Siirry sisältöön

Kysely kaivostoiminnasta ja kaivoslainsäädännöstä

Puhekupla 117
Keskustelu | Työ- ja elinkeinoministeriö
Keskustelu on päättynyt

Perustiedot

Päättynyt: 31.5.2019

Liitteet

Ilmianna

Valtaus ja varaus.

Profiilikuvan paikka

Käyläläinen
9. maaliskuuta 2019 kello 9.17.35

Miten on mahdollista, että valtaus/varaus vaiheessa ei selvitetä ollenkaan onko yhtiöllä mitään todellisia taloudellisia resursseja tehdä tutkimuksia varaamallaan alueella? Tästä räikeänä esimerkkinä Kuusamossa häärivä pieni yhtiö varasi yli 90 000 hehtaarin alueen. Ja kun kyseessä on vielä alue jossa maalla on muutakin arvoa kuin metsätalous käyttö niin yksityisten maanomistajien taloudellinen haitta on huomattava. Varaus toiminta pysäyttää vapaa-ajan ja myös vakitusen asumisen kiinteistöjen kaupan täysin varatulla alueella sekä sen viereisillä alueilla. Samoin kukaan ei ole halukas investoimaan varaus alueilla matkailuun tai elintarviketuotantoon.
Lisäksi näitä varauksia ketjutetaan härskisti. Kuusamossakin ensimmäinen varaaja myi vanhat kaivospiirit uudelle toimijalle ja uusi toimija varasi samoja alueita mitä edelliseltä raukesi. Näin maanomistajien epävarmuutta jatketaan vuosikausia ilman että maanomistaja saa minkäänlaista korvausta menetyksistään.

Profiilikuvan paikka

arska
9. toukokuuta 2019 kello 17.09.01

Malminetsintä pitäisi saada luvanvaraiseksi. Elikkä suomeksi sanottuna , jos maanomistaja ei anna lupaa kairata omistamillaan mailla, niin siellä ei sitten maisemaa pilata, kuten nykyään Kuusamon jokivarsilla on jo isoilla alueilla tehty !!!!!!!!!!!!

Näytä lisää vastauksia

kaivosveroa ehdotettu ja kannatettu. Joko saataisiin toteutusasteelle?

Profiilikuvan paikka

Alfa
9. maaliskuuta 2019 kello 12.31.06

Suomen maaperän mineraaleja saa nyt hyödyntää ilman korvausta. Asia tulisi korjata säätämällä laki, joka mahdollsitaa louhinnan ja mineraalien verottamisen. Verotuksen euromääräiset summat voisi sitten säädellä vaikka vuosittain esim. asetuksen kauttta. Tärkeintä olisi saada laki voimaan ennen CETA- sopimuksen voimaantuloa.

Profiilikuvan paikka

Luonnonsuojelija
3. toukokuuta 2019 kello 23.31.13

Ei kirjoitti:

15% Suomen pinta-alasta on Naturassa. (http://www.metsa.fi/natura2000alueet) eli 15% koko maasta olisi täysin kiellettyä kaikelta? Voidaanko olla varmoja, että tuo aika lyhyessä ajassa rakennettu natura-verkosto on kaikilta osin perustelultaan pitävää?

Malminetsintä ei tuota ympäristölle merkittävää haittaa. Jos merkittävä malmi löytyy esim. natura-alueelta, on mielestäni järkevämpi tutkia esiintymä ja sen jälkeen puntaroida vaihtoehtoja.

On hyvä pitää yhteiskunnan etu mielessä. Ei ilmastonmuutoksen vastainen infrastruktuuri kierrättämällä rakennu. Jos nyt lähdettäisiin toteuttamaan EU:n tavoitetta saada 300 miljoonaa sähköautoa liikenteeseen vuoteen 2030 mennessä, esimerkiksi maailman kuparivarastot loppuvat muutamassa kuukaudessa. Siis maailman. Ja puhutaan EU:n sähköautoista. Tuulimyllyjäkään ei tietääkseni tehdä puusta. Eikä tuotettua sähköä siirretä hyppäyttämällä?
Ilmastonmuutos on aikamme todellinen ympäristöongelma, ei kaivokset tai malminetsintä.


Malminetsintää tulee pystyä tekemään minimaalisilla rajoitteilla koskien maa-alueita. Rajoitteet ja sääntely on järkevää tuoda kuvioon vasta sitten, kun aletaan puhumaan kaivoksesta.

Natura- ja mutta luonnonsuojelualueverkostoa ei pidä, eikä voikaan lähteä purkamaan. Luonnontilaisten ympäristöjen säilyttäminen ja luonnonsuojelualueiden lisääminen on parasta ilmastonmuutoksen torjuntaa. Nykyinen suojelualueverkko suojelee lähinnä jouto- ja kitumaita sekä vettä. Metsien suojelua pitää lisätä huomattavasti nykyisestä ilman, että kertakäyttökaivokset sitä uhkaavat.

Jo pelkkä malminetsintä vaarantaa suojelua. Kukapa sitä malmia huvikseen etsisi, vaan siinä on aina tavoitteena saada kaivos perustettua ja sen seurauksena Suomen ainutlaatuista ilmakehän kasvihuonekaasuja sitovaa alkuperäsitä luontoa hävitettyä lopullisesti.

