Miten pysäytetään Suomen luonnon köyhtyminen? - (8.3–12.4.2011)
Ympäristöministeriö järjesti otakantaa.fi-palvelussa kansalaiskyselyn, jolla etsittiin uusia keinoja pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen. Keskustelu oli käynnissä 8.3.–12.4.2011, ja kannanottoja siihen tuli kaikkiaan 204. Kyselyä tuki Luonnonsuojelu remonttiin -blogi, jossa luonnonsuojelujohtaja Ilkka Heikkinen polemisoi biodiversiteettipolitiikan nykytilaa ja pohti tulevia mahdollisuuksia.
Kyselyyn tulleiden kannanottojen taso oli erittäin korkea. Useat vastaajat olivat paneutuneet asiaan syvällisesti ja olivat selvästi miettineet aihetta jo pitkään. Kommenteissa oli lähes kautta linjan myönteinen ja eteenpäin katsova sävy.
Vastaukset toimivat aineistona Suomen kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman tarkastamisessa, joka tehdään vuoden 2011 aikana. Strategiatyöllä pyritään vaikuttamaan tulevaisuuteen: luonnon köyhtyminen tulisi kansainvälisten sitoumusten mukaisesti pysäyttää hyvin nopealla aikataululla – vuoteen 2020 mennessä.Kannanotot on koottu muistioon, joka on strategian päivitystyössä asiantuntijoiden käytössä aina siihen saakka, kun strategia on valmis.
Alla on lyhyt yhteenveto muutamasta keskeisestä teemasta, jotka nousivat vastauksissa esiin.
Luonnonvarojen ylikulutus
Luonnonvarojen jatkuva ylikulutus ja sai paljon kritiikkiä ja huolta osakseen. Moni korosti, ettei luontoa voi koskaan pelastaa, jollei nykyisestä luonnonvarojen tuhlauksesta ja materiaalinkulutuksen kasvusta päästä eroon. Jatkuva talouskasvua moitittiin kestämättömäksi tavaksi elää, sillä sen katsottiin kiihdyttävän energian- ja materiaalinkulutusta.
Ongelma nähtiin globaalina mutta Suomi ja muut länsimaat suurimpina tuhlareina. Erityisesti nostettiin esiin pakkaukseen ja jätteisiin liittyvät kysymykset sekä yleinen moraali ja ”kulutusvimma”.
Katse kouluihin
Moni käänsi katseensa lapsiin ja nuoriin. Koulujen ja myös lastentarhojen opetukseen toivottiin nykyistä enemmän tietoa luonnosta ja ekosysteemien toiminnasta. Huolta kannettiin myös siitä, etteivät lapset enää opettele tunnistamaan kasveja. Kun yhä harvemmalla koululla on lähimetsiä tai -pientareita, on opettajien vaikeampi antaa lapsille konkreettista tuntumaa luontoon, mikä kuitenkin nähdään luonnon arvostamisessa keskeisenä.
Luonto-opetusta kaivattiin paitsi koulujen biologian tunneille myös mm. yhteiskuntaopin ja kaupallisten aineiden tunneille, jolloin näkökulmat olisivat laajempia.
Mikäli opetusohjelmiin ei muutoksia saada, ehdotettiin lääkkeeksi mm. vapaaehtoistoimintaa kuten talkooleirejä ja luontoaiheisia kilpailuja, ja toisaalta retkiä esim. tuulivoimalalle.
Eroon luonnolle haitallisista tuista
Taloudelliset ohjauskeinot kirvoittivat lukuisia kommentteja. Eri hallinnonalojen tulisi käydä nykyiset tuet läpi luonnon monimuotoisuuden kannalta, ja kääntää ne monimuotoisuutta turvaaviksi kannustimiksi. Erityisesti esiin nousi osa metsätalouden tuista, kuten tuki energiapuun korjuuseen, kunnostusojitukseen ja metsäteiden tekoon. Myös turvetuotannon tuki halutaan poistaa.
