Siirry sisältöön

Yleisiä huomioita järjestämissuunnitelman tavoitteista ja rakenteesta

Puhekupla 25
Keskustelu | Keski-Suomi 2021 -projekti (maakunta- ja sote-uudistus)
Keskustelu on päättynyt

Mitkä ovat näkemyksenne järjestämissuunnitelman tavoitteista ja rakenteesta? Mitä puuttuu, mikä on hyvää, mitä pitäisi ajatella toisin?

Perustiedot

Päättynyt: 23.2.2018

Liitteet

  • Ei liitteitä
Ilmianna

Järjestämissuunnitelman kieliasu

Profiilikuvan paikka

Raimo Sopo
25. tammikuuta 2018 kello 18.26.15

Järjestämissuunnitelman kieliasu kaipaa tiivistämistä. Useissa lauseissa esiintyy toistoa, sillä erilaisilta näyttävät sanat ovat usein merkitykseltään synonyymejä. Yhteen lauseeseen ei ole viisasta sijoittaa lukuisia rinnakkaisia sisältöjä, koska ne sekoittavat lukijan ajattelua eivätkä edistä lauseen tarkoitusperiä.

Esimerkin vuoksi olen muokannut yhtä tekstiosaa muotoon, mikä mielestäni helpottaa lukemista ja asioiden ymmärtämistä sisällön kärsimättä (vastaavaa kielellistä hiontaa suosittelen koko järjestämissuunnitelman osalta):

Keski-Suomi tähtää järjestämissuunnitelmalla koko maakunnan hyvinvointiin. Järjestämistehtävien tavoitteena on tukea maakunnan ja sen eri osien elinvoimaa ja tasapainoista kehittymistä sekä vahvistaa väestön hyvinvointia ja terveyttä. Maakunnan tehtävät ja palvelut järjestetään niin, että ne

1. Muodostavat asiakaslähtöisiä palvelukokonaisuuksia sekä vakiintuneita asiakassuhteita
2. Vahvistavat kestävällä tavalla elinkeinorakennetta
3. Edistävät talouden kasvua
4. Vahvistavat väestön toimintakykyä
5. Tukevat ennaltaehkäiseviä palveluja
6. Parantavat kestävää alue- ja yhdyskuntarakennetta sekä saavutettavuutta
7. Edistävät vesien-, ympäristön- ja luonnon monimuotoisuuden suojelua sekä kulttuuriympäristön hoitoa
8. Tukevat kuntien elinkeino- ja hyvinvointitavoitteita
9. Varmistavat asiakas- ja potilastietojen reaaliaikaisen saatavuuden tietoja tarvitseville
10. Kannustavat ihmisiä omien terveystietojen tuottamiseen
11. Kannustavat ihmisiä huolehtimnaan omasta ja läheisten terveydestä
12. Vähentävät alueiden välisiä ja alueiden sisäisiä kehityseroja
13. Parantavat alueiden vahvuuksia ja sekä edistävät niiden kulttuuria
14. Lisäävät kansalaisten osallisuutta
15. Tukevat vanhemmuutta sekä perheiden hyvinvointia
16. Tukevat väestön osaamista, työkykyä ja työllistymistä
17. Kannustavat väestöä hakeutumaan paikkakunnille, joissa on työllistymisen mahdollisuuksia
18. Tukevat maahanmuuttajien kotoutumista
19. Mahdollistavat ikääntyvän väestön siirtymisen kuntakeskuksiin
20. Tarjoavat kansalaisille mahdollisuuden valita itselleen parhaiten sopivat palveluntuottajat

Profiilikuvan paikka

Ulla Lahti
20. helmikuuta 2018 kello 17.43.22

Kieliasun tiivistämisen rinnalle kaipaan myös käytettyjen termien ja käsitteiden läpikäymistä yhtenäiseksi koko suunnitelmassa. (ja tarkaa harkintaa millaisia sanoja valitsemme käyttöömme). Eri suunnitelman osat ovat tässä ensimmäisessä versiossa hämmentävän erilaisia.
Käsitteiden ja termien yhtenäistäminen on tärkeää yhteisen ymmärryksen syntymiseksi.

Näytä lisää vastauksia

Vanhuspalvelut

Profiilikuvan paikka

Viitasaaren vanhusneuvoston puheenjohtaja
26. tammikuuta 2018 kello 11.27.47

Viitasaaren vanhus- ja terveyspalvelut tulee säilyttää vähintään entisellään ja mieluummin tehdä lisäparannuksia.


Termien tarkennus

Profiilikuvan paikka

Eija Haatanen
26. tammikuuta 2018 kello 14.26.47

Kohta 15.5 Hankerahoitus ja hankehallinnointi pitäisi muuttaa muotoon 15.5 Hankerahoitus ja rahastojen hallinnointi (tai rahasto-ohjelmien hallinnointi).
Perustelu: hankehallinnointi on vakiintunut termi hankkeen toteuttajan / tuen saajan toiminnasta. Tuen saaja hallinnoi hanketta. Viranomainen sen sijaan hallinnoi rahasto-ohjelmia.
Kohdassa 15.5.5.3 Rahoituspäätös todetaan, että "Hankkeiden rahoitus voi jaksottua useampaan erään, joista jokaisesta tehdään erillinen päätös". Tarkoitetaanko tällä erillisiä maksatuspäätöksiä, jotka tehdään kustakin hankkeen toimittamasta maksatushakemuksesta? Rahoituspäätöksellä hyväksytään hanke ja varataan sille rahoitus ja maksatuspäätöksillä laitetaan maksuerät maksuun. Muutospäätös puolestaan tarkoittaa rahoituspäätöksen muuttamista. Mutta onko tällaista tässä välttämätöntä mainitakaan, muutospäätöksiin tarvitaan aina vahvat perustelut eli ne ovat poikkeustapauksia.


Tavoitteet

Profiilikuvan paikka

Kommentoija
1. helmikuuta 2018 kello 15.00.40

Tavoitteet menevät hieman päällekkäin maakunnan ja kuntien tehtävien kanssa. Tavoitteissa olisi hyvä selkeämmin keskittyä pelkästään maakunnan tehtäviin. Lisäksi tavoitteet olisi hyvä formuloida sellaiseen muotoon, että niihin voidaan laatia mittarit. Hyvä tavoite on
mitattava,
aikataulutettava,
realistinen,
hyväksytty,
ymmärretty
Järjestämissuunnitelmaa laadittaessa olisi hyvä pitää mielessä asiakasesimerkkejä sekä samalla tulevaa sopimuksen sisältöä palveluntarjoajien kanssa, jotta kaikki tärkeät asiat saadaan kirjattua suunnitelmaan.


Yleiset huomiot tavoitteista ja rakenteesta

Profiilikuvan paikka

Viitasaaren vammaisneuvosto
7. helmikuuta 2018 kello 10.25.16

Saavutettavuuden määritteleminen aikamääreinä tai kilometreinä on vaikeaselkoinen, mitä tarkoittaa arjessa.
Asiakasmaksujen suuruus? Mistä tulee palveluiden rahoitus?
Suunnitelman rakenne on selkeä ja etenee johdonmukaisesti.


Mitä on Laatu?

Profiilikuvan paikka

Lääkäri
14. helmikuuta 2018 kello 17.42.57

Nyt järjestäjälle (maakunnalle) on vastuu laatukriteereiden asettamisesta ja laadunvalvonnasta sotekeskusten työssä. Tämä on hyvä asia jos laatukriteerit ovat järkevät. Nykyään valvonta on omavaraista ja siten mahdollistaa sokeat pisteet ja toistuvat virheet.

Kriteereitä laadulle ja laadunvalvonnalle ei saa tehdä ilman ohjausta alan ammattilaisilta. Tässä näkisin että kansallisella tasolla yhtenäiset kriteerit takaisivat järkevän seurantamahdollisuuden ja tulosten vertailtavuudenkin. Tämä parantaa tasa-arvoa ja mahdollisuuksia parantaa hoidon laatua.