Suojelualueet auttavat myös ilmastonmuutoksen vuoksi häviämisvaarassa olevia eliölajeja ja luontotyyppejä selviytymään. Luonnonmonimuotoisuuden väheneminen on vähintään yhtä suuri uhkakuva kuin ilmastonmuutos. Niinpä yhtään olemassa olevaa suojelualuetta ei ole varaa uhrata lyhytnäköisesti kaivosteollisuuden alttarille.

Näytä lisää vastauksia

Kaivostoiminnan raamit nykyaikaan!

Profiilikuvan paikka

Maallikon mietteitä
9. maaliskuuta 2019 kello 13.16.13

En ole kaivosalan asiantuntija, vaan tavallinen Suomen kansalainen maallikkoymmärryksellä. Kerron siitä huolimatta mielipiteeni niiltä osin kuin suinkin osaan.

Mielestäni on epäoikeudenmukaista ja kestämätöntä Suomea ja suomalaisia kohtaan, että kaivosalan toimijat voivat ulkomaita myöten tulla ja vallata maitamme naurettavia nimelliskorvauksia vastaan, ja viedä löytämänsä rikkaudet mennessään suomalaisten jäädessä siivoamaan heidän jälkisotkujaan kyseisiä rikkauksia köyhempinä. Mielestäni Suomen valtion alueella olevat maat ovat ja tulee olla suomalaisten omistuksessa. Mikäli joku (ulkomainen) toimija haluaa osalliseksi Suomen maaperän rikkauksista, on siitä maksettava erittäin tuntuva korvaus Suomen kansalle, missä huomioidaan a) suomalaisen maa-alueen valtaaminen b) suomalaisesta maaperästä löytyneiden rikkauksien hyödyntäminen c) velvollisuus toimia luontoa ja muita ympäristötekijöitä (mm. alueen yrittäjät) kunnioittaen ja huomioonottaen ja d) velvollisuus vastata toiminnan jälkiseurauksista ympäristölle ja lähialueen ihmisille myös tilanteissa, joissa toimija menee konkurssiin. En tiedä, miten idealistisia ajatukseni ovat, en vain voi käsittää, että maatamme saa tulla ulkomaita myöten raiskaamaan käytännössä lähes ilmaiseksi ja pestä kädet vastuusta ikävien jälkiseurausten osalta.

Suomen kaivoslaki on saatava pois 1700-luvulta nykyaikaan vastaamaan nykypäivän lainsäädäntöä ja olosuhteita huomioiden suomalaisten itsestäänselvä etu- ja omistusoikeus omiin maa-alueisiinsa ja luontoonsa; Suomen kansalaisten ja yrittäjien huomioonottaminen mahdollisilla kaivosalueilla; toimijoiden sitouttaminen kantamaan vastuunsa toimintansa kokonaisvaltaisesta eettisyydestä; sekä ennen kaikkea luonnon ja ympäristöarvojen kunnioittaminen toiminnan jokaisella tasolla. Niin sanotut konkurssit eivät saa olla syy sille, että kaivostoiminnan jälkiseurauksista pestään kätensä. Jos et ole kykenevä hoitamaan tilannetta alusta loppuun asiallisesti ja vastuuntuntoisesti, ei liene aika alkaa toimia kyseisen asian puitteissa. Vastuuntunnottomat, itsekeskeiset rikkauksien etsijät eivät kuulu Suomen maankamaralle, eivätkä myöskään sen alle. Oli kyse sitten minkä kansallisuuden omaavista ihmisistä ja yrityksistä tahansa.

Itsekunnioitusta ja -arvostusta nyt peliin, suomalaiset. Me emme ole kenenkään kynnysmattoja, joihin saa tulla pyyhkimään kurat kengänpohjista. Olemme etuoikeutettuja saadessamme elää näin kauniissa maassa, jossa on vielä runsaasti kaunista luontoa jäljellä, vaikka luonnon monimuotoisuuden kärsiminen on jo hälyyttävää realismia Suomessakin. Ilman luontoa kukaan ihminen ei ole yhtään mitään - annammeko todella ahneille, vastuuntunnottomille (ulkomaisille) toimijoille vallan määrätä, mitä meidän kotimaamme olemassaolon perustalle tapahtuu? Annammeko todella (ulkomaisten) kaivosalan toimijoiden raiskata ja turmella paitsi luontomme, myös tuhota oman maamme kansalaisten kotiseudut, kodit, ja yritystoiminnan? Luontoa saa hyödyntää, mutta se on tehtävä järjellä ja sydämellä, olemassaolomme haavoittuvuutta ja Suomea kokonaisvaltaisesti kunnioittaen.

Profiilikuvan paikka

Tessu
12. maaliskuuta 2019 kello 15.37.20

Vastineena nimimerkille 'Maallikon mielipiteitä' huomautan, että Suomessa tapahtuneet ympäristö rikkomukset, kuten Terrafamen vuodot (entinen Talvivaara) tai Oriveden kaivoksen laiton kaatopaikka ovat suomalaisten toimijien tekemiä ympäristörikkomuksia. Suomen valtio omistaa 71% Terrafamesta ja oli myös suuromistaja Talvivaaran osakeyhtiössä. Oriveden laiton kaatopaikka toiminta aloitettiin Outokummun omistuksen aikana. On todella valitettavaa, että nykyinen omistaja Dragon Mining jatkoi laitonta toimintaa. Paljon parjatut ulkomaalaiset malminetsintä-ja kaivosyhtiöt ovat tuoneet Suomeen korkealaatuista osaamista ja vaatimuksia työn-ja ympäristönsuojelun osalta.

