Keskustelussa tulevaisuuden liikenne (22.9. - 21.10.2011)

Otakantaa.fi: Keskustelussa tulevaisuuden liikenne

”Keskustelussa tulevaisuuden liikenne” oli avoinna 22.9.–21.10.2011. Kommentteja saatiin yhteensä 258 kappaletta. Kiitos siitä kaikille keskustelijoille! Otakantaa-keskustelun tuloksia käytetään tukemaan liikennepoliittisen selonteon valmistelua.

Vastauksia käsiteltiin kysymyksittäin niin, että kommenteissa mainituista asioista koostettiin luokkia, jotka jaettiin muutamaan aihepiiriin, kuten kaavoitukseen tai joukkoliikenteeseen. Kuhunkin luokkaan kuuluvat maininnat laskettiin yhteen, jolloin saatiin kokonaiskuva eniten puhututtaneista teemoista. Yksittäisiäkin mainintoja on huomioitu mahdollisuuksien mukaan. Ajankohtainen tiemaksuasia nostettiin omaksi kokonaisuudekseen.

Alla on tiivistelmä edellä mainitun luokittelun keskeisimmistä asioista. Huomionarvoista on vastausten selkeä pääkaupunkiseutukeskeisyys.

Kysymys 1: Millaisilla ratkaisuilla voitaisiin helpottaa asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä arjen liikkumista?

Useimmin mainittu ratkaisu oli järkevämpi kaavoitus ja maankäyttö. Asuminen, työpaikat ja palvelut olisi pidettävä lähellä toisiaan; ei saisi rakentaa ”etäpesäkkeitä”, kuten eräs vastaaja totesi. Olisi uskallettava kaavoittaa myös tiivistä ja korkeaa. Kaupan palveluiden sijoittuminen sai myös paljon mainintoja: kauas kaupunkikeskustoista rakennetuille supermarketeille tulisi luoda vaihtoehdoiksi pikkukauppoja asuintalojen läheisyyteen. Ylipäänsä hajautetut, monipuoliset, lähellä olevat palvelut pitäisi säilyttää, koska ne ovat helpommin saavutettavissa. Erään vastauksen sanoin ympäristöt olisi tehtävä ”ihmisen mittakaavassa”. Työpaikkakeskittymiä olisi hajautettava ja työpaikkoja saatava pois Helsingin keskustasta liikenteen solmukohtiin muualle pääkaupunkiseudulle.

Tehokkaita raidelinjoja ehdotettiin tukemaan asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välistä liikennettä – myös kaavoituksen tulisi perustua näihin yhteyksiin. Muutoinkin lähijunaliikenteen kehittäminen nousi esiin vastauksista. Esimerkiksi raitiovaunut olisi saatava kaikkiin suurimpiin kaupunkeihin, ja metroa kehuttiin ”ylivoimaisen nopeana ja varmana” joukkoliikennevälineenä. Yleensä ottaen joukkoliikenteen osalta vastaajat näkivät, että siihen olisi panostettava niin rahallisesti kuin muutenkin: vuorovälejä olisi lyhennettävä, vaihtoja vähennettävä ja matkustusmukavuutta lisättävä. Varsinkin työmatkoja ajatellen joustavuutta ja reittien poikittaisuutta tarvittaisiin enemmän. Parempaa liityntäpysäköintiä toivottiin useassa kommentissa.

Joukkoliikenteen kilpailukykyä suhteessa henkilöautoon olisi vastaajien mielestä parannettava, sillä monet totesivat henkilöauton olevan kätevin liikkumisväline. Autoilua tulisi helpottaa muun muassa siitä saatavilla verotuloilla siellä, missä ei ole järkevää väkisin ylläpitää joukkoliikennettä, eikä autoilusta saisi rangaista, vaan pikemminkin olisi tarjottava porkkanaa joukkoliikenteen valitseville.

Muina ratkaisuina tarjottiin esimerkiksi etätyömahdollisuuksien sekä työelämän ja palveluiden aikajoustavuuden lisäämistä, kimppakyytien tukemista sekä asenteisiin vaikuttamista.