Profiilikuvan paikka

Huolestunut
23. helmikuuta 2018 kello 16.15.34

Riikka Kaikkonen kirjoitti:

Laadunvalvonta tulisikin olemaan todella hankala, jopa mahdoton tehtävä tällaisessa mallissa. Esim. MOT-ohjelmassa 150 euron sote-potilas (15.1.-18) puhuttiin juuri siitä, kuinka vaikeaa laadun mittaaminen on sote-palveluissa. Jo nyt laatueroja kuitenkin joillain mittareilla löytyy, kun vertaillaan esim. eri sairaaloita. Kuinka saadaan pidettyä tällaisessa sote-sopassa laatu kohdallaan? Kyseessä on kuitenkin ihmiset, joita varten yhteiskunta ja nämä sote-rakenteet ovat ylipäätään olemassa.

Eikö toimialan auktorisoiduilta ammattilaisilta voi edellyttää palvelujensa laatumäärittelyjä?
Laatumäärittelyn olisi todella syytä olla valtakunnallinen, jota kaikki palvelutuottajat totetuttavat. Se tukee vertailtavuutta, tasa-arvoa ja edistää toimintojen kehittämistä.

Näytä lisää vastauksia

Hankasalmen kunnanhallituksen hyväksymä lausunto järjestämissuunnitelmaan kokonaisuudessaan

Profiilikuvan paikka

Hankasalmen kunta
15. helmikuuta 2018 kello 11.36.35

Hankasalmen kunnanhallituksen lausunto Keski-Suomen järjestämissuunnitelmaluonnokseen

Yleistä

Ensiksi on todettava, että on hyvä ratkaisu maakuntauudistuksen valmistelijoilta Keski-Suomessa, että järjestämissuunnitelma jo luonnosvaiheessa tuodaan lausunnolle ja annetaan avoimesti kaikille mahdollisuus ottaa kantaa mahdollisen uuden maakunnan muodostamiseen. Tämä oikea lähtötapa rakentaa uutta maakuntaa.

Keski-Suomen järjestämissuunnitelma on laaja kokonaisuus ja käsittelee useita eri palveluja. Siksi järjestämissuunnitelma on jo keskeneräisenä 100 sivuinen ja nykyisellä tavalla laadittuna lopullinen järjestämissuunnitelma kasvaa laajuudeltaan vielä huomattavasti tästä. Siksi järjestämissuunnitelmasta pitää pystyä laatimaan selkeä tiivistelmä, jonka kautta maakunnan asukkaat ja eri sidosryhmät hahmottavat maakunnan keskeisimmät tehtäväkokonaisuudet ja niiden tavoitteet.

Järjestämissuunnitelmaa kun on selkeästi laadittu lukuisten erilaisten toimijoiden toi-mesta, niin eri asioiden saama laajuus ei ole loogisessa suhteessa niiden merkittävyyteen. Koko maakunnalle ja sen asukkaille keskeiset palvelut, kuten alueellinen tienpito ja pelastustoimi on kuvattuna hyvin karkealla tasolla ja lyhyesti. Kun sen sijaan esimerkiksi rahoitus, avustukset ja hanketoiminta tai lupa- ja valvontatehtävät kuvataan huomattavasti yksityiskohtaisemmin. Järjestämissuunnitelmaa voidaan siis tietyiltä osin tiivistää ja osa palveluista ja tehtävistä on taas kuvattava nykyistä paremmin.


Tavoitteista ja johdannosta koskien palvelujen järjestämistä

Johdannossa todetaan rohkeasti, että järjestämissuunnitelmassa ”linjataan, kuinka paljon maakunnan valtiolta saamista rahoista kohdennetaan millekin tehtävälle ja palvelulle”, tämän suhteen täytyy toivoa, että maakunnilla todellakin on jatkossa sellaista itsemääräämisoikeutta, että tuon kaltainen linjaus voidaan toteuttaa. Käytännössä saattaa suurelta osin käydä niin, että valtio linjaa erilaisin ohjausmekanesmein, mitä palveluja ja millä rahoituksella kukin maakunta toteuttaa. Kuten nykyisinkin ELY-keskuksen vastuulla olevissa palveluissa (esimerkiksi tienpito) jo tapahtuu.

Tavoite linjata avoimesti rahojen kohdentuminen eri palveluihin on kuitenkin hyvä. Järjestämissuunnitelman laatimistapa aiheuttaa kuitenkin epäilyksiä sen suhteen, kuinka siinä voidaan onnistua. On merkille pantavaa, että järjestämissuunnitelma, palvelujen tuottamis- ja järjestämistavat, tehtäväkentät ja jopa palvelulupaukset on laadittu tilanteessa, jossa jokaisen alakohdan alla otsikko ”Arvio palveluiden käytöstä ja maakunnille aiheutuvista kustannuksista” on käytännössä tyhjä. Käytännössä koko järjestämissuunnitelma pitää arvioida ja kirjoittaa uusiksi sen jälkeen, kun nuo arviot palvelujen käytöstä sekä niistä syntyvistä kustannuksista on saatu arvioitua. Ja silloin mitoittaa tehtävät, palvelut ja niiden toteuttaminen tarpeiden mukaisesti rahoituspohja huomioon ottaen. Tämä on välttämätöntä, koska maakunnalla ei ole käytännössä mahdollisuutta vaikuttaa omaan rahoitukseensa. Tämän hetkinen järjestämissuunnitelma on siis vasta tavoitepaperi, joka joutuu talouden ja tarpeiden kautta uudelleen muokat-tavaksi.

Järjestämistä ohjaavat yleiset tavoitteet on hyvä nostaa heti järjestämissuunnitelman aluksi esiin. Keskeisimmät tavoitteet pitäisi kuitenkin silloin priorisoida. Uudella maakunnalla ei voi olla niitä 18 kappaletta, koska silloin kukaan organisaatiossa ei oi-keasti muista, mitä oikeasti tavoitellaan. Kaikkein keskeisimmät tavoitteet olisi pystyt-tävä linjaamaan tiiviimmin.

Lisäksi huomiota kiinnittää koko maakunnan elinvoimaisena pitämisen kannalta esi-merkiksi tavoite ”15) kannustavat ja edistävät väestöä hakeutumaan maakunnan sisällä ja maakuntien välillä alueille, joissa on työllistymisen mahdollisuuksia”. Tämä tavoite on toki suoraan Sipilän hallituksen aktivointimallia tukeva, mutta onko Keski-Suomen maakunnan keskeinen tavoite todellakin, 1) kannustaa kaupungistumiseen ja vieläpä 2) jopa esimerkiksi pääkaupunkiseudulle muuttamiseen? Näin tämän tämän tavoitteen voisi nyt lukea. Näin siksikin, että kovinkaan vahvasti ei sen sijaan tavoitteissa, vaikka niitä on se 18 kappaletta, nouse esille elinkeinorakenteen kehittäminen koko maakunnan alueella, vaikka itse elinkeinorakenteen kehittämiseen 2) tavoitteessa viitataankin.


Järjestettävät palvelut

Keskeisimmän ja suurimman muutoksen kuntien tehtäväkenttään, kuntalaisten palve-luiden sijaintiin sekä niiden palvelujen tuottajiin aiheuttavan sote-palvelujen siirtyminen maakunnan järjestämisvastuulle on kuvattu riittävällä tarkkuudella järjestämis-suunnitelmassa. Tämä palvelukokonaisuus on kuitenkin niin monimutkainen esimerkiksi palvelujen tuottamisen ja järjestämisvastuun, palvelujen integroitumisen varmistamisen sekä palvelujen sijainnin kannalta, että järjestämissuunnitelmassa olisi hyvä visualisoida, mikä on mikäkin palvelukokonaisuus ja millä etäisyydellä se sijaitsee saajasta.