Nykyinen kaivoslaki on vuodelta 2011. Kaivoslaissa on selkeästi (108 §) määrätty, että yhtiön on asetettava vakuudet (rahaa sivuun) ennen kaivostoiminnan aloittamista. Vakuuksien suuruus määräytyy suunnitellun toiminnan laadun ja laajuuden perusteella ja sitä valvoo kaivosviranomainen (TUKES). Toisin sanoen, konkurssi tilanteessa kaivostoiminnan lopetus-ja jälkitoimenpiteet (ympäristön siivous, maisemointi, alueen turvalliseksi saattaminen jne.) voidaan tarvittaessa hoitaa tästä sivuun laitetusta rahasummasta jota kaivoslaissa vakuudeksi kutsutaan. Mainittakoon vielä, että rahakirstun päällä "istuu" kaivosviranomainen, jonka tehtävä on valvoa korvauksen saajan etua.

Taloudellista näkökulmaa keskusteluun voi käydä hakemassa muun muassa tästä hijattain julkaistusta lehtiartikkelista, jossa 10 vuotta Suomessa toimineen Kittilän kultakaivoksen talousnumeroita avataan lukijoille.
https://www.lapinkansa.fi/lappi/kittilan-kultakaivos-taytti-10-vuotta-mutta-tunnelma-ei-ole-katossa-nykyinen-keskustelu-huonontaa-suomen-kilpailua-investointirahasta-3393416?fbclid=IwAR1mEGaH5I-rDg7fca7eFi9AHffSYjbZ-3-h-BWT1r74X9zMVX0ynUeUHSQ

Ymmärrän, että aihe on voimakkaita tunteita herättävä. Ja kuten lähes kaikessa muussakin myös kaivosalalla on parantamisen varaa. Jotta parannus ehdotuksista voitaisiin keskustella rakentavasti kannattaisi jokaisen asiasta kiinnostuneen aidosti perehtyä aiheeseen ja pohtia kenen näkökulmaa sensaatiohakuiset iltapäivät tarjoilevat. Malminetsintä-ja kaivostoiminnan lyhyen oppimäärän voi käydä kertaamassa vaikka Työ-ja elinkeinomisteriön sivuilta https://tem.fi/kysymyksia-ja-vastauksia-kaivostoiminnasta?fbclid=IwAR3ICk3BDxKIm2kFd9wGJZU7i_yo-h7BIDstOKhJiQ8BAHykGAwOyzo2vwM


Mineraalit Suomen hyväksi

Profiilikuvan paikka

Make
9. maaliskuuta 2019 kello 14.36.59

Vesien suojelu on tärkeää ja mineraalit varat järkevään kansallsieen käyttöön. Tällä hetkellä tuntuu olevan kovakiire ja saada Suomessa olevat varannut käyttöön ympäristöstä välittämättä. Kaikki muu yrittäjyys ja maanomistus jää kaivos buumin jalkoihin. Makeaa vettä Suomessa riittää vielä. Maailman vedestä muistaakseni vain 3% on makeaa vettä. Sivukivenmäärä Suomen laivoissa kaivoksissa on järjetön jakate saadaan ympäristöstä välittämättä. Outokumpu on kartoittanut Suomen jo valmiiksi ja havainnut kannattamattomaksi. Hannukainen esim. tulisi saastuttaa koko Tornionjoen ja Pohjanlahden ja tuhoaisi elinkeinonharjoittaja eIikeinoelämän koko länsimaista.


Ratkaisuehdotuksia

Profiilikuvan paikka

Kalastaja
9. maaliskuuta 2019 kello 19.19.47

Kansalaisaloitepalvelussa on useita kaivoslain muuttamiseen tähtääviä aloitteita. Tässä eräs. Kannattaa tutkia huolellisesti.
Kansalaisaloitteen otsikko
Kaivoslaki Nyt – Lakialoite kaivoslain muuttamiseksi

Aloitteen päiväys
22.1.2019

Aloitteen muoto
Lakiehdotus

Oikeusministeriön asianumero
Xxx


Aloitteen tarkoitus

Syventyvän ilmastokriisin edellä on tärkeää suunnitella uusiutumattomien luonnonvarojemme käyttö viisaudella, jotta kaivostoiminta aidosti rikastaa ja vahvistaa yhteiskuntamme elinmahdollisuuksia ja hyvinvointia. Tällä kaivoslain kokonaisvaltaisella muutoksella huolehdimme paremmin elintärkeän puhtaan luonnon säilymisestä myös tuleville sukupolville.

Vuonna 2011 hyväksyttyyn kaivoslakiin kohdistetaan monilta osin merkittäviä uudistuksia. Aloitteen lähtökohtana on muuttaa kaivoslakia sen periaatteen mukaan, että Suomen maaperän kaivosmineraalit ovat valtion ja maanomistajien omaisuutta perustuslain kanssa yhteensopivalla tavalla. Vakuudet ympäristövahinkojen, konkurssien ja jälkitöiden varalle säädetään riittäväksi. Kaivostuotannosta tulee uuden lain myötä maksettavaksi kohtuulliset hyödyntämiskorvaukset yhteiskunnalle.

Suhdetta ympäristönsuojelulakiin on muutettava, sillä kaivoslupa voidaan tällä hetkellä myöntää ennen ympäristönsuojelulain mukaista lupamenettelyä ja kokonaisarvio jää puutteelliseksi. Kaivoslakia täsmennetään lisäksi myös siten, että kuntien maankäytölliset strategiat ja muiden elinkeinojen kehittäminen otetaan paremmin huomioon kaivoslain alaisissa lupahakemuksissa ja lupaharkinnoissa. Malminetsintää ja kaivostoimintaa ei tule toteuttaa arvokkailla luontoalueilla.