Kysymys 2: Millaista joukkoliikenteen pitäisi olla, jotta se hyödyttäisi sinua parhaiten?

Tärkeimpänä asiana mainittiin, että joukkoliikenteen vuorovälien tulisi olla tarpeeksi tiheitä ja verkoston kattava. Matkustaminen pitäisi olla nopeampaa kuin henkilöautolla, ja aikatauluihin pitäisi voida luottaa. Helppokäyttöisyyden ohella joustavuus, siistiys, mukavuus ja turvallisuus nousivat keskeisimmiksi luonnehdinnoiksi. Esimerkiksi päihdeongelmaisten aiheuttamille häiriöille pitäisi tehdä jotain. Lisäksi hinnoittelu puhututti: joukkoliikenteen tulisi olla halvempaa – erityisesti vakikäyttäjälle – kuin omalla autolla kulkeminen. Joukkoliikennematkoista ja kimppakyydeistä olisi saatava lisää verovähennyksiä. Ilmaistakin joukkoliikennettä toivottiin.

Modernit ja sujuvat raideliikenneyhteydet todettiin tärkeäksi monessa kommentissa. Liityntäliikennettä ja -pysäköintiä olisi kehitettävä (myös polkupyörille), ja matkaketjut pitäisi saada kuntoon. Parempi poikittaisliikenne varsinkin pääkaupunkiseudulla mutta myös koko maan mittakaavassa mainittiin usein vastauksena myös kakkoskysymykseen.

Toisaalta tuli jonkin verran vastauksia, joissa todettiin oman liikkumisen olevan sellaista, ettei siihen ole kohtuullisesti joukkoliikennettä saatavilla, ja että ”omaa autoa ei yksinkertaisesti voita mikään”. Muualla kuin Helsingissä henkilöauto nähtiin usein ainoana ratkaisuna toimivan joukkoliikenteen puuttuessa.

Kysymys 3: Miten kävelyä ja polkupyöräilyä voitaisiin lisätä?

Vastauksista ilmeni melko selvästi halu erottaa kävely ja pyöräily toisistaan. Kommenteissa tarkasteltiin pääasiassa pyöräilyä.

Infrastruktuurin parantaminen ja sujuvampien reittien luominen olivat keskustelijoiden mielestä keskeisimmät keinot pyöräilyn lisäämiseen. Kävelykatuja keskustoihin ja pyöräilyn runkoverkkoa toivottiin, samoin parempaa kunnossapitoa erityisesti talvella. Pyörätiet tulisi erottaa rakenteellisesti – ei vain maalaamalla – jalkakäytävästä, ja myös pyöräkaistoja autoteille ehdotettiin. Säältä suojattuja, valvottuja pyöräparkkeja kaivattiin keskustoihin.

Kaupunkisuunnittelulla nähtiin tärkeä rooli, sillä kävely ja pyöräily (varsinkin kylmällä, sateella tai pimeällä) ei onnistu tai ei ole ainakaan mukavaa, jos palvelut ja työpaikat ovat liian kaukana. Siksi suunnittelua tulisi toteuttaa enemmän kävelyn ja pyöräilyn ehdoilla ottamalla mallia esimerkiksi Amsterdamista. Kaupunkiympäristöstä olisi tehtävä ylipäänsä viihtyisämpää ja hitaampaan liikkumiseen kannustavaa.

Yhtenä tärkeänä tekijänä vastaajat kokivat kävelyyn ja pyöräilyyn kannustamisen muun muassa verovähennyksin, liikuntabonuksin sekä parantamalla työpaikkojen pyöräparkkeja ja peseytymismahdollisuuksia. Myös haittamaksut moottoriajoneuvoille ja työmatka-autoilun verovähennysoikeuden poistaminen mainittiin mahdollisuutena tukea kävelyyn ja pyöräilyyn siirtymistä. Valistamisella ja markkinoinnilla koettiin myös olevan merkitystä asenteiden muuttumiseen kävelyä ja pyöräilyä suosiviksi.

