Miten aseturvallisuutta voitaisiin parantaa?

1. Aseidenomistajien autoihin voitaisiin määrätä GPS-paikannus 24/7/365. Helpottaisi myös varastettujen ajoneuvojen löytämistä. Autossa pitää olla lisäksi erillinen kytkin joka päällepainettuna antaa poliisille tiedon että kyseissä autossa on juuri sillä hetkellä ampuma-aseita kuljetuksessa. Metsästyskortin omistajille voidaan määrätä lisäksi alkolukko autoon jotta eivät sitten kännissä aseiden ja autojen kanssa hölmöile pitkin metsäteitä.

2. Aseet pitää sulkea poliisilaitoksille maksuttomaan säilytykseen joista niitä voi noutaa henkilökortilla ja nollaa puhaltamalla 24/7/365 Säilytys pitää olla maksuton ja henkilöstöä poliisilaitokselle niin että jonotusaika ei koskaan ylitä 5 minuuttia. Kausiapulaisia voidaan määrätä työttömyyskortistosta karenssin uhalla paikalle. Valmiuspoliiseja voidaan myös määrätä Valtioneuvoston määräyksellä sorsastys- ja hirvestyskauden ajaksi aseiden vastaanotto- ja luovutustehtäviin. Patruunoiden säilytys kotona pitää olla mahdollista koska poliisilaitosten tilat ja henkilöstön ammattitaito eivät riitä räjhdysaineilainsäädännön puitteissa esimerkiksi 20000 metsästäjän ja haulikkoampujan yhteensä kymmenien tonnien painoisten patruunamäärien vastaanottoon, varastointiin ja luovutukseen.

3. Kielletään aseilla tehtävät rikokset. Määrätään lisäksi elnikautinen jokaisesta aseella tehdystä rikoksesta. Mikäli aserikoksia tehdään useita niin elinkautiset pitää istua peräjälkeen eli presidentin pitää ensin armahtaa edellisestä rötöksesatä ennen kuin seuraavan tuomion istuminen voi alkaa. Ase on paha ja sen käyttäjää tulee kohdella sen mukaisesti.

Yhteiskunnan syrjäytyneisiin ei kannata tässä asiayhteydessä kiinnittää mitään huomiota koska he eivät muutoinkaan noudata mitään lainsäädäntöä ja lakimuutokset eivät siten vaikuta heidän tekemisiinsä mitään. Vain lainkuuliaisia kansalaisia voidaan valvoa ja ohjata pysymään kaidalla polulla.

1. Miten aseluvan haltijoiden valvontaa voitaisiin tehostaa?

Otetaan käyttöön asepassijärjestelmä. Jos/kun aseenhaltija on jo vuosien  (jopa kymmenien) vuosien ajan harrastanut metsästystä ja/tai urheiluammuntaa hänelle voisi antaa asepassin jonka oikeuttaisi myös myymään (toisille passin haltijoille) ja ostamaan aseita omaan käyttöönsä.

Hyödyt:

- tämä käyttäjäryhmä ei muodosta käytännössä minkäänlaista turvallisuusriskiä aseenkäyttäjänä. Tähän ryhmään kuuluu yli 90% aseenhaltijoista. Heihin kohdistettu viranomaisvalvonta olisi käytännössä turhaa työtä.

- valvontaresurssit (luvan myöntämiset jne) voitaisiin keskittää sellaisiin käyttäjiin joista ei ole mitään referenssiä aseenhaltijana. Siis, ensimmäistä asettaan hankkivat. He joilla ei ole minkäänlaista ampumaharrastus tai metsästystaustaa.

- aseen ostaminen ja myyminen(toisella asepassin haltijalle) ei aiheuttasi muuta kuin ilmoituksen passirekisteriin. Halpa ja helppo rekisterin käyttö vähentäisi houkutusta hankkia ase laittomasti, esim. välttääkseen korkeita lupakustannuksia ja monivaiheista lupabyriokratiaa.

