Miten ihmisoikeudet voivat Suomessa?

Ihmisoikeudet ovat täällä hyvällä ellei erittäin hyvällä mallilla.

- Voit jarruttaa putkaan joutumatta suuria hankkeita vuosi sotalla pelkästään valittamalla, vaikka asia ei sinulle mitenkään kuulu.

- Voit ryypätä ja rellestää menettämättä asuntoa, kyllä yhteiskunta maksaa.

- Saa kitistä ilman rangaistusta huonoista yhteiskunnan maksamista tuista ja vaatia ilman omaa tuntoa lisää, hoksaamatta että valtion kukkarosta tulee koulutus sekä sosiaalipalvelut.

- Voi kieltäytyä työstä koska joutenololla saa suurinpiirtein saman.

Suomalaiset ovat menettäneet itsekunnioituksen koska eivät tajua mitä kaikkea täällä on. Terve ihminen ei mene töihin koska se ei kannata, vaikka tosiasiassa täytyisi tehdä työtä koska siihen pystyy ja voisi samalla antaa oman pienen panoksensa yhteiskunnalle. Täytyisi ryhtyä rinnastamaan työstäkieltäytyjiä ja verukkeiden keksijiä varkaiksi että tajuaisivat minkälainen haitta ovat.

Loisiminen pitäisi tehdä rangaistavaksi siinä missä riistoyrittäjien huijaaminenkin. Suomeen palkataan ulkomaalaista työvoimaa ja työpaikoilla on kielimuuri ja muita ongelmia. Miksi näin tapahtuu? Siksi koska ulkomaalaiset joutuvat hyväksikäytön uhriksi ja saavat huononpaa palkaa - ei heitä muuten palkattaisi jos suomalainen maksaisi saman verran. AY-liikkeet ja työntekijät ummistavat riistolle silmänsä. Täytyisi keksiä keino jolla voitaisiin valvoa että ulkomaalainen saa saman palkan kuin suomalainenkin.

Jos nuo 2 epäkohtaa saataisiin korjattua, olisi Suomi parempi paikka.

Kysymykset

·         Mitkä ovat mielestäsi Suomen ihmisoikeustilanteen keskeiset vahvuudet?

Suomen ihmisoikeustilanteen keskeiset vahvuudet liittyvät varmastikin rakenteellisuuteen. Suomessa osataan luoda järjestelmiä, paha vain, että järjestelmästä tuleekin aina isäntä ja ihmisistä sen kiduttama orja.

·         Mitkä ovat mielestäsi Suomen suurimmat ihmisoikeushaasteet tällä hetkellä?

Suomen suurimmat ihmisoikeushaasteet ovat siinä, että asenteet ovat vielä kovasti vanhoja, mutta uusia rakenteita pyritään luomaan nopeasti eikä uudenlaisessa kulttuurin murrosvaiheessa ole malleja toteuttaa sitä, minkä jo niin monet asiantuntijat ovat hyväksi ja oikeaksi nykysuomalaisen henkisen ja fyysisen terveyden edellytykseksi vahvistaneet. Osa väestöstä taas nimenomaan pelkää olevansa vanhoillisia asenteiltaan ja sortuu ylilyönteihin, jotka ilmentävät lähinnä välinpitämättömyyttä. Suomessa pelätään joutua koneiston hampaisiin ja kansalaiset tekevät kaikkensa, jotteivat siihen joudu. Ovatkin ne terävät ja valitettavan satunnaisesti toimivat. Lasten ääni hukkuu byrokratiaan ja virkamiesten virheitten villaisella painamiseen. Vanhusväestö on heitteillä, lukuun ottamatta sitä onnekasta ryhmää, joka kellii rahoissa. Työikäinen väestö painiskelee murroksessa ja muutoksesta ja toisaalla vanhemmat polvet asettavat ja ovat jättäneet perinnöksi asenteensa ja toisaalta nuoremmat polvet ovat kuin eri planeetalta. Yhteiskunta ei kykene oikeastaan millään osa-alueella huolehtimaan ja takaamaan ihmisten hyvinvointia olemalla kehittyneen sivilisaation sekä suojana että rakenteena. Perustukset ja muurit tutisevat.

·         Onko Suomen ihmisoikeustilanteen kehittymisessä ollut erityisiä piirteitä, jotka huolestuttavat sinua?

