Asuntopoliittinen toimenpideohjelma (7.12.2011 - 8.1.2012)
Asuntopoliittisen toimenpideohjelman valmistelun järjestettiin keskustelu Otakantaa-sivustolla. Keskustelu oli avoinna 7.12.2011 – 8.1.2012. Keskustelussa käytettiin yhteensä 43 puheenvuoroa. Kommentteja kysyttiin erityisesti kolmeen kysymykseen, joihin annetut vastaukset käydään alla kysymyskohtaisesti läpi. Verkkokeskustelujen tapaan kannanotoissa oli aihioita ja yksityiskohtia runsaasti, joten tämä yhteenveto ei kata läheskään kaikkea keskustelussa esille tullutta. Toisaalta moni yhteenvetoonkin nostettu asia oli vain yhden kirjoittajan näkemys.
1. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat asumisessa (mainitse 1–3 asiaa)?
Asumisen korkea vuokra- ja hintataso pääkaupunkiseudulla ja enenevästi myös muualla nostettiin yleisimmin suurimmaksi ongelmaksi. Tähän liittyen tuotiin esille vuokra-asuntojen riittämättömyys yleisesti ja opiskelija-asumiseen liittyen, yleishyödyllisen asumisen korvautuminen markkinaehtoisella kalliilla asumisella, pienten asuntojen lisätarve pääkaupunkiseudulla sekä sellaisten asumiskustannusten, joihin ei itse pysty vaikuttamaan (kaukolämpö ja muu lämmitys, kiinteistövero jne.) nopeat nousut. Pientä tonttitarjontaa ja kaavoituksen monopolia pidettiin osasyynä korkeisiin hintoihin. Väestön keskittyminen kasvukeskuksiin nähtiin myös tässä yhteydessä ongelmana.
Toisena kokonaisuuteen nousi esille asuntojen huono sijainti suhteessa työpaikkoihin ja palveluihin sekä liikenneyhteyksien toimimattomuus, jotka lisäävät yksityisautoilua. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun poikittaisliikenne ja heikot yhteydet keskustojen ulkopuolisten alueiden välillä nostettiin esille.
Kolmantena asiana oltiin huolissaan asuntokannan kunnosta sekä kiireellä ja huonosti rakennetuista asunnoista.
2. Onko asumisen hinta oikealla tasolla? Mikä on kohtuullinen vuokrataso (€/m2/kk) entä mikä on kohtuuhintaisen asunnon hinta (€/m2)?
Ensimmäisen kysymyksen mukaisesti vuokra- ja hintatasoa pidettiin tyypillisesti liian korkeana. Kohtuuhintaisuuden nähtiin riippuvan asunnon sijainnista ja laadusta sekä asuntokunnan koosta ja sen tuloista. Muutamassa vastauksessa kohtuuhintaisuus sidottiin osuuteen perheen tuloista: ei saa ylittää kolmannesta tai 50 % tuloista tai nettotuloista. Kohtuuvuokralle annetut näkemykset olivat välillä 5 – 17 euroa/m2/kk ja kohtuuhintaiselle asunnolle 500 – 3000 euroa/m2 tai kotitalouden 2- 3 vuoden tulot. Myös rakennuskustannusten tasoa pidettiin oikeana hintatasona.
3. Pitäisikö valtion tai kunnan puuttua asuntomarkkinoiden toimintaan? Jos niin miten?
Keskeinen kokonaisuus, jossa julkisen sektorin toimintaa toivottiin, oli kaavoitukseen ja tonttitarjontaan liittyvä kokonaisuus. Toivottiin tonttimaan kaavoituksen lisäämistä sekä rakentamattomien tonttien korkeampaa verottamista. Kuntien tonttimaan hintaa olisi rajoitettava ja kuntien monopoliasemaa vähennettävä lisäämällä kilpailua. Haja-asutuksen leviämistä toivottiin kuriin ja tiivis ja korkea rakentaminen sekä yhdyskuntarakenteen eheyttäminen palveluiden ja liikenteen helpottamiseksi saivat kannatusta. Maakuntakaavoituksen roolin nosto, kuntien palvelutarjonnan rakentamisen päällekkäisyydet, kuntaliitokset ja tiejärjestelyiden toimivuus riittävän ajoissa ja riittävällä kapasiteetillä nostettiin myös esille. Pääkaupunkiseudulla toivottiin luovuttavan kunnan vuokra-asuntojen sijoittamisesta kalliimmille alueille. Rakennusliikkeet pitäisi saada kalliiden ja suurien asuntojen sijasta rakentamaan pieniä ja edullisia asuntoja.
Lisäksi julkisen sektorin sääntelylle/tuelle nähtiin perusteita rakentamisen laadun parantamiseksi, pimeän työn vähentämiseksi, vuokra-asuntojen rakentamiseksi, vuokrien hinnoittelussa (vuokrakatto tai kohtuuhintaisten vuokrien varmistaminen valtion tukemassa tuotannossa, mikä ei aina toteudu) ja oikeaoppisiin korjauksiin ohjaamisessa. Valtion pitäisi myös säännellä asumisen liittyviä kuluja (esim. energiahinnoittelu), niin että ne olisivat hallittavissa tai säänneltävä lainanottoehtoja, jotta ei syntyisi asuntokuplia. Ehdotettiin, että ihmisiä voisi kannustaa muuttamaan kuntiin, missä asuntoja on saatavissa tarjoamalla niitä, ja asunnottomille voisi tyhjistä kiinteistöistä muokata soluasuntoja. Julkisen sektorin pitäisi huolehtia suurten ikäluokkien palvelutalojen aikaansaamisesta, mikä edesauttaa myös perheasuntojen vapautumista.
Toisaalta julkisen sektorin puuttuminen markkinoiden toimintaan nähtiin myös ongelmana. Pienempi rooli vähentäisi verotusta ja byrokratiaa sekä alentaisi rakentamisen kustannuksia. Korkovähennyksellä ja varainsiirtoverolla on haitallisia vaikutuksia markkinoihin. Valtion pitäisi luoda vuokramarkkinoille selkeä pitkän aikavälin toimintaympäristö, eikä muutettava sitä jatkuvasti.
Lisätietoa
Aiheesta muualla
%7Cutmccn%3D(direct)%7Cutmcmd%3D(none)%3B%2B__utmv%3D24270959.-%3B)