- uuden lain mukananaan tuoma moninkertainen ja kallis byrokratia saattavat houkutella laittomien aseiden hankintaan ja aikaa myöten ns. harmaidenmarkkinoiden syntymiseen. Erityisesti juuri ensimmäistä asettaan hankkivien osalta.

- laittomien aseiden omistajia on erittäin vaikea valvoa siksi lupajärjestelmää pitää kehittää sellaiseksi että mahdollisimman vähän syntyisi houkutusta laittomuuksiin.

2.  Miten aseiden säilytysturvallisuutta voitaisiin parantaa?

Kotona asekaapissa säilytys on kokonaisuudessaan paras perusratkaisu. Aktiivinen harrastajan on käytännössä mahdotonta omaksua minkäänlaista yhteisvarastointia. Se aiheuttaisi paljon ylimääräistä ajamista, matkustelua ja aseen mukana kuljettamista harrastusmatkoilla. Varsinkin kun monissa harrastuslajeissa on ampujalla mukana useampiakin lajikohtaisia aseita. 

- aseen tulisi kaikessa kuljetus, matkustus, väliaikainen säilytys yms. toimintaketjussa olla mahdollisimman tiiviisti harrastajan itsensä henkilökohtaisessa hallinnassa ja valvonnassa. Esim. juuri matkoilla, harrastuspaikoilla jne..

3. Miten estäisit aseilla tehdyt rikokset?

Ylivoimaisesti eniten aseisiin littyviä rikoksia tehdään luvattomilla aseilla. Valvonnassa tulisi keskittyä rikollisten hallussa oleviin aseisiini.

- pitäisi myös harkita onko nykyisen kaltainen runsas ja "sensaatiohakuinen uutisointi" tarpeellista julkisilla paikoilla aseiden (ja niiden kopioiden) häiriköivien osalta. Se kun voi aiheuttaa myös kopiokäyttäytymistä. Kaikenlaisilla asekopioilla jne. saavat esimerkiksi mielenrauhaltaan järkkyneet (+alkoholintai huumeiden vaikutuksessa olevat)  henkilöt aikaan suuria ja näyttäviä viranomaisoperaatioita.  Tämä koskee myös kaikenlaisia humalassa tapahtuvia häiriköintejä. Ei ehkä kannata luoda/mainostaa vääriä toimintamalleja turhan julkisuuden avulla. Juuri sitä julkisuuttahan ko. "hörhöilijät" pääosin tavoittelevat.

- aseiden hallintoa ja lupakäytäntöjä tulee kehittää sellaisiksi ettei tavallisten ihmisten osalta synny houkutusta aseiden myymiseen tai hankkimiseen laittomasti.

- kaikkein pahinta olisi jos maahan syntyy laillisen aseenomistuksen rinnalle ns. harmat markkinat. Sellaisen valvonta olisi vaikeaa käytännössä jopa mahdotonta. Se vopisi myös huomattavasti lisätä aseiden, patruunoiden, tarvikkeiden jne. harmaata kauppaa ja käyttöön liittyvää rikollisuutta.

- aseenhaltijoiden julkisuuskuvassa tulisi huomioida ja korostaa sitä vastuullisuutta jota 99%:sesti laillisten ampuma-aseiden haltijat noudattavat kaikessa elämisessään. Se on tässä yhteiskunnassa erinomainen asia ja esimerkki.

- luvallisen aseenhaltijat ovat käytännössä rikkeettömiä ja henkisesti terveitä kansalaisia. Julkisuuskuvan (ja hallinnon) tulisi vahvistaa tätä seikkaa ja korostaa aseenomistajien vastuullista käytöstä. Siis aseiden kanssa ei kannata "hölmöillä".

- Suomessa lähes koko miespuolinen väestö suorittaa asepalveluksen. Tämän koulutuksen yhteydessä tulisi opastaa ampuma-aseiden käyttöön liittyvää vastuullisuutta. Eräissä maissa asepalveluksensa suorittaneet reserviläiset saavat palveluaseen omaan henkilökohtaiseen kotisäilytykseen.  Käytännön kokemus osoittaa että näistä aseista pidetäään erittäin hyvää huolta ja rikkomuksia tapahtuu niiden osalta äärimmäisen harvoin.

