Jotenkin kiiltokuvamaista
strategista tyhjää sananhelinää liikaa
Arvot sinällänsä ymmärrettäviä, mutta menevät sille tasolle että priorisointi on vaikeaa. Vähän kuin kysyisi että pidätkö tärkeänä hengittämistä, unta vai riittävää ravintoa, valitse näistä kaksi.
Asiakaslähtöisyys ja aito asiakaskohtaaminen on kaiken ydin, palveluja tuotetaan asiakkaille. Tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus ovat sillä tasolla yhteiskunnan perusarvoja, että niiden pitäisi olla automaattisesti kaiken julkisesti rahoitetun toiminnan ytimessä. Kun monta palveluntuottajaa, tarvitaan hyvää keskinäistä kommunikaatiota ja saumatonta yhteistyötä, niin että asiakkaan palvelupolku toimii eikä mutkittele umpikujaan tai sivuteille, tilanteessa jossa asiakas on usein haavoittuvaisessa asemassa heikentyneen terveytensä takia, eikä jaksa tai osaa välttämättä itse hakea aktiivisesti tietoa, ja etsiytyä eteenpäin sen pohjalta. Jotta asiakas saa tarvitsemansa avun, tarvitaan ammattitaitoa. Jos avun piiriin pääsy pitkittyy, voi olla että hyväkään ammattitaito ei enää takaa asiakkaan kannalta hyvää lopputulosta, ja samalla palveluntuottajan kustannukset kasvavat. Jos ränni vuotaa, se olisi hyvä korjata ennen kuin seinä kastuu ja lahoaa. Kun tilanne on vakava, osa ammattitaitoa on osata olla läsnä ja kuunnella. Hoito on hyvä, mutta joskus hoito ilman hoivaa jää puolitiehen. Kyky uudistua, viestiä avoimesti, toimia oppivana organisaationa, osallistaa yhteiseen kehittämiseen ja ruokkia innovatiivisuutta, ja kehittää hyvää virettä ovat ominaisia organisaatioille joissa kiinnitetään huomiota hyvään henkilöstöjohtamiseen ja työhyvinvointiin kaikki organisaatiotasot läpäisevästi. Ne liittyvät kaikki toinen toisiinsa, joten yhtä on vaikea priorisoida toisen edelle.
Hienoja sanoja, joihin uskoo tai sitten ei. Imelää.
Hienolta kuulostaa, mutta miten asiat saadaan toimimaan käytännössä näin?
Ihan kuin olisi keksitty arvoja ihan vaan tekemisen vuoksi, että on jotakin mitä näyttää tuloksissa...
Olisiko ollut hyvä kysyä avoimia kysymyksiä, nyt kaikki valmiiksi annettuja ja vastaukset sen mukaisia...
Arvot ovat mielikuvia. Tärkeintä ei ole diibadaaba-arvot, vaan se kuinka arvot näkyvät käytännön työssä. Onko osaavaa ja jaksavaa henkilökuntaa tarpeeksi? Onko prosessi esim. palvelumuotoilun avulla saatu toimivaksi vai otetaanko innovaatiseen pilottikokeiluun oikeasti sairaita ihmisiä ns.koekaniineiksi. Tärkeintä ei ole kerätä miljoonaa arvoa, vaan saada perusta kuntoon: Luotettavuus, toimivuus. Sairas ihminen helposti ja edukkaasti laadukkaaseen hoitoon (ilman turhia matkustamisia ja prosessin vaiheita (kuten turhaan päivystyksessä istuminen tai väärän tittelin omaavan ammattitaidon sivuuttaminen)). Jos halutaan oikeasti tutkia arvoja, olisi kai järkevintä kysyä joka asiakasprosessissa, mitkä arvot siinä toteutuvat ja minkä tekijän, asian tai tahon pääoman kustannuksella tai mitä pääomaa kasvattaen? Vastakysymys kyselyn tekijöille: Miten mainitsemanne arvot näkyvät päivittäisissä käytännönprosesseissa? Jos eivät mitenkään, niin millä keinoin saatte ne näkymään?
Ammattitaito ja osaaminen on ainoa tärkeä arvo.
Pikkusen kapulaista höttöä ja vaikea varmaankin ymmärtää henkilön, joka ei ole tottunut lukemaan viranomaiskieltä ja organisaatiokehittämisjargonia. Avaavat lauseet eivät oikeasti paljon avanneet. Kaukana konkretiasta moni kohta.