Osa vastaajista oli sitä mieltä, että kävelyä ja pyöräilyä ei ole tarvetta (ainakaan keinotekoisesti) lisätä: jo nyt kävelevät ja pyöräilevät ne, joille se soveltuu. Kävely ja pyöräily eivät ole Suomessa realistisia vaihtoehtoja sääolosuhtei­den ja pitkien etäisyyksien vuoksi. Autoilu on ylivoimainen ja mukavin kulkutapa vähänkin pidemmillä matkoilla.

Kysymys 4: Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat ongelmat liikenteessä (mainitse 1-5 asiaa)?

Viimeisen kysymyksen vastauksissa oli muita kohtia huomattavasti enemmän hajontaa. Vastauksissa käsiteltiin tasaisesti niin liikennepolitiikkaa ja -suunnittelua, infrastruktuuria, rahoitusta ja markkinoita, autoilua kuin joukkoliikennettä.

Yleisesti ottaen ongelmiksi mainittiin ruuhkat, huonot asenteet liikenteessä sekä riippuvuus fossiilisista polttoaineista. Liikennepolitiikan ja liikennesuunnittelussa keskeisimpänä nähtiin liika yksityisautokeskeisyys mutta toisaalta myös autoiluvihamielisyys. Myös valtion byrokraattisuus ja määräyshalu koettiin ongelmaksi useammassa kommentissa.

Liikennemarkkinoiden ja -rahoituksen osalta nostettiin esiin VR:n epäterve monopoliasema, joukkoliikenteen kilpailutus, rahojen suuntaaminen maanteihin rauta- ja pyöräteiden sijaan sekä se, että autoilun kovasta verotuksesta saatavat tulot menevät muualle kuin liikenteen kehittämiseen.

Infrastruktuuri puhututti paljon: useimmin mainittiin teiden ja katujen huono kunto, huonot liikennejärjestelyt (josta erityisesti liikennevalojen ”vihreän aallon” puute) sekä hidasteiden, kuten töyssyjen, liiallinen käyttö

Neljänteen kysymykseen eniten vastauksia sai kuitenkin autoiluteema. Erityisesti autoilijoiden väärät asenteet ja liikennekulttuuri (sisältäen mainintoja aggressiivisuudesta ja välinpitämättömyydestä) mainittiin usein. Toisena tärkeänä asiana keskustelijat mainitsivat autoilun, erityisesti polttoaineiden, kalleuden ja verotuksen väärän kohdennuksen, minkä seurauksena autokanta ei uudistu turvallisempaan ja vähäpäästöisempään suuntaan. Myös liian alhaiset tai epäloogiset nopeusrajoitukset tuotiin esiin hyvin monessa kommentissa. Päihtyneet ja ylinopeutta ajavat mainittiin riskitekijänä.

Joukkoliikenteen merkittävimmät ongelmat ovat sen kalleus autoon nähden, junaliikenteen tökkivyys ja epätäsmällisyys, bussiliikenteen aikatauluongelmat, poikittaislinjojen olemattomuus sekä yleinen kömpelyys ja surkeus. Kevyen liikenteen väyliä pidettiin puutteellisina. Kaavoitusasiat saivat hajahuomioita; useimmin mainittiin ekologisten verkostojen pirstominen uusilla väylillä.

Liikenneturvallisuudessa keskeisimmät ongelmat olivat puutteet liikennevalvonnassa (esim. valvotaan vain nopeuksia), melu, väkivallan pelko joukkoliikennevälineissä sekä huono ilmanlaatu ja saasteet.

Tie-/ruuhkamaksut

Satelliittipaikannusperustaiseen ruuhkamaksuasiaan vastaajat suhtautuivat pääasiassa kielteisesti: aihetta käsitelleistä 21 kirjoituksesta 15:ssä vastustettiin satelliittipaikannukseen perustuvia tiemaksuja, mistä samaa mieltä oli 167 ja eri mieltä 23 ihmistä. Valtaosassa kriittisiä kommentteja mainittiin keskeisimpänä yksityisyydensuojakysymys, toisena puolestaan järjestelmän kalleus. Vaihtoehdoksi – mikäli halutaan auton käyttöön perustuva maksu – esitettiin polttoaineveron korotusta.