Kaivosvaraukset kattavat jo merkittävän osan Suomen pinta-alasta. Kaivosmineraalien kysynnän ja kaivostoiminnan paineen kasvaessa ilmoitukseen perustuva varauskäytäntö etuoikeuden saamiseksi ei ole enää perusteltua. Ilmoitukseen perustuvaa varauskäytäntöä tulee siksi joko luopua tai siirtyä käytäntöön, jossa varauksesta tulisi maksullinen ja maanomistajille ja kunnille tulisi laajasti tiedottaa varauksen jälkeen kuukauden sisään etsintätöiden tavoitteista, niiden rahoittajista ja ajoituksesta. Vähäinen etsintätyö toisen alueella muutetaan luvanvaraiseksi.

Vain kerran hyödynnettävissä olevista kaivannaisista kerätään kaivosyhtiöiltä veroja, jotka rahastoidaan jakamaan arvoa myös tuleville sukupolville ja kattamaan kaivostoimintaan väistämättä liittyviä ympäristöhaittoja. Rahaston avulla varmistetaan, ettei yksi sukupolvi käytä ainutlaatuisia malmivarantojamme ja että niiden tuotto vahvistaa kansallista hyvinvointia myös kaivannaisten hyödyntämisen jälkeen Norjan valtiollisen öljyrahaston tapaan.

Tämän aloitteen mukaisessa kaivoslain uudistustyössä tulee muille kaivoslain pykälille mahdollisesti aiheutuva yhteensopimattomuus muotoilla lainsäädäntötyössä yhteensopivaksi siten, että muotoilu toteuttaa ensisijaisesti tässä aloitteessa määriteltyjä lain tavoitteita. Lisäksi tämän aloitteen mukaisessa kaivoslain uudistustyössä tulee mahdolliset epäjohdonmukaisuudet aloitteessa olevissa momentteja koskevissa muotoseikoissa korjata niin, että se toteuttaa tässä aloitteessa kirjattuja lain tavoitteita.

Tämän aloitteen allekirjoittajat toivovat, että aloitteen mietintövaliokuntana toimii eduskunnan ympäristövaliokunta. Jos aloitteen käsittelylle ensisijaisesti ympäristövaliokunnassa ilmenee ylitsepääsemätön juridinen este, tämän aloitteen allekirjoittajat haluavat, että ympäristövaliokunta pääsee laajasti lausumaan oman kantansa aloitteeseen ja valiokunnan lausunnolle annetaan sille kuuluva painoarvo..

Aloitteen sisältö

Kansalaisaloite eduskunnalle kaivoslain muuttamiseksi

Aloitteen allekirjoittaneet kansalaiset esittävät kaivoslakia muutettavan siten, että: kaivosmineraalit määritetään kuuluvaksi valtion omistukseen, ja että niiden hyödyntämisessä toteutetaan huomattavaa harkintaa. Kaivoslain tulee varmistaa, että mineraaleja hyödynnetään ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla.

Kaivosmineraalien hyödyntämislupia tulee myöntää vain riittävään yhteiskunnalliseen kokonaisharkintaan perustuen. Lupa voidaan myöntää, jos haetusta toiminnasta osoitetaan olevan perustellusti enemmän hyötyä kuin haittaa – huomioiden vaikutukset ympäristölle, ihmisille ja elinkeinotoiminnalle sekä yhteiskunnalle. Kaivosluvan myöntämisen edellytys on, että kaivoslain ja muun lainsäädännön mukaiset luvat kaivostoiminnalle, kuten ympäristönsuojelulain (527/2014) mukainen ympäristölupa on myönnetty kaivoshankkeelle. Luontoarvoiltaan korvaamattoman arvokkaat alueet pidetään kaivostoiminnan ulkopuolella.

Kaivosyritysten vastuita on tarkennettava niin, että kaivosaluiden jälkihoito ja alueiden ennallistaminen viihtyisiksi ja ympäristöturvallisiksi ovat selkeästi kaivosyritysten vastuulla. Haitan tai vahingon aiheuttajan korvausvelvollisuus sekä toiminnan aikana että jälkihoidon ajalta on varmistettava ennen toiminnan aloittamista riittävin vakuuksin. Varmistamiseen kuuluu, että kaivoslupa myönnetään vain hankkeille, joiden ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset on luotettavasti selvitetty varovaisuusperiaatetta noudattaen myös pitkien aikojen kuluessa kaivoksen sulkemisen jälkeen. Kaivos- ja ympäristölupakäsittelyihin tulee sisällyttää tarveharkinta, joka vertaa hankkeen haitat hyötyihin.

Yhteiskunnan on saatava korvaus kaivosmineraalien hyödyntämisestä. Kaivosmineraalien sekä teollisuusmineraalien hyödyntämiselle asetetaan louhintamäärään perustuvat louhintamaksut sekä korvaus hyödynnetyn kaivosmineraalin taloudelliseen arvoon perustuen. Louhintamaksuja voidaan myös suoraan kohdistaa ympäristövahingoille ja ennallistamistyöhön sekä jyvittää kunnille.

