vasemmalla oleva eteen, eteen kiilataan muutoinkin riittämättömään väliin - käsimerkit ovat tavallisia - 120 km/H -nopeudessa ajetaan takapuskurissa kiinni, että saataisiin edessä ajava pois tieltä tai ajamaan ylinopeutta jne... Kiilaamista tapahtuu säännönmukaisesti myös Helsingin keskustassa. Ajonopeuksien vähentämiseen ei poliisin tarkkailulla ole ollut mitään vaikutusta.

Olen sitä mieltä, että kaupunkiliikenteen sekaan ei ole asiaa sellaisella henkilöllö, joka ei osaa liikennesääntöjä - ei ede pölkupyörailijällä - saatikka muilla päin punaista hortoilijalla. Katson, että minulla on oikeus ajaa vihreillä suojatien yli! Lastenvaunut eivät oikeuta punaisilla ylitykseen! Ei myöskään se, että ylitys on matkaltaan lyhyt.

En missään nimessä kannata pyöräilyn tai moottoripyöräilyn  lisäämistä!

Pääkaupunkiseutunäkövinkkelistä:

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista? 2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

- Pysäkki max 500metrin päässä, ei vaihtoja. Nyt Itä-Espoosta työpaikalle Helsinkiin menee aikaa julkisia käyttäen hieman yli tunnin, omalla autolla ruuhka-aikaan 30minuuttia (ruuhkan ulkopuolella 20min).

- Metrojunien soveltuvuutta myös lähijunaraideliikenteen seassa pitäisi tutkia ainakin teknis-kaupallisesta näkövinkkelistä. (Junat eivät mahdu metrotunneliin, mutta metron kyllä junaraiteille). Visio avaisi aika paljon uusia mahdollisuuksia parantaa joukkoliikennepalveluta; Yhdellä metrolla vaihdotta Vuosaaresta lentokentälle tai pieni lisälenkki rakentamalla Espoonlahdesta Leppävaaraan. Tai Korsosta Herttoniemeen.

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

- Tähän ajatteluun myös realistisuutta mukaan. Suomen ilmasto on mitä on. Erityisesti syksy ja talvi. Pyörät, mopot, moottoripyörät ja vastaavat kulkuvälineet eivät oikeastaan missään muodossa ole käyttökelpoisia 6kk vuodesta. Silti ihmisten tulee kyetä liikkumaan ilman ruuhkia myös talvikuukausina.

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

- Joukkoliikenne ei ole läheskään  kaikille realistinen liikkumisvaihtoehto edes pääkaupunkiseudulla. Siten ongelmana on autoilun sujuvuus ja hinta. 1) Helsinginniemen alittava tunneli, Turun moottoritien päättyminen, Vihdintie ovat esimerkkejä parannuskohteista 2) Liikennevalojen määrä (ja sujuvuus) 3) Sähköautojen tuleminen on unohdettu kokonaan. Tulevat lähivuosina voimakkaammin, joten tarvitaan esim latauspaikkoja 4) Julkisen liikenteen puolella vaihdot haittaavat liikkumisen nopeuttaa (sujuvuutta) 5) Tiet ja kadut ovat myöskin Suomen kaupunkimaisen ikkuna ulkomaalaisille. Turisteille tai liikematkalaisille. Tästä on kokemusta itselläni riittävästi ulkomailla työreissuja tehdessä. Kunto ja siisteyst on tärkeä imagoasia ensikuvaa muodostettaessa !!!!

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

etätöitä tekemällä. etenkin julkisen vallan tulisi edistää suuressa määrin etätyön tekemistä ja etäpalaverien pitoa. Itse säästään jokaisena etätyöpäivänä selvää rahaa 8 e.  

Työpaikkoja tulisi siirtää Kehä III ulkopuolelle, miksi kaikkien pitää pakkautua pienelle alueelle.

Rakentamalla esim. KEHÄ II KEHÄ IV, Itäkeskuksen liitymä, Klaukkalan ohikulkutie ja parit muutkin pääkaupunkiseudun isot väylät ja ongelmalliset riseykset kuntoon ja rakentamalla lisäajokaistoja. Miksi rakennetaan jonnekin Kuopioon motaria kilometri tolkulla, mutta pääkaupunkiseudulle ei saada isompia teitä edes kuntoon. Taisi valtion tarkastuvirastokin huomauttaa että liikennehankepäätöksien pitäisi perustua HYÖTY- ja KANNATTAVUUS laskelmiin eikä politiikan lehmänkauppohin.  

esimerkiksi päiväkotien pitäisi olla auki klo 18-17.30 asti yleisen klo 17 sijaan. Näin ruuhkahuiput jakaantuisivat pidemmälle ajalle. Juuri eilen yksi isä kertoi että ollakseen tarhalla 17.00 pitää töistä lähteä jo 16 jälkeen. mutta jo 15 minuuttin myöhennys tarhasta hakuun tarkoittaa, että voi lähteä yli puolta tuntia myöhemmin töistä.

lisää ajokaistoja eikä välttämättä vain busseille.

ei rakenneta kauppoja kauas asutuksista.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

erittäin joustavaa. En tykkää kytätä kelloa ja juosta bussien perässä. Niitä tulisi mennä nin usein että odotusaika on kohtuullinen, mikä tuskin toteutuu koska asun kehä III ulkopuolella.

vaihto helpoksi: jos halutaan oikeasti saada ihmiset käyttämään joukkoliikennettä pääkaupunkiseudulla niin kaikkiin KEHÄ I:n ja KEHÄ III liittymät (Tuusulantie, Hämenenlinnatie, Vihdintie, Lahdentie jne). pitäisi rakentaa joukkoliikenteen ehdoilla. Nyt bussinvaihtaja joutuu juoksemaan pitkät matkat päästäkseen pysäkiltä toiselle. Menehän tuo kesällä, mutta ei sitä viitsi kukaan syksin sateissa ja talven tuiskuissa odotella ja juosta bussien perässä kylmillä pysäkeillä, kun bussejakaan ei ole mitenkään sykronoitu kulkemaan keskenään. 

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

varmaan nostamalla autoilu niin kalliiksi ettei se kannata. Itsellä on 35 km työmatka, jota en varmasti tee ainakaan kävellen tai pyöräillen.

2.Joukkoliikenteesseen pitäisi saada lisää vuoroja niin ettei kulkisi vain tunnin välein.Myös hintoja tulisi alentaa, sillä kukaan ei halua maksaa 3 euroa siitä, että pääsee kouluun.Linja-autoja tulisi olla enemmän ettei 2 kilometrin matkaan menisi yli puolta tuntia.

Annetaan autoilijoiden ajaa (ferrareillaan, porcheillaan jne..) kun vielä voi ajaa ja bensa riittää...

Uhrin asema ja oikeusturva

Tämä hallituksen maalta pakottaminen täytyy loppua. Täällä maaseudulla on pakko käyttää autoa kun etäisyydet ovat pitkiä ja töihin ei pääse julkisilla kulkuneuvoilla. Pitäisi saada verotuksessa matkoista enemmän hyvitystä. Koska polttoaineiden verotusta ja autoveroa korotetaan jatkuvasti.

Autoilijoiden asema pohjattomana verotulojen kaivona tulisi pikemmiten korjata poistamalla autovero ja muut teennäiset maksut, joilla rahoitetaan kaikkea muuta kuin liikennettä. Hatusta vedettyjä ympäristöasioita tekosyynä käyttäen poistetaan varsinkin pienituloisilta mahdollisuus vapaaseen liikkumiseen, eikä uuteen, turvalliseen autoon ole varaa enää keskituloisillakaan. Autoveroa riistetään hiilidioksidipäästöperusteisesti enemmän tehokkaasta autosta, vaikka se vain seisoisi pihassa, samalla kun tavallinen auto kaasuttelee kymmeniä tuhansia kilometrejä vuodessa alemmilla veroilla. Ainoa järkevä tapa verottaa päästöjen mukaan on laittaa kaikki verotus polttoaineeseen, joka on Suomessa tehty jo kauan sitten. Autoilun verotuksen ei missään nimessä pidä olla nykytasolla, laskevat verotulot eivät ole mikään syy estää muutosta.

Liikennevalvonnassa ainoaksi valvottavaksi asiaksi on jäänyt nopeus. Kiilailu, perässä roikkuminen, vaaralliset ohitukset sun muu oikeasti vaarallinen toiminta on unohtunut kokonaan, tilalla rahastus liian matalien nopeusrajoitusten ja tutkakameroiden yhdistelmä. Kameroilla rakennetaan ansoja laittamalla niitä ohituspaikkojen loppuun, matalamman nopeusrajoituksen alkuun jne. Liikenteessä poliisia tulisi kiinnostaa toiminta vaarallisuuden mukaan, ei sakkotulojen.

Pääkaupunkiseudun joukkoliikenne on harvinaisen surkeaa näin pieneksi alueeksi. Lähes kaikki linjat kulkevat keskustasta ulospäin viuhkana, poikkiliikenne on tehty lähes mahdottomaksi. Missään suuremmassa kaupungissa ei ole pystytty näin huonoon suoritukseen joukkoliikenteen suunnittelussa. Joukkoliikenteen pitäisi olla pääkaupunkiseudun peittävä keskustapainoitteinen ristikko, jossa kahdella liikennevälineellä pääsisi lyhyillä vuoroväleillä nopeasti mistä tahansa minne tahansa helposti. Bussilinjat voisi karsia kymmenennekseen, seutulinjarajat tulisi poistaa kokonaan, lippuhinnat laskea alas.

Kaikennäköistä liikennepolitiikkaa sekoittaa suuri probleema: Valtionvarainministeriö. Niin kauan kun vvm on ylimpänä huseeraamassa tässäkin asiassa, mitään uutta järkevää ja tulevaisuuteen katsovaa ei saada aikaiseksi. Vvm:n tavoitteena on pitää kiinni hyvin lyhyellä aikajänteellä katsoen kaikista veroeuroista, jolloin liikenne- taikka ympäristöministeriön kenties hyvää tarkoittavat esitykset jäävät aina alakynteen. Kun ne uhkaavat valtion verokertymää. Naurettavaa touhua, sanon minä ja luotto asioiden etenemiseen on mennyt aikoja sitten. Ja kunhan nyt saataisiin asioihin edes jonkin selkeä suunta ja linja, joka todellakin pitäisi, eikä asiassa tempoiltaisi sinne tänne. Ja on tuo ministeri Kyllänenkin osoittanut jo täydellistä elämästä irtaantuneisuutta kaikennäköisillä tiemaksukommenteillaan, vaikka ne on tietosuojavaltuutetun toimesta jo aikoja sitten tyrmätty alas. Haloo, seurataanko siellä elämää ollenkaan. Tyypillistä vasemmistolaista yksityiset ihmiset kyykyyn ajattelua. Rakentelusäädökset ja verotusseikkailut aiheuttavat koko ajan turhaa kiusaa ja estävät myöskin alan elinkeinon kehittymistä tai jopa tuotekehittelyä. Löysätkää nyt vähän pipoa siellä. Mutta kysymysten vastauksiin:

1. Mahtimääräyksillä vaikka miten, mutta koska ihmisillä on oikeus asua ja liikkua mielensä mukaan, niin käytännössä ei kait oikein mitenkään. Asia on kysynnän ja tarjonnan tasapainon hakemista. Tietysti jos ihmiset saataisiin keskitetysti asumaan, työpaikat ja palvelut lähelle, niin joukkoliikennekin kait saataisiin hyvin toimimaan. Mutta toistaiseksi suurimmassa osassa maata ihmisiä on vaan kerta kaikkiaan liian vähän, jotta monipuolisesta joukkoliikenteestä saataisiin kannattavaa.

2. No että sitä olisi. Taksimatkat saisivat olla paljon edullisempia.

3. Yhteiskuntarakenteella sekä yleiseen mielipiteeseen vaikuttamisella. Asuntojen hinnat pitäisi saada suurissa kaupungeissa alas ja reilusti.

4. Verotuspolitiikka, poliitikkojen elämästä irti oleva määräyshalu, mokailu & yltiöutopiavisiot, vanhoilliset asenteet päättävissä elimissä (=yksityisautoilun näkeminen aina vaan pahana mörkönä), väylien rapautuva kunto, valtiolla vasen käsi tekee juuri toisin kuin oikea.

1. Kaavoittamalla alueille rakennuksia, joissa on sekaisin asuntoja, liiketilaa, toimistoja, jne. 

2. Tarpeeksi tiheä vuoroväli ja täsmälliset aikataulut. Ratikoissa on tasainen kulku, ei höykytä. 

3. Asuinalueilla tulee olla palveluita kävelyetäisyydellä 

4.1. VR:n epäterve monopoliasema. 

4.2. Liikenneruuhkien hetkellinen poistaminen satojen miljoonien autokatuhankkeilla 

4.3. Pääkaupunkikeskeinen liikennehankkeiden rahoitus 

4.4. Tampereella ja Turulla ei ole oikeutta tilata lähijunaliikennettä 

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

- Perheiden arkea helpottaisi, kun kunnat optimoisivat palveluitaan (esim. päivähoito,koulut) perheiden asumisen ja työpaikan suhteen. Esimerkiksi lapsen päivähoitopaikka tulisi sijoittaa kunkin perheen kulkutarpeen kannalta siten, että aamun ja iltapäivän liikkuminen minimoituu. Samoin oppilaan sijoittaminen kouluun. Nykytilanteessa saatetaan ajaa pahimmillaan kiireessä ristiin rastiin pitkin kaupunkia. 

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

- Asun niin pienessä kaupungissa, että normipäivä kulkee paremmin (nopeammin) pyörällä.

- halvat liput ja lyhyt vuoroväli ovat toki positiivista

- pidempimatkaiseen liikenteeseen junalippujen toteutunut alentaminen on hyvä juttu.

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

- siitä on laadittu erinomainen toimenpideohjelma

- toimenpideohjelman toimien vastuuttaminen ja tiivis (puolivuosittainen) seuranta parasta edistämistä

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

- pääkaupunkiseudun ruuhkien perussyyhyn (=yksinajamiseen)  ei ole puututtu

- liikkumattomuuden periaatetta ei ole otettu riittävän vakavasti => SADe yms. projektit mahdollistavat yhä enemmän asioiden hoitoa tietoverkkojen kautta (sisältää mm. videoneuvottelut, ei luonnollisestikaan poista kaikkea liikkumisen tarvetta)

- yrityksiä ei ole velvoitettu suunnittelemaan henkilöstönsä kestävää liikkumista => liikkuminen saatava yritysten imagotekijäksi liittämällä liikkuminen ympäristönormistoihin (direktiivit tai kansaliset lait ja asetukset) 

1. Maankäytön ja liikenteen yhteissuunnittelua pitää tehostaa kaavoituksella. Pitää uskaltaa kaavoittaa myös tiivistä ja korkeaa, ei vain tiivistä ja matalaa. Samalla pitää turvata eläinten kulkureitit ja lähivirkistysalueet, niitä ei saa tiivistää tukkoon rakentamisella ja pirstoa väylillä. Haja-asutuksen leviämiselle pitää tehdä tiukat esteet.

2. Joukkoliikenteen pitää olla hinnaltaan kilpailukykyistä. 

3. Työmatka-autoilun verovähennyskelpoisuus pois, se on ympäristölle erittäin haitallinen tuki. Ruuhkamaksut tai polttoaineveron korotus niin paljon, että henkilöautopendelöinti Helsingin keskustaan loppuu.

4. Liikenteen raskas ilmastopäästöjen taakka: viidennes maamme kasvihuonepäästöistä.

Ekologisten verkostojen pistominen uusilla väylillä ja niiden raskas ekologinen selkäreppu (kiviainesten käyttömme on Ruotsiakin suurempaa).

Autoistumisen jatkuminen joukkoliikenteen kustannuksella.

Melu on kasvava kansanterveydellinenkin ongelma.

Se, että maaseutukaupungit tukevat lentokenttiään junien kustannuksella.

1. Kaavoituksella pitäisi rajoittaa  välimatkaa palvelukokonaisuuksiin.

2. Kehäratikoita

3. Eritasoliittymien lisääminen, liikennevaloihin pidempi viive että autoilijat varmasti havainneet     muutoksen.

4. Vilkun käyttämättä jättäminen, punaisia päin ajaminen, rattijuopot ja huumekuskit.

1. Infra rakentamisella tulee tukea eri alueiden kehittymistä. Näin esimerkkinä Jyväskylä-Äänekoski joka soveltuu hyvänä esimerkkinä useampaan muuhunkin samantyyppiseen caseen.

Tällä hetkellä päätien heikko palvelutaso rajoittaa elinkeinoelämän hankkeita. Lisäksi liikennemäärät menevät yli tien nykyisen tason. Osuudella myös Jyväskylän seudun tärkeä lentoasema. Selkeä rahoituspolku moottoritien rakentamiseen Kirri-Äänekoski. Lisäksi rataosuuden parantaminen ja sähköistys ja matkustajaliikenteen aloitus pilottina. Näin saadaan vahvistettua myös joukkoliikennettä. Käytettävä rohkeaa ja ennakkoluulotonta asennetta. Mahdollisuus myös ei-vr operaattoriin kun Vr itse ei operoi henkilöliikenteessä. Sopivan kokoinen hanke, ei vaadi ns. Miljardia Euroa.

Tampereen seudulla ysitien suuntaan samoja ongelmia. Lisäksi Tampere kaipaa raideinvestointeja jotta lähiliikenteen aloittaminen mahdollista, Suomen oloissa hyvä asukaspohja. Ilman tätä puheet joukkoliikenteen markkinaosuuden kasvattamisesta pelkkää sanahelinää. 

Pk-seudulla tärkeää Pisara-radan rakentaminen ja tieverkon osalta ennenkuin tehdään yhtää metriä uutta väylää poistaa vanhojen osuuksien pullonkaulojen poista, tasoliittymät kehä1:seltä pois (prioriteettiyksi) saadaan leppävaaran investoinnista täysi hyöty. KehäII:sen ja Länsiväylän liittymän korjaaminen Helsinkiin päin. Hyvät baanat mutta huono risteysratkaisu ruuhkauttaa liikenteen Matinkylän päässä. valoliittymä pois. 

Päätieverkko, Kanavuori-Vaajakoski pullonkaulan poisto sekä vuosittainen kehittämisraha nelostielle esim 10milj Eur. välille Lusi-Oulu. Keskikaidehankkeet ja viimesiten taajamaosuuksien ohitukset.  Toimii myös mallina muille tieosuuksille

Suomessa henkilöraideliikenne on VR monopolin hallussa. Esimerkit maailmalta osoittavat, että muut operaattorit kuin valtiollinen monopolitoimija maailman eri valtioiden rataverkoilla ovat tuoneet asiakkaille parempaa palvelua ja parempia yhteyksiä - usein vieläpä edullisemmin. Aiheesta on laadittu selvityksiä useita täällä Suomessakin. Vasemmistoliiton liikenneministeri ei luonnollisestikaan kannata VR:n monopoliaseman purkua ideologisista syistä, vaan vaatii taas uusia selvityksiä aiheesta. Miksi? Vanhojen selvitysten pohjalta asiaa voitaisiin jo kehittää asiaa sallivampaan suuntaan - etenkin jos halutaan aidosti kasvattaa raideliikenteen kulkumuoto-osuutta joukkoliikenteen matkoista! Nyt se on Suomessa huonompi kuin missään muut toimijat  valtiollisella rataverkolla sallivassa valtiossa. On myös huomattava, ettei valtiollinen ex. monopolitoimija ole huonosti kilpaillulta pohjalta selvinnyt missään, vaan on säilynyt suurena myös em. tilanteessa. Kilpailu sparraisi myös VR:n toimimaan asiakaslähtöisemmin aidosti kuluttajien eduksi.

Myös VR -mantran "rataverkko on täynnä, ei sinne mahdu enää lisää liikennettä" ja "Helsingin ratapihalle ei enää mahdu lisää liikennettä" todenperäisyys tulisi puolueettomasti selvittää.

Olisi myös syytä pohtia avoimesti kustannustehokkaampia ja nopeampia ratkaisuja pullonkaulojen poistamiseen kuin tässä taloudellisessa tilanteessa vallalla olevat toiveet satojen miljoonien/miljardien ratahankkeista.

Aiheeseen 2 osana:

Tampereen ja Turun on jo varsin pitkällä raitioteiden toteuttamisen suunnittelu. Tampereella laaditaan alustavaa yleissuunnitelmaa ensimmäisestä linjasta Hervanta - Keskusta - Lentävänniemi ja Turun seudulla rakennemalli 2035 - selvityksen maankäyttö tukeutuu Turusta Varissuon, Kaarinan, Martin - Hirvensalon, Linnakaupungin, Raision ja Hepokullan - Runosmäen suuntaan rakennettaviin raitioteihin.

Selvityksissä on todettu, että raitiotien väestöpohja sekä linjakilometriä että linjahaaraa kohden ylittää sekä Turussa että Tampereella Saksassa normaalin raitiotien kriteerin: 2000 asukasta / linjakilometriä ja eri haaroilla on selvästi enemmän väkeä kuin tarvittavat vähintään noin 12 000 asukasta. Esitetyt raitiotiet kattavat hyvin keskustojen suuret työpaikka-alueet ja palvelukeskukset, joiden osuus molemmilla seuduilla on noin 30-40% asioinnista ja työpaikoista, lähes kaikki korkeakoulupaikat sekä useita muita linjan varren merkittäviä asiointipaikkoja.

Raitiotie säästää liikennöintikustannuksissa; kun yksi kuljettaja kuljettaa 150 - 300 matkustajaa bussin noin 50-70 matkan sijaan, liikennöinti suuriin lähiöihin tulee oleellisesti edullisemmaksi kuin bussilla. Raitiotie myös todennäköisesti lisää merkittävästi joukkoliikenteen käyttäjämääriä, ja mahdollistaa kasvun kun kapasiteettia on riittävästi. Esimerkiksi Turussa eräillä linjoilla bussien koko kapasiteetti on jo käytössä, jolloin tilaa kasvulle ei ole.

Raitiotien rakentaminen on kuitenkin suuri investointi: maanpäällinen raitiotie maksaa noin 5 - 10 miljoonaa euroa kilometri. Sen vuoksi liikennepoliittisessa selonteossa on päätettävä hankkeiden rahoitusperiaatteista.

Valtion tulee osallistua hankkeiden rahoitukseen vastaavin perustein kuin se on osallistunut Tampereen ja Turun seudulla seudun sisäistä yksityisautoilua edistäviin moottoritieinvestointeihin.

Lisäksi hankkeille tulisi kehittää rahoitusmalli, jossa raitiotien kaupunkikehityshyötyjä voidaan ohjata rahoitukseen. Raitiotiet parantavat palvelukeskusten ja työpaikkojen saavutettavuutta, jolloin voidaan mahdollisesti soveltaa maankäyttö- ja rakennuslain kehittämisaluepykälää. Raitiotiet vähentävät parkkipaikkojen tarvetta, jolloin niihin varattuja rahoja voitaisiin ohjata radan rakentamiseen. Raitiotiet myös lisäävät radan varren tonttien ja kiinteistöjen arvoa ja kysyntää, jota voidaan käyttää ainakin uudisrakentamisen yhteydessä ohjaamalla maankäyttösopimusten ja tonttimyynnin tuloja radan rakentamiseen.

Liikennepoliittisessa selonteossa tulee tehdä päätös valtion osallistumisesta näihin erittäin hyödyllisiin hankkeisiin.

Ruuhkamaksu pitää kyllä saada nopeammin kuin satelliittijärjestelmän kehittely vaatisi.

Ruuhkamaksun vaihtoehtona pidetyn valtakunnallisen kilometrimaksun voi hoitaa kätevämmin polttoaineveron korotuksella kuin satelliiteilla. Sen rahan keruuseen kun on jo hyvin toimiva järjestelmä.

- kaikki ökyliikennevälineet verolle, kun autojakin verotetaan jo kalliisti, niin kyllä kaikki mopot, mopoautot, mönkkärit, moottorikelkat, vesiskootterit, veneet jne. joutavat verolle, koska ilman niitäkin tulee toimeen. Jos on varaa ostaa saastuttava vapaa-ajanlaite, on varaa maksaa sen tuottamasta saasteesta myös yhteiskunnalle. Samanlaisia ellei pahempiakin saastuttajia ne ovat. Nuoretkin liikkuisivat pyörällä/kävellen, jos mopot olisivat kalliimpia ja niistä pitäisi maksaa vuosittain verot.

-mopojen/skoottereiden liikennekäyttäytymiseen kiinnitettävä huomiota samoin viritykset saatava pois esim. pakollisella katsastuksella. Ja enemmän huomiota siihen missä on järkevää mopojen ajaa autotiellä ja missä pyörätiellä. Nyt merkit ovat välillä älyttömiä jolloin niiden noudattaminenkin jää puolitiehen.  

-mopoautojen kuskeille pakollinen ajokortti, ihan älytöntä että autoliikenteessä sompaa autonnäköisillä kulkupeleillä kulkevia, joilla ei ole käsitystä liikennesäännöistä.

- kyllä välillä ihmettelee kuka noita tieratkaisuja oikein suunnittelee. Talot rakennetaan isoihin teihin kiinni, ettei jää mitään tilaa rakentaa lisäkaistoja tulevaisuudessa. Tästä yksi esimerkki on Helsingin Mannerheimintien Hämeenlinnantiehen päättyvä osa. Ko suora olisi pohjoiseen päin saatu pienillä muutoksilla paljon sujuvammaksi, mutta nyt uudet talot ovat tiessä kiinni eikä muutoksia enää ole mahdollista tehdä. Tiet suunnitellaan siis aivan liian lyhytnäköisesti juuri sen hetkiseen tarpeeseen ajattelematta liikenteen kasvua. Siis sillat pitäisi rakentaa isoilla teillä valmiiksi kolmikaistaisiksi.

- liian lyhyt kiihdytyskaistat esim. Hämeenlinnan tiellä on isoissa liittymissä  kuten Martinlaakson liittymät aivan onnettoman lyhyet kaistat nopeuteen nähden. Tämä aiheuttaa turhia jarrutuksia ja läheltä piti tilanteita. Sama koskee bussipysäkkejä. Eli kolmannet kaistat kaikille Helsingistä ulosjohtaville teille ainakin Kehä III asti. Toinen esimerkki on Kehä I:n ja Lahden väylän ruuhkat. Pidemmät kiihdytyskaistat ja siirtymiskaistat, jotta Kehä I:n ei ruuhkaudu Lahteen menevien takia.

- turhat liikennevalot pois ja tilalle siltoja, alikulkuja ja kiertoliittymiä

- suojateiden eteen pysähtymiseen kiinnitettävä huomiota. Nyt autot vähät välittävät tien ylitystä odottavista jalankulkijoista tai suojatien eteen pysähtyneestä toisesta autosta.

- liikennevaloihin järkevät ja modernit ohjelmat. Ei ihme, että ihmiset kävelevät ja autot ajavat punaisia päin jos pitää minuutti tolkulla odottaa vaikka muita kulkijoita ei näy missään.

- etätyön arvostusta nostettava kiireesti

- liukumat aamusta ja etenkin illasta pidemmiksi niin töissä kuin tarhoissa, jotta liikenne jakaantuisi pidemmälle ajalle. 

- liityntäpysäköintipaikkoja lisää

- palvelut ja liikuntapaikat sinne missä ihmiset ovat. Klaukkalassa lähin uimahalli on yli 15 km päässä Vantaalla ja kunnan oma yli 25 km päässä. Ja kun julkinen liikenne on olematonta, niin ainut vaihtoehto on mennä autolla. Samoin verotoimisto on Vantaalla, ja osa toiminnoista Hyvinkäällä asti kuten sairaalan päivystys.  Hyvinkäälle ei kulje oikeastaan mitään julkista liikennettä Klaukkalasta edes arkisin.

- lisää julkisia palveluita nettiin, jotta asioita voi hoitaa netissä mihin vuorokauden aikaan tahansa.

- HSL toimii Helsingin kehyskunnissa vain jos se tuo paljon lisävuoroja päätaajamien lisäksi myös muualle. Kehyskunnat ovat isoja ja haja-asutusta paljon ja julkinen halpa liikenne olematonta. Lisäksi näiden HSL:n bussien ei tule pysähtyä joka ikisellä pysäkillä kehystuntien ulkopuolella ottaakseen matkustajia, koska muuten matka-aika venyy viimeisille matkustajille kohtuuttomaksi.

- PÄÄKAUPUNKISEUDUN TIET kuntoon ja sassiin. Pääkaupunkiseutuun panostamisella saa parhaimman höytysuhteen valtion rahoille.  

Ruuhkamaksuja EI IKINÄ, koska kohtelevat kansalaisia eriarvoisesti. Sillä RANGAISTAISIIN käytännössä pienituloisia, jotka ovat valinneet halvemman paikan asua ja niitä joilla julkinenliikenne ei vain toimi. KAIKKI eivät vain voi asua Helsingin keskustassa. 

-Lisäksi on aivan turhan kallis järjestelmä. Kehä I:n ulkopuolella joukkoliikenne kun ei toimi vaan oma auto on tarpeellinen, jos haluaa edes johonkin joskus päästä kotoaan. Vai onko tarkoitus että ihmiset pysyvät kotonaan?

Ruuhkamaksu tarkoittaisi lähinnä sitä, että rikkaat ajaisivat surutta omilla autoilla samoin ulkomaalaisissa olevat autot ja köyhät saisivat körötellä hitailla julkisilla ja värjötellä pysäkeillä. Köyhän ja köyhän lapsien vapaa-ajalla ei näytä olevan niin väliä. Kyllähän ne lapset siellä tarhassa ja kotona joutavat vanhempia odottamaan kun vielä samalla syyllistetään vanhempia pitkistä työpäivistä.

Jos ruuhkamaksut tulisivat, pitäisi ne säätää niin että Kehä III sisäpuolella asuva ja työskentelevä maksaisi tietullit moninkertaisesti, koska heillä on mahdollisuus käyttää toimivaa joukkoliikennettä. Kehä III ulkopuolelta tulevilla ja sinne työskentelemää meneviltä pitäisi ruuhkamaksu olla vähemmän, koska toimivaa joukkoliikennettä ei ole.  

1. Onko maksimaalinen helppous itseisarvo? Oltaisiinko seurauksista piittaamatta valmiita ottamaan käyttöön vaikkapa helikopteri matkojen taittamiseen, kun se olisi nopein ja tämän jälkeen muita tapoja alettaisiin pitämään mahdottoman hankalina? Kaipaisin kaikilta meiltä suomalaisilta suhteellisuudentajua - jossain Afrikassa päivittäinen vedenhakumatka on kymmenen kilometriä ja se tehdään jalkapatikassa. Täällä koti-Suomessa valitetaan, jos kauppareissulla joudutaan hieman kävelemään.

On kohtuutonta vaatia joukkoliikenteeltä sitä, että jokainen pääsisi ovelta ovelle ilman vaihtoja - tällöinhän joukkoliikenne ei olisi enää energiatehokkaampaa kuin yksityisautoilu. Joukkoliikenteeseen tulee kuulua energia- ja rahataloudellisuus ja linjat tulee suunnitella sillä periaatteella ja ihmisten tulee sopeutua tähän. Eli tarvittaisiin lähinnä asennekasvatusta, että ihmiset ymmärtäisivät luonnonvarojen (mm. öljyn) olevan hupenemassa ja siksi niiden kulutus tulee saada niin pieneksi kuin mahdollista. Liikenteessä tämä tarkoittaa mahdollisimman paljon omien lihasten käyttöä ja jos tämä ei ole mahdollista, mieluiten raideliikennettä ja sitten muuta joukkoliikennettä (busseja). Yksityisautoilu tulee tehdä niin kalliiksi, että sen käyttö ei kannata kuin äärimmäisessä tapauksessa, kun muu ei ihan oikeasti ole mahdollista. Nykyisellään kyllä löydetään kaikenlaisia verukkeita, että julkinen liikenne olisi mukamas liian hankalaa ja siksi sitä ei voi käyttää. Viittaan tuohon suhteellisuuteen, josta edellä kirjoitin.

Ihmettelen myös sitä, että niin monet haluavat minimoida omien lihastensa käytön arjen liikkumisessa, mutta sitten menevät erikseen kuntosaleille, kun kokevat, että kunto ei muuten säily. Eikö hyötyliikunta olisi kaikkein parasta liikuntaa? Siinä säästyisi aikaakin! Eli kun kaikki huomioidaan, yksityisautoileva elämäntapa ei ole edes helpoin - kannattaa myös huomata, kuinka paljon työtä on tehtävä ylläpitääkseen autoa!

Tietenkin liikkumista voidaan helpottaa, vaikka helppous ei saa olla keskeisin kriteeri. Sopivat runkolinjat raideliikenteellä toteutettuna ja asutuksen keskittäminen niiden varteen olisi varmasti järkevää. Lisäksi päivittäistä virkistystä varten tulee säilyttää luontoalueet kaupungissa, jotta ihmisten ei tarvitse lähteä hakemaan luontoa kauempaa, ainakaan arjen keskellä. Eli luontoalueita ei missään tapauksessa pidä enää yhtään nakertaa, vaan rakentaminen tulee kohdistaa ihmisen jo ennestään käsittelemille alueille ja rakentaa korkeampia taloja hyvien raideliikenneyhteyksien varrelle.

2. Olen tyytyväinen joukkoliikenteen tasoon - matalammallakin tasolla liikkuminen olisi kohtuullisen helppoa.

3. Kävely ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä säilyttämällä ympäristö niihin houkuttelevana eli jättämällä nykyinen kaupunkiluonto luonnoksi. Suuret yhtenäiset luontoalueet ovat erittäin houkuttelevia kävelyyn ja pyöräilyyn. Tämä ei saa johtaa myöskään siihen, että luontoalueista tulee muodoltaan pitkulaisia ja kapeita, vaan muiden syiden perusteella luontoalueiden tulee olla riittävän leveitä ja usein myös pyöreitä. Olen huomannut, että monia asioita on usein tapana suunnitella vain yhdestä näkökulmasta, mutta tästä on päästävä eroon. Luontoalueetkaan eivät siis ole pelkästään kevyen liikenteen viihtyisä ympäristö, eikä niitä pidä liiaksi pirstoa kevyen liikenteen väylilläkään. Nykyinen reitistö on pääosin aivan riittävä kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen, olennaisinta on, että luontoalueet jätetään rauhaan, eikä niitä enää kaavoiteta rakentamiseen.

4. Tässä näitä suurimpia ongelmia:

i) Yksityisautoilu. Oikeastaan kaikkiin viiteen kohtaan voisi kirjoittaa "yksityisautoilu", koska muut ongelmat ovat suhteessa siihen niin pieniä. Kuinka viihtyisä kaupunki Helsingistä saataisiin, jos yksityisautoilun määrä saataisiin vaikkapa kymmenesosaan nykyisestä. Uskon, että jos kaikki turha autoilu (johon lihasvoimin tapahtuva tai joukkoliikenne olisi vaihtoehtona) jäisi pois, tähän päästäisiin. Miten yksityisautoilun määrä saataisiin alemmaksi? Kokemus on opettanut, että ainakaan porkkanat eivät tunnu tehoavan, vaan niiden ehdottamista käytetäänkin yleensä verukkeena sille, ettei tarvitse tehdä mitään. Oikeasti ainut tehokas keino ovat ruuhkamaksut ja polttoaineen kovempi verotus. Myös kävelykeskusta ja kävelykatujen lisääminen helpottaisivat omilla lihaksilla tapahtuvaa liikkumista ja joukkoliikennekatujen lisääminen sujuvoittaisi joukkoliikennettä.

ii) Liikenneväylät pirstovat kaupunkiluontoa ja aiheuttavat sen, että metsät eivät enää ole oikeita metsiä, vaan heinittyvät ja pensoittuvat. Väylien yli tulisi rakentaa enemmän ekologisia siltoja tai tunneleita. Maisemasillat olisivat parhaita.

iii) Liikennesuunnittelussa on se vika, että vaikka julkista liikennettä kehitetään ja raideyhteyksiäkin suunnitellaan ja joukkoliikenteen edistämistä pidetään tärkeänä, silti toisella kädellä edistetään myös autoväyliä ja siis tehdään yksityisautoilu houkuttelevammaksi. Pitäisi muistaa, että vaikka uusia autoteitä rakennetaan, nekin täyttyvät autoilla ja ruuhkautuvat, kun yksityisautojen määrä lisääntyy uusien teiden myötä. Eli uusien teiden rakentaminen ei ole ratkaisu ruuhkiin.

iv) Liikenteen melua ei pääse minnekään karkuun - Helsingissä hiljaisia paikkoja on hyvin niukasti. Luonnonäänistä ja hiljaisuudesta ei pysty Helsingissä nauttimaan.

v) Varsinkin keväisin ilmanlaatu heikkenee merkittävästi, kun autoliikenne nostattaa talven hiekat ilmaan. Tässäkin autojen pienempi määrä auttaisi, mutta myös se, että hiekoitukset sijaan ihmiset käyttäisivät liukuesteitä. Tämä vähentäisi myös harjujen/kallioiden tuhoutumista, kun ei tarvitsisi niistä saada hiekotushiekkaa.

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

- Työpaikkojen pitäisi sijaita siellä, missä ihmiset ovat. Luontoa kunnioittavan yhteisön toiminta perustuu paikallisuuden ehdoilla toteutettuihin rakenteisiin ja käytäntöihin. Jos on liikuttava, liikkumisen tulisi tapahtua ensisijaisesti lihasvoimalla, vasta sitten julkisilla liikennevälineillä. Yksityisautoilu taajamissa on kiellettävä.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

- Vähän saastuttavaa, riittävän kattavaa ja lähes ilmaista. On nurinkurista, että työttömällä on varaa pitää autoa, mutta ei matkustaa julkisilla liikennevälineillä.

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

- Panostamalla kevyen liikenteen väyliin. Ohjaamalla valoristeyksiä siten, että ne suosivat kevyttä liikennettä. Luomalla rasitteita yksityisauton käytölle. Toteuttamalla yhteisön rakenteet paikallisuuden ehdoilla. Voisiko polkypyörällä tehdyistä harraste- ja työmatkoista jotenkin palkita?

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

 - Liikenne ylipäätään. Liikennevälineiden valtava määrä saastuttaa ympäristön pilalle ja varastaa elämiseltä tilaa, jolle olisi muutakin käyttöä. Yksityisautoilu on ehdottomasti saatava vähenemään! Vähemmän asvalttia, enemmän luontoa! Yksityisautoilun mahdollisuuksia on selvästi kavennettava. Jos sitä ei tehdä nyt vapaaehtoisesti, se tehdään tulevaisuudessa pakon edessä.

- Liikenne syö valtavat määrät fossiilisia polttoaineita. Fossiilisista energialähteistä luopuminen edellyttää lihasvoiman piiriin siirtymistä ja tehokasta, vähän kuluttavaa julkista liikennettä. Nykyisellään julkinen liikenne palvelee huonosti ja on aivan liian kallis. Julkisen liikenteen on oltava hinnaltaan sellaista, että yksityisautoilu ei missään muodossa kannata. Vaatimus ei koske lentämistä. Lentäminen on saatava yksityisautoilun lailla vähenemään.

- Kaikki em. vaatimukset / huomiot liittyvät olennaisesti kasvutalouden arvoihin. Kulutukseen keskittyvän arvopohjamme on muututtava luontoa ja sen kiertokulkua kunnioittavaksi. Muutos on suurempi kuin liikennepoliittinen - jos haluamme, että ihmiselämä jatkuu ja planeettamme elämänvoima palautuu normaalille tasolle, kaiken inhimillisen toiminnan on muututtava ei-kuluttavaksi. Liikennepoliittisen vision ja vuoteen 2030 kurkottavan tahtotilan keskiössä ei voi siten olla mikään muu kuin luonnon tasapainon palauttaminen. Jos ihminen ei kykene ottamaan luonnossa paikkaansa vain yhtenä lajina muiden joukossa, luonnon resursseja kerskakuluttava epätasapainotila jatkuu ja edelleen heikentyessään lisää uhanalaisten lajien luetteloon nykyihmisen.

Jouko Kämäräinen, vastaava päätoimittaja, Elonkehä-lehti

1. Järkeä kaupunkien kaavoituspolitiikkaan. Vapaita tontteja ei ole tai ne ovat liian kalliita. Asunnot muutenkin kalliimpia lähempänä kaupunkia. Seurauksena joutuu asumaan kauempana ja työmatka pitenee.

2. En kannata joukkoliikennettä kuin suurkaupungeissa. Dieselkäyttöiset bussit pitäisi muutenkin jo kieltää. Eivät ole enää nykyaikaa.

3. Edellämainituista syistä työmatka reilut 20 kilometriä, sitä en kävele enkä pyöräile.

4. Verotuksen takia vanhat ja turvattomat autot, teiden huono kunto, liikenteen huono sujuvuus kaupungeissa kun ei viitsitä laittaa vihreitä aaltoja kuntoon.

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

- Parempi kaavoitus: bussireitit otettava huomioon jo alueen liikenneverkostoa suunniteltaessa

- Työpaikkoja myös muihin kaupunkeihin

- Suorat halvat lennot sinne missä vielä työpaikkoja on eli Saksaan

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

- toimivaa ja luotettavaa (Paikallinen bussiyhtiö vaan sekoilee, boikotoin jo kiusallakin; junat ja lentokoneet on arpapeliä muutenkin)

- tiheää: ei niin väliä kestääkö matka vähän enemmän tai vähemmän jos kulkupeliä pitää odottaa paljon kauemmin

- helppoa: kunnolliset pysäkkinäytöt ja pysäkkikohtaiset linjakartat

- paikallisliikenne myös virka-ajan ulkopuolella

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

- vaatimalla rakennusmääräyksissä uusiin taloihin kunnolliset pyörävarastot, jonne mahtuu kaikkien pyörät ilman temppuja ja joista pääsee helposti ulos

- työpaikoille kunnolliset suljetut tai valvotut pyöräparkit sekä suihku- ja pukutilat

- asemille ja keskustoihin kunnolliset katetut pyöräparkit (kameravalvonta)

- kunnolliset pikapyörätiet runkoreiteille (erikseen jalkakäytävistä ja koirateistä)

- talveksi myös hiihto/luistelureittejä (putkia?)

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

- junat tökkivät

- bussit eivät tule

- maanteiden kaaharikuskit

- harva vuorotiheys

- pyörien säilytys

1. Töyssyt ja kavennukset pois. Lisää kaistoja ongelmapaikkoihin. Nopeurajoituksia ylöspäin ja keltaisia viivoja lyhennettävä. Vapaat nopeudet takaisin, suomessa kuolee viisi kertaa vähemmän ihmisiä liikenteessä kuin hoitovirheisiin sairaaloissa. Ei ole mitään perusteita kiristää valvontaa liikenteesä, ennekuin isommat asiat ovat hoidossa. Jopa liukastumalla kuolee enemmän kansaa kuin liikenteessä. Painopiste on todellakin väärässä paikassa.