Suomen ihmisoikeustilanteen kehittymisessä on havaittavissa ulkomaalaistaustaisten ihmisten suopeampi käsittely kaikissa julkishallinnon elimissä verrattuna alkuperäisväestöön. Rasismin pelossa unohdetaan pitää huolta siitä, ettei sorruta sortamaan alkuperäisväestöä. Julkisuuteen nousevissa kannanotoissa tuodaan useimmiten esille vain rasistisella leimalla varustettuna näitä epäkohtia ja ne repivät kansaa sisältä päin yhä voimakkaammin. Tällainen omaa kansaa vastaan hyökkääminen on surkeaa ja surullista ja täysin naurettavaa, kun ajatellaan, että Suomi on aivan varmasti eräs niitä Maa-planeetan maita, joissa ulkomaalaisiin suhtaudutaan avaralla ja vastaanottaivaisella mielellä tarjoten heille auliisti mahdollisuuksia harjoittaa omaa kulttuuriaan Suomessa, sopeutumalla heidän toiveisiinsa ja tarpeisiinsa, osoittamalla kiinnostusta ja uteliaisuutta erilaisuutta kohtaan. Jokainen, joka hetkenkin miettii asiaa ei voi muuta todistaa. Suomalainen on oikeastaan jo parinkymmenen vuoden ajan, jos ei kauemminkin, suorastaan koulutettu maailmankansalaisuuteen. Pitäisi nyt kuitenkin muistaa oman maan sisäinen hyvinvointi, ei vain se hyvinvointi, joka näkyy mittareina ulkomaailmaan. Se ei tällä ihmisten stressikuormalla ole enää pystyssä kuin hetken aikaa, ja senkin vain jäykkien rakenteiden vuoksi. Naapurikateellisuus aiheuttaa sen, että ulkomaalaistaustaiselle kyllä helposti annetaan kaikki se ja enemmän, mikä hyvin tarkkaan varotaan antamasta toiselle suomalaiselle. Suomi siis syöpyy sisältä käsin.

 Onko Suomen ihmisoikeustilanteen kehittymisessä ollut erityisiä piirteitä, jotka huolestuttavat sinua?

Kokemuksia kehitysvammaisen ihmisen lähimpänä omaisena. Ei ole kutsuttu palaveriin, joka koskee aikuisen kehitysvammaisen asioita, vaikka omainen on erikseen pyytänyt ilmoittamaan palaverin ajankohdasta. Vedotaan aikuisen kehitysvammaisen itsemääräämisoikeuteen ja yksityisyyden suojaan. Tämä ihmetyttää, koska kukaan viranomainen ei ole kysynyt kehitysvammaiselta itseltään, haluaako hän omaisen tai jonkun muun tukihenkilön mukaan palaveriin. Viranomaiset voivat vapaasti tulla mukaan palaveriin "virkansa puolesta", mutta lähin omainen joutuu puolustelemaan osallistumistaan palaveriin, vaikka kehitysvammaisella ei ole asiaa vastaan mitään.

Kehitysvammaisen omaisten yhteydenpitoa kehitysvammaiseen on rajoitettu, koska yhteydenotot aiheuttavat kehitysvammaisessa levottomuutta ja ongelmia asumisympäristössä. Kehitysvammainen on menettänyt elämänsä aikana tärkeitä ihmisiä mm. omat vanhempansa. Kiinnekohtaa omaan sukuun ei pidetä tärkeänä. Omaisten merkitystä kehitysvammaisen elämässä vähätellään.

Kehitysvammaisiin erikoistuneessa laitoksessa ylilääkittiin kehitysvammainen sängynpohjalle, josta noustiin ylös parin vuoden lääkepurun ansiosta yksityislääkärin avustuksella.

YK:n vammaissopimus on edelleen ratifioimatta ja pakkokeinopykälä 42 on olemassa.

Hoivakotien kilpailutuksissa ei ole huomioitu ihmisoikeuksia. Jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus päättää omasta asuinpaikastaan. Ei ole oikein heitellä ihmisiä halvimman mahdollisen asuinpaikan mukaan. Kehitysvammaiselle ihmiselle on usein tärkeää tuttu ympäristö ja tutut ihmiset. Tätä ei tue hoivakodin kilpailutus ja kehitysvammaisen pakkomuutto tutusta ja turvallisesta asuntolasta uuteen vieraaseen asuntolaan, joka on hiukan halvempi kuin nykyinen. Kilpailutuksen voittaneella hoivayrityksellä ei muuten aina ole edes asuntoloita valmiina, kun asukkaiden olisi pitänyt muuttaa. Silti on voinut saada huippupisteet "laadukkaasta" toiminnasta, miten lie mitattu, kun ei ole edes asumispalvelua vielä olemassa?

