Siirry sisältöön

Lapsiin kohdistuvat vaikutukset

Puhekupla 0
Keskustelu
Keskustelu on päättynyt

YK:n Lapsen oikeuksien sopimus edellyttää: ”Kaikissa - - lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu”.
Lapsen edun toteutumista ei voi näyttää toteen, ellei asiasta ole objektiivista näyttöä.

Äitiyslaki-aloitteessa ehdotettujen lakien (monikko) lapsiin kohdistuvista vaikutuksista ei ole tehty lapsivaikutusten arviointia.
Aloitteen kohdan 3.1.1 ”Vaikutukset lapsiin” https://goo.gl/h3413g teksti ei ole lapsivaikutusten arviointi – se ei täytä vaikutusarvioinnin tarkoitusta.

Asianmukaisessa lapsivaikutusten arvioinnissa tarkastellaan mm. vaihtoehtoisia tapoja, joiden avulla asiaa olisi mahdollista korjata.
Äitiyslaki-aloitteessa on pohjimmiltaan kyse vieraan lapsen lapseksiottamisesta = adoptiosta.
Nykytilaa voidaan muuttaa adoptiolailla.

Mihin seikkaan perustuen lakivaliokunta on päätynyt kannattamaan aloitetta, vaikka siinä tarkoitetuista laeista ei ole tehty lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointia?

Ote asiakirjasta CRC/GC/C/14, kohta 87
”States must put in place formal processes, with strict procedural safeguards, designed to assess and determine the child’s best interests for decisions affecting the child, including mechanisms fo evaluating the results. States must develop transparent and objective processes for all decisions made by legislators, judges or administrative authorities, especially in areas which directly affect the child or children.”

Pyydän lakivaliokuntaa kertomaan aloitetta koskevassa mietinnössään mihin objektiiviseen näyttöön perustuen lakivaliokunta katsoo kaikkien äitiyslaki-aloitteessa säädetyksi ehdotettujen lakien säätämisen olevan lapsen edun mukaista. 

Lakivaliokunnalle annetuissa lausunnoissa esitetyt mielipiteet eivät todenna objektiivisesti lapsen edun toteutuvan eri näkökulmista asiaa tarkasteltaessa.

Hyvin tehdyssä vaikutusten arvioinnissa selostettavat vaikutukset käsittelevät ehdotettujen säännösten soveltamisesta johtuvia tosiasiallisia lyhyt- ja pitkäaikaisia, välittömiä ja välillisiä, myönteisiä ja kielteisiä, kertaluonteisia ja toistuvia tai tilapäisiä ja pysyviä seurauksia. Äitiyslaki-aloitteessa esitetyt vaikutukset eivät täytä edellä esitettyä.

Lakivaliokunnan äitiyslakia koskevassa aloitteen tekijöiden julkisessa kuulemistilaisuudessa 16.2.2017 ei käyty keskustelua yhdenkään aloitteessa säädettäväksi ehdotetun muutoslain vaikutuksista. Kuulemistilaisuudessa Juha Jämsä väitti, että ”Lapsivaikutusten arviointi on tehty osana valmistelua”. Kuitenkaan aloitteen kohdassa 3.1.1 ”Vaikutukset lapsiin” esitetty ei ole sisällöltään sellainen, mitä lapsiin kohdistuvilla vaikutusten arvioinnilla säädösten valmistelussa tarkoitetaan.

Lapsiin kohdistuvilla vaikutuksilla tarkoitetaan suoria ja epäsuoria vaikutuksia, joita päätöksellä on lapsiväestön tai sen osan jokapäiväiseen elämään. Vaikutusarvioinnissa tulee selvittää yleisesti, edistääkö hanke ja miten lapsen etua sekä tunnistaa ennakolta erityisesti lasten kannalta kielteiset vaikutukset, jotta ne voitaisiin välttää.

Vaikutusten arvioinnilla ei tarkoiteta mielipiteitä vaan selvitystä, joka toistettunakin tuottaa samat tulokset ja jossa tulokset perustuvat loogiseen ja riittävän kattavaan analyysiin. Lapsiin kohdistuvia vaikutuksia tulee tarkastella seuraavien seikkojen suhteen: terveys, ihmissuhteet, asuminen ja liikkuminen, arjen sujuvuus, osallistuminen ja tasa-arvo. Välillisesti lapsiin voivat vaikuttaa myös muutokset perheen taloudessa ja palveluissa, yhteisö- ja aluetason muutokset sekä sosiaalisia suhteita koskevat seikat.
Lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös lasten omien mielipiteiden selvittäminen.

Aloitteen vaikutusten arvioinnin pitää kattaa kaikki aloitteessa säädettäväksi ehdotetut lait.