2. Joukkoliikenne ilmaisksi. Siinä on kannustinta auton kotiin jättämiseen. Vuorovälit alle 5min 

3. Lämmittämällä SUOmaan talven trooppiseksi. Ulkona on huomattavasti hauskempaa kun lumisade ei piiskaa vaakasuorana naamaan myrskyn ja pakkasen raiskatessa. Ehkäpä liikunnan lisäämisen neuvoja voisi kysyä ilmeisen urheilulliselta liikenneminiteriltä ?

4. Punainen aalto joka turhaan pysäyttää sadan metrin välein ja TUHLAA energiaa ja hermoja. Pääkaupunkiin ei pääse, eikä sieltä pääse pois seisomatta joka tolpalla.

Bussipysäkit joissa ei levennystä keskikorokkeen kohdalla. Ts bussi sumputtaa takaa tulevan liikenteen. 

Naurettavan alhaiset nopeusrajoitukset. Jokaisessa "taajamassa" 30km/h yleinen vaikkei raitilla näy ristin sielua.

Idiootit moottoritien vasemmalla kaistalla, vaikka oikealla on tilaa satoja metrejä.

Täyssyt ja kavennukset

Ogelmana on liika yksityisautoilu ja liikaa lontoa pirstova (ja kallis) tieverkko.

Maamme luontoa on tuhottu jo liikaa "liikenteen" nimissä. On tehtävä ero välttämättömän ja turhan liikkumisen välillä.

4.

A. Nollatoleranssi on utopiaa.... kun 0,25 miestä viedään jatkotutkimiksiin partion toimesta, kaatokännissä porhalletaan hetken päästä samaa latua menemään puhalluttamatta...

...alle 0.5 promillea ei laske ajosuoritteen tasoa merkittävästi-> eli ammattitaidotonta populismia neitipoliitikoilta koko hämmennys.

B. Auton hankintaverotus tappaa suomalaisia koko ajan, koska autokantamme ei uudistu turvalliseksi sen johdosta.

Verotus kohdistettava ajamiseen... kuitenkin uudet dieselverokorotukset+vanha dieselveromaksu pohjalla ovat hulluutta.... inflaatio karkaa tällätavalla käsistä.

Insinööri ja silti yrittäjä...

1. Ei ainakaan kannata hakea mallia rapakon tapaa jossa nyt olen. Joka taloudessa on useita autoja, jopa 3 tai enemmän. Julkista liikennettä on hyvin vähän. Ei ole kovin tavallista pyöräillä tai kävellä lyhyitäkään matkoja. Itse asiassa ihmisiä ei näe ulkotiloissa kovin kaukana autoista. Paljon ylipainoisia ihmisiä jonka seuraksena mm. diabetestä. Tuntuu kuin tämä kaikki olisi hyväksytty yhteisestä sopimuksesta. Nyt ymmärrän politiikkaakin täällä enemmän - yhteiskunta on rakentunut öljyriippuvaiseksi, tulokset ovat näkyvillä ulkopolitiikassa. Öljyä on saatava hinnalla millä hyvänsä.

Tälläistä tilannetta en tosiaan Suomeen toivo!!

Suomessa kannattaisi tosiaan panostaa julkiseen liikenteeseen. Mutta myös sallia jopa yksityiset kyyditsijät - monissa maissa on "puskatakseja" , pikkubusseja joilla liikutaan kaupungista ja kylästä toiseen - toimii! Tietysti kannattaa miettiä mihin rakennetaan, että matkoista ei tule suurelle joukolle ongelma.

Olisi kannustettava kimppakyytejä, vaikka kansanluonne on meillä våhän eristäytyvä.

Nettiin voisi laittaa toimivia kimppakyytisivustoja, niin kuin ulkomailla näkee. Esim. nopeasti saatavia kaupunkien välisiä kimppakyytejä joista maksetaan kyyditsijälle kohtuusumma. Meillä on jo kimppasivustoja mutta vähän kankeita ovat.

Kaikenlaisia vähemmän saastuttavia vaihtoehtoja kannattaa suosia, näistä jokainen voi sitten poimia omansa, tilanteensa mukaan.

2. Edullista, suht helposti saatavaissa olevaa, erilaisia vaihtoehtoja tilanteen mukaan.

3. Samala tavalla kuin kuin mitä tahansa mainostetaan ja saadaan ihmiset kuluttamaan enemmän myös tälläistä positiivistä kuluttamista voi lisätä tuomalla positivisessä valossa kävelyä ja pyöräilyä esille. Lisäksi tietysti pyörätiet ja polkuverkostot.

4. Liikennettä on  jo liikaa - melu ja saasteet jotka tulevat sairauksien kautta yhteiskunnalle kalliiksi. En missään tapauksessa kannata teiden lisärakentamista. Riittää jo!

Kävelyä ja polkupyöräilyä lisätään parhaiten tekemällä se mahdolliseksi.

Nyt ei läheskään aina ole mahdollista liikkua jalan tai pyöräilen, koska ainoa käyttökelpoinen reitti paikasta A paikkaan B kulkee ylivilkkaan autotien (tai peräti moottoritien) reunaa. Lisäksi kevyelle liikenteelle tarkoitettu pientareen reuna on usein vain pari senttiä leveä ja täynnä autoista heitettyä roskaa. Pahimmissa paikoissa tien reunat ovat routa- tai sadevaurioiden takia reikäisiä tai romahtaneet ojaan. Näillä vilkkaasti liikennöidyillä reiteillä ei aina edes ole toimivaa valaistusta, koska tien suunnittelijat ovat ajatelleet, että autoilijat valaisevat oman reittinsä. Harvalla jalankulkijalla kuitenkaan on mukana taskulamppua, ja pyöräilijöiden valaistus riittää pelkäksi huomiovaloksi eikä tien valaisemiseen.

Lisäksi suurten kaupunkin kevyen liikenteen väylät ovat surkeassa kunnossa. Niissä on kuoppia ja valaistus puuttuu tai siitä säästetään. Kuopat ovat aiheutuneet jatkuvasta kaapeleiden tai putkien kaivannasta - kaapelit ja putket, kun aina sijoitetaan juuri jalankulkuväylien alle - tai routavaurioista. Valaistuksessa säästäminen taas ei säästä kokonaiskuluissa, vaan aiheuttaa yhteiskunnan kannalta enemmän kuluja nyrjähtäneinä nilkkoina, haljenneina päinä ja sitä kautta lisääntyneinä sairauskuluina ja töistä poissaoloina.

Siis pyöräilyä ja jalankulkua lisätään parhaiten pitämällä huolta kevyen liikenteen reitistöistä ja suunnittelemalla toimivia, korvaavia reitistöjä tietyökoneiden tuhoamille kulkuväylille. Lisäksi ihmisvoimin liikkumista lisää se, että jokaisen uuden autotien (mukaan luettuna moottoritiet) kylkeen rakennetaan kevyen liikenteen väylä ja tarvittavat tien ylitys- tai alituspaikat. Kevyen liikenteen väylän rakentamisesta aiheutuvat kulut ovat pikkusummia verrattuna samaan aikaan rakennettavan autotien kuluihin. Maaseutualueella ja eri kunnista toiseen kulkevien harvemmin käytettyjen autoteiden reunaan riittää puolitoista metriä leveä hiekkapinnoitteinen kulkuväylä.

Teitä rakennettaessa pitää ottaa huomioon tulevaisuus ja tulevaisuuden tarpeet; kevyt liikenne lisääntyy, ja kunnat tarvitsevat ulkoilureitistöjä (turisti)matkailijoita varten.

3.

Pyörä- ja kävely teiden leventäminen ja mukulakivien poisto. Muuttamalla kaupunki suunnittelun koskemaan ensin kävelijää ja pyöräilijää ja sitten bussia ja viimeisenä vasta yksityis autoilijaa. Laajentamalla vain kävelyyn ja pyöräilyyn tarkoitettuja alueita. Parkkihallien rakentaminen, (katsokaa automaatti halleja, ajetaan auto telinellee ja se sitten säilöö sen varastoon, Mahtuu enemmän autoja näin. 

4.

Liikenteen ongelmia. Metsä ja puskat päässeet kasvamaan aivan liian lähelle teiden reunoja jolloin useimmat pienet ja keskisuuret risteykset on mahdotonta havaita kunnolla, kapungeissa ongelmana on talot liian reunassa. Surkea kunnossa pito niin kesäisin kuin talvisin. Osa rampeista suunniteltu aivan liian jyrkiksi ja liian pienelle kapasiteetille (on tullut usein nähtyä kun koko ramppi on tukossa). Valoristeyksien käyttö liikenteen tukkona kun järkevästi suunniteltu liikenneympyrä olisi sujuvampi ratkaisu (ympyrä jossa oikealle kääntyvät ajavat ympyrän ohi, Oulu,linnanmaan prisman läheltä löytyy semmoinen ja se on kätevä). Pyöräteiden huono merkitseminen, ei keskustassa enää tiedä missä pyörällä saa ajaa kun merkit puuttuvat ja pyöräparkkien puute.

Tähän loppuun. Älkää keksikö pyörää uudestaan vaan katsokaa miten liikenne järjestelyjä on hoidettu muissa suurkaupungeissa. esim, Lontoo, Tokio, New York. että vältetään ne huonoimmat ratkaisut.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Bussien lattioiden pitäisi olla matalalla, ja soittokellojen helposti saatavissa. [Esteettömiä busseja joihin huonojalkainenkin pääsee - kirjurin tulkinta]
Ovi ei saa olla liian leveä vaan niin, että saa pielistä kahdella kädellä kiinni. Rollaattorille pitää olla tilaa.
[Rollaattorilla kulkija ei pääse maksamaan, jos tila on keskellä bussia. Maksujärejstelmää pitää kehittää niin, että maksaessaan voi istua, tai rollaattorilla kulkijan pitäisi saada kulkea ilmaiseksi, kuten vauvanvaunujen kanssa - kirjurin huomautus.]

Bussikuskit malttaa yleensä odottaa, että pääsee istumaan. [Mikä on hyvä]

Pysäkin pitäisi olla aika lähellä, mahdollisimman lähellä - pysäkillä pitää olla penkki, eikä se saa olla kauhian alhaalla.

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Sillä, että työpaikat, palvelut ja asunnot olisivat lähellä toisiaan. Eli kaavoitusratkaisuilla.
Ei "automarketteja". Kivijalkakauppojen suosiminen veroilla tai millä vaan (vosinpa sanoa, että kivijalkakaupat ovat yhteiskunnallisia yrityksiä - ne tuottavat muutakin hyötyä kuin työpaikkoja ja verotuloja.).

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Tiuhalla vuorovälillä ja tiuhalla pysäkkiverkostolla (vauhdin kustannuksellakin). Kattavalla reittiverkostolla.
Kaupunkien keskustojen ulkopuolella (eli missä liikenne sen sallii) bussit voisivat virallisestikin pysähtyä muuallakin kuin pysäkeillä.

Raideliikennettä kaikissa muodoissaan kannattaisi suosia. Raitiovaunut, junat, metrot... ovat selkeitä ja sujuvia.

Suurissa kaupungeissa joukkoliikenteen pitäisi olla ilmaista, verovaroin maksettua. Milloin viimeeksi on lasketu, mitä Helsingin ilmainen joukkoliikenne maksaisi? Muistelen että aikanan joku laski 200 mk / asukas. 200 euroa/asukas olisi naurettavan pieni hinta lisääntyvästä kaupunkiltilasta, puhtaasta hengitysilmasta, meluttomuudesta, lasten ja vanhusten elinpiirin hallinnasta, kauniimmasta ja turvallisemmasta ympäristöstä...

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Suunnittelemalla kaupungit pyörien ehdoilla (kuten Amsterdam) - tekemällä autoilusta hankalampaa ja kalliimpaa. Autottomat keskustat ja asuinalueet (pitää sisällän sen, että parkkitilaa ei edes varata autoille).

"Nitromäistä" eroon - on hullua, että jalankulkijat ja pyöräiljät joutuvat koukkimaan autoteiden ali tai yli kun konevoimalla saa ajaa tasamaata (toki ymmärrän että mäet lisäävät päästöjä, mutta silti. Systeemin pitäisi olla se, että mummo ja ekaluokkalainen taapertavat siitä sitä helpoin on, ja autot kiertää.)
 

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

autokeskeisyys kaiken kaikkiaan - autojen ehdoilla toimiminen

liian leveät ja nopeat tiet ja ylipäätän se, että autoilua yritetään helpottaa, kun sitä pitäisi hankaloittaa suhteessa muihin liikkumismuotoihin

joukkoliikenteen kalleus ja reitti/vuoroverkoston harvuus

autoilijoiden selviäminen rikkomuksistaan koin koira veräjästä - saa pysäköidä jalkakäytäville ja muutenkin muiden liikkujien reiteille, vaarantaa liikennettä suojateillä ja ristyksissä...

asenteet ylipäätään

Liikaa autoja tuntuu olevan.

Ja hävytöntä kun ei ilmoiteta kunnolla, jos pysäköintijärjestelyt muuttuvat - ja kun yksityiset firmat voi laskuttaa parkkimaksuja tyhjillä parkkipaikoilla. [Eli parkkitilaa pitäisi käyttää järkevästi - kun asukkaat on töissä, niin muiden pitäisi voida käyttää parkkitilaa ilman sakkomaksuja. - tulkitsee "käyttöliittymä internettiin"]

Liikennettä ei pitäisi suunnitella vain autojen ehdolla, vaan kevyt liikenne tulisi ottaa yhtälailla huomioon hyvine kulkkureitteineen ja inhimillisine välimatkoineen. Usein autotien kyljessä on myös kurja kulkea melu- ja hajuhaittojen ansiosta, ja vielä kun kevyen liikenteen väylä saa yleensä väistää autotietä, tulee tunne kakkosluokan kansalaisuudesta. Kevyen liikenteen väylien olisikin mukavin kulkea jonkun matkan päässä autotiestä. Lisäksi luontoarvoja reittien varrella on hyvä kunnioittaa, kulkija virkistyy aivan erilailla hyvin voivan kaupunkimetsän kuin hakatun maaston tai ainaisen betonin ympäröimänä. Kulkekaa suunnittelijat itse erilaisia reittejä ja tunnistakaa niistä ne kulkijalle mieluisimmat.

Pyöräilijöille voisi myös autokaistalla ajaessa suoda lainkin silmissä oikeuden ylittää risteys valon palaessa vihreänä kevyelle liikenteelle. Välillä tulee vastaan absurdeja tilanteita,  joissa pyöräilijä joutuisi lain mukaan odottamaan vaikka ylittäminen on turvallista, lain kirjain kuitenkin täyttyy jos hyppää pois satulasta ja ylittää tien vajaa puoli metriä sivummalla. Vähintäänkin poliisilta toivon harkintaa järkevien ja turvallisten käytäntöjen tunnistamisessa ja sakottamatta jättämisessä.

Lyhyesti: Liikenteen verotuksella ei tulisi rahoittaa muuta kuin infraa.

Junaliikenne pitää pyhittää pelkästään tavaraliikenteelle, matkustajaliikenne on lopetettava.

Syynä se että uuteenkin budjettiin laitetaan junaliikenteeseen aivan liian vähän rahaa. Tähänkin asti junaliikenne on äärinmäisen epäluotettavaa, joten jos jatkossa kerran liikenteen hoitamiseen annetaan entistä vähemmän rahaa, niin luotettavuus vain huononee. Joten mitä sitä turhia sätkimään, lopetaan junat kokonaan ja siirretään kaikki hlöliikenne kumipyörille.

Siksi toiseksi, tämä säästää mukavasti valtion vähiä rahoja ja lisää samalla tuottoja. Samalla kun junaliikenne on puhtaasti menoerä, niin kumipyöräliikenne tuottaa jo nyt yli 10% budjetin tuloista samalla kun sinne kulutetaan alle prosentti.

Otetaan esimerkki, junalippu RMK-HKI maksaa noin 250eur/kk. Jos saman matkan kulkee kumipyörillä niin tuo summa menee PELKÄSTÄÄN VEROIHIN. Ja kun se junalippu ei edes kata kaikkia kuluja, niin jokainen tajuaa mikä on tilane. Autoilijat kustantaa junaliikennettä.

Jos töihin on mentävä ajoissa niin juna ei ole ollenkaan toimiva vaihtoehto, eikä tule enää ikinä olemaan.

Ei ole järkeä, että suuret kaupungit kahmivat ylenmäärin uusia työpaikkoja, vaikka niillä ei ole tarjota työntekijöille riittävästi asuntoja. Nyt esimerkiksi Espoo on kahminut suunnattomasti yritysten pääkonttoreita myös muualta maasta, mutta täällä (Espoossa) ei ole kuitenkaan rakennettu samaa tahtia asuntoja, vaan harvat onnekkaat joutuvat tyytymään ikivanhoihin home- ja vesivahinkoasuntoihin tai vuokraamaan ylikalliin rötiskön. Silloin monelle ainoa vaihtoehto on pendelöidä yli sadan kilometrin matkaa kodin ja työn väliä. Se on kallista, saastuttavaa, luonnonvarojen ja muiden resurssien ja ennen kaikkea ajan tuhlausta. Lisäksi se sairastuttaa työntekijät turhautumiselle ja lopulta masennukselle sekä vie aikaa pois kodin- ja lastenhoidosta sekä itsensä kehittämisestä ja omasta hyvinvoinnista huolehtimisesta. Se tulee kalliiksi myös koko yhteiskunnalle ja verottajalle.

Tällainen työpaikkojen rohmuamismalli on suurta typeryyttä. Valtion pitää alkaa tiukalla kädellä ohjeistamaan ja rajoittamaan uusien yritysten haalimista jo täpötäyteen kuntaan. Asiaa voidaan toki helpottaa etätyöllä, mutta kaikkialle se ei ole mahdollista asenteiden tai työn luonteen takia. Etätyön lisäämiseksi tarvitaankin valtion kannustamia ja lakeja. Lisäksi joko kuntien tai valtion pitää tukea toimivien, turvallisten, riittävän nopeiden ja kustannustehokkaiden tietoverkkojen rakentamista tai ylläpitoa, jotta etätyö ylipäätään olisi mahdollista.

Monessa paikassa joukkoliikenne on käytännössä tapettu pois. Silti syrjäisissäkin kunnissa käy työntekijöitä kaukaa muilta paikkakunnilta. Varsinkin pienet kunnat itse työllistävät runsaasti ulkopaikkakuntalaisia. Jos työntekijä on autoton tai ajotaidoton, niin usein hänellä on käytettävissään vain yksi bussivuoro, jonka turvin käydä töissä. Lisäksi kävelymatka bussipysäkiltä määränpäähän voi muodostua monien kilometrien mittaiseksi. Tämä on suuri ongelma, ja aiheuttaa suuria vaikeuksia työntekijöille.

Valtion ja kuntien pitää tukea säännöllisiä, riittäviä ja toimivia julkisia liikenneyhteyksiä tai tarvittaessa muodostaa kuntien omistama bussiyhtiö. Myös VR:n omistaman Pohjolan Linjan toimintakenttää voidaan muokata. Nythän se vain kilpailee muiden yksityisten bussiyhtiöiden kanssa vilkkaiden reittien hallinnasta ja vääristää samalla kilpailua. Parempi olisi määrätä (vaikka lailla) Pohjolan Linjan toiminta-alueeksi syrjäseuduille suuntautuvat yhteydet, joilla ei nykyisin ole tarpeeksi julkista liikennettä.

Valtion pitää antaa polttoaineveralennusta julkiselle liikenteelle, jotta niistä tulee kannattavampia ja jotta lippujen hintoja voidaan laskea tai että niitä ei ainakaan tarvitse nostaa. Halvemmilla lippujen hinnoilla kulkuneuvoihin saadaan enemmän maksavia asiakkaita, jolloin niitä ei ole tarve lakkauttaa. Näin suurempi osa Suomea säilyy elinkelpoisena.

Suurimmat ongelmat nykyisessä liikenteessä ovat:

1. Säännöistä piittaamattomat yksityisautoilijat sekä riittämätön poliisivalvonta.

2. Säännöistä piittaamattomat suurten kaupunkien bussikuskit ja holtittomat taksisuharit sekä riittämätön poliisivalvonta.

3. Säännöistä piittaamattomat teinimopoilijat sekä riittämätön poliisivalvonta.

4. Pelkästään autoilijoiden ehdoilla ohjelmoidut liikennevalot ja suojatiet. Hitaammin liikkuvat kävelijät, juoksijat ja pyöräilijät on unohdettu, vaikka heillä on aivan yhtä kiire kuin motoristeillakin.

5. Turvattomat, huonosti suunnitellut, kuoppia täynnä olevat ja 20 sentin, jyrkillä betonikynnyksillä varustetut kevyen liikenteen väylät sekä puutteelliset, kevyelle liikenteelle suunnitellut (tai suunnittelematta jääneet) autoteiden ylitys- tai alituskohdat.

6. Kevyen liikenteen väylien tukkeaminen ja niiden käyttäminen autojen parkkipaikkoina (varsinkin talvella) ja putkiremonttikohteina.

Kävelyn ja pyöräilyn edistämisessä liikennepoliittisessa selonteossa tulisi ottaa ohjenuoraksi jo laadittu Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen strategia 2020.

Julkaisu löytyy:

http://www.lvm.fi/web/fi/julkaisu/-/view/1243726

Kävely ja pyöräily tulisi ennen kaikkea ottaa vakavasti liikennemuotoina. Ensimmäisenä tulee luopua harhaanjohtavasta käsitteestä "kevyt liikenne" joka niputtaa kaksi varsin erilaista kulkumuotoa väärin yhteen ja sisältää halveksivan arvoasetelman. Kävely ja pyöräily ovat painoarvoltaan raskaita liikennemuotoja.

Kävely ja pyöräily eivät käytännössä aiheuta enempää kasvihuonekaasupäästöjä kuin ihmisten elämä yleensä. Kävely ja pyöräily ovat tehokasta arkiliikuntaa, joka parantaa kansanterveyttä.

Tavoitteena tulee olla, että kaikissa kaupungeissa ja taajamissa kävely ja pyöräily ovat ensisijaisia liikennemuotoja, joita joukkoliikenne ja autoilu tarvittaessa täydentävät.

Kävelyn asema liikennemuotona on nykyisin Suomessa itse asiassa yllättävän hyvä, ja kulkumuoto-osuudet ovat korkeita. Pääongelmina kävelyn osalta on liikenneturvallisuus, talvikunnossapito ja esteettömyyden puutteet.

Pyöräilyn osalta ongelmana on selkeä aliarvostus ja väärät asenteet. Pyöräilyyn liitetään perusteetta alhainen tulotaso ja kurittomuus.

Pyöräilyn pääongelmina ovat:

1. Pyöräilyn väylien huonosta kunnossapidosta, vääristä toimintatavoista ja asenteista johtuva suuri vuodenaikavaihtetlu. Pyöräilyä haitataan huonolla talvikunnossapidolla; talviautoilu ei olisi mahdollista, jos pyöräväylien tapaan ajoradat jätettäisiin auraamatta ja niille kasattaisiin tahallaan lunta.. Pyöräillä voi kaikissa Suomen sääolosuhteissa, kunhan laittaa liikkeelle lähtiessään sään mukaiset vaatteet päälle ja käyttää sopivia varusteita, esimerkiksi säänpitäviä vaatteita ja talviaikaan nastarenkaita.

2. Kaupunkikeskustojen väyläpuutteet. Suomen lähes kaikissa suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa keskustoissa on merkittäviä väyläpuutteita. Esimerkiksi Turussa ja Tampereella jo 1980-luvulla päätettyjä keskustan pyörätieverkkoja ei ole rakennettu valmiiksi.

3. Liian korkeat nopeusrajoitukset ja kurittomat autoilijat, jotka estävät ajoradalla pyöräilyä. Vähäliikenteisillä kaduilla ajorata on yleensä paras paikka aikuiselle pyöräilijälle. Tätä estävät kuitenkin vaarallisen korkealle tasolle (40-50 km/h) asetetut nopeusrajoitukset sekä autonkuljettajien kurittomuus, kuten äänimerkit ajoradalla ajaville pyöräilijöille ja kiilaaminen.

4. Kaupunkiseutujen väyläpuutteet. Suomen suurimmillakin seuduilla on edelleen taajamia, jonne ei ole keskustasta jatkuvaa pyöräily-yhteyttä pyörätiellä tai vähäliikenteisellä kadulla.

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Kaavoituksella.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Riittävän tiheillä vuoroväleillä toimivaa, helppoon ja kattavaan maksujärjestelmään perustuvaa. Seudullisia joukkoliikenneratkaisuja tarvitaan lisää ja valtakunnallinen joukkoliikennekortti olisi erinomainen parannus. Raitiotieliikenteen edut pitäisi saada Helsingin lisäksi muihinkin suuriin kaupunkeihin. Monissa kaupungeissa käytössä olevaan joukkoliikenteen yhden tunnin vaihto-oikeuteen verrattuna kahden tunnin vaihto-oikeus lisää yllättävän paljon joukkoliikennevaihtoehdon houkuttelevuutta.

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Kävellen liikkeelle lähtemisen näkökulmasta joukkoliikenteen kehittäminen lienee keskeisessä roolissa. Tiheillä vuoroväleillä toimivassa joukkoliikenteessä kävely ja matkustaminen limittyvät sujuvasti toisiinsa.

Polkupyöräilyn ongelmat ovat tällä hetkellä hyvin perustavanlaatuisia alkaen kattavien pyörätieverkostojen puutteesta. Keskusta-alueille tarvittaisiin lisää läpileikkaavia pyöräkaistoja, joilla pyöräily olisi sujuvaa. Kävelijät, pyöräilijät ja autoilijat pitäisi saada mahdollisuuksien mukaan omille kaistoilleen. Aiemmin tässä ketjussa mainitun Amsterdamin lisäksi mallia voisi ottaa Kööpenhaminasta tai edes Tukholmasta.

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

1) Lähiraideliikenne on liian kauan ollut kuoleeksi vaiettu vaihtoehto pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Turun, Tampereen ja Oulun seutujen asukasmäärien kasvaessa lähijunat ja raitiotiet ovat se rakenteellinen uudistus, jolla liikenneratkaisut saadaan nykyaikaiselle tasolle.

2) Junaliikenteen hinnat ovat liian korkeat.

3) Pyörätieverkot ovat liian hajanaiset.

Maksuton julkinen liikenne nousee aina välillä esille. Tällöin yleensä unohdetaan kaksi asiaa:

1. Ilmaisuus ei paranna kapasiteettia eikä palvelutasoa. Suomen suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa ongelma on kapasiteetti, nopeus ja palvelutaso, ei ensisijaisesti hinta.
2.Tehokas ja houkutteleva julkinen liikenne, erityisesti tehokas raideliikenne voi kannattaa itsensä kohtuullisin lipunhinnoin.

Helsingissä raitioteiden ja metron liikenöinti on itsekannattavaa, jos ei lasketa metron liityntäliikennettä. Paikallisjunat kattaisivat myös menot lipputuloilla, jos niitä liikennöisi VR yhtymän sijaan HKL. Bussiliikennettä on pienen yksikkökoon vuoksi vaikea saada kannattavaksi, mutta siitä huolimatta Turun linja 18 Runosmäki - Kauppatori - Harittu ja Tampereen linja 2 ovat itsekannattavia. On selvästi havaittavissa, että eniten matkustajia houkuttelevat, tiheästi liikennöitävät kaupunkilinjat ovat parhaiten kannattavia

Saksassa esimerkiksi Turun ja Tampereen kokoisessa Freiburgissa sekä Helsingin kokoisissa Düsseldorfissa ja Kölnissä joukkoliikenteen tuki kohdistuu vain ratainfraan; liikennöintimenot eli vaunut, kuljettajat, huolto ja energia katetaan kokonaan lipputuloilla. Suomen suurten kaupunkien ongelma on joukkoliikenteen laatutaso ja kapasiteetti, ei ensisijaisesti lipunhinta.

Ilmaisuus taas ei lisää lainkaan joukkoliikenteen palvelutasoa ja kapasiteettia. Ilmaisuuden hinnalla puolestaan voitaisiin tehdä suuret investoinnit palvelutasoon ja kapasiteettiin.

Esimerkkinä vaikkapa kaupunki, jossa joukkoliikenteen liikennöinti maksaa nykyisin 30 miljoonaa euroa vuodessa ja lipputulot ovat 20 miljoonaa euroa vuodessa eli tuki vuodessa 10 miljoonaa euroa.

Ilmainen joukkoliikenne: Liikennöintikulut 30 miljoonaa euroa vuodessa, lisäkulut 20 miljoonaa euroa vuodessa, ei tilaa lisämatkustajille ruuhkassa. Tuki lisääntyy 20 miljoonaa euroa, lisämatkustajia saadaan hieman ruuhka-ajan ulkopuolella.

Joukkoliikennettä parannetaan 200 miljoonan euron investoinnilla, joka lisää kapasiteettia, käyttöä ja lipputuloja 50%, ja liikennöintikuluja 10%.

Liikennöintikulut 33 miljoonaa euroa, investointi 10 miljoonaa euroa, lipputulot 30 miljoonaa euroa vuodessa, nettokulut 13 miljoonaa euroa vuodessa - lisäkulut 3 miljoonaa euroa vuodessa.

Ilmainen joukkoliikenne voi toimia hyvin pienessä kaupungissa, mutta suurten kaupunkien ratkaisuksi siitä ei ole.

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Vaikeuttamalla yksityisautoilua, lisäämällä pyöräteitä ja jalankulkuväyliä sekä tukemalla joukkoliikennettä ja siirtämällä jo olemassaolevaa bussiliikennettä raiteille. Yksityisautoilua, joka aiheuttaa enemmän melua, ympäristöhaittoja, ruuhkia, kuolemaan johtavia onnettomuuksia, turvattomuutta ja CO2-päästöjä kuin mikään muu kulkumuoto (sekä lisäksi vaikeuttaa eniten kaikkien muiden kulkumuotojen sujuvaa liikennöintiä) pitää vähentää ja vaikeuttaa, eikä näitä toimenpiteitä saa pelätä vaikka joku voikin suuttua.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Usein liikkuvaa, helppoa käyttää satunnaisesti, halpaa ja nopeaa. Pysäkeille näytöt, milloin seuraava bussi tms. tulee, busseihin taulut, jossa kerrotaan seuraavan pysäkin nimi, kännykkään palvelut, milloin seuraava bussi on omalla pysäkillä, nettiin reittioppaat. VR tiukille nykyisen katastrofaalisen toimintansa takia.

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Unohdetaan "kevyt liikenne" ja lakataan niputtamasta nämä kaksi yhteen. Erikseen väylät pyöräilijöille (myös kaupunkien keskustoihin!) ja jalankulkijoille.

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

-Autoilun paljous

-Pyöräilyn vaarallisuus keskustoissa, koska väyliä ei ole

-Joukkoliikenteen toimimattomuus ja kalleus erityisesti kuntien välillä

-Kävelyn ja pyöräilyn sekoittaminen samoille väylille

-Junaliikenteen ongelmat

1. Ensimmäisenä pitää tiivistää kaupunkirakennetta. Nykyinen palvelujen keskittäminen ja asumisen hajauttaminen ei ole kestävää mistään näkökulmasta. Tavoitteena pitäisi olla, että ihmisillä on mahdollisuus saada asunto ja työpaikka kohtalaisen läheltä toisiaan, jolloin työmatka onnistuu suoralla joukkoliikenneyhteydellä ja järkevässä ajassa. Palveluja pitää rakentaa ensisijaisesti asuintaloihin katutasoon, eikä liikekeskittymiin. Pysäköintipaikkoja ei saa rakentaa autottomien rahoilla.

2. Joukkoliikenteen pitää olla sujuvaa. Joukkoliikenneväylien etuudet pitää ottaa tosissaan. Kevyttä raideliikennettä pitää alkaa laajentamaan vahvasti ja luoda siitä verkoston runko koko seudulla eikä vain kantakaupungissa. Vaihtoyhteydet pitää synkronoida. Kuljettajarahastuksesta tulee luopua.

3. Kävely ja polkupyöräily ovat kantakaupungin ulkopuolella huonossa asemassa suunnittelun takia. Kehä I:n tasolla koko kaupunkirakenne on suunniteltu autojen ehdoilla. Kaupungin mittakaava ei ole kävely- ja pyöräilymittakaavaa, vaan autoilumittakaavaa - etäisyydet ovat pitkiä eikä kadulle tee mieli mennä jalan. Pyöräilylle on myös rakennettava runkolinjasto. Tehokas pyöräilyväylä tuottaa valtavan kapasiteetin viemäänsä tilaan nähden eikä tuota melua tai saasteita. Näitä väyliä voidaan myös rakentaa paikkoihin, joihin eivät muut liikennevälineet mahdu. Pyöräilyväylät täytyy myös pitää ajettavassa kunnossa läpi vuoden kuten kaikki muutkin väylät.

4.1. Autoilulähtöinen, funktionalistinen kaupunki- ja liikennesuunnittelu

4.2. Tahdon puute raitioliikenteen ja muun kevyen raideliikenteen kehittämisessä. Mitään konkreettista parannusta olemassaolevaan linjastoon ei ole syntynyt, vaan linjanopeudet jatkavat laskuaan. Uudet projektit junnaavat. Jokeri suunniteltiin jo 90-luvulla, mutta sen rakentaminen ei ole alkanut vieläkään.

4.3. Kulttuuri. Sivistynyneen liikennekäyttäytymisen kehittymistä odotetaan edelleen. Tässäkin autojen ylivallalla on suuri merkitys. "Tärkeät ja kiireiset" autoilijat jyräävät, ja oleellisemmat liikennemuodot saavat vain rippeitä. Kyseessä on konfliktitilanne, jossa tervettä kulttuuria ei synny.

4.4. Kilpailutus. Asiassa tapahtuu kehitystä, mutta liian hitaasti. Markkinahäirikkö HelB pitäisi saada kilpailemaan samoilla edellytyksillä kuin muutkin bussiyhtiöt. Kilpailutusperusteet ovat jo nyt aika laatupainotteiset, mutta miksi se laatu ei näy käytännössä? Kilpailutusten suurimmat voittajat näyttävät perustavan tarjouksensa siihen, että tehdään suunniteltuja sopimusrikkomuksia, joista kaikista ei jäädä kiinni. Toisaalta bussien liikennöintiympäristö on se viimeinen este laadukkaalle liikennöinnille.

VR:n monopoli tulisi saada purettua pikimmiten. HKL liikennöi metroa huomattavasti tehokkaammin. VR jopa käytännössä estää lähiliikenteen aloittamisen muilla kaupunkiseuduilla kuin Helsingissä, koska sitä ei vaan kiinnosta. Miksi yhden liikennöitsijän annetaan tuhota joukkoliikenteen edellytyksiä tällä tavalla?

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Tärkeimmille alueille - myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle eli ainakin Tampere ja Turku - pikarautioteitä ja niiden varrelle täydennysrakentamista sen verran kuin mahtuu. Kaikkialle pitäisi saada lisää joukkoliikennettä, mutta järkevintä olisi satsata ensin reilusti lisää resursseja suurten ihmismassojen kuljettamiseen joukkoliikenteellä, ja helpointa se olisi kaupungissa, kuin harvaan asutuilla alueilla.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Bussivuoroja tulisi olla maallakin riittävästi, jotta ne olisivat realistinen vaihtoehto omalle autolle. Jokainen pikkukunta voitaisiin velvoittaa tekemään vähintään yksi kunnon parkkipaikka aivan bussipysäkin viereen valtatien varteen, jotta kaupunkiin matkustavat työmatkailijat voivat helposti siirtyä bussiin. (Asutus on kuitenkin hajallaan ja monella jo lähimmän bussireitin varteen 5-10 km eli ensin siihen omalla autolla ja siitä sitten bussilla kaupunkiin.)

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Kunnille lisää tukea tai muita kannustimia pyöräteiden rakentamiseen.

Muutetaan oman auton verovähennysoikeusjärjestelmää. Nyt seutulippujen hintaa vain halutaan jossain pikkukunnissa nostaa, jotta oman työmatka-auton verovähennyssummakin kasvaisi samalla. Pitäisi oikeasti osoittaa verovähennystä tehtäessä, ettei pysty työvuorojen tms. takia käyttämään bussia tai junaa. Onhan näitä tilanteita maaseudulla paljon. Mutta jos pystyy, muttei halua, ei olisi verovähennysoikeuttakaan.

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

Liikenteen kasvihuonepäästöt, julkisen liikenteen vuorojen liian vähäinen määrä ja liian vähäinen käyttäjäkunta, julkisen liikenteen heikko kannattavuus monin paikoin,  junaliikenteen alennustila (aina myöhässä -maine)

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Raideliikennettä pitäisi lisätä. Joukkoliikenteestä pitäisi tehdä kattavampaa ja halvempaa, jotta se olisi oikeasti järkevä vaihtoehto useimmille.

Pyöräilyyn pitäisi kannustaa selvemmin. Kaikkien autoteiden reunaan pitäisi tehdä riittävän leveä pyöräkaista, jotta pyöräily olisi sujuvaa ja turvallista. Myös autoilijoiden tulisi huomioida pyöräilijät tasaveroisina tienkäyttäjinä. Pyöräkaistat kävelyteiden yhteydessä ovat täysin väärässä paikassa. Kävelyteitä käyttävät lapset tai esim. koirat voivat tehdä yllättäviä liikkeitä, jolloin nopeasti ajava pyöräilijä voi olla turvallisuusriski. Toisaalta kuitenkin pyörällä kuuluu saada ajaa nopeasti, eihän töihin autolla ajavienkaan odoteta ajavan kävelyvauhtia.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Sujuvaa. Esim. joukkoliikenteen busseilla tulisi olla henkilöautoihin nähden aina etuajo-oikeus. Vuoroja tulisi olla riittävästi ja reittejä nykyistä enemmän, joilloin joukkoliikenteen käyttö olisi nopeaa. Myös pyörille tulisi olla turvallisia parkkipaikkoja.

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Kuten kirjoitin jo kohtaan yksi: pyörätiet tulisi tehdä kaikkien autoteiden sivuun, esimerkiksi punaisella päällystettynä pyörätiet erottuisivat selvästi autotiestä. Autoilun pitäisi olla kalliimpaa "turhilla" matkoilla, jolloin voisi käyttää julkisia. Esimerkiksi kaupungissa ajamista pitäisi velottaa tietulleilla. Kävely ja pyöräilykin on houkuttelevampaa kun liikkeellä on vähemmän autoja.

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

Autojen suuri määrä

Pyöräteiden vähyys/sijoitus

Suunnittelu lähes aina autojen ehdoilla. Esimerkiksi rahat jotka suunnataan teiden tekemiseen ja kunnostukseen vs. raideliikenteen varat. Suomessa raideliikenne (VR) käyttää uusiutuvaa energiaa, joka on kestävän kehityksen mukaista, vastaavasti asfaltin tekeminen ja autolla ajo (bensa ym.) eivät ole millään laskenta tavalla ympäristötekoja.

Ihmisten välinpitämättömyys kanssaliikkujia kohtaan (vaarallisinta kun autoilijat tulevat kolmion takaa pyöräilijän päälle tai ajavat suojatien eteen pysähtyneen auton ohi pysähtymättä ehkä pienen tai isommankin ihmisen päälle) (myös pyöräilijöiden, mopoilijoiden, skeittareiden ja kävelijöiden törttöily)

Joukkoliikenteen kömpelyys (joskus pitää matkustaa pitkä matka, että pääsee lähelle, välissä vielä pitkä odotus)

Suomessa on vallalla sellainen vasemmistolainen ajatusmaailma, että virkamiehet ja poliitikot ohjaavat kansalaisten käyttäytymistä sen mukaisesti minkä itse katsovat parhaaksi tavaksi toimia. Yleensä parhaat ratkaisut syntyvät ihan muuten, markkinaehtoisesti. Yleensä virkamiehet ja poliitikot saavat aikaan vain suuria kämmäyksiä. Maailma on liian monimutkainen paikka hallittavaksi viisivuotissuunnitelmin ja ilman markkinaehtoista vastuuta.

Liikenteessä on käynnissä iso murros, joka tulee kestämään kymmeniä vuosia, ja tulee muuttamaan meidän kaikkien liikkumistapoja radikaalisti. Emme vielä tiedä millaisia tulevaisuuden liikkumistavat ovat, mutta tiedämme että nykymuotoinen polttomoottoriin perustuva yksityisautoilu/ julkinen liikenne tulee väistymään. 

Yksityisautoilu on menestyksekkäin liikkumismuoto nykyisellään, mikä on hyvin ymmärrettävää ja perusteltua. Vapaassa markkinataloudessa tapahtuva autojen tuotanto on kustannustehokasta, ja autoilu takaa kansalaisille yksilöllisen ja kustannustehokkaan liikkumisen ilman julkisen vallan tekohengitystä. 

Voimme uskoa, että tulevaisuudessakin liikkuminen perustuu pääosin jonkinlaiseen yksityisautoiluun. Voimantuotanto todennäköisesti tulee muuttumaan ympäristöystävällisemmäksi, samoin henkilökohtainen auton ohjaaminen saattaa vähentyä, jonkinlaiset liikennevirtojen mukaan tapahtuvat ohjausmekanismit saattavat yleistyä, autoja tullaan ehkä yhdistämään juniksi ruuhkaliikenteessä. Nämä systeemit ovat vielä kehityksensä alussa.

Valtion ei tulisi tuputtaa omia kansallisen tason vasemmistolaishenkisiä liikennemuotoja, vaan markkinoille tulisi antaa enemmän tilaa. Kun virkamiehet ja poliitikot väistyvät ohjaamasta kansalaisia antamaan vain toiminnalle rajoja ja raameja, vapaa markkinatalous saattaa jopa Suomesta käsin tuottaa uusia globaalin tason liikkumismuotoja. Ja ne tullevat rakentumaan nykyisestä yksityisliikenteesä eteenpäin, ei julkisesta. 

Julkiselle sektorille annetut isojen systeemien tuottamisvalta aiheuttaa vain katastrofeja (viimeksi VR:n lippu-uudistus, mutta näitä riittää.) Isot innovaatiot ja onnistumiset syntyvät poikkeuksessa yksityisellä sektorilla vapaassa markkinataloudessa. 

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Vähentämällä keskittämistä Helsingin keskustaan.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Markkinaehtoista palvelua.

 3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Ihmiset osaavat itse toimia oikein. Ei sitä ohjaamaan tarvita viranomaisia.

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

- autojen ja polttonesteiden ryöstöverottaminen

- Tullin mielivaltainen toiminta autoverotuksessa

- bussien vastuuton käyttäytyminen kaupunkiliikenteessä

 - massaliikenteen toimiminen täysin julkisella sektorilla estää tehokkaasti palveluntarjonnan kehittymistä

-  korkea palkkaverotus estää tehokkaasti palveluntarjonnan kehittymistä

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

”Olli Mikael” nosti esiin, että ”keskustelun ei pitäisi keskittyä vain liikenteen sujuvoittamiseen tai tiettyjen liikennemuotojen edistämiseen”. Hänen ehdotuksensa mukaan kysymmekin: Miten liikenteen aiheuttamia haittoja hillitään ja vähennetään?