Lait itsessään ovat paljon parempia kuin mitä käytäntö osoittaa. Silloin kun kyseessä on viranomaistoiminta suhteessa kansalaiseen, niin lainsäädäntö sivuutetaan usein ja toimitaan viranomaisen mielikuvien ja -piteiden varassa. Niitä ei tarkisteta, vaikka laki niin edellyttäisi. Viranomaistahot käyttävät suurta mielivaltaa, eivätkä joudu vastuuseen. Valvonta ontuu pahasti, eikä valitukset ja kantelut johda mihinkään. Vain pienellä osalla kansalaisista on edes tietoa oikeuksistaan ja vaikka viranomaisten velvollisuus olisi kertoa, niin he eivät kerro. Viranomaistahot työllistävät itse itseään kuntien ja sitä kautta veronmaksajien kukkarosta. Monissa tapauksissa oikeus toteutuu vasta KHO:ssa, mikäli saa luvan sinne asti valittaa. Vain harvat osaavat, jaksavat tai voivat taloudellisista syistä lähteä valitusprosessiin. Erityisen vaikeaa on silloin, jos kansalaisen pitäisi valittaa lastensuojelun tai poliisin toimista. Molemmissa em. ryhmissä on henkilöitä, jotka käyttäytyvät siten kuin olisivat lain yläpuolella. He, joiden pitäisi edustaa hyvin korkeaa moraalia yhteiskunnassa, eivät osoita omaavan sitä lainkaan. Laki, jota kaikkien ei tarvitse noudattaa, ei ole laki. Laki, jonka rikkominen ei johda mihinkään, ei ole laki.

Mitkä ovat mielestäsi Suomen ihmisoikeustilanteen keskeiset vahvuudet?

Vielä kohtalaisen hyvä perustuslaki ja jonkinasteinen demokratia.

Mitkä ovat mielestäsi Suomen suurimmat ihmisoikeushaasteet tällä hetkellä?

Aseistakieltäytyjien eriarvoinen ja epätasarvoinen kohtelu lainsäädännössä. Osan totaalikieltäyjien vankeustuomiot loukkaavat ihmisoikeuksista suurinta, sananvapautta, ilmaisunvapautta ja tuomiot ovat kohtuuttomia. Ei ole vapautta, jos kansalaiset, rauhan puolustajat, väkivaltakoneistoa vastustavat pakotetaan vankilan uhalla suorittamaan asevelvollisuus. Jehovantodistajien eriarvoinen asema muihin totaalikieltäyjiin nähden. Siviilipalveluksen pituus on edelleen rangaistus.

Kansalaisten perustuslailliset oikeudet henkilökohtaiseen koskemattomuuteen/ turvallisuuteen, terveyteen, sosiaalinen hyvinvointi ja perustoimeentuloturva, jotka ovat tällä hetkellä sidoksissa julkisiin palveluihin, joita kuitenkin maan hallitus on jo pitkään lähtenyt purkamaan yksityistämällä julkisia palveluja vastoin perustuslain henkeä.

Suomalaisen demokratian vajeet kansalaisen näkökulmasta. Valtio luovuottaa suveriniteettiaan, itsellistä valtaa "markkinavoimille" eikä kyken laittamaan rosvokapitalismille ja sen ääri-ilmiöille finanssikeinottelulle.

Onko Suomen ihmisoikeustilanteen kehittymisessä ollut erityisiä piirteitä, jotka huolestuttavat sinua?

Erityisesti huoltestuttaa valtion (siis kansan) omasiuuden yksityistäminen, joka on jatkunut jo pitkään ja julkisten palvelujen yksityistäminen, mikä sotii perustuslain 124 § henkeä vastaan. Sellaisia valtion/kunnan tehtäviä ei tule siirtää yksityisille toimijoille, joissa käytetään merkittävää julkista valtaa. Esimerkkinä nostan terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluiden jo tehdyt ja kaavaillut yksityistämispyrkimykset, jotka toteuessaan ovat perustuslain (124§ ym.) vastaisia ja johtavat entisestään kansalaisten epätarvoiseen asemaan saada tarvitsemeiaan palveluja. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä on aina kyse "merkittävästä vallankäytöstä", mikä vaatii julkisen viranomaisstatuksen perustuslain mukaan. Sosiaali ja terveydenhuollon hoidon/palvelutarpeen arviointiporsessa;  kuulluksi tuleminen, tarpeiden tunnistaminen, hoidetaanko kansalaisen tarvetta vaiko eikö hoideta ja miten hoidetaan, jos hoidetaan käytetään, käytetään "merkittävää valtaa" kansalaisia kohtaan. Mikäli nämä tehtävät yksityistetään, yksityistetään myös vallankäyttö ja prosessia ohjaa silloin ei vaan raha ja kustannukset, vaan yksityisen voitontavoittelun logiikka, mikä ei ole kansalaisten yhdenvertaista kohtelua, edes perustuslain edessä. Toisekseen kuka valvoo niiden etua, joilla ei ole rahaa eikä henkisiä kykyä puolustaa etujaan yksityistä vallankäyttöä vastaan?