Maataloustukeen vaadittiin muutoksia, sillä nykyisen järjestelmän ei nähty suuntaavan viljelyä riittävästi ympäristöä suojelevaan suuntaan. Vaatimuksissa olivat leveämmät suojakaistat, kosteikkojen lisääminen ja luomuviljelyn tukeminen. Metsänhoitoon kaivattiin enemmän tukea ennallistamiselle ja kulotukselle.
Muutoksia verotukseen
Verotus nousi esiin monessa eri yhteydessä. Ehdotettiin esimerkiksi, että yritykset voisivat lahjoittaa verovapaasti varoja luonnonsuojeluun. Ympäristöverotusta haluttiin kiristää, jotta tuhlaavaa kulutusta saataisiin kuriin esimerkiksi yksityisautoilun, uusien (ei kierrätettyjen) raaka-aineiden, uusiutumattomien luonnonvarojen käytön, turpeenoton ja malmien kaivamisen ja myrkkypäästöjen osalta. Kulutustuotteille kuten kopiopaperille toivottiin kovempaa verotusta.
Verovapautta esitettiin luonnontilaisille vanhoille metsille, mikäli niiden annetaan kasvaa rauhassa. Luomuruuan verotus saisi olla nykyistä kevyempää. Haittaveroa toivottiin muun muassa kantojen poistolle, soiden ojitukseen ja turvetuotantoon.
Ei saa unohtaa suojelualueita
Yleisesti vastaajat olivat sitä mieltä, että luonnon monimuotoisuuden turvaaminen pitäisi varmistaa monipuolisella toimien ja ohjauskeinojen kirjolla. Ns. perinteisestä luonnonsuojelusta ei kuitenkaan haluttu luopua, ja moni esittikin uusien luonnonsuojelualueiden perustamista varsinkin Etelä-Suomeen. Suojelualueiden kytkeytyneisyyteen kiinnitettiin huomiota, samoin yksittäisten alueiden pienuuteen etenkin etelässä.
Toisaalta suojelualueiden nähtiin auttavan luontoa vain väliaikaisesti, mikäli muuta luontoa niiden ulkopuolella käytetään oman mielen mukaan.
Viestintää, opastusta ja neuvontaa
Vastaajat toivoivat konkreettisia neuvoja, mitä yksittäinen ihminen voi tehdä luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi. Kuluttajaneuvontaa kaivattiin, jotta yksittäiset ihmiset sekä yritykset käyttäisivät yhä enemmän vain kestävästi tuotettuja tuotteita. Lisää luontodokumentteja, neuvovia verkkopalveluja sekä karttoja suojelualueista peräänkuulutettiin. Myös luonnonvara-alan toimijoiden katsottiin tarvitsevan nykyistä enemmän tietoa luonnon monimuotoisuudesta.
Luonnolle toivottiin julkkista puolestapuhujaksi, sillä ”pelkkä ituhippien ininä ei riitä”. Asia pitäisi saada yhteiseksi ja kovat nimet eri sektoreilta pitämään meteliä asiasta.
Lainsäädäntöä kehitettävä laaja-alaisesti
Monessa kirjoituksessa kiinnitettiin huomiota lainsäädännön kehittämistarpeisiin. Luonnon monimuotoisuuden suojelun keinovalikoimaa pitäisi parantaa kehittämällä myös muuta lainsäädäntöä, kuten ympäristönsuojelulakia ja maankäyttö- ja rakennuslakia. Muutenkin sektorivastuun periaatetta kannatettiin kirjoituksissa. Luonnon monimuotoisuuden suojelu ja kestävä käyttö ei ole vain luontoväen asia.
Lisätietoa
Aiheesta muualla
%7Cutmccn%3D(direct)%7Cutmcmd%3D(none)%3B%2B__utmv%3D84812151.-%3B)