Kiitokset tähän saakka kaikille keskustelijoille runsaasta aktiivisuudesta!

-Kalle/LVM

1. Asuinalueet ovat useimmiten suhteellisen kaukana ja edellyttävät oman kulkuneuvon käyttöä.  

-Kaupunkialuilla tulisi siirtyä ruuhkamaksuihin ymv. Tämä raha tulisi kohdistaa suoraan joukkoliikenteen kehittämiseen sekä sen hintojen alentamiseen. Liityntä pysäköintipaikkoja isojen teiden varteen josta kuljetuksia eteenpäin. (Huomioitava kuljetus- sekä palveluyritykset jotta keskustojen liikkeiden sekä palveluiden toiminta ei vaarannu hintojen korotuksilla) Myöskin skootterit tulisi laillistaa esim.yli 25v vuotiaille henk.auto ajokortin omaaville henkilöille. Pienet päästöt, lisää veromarkkoja koska kyseinen ihminen omistaisi kuitenkin auton talvea varten ja lisää parkkitilaa koska 5skootteria menee 1 auton paikalle. Otetaan mallia sieltä oikesta euroopasta joskus.

2.Edullinen. (Miksi käyttää julkista jos oma auto tulee halvemmaksi ja joustavammaksi. Ei huomioida kaikkia oman auton kuluja koska se on lähes välttämättömyys näin harvaan asutussa maassa.)

3.Kaupunkipyörien koko toiminnan parantaminen. Käveleminen houkuttaa jos keskustojen katuja saadaan suljettua autoilta julkisenliikenteen kehittymisen myötä.

4.Joukkoliikenne kallista koko Suomen mittakaavassa. Keskustan liikennemäärä suhteessa matkustaja määriin. Parkkipaikat keskustassa palveluyrityksiä varten(ei siis vakituisesti keskustassa toimivia).

1. Koska pääkaupunkiseudulle tulee jatkuvasti lisää väkeä, nousee asuntojen hinnat keskituloisen tavoittamattomiin. Kaikki julkisen liikenteen varrella olevat tontit, talot ja kerrostalot maksavat hunajaa joten ainoa vaihtoehto on muuttaa ns. korpeen. Sieltä taas ei pääse töihin, päivähoitoon tai edes kauppaan muuten kuin omalla autolla. Oma auto ja julkinen liikenne on kaksikertainen kustannus, joten omaa autoa kannattaa käyttää mahdollisimman paljon. Tähän ei ole muuta ratkaisua kuin kaavoittaa lisää tontteja, mieluiten niin päin että rakennetaan infra ensin ja asunnot sitten. Sen jälkeen järkeistää kaavoitusta ja rankasti. Pitäisi mahdollistaa saksalais-englantilainen asuntokanta, jossa omakotitalot ovat vierekkäin ja niissä on kuitenkin pihaa  sekä tilaa. Nyt kaavat eivät oikein mahdollista mitään, lupia saavat vain grynderit ja kaikki rakentaminen sekä tavallisen ihmisen yrittäminen on tehty mahdollisimman byrokraattiseksi ja hankalaksi. Kalliista nyt puhumattakaan. Ihmiset ostavat pakettitaloja eivätkä ekologisia kaupunkitaloja, koska pakettitalot ovat ainoat johon on varaa. Usein ei lopussa edes siihenkään. Liikkumisasioita ei tulla koskaan ratkaisemaan ilman että ratkaistaan se arjen palapeli, joka koostuu kodista, töistä ja päiväkodista. Itsekin kannatin julkista opiskeluaikana mutta nyt kun on perhe ja työ niin ymmärtää vain että autolle ei ole vaihtoehtoa.

2. Poikittaista ja ennen kaikkea nopeaa. Metro on toimivin mutta sekin liikkuu aivan liian pitkillä vuoroväleillä, ei kulje yöllä ja sen liikkumisalue on pieni. Junat toimisivat jos ne toimisivat ja niidenkin ongelmana on se, että helsingin rautatieasemalta ei ole sujuviksi suunniteltuja yhteyksiä työpaikoille. Liikennekeskus pitäisi saada pois ydinkeskustasta, toimivaksi ja sinne samalla palvelut esimerkiksi lastenhoito. Jos lastenhoito on työpaikan lähellä (mitä ei yleensä juuri ole) niin homma vielä jotenkin toimii mutta jos tilanne on tavallinen eli kodin lähellä niin työmatka voi kestää maksimissaan puoli tuntia. Kun laskee kahdeksan tunnin työmatkan ja siihen tunnin suuntaansa, on tarhapäivä jo 9 tuntia. Klo 7:00-17:00 ei ole ollut mikään epänormaali aika ja siitä tulee jatkuvasti kahnauksia joko tarhan tai työnantajan kanssa. Kun järjestelmä ei jousta, niin kärsijäksi jää tavallinen ihminen.

3. Mitä lähempänä palvelut ja liikennevälineet ovat, sen helpompi niille on kävellä. Opiskelijana kävelee paljon mutta perheellisenä tarvittavan tavaramäärän ja lasten kanssa liikkuminen on haasteellisempaa ja mitä kiireempi on, sen enemmän se on helvettiä. Noin viiden todella raivostuttavan kokemuksen ja myöhästymisen jälkeen en enää milloinkaan suostu liikkumaan lastenrattaiden kanssa bussilla helsingissä. Edes tunti vara-aikaa ei riittänyt jos vuoroja jätetään välistä, kuski ei pysähdy pysäkille tai avaa ovia. Tämä tulee vaikuttamaan myös siihen että emme edes katsele asuntoja sellaiselta paikalta, jossa ainoa julkinen liikenneväline olisi linja-auto. Pyöräily on toimivaa mutta edellyttäisi valoisan, valvotun parkkipaikan juna-asemilla sekä mahdollisuuden ajaa se pyörä johonkin sisäpihaan niin ettei sinne pääse pakettiauton kanssa pöllimään koko pinoa. Näitä tapahtuu jatkuvasti eikä yhden pyörän menettämisen jälkeen juuri nappaa hankkia uutta.. Keskustassa Kaisaniemeen tarvitaan pyöräilytie. Jalkakäytävällä hakkaavat mummot ja vaarit mutta autoväylällä ajavat bussit päälle, joten voit joko totella lakia tai kuolla. Tai olla liikkumatta pyörällä.

4. Onneton suunnittelu. Helsingissä ei oikeasti monin paikoin ole minkäänlaista ruuhkaa ellei sitä olisi tekemällä tehty. Huonot liikennevalot, huono  liikennekaistasuunnittelu, jatkuvat tietyöt, jotka yleensä pahentavat asiaa enemmän kuin parantavat. Tuntuu siltä että tätä kaupunkia suunnitellaan tahallaan autovihamielisesti mutta samanaikaisesti ei tehdä yhtään mitään sille, että auton käytölle ei kertakaikkiaan ole vaihtoehtoja

Poikittaisliikenne on kelvotonta. Hidasta, sekavaa, epäluotettavaa ja työliikenneaikoina täyttä. Jos ei tarvitsisi välittää työajoista, sitä voisi ehkä käyttää.

Toimivia palveluja luodaan vain ydinkeskustan asukkaille, muut unohdetaan. Metroverkkoa ei kehitetä mutta ratikoita jaksetaan kyllä säätää vaikka niiden toiminta-alueella voisi hyvin vaikka kävellä ne matkat, jotka niillä kuljetaan. Rahanhaaskausta.

Suunnittelua tehdään ideologisista, ei faktoihin perustuvista lähtökohdista. Vaikka autoilu maksaisi miljoonia mutta sille ei ole vaihtoehtoa, niin sitä käytetään siihen asti kunnes työssäkäynti on kalliimpaa kuin kotona oleminen. Sen jälkeen voi ilmoittautua työttömäksi tai muuttaa pois. Tai äänestää persuja. Tämänhetkinen liikennepolitiikka tuntuu toimimattomalta, äärivihreältä toiminnalta jonka tarkoituksena on vain vyöryttää piilokustannuksia niille, joilla on jo muutenkin tiukkaa.

Turkuun tarvitaan ehdottomasti lisää pyötäteitä, nykyisin pyöräily erityisesti keskustassa on kovin vaarallista.

1. Liikkumistarve pitäisi minimoida suosimalla etätyötä ja lähiökauppoja. Liikenteen haittaaminen liikennesuunnittelulla pitäisi lopettaa, ja suosia kimppakyytejä antamalla riittävän täysien henkilöautojen ajaa joukkoliikennekaistaa.

2. Sen pitäisi olla nopeudessa kilpailukykyinen yksityisauton kanssa. Hinnassa ja ainakin pitkällä matkalla myös mukavuudessa se on jo sitä, mutta nopeus ei lyhemmillä matkoilla riitä. Etenkään kun ottaa huomioon, että on varattava lisäaikaa junien myöhästelyyn.

3. Pyöräily pitäisi sallia kaikilla kevyen liikenteen väylillä. Turvaketjuin varustettuja telineitä pitäisi lisätä, ja kriminaalipolitiikalla pitäisi suitsia pyörävarkauksia ja ilkivaltaa.

4.

Suurin ongelma on kova kustannus- ja verotaso. Se pitäisi laskea keskimääräiselle EU-tasolle, ja kansallisista erikoissäännöistä pitäisi pääsääntöisesti luopua, olemmehan EU-maa. Tässä maassa olisi virkamiehillä parempaakin tekemistä kuin laskeskella tuontiautojen veroja tai tehdä uudestaan katsastuksia jotka on jo tehty toisessa EU-maassa.

Toinen ongelma on se, että liikenteen sujuvuudella ei näytä olevan minkäänlaista merkitystä liikennesuunnittelussa.

Kolmas ongelma on se, että liikennepolitiikassa ongelmia tahdotaan nähdä siellä missä niitä ei ole tai niiden merkitys kokonaiskuvaan on täysin marginaalinen,  esim promillerajan lasku, tyhjäkäyntiminuutit tai matkapuhelimen käyttö. Politiikkaa ei tehdä faktojen pohjalta, eikä näin tajuta, että ensinnäkin liikenneturvallisuus on kokonaisuutena niin hyvällä mallilla, ettei sitä ei voida enää liikenteellisin keinoin paljoa muuttaa.  Jos vielä halutaan parantaa, tarvittaisiin keinoja jotka pätevät nimenomaan ongelmakuljettajiin, ja siihen tarvittaisiin sosiaali-, terveys- ja kriminaalipolitiikan selvä muuttamista.

Yksi ongelma on sekin, että  tämä taitaa olla ensimmäinen kerta kun kansalta kysytään jotain liikenneasioista. Yleensä virkamiehet päättävät ja vetävät kumileimasimia heiluttavia poliitikkoja narussaan.

Auton käyttöön perustuvaan verotukseen on olemassa jo malli, joka toteuttaa ympäristöohjauksen, käyttöpaikkaan ja käyttömäärään perustuvan verotuksen ilman turhaa ja kallista tekniikkaa.

Kaiken muun hyvän lisäksi malli on tällä hetkellä käytössä Suomessa.

Malli on nimeltään polttoainevero.

Ympäristöohjaus: Mitä vähemmän auto kuluttaa, sitä vähemmän se tuottaa CO2-päästöjä, ja sitä vähemmän tarvitsee maksaa veroa.

Käyttöpaikan perusteella tapahtuva verotus: Useimpien autojen kulutus (=CO2 päästöt) on huomattavasti suurempi kaupunkiajossa ja lyhyillä matkoilla kylmäkäynnistyksen jälkeen. Suuremman kulutuksen johdosta kuluu enemmän polttoainetta per kuljettu matka, ja siten verotus per kilometri on suurempi. Maaseudun ruuhkattomilla teillä ajaminen onnistuu pienemmällä kulutuksella, ja siten pienemmällä veromäärällä per kilometri.

Käyttömäärään perustuva verotus: Mitä enemmän ajat, sitä enemmän polttoainetta kuluu, ja sitä enemmän maksat veroa.

Näillä perusteilla nähdään, että polttoaineverotuksella päästään samaan vaikutukseen kuin GPS-paikannuksen perusteella tapahtuvalla verotuksella. Kaiken lisäksi asia tapahtuu olemassa olevilla mekanismeilla ja ilman isoveli-valvoo yhteiskunnan syntyä.

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

 - Kimppakyyteihin kannustus (esim. jos autossa yli 3 henkeä, saat käyttää bussikaistaa)

 - Julkiset ovat vaihtoehto vain, jos ne palvelevat hyvin, eli aikataulut ovat riittävän tiheät, ja yhteys suoraan perille on mahdollinen.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

 - Julkisten on oltava kohtuuhintaisia, että niitä myös käytetään: Esimerkki: Junalla ajaminen TRE-LPR on noin 2-3x kalliimpaa kuin auton polttoaineet 300 km matkalle -> Jos omistat auton, ei ole järkeä käyttää julkisia pitkillä matkoilla..

 - Turha byrokratia ja epämääräiset tuet & lehmäkaupat pois, kilpailtu markkina löytää aina kustannustehokkaimman ratkaisun. Toki kilpailun toteutumista on vahdittava.

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Välimatkat ratkaisevat, ja Suomi on pitkien välimatkojen ja ankarien säiden maa. Harvassa ovat ne, joita 30km työmatkapyöräily räntäsateessa kiinnostaa. Välimatkojen työ-koti-palvelut on siis oltava lyhyitä, ja tähän voidaan vaikuttaa lähinnä kaavoituksella. Kaupunkisuunnitteluun siis paukkuja.

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

Huonot tiet: 2-kaistaisella tiellä liikenne etenee aina hitaimman yhteisen nimättäjän mukaan: Mopoauto, traktori, itänaapuri ihmeissään, Mummo, jne. Edellä mainitut hidastavat myös julkisia!

Lisää siis 4-kaistaisia teitä sekä taajamiin että kantatieverkostoon.

Itä-Länsi suuntaisten raideyhteyksien heikkous. Jo aiemmin mainitulla TRE-LPR välillä pitää vaihtaa Lahdessa ja Riihimäellä (tai mentävä pitemmän kautta Tikkurilasta), vaikka rata kulkee suoraan. Vastaavia esimerkkejä on varmasti enemmänkin. Yleisesti: VR:n monopolista johtuvat korkeat hinnat "tavallisille ihmisille" (ei-opiskelija/eläkeläinen) ja harvat aikataulut pk-seudun ulkopuolella.

Mopoautot. Tukkivat tiet, näillä ajamisen pitäisi olla sallittua ainoastaan alle 50 km/h rajoitusalueella. Olen nähnyt tällaisen jopa 100 km/h moottoriliikennetiellä (laitonta toki). Onneksi kyseessä oli leveäkaistatie, joten pääsin ohi. 80 km/h alueilla isompi ongelma, koska näillä teillä on ohituspaikat harvemmassa, eikä 15 vuotiailla juipeilla ole älliä väistää bussipysäkille päästämään jono ohi.

Autoilun verotus: Autoilusta on tehty niin kallista, että kun kaikki rahat menevät veroihin, useimmilla ei ole varaa ostaa uutta, turvallista ja vähäpäästöistä autoa. Sen sijaan kansa tappaa itseään 80/90-luvun riisikipoilla kolareissa (ja naapurinsa keuhkosyöpään kylmäkäynnistysten päästöistä johtuen).

"Vuodelle 2030!?" Vaikuttaa olevan niin pitkän tähtäimen suunnitelma, että ilmeisesti mitään parannuksia ei olekaan lähiaikana luvassa, vaikka pitäisi jo nopeasti ryhtyä parannustoimiin ja ollaan jo pahasti myöhässä.

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Helpotetaan sitä yksityisautoilua, turhat pysähtelyt ja pomput sekä alle 50:n rajoitukset pois.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Ei minkäänlaista, tuskinpa siitä mieleistäni saataisiin kehitettyä, kuljettajan pitäisi poiketa reiteiltä ja pysähtyä odottelemaan asioidessani. Kunhan ajavat lujaa, ettei tarvitse niin paljon ohitella.

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Hohhoijaa, siirretään Suomi jonnekin, jossa ei ole talvea, eikä sada kesäisin vettä.

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

"Kukkahattuiset" liikennesuunnittelijat. Liian alhaiset rajoitukset ja liikkuminen raskaan kaluston ehdoilla pitkien välimatkojen museoteillä, joilla ei ohituspaikkoja tahdo löytyä, eli nelikaistaisten teiden vähyys. Liikenteen jonoutuminen ja takapuskureissa roikkuminen. Liittymien huono suunnittelu ja turhat alennetut rajoitukset liittymien kohdilla. Punainen liikennevalo pysäyttämässä jopa yöllä, kun mistään ei tule ketään. Stop merkin vois jo romuttaa, kärkikolmio ajaa saman asian tarvitsematta pysäyttää kokonaan.

1. Henkilöautoa kätevämpää liikkumisvälinettä ei ole olemassakaan. Jos arjen liikkumista siis aidosti halutaan helpottaa, pitäisi helpottaa autoilua. Parkkipaikkoja enemmän, sähköautoilta käyttövoimavero pois, fiskaaliset perusteet autoverotuksesta pois.

2. Olen vuorotyöläinen ja julkinen liikenne ei palvele minua edes tyydyttävästi, siihen aikaan kun tarvitsisin mennä töihin, ei lähimmältä pysäkiltä kulje vielä yhtään bussia, joudun kävelemään pari kilometriä sellaiselle pysäkille. Sitten joudun vielä vaihtamaan bussia kaupungin keskustassa ja sekin bussi jättää n. kilometrin kävelymatkan päähän työpaikasta. Paluumatka on samanlaista pelleilyä ja aikaa palaa aivan tolkuttoman kauan tähän. Siinä ajassa mikä menee kävellessä sille parin kilometrin päässä kotoani olevalle pysäkille olen jo autolla ajanut perille töihin.

3. kävelyn ja pyöräilyn lisääminen on jokaisen oma asia, en näe niillä omalla kohdallani muuta kuin huvin ja kuntoilun kannalta käyttökelpoisuutta.

4. Fiskaaliset perusteet ajoneuvojen verotuksessa mikä aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia auton hankinnassa ja ylläpidossa, ei ihme että suomessa on euroopan vanhimmat autot vaikka täällä suolauksesta ja muutenkin kuluttavista olosuhteista johtuen olisi todellisuudessa eniten tarvetta autojen tiheämmälle uusimisnopeudelle. Sama koskee polttoaineverotusta, bensiinin litrahinnasta 75% on veroa, kaikki yli 50% on silkkaa ryöstämistä! Ei ihme että kuljetusyrittäjätkin laittavat joukolla hanskoja tiskiin, liika on liikaa ja kohtuuden raja autoilun verotuksessa on ylitetty jo aikoja sitten!!

Autovero oli alunperin määrätty tilapäiseksi, tämä tilapäinen tila on jatkunut jo yli 50 vuotta. Samoin näyttää käyvän 90-luvun lamassa tilapäiseksi säädetylle "tarraverolle", nykyiselle ajoneuvoverolle. Muissa maissa on kyetty luopumaan autoverosta mutta suomessa mennään päinvastaiseen suuntaan koko ajan, verot pikemminkin lisääntyvät koko ajan, miksi, kreikkaan upotettaviksiko?

Parkkipaikkoja on liian vähän ja ne on suunniteltu 70-luvun pikkukotteroille mittojen puolesta, nykyautot ovat huomattavasti suurempia ja ovet paukkuvat esim. kauppakeskusten parkkiruuduissa naapuriautoon ruutujen pienuudesta johtuen. Parkkipaikkojen vähäisyyden takia joskus on pakko pysäköidä ns. väärin ja sitten tulee armotta sakko mikä tuntuu kohtuuttomalta!

Suojatiekorokkeiden määrässä on menty liiallisuuksiin, joka pikkukylälläkin 50 metrin välein korokkeita vaikka kylällä ei kulje kuin mökin mummo rollaattorilla kerran viikossa! 

Kaikenkaikkiaan auto- ja liikenneasioissa päättäjiä tuntuu vaivaavan jonkinlainen utopia, ei tunnusteta autoilun tärkeyttä arkielämän kuljetusmuotona vaan sitä pidetään jonkinlaisena ylellisyystavarana kuin joskus sata vuotta sitten. Tosiasioiden tunnustaminen olisi viisauden alku, kuljetusalan konkurssiaalto on karu osoitus siitä miten päättäjät ovat harhautuneet kauas arkitodellisuudesta!!

Samalla tavalla kuin jätehierarkian kulmakivi on jätteen synnyn ehkäisy, liikennepolitiikan kulmakiven pitäisi olla liikenteen synnyn ehkäisy.

Tietoyhteiskunnassa pitäisi tiedon kulkea, ei ihmisten. Ja milloin "luovan luokan" ihmisten pitää tavata toisiaan, keskitettäköön tämä kriittinen massa metropoliseudulle. Sitäkään tosin ei pidä kaavoittaa liian tiuhaan, etteivät kaupunkimetsät ja lähiluonto kärsisi.

Liikennepoliittinen selonteko on tärkeä mahdollisuus pohtia myös liikennepolitiikan "omistajuutta".

Esimerkiksi uusia väylähankkeita pitäisi tarkastella todella valtakunnallisesti, ei kuntien -> ja maakuntien liittojen rakkaina "siltarumpuhankkeina". Veronmaksajilla ei ole esimerkiksi miljardia ESA-oikorataan, jonka tehtävän hoitaa jo olemassa oleva rantarata. Pistettäköön se ja nykyverkko kuntoon ennen yhtäkään uutta hanketta!

Toisaalta kävelyä ja pyöräilyä ei voi jättää yksin kuntien varaan. Valtion ja ely-keskusten pitäisi varmistaa niiden kehitys kepillä ja porkkanalla. Sama koskee maankäytön suunnittelua.

Moottoriteiltä olisi syytä poistaa nopeusrajoitukset, niin ihmiset ajaisivat aina kelin mukaan. Liukkaan kelin aiheittamat kolarit saataisiin laskuun tällä tavoin.

Liikenteen suurin ongelma ovat yksityisautot - ja autoilijat, jotka kuvittelevat että liikkuminen ei ole mahdollista ilman omaa autoa. Autot vievät tilaa: teiden ja kalliiden liittymien lisäksi rakennetaan verovaroilla parkkipaikkoja ja -halleja, ja autot valtaavat kaupungeissa katujen reunustatkin säilytyspaikkoina. Lisäksi autot aiheuttavat liikenneonnettomuuksia, jotka maksavat veronmaksajille - kaikkien edellämainittujen kustannusten lisäksi - miljardeja. Onnettomuudet aiheuttavat myös paljon inhimillistä kärsimystä. Kaikki tämä sallitaan ja vain sen vuoksi, että terveet autoilijat eivät viitsi seistä pysäkillä muutamaa minuuttia.

Vastaisuudessa henkilöauto voidaan kaupungeissa sallia vain vammaisille ja tarkoin ehdoin muille.

1. On otettava huomioon yksityautoilusta saadut verotulot, jotka pitäisi kohdentaa helpottamaan autoilua, eikä vaikeuttamaan sitä.Ihmisille valinnanvapaus liikkumisen suhteen, ei pakottamista liikkumaan esim.joukkoliikenteellä.Joukkoliikennettä järkevä määrä, sinne missä sen käyttö on perusteltua ja helppoa käyttää.Oman auton käyttöä helpotettaan siellä, missä sitä on järkevintä käyttää.Yksityisautoilua ei enään saisi millään verukkeilla tehdä enää kalliinpaa ja näin vaikeuttaa liikkumista.

2.Joukkoliikenteen pitäisi olla nopeaa ja helppokäyttöistä. Siirtymämatkat mahdollisimman lyhyitä pysäkeiltä.

3.Pyöräily ja kävely pitäisi olla valinta, eikä ainoaksi mahdolliseksi tehty liikkumamuoto tietyissä paikoissa.Autoilun käytön hankaloittaminen ja näin esim.pyöräilyn edistäminen ei ole oikea suunta, vaikkapa keskustoissa.Polkupyöräilyy pitäisi enemmän saada toimivat liikennesäännöt ja tätäkautta enemmän turvallisuutta.

4.Liikenteen ongelmat.

-Liikennevalot ovat mitoitettu keskustoissa ainoastaa joukkoliikenteelle, välittämättä muista tiellä liikkuvista autoista.Tämä aiheuttaa turhia jonoja ja ruuhkia.

-Suurin osa esim. polkupyöräilijöistä ei noudata oikeastaan mitään liikennesääntöja ja ajavat kuin heillä olisi aina etuajo-oikeus.Myöskin liikenteenvalvonta kohdistuu lähes yksinomaan vain autoihin.Mikäli ei kevyttäliikennettä saada kuriin ei ainakaan turvallisuus tule lisääntymään.Suurin osa jalakulkijoista ei noudata liikennesääntöjä.

-Keskutoissa ja taajamissa on todella huonosti parkkipaikkoja ja monet erilaiset parkkimaksutavat sotkevat pysäköintiä.Laillinen pysäköinti esim. huolto ja purku-ja lastaustöiden osalta on tällähetkellä keskustoissa lähes mahdotonta.Monien rakennusten tavarantoimitukset ovat tehty todella vaikeiksi, vaikka sen pitäisi olla nopaa ja tehokasta.Polkupyörillä ja joukkoliikenteellä ei tehdä tulevaisuudessakaan huoltoajoja.

-Liikennevaloja on usealla paikalla liian tiheään.

-30km rajoituksia on paikoissa, jossa se ei ole järkevää tai perusteltua.

-Kävelykatujen huolto vaikeaa, vaikka välttämätöntä.

-Liikennekäyttäytymisessä olisi kaikenkaikkiaan monella korjaamisen varaa.Liikenteessä pitäisi kaikkien siellä liikkujien ottaa enemmän toiset huomioon.

-Teitä kavennetaa, tehdään töyssyjä ja jalkakäytäviä levennetään useissa paikoissa liikaa suhteessa käyttöasteeseen.

-Yksityisautoilusta tehty syntipukki lähes kaikelle pahalle.Yksityisautoilu on nyt jo liian kallista kaikessa suhteessa.Autoilua ei nähdä usealta suunnalta esim.harrastajat, työ-ja huolto autoilut tms. Kaikki nähdää vain samanlaisena "pahana" autoiluna ja verotaan samalla rankalla kädellä.

Ainakin raahessa, liikennevalot on ihan jotain älytöntä, valot vaihtuu niinku hedelmä pelissä, oisko mahdollista pitää niitä vihreitä valoja pidettäisiin vaikka 5s-10s kauemmin ja PÄÄVÄYLILLÄ olis ainaki ruuhka-aikana kauemmin pääsy kuin sivuilta tulevat, helpottaisi eikä tarttis kaahata toisten perään, mutta eihän niitä voi korjata, se tartttis viidenvuoden insinööri suunnittelun.

meidän pitäisi puuttua suurten kaupunkien liikenteeseen, siellä on kymmeniätuhansia autoja!  Toki ulkopaikkakuntalaiset tarvivat autoa ja myös syrjäseutulaiset. mutta jos työpaikalla saisi vaikka pieniä bonuksia siitä että käyttää yleisiä kulkuvälineitä,niin niiden suosio kasvaisi hurjasti ja päästötkin vähenisi, sähköautot myös ylös ojasta!

Olemattoman julkisen poikittaisliikenteen takia keskustan ulkopuolella oleviintyöpaikkoihin on hankala päästä kesustan ukopuolella olevista asunnoista muuten kuin omalla autolla. Tästä syystä työpaikat halutaan sijoittaa keskustaan. Keskustasssa ei tila riitä koko työväkimäärän asuttamiseen, joten hinnat nousevat tavallisen palkansaajan ulottumattomiin ja ihmiset joutuvat asumaan kaukana keskustasta. Seurauksena hillittömät ruuhkat aamuisin keskustaan päin ja iltapäivisin keskustasta pois. Työmatkat julkisella liikenteellä jotenkin onnistuisivat, mutta kaikki nukkumalähiöt kiertelevillä linjoilla matka-aika on paljon pidempi kuin omassa autossa ruuhkassa seisten.

Lisäksi olemattoman poikittaisliikenteen takia muita asioita ei voi hoitaa työmatkojen yhteydessä muuten kuin omalla autolla. On syntynyt kierre työpaikkojen ja asumalähiöiden etääntymiseen toisistaan ja yksityisautoilun lisääntymiseen kallistuvien keskusta-alueiden myötä, jota päättäjät tuntuvat olemaan haluttomia katkaisemaan.

Julkiseen liikenteeseen tulisi luoda nopeiden säteittäis- ja poikittaissuuntaisten runkolinjojen verkko, johon paikallislinjat liittyisivät suhteellisen lyhyillä reiteillä. Suomen pienillä väestömäärillä raideliikenne olisi kannattamaton, mutta kumipyörillä toteutus olisi mahdollinen.

Työpaikat saataisiin levittäytymään myös keskusta-alueen ulkopuolelle jolloin asuntojen hintataso tasaantuisi ja liikkumisen tarve vähenisi. Lyhyemmät työmatkat olisi mahdollista kulkea myös polkupyörällä.

1. Veikkola-Vihti-Lohja -seudulle ei pitäisi enää muuttaa lisää pääkaupunkiseudulla työssä käyviä, tällaiseen ei ainakaan kannata ketään rohkaista. Turun moottoritie on aivan ylikuormitettu. Lohjalta myös linja-autot ovat ruuhka aikaan niin täynnä, että kaikki eivät mahdu istumaan. Liikenne moottoritiellä sujuisi paremmin, jos vasemmalle kaistalle siirryttäisiin vasta juuri ennen ohitusta ja myös ohitettaisiin nopeasti nopeusrajoitusten sallimissa rajoissa eikä jäätäisi rekkojen yms. viereen ajamaan, ja sitten ohituksen jälkeen palattaisiin heti takaisin oikealle kaistalle. Turvavälit pitäisi muistaa jättää, ettei tulisi ketjukolareita, jotka edelleen hidastavat liikennettä. Eli jonkunnäköistä valistusta pitäisi tehdä siitä miten moottoritiellä ajetaan ruuhkien välttämiseksi.

2. Paitsi pitkillä matkoilla myös esim Lohjan sisällä pitäisi olla toimiva joukkoliikenne. Linja-autoja pitäisi mennä esim Lohjalta myös suoraan kehäteille. Niitä pitäisi myös mennä noin 10 minuutin välein ettei myöhästyminen vaikuta töihin ehtimiseen liian paljon. Juna Lohjalta Helsinkiin, joka myös pysähtyisi ennenkin Helsinkiä.

3.  En tiedä..en ymmärrä ihmisiä, jotka kulkevat max 3 km matkan muutoin kuin kävellen tai pyörällä. Etenkään pääkaupunkiseudulla, jossa matka menisi kävellen/pyörällä nopeammin. Syynä auton ottamiseen mukaan töihin voi tosin olla, että autoa tarvitsee työssä.

4. Ruuhkat. Itsekäs ajotapa. Jos on päättänyt ajaa tavallisella henkilöautolla alle nopeusrajoitusten, voisi kuitenkin ohitukset tehdä ripeästi nopeusrajoitusten sallimissa rajoissa, ettei kerää ruuhkia taakse. 

1. Autoverotus eurooppalaisen mallin mukaiseksi, eli hankintavero pois ja käyttömaksuilla ohjataan autokanta uuden vähäpäästöisen teknologian pariin

2. varsinkin aamuruuhkissa busseissa joutuu seisomaan. Lisää tilaa ja paljon.

3. jos käy pyörällä töissä veronalennus

4. autoverotus

Suomen suurimmat kasvukeskukset ovat sikäli eriarvoisessa asemassa, että Helsingin ulkopuolella ei ole mahdollista valita asuinpaikkaansa tai liikkumistapaansa mukavaan, nopeaan ja ekologiseen raideliikenteeseen perustuen.

Hyvä esimerkki tästä on Tampere, joka on Länsi-Euroopan viimeisin yli 215.000 asukkaan kasvava kaupunki ja yli 360.000 asukkaan kaupunkiseutu, jossa ei ole minkäänlaista kaupunkiraideliikennettä. Bussien ja autojen määrä on jo ajat sitten ylittänyt kapean keskustan vetokyvyn. 

Tampereella jo kaksi selvitystä (TASE 2005 ja Ramboll/BergrerAG 2011) osoittavat raitiotien hyödyt selvästi kustannuksia suuremmaksi. Valtion kanssa tehty MAL-sopimus pitää sisällään Tampereen raitiotien ja lähijunan kehittämisen. Myös Turussa lähiraideliikenteellä saavutetaan isoja etuja.

Oulun, Lahden, Kuopion, Kouvolan, Jyväskylän ja Porin seuduilla voi myös olla tulevassa mahdollisuuksia käynnistää lähiraideliikennettä Tampereen ja Turun tavoin, jos niiden kaavoitus etenee esim. Tampereen kaltaiseksi tiiviiksi nauhataajamiksi.

Ensiaskel lähiraideliikenteen tasa-arvoistamiseen on se, että valtio osallistuu Tampereen ja Turun raitiotie- sekä lähijunahankkeisiin samoin osuuksin kuin Helsingin seudulla on tehty. Seuraava askel on huomioida myös pienempien kasvukeskusten lähiraideliikenne, jos niiden kaavoitus sitä haluaa tukea. 

Pitäisi saada selvät säännöt miten kevyen liikenteen väylillä liikutaan. Selvä sääntö kumpaa puolta on jalankulkijan on käveltävä. Mopoilijoiden ja pyörien paikka on selvä. Vähän hämärässä on rullaluistelijat. Koirien taluttajat on sitten se kummallisin porukka. Säännöt seläksi ja yksiselitteiseksi.

1. Ruuhkaisimmissa kaupungeissa nopeusrajoituksia voitaisiin nostaa kehäteillä ja maanteillä jossa kevyttä liikennettä ei juuri esiinny. Tiet eivät ruuhkautuisi niin pahasti kun pääväylät vetäisivät, työmatka aika lyhenisi, mutta turvallisuudesta ei tarvitse tinkiä. Jokainen pystyy hallitsemaan autonsa leveällä tiellä yhtä hyvin 80km/h vauhdissa kuin 140km/h vauhdissa jos risteyksiä ja muita vaaranpaikkoja ei ole. Risteysalueilla sitten luonnollisesti pienemmät nopeusrajoitukset. Nykyautojen turvallisuus ja ajettavuus ovat menneet hurjasti eteenpäin, mutta nopeusrajoitukset Suomessa ovat pysyneet samoina. Tämä on erittäin tehokas ja edullinen keino parantaa liikenteen sujuvuutta.

2. Joukkoliikenteen toimivuutta tulisi parantaa lisäämällä esim. linja-autoliikenteen ajovuoroja ja reittejä. Missään nimessä yksityisautoilun rajoittaminen ei paranna julkisen liikenteen toimivuutta vaan ruuhkautta ja tekee siitä entistä huonomman vaihtoehdon. PK-seutu tulisi erottaa täysin omaksi alueekseen liikennepoliittisten päätöksenteossa sillä samoja tavoitteita julkisen liikenteen hyödyntämisestä ei voida soveltaa pienemmissä kaupungeissa joissa on täysi mahdottomuus saada suuri osa asukkaista töihin ympäri seutukuntaa ilman yksityisautoja. Helsingissä tilanne voi olla usein toinen kun olemassa on toimiva julkisenliikenteen infra.

3. Jo olemassaolevat pyörätiet tulisi pitää hyvässä kunnossa ennenkuin edes ajatellaan uusien tekemistä. Polkupyörä ja kävelyreiteissä voitaisiin toteuttaa ns. kehätiemallia samalla tavoin kuin autoilussakin jotta kaupunginosien välillä pystyttäisiin liikkumaan nopeasti ja vaivattomasti hyvää kestopäällysteistä "runkotietä" pitkin.

4. Suurimmat ongelmat liikenteessä ovat ruuhkautuminen ja monissa kaupungeissa ns. pullonkaulat. Kaikki pullonkaulat jotka keräävät ruuhkan tulisi suunnitella uusiksi ja tarvittaessa rakentaa vaihtoehtoisia reittejä. Toisissa kaupungeissa pullonkauloja on suunnitelti jopa tahallaan jotta tietyn kaupunginosan läpi ei ajettaisi. Tämä on johtanut vielä suurempaan ruuhkautumiseen kun valoja on jaksotettu siten, että esim oikealle kääntyville palaa punainen nuolivalo kun suoraa-ajaville on vihreä. Oikealle kääntyvien kaista täyttyy autoista ja oikealle kääntyvät tukkivat lopulta ruuhka-aikaan myös suoraa-ajavien kaistan eikä vaihtoehtoista reittiä pääse kukaan käyttämään. Tämänkaltainen risteysjärjestely esim. Tampereella Hatanpään koulun kohdalla. Ennen muutostöitä käytössä oli kaksi kaistaa jotka vetivät puolta paremmin kuin nykyinen yksi kaista + bussikaista josta menee kerran kymmenessä minuutissa linja-auto. Menty aivan ojasta allikkoon.

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Liikennesuunnittelulla liikenteen sujuvuuden parantamiseksi.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Lisää linja-auto linjoja ja tiuhempaan. Todennäköisesti ei olisi enää taloudellisesti eikä ekologisesti järkevää jotta toimisi riittävän hyvin omiin tarpeisiin

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Hyvä esimerkki on Pekkaniska joka palkitsee työntekijöitä kuntoilusta. Ihmisiä pitää kannustaa tekemään, ei rangaista tekemättömyydestä.

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

-Yksityisautoilun rankaiseminen

-Monin paikoin 10-20km/h liian matalat nopeusrajoitukset kesäaikana.

-Liian kalliit polttoaineet

-Yleinen kiireen ja hosumisen lisääntyminen liikenteessä sekä vieraiden liikennekulttuurien edustajat

-Teiden heikkenevä kunto

Yksityisautoilun demonisointi on loputtava. Niin levällään kuin työpaikat, asunnot, harrastukset ja kaverit on kaupungissa, on ainoastaa julkisilla kulkeminen täysin mahdoton ajatus. Se että julkinen liikenne toimii jossain muualla paremmin kuin Suomessa, ei tarkoita että meidän pitäisi (jälleen) pyrkiä joksikin mallioppilaaksi asiassa. Meillä kaupungit on pieniä ja hajanaisia verrattuna niihin suurkaupunkeihin jotka vertailukohtana toimivat. Bussilinjoja loputtomiin lisäämällä toki olisi mahdollista saattaa kaikki julkisen liikenteen käyttäjiksi, mutta missä vaiheessa liikennöitsijän toiminta muuttuu tappiolliseksi ja päästöjen määrä per/matkustaja järjettömäksi koska matkustajia ei kuitenkaan riittäisi täyttämään busseja?

1. Ns. vihreä aalto ja älykäs liikennevalotekniikka tulisi ottaa käyttöön työmatka-autoilun piikkiajankohtina. Selvät pullonkaulakohdat tulisi saada paremmin virtaaviksi, sillä se vaikuttaa joka suuntaan aiheuttaen ns. turhia ruuhkia. Monikaistaiset liikenneympyrät ovat todetusti tehokkaita, poislukien sellaiset missä on liikennevalot / jalankulkijoille tehdyt ylitykset. Ne voidaan helposti toteuttaa ali- tai ylikulkusilloilla.

Julkista liikennettä tulisi kehittää maan alle. Metro on ylivoimaisen nopea ja varma tapa kulkea julkisilla. Bussiliikenne (lue: maanpäälliset julkiset) on edelleenkin aivan törkeän kallis suhteessa nopeuteen, siisteyteen ja käytettävyyteen.  

2. Joukkoliikenne tulisi olla paljon halvempi, mutta nopeus on se, mikä rajoittaa itselläni niiden käyttöä. Helsinki-Espoo-Helsinki - menopaluuseen menee suhteettoman paljon aikaa. Yksityisautolla säästän n. 60% ajasta. Edellisessä kohdassa kehuin metroa; se toimii aina, on todella nopea ja tilava. Ainoa haittapuoli metroliikenteessä on päihdeongelmaiset ja ulkomaalaistaustaiset rikollisjengit.

3. Eipä oikein muulla kuin ilmastonmuutoksen edistämisellä. Loskassa kun ei kukaan vapaaehtoisesti kävele. 

4.

- Kehäteiden liikennevalot. En tiedä mitään niin hölmöä, kuin laittaa liikennevalot suurten massojen liikkumiseen tarkoitetuille väylille. Samoin jalankulkijoiden liikennevalot joissakin paikoissa; yksi jalankulkija painaa nappia -> 6-10 autoa jarruttaa, odottaa ja kiihdyttää uudestaan tavoitenopeuteen. Niillä aiheutetaan päästöjä. Jalankulkijalla olisi mennyt n. 10 sekuntia pidempään odottaa ryppään ohimeno. Tämä risoo varsinkin raskaan liikenteen kuljettajia taajama-alueilla.

- Kaistojen leveys autoteillä on hyvä, mutta kaistoja on liian vähän. Usein ruuhkat ja jonot aiheutuvat pelkästään siksi, että raskasliikenne kulkee oikeaa kaistaa ja vasenta kaistaa kulkee henkilöautoliikenne -> Vasemmalle kaistalle tarvitaan vain se yksi ajotaidoton ja ruuhka on valmis vaaratilanteineen. Kolme/neljä kaistaa vilkkaille suurille teille, sama pätee vilkkaasti liikennöidyille rampeille; sille liittyvä kaista tulee alkaa jo monen kilometrin takaa, jolloin pääväylä pysyy hyvin virtaavana. Oppia voisi ottaa esimerkiksi E4 / Tukholma.

- Moottoriteiden liitynnät suuremmiksi ja paremmin ajoneuvovirtaa kohtelevimmiksi. Samoin liikennevirtaan haitariliikettä aiheuttavat liikennehidasteet tulisi poistaa. Niitä on luvattoman paljon rakennettu liian korkeiksi tuhoen autojen rakenteita.

- Suurin huolenaihe on kuitenkin ruuhkamaksut, siihen liittyvä satelliittivalvonta sekä autoilijoiden holhoaminen / syyllistäminen / rahastaminen. Satelliittivalvonta rikkoo itsessään jo niin montaa lakia, että sitä ei tulisi ehdottaa edes perustavalla tasolla keskusteluun. Asiasta on noussut polemiikki, ja se jo kertoo kansalaisten kannan tähän asiaan. Suomessa aitoja ruuhkia ei ole. Liikennevirran nikottelu joissakin kohtaa on tulos huonosta suunnittelusta ja säästölinjalla tehdyistä ratkaisuista. On todella valitettavaa, että ylhäältäpäin toteutettu päätöksenteko on ottanut noinkin vaarallisen askeleen kohti yksityisyydensuojan lopullista tuhoa. 

