Miten kehittäisit ruotsin kielen opiskelua? – kerro ehdotuksesi!

Keskusteluyhteenveto

 

Kielitaito avaa ovia. Ruotsin kielen opetuksen kehittämisryhmä etsii uusia innovatiivisia keinoja, joilla ruotsin kielen opetusta ja oppimista voitaisiin parantaa kaikilla koulutusasteilla. Vaikka on kouluja, joissa kiinnostus ruotsin opiskeluun on suuri, näyttää motivaatio ruotsin kielen oppimiseen kokonaisuudessaan vähentyneen. Suomenkieliset oppilaat esimerkiksi kirjoittavat yhä harvemmin ruotsin ylioppilaskirjoituksissa. 

 

Kehittämistyöryhmä toivoo vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

 

1. Miten ruotsin kielen opetusta ja oppimista toisena kotimaisena kielenä voitaisiin kehittää? Mitä mahdollisuuksia kielen kotimaisuus voisi tuoda sen opettamiselle ja oppimiselle verrattuna vieraisiin kieliin?

 

2. Osaan julkishallinnon viroista sisältyy lakisääteisiä kielitaitovaatimuksia ruotsin kielen osalta, jotta palvelujen saatavuus myös ruotsin kielellä pystytään käytännössä varmistamaan. Kerrotaanko kielitaitovaatimuksista riittävästi eri koulutusasteilla? Entä mikä merkitys kielitaitovaatimuksilla on ruotsin kielen oppimisen motivaation kannalta? 

 

Ruotsin kielen opetuksen kehittämisryhmän keskustelu oli auki Otakantaa.fi -foorumilla 1.8.-15.8.2011.  Keskustelu oli varsin vilkasta ja kommentteja julkaistiin yhteensä 289 kappaletta. Kommentit ovat luettavissa kokonaisuudessaan Otakantaa.fi -foorumin arkistossa:

http://www.otakantaa.fi/aihe/miten-kehittäisit-ruotsin-kielen-opiskelua-–-kerro-ehdotuksesi

 

Yhteenvetoon on kerätty keskustelusta erilaisia näkemyksiä ruotsin kielen opetuksesta ja julkishallinnon kielitaitovaatimuksista.

 

 

 

 

1. Motivaatio-ongelmat ruotsin kielen oppimisen suurimpana esteenä

 

Keskusteluun osallistujat olivat varsin yksimielisiä siitä, että motivaatio-ongelmat ovat suurin este ruotsinkielen oppimiselle. Sen sijaan motivaatio-ongelmien syyt ja seuraukset jakoivat huomattavasti keskustelijoiden näkökantoja.

 

”Oppimateriaalit ja kielten opetus on Suomessa kansainvälisestikin huippuluokkaa, joten vikaa ruotsin kielen opiskelun vastenmielisyyteen on turha etsiä koululuokasta. Yleinen asenne vain on yksinkertaisesti niin negatiivinen.” 

 

”Toinen kotimainen eli pakkoruotsi on suuressa osassa Suomea erityisen hankala mieltää tarpeelliseksi koska sitä ei joudu käyttämään jokapäiväisessä elämässä. Ne ihmiset, joille ruotsilla kommunikoiminen on osa arkea, saavat harjoitusta koululuokan ulkopuolella ja samalla osoituksen kielen tarpeellisuudesta. No, nyt kaikki pakotetaan vetämään läpi jollain arvosanalla tietty määrä kieltä - kuka enemmän kuka vähemmän. Mutta todellisuudessa harva osaa sitä.”

 

 

1.1. Kotimaisuuden korostaminen – motivaation lisääjä vai vähentäjä?

 

Osa keskustelijoista näki, että kotimaisuuden hyödyntäminen ruotsin kielen opetuksessa voisi lisätä opiskelumotivaatioita.

 

”Kielen kotimaisuutta voisi hyödyntää tekemällä kaikista kouluista kaksikielisiä, joissa esim. liikunta- ja taideaineet voisivat olla yhteisiä. Näin syntyisi luonnollisia kielikylpyjä molemmille kieliryhmille. Ruotsin kieltä ei saa eristää omiin kouluihin, yliopistoihin, nuorisotaloihin, televisiokanavilleen. Tällä tavoin ruotsinkieliset eivät opi kunnollista suomea ja päinvastoin. Vain käyttämällä kieltä jokapäiväisessä elämässä, voi oppia sen, mitä koulussa opetetaan. Lisäksi puhetunteja pitäisi olla jokaisessa vieraassa kielessä jo yläkoulun alusta alkaen.”

 

”Kielen kotimaisuus tuo mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä kaikkien niiden tahojen kanssa joita ruotsin kielen osaamisen ylläpito hyödyntää.  Meillä on Pohjola Norden, joka osaa järjestää kursseja ja joka jo nyt tekee vastaavaa työtä, suomenruotsalaisia rahastoja, joilla on rahaa, ruotsinkieltä käyttäviä isoja pohjoismaisia yrityksiä joihin haluamme saada myös jatkossa suomalaisia työhön sekä suomenkielisiä pienteollisuusyrityksiä, jotka haluaisivat saada vientiä Ruotsiin mutta oma kielitaito ei riitä.” 

 

Osa keskustelijoista puolestaan argumentoi, että motivoivampaa olisi opettaa ruotsia vieraana kielenä ja painottaa opetuksessa riikinruotsia.

 

”Kotimaisuus on yhteiskunnallinen ja poliittinen käsite. Oppilaille ruotsi on vieras kieli, joudutaanhan se aloittamaan alkeista.”