Järjestämissuunnitelman kohdassa 4, kun käsitellään palvelujen integraation varmistamista, törmätään siihen, kuinka sekavaa mallia ollaan luomassa ja kuinka haastavaa on missään maakunnassa luoda järjestämismallia, jossa palvelujen integraatio toteutuisi. Tämä ei ole Keski-Suomen valmistelijoiden syytä, mutta tiivistetään suoraan jär-jestämissuunnitelmasta asiakokonaisuutta:

kun käytät useita palveluja nimetään sinulle henkilökohtainen vastuuhenkilö (tähän asti tuntuu selkeältä, mutta…)

jos saat vain suoran valinnan palveluja, sillä suoran palvelun tuottajalla on vastuu asiakasvastaavan nimeämisestä ja palvelujen yhteensovittamisesta

jos saa ei-suoranvalinnan palveluja integraatio ja asiakasvastaavan nimittäminen ovat ”maakunnan oman ei-valinnanvapauspalveluita tuottavan tuotanto-organisaation vastuulla.

kun asiakkaalla on useiden eri palveluiden ja palvelutuottajien tuottamien palveluiden tarvetta – integraatiosta ja asiakassuunnittelusta vastaa tuottajista riippumaton maakunnan ohjauspalveluja tuottava tuotanto-organisaatio

Tämä on melko käsittämätön ja hallitsematon kokonaisuus, kun otetaan huomioon, että alun perin sote-uudistuksella pyrittiin sosiaali- ja terveyspalvelujen integraation varmistamiseen. Keski-Suomen maakunnan keskeisin tehtävä tulevaisuudessa, jotta maakunta voisi menestyä ja sen asukkaat saada tarpeisiin vastaavia palveluja kustannustehokkaasti on onnistua selkiyttämään tätä integraatiomallia ja huolehtia maakunnan oman organisaation tasolta siitä, että integraatio kaikkien eri palvelujen tuottajien välillä toimii ja palvelujen käyttäjät oivaltavat myös, mistä on kyse. Integraatiossa onnistuminen on maakuntahallinnon keskeisin haaste, jota luonnosvaiheessa oleva lainsäädäntö ei käytännössä juurikaan tue.

Järjestämissuunnitelman sivuilla 41-42 kuvattu perhekeskustoiminta on yksi esimerkki toimivasta palvelujen integraatiosta ja erittäin kannatettava toimintamalli. Tämä lapsiperheiden kohdalla tavoiteltava aito palvelutuottajien ja palvelun saajienkin yhteistoiminta, johtaa uudenlaiseen toimintatapaan. Vastaavankaltaisia innovaatioita kannattaa tavoitella kaikissa maakunnan palveluissa yhdessä kuntien, yritysten ja kolmannen sektorin kanssa – ja niin kääntää palvelujen integraatio itse keskeisimmäksi osaksi maakuntauudistusta. Uudistus toteutuu vaiheittain, eikä ole heti valmis, mutta on hyvä, että jo uuden maakunnan ensimmäisessä järjestämissuunnitelmassa on yksi hieno esimerkki käytännön integraatiosta palvelutuotannon suhteen, jota halutaan ja pyritään toteuttamaan.

Järjestämissuunnitelman kohdassa 5) kun määritellään palveluverkon kohdalla, että palveluverkon vähimmäistaso määritellään aikaisemmin käytössä olleista toimitiloista riippumatta – tuodaan esille koko maakuntauudistuksen yksi suuri julkistaloudellinen ongelma, joka jätetään kuntien vastuulle. Kiinteistöt jätetään siis kunnan vastuulle ja maakunta aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Tämä ei ole tämän järjestämissuunnitelman vika, mutta on koko maakuntauudistuksen suuri epäkohta ja kuntien muun kehitystoiminnan suuri riski.

Palveluverkon kohdalla on myös hyvin ristiriitaista ja lähinnä korulause linjata ensin, että kaikki maakunnan järjestämät palvelut ovat yhdenvertaisesti kaikkien saatavissa ja sitten lopettaa tämän lauseen aloittama kappale niin, että ”palveluiden maantieteellisessä saavutettavuudessa on kuitenkin luonnollisesti asiakkaan asuinpaikkaan perustuvia eroja”. Viimeksi mainittu asia on ymmärrettävä, mutta kun ainoana keinona tuodaan epäkohtaan ratkaisuksi palvelujen sähköisyys, niin sillä ei yksin palveluja yh-denvertaisesti tuoteta. Silloin ei tule järjestämissuunnitelmassa kirjata, että kaikki palvelut ovat yhdenvertaisesti maakunnan asukkaille saatavissa, vaan yhdenvertaisesti sana tulee jättää pois, kun sen mukaisesti asia ei toteudu.

Järjestämisluonnoksessa pitää käyttää ymmärrettävää ja yksiselitteistä suomen kieltä, eli kuvata ymmärrettävästi asiat. Käytännössä on täysin käsittämätön ilmaus esimerkiksi ”tavanomaisimmat vastaanottokeskusluonteiset palvelut ovat saatavissa kun-takeskuksissa ja päivittäistavaroiden asiointialueilla niin, että ovat valtaosalle kansalaisista saavutettavissa tyypillisin asioinnissa käytettävien liikennevälinein enim-millään noin puolen tunnin matkan päässä kotoa”. Vastaavan kaltaiset ilmaukset toistuvat nimenomaan sote-palveluissa useissa kohdin. Sille ei voi nähdä muuta syytä, kuin halun välttää määrittelemästä turhan sitovasti, mitä palveluja ja missä lopulta toteutetaan.

Käytännössä edellä olevalla lauseella kai yritettiin kertoa se, että minimivastaanotto-palvelut, kuten hoitaja-lääkäri vastaanotto turvataan kuntakeskuksissa ja isoimmissa taajamissa. Ja niiden tulee olla saavutettavissa henkilöautolla pääsääntöisesti puolen tunnin ajomatkan päässä kotoa. Miksi sitä ei voi kirjoittaa suoraan. Noita tyypillisiä liikennevälineitä, kun on esimerkiksi polkupyörä, henkilöauto, joukkoliikenne - potkukelkasta puhumattakaan, niin hieman eri aika niillä matkustamiseen menee, eikö niin? Tietysti selkein tapa olisi määrittää palvelujen tuottamispaikan tavoiteltu minimietäisyys palvelun tarvitsijasta kilometrimäärittelyllä. Tähän kohtaan lausunnossamme puutumme, koska palvelujen saajille ja kuntien oman toiminnan kehittämiselle ja yhteensovittamiselle maakunnan palvelujen kanssa on erittäin tärkeää se, että järjes-tämissuunnitelmassa on selkeästi linjattu keskeisten palvelujen tuottamispaikat.

Palvelujen saavutettavuus tulee olemaan keskeinen haaste uudelle maakunnalle. Kun palveluiden käytöstä maakunnalle aiheutuvia kustannuksia ei sote-palveluissakaan ole ollenkaan arvioitu vielä eikä niiden tarvetta, niin saavutettavuudelle asetettavat aika-määritteet voinevat vielä elää. Merkille pantavaa on jo nyt tehostetussa palveluasumi-sessa saavutettavuus määritelmä ”valtaosalla asiakkaista enimmillään noin tunnin päässä heidän tutusta arkiympäristöstä”. Kuntanäkökulmasta tämä on helposti luettavissa niin, että palveluasumisyksikötkin voivat vaiheittain keskittyä kaupunkeihin ja isoihin yksiköihin tämän järjestämissuunnitelman pohjalta.
Sote-palveluista toteamme vielä sen, että sote-keskusten palvelutarjonnan (laaja ja normaali) ero olisi hyvä kuvata vielä nykyistä tarkemmin, vaikkapa visuaalisesti kuvalla, jotta se tulisi selkeästi esille järjestämissuunnitelmassa. Sinällään on ymmärrettävää, että kuntakeskusten ja seutukuntakeskusten sote-keskusten palvelutarjonta poikkeaa toisistaan. Niin on tälläkin hetkellä. Sote-keskuksen linjaaminen jokaiseen kuntakeskukseen on vahva palvelulupaus ja toivottavasti siitä voidaan maakunnan rahoi-tuksen määrän selvittyä pitää jatkossa kiinni.