Kameravalvonnan lisääminen ja samaan aikaan henkilötyövuosien vähentäminen liikennepoliisissa ei ole ratkaisu mihinkään. Kansa kokee sen rahastuksena. Ja tottahan se on siinä suhteessa, että rattijuopot, huumekuljettajat sekä varastetuilla autoilla ajavat voivat harrastaa toimintaansa aivan rauhassa. Sen sijaan kesäisellä maantiellä 11km/h ylityksestä joutuu työmatka-autoilija kaivamaan kuvettansa. Toki se on valtiolle mielekästä, ymmärrän, mutta liian läpinäkyvää varsinkin nykyajan kansalaisaktivismin lisääntyessä. Toivon ja rukoilen, että Orwell ei saisi kasvoja joltain liikenneministeriltä.

Selonteosta kannattaa tilata vaikka SYKE:ltä heti aluksi vaikutusten arviointi: Vaihtoehdot? Montako tonnia kasvihuonekaasuja ja luonnonvaroja? Vaikutukset ekologisiin yhteyksiin? Vaikutukset eri kansalaisryhmiin jne.?

Kunnoittaen seuraavassa vastaukset esittämiinne kysymyksiin:

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Pääasia on läsnätyö ja e-palvelut. jotka joustavoittavat liikkumistarvetta ja tekevät raskaat infrastruktuurit vähemmän tarpeellisiksi. Tosin edellytys on nykyistä selkeästi suuremmat asunnot.

Suomen ilmastoon ja etäisyyksiin sopii parhaiten yksityisauto. Ruotsissa, jossa ei ole autoveroa, liikenne on suomalaista turvallisempaa. Suomessa pitää lopettaa ylimitoitettu joukkoliikennehaahuilu (pl. tietyt alueet pk-seudulla) ja myöntää tosiasiat J. K. Paasikiven (1944) sanoin: "Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku".  Joukkoliikenteessä Norwegian Airin tulo on tärkein tapahtuma ja edistystä,  koska nyt voi lentää muutenkin kuin toisten rahoilla. 

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

En kaipaa parempaa joukkoliikennettä.  En halua että verovarojani käytetään siihen yhtään lisää. Teen paljon läsnätyötä ja käytän e-palveluita ja asun tilavasti. Suomen oloissa joukkoliikenteen tulevaisuusnäkymä on kaiken kaikkiaan heikko. Se ei - yllä mainitsemani kaksi poikkeusta poislukien - ole enää tätä päivää ja tulevaisuutta. Tämä olisi hyvä tajuta.

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Kävelen ja pyöräilen niin paljon kuin järkevää ja mahdollista. Tärkein tekijä olisi siirtää Suomi Tanskan-Hollannin leveysasteille, lyhentää etäisyydet ja samalla tasata mäet kuten em. esikuvamaissa. Parina viime talvena etelärannikollakin lumi on ollut maassa 6 kk ja sukset pätevin liikkumismuoto.

Jos välttämättä halutaan vitsikäs vastaus niin lumityöt pitäisi tehdä paremmin ja esim. pyörätiet pitää kattaa ja lämmittää ("pyöräputki", kenties tässä olisi uusi nokia?).

Kansakunnan fyysista kunto toki pitää lisätä - hyvä kannuste olisi veroprosentin asettaminen samaksi kuin rasvaprosentti. 

Etenkin maalaiskaupunkeja - kuten Oulu - on rakennettu niin väljästi maata tuhlaten että kävelyllä ja pyöräilyllä ei tämänkään takia ole Suomessa merkittävää tulevaisuutta.

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

Autoverotus ja sen seurauksena verrokkimaita turvattomampi liikenne.

Finnairin hinnoittelu ja arroganssi kotimaan liikenteessä.

Talvinopeusrajoitukset ja muu tahallinen yksityisautoilun vaikeutus (ja tätä kautta valtionyhtiöiden VR:n ja Finnairin epäsuora tuki) pikkutarkalla ja epäasiallisella "rysä" nopeusvalvonnalla kaikki muu laiminlyöden. Sekä tämän perustelu paikkaansapitämättömillä gaussistisilla tilastomatemaattisilla laskelmilla. 

Veronmaksajien varojen jatkuva tuhlaus huuhailuhankkeisiin, kuten satellittivalvonta (pres. B. Clintonin vappuna 2000 vapauttamaan USA:n sotavoimien maalinohjausjärjestelmään perustuva visio kansalaisten valvonnasta) joka vain jatkaa suomalaisen tietoyhteiskunnan alasajoa (vrt. katastrofaalisesti epäonnistuneet digitaalitelevisio- ja mobiilipalvelut joista kukaan ei ole vastuussa). Olemme maailmantalouden pienyrittäjiä meillä ei ole varaa virheisiin, virheensietokyky on kokonaan jo käytetty ja toleranssi on nolla (oikeasti ollaan jo pakkasen puolella). 

Virkamiesten ja tutkijoiden arroganssi ja komplasenssi sekä hyvin sisäänlämpivä "tutkimus" (pakko käyttää lainausmerkkejä) joka ei perustu avoimeen innovaatioon eikä todelliseen ymmärrykseen maailman menosta ja asiakkaiden tarpeista.

Keskustelussa on ilman perusteluita toistuvasti esitetty, että Suomen yhdyskuntarakenteessa, sääoloissa ja maastossa vain yksityisauto on realistinen kulkumuotovaihtoehto.

Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkansa.

Liikennepolitiikan kannalta ei ole juurikaan merkitystä, että Suomen metsissä, järvillä ja soilla ei asu paljoakaan väkeä.

Suomen 5 255 asukkaista 84% asui vuonna 2005 yli 200 asukkaan taajamissa. Näistä 2 287 773 eli noin 43,5% koko väkiluvusta asui kymmenessä suurimmassa taajamassa. Yli 50 000 asukkaan seutukunnissa asuu selkeä valtaosa maan väestöstä.

Ne Suomen asukkaat, jotka asuvat taajamissa, joissa on riittävästi väkeä lähipalveluihin kuten ruokakauppa, päiväkoti ja koulu, voivat kulkea nämä palvelumatkansa kävellen tai pyörällä.Taajamiin voidaan järjestää joukkoliikenneyhteys lähimpään suurempaan keskukseen.

Suurilla ja keskisuurilla kaupunkiseuduilla väestöpohja on riittävä toimivan kaupunkimaisen joukkoliikenteen järjestämiseen. Kyse on lähinnä sen järjestämisestä; väestötiheys on jo riittävä.

Pääosa kaupunkiseutujen asukkaista asuu kaavoitetuilla asuntoalueilla. Tyypillinen suomalaisen kaavoitetun, toisen maailmansodan jälkeen rakennetun esikaupunkiasuntoalueen väestötiheys on noin 1000 - 3000 asukasta / km2, joka tuottaa riittävän väestöpohjan kaupunkimaiselle joukkoliikenteelle, kunhan sille on toimiva katuverkko. Tehtyjen selvitysten mukaan useilla suurilla ja keskisuurilla kaupunkiseuduilla väestötiheys suurimpien lähiöiden alueella ylittää 2000 asukasta / km2 joka on saksalaisen käytännön mukaan riittävä väestötiheys raitiotien toteuttamiseen.

Suurilla ja keskisuurilla kaupunkiseuduilla tyypillisesti 1/4 - 1/6 asukkaista asuu keskustojen tiiviisti rakennetuilla alueilla, joilla kaikki matkat voidaan kulkea kävellen tai jalan. Tyypillisesti kaupunkiseutujen asukkaista vain noin 1/10 - 1/5 asuu harvaan asutuilla laita-alueilla, joille joukkoliikennettä ja lähipalveluita on vaikea järjestää.

Suuri osa matkoista on 1-5 km mittaisia, jotka voidaan realistisesti kulkea kävellen ja pyörällä.

Yksityisauto on toki tarpeen matkoilla yhteyksillä, jotka ovat liian pitkiä kävellen ja pyörällä kuljettavaksi, ja joille ei ole mahdollista järjestää joukkoliikennettä. Tällaiset matkat ovat kuitenkin vain rajallinen osa kaikista matkoista.

Kävellen ja pyörällä kulkeminen sateella ja talvella tietysti edellyttää asianmukaista talvikunnossapitoa, säänmukaisten vaatteiden päälle laittamista ja sopivaa varustusta. Nämä kaikki tarvitaan kuitenkin myös yksityisautolla kulkiessa.

Nykyisinkin koko maan kaikista matkoista tehdään kävellen, pyörällä ja joukkoliikenteellä 38,2%.

Kun otetaan huomioon, että joukkoliikenteen ja pyöräilyn kehittämismahdollisuudet suurilla ja keskisuurilla kaupunkiseuduilla ovat erittäin suuret, voidaan ihan realistisena pitää, että vuoteen 2030 mennessä kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen kulkumuoto-osuus voidaan kasvattaa noin 50%:iin.

Edellytyksenä on tietysti se, että Suomen suurilla ja keskisuurilla kaupunkiseuduilla toteutetaan eurooppalaisen parhaan käytännön mukainen joukkoliikenteen ja pyöräilyn verkosto. Siihen on täydet mahdollisuudet.

Esimerkiksi Turun ja Tampereen kokouluokassa on vastaavan kokoisia ja asukastiheydeltään vastaavia kaupunkeja, joissa joukkoliikenteen ja pyöräilyn osuus on noin kaksinkertainen, kuten esimerkiksi Saksan, Itävallan ja Sveitsin useat 200 - 300 000 asukkaan kaupungit kuten Freiburg, Basel, Salzburg, Linz ja Graz. Näissä kaikissa kaupungeissa on osin vuoristoinen maasto ja sääolot.

Ruotsin keskisuurissa kaupungeissa joukkoliikenteen käyttäjämäärät ovat noin kaksinkertaiset verrattuna Jyväskylän, Kuopion, Lahden ja Oulun tasoon, vaikka yhdyskuntarakenne ja sääolot ovat lähes samat.

Nykyisistä liikenneoloista ilman parantelua löytyy perustiedot:

http://www.hlt.fi/

1.  Ensisijaisesti kaavoituksella. Koti, koulu, työpaikka, jne. tulee sijaita lähellä toisiaan, ensisijaisesti liiikenne on kävelyä jota vauhditetaan erillaisilla moottoriajoneuvoilla. Tämä tulisi ottaa paremmin huomioon esimerkiksi asemien suunnittelussa, esimerkiksi Pasilassa vaihto Rantaradan suunnan paikallisjunista Pääradan suunnan juniin edellyttää (aikataulujen mukaan) viiden minuutin pituista kävelyä joka ikiselle matkustajalle. Pienemmilläkin aikasäästöille on perusteltu satojen miljoonien tiehankkeita. Huomio pitäisi olla ylipäänsä tämän tyyppisissä katutason asioissa, ei niinkään isoissa tiehankkeissa ja maakuntamittakaavassa.

2. Sujuvaa, täsmällistä, ennustettavaa, turvallista ja mukavaa, jälkimmäiseen sisältyy myös se että kulkuneuvo ei vaapu ja pompi. Raideliikenne eri muodoissaan useimmiten pääsee tähän, ongelmat on raskaassa raideliikenteessä (junat, metro) asemien pitkät kävelymatkat ja muutenkin niiden huono taso, ml. liityntäliikenteen heikkoudet.

3. Tekemällä viihtyisää ja vaivatonta kävely- ja pyöräily-ympäristöä. Tässäkin on ensisijassa kyse kaupunkisuunnittelusta.

4. a) Isoin ongelma on autokeskeinen suunnittelu. MInkä takia esimerkiksi keskellä kaupunkeja on suoja- ja näkymäalueineen sata metriä leveitä motareita? Miksi lähes joka ikinen kerta kun tehdään tietöitä jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden väliaikaiset yhteydet on aivan luokattomia? Miksi valtio pakotta taloyhtiötä rakentamaan parkkipaikkoja, eiköhän asukkaat itse tiedä paremmin paljonko niitä tarvitaan?
b) Rahoitus ja päätöksenteko pitää viedä paikallistasolle. Helsingissä kaupunki maksaa suurimman osan liikennehankkeiden kustannuksista. Niitä hankkeita tehdään etupäässä siksi että saadaan uusille asuinaluelle liikenneyhteys. Miksi valtion täytyy vielä sekaantua tähän, eikö se nyt olisi yksinkertaisempaa että olisi yksi päättäjä kun kerran kaavoitusvalta on kunnalla? Paikalliset liikennehankkeet pitää päättää paikallisesti, Liikennevirasto voisi vaan antaa yleistä liikennerahaa kaupungeilla ja kunnille nykymenotasolla jotka käyttää tämän niin kuin parhaaksi näkee. Oikeasti valtakunnallisest hankkeet on asia erikseen, mutta raja täytyy vetää paljon tiukemmalle, esimerkiksi Koskelantieltä ramppi Kustaa Vaasankadulle ei voi olla valtakunnallinen liikennehanke. Nyrkkisääntönä vaikutuksiltaan valtakunnallisia hankkeita tuskin on käynnissä yhtaikaa yli sormilla laskettava määrä.
c) Liittyen edelliseen, LiVin ohjeet (YHTALi) eksplisiittisesti kieltää maankäytön hyötyjen huomioimisen hankkeiden kannattavuutta arvioitaessa. Ja ne on nimenomaan se syy miksi kaupungeissa tehdään liikennehankkeita.
d) Mielestäni liikkumisen nopeus painottuu aivan liikaa liikennehankkeissa arvioitaessa, se on toki liikenteessä tärkeää, mutta on niitä nyt muitakin asioita kuten turvallisuus, maankäyttö, melu, esteettiset (maisema)arvot, päästöt, täsmällisyys, selkeys...

e) Autoliikenteen ruuhkaantuminen kaupungeissa on ongelma. Ja kaupunkiliikenteen ominaisuus. Sille ei voi tehdä oikein mitään muuta kuin massiivisin kustannuksin siirtää ruuhkan seuraavaan risteykseen, esim. Hakamäentie, tämä on hölmöläisten hommaa varsinkin kun rahaa on hyvin rajallisesti. Keskitytään mieluummin siihen että ihmisillä on muitakin vaihtoehtoja eli joukkoliikenteeseen, pyöräilyyn ja kävelyyn.

Nyt pitää varmistaa Suomen vientiteollisuuden ja matkailuelinkeinon kilpailukyky. Tämä ei saa koskea vain pääkaupunkiseutua, vaan Venäjän junayhteyksiä on parannettava myös muualle Suomeen. Helsingin ja Pietarin välinen Allegro-liikenne on ylittänyt odotukset. Muita maakuntia ei ole kuitenkaan mitenkään huomioitu. On täysin eriarvoistavaa, että yhtä ainoata suoraa junaa ei ajeta Venäjältä muualle Suomeen. 

Luonnollinen toimenpide on laittaa VR toteuttamaan sitä tehtävää mitä sen kuuluu kansan omistamana yhtiönä tehdä: Tarvitaan suora Allegro-vuoro Pietarista Länsi- ja Pohjois-Suomeen valmiiksi kaksiraiteista ja korkeimmassa ylläpitoluokassa olevaa Lahti-Riihimäki-rataa hyödyntäen.

Samaa Lahti-Riihimäki-rataa pitäisi hyödyntää myös Suomen sisäisessä poikittaisliikenteessä laittamalla kulkuun suora poikittaisjuna Seinäjoen (tai aluksi vaikka Tampereen) ja Imatran välille. Tästä junasta pitäisi olla täysin synkronoidut vaihdot Venäjän juniin samalta laiturilta Lahdessa tai Kouvolassa. Kaikkea maan junaliikennettä ei ole viisasta kierrättää kaukaa Tikkurilan kautta.

Suora Allegro-yhteys Pietarista Länsi- ja Pohjois-Suomeen tulee aloittaa ensin yhteen kohteeseen, jonka jälkeen yhteyttä on helpompi laajentaa. Sisäinen poikittaisjuna saadaan liikkelle heti - sille ei ole muita esteitä kuin VR:n epäuskottavat seiltykset (ts. haluttomuus ja pelko oman kyvyttömyyden aiheuttamista lisäongelmista). 

Nämä junavuorot eivät vaadi ratainvestointeja, vaan ainoastaan ryhtiä omistajaohjaukselta ja Liikenneministeriöltä. VR:n epäuskottavat selitykset ja verukkeet VR:n omasta "kannattamattomuudesta" eivät ole syy heikentää koko Suomen etua.

Alla oleva teksti on kopio nettiadressista, joka on edelleen allekirjoitettavissa adressit.com´ssa. Adressin teksti vastaa kysymykseen asumisen ja työpaikkojen välisen liikkumisen ratkaisusta sekä joukkoliikennekysymykseen. Vastauksena 3. kysymykseen: luomalla katkeamattomia kevyenliikenteenväyliä taajamista keskustoihin ja 4. kysymykseen: rattijuoppous

Adressiteksti:

Valtion on varauduttava siihen, että päästötavoitteet tulevat lisäämään rautatiekuljetuksia Euroopassa ja Suomessa. Ilmastonmuutos ja sen hillitseminen luovat paineita investoida rautatieliikenteen infrastruktuuriin. Myös kotimaan reittilentoliikennettä ja maantierahteja tullaan tulevaisuudessa korvaamaan ympäristöystävällisemmällä vaihtoehdolla.

Rataoikaisu Lahti-Heinola-Mikkeli parantaa toteutuessaan merkittävästi Heinolan ja muidenkin seutukaupunkien mahdollisuuksia säilyä elinvoimaisina. Heinolan kaupungin houkuttelevuus yrittämiselle, asuinpaikkana ja kotimaan turismikohteena kasvaa hyvien ja ekologisten liikenneyhteyksien myötä. Sama vaikutus on myös Helsinki-Jyväskylä oikoradalla siinä tapauksessa, että se linjataan kulkemaan Lahti-Heinola-Muurame välillä, joka reittivalintana vaikuttaa alustavan tarveselvityksen mukaan vähiten vallitsevaan maisemaan ja kulttuuriympäristön arvokkaisiin alueisiin. Kumpikin oikorata hyödyttää Itä- ja Keski-Suomen kaupunkeja sekä elinkeinoelämää. Oikorata Lahti-Heinola-Mikkeli luo edellytykset jatkoyhteydelle aina Venäjän Murmanskiin asti.

Heinolasta on lähtenyt lähes 1000 työpaikkaa viimeisen vuoden aikana ja lisäksi valtio on siirtänyt toimintojaan pois Heinolasta. Heinolan seutu on nimetty äkilliseksi rakennemuutosalueeksi vuoden 2011 loppuun saakka. Kaupunki on pyrkinyt korjaamaan tilannetta käynnistämällä useita hankkeita, joilla pyritään toteuttamaan rakennemuutos ja luomaan uusia työpaikkoja. Matkailuelinkeinoon panostetaan, vesi ja vehreä luonto luovat sille erinomaiset puitteet. Valtion tulee edistää kaikin keinoin rakennemuutosalueiden kehittymistä.

Oikorataa Lahdesta Mikkeliin on suunniteltu rakennettavaksi jo vuosikymmeniä. Nyt Savonrata-hanke on nostettava toimenpidelistan kärkeen ja seuraavassa valtion budjetissa on varattava rahat sen toteuttamiselle. Jyväskylä-Helsinki -välisen nopean radan toteutusta tulee jatkaa Lahti-Heinola-Muurame reitin jatkoselvityksillä ja maakuntakaavoihin tehtävillä varauksilla. Kummallekin oikoradalle on olemassa maakunnallinen ja valtakunnallinen tilaus.

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Lisäisin kysymykseen: "arjen _ekologista_ liikkumista", että saataisin kasvihuonepäästöjä vähennettyjä. Rahoja lisää julkisen liikenteen kehittämiseen!! Jos satsataan uusiin moottoriteihin, esim. täällä Varsinais-Suomessa 8-tien rakentamiseen moottoritieksi sen sijaan että saataisiin ihmiset busseihin (ja jos niitä kulkisi tarpeeksi ja suoraan Turkuun lähikunnista = ei kiertelyä siellä sun täällä) ja junaan (moottoritierahat voisi sijoittaa Turku-Uki radan kunnostamiseen henkilöjunakäyttöön eli eritasoliittymät yms.). Kun ihmiset saataisiin käyttämään busseja ja junia, ei sitä moottoritietäkään enää tarvita, kun ne aamu- ja iltapäiväruuhkat ovat poistuneet.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Se hyödyttää nyt jo minua ihan hyvin, joskin illalla vuorot loppuvat liian aikaisin (seitsemältä). Mutta ihmisten, joillal ei ole joustavaa työaikaa, on varmasti vaikea käyttää seutuliikenteen busseja Turun seudulla, koska niitä kulkee suhteellisen harvoin, monin paikoin vain kerran tunnissa.

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Pyöräteitä lisää, jo esim. koululaisten turvallisuudenkin takia!, niidenkin rakentamiseen voisi käyttää sitä 8-tien moottoriteistämisen rahoja (90 miljoonaa euroa => käytännössä vähintään 100 milj. euroa).

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

Rahojen suuntaaminen uusiin moottoritiehankkeisiin rataliikenteen ja pyöräteiden kehittämisen sijaan. Olemassa olevaa tiekantaakin voisi parantaa ja rakentaa keskikaiteita ja ohituskaistoja turvallisuutta lisäämään.

1. Ei tapeta keskustoja peltomarketeilla. Esimerkki: Nokian kaupungin päättäjät kuvittelee, että rakentamalla keskustan viereen Prisma, saadaan keskusta eläväksi. Lopputuloksena tulee kuitenkin olemaan se, että keskusta autioituu, kun liikkeet siirtyy 500m metrin päähän sinne Prisman tiloihin.

2. Hyvä vuoroväli ja synkronoidut vaihdot. Lähijunia myös Tampereen seudulle.

3. Kaavoitetaan palveluja asuinalueille Saksalaiseen malliin. Pyörän kuljettaminen junassa ei saa maksaa 10€.

4. VR:n monopoli ja osaamaton toiminta. Tampereen aluemonopolit Paunulla ja Länsilinjoilla: huonoa palvelua sikahinnalla.

Joukkoliikenteen on oltava edullista. Junalippujen hinnat ovat aivan käsittämättömän korkeat. Ihmiset ajavat omilla autoillaan, koska se on edullisempaa. Näin ei saa olla. Tavalla tai toisella junalippujen hinnat alas!

Myös jonkinlaista tukea autokyytien jakamiseen pitää olla, vaikkapa jokin tietojärjestelmä mihin voi ilmoittaa kyytejä ja hakea kyytejä. Autoilijalle jokin porkkana siitä hyvästä, että ottaa kyytiläisiä.

1. Arjen liikkumisen helpottamiseen ei riitä ainoastaan joukkoliikenteen tai päästöttömän liikkumisen parantaminen. Kysymys itsessäänkin on puutteellisesti tai tarkoitushakuisesti aseteltu, koska arjen liikkumisen tarpeet ovat erilaisia eri ihmisillä tai kaupungeissa, keskustoissa, lähiöissä tai muualla "periferiassa" on erilaiset tarpeet... esimerkiksi monihenkinen perhe ei vain voi aina ja kaikkialla kuljettaa ruokasäkkejä bussilla vaan on usein käytännöllisempää ja taloudellisempaa ostaa suuri määrä tavaraa kerralla marketista. Tai sitten "päästötön liikkuminen" kuten pyöräily on suomen pitkän talven tai etäisyyksien takia osalle hankalaa...

Eli JOS on kysymys näistä kaikista edellämanituista liikennealueista ja ihmisryhmistä eikä vain Helsingin ydinkeskustan liikenteestä, niin joukkoliikenne ei yksinkertaisesti ole riittävän joustavaa ja osaan kuljetustarpeista edes järkevää. Joten arjen elämää helpottaa se, että on VAIHTOEHTOJA sekä VÄYLÄT ja PARKKIPAIKAT ovat kunnossa ja saatavilla. Varsinkin pääkaupunkiseudulla jälkimmäiset asiat on hoidettu joko tarkoitushakuisen huonosti, tai esimerkiksi huonon suunnittelun takia pääväylät päästetään heikkoon kuntoon, ja niitä korjataan liian hitaasti, liian vähillä resursseilla tai luodaan keinotekoisesti kustannuspaineita lisä- ja korjausrakentamiselle. On suorastaan hävettävää, miten pää- tai sisääntuloväyliä pidetään kuukausitolkulla "työn alla". Töissä ei juuri koskaan ketään niissä näy ja useat reitit asetetaan samanaikaisesti korjauksien alle - tai paremminkin päästetään korjauskuntoon. Mielestäni pääkaupunkiseudun ruuhkat siis luodaan pääosin keinotekoisesti.

2. Joustavaa, varmaa, nopeaa, helppokäyttöistä ja ilmaista. Työajat vaihtelevat ja kuljetustarpeet vaihtelevat, joten myös yksityisliikennettä pitää edistää.

3. Pyöräily ja kävely ei kaikilta onnistu, eikä se aina ole tarkoituksenmukaista (sää, isokokoiset kuljetukset) ja pyöräily ja kävely otettaneen jo nyt erittäin hyvin huomioon liikennesuunnittelussa. Em. asioita ei siis tarvitse enää suuremmin edistää, kunhan tehdään pyörätiet, suojatiet jne, kuten nykyäänkin.

4.1 Väylien heikko kunto ja korjausrakentamisen hitaus.

4.2 Ammattitaidoton tai tarkoitushakuisesti heikko liikennesuunnittelu. Voisiko liikennesuunnittelu ottaa mallia esim. maista tai kaupungeistä joissa on oikeasti ruuhkia. Suomessa on erittäin pieni autokanta ja on kummallista miten näin pienillä määrillä saadaan jonoja aikaiseksi.

4.3 Polttoaineen hinta ja erilaiset verot.

4.4 Parkkipaikkojen vähyys ja hinta.

4.5 Joukkoliikenteen aikataulut eli vähäiset ja epätasaiset vuoromäärät "virka-ajan" ulkopuolella.

Työmatka Helsinkiin muuttuu vuosi vuodelta hankalammaksi. Ensin on Tuusulantie tukossa. Tiedän, että myös Kehä 1 on hankala arkisin, se oli aamulla aivan tukossa, pääsin pois vaikka se aiheutti lisää kilometrejä, mutta tiet olivat muuallakin tukossa.  Vaihtoehto on junaliikenne, joka ei toimi. Jopa osalle Helsingissä asuvia olisi helpompaa, jos työpaikat sijaitsisivat vaihteeksi esimerkiksi Vantaalla, mutta ihmisiä ajatetaan Helsinkiin väkisin. Toimistot sijoitetaan Helsinkiin, vaikka suuri osa työntekijöistä asuu muualla Keski-Uudellamaalla.  Työmatka vaatii paljon aikaa, bensaa, myöhästymisiä, hermoja ja lisäksi jokainen aamu ja ilta kuluu saastuttaessa ja pakokaasua hengittäessä. Siirtäkää valtion toimistoja Helsingin ulkopuolelle. Sellaiset toimistot, joissa ei ole  asiakaspalvelua voisivat sijaita Vantaalla tai Tuusulassa. Esimerkiksi tullin jotkut toimipisteet. Tilanne on muuttunut mahdottomaksi. 30 kilometrin työmatkaan kuluu tunti  20 minuuttia.

1. - Pahimmillaan esimerkiksi linja-autolla kulkeminen on hikinen ja ahdistava kokemus. Yksityisautoilijat voivat jumittaa ruuhkassa sentään hieman tilaa ja happea ympärillään. Tämä korostuu erityisesti perinteisen 8-16-työpäivän molemmissa päissä. Selkeästi ruuhkaisimmille ajoille ja liikennöidyimmille linjoille voisi kohdennetusti lisätä (entisestiään) muutamia vuoroja.

-Huomioimalla jollain tavoin paremmin väkeä, joka kulkee julkisen liikenteen säteiden ääripäästä toiseen. Olisi mukava saada helpotusta suhteettomaan ajankäyttöön työmatkoilla esimerkiksi jonkinnäköisiä ns. pikavuoroja lisäämällä. 

-Huomioimalla ihmiset, jotka saattavat joutua kulkemaan vielä pitkähköjä matkoja julisen liikenteen ulkopuolellakin. Kävely on hyvä asia, mutta kuluttaa aikaa. Onko mahdollista lisätä tapoja kuljettaa vaikkapa pyörää julkisissa mukana? 

-Lisäämällä poikittaislinjoja.

-Pitämällä palvelut lähellä ihmisiä. Supermarketteihin tai kaukana asutuksesta sijaitseviin ostoskeskuksiin ei lähdetä ostoksille pyörällä tai bussilla.

-Lisäämällä linjoja suurten työllistäjien läheisyyteen kaupungittain.

-Antamalla mahdollisuus kulkea samalla kertalipulla kauemmin kuin tunnin. Esimerkiksi Turussa kertalipun käyttöaika taitaa olla 2 tuntia. Tunnin aika (joka alkaa ostohetkestä ja josta matkustusaika vähennetään) ei anna mahdollisuutta viipyä kovin pitkää aikaa palveluiden äärellä. Käyttöaikaa voisi myös lisätä suhteessa matkan pituuteen.

-Raitiovaunu-, metro-, ja lähijunaliikenteen lisääminen useampiin kaupunkeihin.

2.-Sen tulisi tarjota erilaisia mahdollisuuksia (poikittaiset reitit, tavaran kuljettaminen, suoralinjaisemmat reitit) ja olla sujuvaa ja enimmäkseen suhteellisen miellyttävää (ei ahdasta tai etenkään turvatonta!).

3. Arkiliikkumisen arvostuksen lisääminen jo pienestä pitäen:  

Liikkumisprojektien lisääminen varhaiskasvatukseen ja koulumaailmaan, osaksi myös strategiaa. Koulujen ympäristön kävely- ja pyörätiet sujuviksi ja turvallisiksi.

-Sujuvoittamalla kevyen liikenteen väyliä esimerkiksi alikuluilla ja pitkillä, yhtenäisillä yhteyksillä. Kevyen liikenteen siirtäminen (silloin kuin mahdollista) autotiestä kauemmas keskustan ulkopuolella. 

-Kävelykatujen suosiminen niin, että kuitenkin myös autoreitit pysyvät sujuvina. Kävelykadut myös lisäävät keskusta-alueiden viihtyvyyttä sillä yleensä ne ovat yleisilmeiltään siistejä ja vehreitä. Vähentävät myös kiireen tuntua.

-Viihtyvyys. Ympäristän esteettisyys.

-Porkkanoilla!

-Turvaamalla jotenkin paremmin kulkuvälineen säilyminen omistajan hallussa. Pyöriä varastetaan aivan hirveitä määriä!

4. Bensaa kuluttava yksityisautoilu ja päästöt. Tähän vaihtoehtoon päätyy moni, joka kokee muut vaihtoehdot hankaliksi (julkinen liikenne käytännössä esimerkiksi perheiden kohdalla) tai vaikeasti saataviksi tai kalliiksi (missä ympäristöystävällisten vaihtoehtojen tukeminen Suomessa?!).

Keskustaan suuntautuvan liikenteen ja keskusta-alueiden läpi kulkevan työmatkaliikenteen sekoittuminen. 

Tätä myötä syntyvä ruuhkautuminen sekä ruuhkautuminen yleensä. Ruuhkassa ongelmana ovat sekä ruuhkan lisäämä matkojen kestä sekä liikennevälineiden ruuhkaisuus.

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Peruselintarvikkeita myyvän lähikaupan saaminen kävelyetäisyydelle kodista helpottaisi kovasti. Nyt kauppaan on mentävä autolla, koska ostoksia ei todellakaan jaksa kantaa kaupan ja kodin väliä eikä julkisesta liikenteestä ole apua.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Sellaista, jolla pääsen helposti keskustan ruuhkaliikenteen osuuden, mutta voin silti samalla matkalla kuskata lapset, käydä postissa jne. omalla autolla. Aika ei vain riitä siihen, että kulkisi kävely-bussi-juna yhdistelmällä ja hakisi auton kotoa, jotta pääsisi liikkumaan tarvittaviin paikkoihin.

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

Suurin ongelma on se, että liikenteen haittoja, kuten ruuhkia, pyritään vähentämään liikennettä hankaloittavilla ratkaisuilla ja kansalaisten liikkumista haittaamalla sen sijaan, että pyrittäisiin aidosti helpottamaan liikkumista. Esimerkiksi suunnitellaan valtavia investointeja GPS-pohjaisiin järjestelmiin  autoilijoiden rahastamiseksi. Nykyinen ajattelutapa, jossa "vain ne liikkuvat, jotka pystyvät maksamaan tai jaksavat nähdä tarpeeksi vaivaa" on liikkumisen ja liikenteen kannalta erittäin suuri ongelma, joka johtaa moniin käytännön ongelmiin.

Liittymäpysäköinnin toimimattomuus. Sitä ei ole markkinoitu kunnolla ja koko homma on suunniteltu liian "tiukkapipoisesti".  Esim. Ruoholahti Helsingistä on hyvä esimerkki: Länsiväylältä on todella sujuvat rampit parkkihalliin ja metro kulkee vierestä. Käytännössä sitä ei kuitenkaan voi käyttää, jos menee yhdeksäksi töihin. Liittymäparkin paikkoja on todella vähän ja kun ne ovat täynnä, pysäköinti maksaa 24 euroa päivä. Riskiä noin kovasta maksusta ei voi ottaa ja lähellä ei ole vaihtoehtoja jos myöhästyy. Hieman isompaa kokonaisuutta jos katsoo, niin näkee, että halli on lähes tyhjillään ja sinne mahtuisi vaikka kuinka paljon autoja, jotka olisivat pois keskustan ruuhkista. Lisäksi ajetaan lähes tyhjällä metrolla keskustaan.

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Laskemalla ajoneuvokustannuksia isojen kaupunkien ulkopuolella.

Tämä onnistuisi yksinkertaisesti joko tie tulleilla, tai ajoneuvojen tavanomaisen käyttöalueen perusteella laskettavaan esim, ajoneuvo verokevennykseen.

Tämä koskisi vain henkilöitä joilla olisi todistettavissa ajoneuvon välttämättömyys työpaikan ja asuinpaikan tai työssä käytettävään liikkumiseen.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Ei täälä syrjässä ole mitään joukkoliikennettä.

Sellainen joukkoliikenne hyödyttäisi minua joka hakisi kotiovelta ja veisi minne kulloinkin on tarvetta mennä aikatauluista riippumatta.

 3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Luomalla edellytykset pyöräilyn suosimiseksi.

Ne jotka eivät tarvitse ajoneuvoa välttämättä, tulisi maksaa ylimääräistä auton omistamisesta.

Tietullit isoihin kaupunkeihin.

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

Epäloogiset nopeusrajoitusten tiputtamiset vähän liikennöidyillä teillä. (Ei ole kovin miellyttävää ajaa suoraa tietä jossa erinoimainen näkyvyys ja ei liikennettä 80km/h.)

Jos turvallisuudesta puhutaan, poliisin pitäisi ryhtyä takavarikoimaan rikoksentekoväline törkeissä tapauksissa, esim. toistuva rattijuopumus. Ja nimenomaan riippumatta siitä kenen ajoneuvo on.

Ajoneuvokannan uudistaminen tulisi tehdä kannattavaksi, nimenomaan verottamalla yli 20v vanhoja ajoneuvoja vieläkin voimakkaammin.

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Näin keskustassa asuvana ja sen ulkopuolella työssäkäyvänä, voitaisiin ensimmäiseksi purkaa 50 % kävelykeskustasta. Nyt keskusta on täysin autio, työpaikat ovat kadonneet kaupungin ulkorajoille ja eikä täältä keskustasta poiskaan tahdo päästä...

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Lentoliikenteen palveluja voisi tukea valtion taholta enemmän, voisi vähentää automatkailua.

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Ei mitenkään, miksi niitä pitäisi lisätä? Ei ihmisten yksityisasiat kuulu pätkääkään julkishallinnolle.

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

Liikenteen suurin ongelma on sen huono sujuvuus, tai pikemmin se ei suju ollenkaan. Isot valtatiet on täynnä liikenneympyröitä, liikennevaloja 40 km/h nopeusrajoituksia, jne, jne. Kaikki tekemällä tehtyhjä maantieliikenteen esteitä - kuin veritulppia verisuonissa. Suosittelisin pallolaajennusta ja poistamaan kaikki esteet ns. eurooppateiltä ja tieliikennelakiin uusi pykälä jossa määriteltäisiin E4, E8, E12, E18, E45, E63 ja E75 teille miniminopeusrajoitukseksi 80 km/h. Ei voi olla niin että 500 km matka eurooppatietä pitkin kestää 8 tuntia! Ruotsissa tuohon matkaan kuluu yleensä 6-7 tuntia ja euroopassa 5-6 tuntia. Herätkää jo pahvit - kyse on Suomen kilpalukyvystä!

Noin 50 % kaikista liikenteen kuolemantapauksista johtuu alkoholista (Liikenneturva). Mitkä ovat valtion satsaukset tähän merkittävimpään liikenneturvallisuuden ongelmaan? Ei mitään. Äkkiä luulisi että käräytä kaveri kampanjointi televisiossa pyörisi 24/7 ja puhallusratsijoita olisi 100 km:n välein - ei ole. Minä ajan 2000-3000 km viikossa työn puolesta ympäri suomea ja olen saannut osallistua tasan kolme kertaa puhallusratsiaa 2000-luvulla.

Noin 25 % kaikista kolareista on nokkakolareita (Liikenneturva), niin luulisi satsattavan maantieliikenteessä keskikaiteisiin - vaan eipä satsata. Keskikaiteiden hinta on miljoona euroa kilometriltä ja jos liikenteen vuotuiset sakkotulot ohjattaisiin keskikaiteiden rakentamiseen, niin onnettomuuksiin saataisiin kolmessa vuodessa pysyvä 10 % vähennys.

Henkilöliikenne rautateillä on kuollut idea. VR:n henkilöliikenne on tehnyt aina tappiota ja tulee aina tekemään tappiota. Sen sijaan VR:n tavaraliikenne on tehnyt valtavasti voittoa ja siihen tulisi satsata mahdollisimman paljon. Liikenteen kokonaispäästöt vähenisi, rekkatukokset katoasivat ja ihmisten liikkuminen sujuvoituisi. Henkilöraideliikenne uudenmaan alueella on OK, mutta muualla aivan järjetöntä.

Älkää taivaanvallat alkako kuvittelemaan minkäänlaista GPS verotus, sakotus, nopeusrajoitus systeemiä, kun sellaista ei ole missään muuallakaan maailmassa toiminnassa, kokeiltu on mutta ei saatu toimimaan. Sellaisen systeemin kehittäminen tulee hirvittävän kalliiksi ja luulis valtionkin jo omista tietotekniikan ohjelmisto vaikeuksista jotakin oppineen, kalliiksi tulee ja ei siltikään toimi. (VR) ym. Suomessa on jo toimiva polttoainevero systeemi, jos ajat paljon maksat paljon veroja! Ajat vähän niin pääset pienillä veroilla, yksinkertaista ja toimii. Poltoaineen hinnassa on 75% veroja, sehän siinä taitaaollakin kun sitä ei enää ilkee korottaa, ollaan pian siinäkin maailman huipulla, kiitos riittää.

1. Liikkumisen tarvetta arjessa pitäisi vähentää esim. kaavoituksen avulla. Kaupunkirakenteen tiivistäminen vähentää liikkumisen tarvetta. Mutta kaikkia ei voi eikä tarvitse pakottaa asumaan kaupunkiin. Työhön ja palveluihin tarvitaan myös joustavuutta. Normaalista 8-16 rytmistä voitaisiin ainakin osittain luopua. 

2. Joukkoliikenne hyödyttää parhaiten jos sitä ei tarvitse liikaa miettiä. Suurissa kaupungeissa maailmalla on kätevää kävellä vaikka metroasemalle ja hypätä minuutin päästä tulevaan metroon. Joukkoliikenne jota joudut odottamaan tunnin ja silti et pääse edes lähelle kohdetta ei paljoa lämmitä mieltä.

3. Yleiset asenteet ja kunnossa olevat kevyen liikenteen väylät. Kevyt liikenne ja autot kokonaan eri väylille. Kevyen liikenteen lisäämiseen auttaa myös ensimmäisen kysymyksen vastaus kaupunkirakenteen tiivistämisestä.

4. -Liikenteen lisääntyminen samaan aikaan kun sitä koitetaan rahastaa se mikä keretään. Ruuhkamaksut, veronkorotukset, gps-pohjaiset valvontajärjestelmät ja muut eivät poista ongelmia. Näillä kerätään vain rahaa ja ärsytetään ihmisiä tarpeettomasti samalla kuin oikeat ongelmat jäävät niille keillä ei ole varaa tai halua maksaa.

-Asenteet ovat vääriä ja järjenkäyttö hukassa. Esim: Kännissä ajo ei ole kivaa. Autoissa on yleensä toimivat vilkut joilla näytetään mihin ollaan menossa, ajoissa ja ennen jarrupolkimen painamista. Jos et uskalla tai halua ajaa edes rajoitusten mukaisesti niin anna tilaa muille, ei ole sinulta pois? 

-Tieverkoston kunto. Autoilijoilta kerätään tienpitoon käytetyt varat moninkertaisesti takaisin erilaisten verojen muodossa. Perustienpitoon käytetyt varat tuntuvat vähentyvän vuosi vuodelta. Tien kuntoa parannetaan pudottamalla nopeusrajoitusta!

-Valvonta. Turhaan mietitään kalliita, huonosti toimivia ja yksityisyydensuojan kannalta epäilyttäviä gps-pohjaisia valvontamenetelmiä. Tai kuvataan keskinopeusvalvonnan puitteissa jokainen ohikulkija. Näiden järjestelmien kustannukset ovat korkeat ja hyödyttävät lähinnä järjestelmätoimittajaa. Poliiseja voisi näkyä useammin kentällä partioimassa. Aina ei ole pakko edes antaa sakkoja, suurimmalle osalle varmaan poliisin pysäyttämäksi tuleminen on tarpeeksi kova heräte väärin ajamisesta. Rangaistusten suhteellisuus ja toimivuus epäilyttää myös. Muutaman kilometrin ylinopeudesta hyvällä tiellä tulee hyvällä tuurilla ajokieltoa, kun samaan aikaan moninkertaiset rattijuopot ajelevat samaan ratsiaan illan aikana pari kertaa. 

1. -Liikenne pitäisi saada sujuvammaksi. Palveluita ja toimintoja ruuhkasumppujen ulkopuolelle. Autoilu edullisemmaksi. Kunnollinen liityntäpysäköinti metro- ja junaratojen varsille: autolla, kävellen, polkupyörällä asemalle ja junalla töihin.

Palkataan vaikka ulkomailta liikennesuunnittelun ammattilaisia.

2. Joukkoliikenteen tulisi toimia ympäri vuorokauden, sen tulisi olla edullista, tulisi olla myös poikittaisliikennettä sekä pitäisi päästä nopeasti ja joustavasti paikasta toiseen yllättävissäkin tilanteissa ilman ennakkosuunnittelua.

Täysin utopiaa, että voisin elää itse joukkoliikenteen varassa, vuorokaudessa ei tunnit riitä ja kustannukset olisivat liian kovat, mutta tehokas joukkoliikenne vähentäisi muuta liikennettä ja autoilu olisi sujuvampaa.