Aloitteeseen jo ennalta myönteisesti suhtautuneet ja lakivaliokunnalle lausunnon antaneet Ihmisoikeusliitto ry, Lastensuojelun Keskusliitto ry ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry ovat esittäneet lausunnoissaan asioita aloitteen menestymisen kannalta myönteisellä tavalla (mielipiteitä ilman vahvaa perustelua) ilman minkäänlaista analyysia tai kritiikkiä aloitetta kohtaan. Ikään kuin aloitteessa esitetyt lakiehdotukset olisivat vailla minkäänlaista epäkohtaa.

Aloitteessa todetaan ”Lapsen etu puoltaa lainsäädännön kehittämistä siten, että lapsen äidin naispuolinen kumppani voidaan vahvistaa lapsen toiseksi vanhemmaksi, jos naispari on hankkinut lapsen yhteisymmärryksessä hedelmöityshoidoilla eikä siittiöiden luovuttajaa voida vahvistaa lapsen isäksi.”
Tuossa tarkoitetun asian toteutuminen ei edellytä äitiyslain säätämistä, koska asia voitaisiin ratkaista muuttamalla olemassa olevia lakeja.

Aloitteen mukaan äitiyslaki nopeuttaa ja selkeyttää vanhemmuuden vahvistamismenettelyä ja turvaa lapsen oikeutta kahteen vanhempaan. Äitiyslakiehdotuksen 2 luvussa kerrotaan äitiyden selvittämisen menettelyistä. Tuon luvun tekstistä voi todeta, että äitiyslain mukainen vanhemmuuden vahvistamismenettely voi olla käytännössä erittäin mutkikas ja raskas. Äitiyslain väitetään turvaavan lapsen oikeutta kahteen vanhempaan.
Vastaavaan tulokseen voidaan päästä muuttamalla olemassa olevia lakeja.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (SopS 60/1991) 3 artiklassa määrätään, että lainsäädäntöelimien toiminnassa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Myös YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (SopS 68/1986) vanhemmuutta koskevassa 16 artiklassa määrätään, että kaikissa tapauksissa lasten edut ovat ensisijaisia. Lapsen edun turvaaminen lailla on olennaisen tärkeää, koska lapsi ei voi muiden osapuolten tavoin itse valvoa etujaan.

Adoptiomenettely on lapsen edun mukaista, koska se toimii adoptiovanhemmuuden esteettömyysselvityksenä. Ei-synnyttävän naisen pelkkä suostuminen hedelmöityshoitoon yhdessä synnyttävän äidin kanssa ei ole esteettömyysselvitys. Se ilmaisee vain henkilön oman suostumuksen asiaan.
Adoptio on lapsen edun mukainen ratkaisu verrattuna aloitteessa esitettyyn ratkaisuun, koska adoptiossa tehdään kolmannen osapuolen toimesta selvitys.

Aloitteessa esitettyjä epäkohtia on mahdollisuus korjata adoptiolakia muuttamalla.

Sellainen laki, joka lähtökohtaisesti ja suunnitelmallisesti mahdollistaa lapsen oikean vanhemman (jonka geenejä lapsi kantaa koko elämänsä) syrjäyttämisen, on YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen vastainen. Suomi on sitoutunut noudattamaan ko. sopimusta.

Nykytilan mukaan naisparin ei-synnyttävä osapuoli voi adoptoida äidin lapsen perheensisäisen adoptiomenettelyn avulla. Jos lapsi syntyy parisuhteensa rekisteröineelle naisparille, adoptioprosessi voidaan laittaa alulle jo raskauden aikana ja adoptio toteuttaa välittömästi, kun lapsi on syntynyt, mikäli parisuhde on rekisteröity 10 kuukautta ennen lapsen syntymää. Muissa naisparin tilanteissa adoptio voidaan vahvistaa, kun kahdeksan viikon harkinta-aika on kulunut. Tätä kahdeksan viikon harkinta-aikaa noudatetaan myös, jos luovuttaja/biologinen isä on tiedossa.

Adoptiomenettelyä on äitiyslaki-kansalaisaloitteen tekijöiden toimesta kuvailtu nöyryyttäväksi, mutta asiaa ei ole kunnolla perusteltu. Mikä siitä tekee nöyryyttävän, kun tämän aloitteenkin mukaan rinnakkaisäitiys on peruttavissa kuukauden sisällä lapsen syntymän jälkeen?
Adoptiomenettely on lapsen edun mukaista, koska se toimii adoptiovanhemmuuden esteettömyysselvityksenä.

Koska kaikilla lapsilla on ensisijainen oikeus luonnollisiin vanhempiinsa, eli äitiinsä ja isäänsä, on tarkoituksenmukaista, että äidin puolison vanhemmuuden vahvistamista edeltää esteettömyysselvitys -> adoptio. Ei-synnyttävän naisen pelkkä suostuminen hedelmöityshoitoon yhdessä synnyttävän äidin kanssa ei ole esteettömyysselvitys, koska tämä ilmaisee ainoastaan henkilön suostumuksen asiaan.

Perustiedot

Päättynyt: 31.12.2018

Liitteet

  • Ei liitteitä
Ilmianna

Vain kirjautuneet käyttäjät voivat osallistua tähän keskusteluun