Muita huomioita

Maakunnan ja kuntien välinen yhteistyö tulisi järjestämissuunnitelmassa (luku 6) linjata konkreettisesti ja mallintaa nyt, kun järjestämissuunnitelmaa kuntien toimesta käytännössä luodaan. Nyt voimme siihen vielä itse vaikuttaa. Nyt sitä ei ole vielä tässä luonnoksessa tehty. Eli ainakin osin tulisi konkreettisesti linjata, mitä ovat kuntien ja maakunnan väliset neuvottelu- ja muut yhteistyökäytännöt – eikä vain mainita, että sellaisia on. Luku kuusi on kuitenkin muutoinkin täysin keskeneräinen, joten asia varmastikin täydentyy loppuvalmistelussa. Varmuuden vuoksi nostamme puutteen esille.

Luku 18 Varautuminen on erittäin tärkeä. Maakunnan vastuut ja tehtävät ja toisaalta kuntien linkittyminen niihin tulee valmistella huolella. Jokainen viikko käytännössä Keski-Suomessa keskimäärin tapahtuu jotain, jossa varautumiseen liittyvät asiakokonaisuudet nousevat esiin.

Nyt esimerkiksi ”Turvallisuuden ja varautumisen tilannekuva” -luku kuvaa hyvää ta-voitetta. Tilannekuvaan on tarkoitus koota kaikki maakunnan turvallisuuden ja varautumisen kannalta keskeiset tiedot niin, että eri toimijat voivat käyttää sitä päivittäisessä toiminnassaan. Mutta koskeeko tämä millään tavoin kuntiakin, vaiko vain maakunnan toimijoita? Koskeeko tämä myös yksityisiä palvelutuottajia? (ja jos koskee, niin miten nämä voivat olla mukana viranomaisyhteistyössä ilman virkavastuuta tai jollei koske, niin miten yksityinen terveydenhuolto on mukana kriisitilanteessa täydessä ja rittävässä valmiudessa toimimaan.).

Käytännössä olisi loogisinta, että päävastuu varautumisesta siirtyy maakunnille, joiden alla toimii niin terveys-, kuin sosiaalitoimi ja pelastustoimi. Ja kunnat tukisivat toimintaa kiinteistöjensä (evakuointi jne…), ruokahuoltonsa ja paikallistuntemuksensa kautta. Toki kunnille edelleen jää omia valmiustehtäviään, kuten lämpö-, vesi-, sähkö- häiriöihin varautuminen ja ongelmien ratkaisu – sekä paikallistuntemuksen tarjoaminen maakunnalle tarvittaessa.

Ja järjestämissuunnitelman kasvupalveluista lausumme vielä, että luonnoksen sivulla 36 on hyvä täydennys loppuun se, että maakunta tuottaa rekrytointi- ja osaamispalveluja sekä asiakaskohtaiseen palvelutarpeen arviointiin ja palveluihin ohjaukseen liittyviä palveluja omana tuotantona siinä tapauksessa, että markkinoilla ei palvelua ole. Pitkä-aikaistyöttömät esimerkiksi ovat yksi kohderyhmä, jolle markkinoilta ei kaikkia palveluja heti noin vain löydy – ja on hyvä, että maakunta on valmiudessa palveluja heille tuottamaan.


Erikoissairaanhoito

Erittäin merkillistä on se, että erikoissairaanhoidon palveluista omassa luvussaan ei ole tässä vaiheessa vielä kirjoitettuna yhtään mitään järjestämissuunnitelmaan, vaan alaotsikko on tyhjä. Sairaala Novan toiminta pitäisi kuvata kokonaisuudessaan ja asettaa sille selkeät tavoitteet, koska uuden sairaalan yli puolen miljardin investointi on kokonaisuus, joka tulee pitkään vaikuttamaan tulevan Keski-Suomen palvelutarjontaan ja palvelujen rahoitukseenkin. Kun valmisteluorganisaatiossa on runsaasti sairaanhoitopiirin johtoakin, on hyvin outoa, että nimenomaan tämä luku on järjestämissuunnitelmassa vielä täysin auki. Siellä täällä muiden palvelujen kohdalla Novaan kyllä viitataan.


Lopuksi
Emme lähteneet lausumaan järjestämissuunnitelmaan niistä heikkouksista juurikaan, joita aiheuttaa se lainsäädäntö, jonka pohjalta järjestämissuunnitelmaa laaditaan. Kaikilta osin Hankasalmen kunta ei pidä käsittelyssä olevia lakiehdotuksia tarkoituksen-mukaisina, mutta on lausunut niistä erikseen kyseisten lakien lausuntovaiheessa. Integraation tarpeellisuuden nostimme sen sijaan esille, koska siihen on pyrittävä laeista huolimatta.

Yksityiskohtiin kaikista palveluista ja tehtävistä emme katsoneet luku luvulta tarkoituksenmukaisesti lähteä lausumaan.

Profiilikuvan paikka

erinomaista
19. helmikuuta 2018 kello 20.08.07

Erinomaista paneutumista asiaan, joita toivon lämpimästi jatkossa huomioitavan! Tärkeitä korjaus- / täydennysehdotuksia. Kiitos!


hämmästyttää kummastuttaa

Profiilikuvan paikka

epäröivä
18. helmikuuta 2018 kello 20.24.55

Monessa kohtaa teksti on epätarkkaa, mistä tulee epäily, mitähän tällä oikeastaan tarkoitetaan. Tekstissä on kauaniita korulauseita esim. asukkaan osallisuudesta, mutta sisältö ei vakuuta vielä, miten se oikeasti toteutuisi. Tiivistämistä kaipaan minäkin.
Lakisääteisistä asioista (esim. sos-puolella) kaipaisin selkeämmin tietoa, mikä muuttuu maakuntaan siirtymisen myötä. Miten oikeasti nivoutuu maakunnallinen arviointi ja paikallinen toteutus?
Kovin hämmästyttää vahva luottamus siihen, että melkein mikä tahansa asia hoituisi asiakassetelillä!


Peruspalvelujenvaltionosuus

Profiilikuvan paikka

TH
19. helmikuuta 2018 kello 9.46.37

Sivulla 21 on otsikko "kannustavarahoitus" ja sen alla puhutaan kuntien peruspalveluiden valtionosuudesta. Tätä on kuvattu muutamalla sanalla, kuten että rahoitus kohdistuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liittyviin tehtäviin. Valtionsouus kohdentuu paljon muuhunkin: varhaiskasvatus, kulttuuri, kirjastot, ympäristönsuojelu.... Toivon kohtaa täsmennettävän


Perheneuvolan kommentit

Profiilikuvan paikka

Jyväskylän perheneuvola
19. helmikuuta 2018 kello 14.27.54

Kokosimme yhdessä kommentteja järjestämissuunnitelman kohtiin liittyen, sekä yleisiä kommentteja.

17.9 Lasten, nuorten ja perheiden palvelut

”Perhekeskusverkoston toimijoista koostuu monitoimijainen tiimi, jossa perheen asioita voidaan käsitellä moniammatillisesti ja oikea-aikaisesti.”

Moniammatillinen tiimi kootaan perheen asiassa tarpeen mukaan yhteistyössä perheen kanssa. Perheiden asioita ei käsitellä ilman perheen omaa suostumusta.

”Palveluissa, joissa lapset ovat asiakkaina, työntekijät tapaavat aina lapsia henkilökohtaisesti.”

Lasten äänen kuulluksi tuleminen on tärkeää niissä palveluissa, joissa lapset ovat asiakkaana. Lasta tavataan henkilökohtaisesti aina kun se on lapsen edun mukaista ja työskentelyn etenemisen kannalta merkityksellistä.

”Asiakkaalle tehdään yksi palvelutarpeen arviointi, jonka perusteella tehdään yksi suunnitelma, joka on moniammatillisesti laadittu silloin, kun perheen tarve edellyttää monitoimijaista palvelua.”

Yksi yhteinen suunnitelma edellyttää yhteistä tietojärjestelmää, jota ei ole vielä olemassa. Käytännössä esimerkiksi perhekeskusverkoston toimijoista kaikki (esimerkiksi seurakunta, järjestöt) eivät ole oikeutettuja potilastietojärjestelmissä olevien tietokantojen lukemiseen. Kantapalveluun liittyminen tulisi olla taloudellisesti mahdollista myös yksityisille pienyrittäjille ja palvelutuottajille. Muutoin on vaarana, että palveluntuottajina voivat toimia vain isot yritykset.