Eduskunnan tulee velvoittaa hallitus valmistelemaan tämän aloitteen rinnalla kaivos- ja muiden vastaavien ympäristöriskejä sisältävien alojen yritysten konkurssitilanteiden varalle konkurssirahasto sekä ympäristöhaittojen rahasto. Kaivostoiminnan harjoittajat maksaisivat valtioneuvoston asetuksella määritettävää vuotuista maksua konkurssirahastoon.

Louhintamääriin perustuva louhintamaksu ja kaivosmineraalien arvoon perustuva kaivosmineraalivero kohdistetaan ympäristöhaittojen rahastolle. Ympäristöhaittojen rahaston varoja käytetään erityisesti ympäristöhaittojen ennaltaehkäisyyn ja korjaamiseen. Rahastoa voidaan käyttää myös erilaisten vaihtoehtoisten vahvuuksien kuten luontomatkailun tukemiseen. Tavoitteena on paikkakuntien elinvoimaisuuden ja luonnon monimuotoisuuden suojelu ja vahvistaminen. Lisäksi kaivosluvan myöntämisen edellytyksiin lisätään vaatimus toiminnan aloittamisen edellytyksenä olevan talletuksen tekemisestä erikseen perustettavaan konkurssirahastoon. Talletuksen suuruus määräytyy ympäristönsuojelulaissa määritellyn ympäristölupaviranomaisen tapauskohtaisesti arvioiman hankkeisiin liittyvän riskin suuruuden mukaisesti.

Konkurssirahaston tavoitteena on vahvistaa korvausjärjestelmien kokonaisuutta siten, että talousvaikeuksiin joutuneiden kaivostoiminnan harjoittajien toimintaan liittyvät ympäristövelvoitteet hoituisivat ilman valtion taloudellista väliintuloa. Konkurssirahastojärjestelmä toimii niin kutsuttuna toissijaisena ympäristövastuujärjestelmänä, joka kattaa tilanteet, joissa vahingon aiheuttanut yritys on maksukyvytön, tuntematon tai tavoittamattomissa. Lähtökohtaisesti periaatteena on, että ympäristöhaitan aiheuttanut toimija kustantaa myös haitan korjaamisen ja esimerkiksi kaivosalueen ennallistamisen.

Konkurssirahastoa ja ympäristöhaittojen rahastoa hallinnoi ympäristöministeriö samaan tapaan kuin öljysuojarahastoa nykyisin.

Viranomaisten yhteistoimintaa ja vastuita tulee selkeyttää. Yleisten ja yksityisten etujen turvaaminen on viranomaistoiminnan velvollisuus. Kaivoslupien lupaharkinnassa on tarkasteltava pääkaivoksen ja ns. satelliittikaivosten muodostamaa kokonaisuutta. Kaivosten jätevedet on pääsääntöisesti puhdistettava jätevedenpuhdistamoilla siten, että EU:n vesipuitedirektiivin [200/60/EY] velvoitteet täyttyvät. Vesipuitedirektiivi velvoittaa myös Suomen lainsäädäntöä (laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 1299/2004), joka on myös syytä päivittää direktiivin vaatimusten mukaiseksi.

Malminetsintälupien sekä kaivoslupien vakuusvaatimuksissa on huomioitava kunkin hankkeen erityisolosuhteet. Kaivostoimintaa ja malminetsintää ei ole syytä harjoittaa luonnonsuojelualueilla eikä niiden välittömässä läheisyydessä eikä niin, että luonnonsuojelualueiden alkuperäiset perustamisedellytykset heikentyisivät kaivostoiminnan myötä.

Kaivoslakiin lisätään täsmennys, että kunnalla on maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuva oikeus ja velvollisuus määritellä alueellaan elinkeinojen yhteensovittamista ohjaavia kaavoituksellisia reunaehtoja. Kunnan strategiat ja muiden elinkeinojen kehittäminen on otettava huomioon kaivoslain alaisissa lupahakemuksissa ja lupaharkinnoissa. Kunnalla on täten mahdollisuus perustellusti estää kaivostoiminta ml. malminetsintä alueellaan.

Malminetsinnän tulosten ml. näytteiden koostumustietojen tulee olla julkista tietoa, jotta hanketta ja sen mahdollisia vaikutuksia voidaan paremmin arvioida yleisen hyödyn, ympäristövaikutusten ja turvallisuuden näkökulmasta.

Kaivoslain alaiseen kaivannaistoimintaan sisältyvien merkittävien ympäristövaikutusten vuoksi kaivannaistoimintaan liittyvistä luvista tulee vastata ympäristönsuojelulaissa määritelty ympäristölupaviranomainen. Näin varmistetaan, että lainsäädännössä määritellyt ympäristönsuojelutavoitteet otetaan varmasti riittävissä määrin huomioon kaivannaistoimintaan liittyvässä lupaharkinnassa.

Viranomaisilla on velvollisuus valvoa kaivosmineraaleja sisältävän esiintymän näytteiden ottoa ja oikeus ottaa näytteitä.

Tämän aloitteen kaivoslakiin tehtävien muutosten tarkoituksena on parantaa kaivosalan yhteiskunnallista legitimiteettiä ja paikallisen sosiaalisen toimiluvan saamista, sekä edistää alueiden kestävää käyttöä määrittämällä kaivosalan kestävän kehityksen vähimmäisvaatimuksia.