 

”Kielen 'kotimaisuudella' ei tässä tapauksessa ole merkitystä, koska ruotsi ei sitä käytännnössä ole. Nykysuomalaiselle englanti on 'kotimaisempi', kuin ruotsi.”

 

”Kielen kotimaisuus on ansa - se antaa mielikuvan, että ruotsia opetetaan, jotta suomenruotsalaiset saisivat palvelua omalla kielellään. Tämä ei innosta. Kieltä pitäisi opettaa kuten venäjää, tärkeän naapurimaan kielenä. Koko pakkoruotsikeskustelu kumpuaa suomenruotsalaisten erityisasemasta; se pitäisi painaa taka-alalle, jotta asenneilmapiiri muuttuisi. Se, että osa suomalaisista puhuu äidinkielenään ruotsia, on vain hauska kuriositeetti - lähes kaikki puhuvat myös suomea.”

 

 

1.2. Ruotsin opiskelun vapaaehtoisuus

 

Useassa kommentissa toivottiin ruotsin opiskelun muuttamista joko kokonaan tai osittain vapaaehtoiseksi.

 

”Ruotsin kieltä opiskelevien motivaatiota saataisiin huomattavasti kohotettua, jos ruotsin opiskelu olisi täysin vapaaehtoista.”

 

”Ruotsinkieli vapaaehtoiseksi kaikilla koulutusasteilla […] Pakottamisen lopettaminen parantaisi asenteita asiassa.”

 

”Ruotsin kieli on ylivertaisesti suurimmalle osalle suomenkielisiä käytännössä tarpeeton kieli, joten tekisin sen opiskelusta täysin vapaaehtoista. Tämä parantaisi kieltä lukevien osaamista, koska itsestä lähtöisin oleva motivaatio on ylivertainen moottori muuhun verrattuna.”

 

”Ruotsin kielen opiskelu vapaavalintaiseksi muiden vieraiden kielten rinnalle. Tämä poistaisi häiriköt tunneilta, jolloin muutkin kuin kielellisesti lahjakkaat ihmiset oppisivat kielen siten, että voivat sitä aikuisina käyttää.”

 

”Ruotsin kielen opiskelu(into) lisääntyisi sillä että kieli olisi vapaaehtoinen - tällöin ne jotka kokevat sitä tarvitsevansa todella panostaisivat siihen (eikä luokassa olisi häiritsemässä sellaisia tyyppejä joita kyseinen kieli ei kiinnosta)”

 

”Ruotsin kielen opetukseen ei välttämättä tarvitsisi tehdä mitään toimenpiteitä vaan sen opiskelun pakollisuuden poistaminen toisi ruotsin kielen opetuksen piiriin ne ihmiset, jotka näkevät tarvitsevan ruotsin kieltä ja joilla on aidosti halua opiskella ruotsin kieltä”

 

Tapauskohtaista vapaaehtoisuutta ruotsin opiskelussa perusteltiin seuraavin argumentein.

 

”Kuitenkin mielestäni olisi järkevää, että ruotsista olisi mahdollista hakea vapautusta, jos oppilaalla on esimerkiksi todettu oppimisvaikeuksia”

 

”Olen opettaja alueella, jossa on paljon maahanmuuttajia, ja olen myös erityisoppilaan äiti.

Minua pelottavat nämä "kaikille kaksi vierasta kieltä ekalla ja tokalla"-suunnitelmatl. Ne eivät sovi kuin osalle oppilaista. Esimerkiksi aloittavalla ykkösluokalla voi olla se tlanne, että enemmistö oppilaista ei puhu suomea äidinkielenään, jolloin jopa suomenkielisten oppilaiden äidinkielen kehittyminen on vaarassa. Jos tässä tulee vielä kaikille englanti ja ruotsi, ollaan aivan suossa. On pidettävä ensisijassa huolta äidinkielenopinnoista ja suomenopinnoista niille, joille suomi ei ole äidinkieli. […] Tarvitsemme joustoa ja mahdollisuutta erilaisiin kieliprofiileihin”

 

Lisäksi ehdotettiin pakollisten kurssien määrän vähentämistä tai opiskelun vapaaehtoisuutta tietyn minimiopetuksen jälkeen.

 

”Ensimmäisenä vähentäisin pakollisten kurssien määriä poistamalla pakollisuuden yliopistosta ja toiselta asteelta. Peruskoulussa pakollisuus voi olla perusteltua, jotta koko ikäluokalla on käsitys ruotsin kielen perusteista.”

 

”Kuudennelle luokalle pakollinen oppiaine jossa käydään läpi suomen kulttuurihistoriaa ja opitaan ruotsin kielen perusteet. Tämä "turistiruotsi" olisi pakollinen kaikille. Kyseessä olisi siis oppiaine jossa käsiteltäisiin pinnallisesti myös muut suomen alkuperäiskielet (saame ja romani) ja opetettaisiin ruotsin kielen alkeet, ja ennenkaikkea kerrottaisiin miksi täällä asuu erikielisiä ihmisiä ja tutustuttaisiin kulttuurieroihin.”

 

”Yläasteen ruotsinopetus muuttuisi valinnaiseksi. Kaksikielisissä kunnissa voisi harkita pakollisuuden jatkumista esimerkiksi seitsemännellä luokalla.”