Yhteisen suunnitelman laatiminen edellyttää, että joku taho ottaa päävastuun suunnitelman laatimisesta yhteistyössä muiden tahojen kanssa sekä seuraa suunnitelman toteutumista. Suunnitelmaa laadittaessa on huomioitava kunkin tahon työskentelyn sisältö, ei pelkästään palvelu. Esimerkiksi kasvatus- ja perheneuvolapalvelu voi olla sisällöltään terapeuttista työskentelyä tai rajautua vaikkapa perheasioiden sovitteluun.

17.9.3 Äitiys-, lasten- ja perhesuunnitteluneuvola

Neuvolapalvelujen sijoittuminen suoran valinnanvapauden alle herättää huolta. On vaarana, että esimerkiksi lastensuojeluilmoituksen jälkeen perhe vaihtaa neuvolaa. Neuvolanpalvelun integroituminen osaksi perhekeskusverkostoa voi olla vaikeampaa, mikäli toimijoita on paljon ja ne vaihtuvat usein.

17.9.10 Kasvatus- ja perheneuvonta

Perheneuvolapalvelu kannattaa toteuttaa keskitetysti, siten että työntekijät sijaitsevat samassa toimi-pisteessä. Isommassa yksikössä osaaminen vahvistuu, kun työntekijöillä on mahdollisuus konsultoida toinen toisiaan. Lisäksi työntekijöiden erityisosaaminen alueita voidaan hyödyntää joustavasti asiakkaan tarpeiden mukaisesti. Asiakkaiden kannalta tämä tarkoittaa laajempaa valikoimaa hoidollisen työskentelyn vaihtoehtoja. Lisäksi isommassa yksikössä on mahdollista toteuttaa ryhmämuotoista tukea. Mikäli perheneuvolapalvelu hajautetaan eri sotekeskuksiin, asiakkaiden saama palvelu rajautuu juuri siinä keskuksessa työskentelevien työntekijöiden osaamiseen.

Jyväskylän perheneuvolan isommasta yksiköstä käsin teemme jalkautuvaa työtä Jyväskylän lähikuntien alueella. Esimerkiksi Laukaan perhekeskuksen yhteydessä on varattu toimitilat perheneuvolan työntekijöiden käyttöön säännöllisesti. Jalkautuvat palvelut edellyttävät perheystävällisiä vastaanottotiloja kunnan sote-keskuksen tai perhekeskuksen yhteydestä.

Kauempana olevissa maakuntakeskuksissa on hyvä säilyttää omat perheneuvolayksiköt.

Työ perheneuvolassa edellyttää vahvaa palveluverkoston tuntemista ja verkostotyön osaamista. Yhteistyökumppaneina toimivat sivistystoimen (varhaiskasvatus, oppilashuolto), sosiaali- ja terveydenhuollon (mm. neuvolat, lasten ja aikuisten sosiaalityö, lastensuojelu, perhetyö) ja erikoissairaanhoidon (lastenpsykiatria) toimijat. Lisäksi yhteistyötahona voi toimia yksityinen palvelutuottaja, kriisikeskus Mobile, Keski-Suomen ensi- ja turvakoti tai muu taho.

Palveluiden tuottaminen

Palveluiden tuottajana toimii ei-valinnanvapauden piirissä olevia palveluja tuottava maakunnan liikelaitos.

Tämä palvelujen tuottamisen tapa varmistaa parhaiten verkostomaisen ja joustavan työskentelyn jatkossakin. Perheneuvolassa kartoitetaan aina perheen läheisverkostoja ja tehdään tarpeen mukaisesti monialaista yhteistyötä. Tavoitteena on, että eri terapeuttiset toiminnot tukevat toisiaan, hoito on oikein ajoitettua ja tarpeen mukaista. Eri palvelujen ja toimijoiden välistä integraatiota edistävää palveluohjausta toteutetaan jatkuvasti osana asiakasprosessia.

Tarpeen mukaisen hoidon periaatteisiin kuuluu, että työskentelysuunnitelmaa voidaan joustavasti muut-taa perheen muuttuneiden tarpeiden mukaisesti.

Kasvatus- ja perheneuvonnan työ on suurelta osin verkostoituvaa. Perheneuvolassa on paljon asiakas-ryhmiä, joille pelkästään asiakassetelin kautta tarjottava tuki ei ole riittävää, koska se ei sisällä verkostokeskeistä työskentelyä eikä integraatiota edistävää, jatkuvaa työskentelyn aikana tapahtuvaa, moniammatillista ja erityisasiantuntemusta edellyttävää palveluohjausta. Jatkossakin asiakassetelin avulla voidaan täydentää asiakkaille tarjolla olevaa palveluvalikkoa osana muuta työskentelyä.

Yleiset kommentit

Kasvatus- ja perheneuvolapalvelut ovat lakisääteisesti maksuttomia.

Kasvatus- ja perheneuvolapalvelut ovat pitkään olleet Jyväskylässä aliresurssoituja, mikä näkyy asiakkaille vaikeutena päästä palvelun piiriin. Asukasluku ja lapsiperheiden lukumäärä on kasvanut, resurssit ei. Kansalaiset ovat hyvin oppineet tunnistamaan avun tarpeensa ja osaavat hakea apua pääsääntöisesti oikeista paikoista. Monien asiakkaiden elämäntilanne on varsin komplisoitu, jolloin asiat eivät korjaannu muutamalla käynnillä. Sijaisten käyttäminen erityisasiantuntemusta vaativassa työssä ei ole aina mahdollista. Työntekijöiden loma-ajat on hyvä järjestää keskitetysti samaan aikaan, jolloin turvataan parhaiten palvelun tehokas toiminta.


Kasvatus- ja perheneuvolapalvelu on toiminut Keski-Suomessa jo yli 65 vuotta. Sote-uudistuksella tavoitellaan monia sellaisia työtapoja, jotka ovat perheneuvolatyössä olleet tuttuja jo vuosikymmenten ajan. Työmme on moniammatillista, verkostoituvaa, asiakkaiden tarpeisiin vastaavaa ja vaikuttavaa. Työmme avulla ennaltaehkäisemme syrjäytymistä ja saamme aikaan muutosta sukupolvesta toiseen siirtyvässä huono-osaisuuden periytyvyydessä. Yhteiskunnallisesti perheneuvolatyöskentelyn avulla saadaan aikaan merkittäviä kustannussäästöjä, jotka näkyvät usein vasta vaalikausien päästä, 10-15 vuoden päästä lasten aikuisiässä.

Profiilikuvan paikka

Riikka Kaikkonen
21. helmikuuta 2018 kello 18.51.39

Tässä ollaan taas asian ytimessä.

Neuvolapalvelut tulee ehdottomasti säilyttää julkisena lähipalveluna, mieluiten kuntien itse järjestämänä. Mikäli neuvolapalvelut kuitenkin siirretään maakuntaan, ne pitää ehdottomasti järjestää ilman minkäänlaista setelirumbaa, maakunnan omana palveluna koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon tapaan.


Yleislääketieteen erikoislääkäri julkiselta puolelta mukaan valmisteluun!!

Profiilikuvan paikka

JYTE:n Lääkäri, ei vain "rusinoita pullasta"
19. helmikuuta 2018 kello 15.00.05

Tehdään SOTE-uudistusta, maakunnan budjetista valtaosa menee sote-sektorille, Keski-Suomen osalta valmisteluista vetovastuussa ei silti ole yhtään perusterveydenhuollon asiantuntijaa?? Sosiaalipuolen asiantuntijaa? (vrt. pääkaupunkiseutu/Pirkanmaa ollut jo hyvän aikaa)

Kokenut yleislääketieteen erikoislääkäri, joka työskentelee ja aikoo vastakin työskennellä julkisella puolella on EHDOTON osa tätä valmistelua. Kutsua menemään, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!