Parkkisakotusoikeuden antaminen yksityiselle firmalle sotii perustuslakia vastaan, koska siinä tehtävässä käytetään merkittävää (rahallinen etu/oikeudellinen etu jne.) ja asia perustuslain hengen mukaan kuuluu julkiselle vallalle, poliisille.

Korruptoitunut puoluedemokratia, joka suosii suuria puolueita samoin vaalirahoitus. Tätä suurimpana uhkana demokratialle pidän valtion ja kuntien julkisten virkojen, erityisesti johtavien virkojen nimittämistä puoluejäsenkirjan mukaan. Miten voi olla demokraattinen, hoitaa yhteisiä asioita ja etuja virassa ja riippumaton päätöksenteossaan tai päätösten valmistelussa sidosryhmästään, jos on puoluejäsenkirja povarissa ja käskyt tulee puoleesta, miten virkaasi hoidat?
 

Lastensujelu ei tule toimimaan läheskään oikeudenmukaisesti,kun voivat tehdä lapsiperheelle kauaskantoisia ja mielivaltaisia päätöksiä perusteella että ovat huolissaan. Lastensujeluilmoituksien todenperäisyyttä ei kunnolla tarkasteta,eikä ilmoittajan mahdollisia motiiveja haitantekoon. Ja vaikka viranomaiset huomaisivat tehneensä virheen,he eivät korjaa tilannetta.Vaan keksivät tekaistuja huolenaiheita,ettei heidän tarvitse myöntää tekemäänsä virhettä.Jos myöntäisivät virheensä heti huomattuaan,niin lasten ja vanhempien traumaattisia kokemuksia voitaisiin alkaa työstämään.Täten turvattaisiin lasten tervettä kasvua ja heillä pysyisi luottamus viranomaisiin.Lastensujelun pitäisi osata arvioida perheen toimivuus turvallisemmin ja vähemmän traumattisin keinoin,eikä aloittaa lastensujelua kiireellisellä huostaanotolla kesken koulupäivän. Kun lapset tietävät mitä kotona on ollut ja viraomaiset selittävät heille että kotona olisi tapahtunut jotain aivan muuta.Niin kyllä kouluikäinen lapsi menettää uskon lastensujelutäteihin. Ja kun he aiemmin ovat eläneet normielämää turvallisten aikuisten kanssa,ja heidät viedään kaikesta tutustra erilleen ja erotetaan sisarukset toisistaan,ja lähellä olevat vieraat ihmiset kertovat asioita mitkä lapsi tietää valheeksi.Tästä tilanteesta tulee uusia ja uusia vieraita aikuisia jotka selittävät että kotona sun ei ole enään hyvä olla.Lapsilla on ollut normaali lapsuus ,eikä päiväkodit tai koulut ole olleet lapsista huolissaan missään vaiheessa. Kiireellisenhuostaanoton aikaankin opettajat antavat lausunnon etteivät ole edelleenkään huolissaan lasten tunteista,käytöksestä,koulunkäynnistä tai kotioloista. Lapsilla on ihan hyvä koulumenestyskin ja sopiva kaveripiiri. Kotona kunnioitetaan kristillisiä arvoja,eikä käytetä alkoholia tai muita päihteitä,eikä vahemmilla ole mielenterveysongelmia.

Mitkä ovat mielestäsi Suomen suurimmat ihmisoikeushaasteet tällä hetkellä?

Kehitysvammalaitoksissa ja asumisyksiköissä tapahtuu edelleen järkyttäviä ihmisoikeusrikkomuksia.

Kehitysvammaiset ihmiset eivät saa päättää, missä ja miten asuvat. Heistä hyvin harva saa työstään palkkaa. Toimeentulo on niukkaa. Lakisääteiset palvelut toimivat heikosti. Yhteiskunnassa asenteet ovat vielä syrjiviä ja suvaitsemattomia.

