Mitä tietoja hakisit yleisneuvontapalvelusta?

Onhan meillä eniromaista nollasatasataa ym. palveluita, joista saa yhteystietoja ja palveluja. Näiden toimintaa tukea, jotta puheluhinnat olisivat kohtuulliset ja sähköpostilla saisi yhteyden ilmaiseksi. Nämä tahot ohjaamaan suoraan asiantuntijan pakeille, jotka neuvovat eri elämäntilanteissa. JOS he eivät osaa yhdistää oikeaan tahoon, ei ongelma ole heillä vaan asiantuntijatahoissa. Ei enää uutta kansallista "nollasatasataa", pliis.

Hätäkeskusten toimintaa tulee kuitenkin selkiyttää niin, että kansalaisten terveyteen ja turvallisuuteen liittyville ei-kiireellisille asioille tulisi olla omat numerot: poliisille ja sosiaalipäivystykselle ei-kiireelliset numerot, jotka kuitenkin palvelevat iltaan asti. Kansalaiset kyllä oppivat, millaisissa asioissa niihin tulee soittaa eikä tarvitsisi miettiä, mihin toimistoon sitä pitää soittaa, jos on huolissaan jostain asiasta mutta ei nyt ihan hätä kädessäkään olla. Henkeä uhkaavissa tilanteissa kuvittelisi ihmisten osaavan soittaa hätänumeroon.

1. Tietoa ja yhteystietoja mikä viranomainen hoitaa jotain asiaa. Eri viranomaisten päivystyspalvelua.

2. Web-chatti ja sähköposti. Mahdollisuus anonyymiin asiointiin.

3. Suomi-Info.

4. On ok, mutta ei palvelun rahoitus saa olla näin pienen detaljin varassa. Jos palvelu KORVAA maksuttomia palveluja, niin asiointi pitää olla veloitukseton.

Minusta ei pidä ruveta keräämään rahaa kiireettömästä neuvonnasta veronmaksajilta, koska palvelun tarve johtuu nimenomaan siitä, ettei valtio eivätkä kunnat ole hoitaneet omaa verkkotiedotustaan kuntoon ymmärrettävästi.

Kaikki pitää saada maksutta vaikka Skypellä eikä teleoperaattoreille enää senttiäkään lisärahaa maksuttomasta julkisesta palvelusta.

112 on yksi tapa koota yhdelle tiskille kaikki se, mitä yhdeltä tiskiltä ei voida pätevästi hoitaa. Siksi on vaara, että yleisneuvontapalvelu ei välttämättä ohjaa oikean palvelun äärelle, vaan toimii  perusteluna varsinaisen palvelun alasajolla säästötoimena.

Itse työskennelleenä ns. yhdessä vaihteessa, tiedän kuinka hankalia asiat ovat monelle, ja kuinka ei tiedetä yhtään, kuka viranomainen mitäkin asiaa hoitaa.

1. Mitä asioita hoitaa esim.maistraatti, mitkä taas kuuluvat verohallinolle? mitä tulli tai trafi? mitä kunta? tai pankki? nämä asiat menevät sekaisin.

2.  Nuoret löytävat netistä, mutta vanhemmat haluavat perinteistä palvelua puhelimitse.

3. Yleisinfo/ Yleisneuvontapalvelu ihan ok

4. hinta ok

Hiukan kärjistäen: Hyvä asia, mutta nollatutkimuksen vaara!

Kannatan ehdottomasti suunniteltua neuvontapalvelua, mutta tämä kyselypä ei tavoitakaan suurta osaa niitä tahoja, jotka erityisesti tätä palvelua kaipaavat; ihmisiä, joilla ei ole nettiyhteyksiä tai ihmisiä, jotka eivät ole vielä likikään sinut tämän viestintäkanavan kanssa. Vähän niinkuin kysyisi nukkuvalta, että jokos nukut? Ei tule vastausta, mutta rehellinen hereillä olevapa vastaakin aina: EN!