Pavelumarkkinat

Profiilikuvan paikka

tynjari
19. helmikuuta 2018 kello 16.41.43

Suunnitelma sisältää paljon puhetta markkinoista. Ikään kuin kaikessa olisi tavoitteena palvelujen markkinaistaminen ja markkinoiden luominen yksityisille toimijoille.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa on ensisijaista, että kuntalainen saa tarvitsemansa palvelut. Ensisijaisena tavoitteena ei voi olla markkinoiden luominen ja yksityistäminen.

Julkisten palvelujen tulee muodostaa vahva pohja, jota yksityiset voivat osaltaan täydentää. Nyt joissain palveluissa ollaan menossa ja paikoin jo menty siihen, että julkinen hoitaa raskaat ja kalliit palvelut, jotka eivät yksityisille kelpaa. Käytännössä tilanne alkaa olla se, että yksityiset muodostavat pääosan palveluista ja julkinen vain täydentää. Kun julkinen on kuitenkin vastuussa järjestämisestä, eikä sillä ole enää omaa palvelutuotantoa, niin kustannusten osalta se on täysin markkinoiden armoilla.

Profiilikuvan paikka

Riikka Kaikkonen
21. helmikuuta 2018 kello 19.00.50

Nimenomaan. Ollaan unohdettu se syy, miksi meillä on yhteiskunta, maakunta ja kunta. Miksi meillä on raha ja markkinatalous? Eikö kaiken pitäisi kuitenkin olla ihmisiä varten, eikä päinvastoin?

Ei meillä ole sairaalassa lääkäriä siksi, että vastaanottovirkailija voisi laskuttaa kuntaa/asiakasta ja joku saa rahaa, vaan siksi, että on olemassa ihminen, jota pitää hoitaa ja lääkärillä sairaalassa on siihen osaaminen ja välineet. Eikö niin?

En edelleenkään ymmärrä, millaisella laskutavalla luovuttamalla esim. sote-palveluita yksityisten firmojen hoidettavaksi, voidaan saavuttaa säästöjä, jos maksajana on kuitenkin julkinen taho (ja asiakas, jolle maksun on sanottu olevan sama yksityisellä ja julkisella). Toivon kovasti, että joku fiksu tämän osaisi joskus selittää. Kun yksityiset firmat tahkoavat kuitenkin voittoa. Miksi ei olisi mahdollista tehdä samanlaista palvelua julkisella puolella samaan hintaan? En vaan ymmärrä.

Kuten edellä sanottiin: "Kun julkinen on kuitenkin vastuussa järjestämisestä, eikä sillä ole enää omaa palvelutuotantoa, niin kustannusten osalta se on täysin markkinoiden armoilla. "


Järjestämissuunnitelman tavoitteet ja rakenne

Profiilikuvan paikka

Tuula Liehu
19. helmikuuta 2018 kello 18.16.57

On hyvä, että ollaan jo näin pitkällä järjestämissuunnitelman tekemisessä. Tärkeää on myös se että kaikille annetaan kommentointiin. Oleellinen osio kustannuksista vielä puuttuu ja se on luonnollista, aikaa on ollut rajallisesti eikä valtionkaan taholta ole vielä valmiita laskelmia. Suunnitelma täydentyy ja varmaan muuttuukin kunhan kustannusarviot saadaan laadittua siten että eri tuottajat kiinnostuvat tuottamisesta ja kuntalaiset saavat riittävät palvelut tuolla summalla.

Nykyistä enemmän korostaisin tuottajien valvontaa ja laadun seurantaa. Tämä on useissa organisaatioissa uutta verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Myös henkilöstö tarvitsee tähän uutta asennetta ja asian tärkeyden tiedostamista. Sopimuksiin on syytä kirjata hyvinkin tarkasti mitä edellytetään tuottajilta omavalvonnan suhteen ja miten tilaaja menettelee ennakoivan ja jälkikäteisvalvonnan suhteen sekä mitä keinoja käytetään mikäli toiminta ei ole sovitun mukaista.

Rakenne on selkeä. Tavoitteisiin kaipaan tarkentamista , kts. Raimo Sopon esitys.


Elinvoimapalvelut

Profiilikuvan paikka

tynjari
19. helmikuuta 2018 kello 20.36.09

Järjestämissuunnitelman mukaan kasvupalveluihin sisältyvät rekrytointi- ja osaamispalvelut sekä asiakaskohtainen palvelutarpeen arviointi ja palveluihin ohjaus hankitaan ostopalveluina markkinoilta, jotta saadaan synnytettyä uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Vain tilanteessa, ettei sellaisia ole markkinoilla, voi maakunta tuottaa em. palveluja. Tämä merkitsee pikkuhiljaa koko julkisten työvoimapalvelujen alasajoa, eikä sellaista voi missään nimessä hyväksyä.

Epäselväksi jää, miten kuntien elinvoimatehtävät ja maakunnan kasvupalvelut synkronoidaan keskenään.


vammaisten ja ikäihmisten perhehoito järjestämissuunnitelmassa

Profiilikuvan paikka

ohjausryhmä / perhehoidon koordinointi
21. helmikuuta 2018 kello 10.18.17

Palvelun järjestäminen

Keski-Suomen maakunnan alueella on vammaisten- ja ikäihmisten perhehoidosta vastaava yksikkö, joka tekee yhteistyötä ja kehittää perhehoitoa yhdessä eri toimijoiden kanssa. Tällä mallilla on jo toimittu Maakunnallisessa vammaisten ja ikäihmisten perhehoidon koordinointi-pilotissa vuodesta 2015. Myös I&O kärkihankkeessa tavoitteena on alueelliset omais- ja perhehoidon keskukset.

Perhehoidon yksikkö vastaa perhehoidon palveluista keskitetysti. Yksikön tehtävänä on perhehoidosta tiedottaminen, uusien perhehoitajien rekrytointi, perhehoitajien ennakkovalmennuksen järjestäminen, perhehoitajarekisterin perustaminen, ylläpito ja päivittäminen, perhehoitopaikkojen välitys, perhehoidon seuranta ja arviointi, perhehoidon maakunnallinen kehittäminen ja perhehoitajien koulutuksen ja tuen järjestäminen. Kunnissa hyväksytty yhteinen perhehoidon toimintaohje on ohje siitä, miten perhehoitoa järjestetään ja toteutetaan maakunnan alueella. Palvelutuotanto perustuu toimeksiantosopimussuhteisiin. Perhehoitoa tuotetaan maakunnan omana toimintana. Maakunta vastaa siitä, että vammaisten- ja ikäihmisten perhehoitoa tarjoavia perheitä on riittävästi saatavilla koko maakunnan alueella. Tavoitteena on, että alueen asukkaat saavat mahdollisimman tasa-arvoisesti perhehoito-palvelua asuinpaikastaan riippumatta. Perustellusta syystä, jos se on asukkaan edun mukaista, voidaan perhehoito järjestää myös maakunnan ulkopuolelta.

Seuraavassa muutamia kommentteja sisältö kuvauksiin.
17.12.3 Perhehoito

Palvelukuvaus

Perhehoito on ikäihmisen hoivan tain muun osa-tai ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä perhehoitajan tai hoidettavan kodissa. Perhehoito voi olla pitkäaikaista tai lyhytaikaista. Perhehoito antaa ikäihmiselle mahdollisuuden elää perheessä. Perhehoito tarjoaa samana pysyvät ihmissuhteet sekä ikäihmisen yksilöllisiin tarpeisiin vastaavaa hoitoa ja huolenpitoa. Koti elinympäristönä tukee ikäihmisen toimintakykyä arjen toimiin ja tehtäviin osallistumisen myötä. Perhehoito sopii erityisesti ikäihmiselle, jonka toimintakykyä heikentää muistiin vaikuttava sairaus, iän tuoma hauraus tai turvattomuuden tunne. Perhehoito on välimuotoista palvelua, joka sijoittuu kotiin annettavien ja tehostetun palveluasumisen välimaastoon.

Pitkäaikainen perhehoito: perhehoito on vaihtoehto ikäihmiselle, jonka kotona pärjääminen / elämänlaatu on heikkoa tukipalveluista huolimatta, mutta hänellä ei ole vielä palveluasumisen tai laitoshoidon tarvetta.