 

 

1.3. Julkishallinnon kielitaitovaatimusten merkitys oppimismotivaatiolle

 

Julkishallinnon kielitaitovaatimusten merkitys ruotsin kielen opiskelun motivaatiolle jakoi keskustelijoiden mielipiteet. Niitä pidettiin sekä motivaatiota lisäävinä että merkityksettöminä motivaation kannalta tai jopa opiskelumotivaatiota heikentävinä.

 

”Siinä iässä kun lapset opettelevat ruotsia, heidän motivaatioonsa ei vähääkään vaikuta kielen merkitys myöhemmässä viranhaussa. Suurin osa lapsista ei ajattele niin pitkälle.”

 

”Kielitaitovaatimuksista kyllä kerrotaan mutta se, että kieltä tulisi osata 6-10 vuoden kuluttua tuskin motivoi yläaste- tai lukioikäisiä yhtään mihinkään.”

 

”Kouluissa maalaillaan kuvia, että ilman ruotsin kieltä ei selviä työelämässä. Ns. virkamiesruotsin, joka myös ei-virkamiesten yliopistoissa täytyy suorittaa, pelko motivoi menemään rimaa hipoen vaatimuksista ylitse ja unohtamaan sen jälkeen välittömästi kielen tarpeettomana. Kiristys valmistumisen suhteen on tietysti riittävä motivaatio useimille lukea ruotsia, mutta mitään käyttökelpoista kielitaitoa sillä ei saavuteta.”

 

”Kielitaitovaatimuksia ja yleensä kaikkien ammattien osaamisprofiilia on syytä valottaa eri kouluasteilla. Oppimismotivaatioon lakisääteinen kielitaitovaatimus ruotsinkielen osalta voi vaikuttaa monin tavoin. Koululainen joka on päättänyt ryhtyä virkamieheksi voi tällöin motivoitua lisää ruotsin kielen opiskeluun ja toisaalta joku koululainen voi kokea ajatusketjun - opiskele ruotsia niin voit päästä virkamieheksi - vähemmän motivoivaksi sekä kielen opiskelun että ammatin valinnan suhteen.”

 

1.4. Historiantuntemus motivaation lisääjänä

 

Muutamissa kommenteissa ehdotettiin, että historianopetuksesta voisi ammentaa lisämotivaatiota ruotsin kielen opiskeluun.

 

”Maantuntemusta, historiaa, lisättävä niin, että kaikille on jo ala-asteelta selvää, että ruotsin kieli on aina kuulunut Suomen alueella puhuttuihin kieliin.”

 

”Suomen historia tutuksi jo varhain: yhteiskuntamme on Ruotsin(vallan) ajan kautta siivilöitynyttä. Lasten spontaani ritariharrastus Aboa Vetukset ja linnat sidottava oman maan historiaan ja kieleen, jota silloin käytettiin.”

 

1.5. Pois pakkoruotsi termistä

 

Monet keskustelijat kiinnittävät huomiota ”pakkoruotsi” termiin ja totesivat termin itsessään vaikuttavan ruotsin kieltä koskevaan asenneilmapiiriin ja opiskelumotivaatioihin.

 

”Täällä puhutaan paljon siitä miten ruotsinkieli on koulussa pakollista ja muut kielet eivät. Milloin kaikki muut aineet ovat sitten tulleet vapaaehtoiseksi?” 

 

 

2. Kieliopetuksen aloittamisen ajankohta

 

Keskustelussa otettiin kantaa ruotsin kielen opetuksen aloittamisen ajankohtaan. Useassa kommentissa ehdotettiin ruotsin opetuksen aikaistamista, mikäli osaamistasoa halutaan parantaa. Toisaalta ehdotettiin myös aloitusajankohdan myöhäistämistä jopa ammatillisen koulutuksen vaiheeseen.

 

”Jos ruotsin kielen opiskelu välttämättä halutaan säilyttää pakollisena kaikille, täytyisi kielen opiskelun aloitus siirtää joko selvästi varhaisempaan (tai vaihtoehtoisesti myöhempään ajankohtaan). Nykyinen ruotsin kielen opettamisen aloittamisajankohta on ehkä huonoin mahdollinen.”

 

”Jos ruotsin asema virallisena kielenä oikeasti halutaan säilyttää niin sen opiskelu olisi aloitettava huomattavasti varhaisemmalla iällä. Lapset oppivat tunnetusti helposti ja ovat usein vielä innokkaita opiskelijoita. En näe mitään estettä sille, että ensimmäinen kieli aloitettaisiin jo ensimmäisellä luokalla ja ruotsi vaikkapa toisella.”

 

”Jag är definitivt av den åsikten att svenskastudierna påbörjas alldeles för sent i de finskspråkiga skolorna. Under högstadiet är människan inne i ett virrvarr av känslor och händelser man inte själv förstår eller ens kan behandla. Då skall man definitivt inte börja lära sig ett nytt språk, åtminstone inte ett "obligatoriskt" språk som det andra inhemska. Bästa tiden för att börja lära sig det andra inhemska språket tycker jag att är i mitten av lågstadiet, på klass 3-4.”

 

”ruotsin kielen opetus tulisi kohdentaa niille aloille, joissa ruotsin kieltä tarvitaan eli ruotsin kieltä pitäisi opettaa vasta myöhemmällä iällä ammatillisen koulutuksen ohella.”

 

 

3. Kaksikieliset koulut ja yhteistyö erikielisten koulujen välillä

 

Kaksikielisiä kouluja tai koululuokkia ehdotettiin useissa keskustelupuheenvuoroissa. Kevyempänä versiona ehdotettiin myös yhteistyötä ja ystävyystoimintaa suomen- ja ruotsinkielisten koulujen välillä.