Esitetyt lain muutokset koskevat lain uudistuksen voimaan astumisen myötä kaikkia uusia kaivostoimintaan liittyviä lupia. Lisäksi esitetyt muutokset koskevat myös nykyistä malminetsintää ja kaivostoimintaa kohtuullisen siirtymäajan jälkeen. Siirtymäsäännöksistä säädetään erillisellä voimaanpanolailla, ellei tässä aloitteessa erikseen säädetä toisin. Voimaanpanolaissa siirtymäaikoja muotoiltaessa otetaan huomioon perustuslain omaisuuden suojan ja elinkeinonvapauteen liittyvä sääntely.

Tässä aloitteessa vaadittavan lakiuudistuksen on astuttava voimaan mahdollisimman pian. Tämän aloitteen allekirjoittajat vaativat eduskunnan käynnistämään kaivoslain kokonaisuudistuksen, jolla toteutetaan seuraavassa ehdotettujen pykälien tarkoitus ja periaatteet.

LAKIEHDOTUS

Laki kaivoslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan kaivoslakia (10.6.2011/621) seuraavasti (ehdotus sisältää vain pykälät, joihin lakimuutos kohdistuu):

1 §
Lain tarkoitus

Tässä laissa tarkoitetut kaivosmineraalit ovat valtion omistuksessa ja valtio hallinnoi niiden käyttöä koskevia lupia.

Tämän lain tarkoituksena on sovittaa kaivostoiminta ja yleisten ja yksityisten etujen turvaaminen keskenään niin, että kaivostoiminnan edellyttämä alueiden käyttö ja malminetsintä on ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää.

Lain tarkoituksen toteuttaminen edellyttää ottamaan erityisesti huomioon:

1) kestävän kaivostoiminnan harjoittamisen edellytykset;
2) kiinteistöjen omistajien ja yksityisten haitankärsijöiden oikeusaseman;
3) kunnallisen itsehallinnon oikeuden maankäytön reunaehtojen määrittämiseen elinkeinojen yhteensovittamiseksi;
4) toiminnan vaikutukset maankäyttöön ja ympäristöön sekä luonnonvarojen säästävän käytön.

Lain tarkoituksena on turvata ja edistää kuntien vaikuttamismahdollisuutta sekä yksilön ja yhteisön mahdollisuutta vaikuttaa itseään ja elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Lain tarkoituksena on lisäksi edistää kaivosten turvallisuutta sekä ehkäistä, vähentää ja torjua tässä laissa tarkoitetusta toiminnasta aiheutuvat haitat ja vahingot ja varmistaa haitan tai vahingon aiheuttajan korvausvelvollisuus sekä toiminnan aikana että jälkihoidon ajalta.

Tässä laissa tarkoitettu toiminta sovitetaan yhteen saamelaiskäräjistä annetussa laissa (974/1995) tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella siten, että saamelaisten oikeudet alkuperäiskansana päättää alueensa maankäytöllisistä ratkaisuista turvataan ja niitä edistetään. Yhteensovittamisessa otetaan huomioon myös, mitä kolttalaissa (253/1995) säädetään kolttaväestön ja -alueen elinolosuhteiden ja toimeentulomahdollisuuksien edistämisestä sekä kolttakulttuurin ylläpitämisestä ja edistämisestä.

Tässä laissa tarkoitettu toiminta sovitetaan yhteen Suomessa lailla (107/1976) ja asetuksella (108/1976) voimaan saatetun kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 27 artiklan mukaisesti vähemmistöryhmien oikeuksien turvaamiseksi.


Esitetyt lain muutokset koskevat lain uudistuksen voimaan astumisen myötä kaikkia uusia kaivostoimintaan liittyviä lupia. Lisäksi esitetyt muutokset koskevat myös nykyistä malminetsintää ja kaivostoimintaa kohtuullisen siirtymäajan jälkeen. Tässä aloitteessa määritellään osalle muutetuista pykälistä omat siirtymäaikojen takarajat. Muiden pykälien siirtymäsäännöksistä esitetään erillisellä voimaanpanolailla ja voimaanpanolaissa siirtymäaikoja muotoiltaessa otetaan huomioon perustuslain omaisuuden suojan ja elinkeinonvapauteen liittyvä sääntely.

---

4 §
Viranomaiset ja niiden tehtävät

Tämän lain mukaisen toiminnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriölle ja ympäristöministeriölle. Kaivosviranomainen on (ympäristönsuojelulain mukainen 21 pykälän mukainen) lupa- valvontaviranomainen.
Ympäristölupaviranomainen toimii tämän lain lupa-asioiden lupaviranomaisena hallintolain (6.6.2003/434) velvoitteiden mukaisesti, ellei tässä laissa tai myöhemmin muuta määrätä. Ympäristölupaviranomainen toimii tämän lain valvontaviranomaisena valvoen tämän lain noudattamista sekä hoitaa muut tässä laissa säädetyt tehtävät. Ympäristölupaviranomainen toimii ympäristönsuojelulain mukaisesti ympäristöministeriön alaisuudessa. Kaivannaistoiminnan lupa-asioista ja valvonnasta vastaavalle ympäristöviranomaiselle on taattava riittävät resurssit malminetsinnän ja kaivosten ympäristövaikutusten ja sosiaalisten vaikutusten arviointiin.
Kaivosviranomainen valvoo tämän lain noudattamista yhdessä ympäristöviranomaisen kanssa sekä hoitaa muut tässä laissa säädetyt tehtävät.
Konkurssirahastoa ja ympäristöhaittojen rahastoa hallinnoi ympäristöministeriö.
Valtioneuvoston ja kaivosviranomaisen lupatoimivallasta säädetään 33 §:ssä.