- kun kansalaisiin luotetaan se kasvattaa/lisää osaltaan vastuuntuntoa. Sillä on yleensä rikoksia vähentävä vaikutus..

Jos ampumaharrastuksesta on vaaraa, johon pitää lainsäädännöllä puuttua niin varmaan sitten suuremmat uhat menevät edelle.

Esim.

ei homoseksuaaleja opettajiksi -> homoseksuaalit  yliedustettuina pedofiileissä

ei tupakointia jos joku voi haistaa -> suurempi tilastolinen kansanterveysvaikutus

Miten on käynnyt suvaitsevaisuuden. Nyt jahdataan marginaalista turvallisuuvaikutusta isoin asein

Kuinka on mahdollista että tuoretta aselakia säädettäessä krp:n ylikomisaario esitti valiokunnassa tosiasioihin perustumattomia mielipiteitään poliisin näkemyksenä tosiasioista. Miksi ko. lausunnon materiaalissa on salassapidon aiheuttavat turvaluokkaleimat.

Julkista keskustelua ei edistä viranomaisten lausuntojen salaaminen. Tosiasiat jäävät tulematta esiin  ja lainsäädännöstä ei tule tarkoituksenmukaista.

Aseturvallisuuden arvioinnin perusteena tulisi olla kattavat tutkimus ammuntaharrastuksesta ja harrastajista. Tälläistä tutkimusta ei ole tehty. Taustatiedon olemattomuus johtaa mielipiteiden vetämään prosessiin, joka ei hyödytä ketään.

Aseturvallisuus on tärkeä asia. Ei mielipiteiden tuuliviiri

Viranomaisten antamat lausunnot tämänkin alan hankkeista pitäisi julkaista yksityiskohtaisesti.

On huolestuttavaa että tuomioistuimessa väärä vala on rangaistavaa mutta tuomioiden ja hallintokäytäntöjen taustalla olevassa lainsäädäntö prosessissa edes virkamiesten poikkeaminen tosiasioista ei ole käytännössä rangaistavaa. Asiaa ei voi kukaan edes huomata kun materiaalia ei julkaista.

Ainakaan vuosi sitten Sisäministeriöllä (ei valtiosihteerillä eikä poliisios.lla) ei ollut tiedossa yhtään tutkimusta ampumaharrastuksen vaikutuksista.

Vaikutuksiahan on myös positiivisia. Ainoa tiedossa oleva tutkimus on n 20v vanha ja siinä ammunan harrastuksella oli selkeä vaikutus elinajanodotteeseen. Tutkimus suppea mutta ainoa mitä on ilmeisesti tehty. Ainakaan ministeriö ei löytänyt mitään muuta tutkimusta.

Tutkimusten puute saattaa kyseenalaiseen valoon terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnon. En ymmärrä miten voidaan lausua että alasajamalla elinajanodotusta kasvattavaa harrastustoimintaa pakkokeinoin saavutetaan henkien säästöä. Varmaan satojen tuhan sien kansalaisten syyllistäminen ja lainsäädännöllä sortaminen on sitten esim itsemurhia vähentävää toimintaa kuten terveellisen harrastuksen vaihtaminen tv:n tuijottamiseen. kaljanjuontiin ja makkaransyöntiin.

Kai virkamiesten lausunnot on annettu edes virkavastuulla että tarkoitushakuisuudesta voidaan lausunnon antanutta henkilöä rangaista.

Useimmissa uutisissa ja näkökulmissa ei juurikaan mainita asiaan liittyviä tutkimuksia vaan liikutaan enemmän mututuntuma pohjalla. Toivottavasti päättävät tahot tutustuvat ja puntaroivat asian enemmän tutkimustulosten ja kokemusten kuin omien tuntemusten pohjalta. Olisi myös hyvä jos näitä tutkimuksia joskus valaistaisiin suurellekin yleisölle ja subjektiivinen funtsailu jätettäisiin vähemmälle.