 

”Olisi myös erittäin järkevää yhdistää kouluja kaksikielisiksi niin, että suomen- ja ruotsinkielisten yhteistyö lisääntyisi ja tulisi luontevaksi jo lapsena niillä paikkakunnilla, joilla tämä on mahdollista.”

 

”Ruotsinkielisiä ei pitäisi eristää omiin kouluihinsa. Ala-asteesta yliopistoihin saakka pitäisi kaikkien olla samassa koulussa. Vain luokat toimisivat koulun sisällä ruotsin- tai suomenkielisinä. Tämä lisäisi kanssakäyntiä ja sitä kautta se poistaisi ennakkoluuloja ja eriarvoisuuden kokemusta sekä vähemmistössä että valtaväestössä. Lukioikäisenä pitäisi kaikkien voida osallistua myös ruotsinkielisiin kursseihin myös suomenkielisten ja päinvastoin.”

 

”Nyt pitäisi heti "sotkea" ruotsinkieliset ja suomenkieliset opinahjot keskenään. Pienet ruotsinkieliset koulut voidaan tällä systeemillä lopettaa ja opetustoimen kokonaissäästöjäkin saadaan aikaan. Kun ruotsinkieliset voidaan siirtää suurenpiin oppilaitoksiin, on mahdollisuus laajenpaan kurssivalikoimaan. Miksei voitaisiin kokeilla eri kieliluokkien yhdistämistä esim. jumppa- tai musiikin tunneilla? Vuoro-opetus kummallakin kielellä aktivoittaisi kumpiakin ryhmiä.”

 

”Paha asia on eristäminen. Jos ruotsinkieliset sulkeutuvat omiin oppilaitoksiinsa eroon suomenkielisistä, ei synny elävää kaksikielisyyttä. Molempien ryhmien pitää olla saman katon alla. Mielellään niin, että suomenkielisille tarjotaan vapaasti valittavaa ainetta, jota opetetaan ruotsiksi ja päinvastoin. ”

 

”Ehdotan ruotsinkielisiin kouluihin yhtä tai kahta suomenkielistä luokkaa ja suomenkielisiin kouluihin vastaavasti ruotsiksi opetettavia luokkia.” 

 

”Samarbete mellan svenska och finska skolor så tidigt som möjligt, redan på barnträdgårdsstadiet kunde barnen göra visiter hos varandra och lära känna varandra o skapa kontakter utan påträngande attityder.”

4. Opetusmenetelmät ja opetuksen painopisteet

 

Kieliopiskelun motivaation, aloittamisajankohdan ja vapaaehtoisuuden vs. pakollisuuden ohella myös opetusmenetelmät ja -materiaalit herättivät verrattain vilkasta kommentointia keskustelussa.

 

4.1. Ei muutettavaa opetusmenetelmissä

 

Osa keskustelijoista näki ruotsin opiskelun haasteet ensisijaisesti motivaatiokysymyksenä ja itse opetuksen olevan nykyisellään hyvällä tai riittävän hyvällä tasolla.

 

”Ruotsin kielen opetus itsessään on tällä hetkellä hyvä. Parantamista ei sikäli ole, sillä jokainen oppii, jos haluaa. Ainoa asia oppimisen tiellä on tällä hetkellä motivaatio. Eli en näe syytä muuttaa opetustapoja.”

 

 

4.2. Käytännönläheinen opetus ja painotus puhutussa kielessä

 

Monet keskustelijat toivoivat, että ruotsin opetus kouluissa olisi entistä käytännönläheisempää ja opetuksen painotus olisi puhutussa kielessä.

 

”[O]petus perustuu liiaksi pänttäämiseen. Kielen käyttöä ja siihen rohkaisemista tarvitaan enemmän kuin sanakokeita.”

 

”Koulussa pyritään mielestäni täydellisyyteen ja painotetaan kuinka pienikin taivitusvirhe muuttaa asian aivan toiseksi. OIkeastihan ei ole niin väliä sanotko oikeassa muodossa vai, kuhan tulet ymmärretyksi. Myös sanasto jota koulussa niin ruotsissa kuin englannissakin opetetaan on melko hyödytöntä. Pitäisi opettaa sellaista sanavarasto, josta on hyötyä.”

 

”yo-kokeet pitäisi uudistaa ja testata oppilaan suullinen osaaminen, eikä vain kuullunymmärtäminen tai ainekirjoitus.”

 

”Toinen tärkeä asia olisi se, että ruotsinopinnoissa olisi vähintäänkin viikottaisia teemoittain jaettuja keskusteluryhmiä, joissa keskusteltaisiin opiskelijalle itselleen mielenkiintoisista asioista”

 

 

4.3. Monipuolisempia opetusmenetelmiä

 

Useissa kommenteissa kaivattiin nykyistä monipuolisempia menetelmiä kielten opetukseen kouluissa. Kannatusta saivat esimerkiksi verkko-opetus ja tutustuminen suomenruotsalaiseen kulttuuriin sekä suggestopedagogiset menetelmät.

 

”Kielten opetusta pitäisi yleisestikin kehittää pois "koulumaisuudesta" ja vähentää oppikirjojen sekä kaikenmaailman aukkotehtävien käyttöä opetuksessa. Oikeasti puhumaan oppii vain käytännössä ja siinä maassa missä kys. kieltä puhutaan. Näin oppilaiden pitäisi jo nuorena päästä ryhmässä puhumaan ruotsia ja käydä esim. ruotsinkielisissä kouluissa/instituutioissa tutustumassa siihen.”