3. Ylellisyyttä. Ne kävelevät ja pyöräilevät, joilla on siihen aikaa ja varoja (asunnon sijainti, helppo työtilanne, tulonsiirtoja nauttivat viherpiipertäjät)

4. 1.Aatteliset haasteet. Vihreyden ja turvallisuuden varjolla rahastetaan ja rankaistaan autoilijoita ja samalla unohdetaan sujuvuus, turvallisuus ja taloudellisuus.

     2. Liikennesuunnittelun amatöörimäisyys: "mannerheimintien valo-ohjaus ei voi olla nykyistä sujuvampi" ->palkataan vaikka ulkomailta päteviä suunnittelijoita.

     3. Liikenneturvallisuuden varjolla rahastaminen. Sakkotulojen budjetointi ja kasvavat tavoitteet, joita toteutetaan nopeusrajoituksia keinotekoisesti laskemalla.

Maan ruuhkaisimman eteläosan poikittaissuunnassa ei ole lainkaan suoria junayhteyksiä. Ylempänä maassa onneksi on muutama suora poikittaisjuna ja ne täytyy pitää liikenteessä koko maan edun nimissä..

Mutta nyt matka Pohjanmaalta, Satakunnasta, Pirkanmaalta ja Kanta-Hämeestä Päijät-Hämeeseen, Kymeen, Etelä-Savoon ja Etelä-Karjalaan on tehty käsittämättömän hankalaksi, kun joutuu kiertämään ylimääräiset lähes 100 km Tikkurilan kautta (ja lisäksi hankalasti vaihtamaan siellä), tai vaihtoehtoisesti vaihtamaan junaa kahdesti Riihimäellä ja Lahdessa.

Vaihdot ovat riski, ne eivät houkuttele ja palvelutaso on silloin heikko. VR väittää, että vaihtoyhteys Pääradalta itään on hyvä. Tähän väitteeseen tuskin uskoo VR:n johto itsekään, vaan se on asiakkaiden harkintakyvyn aliarvioimista. Ratakin on vajaakäytöllä nyt.

Tarvitaan siis suora poikittaisjuna Etelä-Suomen suurten maakuntien väliseen liikenteeseen. Sillä saadaan myös paremmat Venäjä-yhteydet koko Pääradalle ja sen sivuhaaroille - nythän nekin ovat umpisurkeat. Maakuntien välillä pitää olla suoria yhteyksiä - kaikki eivät matkaa Helsinkiin.

1. Haja-asutusalueilla oma auto on käytännössä ainoa toimiva liikkumaväline. Kaupungissakin auto on joustava ja säästää aikaa nopeassa elämänrymissä. Oikeastaan perheessä jossa on lapsia ja harrastuksia henkilöauto on jopa välttämätön varuste. Miksi sen omistamisesta silti pitää maksaa hankinnan yhteydessä autoveroa vaikka käytöstähän ne päästöt, ruuhkat ja muu "haitta" syntyvät. Ehdottomasti autovero kokonaan pois niin saadaan tämä Euroopan vanhin autokantakin pikkuhiljaa uusiutumaan.

2. Joukkoliikenne ei minulle alkuunkaan, koska omaa autoa ei yksinkertaisesti voita mikään.

3. Ne varmastikin pyöräilevät jo joille se soveltuu. Pyörä onneksi toimii kuljettajan sanelemin aikatauluin, toisin kuin joukkoliikenne. Jos siirtymiset ovat lyhyitä niin ehkä sitten. Muuten pyörä on turhan hidas ja hankala talvella/sadesäällä.

4.

Autovero - ihmisillä ei ole rahaa ostaa kuin ikivanhoja turvattomia autoja, joten liikenneturvallisuus on sen mukaista.

Uudet Suomessa myytävät autot ovat autoveron takia yleensä surkeita karvalakkimalleja jos muuhun eurooppaan vertaa. Lisävaruisteistakin saa maksaa käsittämättömiä summia verotuksen takia.

Tiestön rapistuva kunto. Liikenteestä kerätyistä veroista menee alle 10% teiden korjaamiseen. Mihin ne loput 90%. Sosiaalimenoihinko?

Autokannan uusiutumisella on todettu alentavan kuolonkolareita liikenteessä. 80-luvun autolla on 9 kertainen riski kuolla verrattuna vaikka 10v vanhaan joka pärjännyt törmäystesteissä. Mikään muu toimenpide ei ole liikenneturvallisuuden kannalta yhtä tehokas kuin turvalliset autot.

On päästävä eroon kulttuurista, jossa kaikki maan rahat käytetään yhteen jättihankkeeseen taloudellista etuaan tavoittelevien lobbarien markkinoinnin tuloksena. Hyvä esimerkki on nyt rankasti lobattu Helsingin kaupunkijunien Pisara-rata.

Pisara tuo hyötyjä Helsingin kaupunkijunaliikenteelle ja pk-seudun maankäytölle. Se myös alentaa hieman VR:n liikennöintikustannuksia (edellyttäen, että kaksiraiteinen tunnelirata ilman kolmatta raidetta ei aiheuta nykyistäkin suurempia ongelmia).

Pisara ei kuitenkaan tule poistamaan kaukojunien ongelmia mihinkään, vaikka niin ammattilobbarit tietämättömille uskotelevatkin (valtion maksimaalisen tuen toivossa). Kaukojunaliikenteen ongelmat ovat koko rataverkolla, eli siis aivan muualla kuin Helsingin ratapihalla:

Routavauriot, turvalaiteviat, kalustoviat, yksiraiteisuus, radanvarsikasvillisuus, jääongelmat, lumiongelmat, konduktöörivaje, lippujärjestelmän ongelmat jne. Nämä ovat todellisia ongelmia ja niitä ei Helsingin kaupunkijunien Pisara tule poistamaan yhtään mihinkään.

Pisaran arvioitu hinta on 750-1.000 milj.euroa. Tunneliradoista tiedämme, että hinnat ylittyvät sadoilla miljoonilla: Helsingin Länsimetron hinta on tuplaantunut, vaikka valmista ei ole kuin puolet. Vantaan kaupunkikehärata on noussut noin 100 milj. euroa. Ja valtio maksaa kiltisti kaiken, minkä lobbarit ovat aikoinaan valehdelleet.

Nyt kannattaa todella pohtia, laitammeko 750-2.000 milj.euroa yhteen Pisara-rataan, joka ei poista kaukojunien ongelmia lainkaan, vai olisiko viisasta käyttää tuo summa koko maan rataverkolle oikeiden ongelmien poistamiseen. Aloittaa voisi vaikka lisäraiteiden rakentamisella, routavaurioiden korjaamisella ja Riihimäen kolmioraiteen rakentamisesta (hinta-arvio 9 miilj. euroa).

Vielä vertailun vuoksi: Pisaran hinnalla saisi modernit raitiotiet ja lähijunat 4-6 Suomen kaupunkiin, Helsingin seudun laajennukset mukaan lukien!

1.Mannerheimintiellä ja vastaavissi voisi laittaa bussit kulkemaan samaa kaistaa ratikoiden kanssa. Yhden kaistan kapasiteetti riittää ihan hyvin. Nyt on aivan älytön tilanne, että omalla autolla kulkevat joutuvat huonompaan asemaan kuin tuilla puoli-ilmaisesti loisivat joukkoliikenteen käyttäjät. Eivät ole kansalaiset samanarvoisia. Aivan järjetöntä, että kaupungin vilkkaimmalla tiellä ion neljä kaistaa kuudesta varattu puoli-ilmaiseksi loisiville joukkoliikenteen käyttäjille.

2. Metrot ja bussit pitäisi kulkea koko yön. Nyt on aivan älytön tilanne, kun ei yhteiskunnan eletettäviä kakaroita, eikä päivätyötä, niin joutuu käyttämään omaa auto, että pääsee kulkemaan. Helsingin kaupungin pitäisi lopettaa parkkimaksut. Viikossa menee pelkästään parkkimaksuihin enemmän kuin yhteiskunnan tuilla loisivilla joukkoliikennettä käyttävillä koko työmatkaliikenteeseen kuukaudessa.

Lentokentälle voisi vetää metron kuten sivistyneissä maissa.

3. Jalkakäytävät voisi jakaa jollain aidalla kävelytiksi ja pyörätieksi. Jalkakäytävät on nyt aivan ylimitoitettuja suhteessa muuhun liikenteeseen. Puolet pois jalankulkijoilta ja pyörätie tilalle.

4. Suurin ongelma on liian pienet nopeusrajoitukset. Ne syövät kilpailukykyä ja varastavat kunnon kansalaisten aikaa.

Liikennevalot pois ja liikenneympyröitä tilalle. Liikennevalot pysäyttävät liikenteen molempiin suuntiin, kun taas ympyrässä on koko ajan joku liikkeessä johonkin suuntaan. Liikenneympyrään tultaessa kaikki hidastaa, jolloin kukaan ei kuole, vaikka kolisisi.

Oikestaan nopeusrajoitukset voisi kokonaan poistaa. Nopeus muovautuu liikenneympyröillä ja liikenteen mukaan aina automaattisesti oikeaksi. Jos on ruuhkaa, ei pääse liikkumaan nopeammin ja vaarantamaan muuta liikennettä. Jos taas ei ole muuta liikennettä, pääsee liikkumaan nopeammin, eikä vaaranna muuta liikennettä.

1: Propagandalla. Alle 5 km matkoihin ei kannata terveiden ihmisten kohdalla puuttua.

Tiellä on silloin ongelma kun se ruuhkaantuu -> syy selvitettävä -> vika korjattava, loogista?

Suuremmat kaupungit (yli 100 000 asukasta) voivat jotenkin saada aikaiseksi toimivan joukkoliikenteen mutta alle tuon asukasluvun, valtio voi antaa vain tukun tuohta ja toivoa että käyttävät sen viisaasti.

2: Yksinkertaista, vuoro lähtisi ulko-ovelta ja veisi haluamaani paikkaan, aikataulut olisivat mieluisat ja palvelu ilmaista = taksi jonkun toisen piikkiin. Ihmiset ovat sen verran typeriä etteivät tajua että vaativat juuri tuota.

Osa narisee että köyhillä ei ole varaa ajaa autolla, haloo... sitä kutsutaan elintasoksi. Jos pätäkkä ei riitä niin täytyy kouluttautua paremmin ja hommata työpaikka jossa tienaa paremmin.

3: Propagandalla.

4.1: Tiestö päästetään huonoon kuntoon. Liikkumiseen kannattaa sijoittaa koska ihmisten ja tavaran liikkuminen tuo vaurautta, jos pysähdymme ei liiku rahakaan. Kannatta katsoa mm. USA:n kehitystä, siellä lähdettiin tie ja rataverkon kejhittämisellä liikenteeseen ja tuloksena vauras valtio.

4.2: VR. Ahne ja huonosti toimiva putka, olisi tuuletuksen tai kilpailijan paikka.

4.3 Ajoneuvoverotus ja käyttömaksut. Uusien autojen verotusta laskettava ja vanhojen autojen käyttömaksua korotettava. Luovuttava käyttömaksun käyttöönottovuoteen liittyvästä rajasta ja otettava tilalle ikään perustuvat rajat jotka elävät ilman vuosilukujen muutoksia. Vanhan, yli 10-vuotiaan auton käyttömaksun tulisi lähteä 500 Eurosta. Nykyinen 80 Euroa on naurettava rahasumma.

Sujuva työmatkaliikenne edellyttäisi yhteiskunnallista suunnittelua - mutta sehän on nykyisin pannassa. Anarkia,anarkia,anarkia - kaikilla tasoilla,on muotia. Se takaa kaikenkarvaisille saalistajille parhaat lähtökohdat...ja tulokset...

Tiestöjen suunnitelut  perus/ja muut korjaukset ovat muuttuneet uuspölhölan projekteiksi. Muutama vuosi sitten puretut liikenneympyrät rakennetaan kiihkeästi uudestaan - kun on keksitty niille uusinimi    -kiertoliittymä!  Ensisijaiseksi tavoitteeksi on noussut liikenteen kaikkinainen hankaloittaminen ja vaikeuttaminen. Jos ne voimavarat,jotka uhrataan näihi uusympyröihin - olisi käytetty eritasoristeysten rakentamiseen - liikkuminen olisi siltäosin sujuvampaa sekä turvallisempaa. Mutta meille on synnytetty uususkovaisten vaikutusvaltainen joukko,joiden ensisijainen tehtävä on saada tuska ja kärsimys myös liikkumiseen -!  Ja että se ainakin on riittävän kallista ja hankalaa - johon vain oikeasti harvalukuisella  eliitillä on varaa... Ja silloin ja vain silloin synnintuntoiset sielumme saavat rauhan!

1) Monet vuorotyöt alkavat jo aamulla kello 5 tai 6. Joukkoliikenne harvemmin toimii (Poislukien Helsinkin) tuohon aikaan. Yksityisautoilun kiristäminen ei ole ratkaisu tähän sillä useilla ihmisillä on liikkuva työ, eivätkä esimerkiksi päivähoidot ole bussimatkan varrella. Monilla ihmisillä myöskään työajat eivät ole mitenkään säännöllisiä, jotta ne palvelisivat kaikkia. Joukkoliikenne on suurempien taajamien ratkaisu täällä Suomessa. Toimiva koko kaupungin/alueen kattava bussiverkko on ratkaisu tähän. Talvella auratut kulkuväylät olisi hyvä olla aurattu ennen liikenteen vilkastumista klo 7-8 välillä ja 16-17 välillä. Ihmisiä voisi kannustaa suuremmissa taajamissa myös kimppakyyteihin. Matkojen vähentäminen asutuksen keskittämisellä ei ole toimiva ratkaisu jos kaikki halutaan pakonomaisesti asuttaa tietylle alueelle. Se antaa totalitäristisen kuvan. Ihmisen vapaus tämän suhteen saa heidät kuitenkin yleensä hakeutumaan järkevän matkan päähän palveluista ja työpaikoistaan.

2) Joukkoliikenteellä olisi hyvä olla myös aikaisia vuoroja aamulla jotta tietyt ryhmät ehtivät myös töihin, Myöskin joukkoliikenteen hintoja tulisi keventää roimasti se mahdollistaisi myös järkevän satunnaiskäytön oman auton sijasta. 3€/matka on hyvin kohtuuton,

3) Kävely ja polkupyöräily on nykyisellään jo hyvin helppoa.  Talvi toki asettaa haasteita tälle. Suurin rajoite on useimmiten sää ja pitkät etäisyydet. Joka päiväiseen liikkumiseen se toimii pääosin vain suuremmissa taajamissa. jossa palvelut ovat lähellä.

4) Liikenteen suurimpia ongelmia ovat tällä hetkellä: 1 Raskaan ajoneuvon kuljettajalle kohdistettu sakotuskäytäntö: Pelkästä kolmesta rikesakosta johtuen on kohtuutonta viedä työntekomahdollisuus ja näin ollen kuljettaja menettää palkan. Virhepiste järjestelmä raskaankaluston kuljettajille olisi hyvä. 2) Poliisilla tulisi olla yhtenäinen sakotuskäytäntö koskien kuormansidontaa, myöskään alle kolmen minuutin mittaisista taukorikkeistä ei saisi mielestäni sakottaa. 3) kuljettajien viikkotunteja koskeva kokonaisaika tulisi nostaa yleisestä neljästäkymmenestä 55-60 tuntiin. Normaalit työajat eivät yleensä sovellu rahtiliikenteen tarpeisiin. Monet kuljettajat varsinkin autossa yöpyvät joutuvat viettämään pitkiä aikoja tyhjänpanttina odottaen tienpäällä viikkotuntiensa nollaantumista. Näin voitaisiin erottaa paremmin varsinainen työhön sitovat aika sekä oikea vapaa. Tämä ei tarkoita sitä että tätä määrää olisi pakko tehdä jatkuvalla syötöllä vaan sallisi tietyt poikkeukset ja pidemmät lomat. 4) Yleinen ylinopeuden sakotusraja pitäisi nostaa 10km/h ylitykseen pienemmistä vain varoituksia, tämä poistaa turhaa totalitarismia ja luo liikenteeseen vapautuneemman tunnelman. Nollatoleranssi hidastaa liikennettä huomattavasti Onnettomuudet eivät yleensä satu kokeneille vaan kokemattomille kuljettajille. 5) GPS paikannukseen perustuvaa auton käyttöveroa ei pitäisi edes ajatella mahdollisuutena Suomessa jossa etäisyydet ovat pitkät ja monet asuvat syrjäseuduilla.

Tuetaan joukkoliikennettä suurimmissa ja kasvavissa kaupungeissa ja ollaan rankaisematta autoilua. Tämä hoituu parhaiten rakentamalla kevyttä raideliikennettä mahdollisimman pikaisesti.

Nykyaikainen raitioliikenne on helppokäyttöinen, mukava ja nopea tapa liikkua. Se houkuttaa oikeasti ihmisiä käyttämään julkisia. Mitä enemmän julkisiin saadaan ihmisiä, sitä enemmän myös autoliikenne sujuvoituu. Kaikki eivät voi käyttää raiteita, mutta jo 2-3% joukkoliikennekasvulla on merkittävä vaikutus Helsingin ja Tampereen ruuhkiin. Ruuhkat ovat työmatka-aikoihin ja silloin sillä on myös kansantaloudellinen merkitys. Kevyt raideliikenne on myös taloudellisesti ja ekologisesti kestävää.

Maaseudulla autoilulle voidaan asettaa helpotuksia. Suurissa kaupungeissa autoille ei kuitenkaan tilaa lisää saada ja siellä on tarjottava hyvät liityntäpysäköinnit raideliikenteeseen. Toimii.

Hienoa! Todella ilahduttavan aktiivista keskustelua ja monia hyviä näkökohtia!

Entäpä sitten liikenneturvallisuus - mikä siinä huolestuttaa eniten tai vaatisi toimia julkiselta sektorilta?

-Liikenne- ja viestintäministeriö / Piia

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Ongelma ei ole asuntojen sijainti, vaan työpaikkojen sijainti liikenteellisesti hankalissa paikoissa. Työpaikkarakentaminen (toimistokolossit) pitäisi keskittää liikenteen solmukohtiin, pk-seudulla esim. kehäteiden ja moottoriteiden risteysalueet, pääradan rautatieasemat, esim. Tikkurila on "keskellä" pk-seutua, Kerava/Järvenpää on myös lähellä.

Arkiset peruspalvelut taas pitää löytyä läheltä kotia.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Nopeaa, turvallista ja ennen kaikkea: ilman vaihtoja tapahtuvaa. Pääradan varrella asuneena ja Pasilassa töissä käyneenä voin sanoa saaneeni nauttia täysin optimaalisesti järjestetystä työmatkaliikenteestä junilla.

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Näiden lisääminen menee enemmän ideologian toteuttamisen puolelle kuin käytäntöön. Ihan kivaa vapaa-ajan puuhaa mutta nämä ovat realistisia liikkumistapoja vain 20000-50000 asukkaan pikkukaupungeissa, joissa välimatkat ovat oikeasti lyhyitä.

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

Ruuhkat. Joukkoliikenteen kankeus (junat. metro, vai muutama reitti, solmukohdat viety logistisesti käsittämättömästi Helsingin niemelle) . Satelliittivalvonnan ajaminen kuin käärmettä pyssyyn.

Kannattaisi luoda sellaisia ratkaisuja joilla helpotettaisiin liikkumista, eikä pyrittäisi yhtä liikkumistapaa vaikeuttamalla lisäämään toisen suosiota. Esimerkkinä pk-seutu: Raideyhteys Klaukkalan kautta Nurmijärvelle, raideyhteys Nummelan kautta Lohjalle, metro Porvooseen asti. Ja poikittaisraiteet Kehä I/III varrelle ja näihin solmukohtia asemineen. Maksaa hunajaa mutta muuttaa liikkumistapoja _pitkällä_ aikavälillä, yksityisautoilu vähenee merkittävästi ja ennen kaikkea ilman pakkoa. (=ei pakotettua vaan mahdollistettua joukkoliikennettä).

Entäpä sitten liikenneturvallisuus - mikä siinä huolestuttaa eniten tai vaatisi toimia julkiselta sektorilta?

-Liikenne- ja viestintäministeriö / Piia"

Eniten huolestuttaa että yhteiskunnan toimissa kiinnitetään huomiota vääriin asioihin. On erittäin helppoa pudottaa nopeusrajoituksia ja todeta että se vähentää loukkaantumisia ja kuolemia liikenteessä. Voidaan todeta että jos olemme paikallaan, ei taphdu onnettomuuksia tai jos ajaisimme 20 km/h hitaammin, seuraukset olisivat lievempiä. Tästä on olemassa tutkimuksiakin ja niitä voidaan tehdä myös lisää mutta yhteiskunnan rahat vain menevät hukkaan.

Avainkysymys: Kuinka voisimme autoilla turvallisesti ja mahdollisimman nopesti? Tähän kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota. Alkoholi on vuosittain mukana ~60-80 liikeennekuolemassa ja ~1000 loukkaantumisessa, tässä olisi yksi suuri kehitettävä osa-alue. Kohtaamis- ja tieltäsuistumisonnettomuudet vaativat noin 200 ihmishenkeä vuosittain, tosin osa niistä menee alkoholin kanssa limittäin.

Varmasti rajojen laskulla sadaan jotakin aikaiseksi mutta lopullinen viisastenkivi tuskin piilee niissä. Lähinnä kysymys kuuluu: Kuinka meidät saisi saisi toimimaan siten ettemme aiheuta vaaraa tai jopa voisimme toimia paremmin kuin asetetut rajat?

Kyllä nykyisillä autoilla täytyy pystyä normaaliolosuhteissa pitämään liikennettä vaarantamatta annetun rajoituksen mukaista vauhtia yllä +-10 km/h tarkkuudella. Jos tähän ei pysty, olisi syytä vakavalle itsetutkiskelulle ja ajoharjoittelulle. Huonot olosuhteet erikseen, mutta kokemus auttaa sielläkin. Mikäli ihmiset ajaisivat +-3km/h tarkkuudella annetusta rajoituksesta, uskallan väittää että ohittelu yms. lieveilmiöt poistuisivat liki kokonaan. Tämä vaikuttaisi kohtaamisonnettomuuksien määrään.

Suomi on pitkien etäisyyksien maa jossa hukataan kohtuuttomasti aikaa siirtymällä paikasta A paikkaan B. Nyt jos koskaan olisi maantienopeuksia nostettava  reilusti. Tämä hyödyttäisi koko kansakuntaa ajansäästämisen merkeissä. Saastuttavat polttomoottorit on välivaihe jolla ei rajoituksia saa puollustella, tulevaisuus on vihreän energian ja vihreiden autojen joilla voi hyvällä omallatunnolla siirtyä suurillakin nopeuksilla paikasta toiseen. Kaupunki on joukkoliikenteen mutta maantiet yksityisautojen.

1. Rakennetaan tiuha tieliikenneverkosto autoille pitkille matkoille ja pyöräteitä kaupunkien välille.

2. Aikataulujen ja hinnoittelun pitää olla selvät. Bussikaistoja pitää lisätä.

3. Rakennetaan lisää pyöräteitä siten, että kaupunkien välillä on helppo matkustaa eikä tarvitsisi pyörällä mennä autojen joukossa.

4. Ruuhkat. Pyöräilyn täytyy lisääntyä. (alle 5km matkat)

1: Vilkkaasti liikennöityjäkin maanteitä on päästetty rapistumaan. Esimerkiksi kun uusi ykköstie valmistui, lakkasi samalla nykyisin vanhan ykköstien ylläpito. (Okei, jotain asfalttia oli sinnekin viime kesänä paikoitellen lanattu.) Nyt vanha ykköstie eli 110 on täynnä pientareen puhkovia reikiä ja osa tiestä on sortumassa ojaan. Silti osa raskaiden ajoneuvojen (eli täysperävaunullisten rekkojen ja ylikuormattujen kuorma-autojen) kuljettajista on mieltynyt vanhaan tiehen. Saahan siellä toki paikoitellen huristella 100 km/t, joten eipä se vauhdissa paljoa poikkea moottoritiestä. Kuitenkin 110 -tien reunat on tarkoitettu myös kevyen liikenteen käyttöön. Pyöräilijästä tuntuu varsin ikävältä, kun hän kuoppaista tietä ajaessaan, joutuukin sillan kaiteen ja sataa huristavan rekan väliin. Kun vapaata piennarta on parhaimmillaan muutama sentti ja pudostus ojaan ikävä, niin on tuskallista kamppailla rakkayhdistelmän imuvanassa.

Ongelma on myös se, että kun uutta ykköstietä huolletaan tai kun siellä sattuu kaistat tukkiva onnettomuus, niin kaikki liikenne ohjautuu rappeutuneelle 110-tielle. Se ei ole turvallista.

2: Suomessa on toki liikennesäännöt hallitsevia autoilijoita ja ns. teiden ritareita, mutta osan pyhien peltilehmien kuljettajista saisi passittaa liikennekoulun täydennyskurssin lisäksi tapakouluun. Jalankulkijalle ja pyöräilijälle ei ole kivaa, kun rankkasateella ohi ajava auto ei suostu pysähtymään suojatien kohdalla, vaan peräti roiskauttaa tiellä olevan mutalammikon suoraan jalankulkijan naamaan. Samat autoilijat todennäköisesti itse varovat kastelemasta hienoja ajokenkiään astellessaan kotoaan oven edessä odottavaan nelipyörälaatikkoonsa.

Autoilijat toisinaan siis unohtavat, että myös jalankulkijoilla voi olla kiire ja heidät kuuluisi päästää ylittämään suojatiet ensin.

3: Liian monessa paikkaa, ja vielä keskellä vilkkaita taajamia tai lähiöitä, liikennevalot on asennettu näyttämään automaattisesti jatkuvaa vihreää autoilijoille. Jalankulkijat saavat painella valopylväissä olevia stressinappeja ja odottaa minuuttitolkulla valojen vaihtumista. Tämä on toisinaan varsinaista tuskaa, koska huligaanit ovat rikkoneet osan painonapeista käyttökelvottomiksi. Kun valo lopulta vaihtuu, niin hitaampi jalkaiset saavat seikkailla suojatiellä punaisilla valoilla, koska jalankulkijoille näytettävän vihreän valon kesto on minimoitu.

Liikennevalot pitäisi automatisoida kaikilla vilkkailla paikoilla niin, että ne havaitsevat jo ennakolta lähestyvän jalankulkijan tai pyöräilijän ja vinkkaavat tälle vihreää silmää.

4: Suurteiden melu- ja saastehaitat. Pääkaupunkiseudulla esimerkiksi Kehä I ja Turunväylä ovat varsinaisia melupesäkkeitä. Ei melua tietenkään kuule lasilla ja pellillä eristettyjen autojen sisään, mutta jalankulkijoille ja pyöräilijöillekin se on tuskaa. Ja toisinaan melua vielä perustellaan 'turvallisuudella' eli sillä, että jalankulkijat havaitsivat ajoissa, että autoja on tulossa. Ja höpöhöpö, pelkkää säästöpropagandaa ja hengen laiskuutta, kun ei voida rakentaa kunnon meluesteitä. Keväällä taas kaikki hiekoitus- ja koirankakkajämät imeytyvät bussipysäkillä oviaan aukovan linja-auton sisään.

5: Ylibuukatut ruuhkajunat ja varsinkin pääkaupunkiseudun ruuhka-aikaan liikennöivät alimitoitetut lähijunat ja jopa jotkin ruuhkabussit. Jos matkustajilla ei ole tilaa istua, vaan he joutuvat nojailemaan toinen toisiinsa tukea hakien, niin silloin ei pitäisi liikennöitsijän vaatia täyttä maksua matkalipusta.

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Lähiraitiovaunujen lisäämisellä, kuten Tampereella ollaan suunnittelemassa. Toivottavasti myös tapahtuu. Kevyen liikenteen väyliä lisäämällä, etenkin pyöräteiden.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Joustavaa ja luotettavaa. Joukkoliikenteessä pitäisi soveltaa uusia lipputyyppejä niin kuin muualla Euroopassa. Täällä Hollannissa on mahdollista saada esimerkiksi 40 % alennuksen vuosittaisella alennuskortilla ruuhka ajan ukopuolella kulkevista junista (aamu yhdeksän jälkeen) ja viikonloppuisin. Lisätä lähijunia pääkaupunki alueella, jotta ne voisivat olla aidosti varteenotettava vaihtoehto yksityisautoilun rinnalla. Junaliikenteen kilpailuttaminen, nykyinen VR on kokoon kuivunut yhtiö. Yhteisen joukkoliikenteen maksuvälineen kehittely, kuten täällä Hollannissa on tehty. Nykyään koko Hollannissa voi matkustaa OV-chip kortilla, johon voi ladata jokaisessa juna/metro -pisteessä ja muun muassa kaupoissa matkustusrahaa tai erilaisia kuukausi matkustuspaketeja. Tällä kortilla voi matkustaa, ratikalla, metrolla, bussilla ja kaikissa junissa Hollannin sisällä. Tässä esimerkki kuinka kortti toimii: http://www.ov-chipkaart.nl/allesoverdeov-chipkaart/watisdeovchipkaart/eennieuwbetaalmiddel/ Vastaavanlaisen kortin kehittely Suomeen pitäisi olla täysin mahdollista. Hollannissa on reilu 16 miljoonaa asukasta ja silti tämä kortti toimii, jotenka vastaavanlaisen kehittäminen Suomeen ei luulisi oleva suuri ongelma. Onhan meillä ollut jo monen monen vuotta älykortti esimerkiksi Tampereen liikenteessä. Mutta miksi samaa periaatetta voisi käyttää kaikkialla Suomessa? Samalla säästyisi osa siitä paperimäärästä, mikä käytetään lippujen tulostamiseen ja liikenne nopeutuisi, koska lippujonot pienenisivät. 

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Lisäämällä kevyen liikenteen väyliä. Suomessa pyöräteitä ei tunneta otettavan tosissaan. Ainakaan Tampereen seudulla, jonne ollaan useasti oltu suunnittelemassa parempia pyöräteitä, mutta juuri mikään ei ole muuttunut. Pari vuotta takaperin kokeiltiin jalkakäytävälle "maalattavaa" pyörätietä, mutta tällainen ei kuitenkaan toimi. Pyörätien täytyy olla selvästi erillään jalankulkijoiden käyttämästä väylästä ja erottua hyvin. Pyöräilijöille pitäisi olla omat liikennevalot, niinkuin autoilijoille ja jalankulkijoillekin. Pyöräteillä pitäisi olla myös suojatiemerkit niissä kohdin, joissa jalankulkijat voivat ylittää pyörätien. Näin pyöräteillä voisi oikeasti ajaa lujaa ja pyöräily olisi turvallista kaikille ja varteenotettava liikkumismuoto työmatka autoilulle.

Tiehallinto on tehnyt vuonna 2009 selvityksen Kevyen liikenteen risteämisratkaisuista, Klas Hytönen, jossa on selvitetty myös Hollannin ja Tanskan kevyen liikenteen sujuvuutta. Sivu 24. http://alk.tiehallinto.fi/julkaisut/pdf2/3201150-v_kevyen_liik_ristratk.pdf  Hollannissa on noin 18 miljoonaa pyörää, noin 2 miljoonalla asukkaalla ei ole pyörää, joka tarkoittaa että osalla on useampi pyörä käytössä. 20% prosenttia asukkaista valitsevat pyörän, koska heillä ei ole autoa. Vuonna 2008 hollannissa pyöräiltiin noin 15 miljardia kilometriä.Kysymyksiin oli vastannut Arien de Jong, (voorlichter Fietsersbond)

Faktat löytyvät tästä osoitteesta hollanniksi: http://www.fietsfilevrij.nl/veelgestelde_vragen/veelgestelde_vragen.php

Hollannissa on noin 29.000 kilometriä pyöräteitä. Mikä on vastaava lukumäärä Suomessa? Pyörän voi ottaa täällä mukaan myös junaan, erimaksua vastaan tai jos pyörä on kokoontaitettava ilmaiseksi, näin juna ja pyöräyhdistelmä on erittäin varteenotettava yksityisautoilulle työmatkoja kuljettaessa.

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

1. Junaliikenteen kilpailukyvyttömyys, jotain on pakko tapahtua, koska muuten koko Suomi vaihtaa yksityisautoiluun

2. Lähiliikenteen sujuvuuden lisääminen, lisää lähijunia, tiheämmät aikavälit, lähiraitiovaunureittien kehittäminen, kuten toivottavasti Tampereelle on vihdoin tulossa.

3. Kevyen liikenteen väylien lisääminen, turvalliseksi saaminen, jotta pyöräilijät voivat oikeasti pyöräillä nopeasti ja turvallisesti.

4. Yhteisen matkustuskortin kehittäminen, jolla voi kulkea kaikissa julkisissa kulkuvälineissä koko Suomessa.

5. Lisää kävelykatuja suurimpiin kaupunkeihin, kuten Tampereelle, näin henkilöautot saadaan pois aivan keskustasta ja tila saadaan käyttöön busseille ja kevyelle liikenteelle. Ja ruuhkamaksun lisääminen yksityisautoilulle isoimpien kapunkien keskustassa ruuhka-aikaan.

1) Asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välinen liikkuvuus varmistetaan parhaiten pitämällä etäisyydet pieninä eli luopumalla perinteisestä asuinalue-työalue -ajattelusta.  Kaikkialla tämä ei ole mahdollista ja laadukas, nopeisiin vuoroväleihin perustuva julkinen liikenne onkin tässä avuksi kun se varmistetaan priorisoimalla henkilöautoliikenteen edelle.

2) Joukkoliikenne on usein vain osa matkaketjua esimerkiksi töistä kotiin ja vaihdon eri kulkumuotojen välillä pitäisi olla mahdollisimman helppoa.  Keski-Euroopassa onkin yleistynyt käytäntö ottaa pyörä (puoli-)ilmaiseksi kyytiin mukaan.  Tässäkin voidaan kysyä, mitä saisimmekaan jos panostaisimme raideliikenteeseen edes puolet siitä mitä tieliikenteesen.

3) Kävelyn ja pyöräilyn tärkein edellytys on laadukas infra.  Ihmiset valitsevat kulkumuotonsa mukavuuden mukaan ja tästä voidaan johtaa, että pyörällä pitäisi keskustoissa päästä liikkumaan vaivattomammin ja nopeammin kuin autolla turvallisuutta unohtamatta.  Molemmissa on olennaista myös talvikunnossapito ja verkoston saavutettavuus.

4) Liikenteen suurimmat ongelmat:

# Kulkumuotojen erotteluun perustuva ajattelu sorsii kaikkea paitsi yksityisautoilua.

# Hyötykustannuslaskelmia tehdään pääosin vain tieliikenteelle jolloin juuri niitä koskevat investoinnit näyttävät haluttavilta.

# Jalankulkijat ja pyöräilijät on ajettu taistelemaan samasta tilasta.

# Fillari on joustava liikkumismuoto jonka luonteva käyttö on vaikeaa jos pitää ajaa jalkakäytävätasoisilla ratkaisuilla; kiertää yksisuuntaiset kadunpätkät; pomppia tien puolelta toiselle tai painella liikennevalonappeja.

1, Asumisen ja työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista voisi helpottaa luomalla yksinkertaisesti sellainen järjestelmä, jossa kulkuyhteydet toimivat siten , että ihmisten on mielekästä liikkua arjessa esim. julkisia  kulkuneuvoja käyttäen.

- esimerkiksi julkisen liikenteen aikataulujen tulee olla arjen liikkumista tukevia. Vuoroja riittävästi, linjoja siten, että pääsee mahdollisimman lähelle työmaata ja mahdollisimman suoraan ilman että pitää vaihtaa monta kertaa. Jos esim. julkinen liikenne ei toimi johonkin alueelle, niin pitää räätälöidä eri ratkaisuja , jos halutaan , että yleisiä kulkuneuvoja käytetään.

- Taxit olisivat yksi julkisen liikenteen käyttömahdollisuus harvemmin asutuilla alueilla tai linjoilla joita harvemmin ajetaan.... hinnat vaan pitäisi saada lähemmäs bussilipun hintaa.... pitäisi luoda sellainen julkinen työmatkakortti, mikä kelpaa kaikissa julkisissa kulkuneuvoissa. Sen voisi liittää henkilökorttiin vaikka. Mahdollisuuksia on.

2. Julkisen liikenteen -jotta se palvelisi minua nykytilanteessa- tulisi olla sellaista, että pääsisi lähipysäkiltä bussiin ,joka veisi suoraan siihen suuntaan missä työpaikkani on, Nykyisellään pitää lähteä n.1,5 tuntia ennen työajan alkamista odottamaan bussia, joka vie n,3km keskustaan, jossa vaihdettava bussia, joka ajaa saman 3km takaisinpäin ja sitten n.1,5km pysäkille, josta kävelymatka töihin n. 2km (Järkeä vai ei???) Ja saman tapainen kuvio illalla toisinpäin...

3. Pyöräilyä ja kävelyä voidaan lisätä luomalla kaikkialla kunnolliset puitteet niiden harrastamiseen.Kunnolliset ja turvalliset pyörä/kävelytiet....viihtyisät ympäristöt liikkumiselle....ja tarvittaessa jotain kannustinta pyöräilyyn ja kävelyyn,,,,

4. Liikenteen pahimmat ongelmat ovat:

    - tiestön rappeutuminen ja liikenneturvallisuuden vaarantuminen sen myötä.

    - maanteillä liikennekurin höltyminen /asenteiden muuttuminen negatiivisesti

    - kaupungeissa vallitsee monasti "villi länsi" , autoilijat, pyöräilijät ja jalankulkijat eivät kunnioita toisiaan. Liikennesäännöt hukassa suojateillä, liikenneympyröissä yms. Pyöräilijät eivät osaa liikennesääntöjä....suuntamerkit...pysähtymismerkit....kypärät....valot....heijastimet.....puuttuu yms.

    - Ylinopeudet, vaaralliset ohitukset, keltainen viiva ei merkkaa mitään....ajetaan punaisia päin surutta.....

Pahasuuntaus on kiertoliittymien lisääntyminen valta ja kantateille? Ne käytännössä pysäyttää liikenteen, ainakin jos on kyseisellä tiellä paljon raskastaliikennettä (rekat) niiden vauhtiin pääseminen kestää ja kestää, yleensä vastaantuliat estää rekkojen ohituksen, siinä perässä vain junnaillaan ja orotellaan. Kiertoliittymä on köyhän valtion eritasoriesteys!

Kun yhteiskunta on jo kauvan antanut suurien kauppakeskuksien rakentumisen valtateiden välittömään läheisyyteen niin muodostuu suuri poikittais/risteysliikenne. Hyvä esimerki tälläisestä on valtatie 4 Oulu-Kemi väli, kauppakeskukset pitää rakentaa valtateistä niin kauvas ettei ne häiritse pitkänmatkan liikennettä. Toinen vaihtoehto on eritasoliittymä erkamis/kiirytyskaistoineen se sjuvoittais valtatien liikennettä.

Aivan aluksi tulee muistuttaa, että liikkumisen vapaus on yksi suomalaisten perusoikeuksista. Se tarkoittaa myös sitä, että kansalainen saa valita itselleen parhaiten sopivan liikennemuodon.

1. Kaavoitus on yksi avainasioista. Liikenneväylien rakentamiseen tulee kiinnittää enemmän huomiota ja varoja. Monikaistaiset tiet ja maanalaiset pysäköintilaitokset ovat tulevaisuuden ratkaisu joka tulee loppupeleissä yhteiskunnalle edullisimmaksi. Mitä jouheammin pääsee työntekoon, sitä paremmin Suomi voi!

2. Joukkoliikenteen tulisi olla palvelevaa ja turvallista. Valittaen on todettava, että todellisuudessa linja-autoissa ja junissa kulkee väkeä, joiden läheisyydessä ei tunne olevansa turvassa edes aamuisin. Huumeiden käyttäjät ja avohoidoissa olevat ovat pelottava ongelma. Moni kulkee työmatkansa aina henkilöautolla ainoastaan siksi, että julkisissa kulkuneuvoissa on riski joutua päihteiden käyttäjän lähentelemäksi tai jopa fyysisen väkivallan uhriksi.

3. Harva muistaa, että kaikki suomalaiset eivät osaa ajaa polkupyörällä tai eivät ole tähän taiteen lajiin muuten kykeneviä. Kesällä lyhyehköjä matkoja on toki kiva kävellä mutta liikenneväylästöjä ei voi mitoittaa kauniiden kesäpäivin mukaiseksi. Näihin perustuen kävelyn ja polkupyöräilyn lisääminen on kaksipiippuinen asia, jota toki kannattaa suositella mutta toisaalta yhteiskunnan varojen lisääminen näiden liikennemuotojen kehitykseen voi olla kannattamatonta.

4. Liikenteessä suurimmat ongelmat ovat:

    A: Tieverkko ja sen kehitys. On hyväksyttävä, että henkilöauto on usein järkevin kulkuneuvo työmatkoille tai merkittävälle osalle työmatkaa. Siksi tieverkon kehitykseen ja ylläpitoon suunnattuja määrärahoja ei saa jatkuvasti supistaa.

  B. Kaavoitus. Perhekäyttöön sopivimmat asunnot rakennetaan usein etäälle työpaikoista. Kansalaisilla ei ole enää varoja hankkia asuntoa esimerkiksi Helsingin keskustan tuntumasta vaikka työpaikka olisikin siellä. Kun rahaa ei ole, joutuu alkuperäinen helsinkiläinenkin evakkoon Espooseen viimeistään silloin, kun perheeseen tulee jälkikasvua ja elämä yksiössä käy hankalaksi.

   C: Joukkoliikenteen kankeus ja turvattomuus. Kankeus johtuu huonosta liikennesuunnittelusta, esimerkiksi BRT-järjestelmiä, pikabussilinjoja jotka muistuttavat topiminnallaan Jokeri-linjaa, ei ymmärretä ratkaisuina toisin kuten esimerkiksi Istanbulissa. Turvattomuudella tarkoitan matkustajien turvallisuutta - jos kujettajakin hakataan invalidiksi niin montako matkustajaa potkitaan hengiltä joko liikennevälineessä tai pysäkillä/asemalla.

   D: Eri liikennemuotojen yhteistyön puuttuminen. Jos liityntäpysäköinnit olisivat toimivia ja turvallisia, voisi osalla työmatkaa käyttää nykyistä enemmän muita liikennemuotoja. Lippujärjestelmä julkiseen liikenteeseen ei ole helpoin hallittava - sitä olisi syytä kohentaa.

   E: Yleisessä asenteessa liikenteessä on kehittämisen varaa kun puhutaan liikkenteen käyttäjistä yhtenä ryhmänä. Minä menen ensin, väliäkös muista! Ajatus on juurtunut syvään niin bussimatkustajien, pyöräilijöidenkuin autoilijoidenkin aivoihin.

1. Yksityisautoilun tekeminen mielekkäämmäksi alentamalla autoveroa. Samalla saataisiin autojen harmaatuonti lakkaamaan ja siihen liittyvät lieveilmiöt. ALV-tulot kasvaisivat roimasti. On kannattamatonta tukea joukkoliikennettä haja-asutusalueella ja tulisikin käyttää nekin rahat viisaammin autokantaa uudistaen. 