Koska lukuisat viranomais- ja yksityisetkin tahot ovat vähentäneet puhelinneuvontapalveluitaan siinä luulossa, että "Kaikki ihmisethän voivat hankkia tietoja netistä", niin mahdollisimman nopeasti pitäisi pistää pystyyn palvelu, joka korvaisi tuon aukon, johon ovat tippuneet  mm. vanhukset, vanhoilliset, ulkosalla viihtyvät, ei-nettiriippuvat, tietokoneensa päivityksen muutama vuosi sitten unohtaneet ... 

Omasta puolestani vastaan:

(1. Mitä tietoja toivoisitte yleisneuvontapalvelusta saavanne?)
Niitä tietoja, joita en saa vielä riittävän kätevästi ja nopeasti joidenkin viranomaisten kömpelöiltä nettisivuilta. Olen ihan varma, että tilanne ei vielä pitkään aikaan ole niin hyvä, etteikö aiottu neuvontapalvelu ehtisi jo maksaa itsensä takaisin, edellyttäen, että palvelun resursoinnissa ei niuhoteta. Ja edellyttäen, että se samalla reippaasti vähentää turhia 112-soittoja. Joissakin katastrofitilanteissa palvelunumero voisi toimia muun turvallisuusviestinnän jatkeena, jolloin (tai miksei kokoaikaisestikin) sen voisi myös kytkeä muuhun olemassa oleviin julkishallinnon yhteyspalveluverkostoon.

(2. Millä tavalla ensisijaisesti haluaisitte ottaa yhteyttä palveluun?)
 Puhelimitse, täydennettynä osaavilla nettivinkeillä.

(3. Mikä nimi sopisi mielestänne palvelulle?)
Julkishallinnon neuvontapalvelu ... ehkei kuitenkaan. Kansalaisten asiointipalvelu ... No joo, ehkä.

(4. Yleisneuvontapalveluun soittaminen maksaa normaalin puhelinmaksun (ppm/mpm) verran, onko tämä mielestänne ok?)  On.

1. Kun mietin omaa elämääni ja siihen liittyviä ihmisiä, kysymysten kirjo on aika huikea. Osaan itse hakea netistä tietoa varsin hyvin, mutta kaikki lähipiirissäni eivät. Päällimmäinen kysymys taitaisi olla se, mistä löydän tietoa mistäkin aiheesta vastaavasta ja apua antavasta ahosta: parisuhde, avioero, hautajaiset, perunkirja, työttömyys, mielenterveyden ja alkoholismin hoito ... Kuka auttaa elämän eri vaiheissa?

2. Joskus tarve on nopea (puhelin), joskus asia voi odottaa (netti), joskus asiaa on puitava perinjuurin (kasvokkain).

3. Neuvokas

4. OK

1. Mitä tietoja toivoisitte yleisneuvontapalvelusta saavanne?

* yleistä terveystietoa tai ainakin ohjausta 'virallisiin' palveluihin

* ei kiireellisten rikosilmoitusten vastaanottoa tai  vastaavien kaavakkeiden täyttöopastusta

Millä tavalla ensisijaisesti haluaisitte ottaa yhteyttä palveluun?

* puhelimella, sähköpostilla, webbisivujen kautta

Mikä nimi sopisi mielestänne palvelulle?

hälläväliä

Yleisneuvontapalveluun soittaminen maksaa normaalin puhelinmaksun (ppm/mpm) verran, onko tämä mielestänne ok?

Jos ppm ei ole kohtuuttoman kallis ja jos se ei kallistu merkittävästi, niin hyvästä tiedosta voi hyvinkin maksaa ko. summan. Toisaalta rikosilmoituksen teosta en olisi valmis maksamaan mitään. Kustannan järjestelmää veroillani jo muutenkin. (Ihan hyvä kylläkin.)