 

”Koulujen ruotsinopetusta voisi monipuolistaa järjestämällä oppilaille mahdollisuuksia tutustua suomenruotsalaiseen kulttuuriin ja arkeen, esim. tutustumista suomenruotsalaiseen kaunokirjallisuuteen ja vierailuja suomenruotsalaisiin kouluihin tai teatteriin.” 

 

”Kieli pitäisi olla käytännönläheisempää. Kerran viikossa kaikki opetus ruotsiksi. Myös opettajat! ja ystävyyskoulutoimintaa - SkyPe:t ja muuta langattomat yhteydet on keksitty. Oikea ruotsinkielinen kirjekaveri. Leirikoulut ruotsinkielisillä alueilla. Vierailevia ruotsinkielisiä kouluja ja opettajia - ihan kotomaastakin. Puhumaan opettaminen ja kannustaminen. Käytännön kielen osaaminen teoreettisuuden sijasta […] Yhteistyö järjestöjen kanssa, esim. partio. Pienet ryhmät opetuksessa. Kieliopin sääntöjen sijasta käytännön osaamisen painotus - toki oikeinkirjoitusta hyvä myös arvostaa. Suomalaisten opiskelu tökkää usein kieliopin vääntämiseen, joka koetaan vastenmielisenä ulkoaoppimisena, jolla ei ole mitään tekemistä käytännön kielitaidon kanssa turistina, arjessa tai töissä - joissa tarvitaan oman alan erikoissanasto.”

 

”Suggestopedi är en elevaktiv, effektiv och inspirerande undervisningsmetod och utgår ifrån att alla har en stor inneboende kapacitet som i normala fall inte utnyttjas till fullo.[…] Med hjälp av den suggestopediska metoden går inlärningen snabbare, och det inlärda bevaras effektivare och längre än vid traditionell undervisning, eftersom informationen går in i långtidsminnet. Metoden används främst i språkundervisning men är också gångbar i annan undervisning som t.ex. modersmål, matematik eller biologi; endast fantasin sätter gränser!”

 

 

Lisäksi kielen opetuksen tueksi ehdotettiin kouluvierailuja, vaihto-oppilastoimintaa ja ruotsinkielisiä ystävyysoppilaita.

 

”Motivointikeinona todellakin olisivat matkat ja yhteydenpito naapurimaihin.  Ruotsalainen Facebook-ystävä jokaiselle koululaiselle!” 

 

”Sedan så vill jag också informera om det ideella projektet Nordsnakk på facebook. Genom Nordsnakk kan man gratis öva sin muntliga svenska med andra som lärt sig språket någorlunda och med svenskar från Sverige och Finland. När man kan bra svenska så kan man också inom samma projekt försöka lära sig förstå norrmän och danskar!”

 

”Olen ihmetellyt sitä, miksi Suomessa ei ole maansisäistä vaihto-oppilastoimintaa? Oppilasvaihdolla saataisiin tasapuolisesti lisää niin ruotsin kuin suomenkin taitajia. Ihminen oppii vierasta kieltä vain käyttämällä sitä.”

 

”Jag anser att det första som skall göras är att MOTIVERA barnen (de studerande) att vilja lära sig svenska och jag anser att det görs bäst genom att svensksråkiga människor besöker de finskspråkiga skolorna och "bjuder" på sig själva och får det att bli ROLIGT inte att åka och predika om hur bra/viktigt det är att kunna svenska, jag har mött många finskspråkiga barn som efter att jag bjudit på mig själv helt plötsligt vill de "prata" med mig på svenska trots att de knappast kan”

 

 

4.4. Kielikylvyt ja muiden aineiden oppitunteja ruotsiksi

 

Kielikylpymenetelmät nostettiin esiin useissa kommenteissa.

 

”Oletteko koskaan tavanneet ketään joka olisi ollut valmis, halukas ja kykenevä keskustelemaan ruotsiksi vain perinteisen kouluopetuksen perusteella? Minä en. Onko ihme, että ihmiset  vuosien pänttäämisen jälkeen turhautuvat, kun tositilanteessa ei osata sanoa sanaakaan. Itse opin ruotsini koulun ulkopuolella käyttämällä kieltä ja elämällä ruotsinkielisessä ympäristössä. On jo aika tunnustaa, ettei kieltä enää opita tehokkaasti koulumme nykyisillä "perinteisillä" kielenoppimismenetelmillä (irrallisten kielioppisääntöjen pänttäys + sanakokeet, jossa sanoja testataan irrallisina, kommunikaatiosta ei todellisuudessa tietoakaan). On olemassa tehokas opetusmenetelmä, kielikylpy, mutta sen esteenä on nykyinen ylioppilaskirjoituksemme, joka ohjaa perinteiseen opetukseen.”

 

”Kiletenopetuksessa ala- ja yläasteilla tulisi siirtyä yhä enemmän kielikylpymäiseen malliin ja opettaa lukuaineita rohkeasti soveltuvin osin myös muilla kielillä.”

 

”Suomenkielisessä koulussa voisi olla vaikka yksi tunti matematiikkaa tai biologiaa ruotsiksi. Ruotsinkieliset puolestaan saisivat vaikkapa vain yhden aineen opetusta suomeksi.”

 

”Språkundervisningen borde inkludera kulturkännedom och vara mer interaktiv. T.ex möjlighet till språkbad i form av en utbytestermin / period / kurs i en svensk språkig skola skulle vara ett både effektivt och roligt sätt att lära sig språket och bygga upp ett svenskspråkigt kontaktnät där nya kompisar kan stöda språkinlärningen även i framtiden på ett ytterst naturligt sätt.”