1. Lääkärin tarkastus ensimmäisen aseluvan hakijalle samoin kuin ajokortipuolellakin jo on, ja ampuma-aseen käsittelyä opettava kurssi. Määräaikaistarkistukset vaikka 10 vuoden välein.

3. Merkittävä askel aseturvallisuuden parantamisessa olisi alkoholin vaikutuksen alaisena ollessa aseiden käsittelykielto.

Poliisin resursseja pitäisi huomattavasti lisätä, että ainakin kaikkein kovin rikollisuus saataisiin täysin pois.

1. Miten aseluvan haltijoiden valvontaa voitaisiin tehostaa?

Luvanhaltijoiden valvontaa voidaan tehostaa olemalla enemmän tekemisissä luvanhaltijoiden kanssa. Nykyisenkaltainen aselaki on liian paljon esinekeskeinen ja liian vähän ihmiskeskeinen. On aivan samantekevää millainen ase ns. normaalilla ihmisellä tai varsinkin aktiivisella harrastajalla on hallussaan. Toisaalta taas ei ole olemassa niin vaaratonta ampuma-asetta että sen voisi sallia joutuvan epäsopivan henkilön käsiin.

Uuden lain myötä ensimmäistä lupaa hakevien haastattelumenettely on askel oikeaan suuntaan. Itse näkisin hyödyllisenä kehityksenä sellaisen, jossa haastattelut toistuisivat uusilla harrastajilla esimerkiksi ensimmäisen viiden vuoden jälkeen ja sitten taas seuraavan kymmenen vuoden jälkeen. Näissä yhteyksissä olisi mahdollista todeta esimerkiksi harrastuksen loppuneen ja opastaa tarpeettomien aseiden myymisessä.

Tarvittavaa resurssia voisi vapauttaa siitä työstä mikä nykyisellään syntyy erilaisten aseiden luokittelusta ja mittailusta ja ominaisuuksien vertailusta. Ihminen on kuitenkin se tärkein lenkki tilanteen vaarallisuuden mittaamisessa, eikä todellakaan joku toista vaarallisemmaksi mielletty asetekninen yksityiskohta.

2.  Miten aseiden säilytysturvallisuutta voitaisiin parantaa?

Aseiden säilytysturvallisuus on Suomessa hyvällä mallilla. Ongelmia aiheuttaa lähinnä kesämökeillä säilytetyt aseet jotka joutuvat mökkimurtojen yhteydessä vääriin käsiin. Edullinen keino parantaa ihmisten tietoisuutta ongelmasta voisi olla päivittää sitä ohjepaperia joka annetaan uuden hankkimisluvan yhteydessä. Miksei samassa yhteydessä voisi antaa parempaa valistusta ja ohjeita myös aseiden säilyttämiseen liityen?

3. Miten estäisit aseilla tehdyt rikokset?

Yksi keino aseilla tehtyjen rikosten vähentämiseen on ensimmäisessä kohdassa mainittu ihmiskeskeisempi lähestyminen koko aseen hallussapitolupaa silmälläpitäen.

Mikään hallinnollinen menettely ei kuitenkkaan koskaan voi kokonaan poistaa aseilla tehtyjä rikoksia, aivan samoin kuin ei myöskään ilman aseita tehtyjä rikoksiakaan. Tasapuolinen, oikeudenmukainen ja keskustelulle avoin yhteiskunta on paras keino ennaltaehkäistä kaikenlaista rikollisuutta, tekovälineestä riippumatta.

norjan joukkomurhaa ei erittain todennakoisesti olisi tapahtunut mikali tekija ei olisi kayttanyt kasvuhormoneita.

tunnetusti kasvuhormonit sekoittavat terveenkin paan. miksi suomessa ei edelleenkaan hallussapitoa seka ostamista ole kriminalisoitu? ihan kuin kerjattaisiin vastaavia tapauksia -jokapaivaisista "pienista" pahoinpitelyista puhumattakaan.