1. Yksinkertainen ratkaisu olisi "yleisneuvontapalvelun" sijaan perustaa "kiireetön hätänumero". Jos asiakkaalla ei olisi välitöntä hätää, esimerkiksi välitöntä ambulanssitarvetta tai tulipaloa, voisi soittaa kiireettömään numeroon, josta joku hätäkeskustoiminnan tuntija kuitenkin vastaisi ja vähintäänkin neuvoisi.

Palvelussa olisi käytössä kaikki hätäkeskuspäivystäjän "palvelut", mutta avainsana olisi kiireettömyys nimenomaan puhelinpalvelussa. Esimerkiksi irtaallaan juokseva koira liikennealueella, peltikolari hiljaisella tieosuudella tai edellisen yön pyörävarkaus on tarpeen ilmoittaa jollekulle (poliisille), mutta puhelun vastaamisajan ei tarvitse olla alle minuutti, jos sattuu olemaan ruuhkaa. Ongelma on, että tällaiseen tilanteeseen joutunut ei kanna mukanaan paikallisen poliisin yhteystietoja, vaan soittaa ensimmäiseen numeroon joka tulee mieleen hätätilanteissa eli hätäkeskukseen. Mikäli poliisilla olisi oma hätänumero, se tietysti helpottaisi ruuhkaa sairastapauspuolella.

Vastaamisaika kiireettömässäkään palvelussa ei saisi venyä määrättömästi (pysyä ehdottomasti alle kymmenessä minuutissa). Idea olisi joka tapauksessa se, että sairauskohtaus- ja onnettomuussoitot eivät jonottaisi kiireettömien puheluiden perässä eivätkä hätäkeskuspäivystäjät siten turhautuisi ja hermostuisi soittajille.

2. Edellä kuvattu kiireetön hätänumero olisi tietysti puhelinpalvelu.

3. Yleisneuvontapalvelu olisi nimenä ihan liian yleinen, sinne soitettaisiin joka ihmeen asiassa ikään kuin numerotiedustelun tapaan. Kiireetön hätänumero tai kiireetön yleinen viranomaisnumero toimisi paremmin.

4. Olisi ok, sillä kyseessä olisi normaali puhelu.

Yleisneuvontapalvelun tarve vaikuttaa selittyvän sillä, että julkisten toimijoiden omat palvelut ja tiedonjako on epäselvää ja monimutkaista. Ensisijainen ratkaisu olisi kehittää kaikkia jo olemassaolevia palveluita ja kanavia siten, että ne olisivat selkeitä ja käyttäjäystävällisiä. Liian monet sähköiset asiointipalvelut ovat toteutukseltaan hiukan liian vaikeita ja perehtymistä vaativia.

Esimerkiksi kunnallistekniikan toimimattomuudesta ilmoittaminen olisi yksinkertaista, jos jostain saisi selvän tiedon kehen ottaa yhteyttä jos Kehä I:n liittymässä on vaarallisia kuoppia tai jos sähköt ovat poikki. Näkisin, että ongelma on syntynyt, kun eri laitoksia (esim. tiehallinto, tielaitos, kunnalliset sähköyhtiöt) on uudistettu ja muuteltu siten että kansalainen ei enää ymmärrä kuka vastaa mistäkin asiasta ja miten löytää oikean palvelupuhelimen/nettisivun yhteystiedot. Jos laitokset ja palveluista vastaavien tahojen nimet edes kertoisivat, mitä laitokset tekevät, kansalaisella olisi helpompaa.

Luulen, että yleisneuvontapalvelun perustaminen vain lisää byrokratiaa. Monet soittaisivat sinne pyytääkseen neuvontaa Kelan tukiasioissa, koiran myrkytystapauksissa tai väärin pysäköityjen autojen ilmoittamisissa, eikä neuvontapalvelussa kuitenkaan osattaisi kertoa oikeita vastauksia tai ratkaista ongelmia.