 

 

4.5. Ruotsi opetuskielenä tai natiiveja ruotsinpuhujia opettajina

 

Muutamissa kommenteissa ehdotettiin ruotsin käyttämistä opetuskielenä ruotsintunneilla. Lisäksi pari keskustelijaa toivoi natiiveja ruotsinpuhujia opettajiksi tai opettajavaihtoja ruotsalaisiin kouluihin.

 

”Har funderat ganska mycket på om vi borde ta lärdom av den metodik som används i invandrarundervisningen då vi tänker på de skolbarn som ska lära sig svenska tai suomea ruotsinkielisissä kouluissa. I invandrarundervsningen används målspråket nästan uteslutande från första början, t.ex. i undervisningen av vuxna. Miksi yritämme opettaa ruotsia suomeksi eller varför försöker vi undervisa finska på svenska?”

 

”opetus pitäisi tapahtua ainoastaan natiivien opettajien toimesta - nythän heitä ei ole yhtään.”

 

”Ja nykyisten kielenopettajien kimppuun ei tarvitse käydä yrittäen syyllistää heitä, sillä he tekevät sen mitä yhteiskunta vaatii (yo-kirjoitukset ym.) ja mihin heidät on koulutettu yliopistoissa. Heille on järjestettävä jatkokoulutusta kommunikatiiviseen opetukseen ja esim. opettajanvaihtoja ruotsinkielisiin kouluihin. Kuukausi töissä ruotsalaisessa koulussa tekee ihmeitä opettajan ammattitaidolle (ei muuten ole helppo päästä sisään Ruotsin kouluhin.”

 

”Monet suomenruotsalaiset voisivat toimia oppilaitoksissa esimerkiksi apuopettajina/tutoreina vaikka heillä ei olisikaan muodollista opettajan pätevyyttä - tällaista tukitoimintaa voisi suorittaa myös etänä, ja se voisi hoitua palkkatyönä tai liittyä vaikkapa ko. tutorin omiin opintoihin. Meillä ns. "virkamiesruotsin" kurssilla yliopistossa ruotsalainen opettaja, joka ei osannut suomea oikeastaan ollenkaan. Tämä lähtökohta pakottaa kurssilaiset keskustelemaan ruotsiksi ja hakemaan kiertoilmaisuja, minkä itse koin erinomaisen hyödyllisenä.”

4.6. Painotus riikinruotsiin

 

Joissakin kommenteissa toivottiin kieliopetuksessa painotettavan riikinruotsia ja riikinruotsalaista opetusmateriaalia.

 

”Ehdotankin, että ainakin joissakin kouluissa aletaan opettamaan riikinruotsia; koko ruotsin kielen opetus rakennetaan riikinruotsalaisen materiaalin varaan ja myös ääntäminen opetetaan heti alusta asti ruotsalaisittain. Harva näkee suomenruotsin opiskelua kovin kannattavana, mutta jos nuoret saisivat heti oppia riikinruotsia ja ajatella, että tällä kielitaidolla he pätevät Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa - sekä helpottavat monien muiden kielten opiskelua (saksa, hollanti jne.), niin tätä korttia voisi mielestäni käyttää.”

 

”Bort med det andra inhemska och välkommen riksvenska som man kan använda också i nordiska sammanhang när man är van vid med ordspråk i Sverige - skulle vara lättare med norska och danska med. Och samtidigt kan man ju använda svenska här i Finland.”

 

 

4.7. Opetusmateriaalien merkitys

 

Muutamat kirjoittajat nostivat esille kokemuksensa ruotsin oppimateriaaleista ja painottivat ajantasaisten ja laadukkaiden oppimateriaalien merkitystä oppimismotivaation kannalta.

 

”Nuoruudessani 35 vuotta sitten ruotsin oppikirjat olivat selvästi heikompia ja lapsellisempia kuin englannin kirjat. Lapsiltani olen kuullut nyt saman, eli asia ei ole parantunut yhdessä sukupolvessa lainkaan. Koulukirjoina ruotsin kirjojen tarinat eivät kiinnosta nuoria ja sävy on useissa kirjoissa lapsellinen, lukijaa aliarvioiva. Näin muodostetaan mielikuva tyhmästä kielestä ja mielenkiinnottomasta oppiaineesta.”

 

”Nyt tuntuu puuttuvan ajankohtaista ja mielekästä oppimateriaalia nimenomaan interaktiivisena verkko-opetuksena”

 

Opetusmateriaalina toivottiin käytettävän entistä monipuolisemmin myös muita materiaaleja kuin perinteisiä oppikirjoja.

 

”Arkikielen taito ja ruotsin puhuminen jäivät itselläni 8 vuoden opiskelullakin aika hataraksi - en tietenkään tiedä miten asiat nyt ovat, mutta ainakin peruskoulussa näiden pitäisi olla fokuksena eikä kieliopin. Lauluja, leikkejä, kaunokirjallisuutta (ml. sarjakuvia, Muumeja), elokuvia, tv-ohjelmia (FST:n laadukkasta tarjonnasta) jne.” 

 

”Koulun ulkopuolella löysin sitten paljon mielenkiintoista (alkuperältään) ruotsinkielistä: musiikkia, viisuja, elokuvia, kirjoja, runoja, huumoria... Miksei tätä kaikkea olisi voinut tuoda sinne kouluun?” 