Lyhytaikainen perhehoito: perhehoito on vaihtoehto omaishoidon vapaiden toteutukseen. lyhytaikainen perhehoito antaa mahdollisuuden toipilasjaksoon sairaalahoidon jälkeen ennen omaan kotiin siirtymistä. Säännölliset toimintakykyä palauttavat ja ylläpitävät jaksot (vuorokausirytmin oikaisu, ruokahalun ja ravitsemuksen tukeminen, virkistys) tukevat ikäihmisen kotona asumista.

Perhehoito hoidettavan kotiin: kotiin annettavalla perhehoidolla toteutetaan omaishoidon vapaita ja tuetaan omaishoitajaa. Kotiin annettava perhehoito on vaihtoehto silloin kun omaishoidettava ei halua lähteä hoitoon kodin ulkopuolelle. Perhehoidolla voidaan tukea kotiutumista / kuntoutumista sairaalajakson jälkeen.

17.16.4.1 Lyhytaikaishoito

Lyhytaikaishoito toteutetaan maakunnassa myös perhehoitona. Perhehoito voi toteutua myös hoidettavan kotona.

17.16.4.2 Perhehoito

Pitkäaikainen perhehoito voi olla itsenäiseen elämään suuntaava välivaihe tai pysyvä asumisen muoto aikuiselle vammaiselle.


Kannanotto Keski-Suomen järjestämissuunnitelma luonnokseen

Profiilikuvan paikka

Suomen Fysioterapeutit ry
21. helmikuuta 2018 kello 11.21.35


Suomen Fysioterapeutit ry:n kannanotto Keski-Suomen järjestämissuunnitelma-luonnokseen.
Pidämme tärkeänä perusteellisen suunnitelman laatimista näin mittavaa muutosta toteutettaessa. Hyvä, että on annettu kommentointi mahdollisuus myös keskeneräiseen työhön, jotta asiantuntijat ja suuri yleisö saa kertoa näkemyksensä järjestämissuunnitelmaan.

Suomen Fysioterapeutit ry on ammattiliitto, joka toimii fysioterapeuttien edunvalvojana niin ammatillisen kuin taloudellisen edunvalvonnan kysymyksissä. Yhteistyötä tehdään tiivisti Toimintaterapeuttiliiton sekä kattojärjestö Kuntoutusalan Asiantuntijat ry:n kanssa kuntoutusalan ja kuntoutuspolitiikan edistämiseksi.

Seuraavassa on listattu niitä kohtia, joita toivomme vielä painotettavan ja tarkennettavan suunnitelmaan. Keskeisiä asioita, joista on vahvaa näyttöä ja jotka edistävät maakuntalaisten työ- ja toimintakykyä.

Lääkinnällisen kuntoutuksen suunnitelmat

Kuntoutussuunnitelmien tulee perustua valtakunnallisiin terapioiden myöntö/saatavuusperusteisiin ja suunnitelman tulee tehdä taho, joka ei vastaa rahoituksesta. Lääkinnällisen kuntoutuksen myöntämisperusteet tulee muuttaa toimintakykyperusteisiksi ja poistua diagnoosikeskeisyydestä. Kuntoutusarviossa tulee käyttää yhtenäisesti sovittuja toimintakykymittareita. Maakunta myöntää asiakkaalle asiakassetelin kuntoutussuunnitelman pohjalta ja asiakas valitsee palveluntuottajan maakunnan hyväksymistä palveluntuottajista.

Kuntoutusarvio tulee tehdä maakunnan omassa kuntoutusarvioyksikössä, jotta arviot ja kuntoutus ovat asiakkaille tasapuolista. Kuntoutusarvioyksikkö tekee moniammatillisesti kuntoutussuunnitelman ja arvioi asiakkaan toimintakyvyn valitsemillaan toimintakykymittareilla. Kuntoutusarvioyksikkö laatii asiakkaan kanssa kuntoutustavoitteet, jotka ovat asiakkaalle merkitykselliset ja ovat ICF-luokituksen Suoritukset ja Osallistuminen osa-alueella.

Kuntoutusarvioyksikkö myöntää asiakassetelin terapian toteuttamiseksi. Terapioiden myöntäminen perustuu vaikuttaviin, näyttöön perustuviin käytäntöihin. Palveluntuottaja laatii asiakkaan kanssa yksilölliset GAS-tavoitteet. Kuntoutusarvioyksikön toimipaikat sijaitsevat ympäri maakuntaa, vähintään tunnin matkan päässä asiakkaasta.

Lääkinnällisen kuntoutuksen kuntoutusarviot olisi hyvä keskittää maakunnan omaan kuntoutusarvioyksikköön, jotta palvelu olisi tasavertaisempaa asiakkaille. Asiakas saisi aina terapian toteuttamiseksi asiakassetelin. Näin asiakas voi valita lähimmän palveluntuottajan ja matkakustannukset eivät kasva (Kela-kyydit).

Maakunnan kannattaa määritellä isoimpien sairausryhmien hoito- ja kuntoutusketjut, jotka perustuvat käypä hoito- ja fysioterapiasuosituksiin esimerkiksi Parkinsonin tautipotilaan fysioterapiasuositus.

Sote-keskusten fysioterapia

Luonnoksessa on todettu nyt vain näin ”fysioterapeutti (T3=7) T3 tarkoittaa kaikissa edellä mainituissa palveluissa kolmatta vapaata aikaa, joka asiakkaalle voidaan tarjota. Käytännössä palvelut tulee siten saada 7, 21 tai 5 päivän sisällä em. palveluissa.

Kyseinen esitys on ristiriidassa jo saatujen hyvien vaikuttavuustulosten kanssa fysioterapeutin suoravastaanottotoimintaan liittyen. Suoravastaanotto on tärkeä keino terveydenhuollon palvelujen parantamisessa. Liiton kanta asiaan on, että sote-keskuksissa tulee järjestää fysioterapeutin suoravastaanotto. Käytännössä se tarkoittaa, että tuki- ja liikuntaelin (tule) -oireiselle asiakkaalle annetaan aika fysioterapeutin vastaanotolle lääkärikäynnin sijaan. Kyseinen aika tulee olla sille päivälle, jolloin asiakas on yhteydessä sote-keskukseen.

Kyseinen toimintamalli on osoitettu kustannusvaikuttavaksi, koska asiakkaan ei tarvitse jonottaa ensin lääkäriin lähetteen saamiseksi ja sen jälkeen erikseen fysioterapiaan. Suoravastaanottotoiminnan on todettu nopeuttavan asiakkaiden hoitoon pääsyä, vähentäneen sairauspoissaoloja ja lisänneen asiakastyytyväisyyttä. Lisäksi työntekijöiden työtyytyväisyys on lisääntynyt ja suoravastaanottotoiminta on todettu kustannusvaikuttavaksi.

Suoravastaanottotoiminta mahdollistaa sen, että akuutissa vaiheessa päästään hoitamaan oiretta, joka estää kroonistumisen sekä lyhentää mahdollista sairauslomaa. Fysioterapiapalvelujen saatavuuden parantuminen vähentää tule-oireen ja kivun kroonistumisriskiä, mikä tuo edelleen säästöjä sosiaali- ja terveydenhuollolle. Suoravastaanottotoiminta ei poissulje sitä, etteikö asiakasta voitaisi ohjata lääkärin vastaanotolle, mikäli todetaan sille tarvetta (tulehdus, trauma, vakavat oireet).

Suoravastaanotolla käynnin jälkeen tulisi myös taata jatkofysioterapia asiakkaalle työ- ja toimintakyvyn ylläpitämisen takaamiseksi. Tule -oireinen tarvitsee yleensä fysioterapiaa pidempään, joten jatkofysioterapian suunnittelu kuuluu suoravastaanottofysioterapeutille. Ehdotamme, että tule-oireinen saisi asiakassetelin fysioterapian hankintaa varten, jolloin hän voi toteuttaa terapian lähempänä kotiaan. Asiakassetelin voisi myöntää sote-keskuksen fysioterapeutti/lääkäri maakunnan laatimien myöntämiskriteereiden mukaan, maksajana toimii maakunta. Tuki- ja liikuntaelinoireisille on laadittu Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä hoitoketjut, joiden noudattamista maakunnan kannattaa vaatia palveluntuottajiltaan.