2. Joukkoliikenteen tulisi olla edullista, kattavaa ja nopeaa. Koska siitä ei sellaista Suomessa pitkien etäisyyksien ja hajanaisuuden vuoksi tule on radikaalisti harkittava onko joukkoliikenteen tukeminen edes tarpeellista.

3. Miksi kävelyä tai pyöräilyä pitäisi lisätä. Ruualla tuotettu CO2-päästö on merkittävästi suurempi kuin muuten.  

4. 

- autoilun vihaaminen ja autoliikenteen vaikeuttaminen keinotekoisesti

- liian pienet nopeusrajoitukset

- verokuormituksen kohdentaminen mm. tuottavaan työmatka-autoiluun 

- liian korkea autovero ja polttoainevero

Pyöräilyturvallisuutta voidaan ainakin lisätä näin:

1) leikkaamalla pensasaitojen ja puiden oksat, jotka tunkevat kulkureitille ja osuvat päähän tai estävät näkyvyyttä

2) laittamalla mutkat suoriksi tai loivemmiksi, koska 90 asteen mutkissa on vaarallista kääntyä, jos alla on irtohiekkaa tai märkiä lehtiä

3) kaatamalla keskellä ajoväylää kasvavat petäjät

4) paikkaamalla ajoreitillä olevat kuopat

5) lisäämällä valaistusta pimeään aikaan, jotta kuopat ja railot näkee ajoissa

6) kouluttamalla koirantaluttajat kulkemaan koiransa vieressä niin, että koira on pientareen tai nurmikon puolella, koska muuten on vaarana, että hämärässä ajava pyöräilijä ei huomaa talutushihnaa ja ajaa siihen kovaa vauhtia

7) rakentamalla korvaavat, nopeat ja turvalliset reitistöt tai väliaikaiset ylikulkusillat rakennustyömaiden tukkimien alikulkujen tilalle

8) tiedottamalla selkeästi ja ajoissa huonoista teistä, rakennusmonttujen olemassaolosta ja tuhottuja reittejä korvaavista uusista väylistä

9) poistamalla teiden ylityskohdista pyöräilyä haittaavat betoni- tai kivikorokkeet

10) auraamalla tiet talvisin paremmin ja raapimalla näkyvän jään rosoiseksi ja heittämällä suolaa päälle

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Joukkoliikenteen tehostaminen, pikaraitiotiet ja lähijunat Turkuun ja Tampereelle (ja myöhemmin mahd. myös muualle), kaupunkirakenteen tiivistäminen joukkoliikennereittien ympärille. Haja-asutusalueilta hyvät yhteydet aluekeskuksiin.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Nopeaa, helppoa ja toimivaa, esim. tiheä vuoroväli, liityntäpysäköinti autoille ja pyörille, hyvin suunnitellut reitit ja pysäkkien paikat.

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Kaupunkien keskustoihin laajoja kävelyalueita, lisää pyöräkaistoja, kevyen liikenteen yhteystarpeita toteutettava. (esim. sillat)

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

1. VR:n ongelmat

2. Joukkoliikenne-etuuksien vähyys

3. Yksityisautoilun suosiminen kaupunkialueillakin.

1. Yhtenä tärkeimmistä ratkaisuista pidän sitä, että päiväkotipaikkoja lisätään lapsiperhealueilla. Perustelu: tällä hetkellä tulee todella paljon aivan turhaa edes-takaisin kulkua niin julkisilla välineillä kuin omalla autolla, koska päivähoitopaikkoja on liian vähän, tai ne ovat väärillä alueilla. Tämä aiheuttaa työmatkojen kohtuutonta ajallista ja matkallista lisääntymistä. Esimerkki Maunulasta: Matka Oulunkylän päiväkotiin + siitä töihin Pasilaan julkisilla kulkuvälineillä: puolitoista tuntia. Pelkkä työmatka: vartti. (Päiväkoti olisi 5 minuutin kävelymatkan päässä, mutta se on täynnä). Ja toinen esimerkki Maunulasta: autolla Veräjämäen päiväkotiin 15 minuuttia, siitä sitten töihin, ihan eri suunnalle. Ja Töölöstä: matka Taka-Töölöstä Lapinlahden päiväkotiin ja sieltä töihin Kallioon julkisilla: puolitoista tuntia.

Jos päiväkotipaikkoja lisättäisiin, päästäisiin eroon aivan turhasta toisiin kaupunginosiin lasten kuljettamisesta. Kaikkien arki helpottuisi, myös lapsettomien, ruuhkien vähenemisen muodossa. 

Ja toki muidenkin palveluiden tulisi sijaita asuinalueilla, eikä vain keskustassa tai kehien varsilla.

2. Poikittaisliikennettä lisää. 

3. Ehdottomasti tärkein tekijä tähän ovat pyöräkaistat. Ne parantavat niin pyöräilijöiden kuin jalankulkijoiden turvallisuutta ja liikennemukavuutta. 

4.

1) Autoilijat, jotka eivät anna tietä jalankulkijoille.

2) Piittaamattomuus muista, röyhkeys.

3) Bussikuskit, jotka tahallaan ohittelevat liian läheltä pyöräilijöitä.

4) Se, ettei bussikaistoja kunnioiteta vaan henkilöautot ajavat niillä.

Mielestäni linja-autot, bussit ja muukin raskas liikenne pitäisi kannustaa biokaasuajoneuvoiksi niin, että saastuttava autoilu ei yksinkertaisesti kannattaisi. Myös henkilöautojen verotus yms. asioissa biokaasusta pitäisi tehdä selvästi muita edullisempaa. En käsitä sähköautovimmaa, koska sähkö voi olla ydinvoimaa eikä se niin kovin ekologista ole, jos vähänkin laajemmin asiaa ajattelee. Jos tuijottaa vain jotain sähkön tuoton hiilidioksidimäärää, niin se on ihan oma häpeä se.

Työnantaja voisi tukea pyöräilyä hankkimalla vaikka pyörän tai antamalla aikaa vaatteiden vaihtoon ja suihkussa käymiseen. Kovasti näyttää siltä, että parempikuntoiset työntekjät sairastaa vähemmän kuin muut. Luulisi siinä olevan kylliksi porkkanaa työnantajalle. Voisihan ajetut kilometrit vähentää verotuksessa. Siinä olisi porkkanaa polkijalle.

Tietysti, jos palveluja olisi lähellä, niin ei tarvitsisi kauas kurvailla.. Mutta tuohon ei kukaan usko. Eikä kukaan usko tiheämpään joukkoliikenteeseenkään. Nyt varsinkin karsitaan juuri siitä, mihin pitäisi satsata, jos ympäristöä ajattelee. Ihaninta olisi jos pienet paikallisjunat/metrot kulkisivat jatkuvasti samaa rataa. Ne eivät tosin palvelisi kuin tiheät (3000 asukasta) keskittymät. 

Kannatan lääkärin kirjoittamaa liikuntareseptiä. Jos ei oma järki riitä, niin otetaan avuksi lääkärinmääräys. Tämä oli nyt vähän aiheen ohi ;)

Liikenne saastuttaa eikä henkilöautoilla ajaminen ole viisasta, kun autossa on yleensä vain yksi henkilö. Autoilu on myös kallista, koska polttoaineen hinta on huikea. Hyvä niin, se ehkä karsii huviajelua. Mutta kyllä joka kerta tankatessa ahdistaa. Myös pienissä kaupungeissa on ruuhkia, koska kaikki liikkuvat samaan aikaan. Eikö tätä voisi mitenkään porrastaa? Vuokra-autojärjestelmää kannattaisi kehittää. Liikennevaloristeyksiä valvomaan voisi valjastaa jonkin tekniikan ihmeen. Turha siihen on poliisin resursseja hukata.

Tämä unohtui sanoa.

Sähköautoilu, sähkömopoilu... voi hyvinkin ekologista verrattuna muunmuassa maakaasuun. Jakeluverkosto on valmiina, ei tarvitse kehittää tai aloittaa toimintaa, ainoastaan "tankkaus" kehitetään nopeammaksi. Lisäksi sähkön etuna tuotantosuunnan suora ja nopea vaikutus päästötasoon -> hiilivoimalasta vaihto ydinvoimalaan tiputtaa taatusti päästöjen määrää. Lisäksi kuluttaja itse voi ostaa "norppasähköä" tms jolla voi osaltaan vaikuttaa esim. tuulimyllyjen pystyttämiseen.

Biopolttoaineet, varsinkin etanoli on mielestäni ruoan haaskausta ja siitä tulevaisuudessa tulee olemaan ainoastaan pulaa. Kuinka perinteisten tai nykyisten biopolttoaineiden tuotantoon voidaan vaikuttaa ostopäätöksillä? Ei mitenkään, ainoastaan että jättää käyttämättä.

Polttokennoihin varsinkin vetypohjaisiin siirtymisessä haaskataan vettä. Puhtaiden vesien määrä on maailmassa vähenemässä dramaattisesti ja vähintään oudoksuttaa, varsinkin juomakelpoisen veden käyttö polttoaineena. Polttokenno on hyvä asia jos polttoaineen pohjana on jokin muu aine kuin veden käyttöön perustuva vety, jonka tuotanto on äärimmäisen energiaa vievää puuhaa.

Saksalaiset ovat kovasti liputtaneet maakaasun puolesta koska heillä valmis verkosto. On esitetty tutkimustuloksia joissa kaasun jakeluverkostossa on sisällä kuukauden ajaksi polttoainetta koko maalle, kun taas sähköverkon kaatuessa energian jakelu keskeytyy miltei välittömästi. Näin onkin mutta tuonlaisilla tutkimustuloksilla ainoastaan vääristellään ihmisten käsitystä energiamuotojen välisistä eroista. Saksalaisten juttuihin ei aina kannata suhtautua kovin vakavasti, he ovat erittäin taitavia tuomaan omalta kannaltaan tärkeät argumentit esille oikeassa valossa. Oikein suunniteltu sähköverkko pystytään nostamaan ylös muutamissa tunneissa, eikä jakelun keskeytyminen ole merkittävä.

Lisäksi sähkön ohjaaminen suhteellisen simppeliä puuhaa ajoneuvoissa, kuluvien osien määrä vähenee, huoltokustannukset tippuvat murto-osaan polttomoottoriin verrattuna... Ainoa haitta koituu Saksalaiselle autoteollisuudelle joka on hairahtanut sähkön sijasta polttokennoihin ja maakaasuun koska haluaa rahastaa niillä kuluttajaa ennen shköön siirtymistä.

Sähkössä näkisin tulevaisuuden henkilöliikenteessä, jos yhtään ekologiset ja käytännön syyt painavat vaakakupissa.

Ainakin pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen käyttöäni lisäisi se, että liikennevälineiden vaihdot ja turha odottelu pysäkeillä minimoidaan. Aikaa menee suunnattomasti hukkaan kaikilta matkustajilta, kun he sukkuloivat sekavaa (työ)matkaansa useilla eri kulkuneuvoilla. Myös junien ja bussien aikataulut muodostuvat väkisinkin hitaammiksi suunnattoman, kulkuneuvoja vaihtavan massan tunkiessa kulkuneuvoon. Siksi olenkin pyrkinyt minimoimaan kulkuneuvojen ja maksimoimaan omien jalkojen käyttöä.

Turhien vaihtojen jäädessä pois matkustajan ei tarvitse huolehtia vaihtoaikatauluista, vaan hän voi keskittyä nukkumaan, unelmoimaan, työskentelemään tai nautiskelemaan. Liiallinen ryntäily lisää ahdistusta ja stressiä sekä taskuvarkauksia, eikä harvaan kulkevien bussien odottelu hämärillä syrjäpysäkeillä lisää turvallisuuden tunnetta. Lisäksi vaatteet kastuvat ja likaantuvat, kun onneton matkustaja joutuu rynnimään vaunuista toiseen pillastuneen karjalauman keskellä.

Ylimääräiset vaihdot eri busseihin ja vaunuihin uusien matkustajien pariin lisäävät myös influnssaepidemioiden leviämisnopeutta ja todennäköisyyttä. Tämä on mallinnettu tosia-asia, ja myös yhteiskunnalle ja työnantajille aiheutuvista sairauskuluista voidaan tehdä laskelmia.

Olemme hyvin riippuvaisia autoista ja kasvatamme lapset autoriippuvaisiksi kuljettamalla heitä tarhaan, kouluihin ja harrastuksiin autoilla. Mitäpä jos opettaisimme lapsille, että ensisijainen tapa liikkua on kävely tai pyöräily. Esimerkin voima on suunnaton. Arkiliikunta on opittava lapsena, jolloin riski mm. liikalihavuuteen pienenee.

1. Työpaikkojen ja palveluiden tarjoajien pitäisi kannustaa joukkoliikenteen käyttämiseen päivittäisessä liikkumisessa. Esimerkiksi kokeilusetelit paikallisliikenteen kokeilemiseksi tai palkkaetuna/ekoetuna/yrityksen ekologisuusohjelman osana, joukkoliikenteen käyttämiseksi, kun työpaikan ei tarvitsisi enää tarjota pysäköintipaikkaa. Vaadittaisiin ekologisuusohjelma yrityksiltä, jotka kartoittaisi työntekijöiden työmatkat ja ekologisuuden. Hyvä olisi myös mahdollistaa autojen pysäköinti lähelle joukkoliikenteen pysäkkiä, josta matkaa voisi jatkaa joukkoliikennevälineellä loppumatkan haja-asutusalueella.

2. Pitäisi olla jatkovasti saatavilla oleva mobiilipalvelu linja-auto vuorojen etsimiseksi. Linja-autoihin enemmän lämmitystä talvikausien ajaksi ja ajoittainen jäätyneiden jäiden poisto linja-autoista, paremman ohjattavuuden parantamiseksi. Lämmitetyt kopit osille pysäkeistä talvikauden ajaksi.

3. Pyöräilyreittien parempi kunto, pyöräilyreittien kartat ihmisten tietoon ja pyöräilyetua/sauvakävelyetua työhyvinvointina/kuntoutuksena tuettava työpaikoilla.

4. Ihmisten kokeman joukkoliikenteen oikuttelu on korjattava ja korjattava haitat myöhästelystä. Aikataulujen suunnittelu myös muuna aikana kuin koulupäivinä, koska tietyt reitit eivät kulje kuin koulupäivinä esim. töihin kulkevilla. Parannettava veroetua verrattuna yksityisautoiluun, kun käyttää joukkoliikennettä tai omaehtoista liikuntaa pyöräillen/kävellen. Yhteiskyytejä tuettava kaikin tavoin, myös pienemmillä paikkakunnilla, jotta ihmiset pääsevät käyttämään palveluja. Palvelut nykyään keskittyneet isompiin komplekseihin.

Ei alkolukkoa pakollisiksi kaikkiin autoihin. Kaikki eivät käytä alkoholia. Ei voida ajatella , että absolutistit maksavat alkoholisoituneiden kuluja. Tässä haisee jonkun tahon ajama rahankeruubisnes, raaka voiton tavoittelu. Eihän se näin voi mennä, herätys! Jos välttämättä halutaan alkolukko, niin se pitää kohdentaa alkoholisteille, rattijuopoille. Alkoholismissa sen syntyjuuret ovat syvällä historiassa. Kohdistetaan hoito syyhyn eikä sen seurauksiin. Alkoholismi on sairaus, jota ei alkolukolla paranneta. Rattijuoppo pitää ohjata hoitoon. Yksinkertaistetaan asioita ja hoidetaan asiaa sairautena. On hyvin yksinkertaista ajattelua ajaa alkolukkoa kaikkiin autoihin. Yhteiskunnan varoja haaskataan tarpeettomasti liian byrokratian ja moninutkaisen lainsäädännön vuoksi. Tämä on aina kaikkein kallein tie yhteiskunnalle. Lainsäädäntöä pitää yksinkertaistaa. Alkolukkoasia olisi mietittävä perusteellisesti uudelleen, niin että kaikki kansalaiset eivät joutuisi sen maksumiehiksi. Yksinkertaistetaan asiaa niin, että vain ja ainoastaan rattijuopot tulisivat maksamaan omat kulunsa.

1.

Reittisuunnittelu ja tehokas aikataulusuunnittelu vaatii paljon taustatyötä. Jotta joukkoliikenne palvelisi työntekijöitä, on joukkoliikennevälineen oltava perillä työmaalla ennen kuin työvuoro alkaa. Kotikaupungissani on täydellisen epäonnistumisen monumenttinä lakkautettu bussilinja, joka saapui työmaalle työvuoron jo alettua ja lähti sieltä vasta kaksi tuntia työvuoron jälkeen. Eipä ollut ihme ettei ollut käyttäjiä, kun ei oltu otettu selvää milloin työvuorot alkavat ja missä työntekijät asuvat. Onnistuessaankin vuoron aikataulu olisi palvellut vain yhtä vuoroa, ja työpaikassani tehdään kolmivuorotyötä.

Varsinkin kaupunkialueiden aikataulut tulee suunnitella siten, että kaupunkialueen laidalta pääsee ko. alueen vastakkaiselle laidalle ennen töiden alkua, ja vastaavasti sieltä pääsee myös takaisin kotiin töiden jälkeen. Liian monet kaupunkilinjat aloittavat niin myöhään, että kaupungin laidalta pääsee keskustaan mutta vastakkaiselle laidalle tullessa olisit jo myöhässä. Tämä pakottaa oman auton käyttöön.

2.

Ensinnäkin seudullisen ja kaupunkien joukkoliikenteen tulisi palvella aluettaan sekä säteittäisesti että ns. kehä-/poikittaislinjoin riittävän tiheällä vuorovälillä. Mitään järkeä ei ole siinä että matka-aika nelin- tai jopa viisinkertaistuu, kun täytyy kulkea yhden tietyn solmupisteen kautta päästäkseen perille.

3.

Kävely ja polkupyöräily eivät varsinaisesti ole joukkoliikennettä eivätkä siten kuulu joukkoliikenteen kehittämisen piiriin. Liityntäliikenteenä pyöräily onnistuu mutta vain yli 10 km:n matkoilla, ja pyörät tarvitsevat liityntäpysäköintipaikkoja.

4.

Kertalippujen hinnat ovat tolkuttomat, eikä muita lipputuotteita mainosteta läheskään tarpeeksi. Tämä koskee sekä juna- että bussiliikennettä.

Vaihtoyhteyksiä liikennöitsijöiden välillä ei juurikaan ole, tai parhaimmillaankin ne toimivat vain hyvällä tuurilla. Eräillä liikennöitsijöillä ei ole vaihtoyhteyksiä edes omien linjojensa välillä. Lisäksi on linjoja, joissa liikennöitsijällä A on vaihtoyhteyden odottamisvelvollisuus, mutta saman vaihtoyhteyden osana olevalla liikennöitsijä B:llä ei.

Joissain junayhteyksissä (pääkaupunkiseudun ulkopuolella) vaihtoyhteys on vain minuuteista kiinni, mutta aikataulutus on toteutettu siten, että mahdollinen jatkoyhteys lähtee vain pari minuuttia ennen kuin toinen juna saapuu.

Suurimmat ongelmat julkisen liikenteen kattavuudessa muodostuvat siitä, ettei palveluvelvoitetta ole. Jos jokin linja ei osan aikaa kannata, liikennöitsijä saattaa lopettaa koko linjan eikä vain kannattamattomia vuoroja. Pitäisi pyrkiä varmistamaan, että linjoilla säilyy tietty minimipalvelutaso mikäli linjoilla on kannattavia vuoroja.

Lipputuotteita tulisi yhtenäistää ja koordinoida siten, että samalla alueella kaikki lipputuotteet kelpaisivat kaikkien alueen liikennöitsijöiden kulkuvälineissä. Nykyiset järjestelmät pääkaupunkiseudun ulkopuolella ovat liikennöitsijäkohtaisia. Pahimmillaan yhtiön A kertalippu (jossa on vaihtoaikaa jäljellä) ei käy yhtiön B autossa mutta kelpaa kuitenkin yhtiön C autossa.

Joukkoliikenne on käytännössä koordinoimatonta eivätkä eri kuljetusmuodot tue toisiaan. Eri kuljetusmuotojen lipputuotteita ei voi ostaa toisen kuljetusmuodon lippuautomaateista. Esim. Ruotsissa rautateiden henkilöliikenneyhtiö SJ:n lippuautomaateista voi ostaa Länstrafikenin (lääninhallituksen organisoima ja kilpailuttama joukkoliikenne) bussilippuja, mikä onkin kätevää sillä busseissa ei voi maksaa pankki- tai luottokortilla.

Ely-keskusten tulisi tiukemmin ottaa joukkoliikenteen ohjat käsiinsä ja järjestää liikenne siten, että varsinkin harvaanasutuilla seuduilla juna- ja bussiliikenne tukisivat toisiaan ja busseilta olisi todellista syöttöliikennettä junille, ja että junilta olisi järkevät vaihtoyhteydet busseihin.

Rautateiden henkilöliikenteen monopoli on purettava, sillä VR ei ole halukas toimimaan muilla kuin kannattavilla reiteillä, yhtiö haluaa vain keskittyä kerman kuorintaan samalla kun muut reitit näivettyvät. Näitä reittejä ajetaan huonoilla aikatauluilla ja olemattomilla vaihtoyhteyksillä ilmeisesti vain siksi, ettei kukaan muukaan pääsisi ajamaan niitä.

Paikallisliikennettä tulee saada rautateille myös muiden kuin VR:n toimesta. Nykyisin vaatimukset liikenteen aloittamiseen ovat äärimmäisen haastavat, ja varsinkin Trafin luparuljanssi on enimmäkseen turhaa byrokratiaa. Tsaarinaikainen koneisto ei vain toimi.

Sama tsaarinaikainen hallintokoneisto on VR:n kompastuskivi. Hallintokoneistoa tulee keventää rankalla kädellä ja turhia pikkupomoja karsia. Lisäksi toiminnoissa on panostettava rautatieliikenteen asiantuntemukseen eikä valittava hallintoon henkilöitä, joilla ei ole minkäänlaista kokemusta rautatieliikenteen organisoinnista.

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Tehdä ympäristöt ihmisen mittakaavassa - sellaisia joissa on helppo ja mukava kävellä ja pyöräillä. Nämä lähiympäristöt voi yhdistää toisiinsa busseilla, junilla ja muilla julkisen liikenteen vaihtoehdoilla. Julkinen liikenne saadaan "keskittämällä" tehokkaaksi ja nopeaksi. Bussin ei tarvitse mennä aivan kotioven edestä, jos asemalle tai pysäkille pääsee mukavasti ja nopeasti pyörällä. Mukava, nopea ja sujuva tarkoittaa siis sitä, että pyöräilijän ei tarvitse odottaa liikennevaloissa, väistellä jalankulkijoita, ottaa niskaansa viereisten autoilijoiden pärskyttämää kuraa tai loskaa, eikä tarvitse talvella arpoa, onkohan katu jo aurattu.

Samoin jalankulku pitää tehdä mukavaksi, helpoksi ja miellyttäväksi. Esimerkiksi ostoskeskusten ympäristöjen pitää palvella jalankulkijoita, jotka pääsevät helposti ostoksineen bussipysäkille. Voi hyödyntää esimerkiksi pikkubusseja näillä palvelujen lähialueilla, siten että tiuhaan kulkevat pikkubussit kuljettavat ostoskeskukselta joka puolelle tärkeimmille bussipysäkeille. Esimerkkinä voi ajatella Vantaan Jumboa: pikkubussit Jumbon ja Flamingon pääovilta kuljettaisivat matkustajat niin Kehä III:n varteen kuin Helsinkiin ja Tikkurilaan menevien bussien pysäkeillekin.


2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Tiheää, sujuvaa ja suuntautua joka paikkaan.
Matkustan usein esimerkiksi Espoon Lippajärveltä Helsingin Pakilaan. Henkilöautolla matka kestää alle 20 minuuttia, julkisen liikenteen keinoin yleensä 45-50 minuuttia, iltaisin tai viikonloppuisin helposti tunnin.
Joukkoliikennematkaa epämukavoittavat pitkän matka-ajan lisäksi
-epäviihtyisät pysäkit
-vaihtopysäkkien väliset kävelymatkat epäviihtyisissä ympäristöissä (suurten autoväylien risteysalueilla, joissa jalankulkijaliikennevalot ovat hitaita ja pakokaasuja saa haistella runsaasti)
-aikatauluja ei ole suunniteltu vaihtoja silmälläpitäen, joten kulloisenakin hetkenä parhaan reitin joutuu aina tarkistamaan reittioppaasta. Koska sama bussiyhdistelmä toteutuu ehkä vain kerran tunnissa - parissa, yhden bussin vähäinenkin myöhästyminen tarkoittaa vaihtoyhteyden menetystä ja matka-ajan pitenemistä vähintään 10-30 minuuttia.

Eli
-pysäkit ja kävely-yhteydet miellyttäviksi ja mukaviksi (riittävä etäisyys kuraaviin ja meluaviin autoihin)
-mietityt reitit joukkoliikennepysäkeiltä palveluihin
-tiheät vuorovälit
-luotettavat ja ennustettavat yhteydet
-kattavuus, myös poikittaiset yhteydet

Tärkeää on paikallisliikenteen ja kaukoliikenteen hyvä yhteensovittaminen, hyvät jatko- ja vaihtoyhteydet. Kaukoliikenteen asemille ja pysäkeille pitää päästä helposti ja sujuvasti paikallisliikenteestä. Esimerkiksi Espoon asemalla vaihtoyhteyksiä kaukojuniin/-sta ei selvästi ole mietitty. Iltaisin Turusta saapuessa saattaa olla, että kaksi kertaa tunnissa kulkevat paikallisbussit lähtevät juuri samaan aikaan tai pari minuuttia ennen kaukojunan saapumista. Tällöin matka-aikaan tulee 25 minuuttia ylimääräistä odottelua. Tai esimerkiksi Helsingistä Juankoskelle matkustettaessa Kuopioon asti pääsee kyllä junalla, mutta toimivat vaihtobussiyhteydet toteutuvat vain 2 kertaa päivässä (ja nekin vain silloin, jos juna ei ole myöhässä). Muulloin bussi lähtee juna-aseman kupeesta esimerkiksi 7 minuuttia ennen junan saapumista.


3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Tekemällä kevyt liikenne mukavaksi ja helpommaksi vaihtoehdoksi joka tilanteessa. Kevyen liikenteen priorisointi autoihin verrattuna ihan kaikkialla.
-Väylien hyvä kunnossapito (ei kuoppia, töyssyjä, ylimääräistä hiekkaa, reunakiveyksiä), myös talvella!
-Suorat ja loogiset väylät
-Väylien viitoitus paremmaksi, yhtä hyväksi kuin autoilla (joka risteyksessä kadunnimi tai liittymäviitoituksia vastaavat suuntaopasteet). Myös viitoitus bussipysäkeille kuntoon erityisesti suurten väylien risteyskohdissa (kehä I, Kehä III, ...)
-Kohtaamiset autojen kanssa pieniksi, teiden ylitykset kevyttä liikennettä suosiviksi (jotta ei tarvitse odotella järkyttäviä aikoja liikennevaloissa painonappeja naputellen)
-Pysäköintimahdollisuuksia pyörille kaikkialle palvelujen, työpaikkojen ja kotien yhteyteen. Turvalliset, tilavat ja mieluiten säältä suojatut pysäköintipaikat lähellä sisäänkäyntejä.

Kun uusia liikenneyhteyksiä tai alueita suunnitellaan, tulisi ensin aina miettiä kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen yhteydet ja hyvä toteutuminen, sitten vasta autoliikenne. Suunnittelun pitäisi siis tapahtua parhaimman ja haluttavimman liikkumisvaihtoehdon perusteella. Nykyään suunnitellaan usein ensin autoväylät, ja sitten laitetaan kävely- ja pyörätie siihen reunaan. Tällä menetelmällä kevyen liikenteen reiteistä ei tule loogisia, mutkittelua ja teiden ylityksiä/alituksia on liikaa.

Maankäytön suunnittelu ylipäänsä on tärkeässä asemassa. Lisätäänkö edelleen automarketeja? Siinäkin tapauksessa että kaupat keskittyvät suuriin yksiköihin, voidaan ajatella myös kevyttä liikennettä lähiympäristön ja liikenneyhteyksien suunnittelussa. Jos suureen automarketiin pääsee lähiympäristöstä mukavasti ja näppärästi myös kävellen tai pyörällä, ilman että joutuu kiertämään rakennusta pitkiä matkoja ja poukkoilemaan suurilla parkkialueilla, on tehty edes jotain kevyen liikenteen hyväksi. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole juuri missään.


4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

-Liikenteessä (sen suunnittelussa ja toteutuksessa) toimitaan henkilöautojen ehdoilla. Autoilua priorisoidaan edelleen, vaikka yritetään "lisätä pyöräilyä" tai "edistää kevyttä liikennettä". Kun suunnitellaan autoille ja autoilijoille, pakotetaan ihmisiä autoilijoiksi. Tällöin vain "köyhät ja kipeät" matkustavat hankalalla ja epämukavalla joukkoliikenteellä, jos varaa autoon ei ole. Tällöin joukkoliikenteen arvo edelleen laskee, kun normiksi vahvistuu yhä enemmän tavallinen autoileva kansalainen. Toisaalta autojen määrän kasvaessa täytyy rakentaa lisää autoväyliä, parkkipaikkoja yms., mikä edelleen hankaloittaa kevyttä liikennettä.

-Juna- ja bussiliikenne ei ole kilpailukykyistä henkilöautoilun kanssa kaukoliikenteessä. Junaliput ovat suhteettoman kalliita yksityisautoiluun verrattuna. (Tähän lisätään vielä vaihtoyhteyksien heikkous, vaikeus kuljettaa lemmikkejä (lemmikkipaikat myyty täyteen) ja tavaroita (polkupyörä), myöhästymiset ja liikenteen epäluotettavuus, lippuja ei saa suosituille loma-ajoille yms. tekijät.)

-Kevyttä liikennettä ja joukkoliikennettä tarkastellaan aina erikseen. Joukkoliikenteen matkustaja on aina osan matkastaan jokin muu liikkuja, useinmiten kävelijä tai pyöräilijä, joskus myös autoilija (liityntäliikenne). Jos jompikumpi näistä matkan puolista ei toimi, koko matka ei toimi. Jos kävelijän on hankala ja epämiellyttävä kulkea pysäkille mahdollisesti auraamattomia väyliä sekä likaista ja meluista odotella siellä, joukkoliikenteenkin suosio heikkenee, vaikka bussiyhteys olisi tiheä ja autot siistejä. Toisaalta vaikka pysäkille olisi mukava kulkea puiston läpi ja pysäkkikin riittävän kaukana ohiajavista autoista, ei se auta jos bussi kulkee harvoin ja vaihtoyhteydet ovat heikot.

-Liikenne on osa ihmisten muuta elämää, mutta tätä ei juuri muisteta. Pyöräily ja kävely miellyttävässä ympäristössä on myös mukavaa liikuntaa ja edistää terveyttä, samalla kun kuljetaan lähtöpaikasta kohdepaikkaan. Autoliikenne tuottaa lähinnä haittoja, liikkumattomuutta ja päästöjä.
 

Keskityn vastaamaan kysymykseen 4.

Keskeisiä ongelmia:

A. Riippuvuus tuontiöljystä, jonka hintavaihtelu suurta ja riittävyys rajallinen

B. Liikenne kuormittaa lähiympäristöä ja tuottaa ilmastonmuutosta vauhdittavia kasvihuonekaasuja

C. Suomi ei ole tehnyt kauaskantoisia ratkaisuja uusiutuvien liikennepolttoaineiden osalta. Biodiesel, joka pohjautuu palmuöljyyn on kestämätön ratkaisu.

D. Biokaasulle ei ole vielä saatu syöttötariffia silloin kun se myydään liikennepolttoaineena. Useissa Euroopan sivistysvaltioissa on lähdetty tukemaan biokaasun liikennekäyttöä edistämällä hajautettua kaasuntuotantoa. Se lisää myös maan kriisivalmiutta.

E. Verotuksella on edistetty nestemäisten polttoaineiden kilpailukykyä.

Ehdoton ei GPS-valvonnalle!

Perustelut: Loukkaa yksityisyyttä sekä tulee aivan järjettömän kalliiksi.

Yksinkertaisinta olisi poistaa kaikki auto-, dieselverot yms. käyttömaksut ja nostaa polttoaineen hintaa. Lienee liian yksinkertaista ja muutama byrokraatti jäisi kenties työttömäksi?

itse asun ns. kehäkolmosen ulkopuolella, joidenki mielestä erämaassa, vaikka tästä onkin lappiin matkaa 400 kilometriä. ainut mikä tulevaisuuden liikenteessä huolettaa on sen hinta, yksilöllisyys ja luotettavuus.

monelle elintärkeää liikkumista on vuosikaudet tehty valtion taholta yhä kalliimmaksi ja kalliimmaksi millon mihinkin loppujen lopuksi turhaan syyhyn vedoten. suomi on iso maa ja kaikilla tulisi olla mahdollista valita missä haluaa. ikävä kyllä tätä menoa se ei oo mahdollista vaan liikennepolitiikka ajaa ihmisiä sinne kehäkolmoselle kun työssä ja asioilla tarvittava yksityisautoilu on tehty tavallisille ihmisille mahdottoman kalliiksi. joukkoliikenteeseen on päättäjien ollut tapana vedota, mutta totuus on että se ei ole läheskään kaikkien saatavilla koska sitä ei ole kaikkialla kannattavaa tarjota. ja jos se linja-auto sattuuki tuleen syrjäperille asti, niin sen aikataulut ei tod näk käy järkevästi kyytiä tarvitsevan aikataulujen kanssa yksiin, tämän olen itekki saanu kokea. kaikkea työtäkään ei voi tehdä etänä. joukkoliikennekki on tehty mahdollisimman monelle mahdollisimman sopivaksi, mikä tarkoittanee käytännössä sitä että harvalle se sopii täydellisesti ja osalle ei ollenkaan. tämän ja usein myös pakon takiahan ihmiset ajavatki omilla autoilla!

koko tämän marmatukseni pointti onki, että tulevaisuudessa ihmisillä tulee olla mahdollisuus valita, millä ja miten kulkee, eikä ihmisiä saa rankaista siitä että sattuu asumaan vähän sivummalla koska se on lapsille parempi paikka kasvaa, eikä siitä että ajaa omalla, tilavalla ja käyttäjälleen hyvällä autolla jotta voisi käydä työssä ja jotta koko perhe voi matkustaa tarvittavine tavaroineen ilman tarpeetonta verenpaineen nousua

Myös syrjäseutujen palvelujen pysyvyyteen tulisi kiinnittää huomiota. Puhutaan hienoin korulausein, että julkista liikennettä pitäisi käyttää, mutta eihän meillä täällä itärajalla ole sellaiseen mahdollisuuttakaan, kun karsitaan viimeisetkin linja-autovuorot pois. Samalla kiristetään oman auton käyttöön liittyvää verotusta. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että meidänkin on voitava liikkua ja jos julkisia kulkuneuvoja ei ole käytössä, niin pakkohan omaa autoa on käyttää. Työttömiä rangaistaan karensseilla, jos sattuvat asumaan maalla, jossa julkisia kulkuneuvoja ei kulje lähimainkaan eikä ole varaa ostaa myöskään omaa autoa kulkemista varten. Kehä kolmosen ulkopuolella asuvia rangaistaan koko ajan enenevässä määrin siitä, kun kaikki eivät halua asua suurissa kaupunkikeskittymissä. Polttoaineveroilla ja autoilulla rahastetaan oikein mässäily mielessä, se on aina helppo kohde lypsää ihmisiltä rahat valtion loppumattomaan kirstuun.

Alueelisen kehityksen nimissä panostetaan vain suurempiin maakuntakeskuksiin, pienten kuntien jäädessä aina suurempien jalkoihin investoinneista päätettäessä. Mikäli halutaan, että Suomella menisi kokonaisuutena jatkossakin hyvin, tulisi kiinnittää erityistä huomiota teiden kuntoon myös muualla kuin valtaväylillä. Tällä hetkellä voinen sanoa, tervetuloa vaan Lieksaan, useat tiet eivät juuri häviä Sortavalan kurjista tienpätkistä.Ei siis tarvitse lähteä itärajan taakse ihmettelemään kurjuutta, kun voi vaikka piipahtaa ihan tänne oman maamme rappeutuvalle alueelle. Rahaa ei vaan riiitä, vaikka kunnossapitoa vaativia väyliä olisi lukemattomia. Kreikan ja EU:n kirstuun varoja kuitenkin riittää niin, että sitä varten ollaan valmiita ottamaan jopa lainaa. Sopii ihmetellä.

Itse näkisin suurimpana ongelmana sen, että joukkoliikenteen käyttö on hankalaa varsinkin vieraalla paikkakunnalla. Oikean linjan ja pysäkin löytäminen on vaikeaa ja huonolla säällä odottaminen ikävää. Jos mukana on pieniä lapsia, raskaat kauppakassit tai vaikkapa pyörätuoli on julkisilla liikkuminen jo aika tuskaa tai lähes mahdotonta. Mitään teknisiä esteitä ei kuitenkaan ole, että asia olisi toisin. Mitä ne esteet sitten ovat, poliittisia vai onko se meidän asenteissa? Emme ota uudistuksia vastaan kovinkaan rohkeasti.

Yhtenä poliittisena esteenä voisin mainita lain, joka estää kutsuliikenteen harjoittamisen. Tarkoitan kutsuliikenteellä julkista liikennettä, joka kutsutaan aina esim. kännykän avulla siihen paikkaan, josta halutaan matka aloittaa. Reitti muuttuu aina sen mukaan, mistä asiakkaita tulee kyytiin ja jätetään kyydistä. Lehdessä olikin artikkeli, jossa kuvailtiin tulevaisuuden autoa joka kulkee ilman kuljettajaa ja poimii asiakkaita kotiovilta aina tarpeen mukaan. Tämä voisi olla totta jo tänään, kun ei jätetä kuljettajaa vielä pois :) Tekniikka antaa siihen mahdollisuuden, mutta kuinka on poliittisen tahdon ja asenteiden laita? Voisimme tosiaankin olla edelläkävijöitä ja parantaa työllisyyttä luomalla uutta.

Ministeri Kyllösen ehdotukset tiemaksuinta on hyviä, kunhan ne oikeasti auttavat autoilijoita eli poistavat väliaikaiseksi kaavaillun autoveron.

On vaan vähemmän huonoja. Hyvässä yhteiskunnassa ihminen saa itse päättää, mikä hänelle on paras kulkuratkaisu. Täällä autoilijat on poljettu maanrakoon, ja minun yksityisautoilijana maksamilla rahoilla tuetaan mm. tappiota tekevää joukkoliikennettä. On se mukava täällä maakunnissa katsella noita tyhjiä busseja. Maksetaan turhasta ja päästöjä varmasti tulee.

Päättäjien tuntuu olevan myös hyvin vaikea ymmärtää se, että ei se katso kelloa jos joskus joutuu työasioihin lähtemään vaikkapa aamuyöllä.

Se mikä uskomattominta on liikennepolitiikassa, on se että jos ostat ensiksi auton Suomen sosialistisella verohinnalla - maksat siitä käyttöverot - katsastukset - huollot - bensaa tankkiin ym. niin mikä ihmeen järki sanoisi että "jätänpä tuon kotiin, ja menen tunkkaisella bussilla musta savuvana perässä?"

Monessa kommentissa on kaivattu valinnan vapauden perään.

Kannattaa nyt kuitenkin muistaa, että valinnan vapaus - toki kukkaroa kaivamalla - on turvattu Suomessa vain autolla kulkevalle. Näin on myös suurilla ja keskisuurilla kaupunkiseuduilla, joilla valinnan vapaus voitaisiin turvata asiallisilla joukkoliikenne- ja pyöräilyratkaisuilla.

Samankokoisiin Pohjoismaiden ja saksalaisen kielialueen kaupunkeihin verrattuna laadukasta seudullista joukkoliikennettä ei ole tarjolla kuin Helsingin kantakaupungissa ja ratojen varsilla tai Turun ja Tampereen suurimmissa lähiöissä.

Asiallisen joukkolikenteen kehittäminen se estettiin 3.12.2009 linjalupajärjestelmällä, jonka seurauksena kunnilla tai yrittäjillä ei ollut YTV-alueen, Tampereen ja Turun kuntien rajojen ulkopuolella mitään oikeutta hankkia tai toteuttaa laadukasta joukkoliikennettä.

Valinnanvapauden toteutuminen edellyttää tältä osin tietysti parhaiden saman kokoisten ja vastaavien olosuhteiden mukaisten, kohtuuhintaisten joukkoliikenneratkaisujen toteuttamista. Helsingin seudulle, Tampereelle ja Turkuun raideliikennettä ja muihin suuriin ja keskisuuriin kaupunkeihin tiheästi liikennöitäviä bussilinjoja tiiviisti rakennetulle taajama-alueelle.

Pyöräily ei ole valinnan vapauden piirissä. Keskustoihin ei ole rakennettu liikennetarpeen mukaisia turvalliaa pyöräilyjärjestelyjä juuri missään Suomen suuremmassa kaupungissa. Kaupunkiseuduilla yhtenäinen pyörätieverkko ei ulotu kaikkiin taajamiin, vaan pyörällä pitäisi mazan mainitsemilla maanteiden kapeilla pientareilla. Talvipyöräilyä haitataan tahallisesti huonolla kunnossapidolla ja jopa kasaamalla lunta pyöräteille.

Valinnanvapauden toteutuminen edellyttää tietysti normaalin eurooppalaisen käytännön mukaista pyöräilyinfraa ja sen kunnossapitoa. Samaa tasoa kuin autoilijoillekin tarjotaan.

Kaavoitusta koskeva lainsäädäntö ei edellytä edes suurissa kaupungeissa järjestämään laadukkaita joukkoliikenne- pyöräily- ja jalankulkuyhteyksiä.

Kävelijöiden ja pyöräilijöiden liikenneturvallisuutta ei taata. Taajamissa nopeusrajoitukset ja tilannenopeudet ovat merkittävästi normaalia käytäntöä korkeammat, suojatiesääntöä ja liikennevaloja ei noudateta.

Tällä hetkellä Suomessa ei ole tasavertaista pelikenttää jossa joukkoliikenne, pyöräily ja kävely olisivat kulkumuotoina tasa-arvoisessa asemassa yksityisautoon verrattuna.

Missään tapauksessa sateliittivalvontaa ei saa hyväksyä! Sillä murennetaan ihmisten yksityisyys ja se loukkaa useita lakeja. Teknisten ongelmien lisäksi kallis. Samalla rahalla saa paljon muuta hyödyllisempää. Ainut hyötyjä on kiinalainen laitetoimittaja.

Tuntuu siltä, että virkamieskunta haluaa kiusallaan tehdä ihmisten arjesta mahdollisimman hankalaa ilman kestäviä perusteluita.