Onko Suomen ihmisoikeustilanteen kehittymisessä ollut erityisiä piirteitä, jotka huolestuttavat sinua?

Kehitysvammalaitosten purkaminen etenee, mutta tilalle rakennetaan uusia laitoksia ja laitosmaisia asuinyksiköitä. Kehitysvammaisten ihmisten mahdollisuudet elää tavallista, omannäköistään elämää tuntuvat vain heikkenevän. Riittävä, tarpeenmukainen tuki on usein utopiaa. Kehitysvammaiset ihmiset jäävät yksin ja sivuun yhteiskunnassamme. Niin taloudellisesti, fyysisesti kuin henkisestikin.

Suomella on pitkät demokraattiset perinteet ja laajat vapausoikeudet. Seksuaalivähemmistöön kuuluvana ajattelen, että tasa-arvoinen avioliittolaki olisi toteutettava Suomessa. Miespareille ja naispareille tulisi antaa samat oikeudet avioliittoon kuin heteropareilla. Etenkin mielisairaiden ja vammaisten ihmisoikeuksia loukataan joskus. Mielisairaiden pakkohoitoa pitäisi vähentää ja poistaa tahdonvastainen lääkehoito. Seksuaalirikollisille suunniteltu lääkehoito on mielestäni mielestäni ihmisoikeuksien kannalta arveluttava. Suomi on kiitettävästi parantanut homojen oikeuksia kumoamalla homoja syrjivät lait ja säätämällä parisuhdelain ja säätämällä syrjintäkiellon. Mielestäni homo- ja lesbopareille kuuluisi lisäksi oikeus yhteiseen sukunimeen ja adoptio-oikeus.

Juuri tämä erotilanteiden käsittely lasten ja isien kannalta on mielestäni se aihealue, joka ihmisoikeuksien puuttumisen takia vaikuttaa kaikkein eniten tavallisten ihmisten elämään.

Samaan sarjaan menevät aiheettomat huostaanotot ja muu sosiaalitoimen harjoittama mielivalta.

Blogissani on julkisesti ns. "ensimmäinen kirje" Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle, joitain tutkintapyyntöjä ym. joista voi saada jonkinlaisen käsityksen sosiaalipuolen, poliisin ja tuomioistuinten toiminnasta asumis ja huoltajuusasioihin liittyen.

Huolimatta tutkintapyyntöihin liitetyistä todisteista ei viranomaisten tekemiä rikoksia ole haluttu tutkia. Syynä lienee lähinnä se, että suomen virallinen kanta on se mikä on. Kannan voi kuunnella Youtubessa, hakusanaksi "eieren51" ilman lainausmerkkejä :)

Blogi haulla "uginkuningas.blogspot.com" 

Tilanne on varmasti samanlainen koko maassa, koska oikeuskanslerinvirastokin on sitä mieltä, että "etävanhempi" on täysin oikeudeton omiin lapsiinsa. 

Perheoikeuden puolella on kestämätöntä, että itse riitaa haastamalla voi saada merkinnän papereihin, että tämä ex-pariskunta on nyt niin riitainen, ettei kykene lapsiensa asioista sopimaan... Tappelua ylläpidetään usein siksi että saataisiin itselle yksinhuolto ja ex-puoliso pelattua ulos lasten elämästä. Tilalle on melkein aina jo katsottuna uusi "parempi isä/äiti" niille lapsille.

Minusta riitaisuusperiaatteella yksinhuoltoa halajavat tutkittakoon tarkemmin: kuka oikeastaan tappelee ja mistä? Jos kyse on vain siitä että äidin/isän pitäisi saada elää uusperhettään kuin mitään ex-liittoa ei koskaan olisi ollutkaan, ehkä se peruste on jotenkin väärä. Tilanne pitäisi huomioida ihan täysimääräisesti sen mukaan, että mitkä ovat lapsen oikeudet ihmisoikeus- ja lastenoikeuspykälien mukaan, mutta toki myös ne tilannekohtaiset asiat pitää huomioida.

Jos minä olisin tuomari ja saisin päättää lapsen asuinpaikan, istuttaisin ne vanhemmat pöydän ääreen miettimään, että mitä ne lapset tarvitsee voidakseen hyvin ja jotta heillä säilyisi molemmat vanhemmat. Kaikki aikuisten paskanlätkytys siitä, miten surkea vanhempi se toinen on pitäisi kieltää lailla!!!