Koulufysioterapeutti

Luonnoksessa ei mainita mitään kouluterveydenhuollon fysioterapiasta. Mainitaan vain ”Kouluterveydenhuollossa huolehditaan myös alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten suun terveydenhuollon palveluista, jotka sisältävät määräaikaistarkastukset, suun ja hampaiston hoitotoimenpiteet oikomishoito mukaan lukien.”

Kouluterveydenhuollossa tulee huolehtia myös alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten tuki- ja liikuntaelinoireiden fysioterapiasta, ergonomiasta ja ryhtitarkastuksista. Opetushallituksen tuella järjestettyjen Move- fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmä -mittauksista saadaan huolestuttavia tuloksia lasten fyysisestä kunnosta ja asiaan olisi puututtava ensi tilassa. Pohjoismaiset fysioterapialiitot suosittelevat, että fysioterapeutit otettaisiin osaksi kouluterveydenhuoltoa. Koulufysioterapeutti kohtaisi oppilaat koulussa säännöllisesti ja pystyisi puuttumaan em asioihin.

Fysioterapeuttien ydinosaamisalueita kouluterveydenhuollossa ovat:
• ohjata ja valvoa terveyden ja mielenterveyden edistämistä kouluissa.
• tunnistaa lapset, joilla riskitekijöitä vähäiseen liikkumiseen ja heidän tukeminen fyysiseen aktiivisuuteen
• ennaltaehkäistä lapsilla yleistyviä tuki- ja liikuntaelinsairauksia
• edistää koululaisten ergonomiaympäristöä

Fysioterapeutit pystyvät asiantuntijuuden ja ammattitaitonsa avulla edistämään sekä lisäämään fyysistä aktiivisuutta, mikä vaikuttaa sekä terveyteen että hyvinvointiin kaikissa ikäluokissa, myös lasten kohdalla. Tätä ammattitaitoa arvostetaan terveydenhuollossa, mutta sitä tulisi hyödyntää enemmän myös kouluterveydenhuollossa. Koulujärjestelmä hyötyisi fysioterapeuteista, koska heillä on asiantuntijuutta arvioida ja tukea lasten motoristen taitojen kehitystä sekä näin edistää liikkumisen kautta tapahtuvaa oppimista.

Kotikuntoutus

Luonnoksessa lukee ”Kotihoidon kuntouttavan arviointijakson aikana arvioidaan moniammatillisena yhteistyönä asiakkaan toimintakykyä ja kuntoutumismahdollisuuksia. Toimintakyvyn palauttaminen tai parantaminen fyysisen, psyykkisen ja/tai sosiaalisen kuntoutuksen keinoin on ensisijaista. Kuntoutuksen tavoitteena on toimintakyvyn paraneminen ja palvelutarpeen vähentäminen, asiakkaan itsenäinen pärjääminen tai kokonaan palvelutarpeen päättyminen.”

Fysio- ja toimintaterapeuttien tulee olla niitä terveydenhuoltoalan ammattilaisia, jotka toteuttavat kotikuntoutusta, ei pelkästään vain arvioita. Kotikuntoutus toteutetaan moniammatillisesti muun kotihoitotiimin kanssa. Fyysisen toimintakyvyn kuntoutus kuuluu fysio- ja toimintaterapeuteille, koska se on näiden ammattiryhmien ydinosaamista. Oikea-aikaisuus tässä kohtaa tuo myös säästöjä, kun resurssit kohdetuvat oikein ja ikääntyvien kyky olla kotona mahdollisimman pitkään paranee.

Lisäksi

Tulisi varmistaa terapiahenkilöstön mahdollisuus olla lyhytaikaisosastoilla jatkuvasti, koska hoitoajat ovat lyhyitä ja kuntoutus/apuvälinetarpeen arviointi kannattaa tehdä hyvin, jotta ihminen pystyy oikeasti asumaan ja toimimaan kotonaan. Lyhytaikaisosastoilla on tarve moniammatilliseen hoitotyöhön. Hoidon tavoitteena on kuntouttaa asiakkaat toimintakyvyltään sellaisiksi, että elämä omassa kotona tai siihen verrattavassa paikassa on mahdollista. Täten tarvitaan fysio- ja toimintaterapeutin arviointia ja terapiaa, apuvälinetarpeen arviointia, jotta kotiutuminen onnistuu hyvin.
Maakunnan on hyvä vaatia kaikilta kuntalaisille palveluita tuottavilta yksiköiltä systemaattista Kaatumisriskin arviointia. Keski-Suomen sairaanhoitopiirillä on olemassa jo malli kaatumisten ennaltaehkäisyyn, tuo malli kannattaa laajentaa kaikkiin soteyksiköihin. Työkalut ovat jo olemassa (IKINÄ-opas, Lyhyet ja laaja kaatumisriskin arviointilomakkeet (THL). Tämä tarkoittaa systemaattista toimintakyvyn arviointia kaikissa asiakaskäynneissä, jolloin toimintakykyä heikentäviin asioihin pystytään puuttumaan varhaisemmassa vaiheessa.

Helsingissä 21.2.2018

Suomen Fysioterapeutit ry


Maakunnan ympäristöterveys

Profiilikuvan paikka

ythjkl
21. helmikuuta 2018 kello 14.20.44


Huomioita tavoitteista ja sisällöllisestä rakenteesta

Profiilikuvan paikka

Sosiaalityöntekijä
21. helmikuuta 2018 kello 21.19.46

Aluekehityksen tilannekuvassa ja esimerkiksi alueidenkäytön suunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon myös alueellisen segregaatiokehityksen muodot (ja negatiivisen kehityksen ennaltaehkäiseminen).

Palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden näkökulmasta palveluiden tulee olla saatavilla myös muualla kuin sote-keskuksissa, vain tällä voidaan taata yhdenvertaisuuden ja matalan kynnyksen toteutuminen.

Asiakasohjauksella halutaan taata asiakkaalle oikea palvelu oikeasta paikasta, kuinka tämä käytännössä toteutetaan/varmistetaan ei suunnitelmasta nyt oikeastaan ilmene. Jos halutaan varmistaa oikea palvelu tulee asiakasohjauksen olla organisoitua ja koordinoitua.

Esimerkiksi sosiaalisen asumisen palveluiden vaikuttavuutta ja merkitystä voidaan tarkastella niin asiakkaiden, palvelujärjestelmän, vuokranantajan/asuinympäristön että yhteiskunnan näkökulmasta. Palvelun kohderyhmä ei rajoitu tai ei ainakaan pitäisi rajoittua vain aikuissosiaalityön asiakkaisiin, vaan asumisen ja asunnottomuuden ongelmia kohdataan laaja-alaisesti ja asuminen tulisikin huomioida aina kohdattaessa asiakas palvelujärjestelmässä.

Esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluiden asumispalveluiden mainitaan olevan ”saatavissa maakunnan alueella noin tunnin ajomatkan etäisyydellä asiakkaan aikaisemmasta arkiympäristöstä”. Lähtökohtana/pyrkimyksenä tulee olla palvelun järjestäminen asiakkaan näkökulmasta, mikä ei nyt suunnitelmasta ilmene.

Jotta valinnanvapaus todella toteutuisi, on tämä huomioitava joukkoliikenteen järjestämisessä mikä ei tarkoita vain joidenkin vuorojen lisäämistä yksittäisille reiteille, vaan asiakkaiden ja heidän tarpeiden kuulemista sekä huomioimista.

Kriteerien täyttäminen ei vielä itsessään takaa laadukasta palvelua ja palveluntuottajien suuri määrä tulee väistämättä näkymään myös palveluiden laadun vaihtelussa. Suuren määrän vuoksi myös valvontaa on mahdotonta toteuttaa tiiviisti, joten on tärkeää huolehtia asiakkaiden omasta kyvystä ja mahdollisuuksista arvioida saamaansa palvelua.