GPS-autoverotuksesta ei tule koskaan vientituotetta kuten ei tullut esim. VIRVE:stäkään...

Polttoaineverotus(=suuri kulutus ruuhkassa) ja hukattu aika ovat jo riittäviä rangaistuksia ruuhkassa kököttämisestä. Jos vain voisin, niin käyttäisin vaihtoehtoista reittiä tai kulkuneuvoa. TMC-pohjaisia navigaattoreita voitaisiin sensijaan suosia eikä mitään ihmisten vakoilua ruuhkamaksu järjestelmällä.

Asun siis  kaukana Helsingistä ja täällä ei ole MINKÄÄNLAISTA joukkoliikennettä, ei linja-autoja ei ratikoita eikä metroja, joten omalla autolla on valitettavasti työssä käytävä 20km päässä ja vielä kun käy 3-vuorotyössä, niin ei siinä paljon joukkoliikenteet auta. Mieheni on tavallisessa päivätyössä ja YHDELLÄ autolla koetamme parjätä, sitä edestakaisin kulkemistahan se on, mutta niin on laskettu, että kahta autoa ei millään kannata hankkia, siinä nousee kulut niin suureksi, että!

Mutta nyt nämä herrat ovatkin keksineet miten juuri meitä autolla pakosti kulkevia rangaistaan eli nostetaan dieselin hinta huippuun ja vielä verot päälle niin hyvin saa valtio kassaansa rahaa, varsinkin täälä syrjäseudulla olevilta.

Mutta kyllä tuo dieselin tuleva nosto vaikuttaa myös kaikkeen muuhinkin mm.ruokaan, joten siinä VOI korostan sanaa VOI tulla arkadianmäen väellekin hieman ihan pikkusen lisäkustannuksia palkkapussiin, mutta vain vähän. kun nillähän on sielä ne automaattiset palkannostajat, etteivät vaan ala köyhtyä kun kustannukset nousee.

Noh hankkimalupa on tietysti auki, että sinne voisi itsekin pyrkiä, mutta eipä tuo oikein kiinnosta, kaikki siellä ajavat vain ja ainoastaan omaa etuaan ja me pienet kansalaiset jäämme aina taistossa toiseksi.

Mutta tuo DIESELIN NOSTO ON KYLLÄ IHAN sanonko suoraan mistä? No sieltä! En tiedä kuka järkevä tuollaisen ajatuksen on kehittänyt. Ilmeiseti se joka ei osaa ajaa autoa ja haluaa kaikkien kulkevan linja-autolla tai jollain muulla joukkoliikeenvälineellä, mutta täälä se EI vain ONNISTU!

Joten ISO ISO KIITOS TEILLE HYVÄT ARKADIANMÄEN HERRAT KUIN NAISETKIN!!!

Kaupunkialueila pitäisi tarjota mahdollisimman paljon erilaisia asumismahdollisuuksia. Varsinaisella kantakaupunki- ja lähiöalueilla tiivis rakentaminen tuo sujuvuutta liikkumiseen ja näin palvelujakin voidaan keskittää mahdollisimman toimivasti sinne, missä ihmiset ovat. Helsingissä olisi luovuttava 75 neliön keskimääräissäännöstä, koska noin puolet helsinkiläistalouksista on yhden hengen talouksia. Näin ollen pienten asuntojen (yksiöiden ja kaksioiden) määrää olisi radikaalisti lisättävä ja näin estettäisiin asuntojen hintojen jatkuva nousu sekä tehtäisiin kantakaupungissa asuminen inhimillisemmäksi pienipalkkaisemmillekin ihmisille. Ei ole mitenkään järkevää ajaa veronmaksajia asumaan kaupungin rajojen ulkopuolelle siksi, että asunnot kantakaupungissa (eli siellä missä myös monen työpaikka on) ovat niin kalliita.

Joukkoliikenteen monimuotoisuus on suuri etu, koska jos yksi liikennemuoto toimii jonain päivänä huonosti, on vaihtoehtona edes jokin toinen tapa liikkua paikasta toiseen. Helsingin lisäksi ainakin Tampereella ja Turussa olisi mielekästä rakentaa linja-autoverkoston rinnalle jokin toinen julkisen liikenteen muoto, esimerkiksi paikallisjunajärjestelmä tai (pika)raitioteitä.

Poikittaisliikenteen kehittäminen toisi joukkoliikenteelle varmasti paljon uusia asiakkaita ja lisäksi kuntien välisten rajojen ylittävä liikenne varsinkin tiiviillä pääkaupunkiseudulla voisi olla hinnoittelultaan järkevämpää (ei moni halua maksaa seutulipun kallista hintaa esimerkiksi välistä Munkkiniemi-Leppävaara). Joukkoliikenteen kuuluu palvella myös kantakaupungin ulkopuolella asuvia ihmisiä.

Pyöräteiden suunnittelussa tulisi ottaa huomioon pyöräilijän todellisuus. Tällä hetkellä Helsingin keskustassa tilanne on se, että vaikka pyöräteitä on määrällisesti ihan mukavasti, niiden rakenteessa ei ole mitään järkeä. Pyörätie saattaa loppua yhtäkkiä kuin seinään ja alkaa toiselta puolelta katua kymmenen metrin päästä uudelleen. Pyörätieverkoston yhtenäistäminen nopeuttaisi huomattavasti pyöräilyliikennettä. Pyörätiet pitäisi sovittaa alueen edun mukaisesti joko ajoradan viereen tai SELKEÄSTI EROTETTUNA jalkatien viereen. Tällä hetkellä maalit ovat monista pyöräteistä kuluneet ja jalankulkijat eivät välttämättä tiedä, että toisella puolella väylää on pyörätie. Lisäksi monilta erittäin keskeisiltä liikenneväyliltä puuttuvat kokonaan pyörätiet, esimerkiksi Hämeentieltä ja Runeberginkadulta. Rauhallisemmilla sivukaduilla voi ajaa ajoradalla ilman varsinaista pyörätietäkin, mutta vilkkailla teillä, joissa on runsaasti sekä yksityisautoja että bussiliikennettä, on usein erittäin vaarallista ajaa autojen seassa varsinkin jos ei ole nopea ja kokenut pyöräilijä.

tai ajokaistoja niin että vanhempikin naisihminen uskaltaa ajaa täällä. Esim Hämeentielle jos on asiaa niin täytyy kummallisesti koukata alas rantatielle ja taas koukata ylös sinne minne olit menossa tai sitten kisailet tilasta ja hengestäsi bussien kanssa, jotka kyllä ehkä ohittavat nätisti mutta kiilaavat niin reunaan liikennevaloissa ettei varmasti ehdi niiden vaihtuessa takaa tulemaan. Tai jos ne ovat pysäkillä niin lähtevät liikenteeseen vaikka olisit puolivälissä bussin kylkeä, siitä sitten onkin kiilattava viereisen auton kylkeen tai alle. hohhoijaa, sitten vielä ihmetellään kun jotkut ajaa jalkakäytävillä.

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Pitäisi hyväksyä kaupunkiseutujen muutos moderneiksi ja monikeskustaisiksi.

Tämä tarkoittaisi esim. pääkaupunkiseudulla sitä, että yhä suurempi osa työpaikoista siirtyy Helsingin alueelta Vantaan, Espoon ja Kauniaisten alakeskuksiin. Silloin työmatkaliikenteen virrat eivät keskittyisi niin vahvasti nykyisiin ruuhkapaikkoihin. Keksittymistä ei voi estää, mutta gradienttia voi loiventaa.

Kun alakeskuksista rakennetaan kaupunkimaisia ja sinne tulee laajempi kirjo palveluita, väestöllä on yhä vähemmän tarvetta asioida tai työkennellä kantakaupungissa. Ahdas Helsingin niemi rasittuisi vähemmän. Samalla asumisen taso lähiöissä nousisi, kun lähemmäs saataisiin kaupunkipalveluja. Käytännössä tämä tarkoittaisi kaavoituksen muuttamista siten, että moottoriteiden ja kehäteiden risteyksiin nousevat kauppakeskukset kaavoitettaisiin vähemmän yksittäisten poikkeuslupahakemusten kautta muutamalle liike-eliitin pelaajalle, ja enemmän asiakkaiden ja asukkaiden viihtyvyyttä painottaen.

Tämä tarkoittaa autojen yleistymisen hyväksymistä ja viihtyisän ympäristön suunnittelua auto-perustaisen elämäntavan hyväksyen.

Jotta tälläinen suunnittelu olisi mahdollista, pitäisi torpata poliitikkojen ja virkamiesten (politbyroon) pyrkimys ylläpitää ja laajentaa julkisen hallinnon monopoleja. Yksi erityisen haitallinen keino ylläpitää julkisia monopoleja olisi kuntarajojen muutos työssäkäyntialueiden mukaisiksi. Mikäli politbyroo onnistuu pyrkimyksessään, saamme vain lisää VR:n tapaisia julkisia "palveluja", eikä yksikään asukas voi muuta kuin hyväksyä ne ainoana vaihtoehtonaan. Tämä sama ongelma on tietenkin olemassa myös muilla kasvavilla suomalaisilla seutukunnilla.

Julkisuudessa politbyroon suosima retoriikka kuntien "haitallisesta kilpailusta" ja "kerman kuorinnasta" tarkoittaa asukkaan kannalta sitä, että politbyroo haluaa estää asukkasta muuttamasta kuntarajan toiselle puolelle, jos kotikunnan palvelut ovat surkeita. Hallitsijat eivät halua, että hallitut kilpailuttavat hallitsijansa.

Kuten kaikki markkinataloudessa toimivat tietävät, suuretkin kaupalliset kilpailijat tekevät yhteistyötä silloin, kun siitä on heidän omalle bisnekselleen hyötyä. Kunnat ovat jääräpäisempiä, koska ne tietävät, että niillä on aina mahdollisuus verottaa asukkaitaan, jotka ovat suuressa määrin ns. pakkoasiakkaita. Mutta jos kunnilla on syytä pelätä tulopohjansa olevan muuttoaikeissa kuntarajan taakse, myös kuntaorganisaatiot löytävät keskinäisen yhteistyön mahdollisuudet. Ja luultavasti tekevät yhteistyönsä taloudellisemmin ja parempaa laatua tuottaen.

Perinteisesti vain yritykset ovat pystyneet kilpailuttaneet kuntia. Nyt me elämme asukkaiden kilpailutusmahdollisuuksien aikaa. Tätä kehitystä ei pidä vastustaa, vaan antaa sen muokata kaupunkiseutuja paikallishallintojen keskinäisen kilvoittelun kautta asukasystävälliseksi ja verorahojen suurempaa hyötyvaikutusta korostavaksi.

Pähkinänkuoressa: kaikkein keskeistä kaupunkiseutujen asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välisen liikkumisen helpottamisessa on edistää kaupunkiseutujen kuntien välistä kilpailua asukkaista.

Ahkerasti keskustassa pyörällä asioivana minulla olisi yksi toive: isojen kauppakeskusten lähellä pitäisi olla KATETTUJA, viedeovalvottuja pyöräparkkeja, joihin on helppo lukita monenlaisia pyöriä. Yksi parhaita fillaritelinemalleja on mielestäni vierekkäin sijoitetut, maahan valetut rautaputket (siis sellaiset nitojan niitin muotoiset, näitä on esim. Kampissa)

1. Joukkoliikenne pitäisi saada kuntarajoja ylittäväksi. Olen monasti tuskastellut kun työpaikalleni matkustaakseni minun täytyy ostaa hävyttömän kallis seutulippu, vaikka matkaa viereisen kunnan puolelle ei kerry kuin ehkä kilometri.

Lisäksi ruuhkautuvat bussit pitää ratkaista jotenkin. Asun alueella jonne linja-auto kulkee 10 minuutin välein, mutta silti bussit ovat ruuhka-aikana niin täynnä, että ihmisiä jää jopa pysäkille. Vuoroväliä ei kai enää hyödytä kaventaa, joten jotain muuta on keksittävä. Turun ja Tampereen pikaraitiotiehankkeet ovat mielestäni loistavia esimerkkejä kuntarajoja ylittävästä laadukkaammasta ja tilavammasta joukkoliikenteestä.

2. Ei pitäisi olla huolta siitä, että ei mahdu kyytiin ja lisäksi kuntarajan ylityksen ei pitäisi maksaa 20 euroa vaivaisen kilometrin takia.

3. Kävelyä auttaisivat uudet kävelykadut ja pyöräilyä pyöräkaistat. Ei siihen mielestäni muuta tarvita. Bensaan vielä lisää veroa niin bussit, raitiovaunut ja polkupyörät saavat lisää käyttäjiä. Autoveron voisi ehkä porrastaa asuinkunnittain, väestökeskuksissa korkea vero ja maaseudulla matala.

4. Aikataulujen ongelmat (myöhästyin töistä VR sotkujen takia monta kertaa, se ei käy laatuun), hinta (joka nousee rajalla suhteettomasti), kapasiteettiongelmat paikoin, yksityisautoilun kokonaisvaltaisuus (epäekologista ja kestämätöntä, paitsi haja-asutuksen alueilla)

Huomioon otettavia asioita Liikenne- ja viestintäministeriön liikennepoliittiseen selontekoon Lohjan kaupungin osalta:

Länsiradan (Espoo-Kirkkonummi-Vihti-Lohja -taajamaliikennerata) suunnittelun käynnistäminen ja sitä kautta radan toteutumisvalmiuden saavuttaminen on erittäin keskeistä sujuvan arjen liikkumisen saavuttamiseksi Lohjan ja pääkaupunkiseudun välillä.

Hanko-Hyvinkään radan sähköistys olisi varsinkin tavaraliikenteen osalta tärkeää jo mahdollisimman nopealla aikataululla, mutta jatkossa myös henkilöliikenteen osalta osana Länsirataa.

Ennusteiden mukaan E18-tie ruuhkautuu huolestuttavalla vauhdilla. Länsirata vähentää moottoritien investointitarvetta, mutta siitä huolimatta ratayhteyden rinnalla myös E18-tieliikenteen sujuvuuden parantamiseen varsinkin joukkoliikenteen osalta Lohjan ja pääkaupunkiseudun välillä on panostettava. Sujuva joukkoliikenne varsinkin E18-tien ruuhkaisimmilla osuuksilla Espoon Ämmässuon ja Kehä I:n välillä edellyttää joukkoliikennekaistoja molempiin suuntiin. Joukkoliikennesuunnittelu kehyskuntien ja HSL:n välillä pitäisi saada sellaiseksi, että kehyskunnista tulevat linja-autovuorot otettaisiin paremmin huomioon myös HSL:n liikennesuunnittelussa.

Poikittaiset liikenneyhteydet ovat tärkeitä myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Kehä V (vt 25 ja kt 51) vastaa muiden kehäteiden tavoin tähän tarpeeseen, ja siksi se pitäisi myös nimetä virallisesti kehätieksi, Kehä V:ksi. Liikenneturvallisuuden ja -sujuvuuden lisäämiseksi olisi tärkeää, että Lohjan Tynninharjulle rakennettaisiin eritasoliittymä Kehä V:lle.

Kevyen liikenteen edellytyksiä parantaa tiivis yhdyskuntarakenne ja Lohjan kokoluokan taajamat, joissa palvelut ovat saavutettavissa myös kävellen tai pyörällä.  

Yleisesti joukkoliikenteen sujuvuutta lisääviä asioita, joita pitäisi liikennepoliittisessa selonteossa ottaa huomioon, ovat mahdollisuus yhtenäiseen joukkoliikenteen matkalippuun kaikissa matkaketjun kulkuvälineissä ja kaikilla alueilla sekä pääkaupunkiseudulta kehyskuntiin suuntautuvan pendelöinnin kasvun huomioon ottaminen.     

Jussi Savela

kaupunkisuunnittelujohtaja

Lohjan kaupunki

1.
Kaavoituksen tulee ohjata työpaikat ja asunnot toistensa lähettyville.

Taajaman ulkopuoliset megamarketit lisäävät turhaa autoilua ja siirtävät logistiikan ostajan vastuulle, kun parempi olisi jos olisi useita pienmyymälöitä, jossa voi käydä kävellen. Tähän voisi kannustaa lainsäädännöllä; ei keppiä marketeille, vaan porkkanoita lähimyymälöille: aukioloajat, verotus, yms.

Etätyön tekemistä voisi lisätä. Varsinkin tietotyössä työpaikan sijainnilla ei ole väliä.

Voisi myös harkita erilaisia etätyöpisteitä, joissa saisi vuokrattua työpisteen tarvittaessa ja jossa olisi valmiina tarvittavat varusteet etötyön tekemiseen. Riittäisi, kun menisi lähimpään etätyöpisteeseen varsinaisen työpaikan sijasta.

2.
Joukkoliikenteen tulee olla säännöllistä ja riittävän tiheää, jolloin odotusajat jäävät lyhyeksi. Tähän voi auttaa esimerkiksi taksin ja bussin välimuoto, jota voisi kutsua vaikkapa kookojabussi. Ideana olisi, että se kutsutaan tiettyyn osoitteseen ja samalla kerrotaan minne ollaan menossa. Kun kutsuja on riittävästi, optimoidaan sopiva reitti, jota kookojabussi ajaa ja jonka varrelta matkustajat poimitaan kyytiin ja toiset poistuvat kyydistä. Optimointiin tarvittavan ohjelmiston kehittämiseksi löytyy Suomesta varmasti voimavaroja (samalla saadaan kehitettyä hieno vientituote). Koska idea on nyt julkisesti esitetty, saa sitä minun puolesta vapaasti hyödyntää.

Junaliikenteen puolella voisi harkita paikallisesti kiskobusseja (moottorivaunuja), joilla saadaan odotusaikoja pienemmäksi, kun koko junan sijasta liikkuvat useat yksittäiset vaunut (tai vaunuryppäät).

Taajama-alueilla voisi (lähitulevaisuudessa) edellä esitettyjen vaihtoehtojen lisäksi ottaa käyttöön automaattitaksit, jotka tilattaisiin paikalle ja kulkisivat sitten automaattisesti haluttuun osoitteeseen. Tästä voisi saada Suomeen jopa uuden kasvualan, jos valmistajille annetaan mahdollisuus kokeilla laitteitaan ilman monimutkaista lupabyrokratiaa ja sopivalla veroporkkanalla.

3.
Pyöräteitä olisi helppo lisätä maalamalla niille oma kaista autotien tai kadun reunaan. Mielestäni pyöräilijät sopivat paremmin ajotien reunaan, kuin esimerkiksi yhdistetylle pyörä- ja kävelytielle. Autoilijat myös huomaisivat pyöräilijät helpommin, kun ovat samalla ajoradalla eivätkä kävelijöiden seassa.

Lyhyemmät etäisyydet kannustavat kävelyyn ja pyöräilyyn. Kohdasta 1 löytyvät keinot matkojen lyhentämiseen.

Katetut ja vartioidut pyöräparkit auttaisivat pyöräilijöitä. Sopivia kohtaita pyöräparkeille olisivat paikat, joissa jo nyt näkee paljon pyöriä: linja-auto- ja rautatieasemat, kauppakeskukset, taajamien keskustat,... Parkit voisi järjestää, joko kunnallisena palveluna tai yksityisesti (julkisen tahon tuella). Itse voisin kohtalaisen parkkimaksunkin maksaa, jos saisin pyöräni sateelta ja varkailta suojaan.

Verotukselliset keinot auttavat myös pyörälyn ja kävelyn lisäämiseen. Nykyään esim. työnantajan tarjoama polkupyörä katsotaan verotettavaksi eduksi. Voisiko lihasvoimalla toimivat "kulkuneuvot" olla verottomia etuja? Työnantaja voisi siis ostaa henkilöstölle ilman veroseuraamuksia pyöriä, lenkkeilyvarusteita ja muita liikuntavälineitä. Kansantaloudellinen hyöty olisi varmasti suurempi kuin muutamat veroeurot, joita valtio nyt ko. asioita verottamalla saa...

4.
Autoilijat eivät kunnioita jalankulkijoita vaan suojatie on vaarallisin paikka kävelijälle. Tässä voitaisiin ottaa mallia Virosta, jossa laajalla tiedotuskampanjalla asia saatiin korjattu. Tehokas keino on myös sakotus, jota on hyvällä menestyksellä mm. Kanarian saarilla toteutettu. Siellä saa kunnon sakon (useita satoja euroja), jos jättää pysähtymättä suojatien eteen, jolle on astumassa jalankulkija. Kaikki Kanarialla lomailleet ovat asian varmasti huomanneet: suojatie on helppo ylittää ja autoilijat hidastavat jo hyvissä ajoin ennen suojatietä.

Kaupungissa asuja kärsii jatkuvasta liikenteen melusta. Sähköautot (tulevaisuudessa), meluvallit (voisiko näitä laittaa talojen seiniin vaimentamaan katukuilun kaikuja?) ja hiljaisemmat asfaltit auttaisivat asiaan.

Maanteille olisi hyvä saada lisää ohituskaistoja niille teille, joilta vielä puuttuvat.

Teiden kunto on paikkapaikoin huono (kuoppia, reikiä asfaltissa, yms.).
 

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

- vastaan pääkaupunkiseudun näkökulmasta:

- joukkoliikenteen tulisi mielestäni olla nopeampaa ja taloudellisesti kannattavampaa kuin yksityisautoilun. Jos useammat ihmiset käyttäisivät joukkoliikennettä, ruuhkat, ilmansaasteet ja melusaaste vähenisivät pääkaupunkiseudulla. Kannatan myös ruuhkamaksuja. On ikävää, että Helsingin keskustan asukkaiden on kärsittävä melusta ja saasteesta, jotta rikkaat voivat körötellä maastureillaan lähikunnista työpaikkojensa oven eteen.

- kaikenlaista joukkoliikennettä pääkaupunkiseudun lähikunnista pitäisi lisätä Helsinkiin, jotta sieltä ei tarvitsisi tulla yksityisautolla. Myös metrolinjoja pitäisi olla enemmän.

- toivon pääkaupunkiseudulle myös parempia pyöräteitä, jotta useampi ihminen uskaltaisi ajaa pyörällä töihin. Tällä hetkellä pyöräilyn harrastaminen on uhkapeliä henkensä kanssa.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

- nopeaa ja edullista ja tarpeeksi reittejä eri suuntiin.

- toivoisin myös hiljaisempaa joukkoliikennekäyttäytymistä. On kurjaa, kun työmatkoilla joutuu ratikoissa kuuntelemaan kännisiä örveltäjiä. Koko ajan tuntuu myös lisääntyvän nappikuulokkeista musiikkia kuuntelevien määrä. Melkein aina musiikki on niin kovalla, että se kuuluu läpi, mikä on hyvin ärsyttävää.

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

- polkupyöräilyä varten Helsinkiin tarvittaisiin ehdottomasti lisää pyöräteitä, eivätkä pyörätiet saisi loppua kuin seinään niin kuin tapahtuu tällä hetkellä mm. rautatieaseman ja mannerheimintien välisillä reiteillä.

- pyörätiet pois kävelyteiden keskeltä. Hankalampia teitä pyöräillä on tällä hetkellä Helsingin rautatieaseman edestä kulkeva pyörätie, jossa rautatieasemalle menevät ihmiset kävelevät matkalaukkujaan vetäen. Toinen yhtä vaarallinen paikka on Helsingin kauppatorin laitaa kulkeva pyörätie, jolla palloilevat kesäisin kymmenet turistit ja torin avaamis- ja sulkemisaikaan torikauppiaat kärräävät tavaroitaan.

- pyörätiet pitäisi myös aurata talvisin, jotta pyöräily voisi lisääntyä.

- pyöräteillä myös eksyy helposti, jos ajaa keskustan ulkopuolella eikä tunne seutua. Opasteita ei ole missään. Mietin joskus, mikä kaaos syntyisi, jos autoilijoita poistettaisiin opasteet. Sellaisessa "kaaoksessa" pyöräiljät joutuvat ajamaan, kun opasteita ei ole ja jos ei tunne seutua.

- en tiedä, miten lisätä kävelyä Helsingissä, tai onko se yleensä mahdollistakaan. Itse kävelen mieluiten kauniissa ympäristöissä ja luonnossa, johon ei kuulu liikenteen jatkuva meteli, eikä ole saasteita. Tällaisia paikkoja ei Helsingistä löydy, ja tuskin tulee löytymäänkään, kun yksityisautoilu lisääntyy koko ajan.

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

- melu- ja ilmansaasteet kaupunkien keskustoissa, joka aiheutuu liian suuresta yksityisautoilun määrästä.

- yksityisautoilusta johtuvat ruuhkat, jotka aiheuttavat sen, että joukkoliikennekään ei voi olla erityisen nopeaa.

- rautatieliikenteen aikataulujen epäluotettavuus.

- joukkoliikenteen kalleus.

Kiitos LVM:lle, että olette kiinnostuneita kansalaisten mielipiteistä! Toivottavasti otatte mielipiteitä myös huomioon, eikä tämä ole vain näennäiskyselyä.

1. Maankäyttö on avainasemassa. Jos se on tilkkutäkkiä, ei siihen mitään järjellistä liikkumista saada, paitsi kävelyä ja pyöräilyä, ja niillä on enimmäisrajansa.  En silti toivo sitäkään, että Helsingin seudulla kaikki niityt, pellot, metsät muuttuisivat rakennuskortteleiksi. Pitäisi ottaa maaperäkartta kouraan ja suunnitella seudun yhteistä yleiskaavaa sen pohjalta ennen kaikkea moreeniharjanteille nauhamaisesti rakentaen mutta samalla myös järkeviä joukkoliikennereittejä hahmottaen.

Vuoroväli 10 min on suotava, siihen kannattaa pyrkiä, mutta siitä tiheämmäksi tuskin. (Kaksi kymmenen minuutin reittiä palvelee paremmin tai useampia kuin yksi 5 minuutin reitti. Tässä tarkoitan spåraa tai bussia.) Ja jotta tuo suotava tiheys saavutettaisiin, täytyy olla matkustajia. Jotta olisi tarpeeksi matkustajia, täytyy kiusata autoilijoita... no ei vaiskaan, ei piikkimattoa yllättäviin paikkoihin, mutta joukkoliikenteelle (muillekin kuin junille) ehdoton etuoikeus ja suorempi tie. Se on sekä taloudellista että reilua.

Luotettavuus, täsmällisyys ja helposti muistettavat aikataulut (mikäli vuoroväli on > 10 min).

2.  Helpot vaihdot, ennen kaikkea. Ja sitten tuo täsmällisyys (jotta reittioppaaseen voisi luottaa).

3. Erilaisia reittejä rinnakkain. Leveitä, sileitä, aurikoisia (kun paistaa eikä tuule vastaan). Hiukan polveilevia lehtipuukujanteita tihkusateelle ja vastatuulelle.  Muutenkin vaihtelevuus on kivempi juttu kuin puskea 10 km viivasuoraa.

4.  Liian paljon rahaa ja tilaa autoväyliin ja autopaikkoihin. Liian vähän rahaa joukkoliikenteeseen (ja sekin ehkä "valkoisiin elefantteihin" helppojen pikkujuttujen sijasta -- kannattaisi toteuttaa toisessa järjestyksessä).  Liian vähän kiskoja tällä seudulla, varsinkin raitiokiskoja. Raitiovaunuille on saatava niin selvät etuudet, että tyhmäkin ne huomaa (kahdessa merkityksesssä). Työnjakoa ratikoiden ja bussien välillä on selvennettävä -- ei ole paljonkaan tolkkua siinä, että samaa katua pitkin virtaa samaan suuntaan kumpiakin, mutta pysäkit ovat eri paikoissa (on stressaavaa ... eikä varmaan kovin taloudellistakaan).

Vähenisivätkö ruuhkat jos pysäköinti olisi tosi arvokasta kaikkien sellaisten työpaikkojen pysäköintialueilla missä työpaikalle olisi mahdollista saapua joukkoliikennettä käyttäen. Yritykset maksaisivat valtiolle veroa parkkipaikan pinta-alan mukaan ja pysäköintiveroa voisi porrastaa sen mukaan miten hyvin joukkoliikenne toimii. Korkeampi vero jos joukkoliikenne toimii hyvin, ei perusteita oman auton käyttöön. Silloin ei tarvitsisi kehitellä kalliita erillisiä ruuhkamaksuja eikä myöskään satelliittipaikannusta

Liikenneviraston pääjohtaja Juhani Tervala kertoo YLE:n uutisessa 23.9.11, että Helsingistä lähtee ja Helsinkiin tulee 1 000 junaa päivässä. Näistä reilut 800 on lähijunia ja vähän yli 100 kaukojunia.

Lisäksi Tervala kertoo, että Helsingin lähijunaliikenne on kasvanut 60 prosenttia oikoradan valmistumisen jälkeen.

Tervala on aivan oikeassa. Helsingin kaupunki- ja lähijunat aiheuttavat kapasiteettiongelman. Muuta maata palvelevia kaukojunia ei Helsinkiin tule kuin 3-5 kpl tunnin aikana! 

Kaukojunaliikenne hoituisi yhdellä kaksoisraiteella ja kolmella laiturilla. Pisara-rataa siis pitää käsitellä valtion tuen osalta kuten muitakin kaupunkiliikennehankkeita. 

Nurja puoli Pisara-radassa Helsingin lähi- ja kaupunkiliikenteenkin kannalta on se, että edes ne eivät saa Pisaralla sen hintaa vastavaa hyötyä.

On erittäin mukava huomata, että nykyisin joukkoliikenne ja sen kehittäminen on entistä enemmän puheenaiheena, ja että yhä useammat esimerkiksi Turussa kannattavat saasteettoman ja tehokkaamman pikaraitiotien rakentamista!

Turun kaupunginvaltuusto on tehnyt periaatepäätöksen pikaraitiotien rakentamisesta raskaimmin kuormitetuille joukkoliikennelinjoille, kunhan kaavoitus ja rahoitus saadaan kuntoon. Hanke on kallis, mutta se on esimerkiksi Turun joukkoliikenne 2020 -selvityksessä todettu kannattavaksi ja järkeväksi. Nyt Turun joukkoliikennelautakuntaan on tulossa esitys pikaraitiotien varsinaisen hankesuunnitelman käynnistämiseksi. Tämän suunnitelman pohjalta voitaisiin aloittaa neuvottelut rahoituksesta valtion kanssa, koska kustannukset selviävät näin konkreettisemmin. Myös Tampereella hankkeen kanssa ollaan pitkällä, siellä alustava yleissuunnitelma on tehty. 

Kansainväliset kokemukset osoittavat, että pikaraitiotie kasvattaa paitsi joukkoliikenteen suosiota, myös sen tehokkuutta, nopeutta ja toimivuutta. Pikaraitiotie on bussia huomattavasti nopeampi tapa päästä lähiöalueilta keskustaan, ja tästä johtuen raitiotie voi palvella myös kauempana sijaitsevia esikaupunkialueita paremmin kuin bussi. Raitiotien liikennöintikustannukset ovat bussia alhaisemmat, ja yksi kuljettaja voi hoitaa yhdellä vaunulla sellaisen ihmismäärän kuljettamisen, johon muutoin tarvittaisiin kaksi linja-autoa. Lisäksi saasteeton raitiotie on paras tapa päästä lähemmäksi EU:n asettamia ilmastotavoitteita, ja houkutella ihmisiä auton ratista ratikan penkeille: Jos raitiotie järjestetään hyvin, on raitiotiellä matkustaminen ruuhka-aikaan nopeampaa kuin autolla! 

Valtion liikennepoliittisessa selonteossa tulee siis ottaa huomioon Turun ja Tampereen pikaraitiotiehankkeet. Esimerkiksi Turussa eräillä bussilinjoilla on ruuhka-aikaan jo kapasiteettiongelma, sillä viiden minuutin vuoroväli ei riitä esimerkiksi Varissuo-Kauppatori-osuudella aamuisin.  Ongelmaa ei voida enään bussein ratkaista, joten pikaraitiotie on tästäkin näkökulmasta perusteltu vaihtoehto. Valtio tukee Helsingin ja Espoon Länsimetroa huomattavalla osuudella, ja näin on meneteltävä myös Turun ja Tampereen raitiotiehankkeiden kanssa. Se on ainoa tapa mahdollistaa näiden kaupunkien suuri askel kohti parempaa joukkoliikenteen palvelutasoa. 

Mainitsemiini pöytäkirjoihin ja raportteihin voi tutustua Turun joukkoliikennelautakunnan ensi torstain esityslistan kautta (http://www05.turku.fi/ah/jlk/2011/1020014l/2614352.htm), ja kannattaa myös tutustua turkulaisen Mikko Laaksosen laatimaan tietopakettiin raitiotien rahoitusmahdollisuuksista: http://users.utu.fi/mhnerm/LaaksonenRaitiotierahoitus031110.pdf 

Periaatteessa joukkoliikennettä tulisi kehittää asiakaslähtöisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa mahdollisimman hyvien juna-aikataulujen aikaan saamisen asettamista suunnittelun peruslähtökohdaksi. Toki muidenkin osa-alueiden (hinta, lippujen saatavuus, matkustusmukavuus jne) on oltava kohdallaan.

Aikataulusuunnittelussa Suomen rataverkolla dominoivana tekijänä on kapasiteetin rajallisuus, kun useimmilla reiteillä suuri osa matkakasta on yksiraiteista rataa. Tällöin tehokkaita liikennöintimalleja ei ole monia. Radan kapasiteetti on suurimmillaan, kun kaikki junat ovat yhtä nopeita (tämä pätenee myös maanteiden suhteen!).

Nykyaikaiselle henkilöliikenteelle laaditaan rytmiaikataulu, jossa junavälit ovat tasaisia. VR käyttää tällä hetkellä kolmituntirytmiä; eteläisimmässä Suomessa tämä täydentyy tuntirytmiksi tai tiheämmäksikin. Matkustajien kannalta ilmeinen etu on aikataulun ymmärrettävyys, kun junat lähtevät ja saapuvat aina määräminuuteilla.

Rytmiaikataulussa junakaluston käyttö on mahdollisimman tehokasta, jolloin samalla määrällä runkoja voidaan ajaa useampia vuoroja. Lisävuorot sijoittuvat enimmäkseen ruuhka-aikojen ulkopuolelle ja ne voidaan täyttää joustavalla hinnoittelulla. Tämä tarjoaa laajemmat liikkumismahdollisuudet..

Haittapuolena on jonkin asteinen vaikeus  vastata  kysyntään ruuhkapiikeissä. Aikataulu on myös näennäisesti jäykkä, millä ei kuitenkaan ole suurempaa merkitystä liikenteen ollessa riittävän tiheää. Toisaalta linjojen solmukohdissa (yleensä risteysasemia) syntyy mahdollisimman hyvät vaihtoyhteydet.

Systematisoidun aikataulun etuna rataverkon haltijan (Valtio/Liikennevirasto) kannalta on mahdollisuus määrittää solmupisteiden väliset ihanteelliset matka-ajat. Tämän perusteella taas voidaan optimoida rataan tarvittavat parannukset. Rataverkolla liikutaan kapasiteein äärirajoilla ja toisaalta kunnostusrahat ovat niukat. On tärkeää käyttää ne mahdollisimman tehokkaasti.

Nykyisen kolmituntirytmin palvelutaso on varsin heikko, ainakin kilpailtaessa henkilöautojen kanssa. Niinpä joillakin yksiraiteisilla reiteillä kolmituntirytmiä täydennetään lisäjunin. Tämän takia mahdollinen siirtyminen kaksituntirytmiin ei juurikaan lisää junamäärää, joten se voisi olla liiketaloudellisesti toteutettavissa lähitulevaisuudessa. Joka tapauksessa se lienee enin mitä nykyinen rataverkko vetää ilman hyvin huomattavia parannuksia.

Ratainvestoinneista päätettäessä olisi tärkeää tietää tulevaisuudessa noudatettava liikennemalli ja aikataulurakennekin. Rytmiaikataulun avulla tämä on mahdollista. Myös mahdollisten uudisratojen toteutusaikataulu tai ainakin toteutusjärjestys olisi hyvä tuntea. Muuten on vaarana tehdä hukkainvestointeja vanhaan rataan (esim. Rantarata/ELSA-rata)..

Täydellisimmillään tällainen järjestelmä on toteutettu Sveitsissä. Sieltä kannattaisi ottaa oppia

Juha P Korhonen

Päällimmäisenä kommenteissa puhuttiin kuljettamattomista busseista ja autojunaletkoista. En katsoisi vielä itse niin pitkälle tulevaisuuteen. Henkilöautojen aika alkaa olla kuitenkin ohi nykyajan kaupunkiliikenteessä. Autoistuminen on ollut sen verran hurjaa, että jo kaupunkilaisperheillä on käytössä kaksi autoa. Näin ei tarvitsisi olla.

Raideliikenne on pysyvää ja siihen pitää panostaa niin kaupungeissa kuin kaupunkien välissä. Rataverkossa pitää kehittää muitakin osia kuin päärataa. Tampere ja Turku tarvitsevat ehdottomasti pikaraitiotiensä kaupunkien sisäiseen liikenteeseen. Jo pelkästään näillä panostuksilla saadaan raideliikenteen merkitystä kasvamaan ja kannustavien esimerkkien kautta sen osuus kasvaa entisestään.

Miksi liikenteen määrä kasvaa? Siihen pitäisi kiinnittää huomita! Nykyisen liikennepolitiikan ongelma on, että kaikki muut hallinnonalat lisäävät toimillaan liikennettä ja liikenneministeriö ottanut haasteekseen liikenteen vähentämisen sitä hankaloittamalla ja tekemällä sen sietämättömän kalliiksi. Yhteiskuntamme vaatii meiltä kokoajan lisää tehokkuutta, mutta liikenne ei tue tehokkuutta, päinvastoin!

Koko suomen tienkäyttömaksut eivät ole mitenkään perusteltuja ensinnäkään sateliittipaikannuksen aiheuttaman yksilön valvonnan osalta. Tätä ongelmaa ei tiedoitusvälineet ole riittävästi kertoneet. Länsimaisessa yhteiskunnassa pitäisi valita yksilön liikkumisen vapaus joka tarkoittaa sitä että on todella vapaa liikkumaan ilman valvontaa. Jossainvaiheessa poliittisella päätöksellä seurannan käyttötarkoitusta laajennetaan, kuten puhelinkuuntelussa. Tietosuojavaltuutettukin on ilmoittanut että reaaliaikainen seuranta rikkoo monia suomen lakeja.

Toisaalta kustannusvaikutukset jo ovat sitäluokkaa että niillä saisi vaikka kuinkapaljon liikennehankkeita tehtyä jo pelkkien päätelaitteiden hinnalla. Jossain oli mainittu autoon asennettavan tiedonkeruulaitteen hinnaksi n.600Eur(joka voi olla realistinen) joka merkitsisi n. 2MRD:n kustannusta n. 3miljoonan auton autokannalla. Lisäksi tarvitaan kaikenkattava valvontakoneisto valvomaan ettei väärinkäytöksiä synny kun laitteiston toiminta on helposti estettävissä sekä toiminnan ylläpito, päätelaitteiden huolto, vikojen selvittely ja byrokratia vie myös osansa.

Mikäli halutaan vähentää ruuhkia, niin Silloin pitää parantaa liikenneinfraa tai muuttaa ihmisten TYÖAIKOJA ETTEI kaikki ole YHTÄAIKAA tiellä. Yksityisautoilun vähentyessä ruuhkat vain siirtyvät julkisiin kulkuneuvoihin ja kalustoa pitää hankkia ruuhkahuippujen perusteella. Jos ruuhka jaetaan pidemmälle aikavälille työaikoihin vaikuttamalla, niin ongelmaa ei ole yksityisautoilussa eikä julkisissa.

Kun on puhuttu ruuhkamaksujen reiluudesta, niin käytännössä se tarkoittaa sitä, että vain rikkaat ovat etuoikeutettuja käyttämään henkilöautoa. Ihmisen varallisuus ei korreloi liikkumisen tarpeen kanssa: On lapsiperheitä, asunnot kalliita siellä missä liikkumisentarve vähäisempää ja toisinpäin jne. Kun ihmisiä keskitetään pääkaupunkiseuduille ja lähtöpaikasta jää taas jo valmista tiekapasiteettia käyttämättä sekä kaikkea muutakin yhteiskunnan infraa käyttämättä. Siten peruste teiden paremmalla käyttöasteella on niinikään kestämätön. Ruuhkassa paikallaan seistessä tulee jo automaattinen rangaistus kun haaskaantuu aikaa ja autokin kuluttaa enemmän. Väittäisin että harva nauttii ruuhkassa ajamisesta.

Mikäli halutaan ideologisilla syillä perustella joukkoliikenteen lisäämistä on siinätilanteessa myös erikoista vaatia että pitäsi lisätä julkisen liikenteen määrää ja samalla vaatia että autojen hankintahinta olisi pieni. Kun auton hankintavero on korkea ei kukaan osta turhaan autoa ja käyttää siten julkista. Tai vain suurinpiin kaupunkikeskustoihin liikennemerkki joka kieltää yksityisautoilun. Ei siinä sateliittiseurantaa tarvita.

Toivottavasti tämä otetaan tosissaan ministeriössä ja kuunnellaan kansalaisten toisenlaisia mielipiteitä!

Tomi Ranta

1. -Työpaikkojen kaavoittaminen joukkoliikenteen solmukohtiin vaikka tornitaloihin, jos mahdollista.

    -Uusien kerrostalojen kaavoittaminen raideliikenteen asemien viereen tai pienessä kaupungissa    korkeatasoiselle bussireitille

    -Kysymys 3

2. Lähijunien täsmällisyyttä parannettava. Lyhyt matka-aika hieman tärkeämpi kuin tiheä vuoroväli. Sekä pitkämatkaisessa junaliikenteessä että valtakunnallisen kilometritaksan bussiliikenteessä hintojen pitäisi olla edullisemmat.

3. Suorat, liikennevaloliittymiä välttävät ja erinomaisesti opastetut pyörätiet. Vilkasliikenteisillä väylillä myös erottelu jalankulusta voisi tulla kyseeseen. Autoilijat voisivat huomioida paremmin velvollisuutensa pyöräilijöitä kohtaan. Pyöräpysäköintimahdollisuuksia ja valvontaa lisättävä.

4. A)Riippuvuus fossiilisista polttoaineista, jota pitäisi pyrkiä ratkaisemaan seuraavilla seikoilla: Sähköautotutkimukseen lisää määrärahoja, Sähköauton latausverkoston rakentaminen, Verohelpotuksia sähköautojen ostajalle, Kaksoisraideosuuksien rakentaminen lähinnä rekkakuljetusten siirtämiseksi raiteille, Kysymys 3 vastaukset

B)Kaupunkiliikenteessä suositaan yksityisautoilua joukkoliikenteen ja pyöräilyn kustannuksella

C)Raidehankkeiden rahoitusvajeet 

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Helpottamalla autoilua. Esimerkiksi pienen lapsen vieminen päivähoitoon paikkaan A, sen jälkeen työskentely paikassa B, ostoksilla käynti paikassa C ja lapsen nouto paikasta B ei onnistu julkisilla, ei sitten mitenkään. 