5 §
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) esiintymällä sellaista kallioperässä olevaa kaivosmineraalien rikastumaa, jolla on osoitettua tai mahdollista taloudellista arvoa kaivostoiminnan kohteena;

2) malminetsinnällä kaivosmineraaleja sisältävän esiintymän paikallistamiseen ja tutkimiseen käytettäviä geologisia, geofysikaalisia ja geokemiallisia tutkimuksia sekä näytteenottoa esiintymän koon ja laadun selvittämiseksi;

3) etsintätyöllä sellaisia geologisia mittauksia ja havaintoja sekä vähäistä näytteidenottoa, jonka toimenpiteistä ei aiheudu vahinkoa eikä haittaa tai häiriötä;

4) koelouhinnalla kaivosmineraalien selvittämiseksi tehtävää louhintaa, jolla pyritään selvittämään koeluontoisesti malmimineraalien louhintaa ja malminrikastusratkaisuja;

5) kaivostoiminnalla kaivosmineraalien louhintaa kaivoksessa, siihen liittyvää kiviaineksen siirtoa ja nostoa, välittömästi louhinnan yhteydessä tapahtuvaa kaivosmineraalien hyödyntämiseksi tarpeellista rikastustoimintaa ja muuta käsittelyä sekä kaivosmineraalien louhintaan välittömästi liittyviä valmistelevia ja muita tukitoimenpiteitä;

6) kaivoksella avo- ja maanalaista louhosta, jossa louhitaan kaivosmineraaleja, louhintaan välittömästi liittyviä rakenteita, laitteistoja ja laitteita sekä rikastustoimintaan tarvittavia malminkäsittely- ja rikastusmenetelmiä ja laitteistoja, sekä toiminnasta aiheutuvien kaivosjätteiden sijoittamisia;

7) malminrikastuksella tarkoitetaan metallien irrottamista kiviaineksesta ja muista mineraaleista.

8) uraanin rikastuksella tarkoitetaan uraanimetallin irrottamista kiviaineksesta ja muista malmimineraaleista.

9) kullanhuuhdonnalla maaperässä esiintyvän kullan etsimistä, talteen ottamista ja hyödyntämistä huuhtomalla;

10) jätevesien puhdistamolla sellaista puhdistamoratkaisua, jolla kaivoksen jätevedet saadaan riittävästi puhdistettua vesistöille haitallisista mineraaleista, metalleista ja rikastuskemikaaleista niin, että vesipuitedirektiivin ja ympäristönlaatunormien vaatimukset täyttyvät.

11) ympäristövaikutuksella tässä laissa tarkoitetun luvan mukaisesta toiminnasta aiheutuvia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen, maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin, luonnon monimuotoisuuteen, elinkeinoihin, yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön.

Mitä tässä laissa säädetään kiinteistöstä ja kiinteistön omistajasta, sovelletaan:

määräalaan ja sen omistajaan; 1)

yhteiseen alueeseen ja yhteismetsään ja niiden osakaskuntaan; 2)

erityiseen etuuteen ja sen omistajaan; 3)

yhteiseen erityiseen etuuteen ja sen osakaskuntaan. 4)

Valtion omistaman kiinteistön osalta omistajan puhevaltaa käyttää alueen hallinnasta vastaava viranomainen tai laitos.

6 §
Yleiset periaatteet

Tässä laissa tarkoitetussa toiminnassa on periaatteena, että:

käytettävissä on toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden tarpeellinen asiantuntemus ja muutoin riittävät edellytykset; 1)

toiminnan vaikutuksista sekä vahinkojen ja haitallisten vaikutusten ehkäisemis- ja vähentämismahdollisuuksista on riittävä selvyys; 2)

toiminnan turvallisuudesta huolehditaan tarpeellisilla toimenpiteillä ja tällöin otetaan huomioon tekniikan kehittyminen; 3)

estetään vahingot ja toiminnasta aiheutuvat haitalliset vaikutukset; 4)

poistetaan käytöstä haitallisia vaikutuksia aiheuttavat toiminnot tai, jos tämä ei ole mahdollista, korvataan ne vähemmän haitallisilla; 5)

varaudutaan häiriö- ja vaaratilanteisiin; 6)

toiminnasta aiheutuneet haitat ja vahingot korvataan; 7)

8) toiminta on suunniteltava ja toimintaa määrittävät lupamääräykset annettava siten, että toiminta on tarvittaessa pysäytettävissä ilman ympäristölle aiheutuvia kohtuuttomia haittoja;

9) pääkaivoksen ja sen erillisten sivukaivosten toiminnan yhteisvaikutuksia on tarkasteltava kokonaisuutena;

10) toiminnasta ja häiriötilanteista aiheutuvien haittojen ja vahinkojen korvaaminen turvataan riittävin vakuusvaatimuksin;

11) toiminnan jälkihoitotyöt turvataan riittävin vakuusvaatimuksin;

12) toiminta ei saa olla kohtuuttomassa ristiriidassa muiden elinkeinojen kanssa;

13) lupaharkinnassa tulee selvittää ja huomioida laajasti sosiaaliset vaikutukset ja vaikutukset ympäristölle;

14) huomioidaan kiinteistönomistajien, vaikutusalueen kuntien ja kunnan jäsenten ja saamelaisyhteisöjen oikeus saada tietoa ja olla kuultavana




7 §
Etsintätyö

Kaivosmineraalien löytämiseksi voidaan tehdä geologisia mittauksia ja havaintoja sekä ottaa vähäisiä näytteitä, jos toimenpiteistä ei aiheudu vahinkoa eikä haittaa tai häiriötä (etsintätyö). Hakemus etsintätyöhön liittyvästä näytteenotosta osoitetaan kaivosviranomaiselle (8 §). Etsintätyön laajuutta, menetelmiä ja vaikutuksia tulee arvioida.