 

 

4.8. Ruotsin oppiminen muualla kuin koulussa

 

Keskustelussa nostettiin esiin myös madollisuudet kielen oppimiseen koululuokan ulkopuolella.

 

”Yksityisiltä palveluntarjoajilta löytyy vaihtoehtoja. Tuttavani lähetti tyttärensä kielimatkalle Tukholmaan tänä kesänä ja matka oli menestys”

 

”Erityisen milekkäänä pidän sitä, että ruotsinkielen opetus toteutettaisiin kokonaan monimuoto-opetuksena ja perinteinen luokkaopetus pitäisi julistaa pannaan.”

 

 

5. Ruotsin kielen kielitaitovaatimukset julkishallinnossa

 

Keskustelun toinen osio koski julkishallinnon virkojen lakisääteisiä kielitaitovaatimuksia ruotsin osalta. Keskustelijoilta kysyttiin, kerrotaanko kielitaitovaatimuksista riittävästi eri koulutusasteilla ja mikä merkitys kielitaitovaatimuksilla on ruotsin kielen oppimisen motivaation kannalta? 

 

Jonkin verran keskustelua herätti se, miten kielitaitovaatimukset yleisesti ottaen tulisi ymmärtää.

 

”Lain mukaan ruotsia äidinkielenään puhuvan tulee saada valtiollisissa virastoissa palvelua omalla äidinkielellään. Missään laissa tai asetuksessa ei kuitenkaan vaadita, että jokaisen viraston työntekijän tulee hallita myös "toinen kotimainen" (eli useimmissa tapauksissa ruotsi). Kunhan palkkalistoilla vain on riittävästi henkilöitä, joilta vaadittu kielitaito-osaaminen löytyy, olisi palvelu tällöin turvattu jokaiselle suomalaiselle omalla äidinkielellä, on se sitten suomi tai ruotsi.”

 

”Tässä asiassa ollaan oltu liikkeellä nurinkurisesti ties kuinka kauan. Ei ole olemassa mitään kielitaitovaatimuksia, mitä virkamiesten pitää pystyä täyttämään. On ainoastaan velvoite tarjota ruotsikieliselle palvelua tämän omalla kielellä. Kaikkien Suomen virkamiesten ei lain mukaan tarvitse osata ruotsia, riittää kun jokaisessa palvelupisteessä on vähintään yksi ruotsinkielentaitoinen henkilö palvelemassa tai järjestettävissä paikalle. Tämä lain nurinkurinen tulkinta on johtanut siihen, että jokainen ikäluokka koulutetaan puhumaan erittäin kehnoa ruotsia, jolla ei pystytä palvelemaan ketään, sen sijaan, että panostettaisiin laadukkaaseen ruotsinopetukseen, esimerkiksi sivuaineena korkeakouluissa.”

 

 

5.1. Kielitaitovaatimusten tarve

 

Useat keskustelijat ehdottivat, että kielitaitovaatimuksista luovuttaisiin joko kokonaan tai esimerkiksi alueilla, joilla ei asu juurikaan ruotsinkielistä väestöä.

 

”Virkamiesruotsi on ehdottomasti poistettava pakollisista opinnoista. Monella jää korkeakoulu opinnot kesken kielivaatimuksen takia, jolla ei tule tulevaisuudessa tekemään mitään.”

 

”Yleisestä virkamiesruotsista tulee luopua niin opetuksellisesti kuin virkojen kriteerinä. Tarvittava kielitaito valtion eri viroissa tulee määrittää tehtäväkohtaisesti, realitarpeen mukaan.”

 

Alueellisia kielitaitovaatimuksia kannattavat keskustelijat toivoivat, että kielitaitovaatimukset säilytettäisiin vain tietyillä alueilla tai kunnissa, jossa ruotsinkieliset muodostavat määrällisesti merkittävän osan väestöstä.

 

”Julkishallinnon viroista pitäisi poistaa yleinen ruotsinkielen osaamisen vaatimus. Tällä hetkellähän tilanne on täysin naurettava, kun esimerkiksi diplomi-insinööreiltä vaaditaan ruotsinkielen osaamista, vaikka he eivät yleensä edes työllisty julkiselle sektorille. Käytännöksi pitäisi muodostua, että ruotsinkielen osaamista vaadittaisiin niillä alueilla olevissa julkisen sektorin tehtävissä, joilla asukkaista ruotsinkielisiä on esimerkiksi vähintään 10% tai heidän absoluuttinen lukumääränsä on merkittävä esimerkiksi 15000 ruotsinkielistä asukasta.”

 

”Kielitaitovaatimukset pitäisi säilyttää vain alueilla, joissa äidinkieleltään ruotsinkieliset muodostavat merkittävän osan. Muuten ruotsin kielen taidon vaatiminen kaikilta on täysin turhaa, jos siihen riittää vain se, että muutama työntekijä kyseissä työpaikassa osaa ruotsia.”

 

”Lakisääteiset kielitaitovaatimukset tulisi kohdistaa alueellisesti sinne ja niihin kuntiin, missä niistä on jotain hyötyä. Sveitsistä voisi ottaa mallia. Kielitaitovaatimukset eivät sinänsä juurikaan lisää oppimismotivaatiota.”

 

”Virastojen kielitaitovaatikuksissa voisi käyttää alueellista logiikkaa; esim. Itä-Suomessa ruotsinkieliset palvelut voitaisiin hoitaa vaikka (puhelin)tulkin avulla jos joku niitä siellä sattuu kysymään. Ja kaksikielisillä alueilla panostaa kielivaatimuksiin enemmän.” 