Toki julkisten kulkuneuvojen käyttöä tulee helpottaa (vuorovälit, lipun hinnat ym), jotta ne olisivat edes jonkun mielestä todellinen ja houkutteleva vaihtoehto yksityisautoilulle.

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Joukkoliikenne on hinnoitellut itsensä ulos. Lipun hinnat ovat aivan sairaat. Sitäpaitsi pk-seutu on Suomessa ainoa alue, jossa joukkoliikenne toimii edes jotenkin, mutta yritäpä sielläkään liikkua muuten kuin säteittäin, niin ei muuten tule mitään. Vuorovälejä on lisättävä huomattavasti. Kannattaa myös huomata, että raideliikennettä ei tulisi suosia kohtuuttomasti, vaikka se onkin olevinaan "vihreää". Se vaatii uuden, vain sille tarkoitetun, kalliin infran, kun taas pyörillä kulkeva joukkoliikenne voi käyttää jo olemassaolevaa infraa erittäin joustavasti. 

Huomatkaa myös erityisesti, JOUKKOLIIKENNETTÄ ON KEHITETTÄVÄ, joka ei siis tarkoita samaa kuin "yksityisautoilua on hankaloitettava".

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Verokannustein? Tarjoamalla verohelpotuksia kävelemällä tai pyöräilemällä työmatkansa kulkeville kansalaisille. 

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

Korkea verotus, luokattomat liikennejärjestelyt, tiestön heikko kunto, porkkanan puuttuminen LVM:n keinojen pussista ja nyt kovasti ajettava vuoden 1984 kyttäysjärjestelmä. 

1. Jalkakäytäviä voisi kaventaa ja bussit samalle kaistalle ratikoiden kanssa, jotta saadaan lisää tilaa yksityisautoille. 

2. Joukkoliikenteelle voisi laittaa joka lippuun 20€ veroa, että saataisiin rahaa teiden kunnossapitoon, kun ei sitä näköjään vieläkään tarpeeksi liikenteeltä kerätä. Joukkoliikenteen raskaat ajoneuvot kuluttavat teitä enemmän kuin kevyet yksityisautot.

3. Kävelijöille pitäisi laittaa kypärät pakollisiksi. Liian moni kuolee tai loukkaantuu ilman kypärää kävellessään. 

4. Liikenteen suurin ongelma on liian pienet nopeusrajoitukset. Elämä menee hukkaan liikenteessä madellessa. Huonosti etenevä liikenne käy hermon päälle ja vähentää elinikää. 

2.Uskon, että sellaista joukkollikennettä ei voida toteuttaa, joka palvelisi edes tyydyttävällä tasolla minua ja perhettäni. Se toimii yhtä hyvin kuin itänaapurin kommunismi aikoinaan. Siis periaatteessa hyvä mutta käytännössä sitä ei saada palvelemaan haja-asutusalueen asukkaita.piste

1. Kunnolliset liikenneväylät! Auton käyttäjiltä peritään ehkä 10 kertainen määrä rahaa verrattuna siihen mitä niillä tehdään liikenteen hyväksi!!!

3. Ei sitä mitenkään tarvitse lisätä ainakaan keinotekoisesti.

4.Rattijuopot ja huumeissa ajelijat. , Pienemmillä nopeusrajoituksilla ei ole vaikutusta todellisiin hurjastelijoihin he ajavat sitä vauhtia mitä haluavat vaikka rajoitus olisi mikä tahansa

En voi ymmärtää, ettää liikenneministeriö vieläkin pohtii gps järjestelmän käyttöä, esim. saksassa tullut suppeampi järjestelmä maksamaan 700 miljoonaa jne. laitteisto ei ikinä tuota itseään edes takaisin, seuraavaksi varmaan pitää palkata lisää poliiseja valvomaan, etteivät ihmiset laita foliota gps paikantimen päälle, joka häiritsee signaalia, menee naurettavuuksiin tämä asia, ainoa keino on laittaa pieni lisä polttoaineeseen, koska silloin se kohdentuu oikeassa määrin ajavien lompakolle.

Lisäksi joukkoliikenne on pääkaupunkiseudulla niin surkeaa esim. VR toiminta, etteivät ihmiset käytä julkisia, koska eivät voi luottaa että pääsevät perille ja olisiko bussireiteissä paranneltavaa, koska matka johon autolla kuluu n.20 min saattaa viedä julkisilla 1½-2 tuntia yhteen suuntaan töihin, ei kukaan halua istua bussissa 4 tuntia päivässä, eipä siinä paljon vapaa-aikaa enää ihmisille jää.

Eli jos käytettäisiin nekin gps varat julkisen liikenteen parantamiseen, niin ehkä jonain päivänä ihmiset voisivat myös käyttääkkin niitä.

1. Laitetaan kadut ja tiet ajettavaan kuntoon, poistetaan turhat esteet (hidastepatit yms.). Käsittääkseni kadut ja tiet on tehty ajamista varten.

2. En halua käyttää joukkoliikennettä

3. Miksi sitä pitäisi lisätä?

4. Tie- ja katuverkon surkea kunto, ihmisten asenne liikenteessä (ikuinen kiire, ylimielisyys, joustamattomuus), liikennekulttuurin puute, rattijuoppous, poliisin liian pienet resulssit näkyvään valvontaan, motoristin turvattomuus (autoilijoiden huolimattomuus, keskikaiteiden lisääminen)

1. Teiden lisääminen olisi hyvä ratkaisu, liikenne puuroutuu aamuisin ja iltapäivisin isommilla teillä ja tätä pitäisi karsi rankasti. Ruuhkamaksut jne ei poista mitään ongelmaa, sillä tehdään rahaa. Siltikin ihmiset joutuisivat kulkemaan autolla töihin.

2. Joukkoliikenteen tulisi olla edullista ja vaivatonta sekä nopeaa. Se ei ole sitä suuremmissa kaupungeissa saatika niiden ulkopuolla. Kaupungissa asuessani jouduin lähtemään tunnin aikasemmin töihin koska bussit (Tarvitsin kahta) kulkivat harvoin ja vaihto ei osunut lähellekkään kohdalleen. Autolla matka kesti alta 10min. Ei tarvi varmaan arvuutella kumpi oli kannaltani parempi vaihtoehto. Nyt kun en asu enää isossa kaupungissa työmatka bussilla vie toistatuntia enkä ikinä ehtisi edes seitsemäksi kun yksikään bussi ei lähde niin aikaisin. 

3. Ei ainakaan pakkosyötöllä. Kannustamalla (Ja EI, verojen nostaminen muissa liikennevälineissä ei ole kannustavaa.)

4.

1. Liikenteen pahin vaaratekijä on se yksi ihminen joka ajattelee että 100km/h alueella hänellä on oikeus ajaa 80km/h, tämä puurouttaa koko liikenteen ja aiheuttaa vaarallisia ohituksia. Nopeusrajan kummaltakin puolelta pitäisi sakottaa yhtäläin.

2. Monet suuretkin väylät ovat nykyisellään liian ahtaita, esim.Hanko-Hyvinkää tie on hyvin kovassa käytössä varsinkin aamuisin ja iltapäivisin, kun viellä samaan soppaan lyödään rekat joita tiellä kulkee runsaasti ja ne muutamat "minulla-on-oikeus" ihmiset ja koko tie on ihan tukossa. Ongelmaa ei myöskään voi nykyisellään ratkaista joukkoliikenteellä kun se bussi kulkee tuota ihan samaa tietä pisin. Eli Suomi tarvitsee lisää teitä, kenties jopa raskaalle liikenteelle omat väylät.

3. Teiden kunnossapito on ollut aika heikko viimevuosina, ihan pelkästään sepelin pois lakaisu talvenjäljiltä on tökkinyt todella pahasti ja keväisin motoristit tulevat piiloistaan ja juurikin tuo sepeli on todella vaarallista heille. Siltikään sen pois lakaisussa ei pidetä mitään kiirettä. 

Tässä kun seuraa julkistaliikennettä ja VR:n toilailuja niin kyllä noi omat kulkuneuvot tulevat rakkaiksi.

1. Pääkaupunkiseudulla on välimatkat yllättävän suuria ja niiden välinen kulkeminen joukkoliikennevälineillä ei onnistu, koska esim. lasten hakeminen päivähoidosta ei onnistu ajoissa, jos pääset töistä klo 16.00 ja julkisilla menee matkaan 1½ tuntia, päiväkodit ovat jo kiinni siinä vaiheessa, samoin harrastuksiin kuljettaminen ei onnistu, koska sitten eivät ikinä olisi paikalla ajoissa joukkoliikenteellä, joukkoliikenne toimii ja tulee aina toimimaan vain esim. helsingin ydinkeskustassa ja sen lähialueilla ei poikittain kaupunkien välillä ja julkisilla matkustaminen tulee sitä paitsi kalliimmaksi kuin omalla autolla kulkeminen, kun kumminkin autoa tarvitsee muutenkin.

Katujen kunnossapito olisi eniten auttava asia.

2. Ei sellaista joukkoliikenne muotoa ole olemassakaan, joka auttaisi kaikkiin tarvittaviin matkoihin suoraan sanoen joukkoliikenne toimii jos olet esim. sinkku tai lapseton, ettei aikataulut ole ongelma.

3. kävelyn ja polkupyöräilyn lisäys olisi ihan kiva asia, mutta kun työmatka on 18 km niin ei se oikein onnistu (kokeiltu on pyöräillä yksi kesä) vie liikaa aikaa.

4. Suurimmat ongelmat liikenteessä ovat 1.teiden kunto 2.piitaamattomuus punaisista liikennevaloista 3.nopeusrajoitusten noudattamattomuus

Mielestäni missäännimessä ei ole perusteltua ottaa käyttöön sateliittivalvontaan perustuvaa tienkäyttömaksua. Ruuhkamaksuja voi kerätä sitenkin etteivät ne loukkaa yksityisyyttä niinpaljoa kuten esim. Tukholmassa.

Mielestäni kaavoituksen avulla pitäisi hallita yhteiskuntarakennetta, että kaikessa suunnittelussa huomioitaisiin liikenteen määrien muutokset. Tämä ei toki saa tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset keskitetään suurkaupunkiin, vaan maakuntakeskuksen syrjäseudulla pitää olla palveluita. Samoin jonkinlainen balanssi pitää olla paikkakunnan asuntojen ja työpaikkojen välillä. Siinä pitää huomioida siis työpaikkojen asukkaiden asuminen eikä siten että lasketaan vain asuntojen/työpaikkojen määrä. Jos suhde on erityisen pielessä, niin jokin keppi/porkkana kaupungille/kunnalle.

Liikenneturvallisuudesta kun kyseltiin, niin vastataan että nopeusrajoituksia pitäisi nostaa mikäli valtaosa niitä rikkoo. Laki ei voi olla laki jos se ei ole kohtuullinen.

Vastaukset kysymyksiin.

1. Polttoaineiden verotus alemmaksi.

Perusteet:

Hyvä työllisyys vaikutus.

Yhteiskunta saa lisää verotuloja.

Vähemmän kuljetusalojen konkursseja. Vähemmän työttömyyttä.

2. Joukkoliikeenne pitäisi olla ilmaista.

3. Lisää turvallisia pyöräily ja kävelyteitä, myös maaseudulle.

4. Kaahailu, ajoneuvojen kuljettajien tilannesokeus, ylinopeudet, puutteellinen turvaväli edellä

  ajavaan.

Eikös nyt pidä säästää?

Ei ole olemassa 100 miljoonaa € budjetissa.

Suurin ongelma on liikeenneministeri ja hänen täydellinen asiantuntemattomuus.

Samoin on laita ministeriön virkamiehillä!

Ei näy eduskunnassa ymmärrettävän sitä, että mitä enemmän auton käyttäjiä rangaistaan veroilla

ja maksuilla, sitä enemmän kansa käy ulkomailla ostoksilla. Tästä seuraa työttömyyttä ja vaihto-

taseen alijäämäisyyttä.

Itse olen käynyt ulkomailla ostoksilla vuodesta 1982, koska siellä on kaikki pajlon edellisempaa

kuin täällä kalliissa Suomessa.

Suomessa pakotetaan oman auton käyttöön.

Vetäkää metro Inariin asti ja matkalle poikittais liikennettä, niin voi vähän vähentyä auton käyttö!

Nyt järkee tuohon autottomuus kouhotukseen....

Onko veronmaksajilla todellakin varaa pitää maaseutu väkisin jättimäisillä tukitoimilla asutettuna ja sen infrastruktuuri jopa monet kaupunkipalvelut ylittävässä kunnossa?

Alle 0.5 Mbit/s tietoliikenneyhteys (ja vielä pienempi lähtevä upstream-nopeus)  kelpaa erinomaisesti päivittäisten asioiden hoitoon, toimii hyvin vaikka matkapuhelinverkoissa, kokemusta on . Viihdepalvelut ovat sitten asia täysin erikseen, ne eivät ole kenellekään niin pakollisia että veronmaksajien pitää ne erityisesti kustantaa. Omalla rahalla saa toki ostaa mitä haluaa, ilman tukiaisrumbaa.

Maaseudulla saa asua, hyvänä sekä huonona puolena voi ja näköjään pitääkin olla mahdollisesti pitkätkin etäisyydet, mutta myös sitä vastaavasti huono infra. On kaikilla tasoilla kestämätöntä edes yrittää järjestää maaseudulle laajaa ja kattavaa liikenne-, infra- ja palveluympäristöjä, Etelä-Suomen kaupunkilaisten veronmaksajien rahoilla.

Maaseudulta saa tulla kaupunkiin töihin, kunhan itse maksaa matkansa ja kustannuksensa, ilman nykyisiä tukitoimia ja merkittäviä verovähennysoikeuksia.  Kaupungeistakin voi mennä maalle töihin, vaikka päivittäin, jälleen omat kustannuksensa hoitaen, maaseudulla ei ole kovinkaan monen pakkoa asua.

Jos tulonsiirrot maakuntien infraan saadaan stopattua, voidaan alueiden antaa kehittyä tai olla kehittymättä ihan täysin sen mukaisesti mikä niiden oma voima siihen on. Tuettu ja tukiaisilla oleminen ja sillä rakennettu infra vaatii jatkuvaa lisätukea, vaikka sitä ei nähtävästi haluta ymmärtää eikä laskea.

On täysin oikein antaa useiden alueiden metsittyä, jos luonto sen metsittää haluaa. Ei netto-veronmaksajilla ole varaa maksaa yksilöiden ja kansanedustajien "oman kylän haja-asukkien" harrastuksista.

Ja kas: nyt valtiolla on huomattavasti rahaa elinvoimaisten alueiden infran kehittämiseen, ja tuloveronalennuksiin.

Tahdon vastata vain kysymykseen nro 4 koska se on itselläni päälimmäisenä ongelmana ollut viimeiset viisi vuotta.

 Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

1)  Liikenteeseen budjetoidut varat ovat viime halliituskauden aikana tuhlattu EU:ssa sovitun kehittämis strategian vastaisesti.

    Josta seuraa suoraan

 että   Maanteiden ylimääräinen kuluminen,  investointien ja budjettivarojen suuntaaminen säilyttävään ei uutta kehittävään toimintaa eu:ssa sovitun ja suunnitellun liikenteen valkoisen kirjan mukaisesti .  jossaa edellytetään 50% siirtoa niin kuorma auto kuin linja auto liikenteestä raide ja vesiliikenteen piiriin.

2) Liikenteen kokonaisvaltaisessa tutkimisessa ja kehittämisessä tutkimuksen kautta  on syrjäytetty kokonaisvaltainen eu strategiassa hyväksytty tutkimus .  siitä esimerkki valtion rahoittamassa :   (http://www.neli.fi/Esittely jossa  tulevaisuuden intermodaali liikennettä tutkitaan ilman sisävesiliikenteen panosta

3) On onnistuttu median manipulointi 100%  lvm:ssä tehdyn virheellisen strategiavalinnan tukemisessa niin että päämediat eivät ota käsittelyyn lainkaan vaihtoehtoisia mahdollisuuksia järjestää ´logistiikkaa suomessa mm VTT raportin 37/3772009 mukaisesti kestävän kehityksen periaatteilla.  viite mm julkisen sanan neuvostossa asiaa on nyt puitu tai jätetty puimatta  ilman vastausta huomautuksen tekijälle kohta 6 kk.

4)Valtion innovaatiopolitiikka tukee kokonaisvaltaisesti , ainoastaan lvm:n ajamaa virheellstä eu:n vastaista kehittämistä maanteille ja rautateille suuntautuviin innovaatioihin . vesiliikenteen osalta se tulee ainoastaan meriliikenteen innovaatioita. 

5)  Tällä kaikella edellämainitulla, ja kaikkea tätä tukevalla nimitys (..esimerkki :  Anne Brunila /liikenneministeriön nimittämänä valvoi merenkulkulaitoksen toimintaa niin että metsäteollisuuden kilpailuoikeuden tuomitsemaan kuorma auto ja raideliikenteeseen ei saatu Ahon komitean aikana muutosta)  politiikalla on luotu kokonaisvaltainen järjestelmä jossa on täysin eliminoitu mahdollisuus ulkopuolisten sijoittajien panostus vaihtoehtoisiin järjestelmiin( ks mm Keitele Päijänne raportti ) vesiliikenteen kehittämisestä eu :ssa sovittiujen pääperiaatteiden mukaisesti.

Joukkoliikenne pitäisi toteuttaa - silloin kun yhteisö sellaisen haluaa toteuttaa tai se ylipäätään on ympäristön kannalta edullista - aina parhaiten soveltuvalla ratkaisulla. Tämä voi liikennemääristä riippuen olla bussin, junan tai ratikan sijaan myös esim. henkilöauto, eikä Taksiliiton voida antaa kampittaa parhaan ratkaisun käyttöä vaikka se taksitoiminnan reviiriä uhkaakin.

Rahaliikenteen tai turhan käytön osalta maksuton joukkoliikenne muistuttaa tilannetta jossa jokaisella olisi nykyistä huomattavasti edullisempi kausikortti, tosin verorahoitteisena siitä tietysti joutuisivat ihmiset maksamaan suhteessa tuloihinsa. Säästöjä syntyy lipunmyyntiverkoston lakkauttamisesta ja lipunleimausten, tarkastusten sekä perinnän poistumisen ansiosta.

Maksuttomuus on myös suuri kannuste satunnaiseen joukkoliikenteen käyttöön, jolloin saadaan yksityisautoilevia kansalaisia edes kokeilemaan joukkoliikennettä. Lisäksi maksuttomuus on matkailun kannalta ehdottoman positiivinen ja mieleenjäävä asia, joka harvinaisuutensa vuoksi voi lisätä turismia merkittävästikin.

Internetin ansiosta joukkoliikenne voi varsinkin vähäisen liikenteen aikoina perustua nykyistä enemmän tarpeeseen, siten että kuljetus tilataan suoraan kotiovelle, älypuhelimella nykyiseen sijaintiin tai pysäkillä olevalle tilauspisteelle ja tietokone sitten laskee parhaan reitin ja ajankohdan jolloin kyyti on paikalla / perillä. Tätä on käsittääkseni Aalto-yliopistossa jo tutkittu.

Ruuhkamaksut ovat jo alkujaankin täysin päätön idea, sillä ne, jotka ruuhkia voivat välttää, tekevät sen jo nyt. Lisäksi keskustelussa olleet Länsiväylä ja Turunväylä eivät tosiasiallisesti edes kärsi ruuhkista muulloin kuin tietöiden aikana.

GPS-seurannan todellinen syy ja samalla syy siihen miksi asia aina vaan loputtomasti nousee julkiseen keskusteluun, vaikka kansa sitä voimakkaasti vastustaa, tuntuu olevan jokin aivan muu kuin ruuhkien välttäminen.

On selvää, että järjestelmässä joko heti alkuun tai ainakin myöhemmässä vaiheessa annettaisiin reaaliaikaista paikkatietoa viranomaisten käyttöön. Rikollinen tai ruuhkamaksuja välttelevä voi myös helposti estää järjestelmän toiminnan yksinkertaisesti peittämällä sen antennin tai muuten häiritsemällä järjestelmän toimintaa, eikä tätä voida todentaa tarkoitukselliseksi häirinnäksi.

Suurimmat hyötyjät järjestelmästä ovat kuitenkin teleoperaattorit (erityisesti Sonera) ja laitetoimittajat (Nokia?), sillä näillehän jokaikisessä autossa olevista laitteista ja laitteiden vaatimista kännykkäliittymistä maksetaan. Sama kuviohan oli myös älysähkömittareissa, jotka raportoivat kulutusta tunnin tarkkuudella: näissäkin operaattorit hyötyvät ja maksaja on kuluttaja, joka kärsii nousseista sähkön siirtohinnoista.

Olen aiemmin puolustanut henkilöautoliikennettä, yksityisautoilua varsinkin jos se vaihtuu sähköautoiluksi, verovarojen käyttämisen lisäämistä teiden kunnossapitoon.

Vastustan rataverkon kehittämistä jos VR:n lisäksi ei saada muita toimijoita rautatieliikenteeseen.

Lisäksi liikennepolitiikassa tulisi huomioida, mikäli siirrymme enemmän sähkön käyttöön, sähkön verkkoyhtiöiden monopolin purkaminen. Jakeluverkon ylläpito on nykyisimmillään suhteellisen tehotonta mutta erittäin arvokasta toimintaa. Toiminta tulisi olla joko hyvin kilpailtua tai valtion omistamaa. Nykyisellään valtio takaa yritysten osakkaille hyvät tuotot suojelemalla verkkoyhtiöitä lailla ja ihmiset eli yhteiskunta maksavat laskun.

Syrjäseutujen julkisen liikenteen tukeminen pitäisi lopettaa kokonaan ja keskittyä ainoastaan tiestön ja ehkä rataverkon kehittämiseen. Syrjäseuduilla en tarkoita pääkaupunki keskeistä ajattelua vaan taajamakeskeistä. Nykyisellään en pidä pääkaupunkiseudulla asumista taloudellisesti järkevänä koska esimerkiksi 50 000 € halvemman asunnon ostajalla on varaa maksaa polttoaineet tai matkaliput useammaksi vuodeksi, huomioimatta edes korkotappioita.

1. Väylät pitäisi tehdä tarpeiden mukaan eikä ideologisten tai poliittisten päätösten mukaan. Esimerkiksi valtatie 1:lle ehdottomasti pikaisesti kolmannet kaistat Nummelan risteykseen saakka. Helsinkiin olisi rakennettava keskustatunneli pikaisesti. Kaikkia nopeusrajoituksia pitäisi nostaa 20km/h siellä missä rajoitus on 70 tai enemmän ja 10km/h siellä missä 60 tai vähemmän. Toki joillain asuntokaduilla ym. perustelluissa paikoissa rajoitukset voitaisiin pitää entisellään. Vihreät ja vasemmistolaiset pitäisi poistaa päätöksenteosta liikenneasioissa, koska heitä ohjaa ideologia, ei järki. Kepin sijasta pitäisi tarjota porkkanaa. Pois kyttäys ja kansalaisille vittuilu.

2. Minua hyödyttäisi sellainen joukkoliikenne, joka olisi edes yhtä nopea kuin yksityisauto. Tällä hetkellä yksityisautoilemalla säästän kaksi tuntia matka-ajoissa joka päivä, ja asun sentään pääkaupunkiseudulla, jossa on edes etäisesti Suomen toimivin joukkoliikenne.

4. Suurin ongelma on tyhmät kuskit kulkuneuvoon katsomatta (kaikkein tyhmimmät löytyvät mopoilijoista ja pyöräilijöistä). Toiseksi suurin ongelma on liian ahtaat väylät. Kolmas on autoille vihamielinen liikennesuunnittelu, joka aiheuttaa ruuhkia, lisää päästöjä ja aggressioita.

1. Ensinnäkin, muutaman viestin luettuani heti nousi esille jonkinlainen pk-seutukeskeisyys. Mielestäni olisi järkevää erottaa keskusteluissa pk-seutu (tai vaikkapa ns. YTV-alue) ja ehkä suurimmat kaupungit joissa toimiva(-hko) joukkoliikenne.

Pienissä kaupungeissa ja maaseudulla tilanne on sellainen, että satunnaiset reissut julkisilla onnistunevat mutta erittäin suurella osalla ihmisistä pidemmän työmatkan julkisilla kulkemiseen kuluisi useita tunteja päivässä - ellei se ole jopa täysin mahdotonta kuten pohjoisemmassa Suomessa. Satunnaisesti pk-seudulla keikkatöitä tekevänä (asun Kymenlaaksossa) en voi ymmärtää mikä saa ihmiset ajamaan ruuhkissa sellaisilta seuduin joilla julkiset liikenneyhteydet ovat vähintään kohtuulliset ja varmasti Suomen parhaat. Toki pk-seutu vetää työssäkäyviä kauempaakin, mutta kaikki eivät voi olla näitä kauempaa käyviä. Väitän siis että osa ihmisistä autoilee turhaan.

Nykyinen kaupunki-/kuntarakenteen pirstoutuminen lisää turhaa yksityisautoilua. Marketit sijoitetaan kauas keskustoista suurten teiden liittymiin. Vaihtoehtoisesti lisää joukkoliikennettä näihin paikkoihin joissa ihmiset asioivat jos kaavoituksen keinoin ei voida vaikuttaa.

Toisaalta kaikilla ei todellakaan ole vaihtoehtoa yksityisautoilulle jos lähimmät palvelut sijaitsevat oikeasti kaukana. Tällöin toki kannattaa se asiointi hoitaa yhtenä päivänä viikossa jne. Mutta näitä yksityisautoilijoita pumpataan kovilla polttoaineenhinnoilla, verot ja vakuutusmaksut mukaanluettuna. Yksi naurettavimmista asioista on polttoaineen hinnanerot, paikkakunnasta ja asemasta riippuen jopa 10 snt / ltr. Se on sitä kapitalismia jonka puolesta valitettavan moni hairahtunut taas viime keväänä äänesti.

2. Maaseudulla päivystävä kutsutaksisysteemi lienee joustava ratkaisu sitä tarvitseville. Voisi olla tietyt asiointipäivät ja kellonajat.

3. Kaavoitusasioita kaupungeissa / kuntakeskuksissa. Mikäli kauppaan on matkaa 10 km ja koko viikon ostokset kannattaisi tehdä kerralla, on polkupyöräily melko haastavaa ilman peräkärryä, saati kävely.

Hyötyliikunnan lisääminen. Moni ihminen menee ensin kotiinsa autolla, vaihtaa vaatteet ja sitten autoilee joko liikuntahallille tai lenkkipolun varteen. Liikuntavarusteet mukaan töihin ja liikkuu työpäivän jälkeen tai työmatkan jalan/juosten/pyöräillen jne. Tai mikäli matka liian pitkä niin liikkuu lähimaastoissa tai työmatkan yhteydessä välttäen turhaa edestakaisin ajoa.

4. Turhan yksityisautoilun määrittäminen lienee vaikeaa. Toisen mielestä 5 km työmatkan ajaminen ei ole turhaa. Toinen taas polkee fillarilla 20 km per suunta per päivä. Kehä I:n sisäpuolen voisi sulkea yksityisautoilulta kokonaan - toisaalta taas jos voisi osoittaa asuvansa sellaisessa paikassa ettei julkisilla kulkeminen ole käytännössä mahdollista ja työmatka on vaikka 100 km / suunta, olisi yksityisautoilu sallittua ja jopa suotavaa.

Tekninen tietämättömyys - likainen ilmansuodatin, vajaapaineiset renkaat, epätaloudellinen ja auton tekniikkaa kuluttava ajotapa, ennakoivan ajotavan puute kuten turha pysähtely, jarruttelu, turha paino ja ilmanvastus autossa kuten kattotelineet. Kaikki kulutusta lisääviä tekijöitä.

Nopeusrajoituksia ei tule missään tapauksessa nostaa vaan pikemminkin alentaa. Yksityisautoilu on kuitenkin hinnastaan huolimatta tietynasteinen etuoikeus eikä kenelläkään tule olla niin kiire että tulisi olla tarve ajaa kovempaa kuin 100 km/h. Tähän liittäisin teiden edelleen huonontuva kunto.

Hidastetöyssyjen tilalle esim. kiertoliittymiä. Turha jarruttelu ja kiihdyttely nostaa päästöjä ja kuluttaa jarruosia jolloin osien käyttöikä lyhenee. Esim. jollakulla jarrulevyt kestävät 100 tkm, toisella 300 tkm. Jarrulevytuotanto ei kuitenkaan ole kotimaista tuotantoa ja tulisi pitkässä juoksussa pyrkiä degrowth-ajatteluun. Näin esimerkkinä.

Itsekkyys liikenteessä, piittaamattomuus yhteisestä pelisäännöistä, kiilaaminen, turvavälit, vilkun käyttö, tarpeeton kaistan vaihto.

Maantiesuolan käyttö. Täysin järjetöntä missään muualla kuin korkeintaan risteyksissä, ja niissäkin vain sellaisissa, joihin liittyy ylä-/alamäki johon raskas liikenne voi jäädä jumiin / pysähtymättä liukkauden takia. Talvikelillä osaamattomat kuskit jääköön kotiin.

E10 -farssi. Vastuutonta, koska samoilla peltoaloilla voitaisiin viljellä jotain ravinnoksi kelpaavaa. 5% lisäys etanolia entiseen 5%:iin Suomessa, jossa poltetaan n. 13 milj ltr liikennepolttoaineita päivässä josta varmasti yli puolet dieseliä. Se on kuitenkin täysin mitätöntä verrattuna esim. Afrikkaan, Venäjään, Etelä-Amerikkaan...Suomestakin vanhoja autoja rahdataan nyt Afrikkaan kuten muualtakin maailmasta. Ongelma ei poistu lakaisemalla se maton alle. Mitätön pilkunpiperrys kuten E10:n käyttöönotto, lopetettava ja tilalle jotain todellisia asioita kuten vaikka suomalaista ympäristöalan osaamista maailmalle (esimerkkinä Lamor).

Määräaikaiskatsastukset. Ajatuksena kohtuullinen, toteutus ei valitettavasti niinkään hyvä. Katsastusoikeus valtuutetuille korjaamoille, joissa mahdollisuus korjauttaa viat samoin tein. Tai vaihtoehtoisesti katsastusasemat avatkoot korjaamot. Hinnat täysin irrationaaliset riippuen paikkakunnasta / säästä / auringon asemasta.

1. Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

- yksityisautoilua tulee rajoittaa

- julkista liikennettä voi lisätä ainakin maaseudulla

- julkiset kulkuvälineet tulee olla hyväkuntoisia ja siistejä

- julkisen liikenteen tulee olla PALJON nykyistä edullisempaa

- julkisen liikenteen työntekijöiden työoloja tulee parantaa radikaalisti

- liikenneturvallisuutta tulee lisätä/korostaa roimasti julkisen liikenteen työntekijöiden koulutuksessa

2. Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

- poikittaislinjoja ja liityntäliikennettä tulee lisätä pääkaupunkiseudulla

- maaseudulle paljon lisää liikennevuoroja edullisesti

3. Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

- kauppojen parkkipaikkojen muuttuminen maksullisiksi

- yksityisautolla yksin ajaminen ainakin ruuhka-aikaan laittomaksi

4. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1–5 asiaa)?

- liikenneturvattomuus; olemattomat turvavälit, liian suuret tilanne nopeudet, turhat ohittelut, liian kapeat pientareet, 

Suuri ongelma liikenneturvallisuusvaikuttamisessa on ainakin se, että ei löydy mitään helppoa tapaa antaa palautetta teiden ylläpidosta ja liikenteen ohjauksesta vastaaville viranomaisille. Jos julkiset palautuskanavat olisivat selkeästi esillä vaikkapa netissä ja jos niistä myös tiedotettaisiin aktiivisesti, niin olen aika varma, että moni liikenneongelma korjaantuisi huomattavasti nopeammin. Nyt viranomaiset eivät tiedä, mitä korjata, kun heillä ei ole tietoa.

Esimerkki: Helsingin Pitäjänmäentien, Pajamäentien kohdalla, ylittävä suojatie on todellinen vaaranpaikka. Siinä ei ole liikennevaloja, eivätkä autoilijat pysähdy antamaan tietä jalankulkijoille. Tänäänkin joku urvelo yksityisautoilija soitti torvea, eikä itse hidastanut vauhtia lainkaan, vaikka olin jo aloittanut ylityksen ja olin keskellä suojatietä. Paluumatkalla taas HSL:n bussikuski suorastaan kiihdytti vauhtia, jotta ehti kaahata nenäni edestä. Oli varmaankin hirmuinen kiire pysäkille. Voisiko niihin aikatauluihin rukata joustovaraa, jotta ei tarvitse ajaa ylinopeutta mutkassa ja vieläpä rymistää mahdollisen asiakkaan varpaiden päältä? Autoilijat ajavat kyseisellä tien pätkällä muutenkin lähes peräkkäin, joten peräänajojahan siitä syntyy, jos eka kuski 'joutuu' tekemään äkkijarrutuksen.

Kerron tämän esimerkin täällä, koska mitään muutakaan kautta en pysty tiedottamaan kaupungille heidän liikenneongelmistaan. Ei haittaa, vaikka kyseinen kaaharibussikuskikin lukisi tämän moitteen ja ottaisi samalla opiksi. Tuolla tienpätkällä on ainakin yksi pikkukoululainenkin tullut kaaharin tappamaksi, joten autoilijat eivät ole kylläkään oppineet mitään.

Lisäksi suosittelen, että kaupunki järjestää pysyvän valvonta- ja sakotusringin kyseisen suojatien kohdalle ainakin niin pitkäksi aikaa, että holtiton tilanne korjaantuu. Ko. suojatie on varsinainen rahasampo, jos liikennesääntöjä rikkovia autoilijoita aletaan sakottaa. Saaduilla rahoilla voidaan sitten vaikka rakentaa suojatien tilalle alikulku, jotta kiireiset maanteiden kuninkaat voivat vapaasti harrastaa ralliaan.

Omasta taustasta sen verran, että liikun moottoripyörällä, autolla ja lyhyempiä matkoja paljon polkupyörällä. Satunnaisesti käytän myös julkisia kulkuneuvoja. Asun pääkaupunkiseudulla, mutta liikun usein myös muualla uusimaan alueella. Kommentit koskevat pääasiassa pääkaupunkiseudun liikennettä.

1. Suunnittelemalla liikenneratkaisut siten, että ne ovat järkeviä kaikille kulkuneuvon tyypistä riippumatta. Kaikkia ei voida pakottaa samaan muottiin tai juuri niiden julkisten käyttäjiksi.
2. Suurimmat joukkoliikenteen ongelmat/epämukavuudet käytön kannalta liittyvät aikataulullisiin haasteisiin. Joukkoliikenteen pitäisi olla sujuvaa, riittävän tiheää, riittävän nopeaa ja ennakoitavampaa. Esimerkiksi itsellä kuluisi julkisilla liikuttaessa pelkästään työmatkoihin noin 1,5h päivässä enemmän kuin omalla ajoneuvolla. Lisäksi hinnan pitäisi olla paremmin suhteessa kuljettuun matkaan (tähän kai onkin tehty jotain suunnitelmia?). Yksi vaihtoehto voisi varmaankin olla myös vaihtoajan pidentäminen, jolloin lyhyen asian ehtisi käydä hoitamassa ja voisi kulkea samalla lipulla vielä eteenpäin tai takaisin.
3. Polkupyöräilyä voisi varmasti lisätä muun muassa selkeyttämällä reittejä, sillä pyörätiet poukkoilevat monesti muun liikenteen ehdoilla. Risteyksiä pitää osata kierrellä, puolta vaihdella ja reitit pitää tietää hyvin. Siinä samassa myös matka lisääntyy etenkin, jos ei ole tutulla reitillä. Pyöräilyn mukavuutta voisi lisätä myös vähentämällä epämukavia katukivetyksiä. Pyörälle pitäisi olla kulkuneuvona vastaava tasainen tie kuin autoillekin. Liikennevaloja voisi muuttaa vilkkaimmilla reiteillä automaattisesti tunnistavaksi ja talvella pitäisi aurata myös kevyenliikenteen väylät paremmin. Ainakin tällä saataisiin helpotettua nykyisten pyöräilijöiden liikkumista.
4. Autoilun suhteen yksi suurimmista ongelmista on nopeuskyttääminen. Mitä tahansa muuta oikeasti vaarallista saanee puuhailla, kunhan ei aja kilometriäkään ylinopeutta. Nopeusrajoituksia pitäisi myös tarkistaa paikoin ylöspäin. Pitäisi lähteä siitä olettamuksesta, että kuljettaja keskittyy ajamiseen, eikä mihinkään muuhun. Oikeastaan tämäkin liittyy siihen, että kuljettajan vastuuta pitää lisätä. Kuljettajan pitää osata tarpeen vaatiessa ajaa myös rajoitusta hiljempaa esim. talviaikaan erittäin huonolla kelillä. Kaikkea ei pitäisi mitoittaa sen huonoimman ja pahimman mukaan sääntöjen ja lakien avulla.

Toisena pointtina voisi nostaa esille sen, että hidastetöyssyjä tungetaan ihan joka paikkaan. Eipä niihin enää viitsi hiljentää yhtä paljon kuin alussa, koska niitä on niin tiheää. Tämä johtaa samalla jatkuvaan kiihdyttelyyn ja jarrutteluun.  Tällaisia pitäisi käyttää kohtuudella ja oikeasti vaarallisissa paikoissa. Samalla voisin kommentoida Käpylässä tehtyä kokeilua suojatien vilkkuvasta valosta, kun jalankulkija tms. on lähellä. Mielestäni auttaa pimeällä siinä mielessä, että yrittää katsoa jalankulkijoita tarkemmin.

Edellisestä pointista voisin edetä kolmanteen kohtaan eli siihen, että ihmiset pitäisi saada paremmin ymmärtämään, että liikenteessä kuljetaan väistämissääntöjen eikä isomman oikeudella. Nopeuskyttäämiseen kulutettuja resursseja voisi siis siirtää välillä valvomaan vaikka suojatiekäyttäytymistä. Se on huomattavasti lievää ylinopeuttaa enemmän vaaraa aiheuttavaa. Sama koskee myös muuta liikennettä (esim. busseja), mutta samalla pitää muistaa kuitenkin säilyttää joustavuus liikenteessä eli omista oikeuksista pitää myös pystyä luopumaan tarvittaessa.

Viimeisenä kohtana on mielestäni liikenteen suunnittelussa jatkuva kepin käyttö. Liikennettä pitäisi paremmin suunnitella kaikki osapuolet huomioiden ja hyväksyä muun muassa se, että Suomessa moni tarvitsee autoa liikkumiseen tai millä ikinä kulkeekaan.

1. Järkevämmällä liikennesuunnittelulla jossa nopeusrajoitukset nostettaisiin vastaamaan ihmisten luonnollisesti ja valitsemaa vauhtia kullakin tiellä. Investoimalla merkittävästi enemmän koko maan kattavan moottoritieverkon luomiseen - tämä hajauttaisi asumista ja laskisi asumiskustanuksia. Rahat perusasioihin eikä typeriin raakilemaisen teknologian oppirahoihin.

2. Työaikani on pitkiä ja vaihtelevia ja tene paljon työmatkoja. Parhaiten minua palvelisi jos VR:n aikatauluihin voisi luottaa.

3. Etenkin Tampereella pyöräteiden kehittämisessä olisi työtä - Pyörätiet pitäsi maalata keskustan jalkakäytäville

4.

a) Maata kiertävällä radalla olevat kehittämishankkeet kuten suunniteltu GPS-seuranta. Ette sitten liikenneministeriössä oppineet mitään digiboksipelleilystä jossa kehitettiin ihan oma Suomalainen standardi surkeaan kuvanlaatuun kun muut maailmalla tekivät HD-kuvan. Ja vielä vaivattiin jokainen, siis jokainen Suomalainen betattestaajaksi ja maksamaan siitä. Kohta meillä on ihan oma GPS-seurantastandardi jota mikään autovalmistaja ei vaivaudu tähän markkinaan tekemään ja sitten jokaisen on ostettava korelainen loota autoonsa joka vielä todennäköisesti ei toimi.

b) Voisinko nöyrästi ehdottaa että rahat pistettäisiin hunokuntoisten soirateiden asfaltointiin ja moottoritierunkoverkon luomiseen koko Suomeen niin että 50 km päähän mistä tahansa pääsee moottoritietä.

c) alimitoitetut nopeurajoitukset. Kun vertaan liikennettä moottoritiellä Tampere-Helsinki ja millä tahansa pätkällä Saksassa jossa ei ole nopeusrajoitusta niin joka kerta ihmettelen kenen etua se palvelee että ihmisten aika kuluu tien päällä ja kaikki on pois kansantuotteesta.

GPS-pohjainen seuranta valtiovallan toimesta ei ole eikä koskaan tule olemaan hyväksyttävää, oli se sitten tietulleja varten tai muun liikkumisen seurantaa.

Väärinkäytöksen mähdollisuudet tuollaisessa järjestelmässä ovat liian suuret. Samaten kustannukset yksittäiselle tienkäyttäjälle ovat muikeat.

Huomasin tuossa töihin hakiessani, että jopa näin lähellä keskustaa asuessa olivat bussi yhteydet viikonloppuisin melkoinen seikkailu. Kysyin HKL:llältä, miksi viikonloppu vuorot eivät ole ajallaan ja vastaus oli, että, että..."kun on aika paljon aamuyön matkustajia ja ne on niitä viikonloppu vuoroja, että....niin" 

Kaipa sinne reittioppaaseen tulisi sitten lisätä, että "viikonloppu vuorot menee miten sattuu, koska kyytiin tulee paljon matkustajia." että niin.  

1. Tavoite, että meille syntyy riittävän suuria ja sitä kautta elinkelpoisia keskuksia, jotka tarjoavat asumisen lisäksi mahdollisuuden perustaa työpaikkoja ja tarvittavia palveluita, on kannatettava asia. Työpaikalle menoon liittyvän liikkumisen tarpeen minimoimista tai porrastamista etätyöskentelyä tai muuten tietotekniikkaa hyödyntämällä pitäisi enemmän pohtia ja ottaa käyttöön. Yritykset voisivat tässä asiassa uudistaa enemmän ajatteluaan.

On kuitenkin hyväksyttävä se tosiasia, että ihmiset eivät asu aina samassa paikassa ja käy töissä samassa työpaikassa, joten arjen liikkumista on aina. Se on tehtävä mahdolliseksi ja sujuvaksi.

2. Metro on hyvä väline, jos asuu kävelymatkan päässä asemasta. Liityntäliikenne muuna kuin 7-9 tai 15-17 on varsinkin iltaisin turhan harvaa. Metro voisi kulkea myöhempään. Joukkoliikenteen tuki poikittaisessa liikkumisessa on edelleen huonoa. Joukkoliikenteen taloudellinen kierre - ei rahaa harvennetaan vuoroja - on huono tie. Espoon bussiterminaali Kampissa on idän metron liityntäliikenteen varassa matkustavalle hieno elämys - odotan siellä mielellään bussia.