 

”Eikö valtionhallinnossa voisi toimia siten, että kaikkien virkamiesten välttävästä ruotsinkielen taidon vaatimisesta luovutaan ja perustetaan erillisiä ruotsinkielisiä palvelupisteitä ruotsinkieliselle Pohjanmaalle, josta ruotsinkieliset saavat palvelunsa. Välttävällä ruotsinkielen taidolla virkamiehet eivät kuitenkaan kykene palvelemaan monimutkaisissa virka-asioissa eivätkä kykene kirjoittamaan ruotsinkielistä tekstiä. Ne on kuitenkin erikseen käännätettävä käännöstoimistossa.”

 

 

5.2. Palveluiden saatavuuden varmistaminen keskiöön

 

Yleisten kielitaitovaatimusten sijaan kommenteissa ehdotettiin myös, että vaatimus ruotsinkielen taidosta rajautuisi tarkemmin vain tiettyihin tehtäviin.

 

”Virkamiesten velvoitetta ei voida sälyttää jokaisen koululaisen ja opiskelijan taakaksi. Julkishallinnossa pitää olla riittävä määrä ruotsia osaavia työntekijöitä. Tämä ei tarkoita, että kaikkien julkishallinnossa työskentelevien tulee osata ruotsia.”

 

”Käytännössä kielitaitovaatimus on vain kirjallinen lumevaatimus, eikä sitä käytännössä kyetä täyttämään. Tehtäväkohtaisen pakollisten vaatimusten sijaan pitäisikin olla yksikkökohtaisia/palvelukohtaisia vaatimuksia että jonkun asiantuntijan tulee tarpeen mukaan kyetä palvelemaan ruotsiksi, sen sijaan että kaikkien pitäisi osata ruotsia.”

 

”Virkojen kielitaitovaatimus pitäisi riippua siitä, tarvitseeko virassa tosiasiallisesti ruotsin kieltä. Tällä tavoin palkataan henkilöstö myös yksityiselle sektorille, ja toimii loistavasti. Sielläkään ei kysytä, mitä on kirjoittanut ylioppilaskirjoituksissa ranskan kielestä, vaan osaako henkilö sitä tosiasiallisesti. Virkoihin voisi tehdä ruotsinkieliset ja kaksikieliset kiintiöt, jotka vastaisivat valtakunnallisia tai vaihtoehtoisesti paikallisia kielellisiä väestösuhteita.”

 

 

5.3. Kielitaidon ylläpitäminen työelämässä ja työnantajan rooli

 

Muutamat keskustelijat nostivat esiin työelämän ja työnantajan roolin ruotsin kielen kielitaidon ylläpitämisen kannalta.

 

”tärkeintä olisi tarjota aikuisille riittäviä mahdollisuuksia kielen oppimiseen ja kielitaidon ylläpitämiseen työelämän ja työnhaun tarpeiden mukaan. Kaiken opettaminen kaikille varmuuden vuoksi on resurssien tuhlausta.”

 

”Ei se kerran koulussa saatu kielitaitokaan riitä työtehtävistä selviytymiseen, jos sitä ei ole aktiivisesti ylläpidetty, vaikka sellainen riittäisi viransaantiin.”

 

”Pitäisikö olla ainakin julkisella sektorilla työnantajankin vastuulla ylläpitää henkilöstön kielitaitoa, ts. järjestää kursseja jne ja tätä kautta myös motivoida kielitaidon ylläpitoon? Omalla ajalla kun ei välttämättä aina ole mahdollisuutta opiskella.”

 

 

5.4. Motivointi

Kuten ruotsin kielen kouluopiskelun suhteen, myös julkishallinnon ja työelämän suhteen motivaation nähtiin olevan keskeinen tekijä sekä kielen oppimisen ja käytön suhteen.

 

”Motivaatio ei synny virkojen pakollisilla kielitaitovaatimuksilla. Sillä tavoin syntyy kansalaisia, jotka periaatteellisista syistä eivät käytä ruotsin kieltä ja hakeutuvat yksityiselle sektorille. Tästä voisi tehdä jokin tutkimuslaitos kyselyn, kuinka moni suomenkielinen omasta mielestään osaa ja/tai käyttää ruotsin kieltä.”

 

”Palaten "virkamiesruotsin" kurssiin: se on ainakin meillä suurimmalle osalle pakkopulla, josta pääsee läpi melkein millä tahansa osaamisella. Eikä kurssi tosiaankaan anna käytännön valmiuksia hoitaa asioita ruotsinkielellä.”

 

Ratkaisuna motivaatio-ongelmiin ehdotettiin mm. tasojärjestelmää ja kielilisiä.

”Ainakin osalla opiskelijoista motivaatio voisi kasvaa, jos lakisääteisiin kielitaitovaatimuksiin tehtäisiin tasojärjestelmä: 1. taso voisi olla nykyinen vaatimustaso - 2. ja 3. taso antaisivat jo aivan eritasoiset valmiudet oikeasti käyttää ruotsia oman alan töissä. Tämä tarkoittaisi tietysti sitä, että tarjottavia opintoja tulisi lisätä. Itse olisin mieluusti suorittanut enemmänkin oman alan ruotsin kursseja, jos siihen olisi ollut mahdollisuus.”

 

”Vaatimuksilla ei motivoida virkamiehiä, sen sijaan voitaisiin miettiä erityisten kielitaitolisien maksamista (muistakin kuin ruotsin kielestä).”