Etsintätyötä ei saa tehdä:
hautaustoimilaissa (457/2003) tarkoitetulla hautausmaalla eikä yksityiseen hautaan kuuluvalla alueella eikä 100 metriä näitä lähempänä; 1)

puolustusvoimien käytössä olevalla alueella tai sellaisella Rajavartiolaitoksen hallitsemalla alueella, jossa liikkumista on rajoitettu tai se on kielletty, taikka 100 metriä lähempänä tällaista aluetta; 2)

alueella, jolla liikkumista on rajoitettu tai jolle sivullisilta on pääsy kielletty; 3)

yleisessä tai yksityisessä käytössä olevalla liikenne- ja kulkuväylällä; 4)

150 metriä lähempänä asumiseen tai työntekoon tarkoitettua rakennusta tai muuta näihin rinnastettavaa tilaa ja niihin liittyvää, yksityistä piha-aluetta taikka tällaisen rakennuksen paikkaa, jota varten on myönnetty maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettu rakentamiseen tarvittava lupa ja rakentaminen on aloitettu; 5)

puutarhatalouden käytössä olevalla alueella; 6)

50 metriä lähempänä yleistä rakennusta tai laitosta taikka yli 35 000 voltin jännitteistä sähkölinjaa tai muuntoasemaa; 7)

muulla 1—7 kohtaa vastaavalla erityiseen käyttöön otetulla alueella. 8)

9) alueilla, jotka on rajattu malminetsinnän ulkopuolelle ja joilla on malminetsintäluvan ja kullanhuuhdontaluvan myöntämisen esteitä, kuten 9 §:ssä ja 46 §:ssä säädetään.

Etsintätyötä saa kuitenkin erityisen painavin perustein tehdä 2 momentin 2—8 kohdassa tarkoitetulla alueella asiassa toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella.

Etsintätyö ei anna etuoikeutta malminetsintälupaan tai kaivosmineraalien hyödyntämiseen.

Etsintätyöstä on tiedotettava kunnan asukkaita ja päättäjiä, muun muassa tiedottamalla kunnan ilmoitustaululla, verkkosivuilla sekä muilla olennaisilla viestintäkanavilla.

8 §
Hakemus etsintätyöhön liittyvästä näytteenotosta

Hakemus etsintätyöhön liittyvästä näytteenotosta osoitetaan kaivosviranomaiselle, jonka on kuultava kiinteistön omistajaa sekä alueen kuntaa/ kuntia.

Hakemuksessa on esitettävä etsintätyöstä vastaavan yhteystiedot, etsintäalueen tiedot ja näytteenottoa koskeva suunnitelma. Suunnitelman tulee sisältää tiedot käytettävistä välineistä ja menetelmistä, näytteenoton aikataulusta ja tutkimuksen kohteena olevasta kaivosmineraalista. Kaivosviranomainen arvioi päätöstä tehdessään etsintätyön tavoitteet, hyödyt ja haitat kuultuaan asianomaisia. Kaivosviranomainen tekee arvion siitä, onko etsintätyöluvan myöntämiselle perusteet arvioiden yleisen ja yksityisen edun ja haitat.

Etsintätyöstä vastaavan on ennen 7 §:ssä tarkoitetun etsintätyön aloittamista tehtävä kirjallinen ilmoitus etsintätyön kohteena olevaan alueeseen (etsintäalue) kuuluvan kiinteistön omistajalle ja haltijalle, jonka etua tai oikeutta asia saattaa koskea. Tarkempia säännöksiä etsintätyön säännöistä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

9 §
Malminetsinnän luvanvaraisuus

Malminetsintään on oltava kaivosviranomaisen lupa (malminetsintälupa).

Malminetsintä ei voi koskea aluetta, jolle kunnan maankäytöllisissä ohjeissa tai kunnan valtuuston hyväksymässä strategiatavoitteessa on kirjattu elinkeinojen yhteensovittamiseksi asetettu rajoite tai ristiriita malminetsinnälle tai kaivostoiminnalle, taikka muutoin kaava tai kaavoituksen tavoitteet on osoitettu siten, että niiden voidaan arvioida olevan kaivostoiminnan kanssa ristiriidassa. Kunta voi samaten todeta malminetsinnän olevan sen strategisten tavoitteiden kanssa ristiriidassa.

Malminetsintälupaa arvioitaessa kaivosviranomaisen on kuultava asianomaisia maanomistajia, vaikutusalueen kuntalaisia ja asianomaisia elinkeinonharjoittajia. Malminetsintälupaa käsiteltäessä on kuultava alueen kuntaa ja naapurikuntia. Alueen kunnan kunnanhallitukselta tai valtuustolta on saatava hyväksyvä päätös malminetsinnälle. Malminetsinnän hyväksyminen ei velvoita kuntaa tukemaan tai edistämään hanketta myöhemmissä vaiheissa. Toiminnanharjoittaja tekee malminetsintää omalla vastuullaan ja riskillään, eikä kunnalle täten muodostu myöskään korvausvelvollisuutta investointeihin.

Malminetsintälupa on myös oltava, jos:
malminetsintä kohdistuu uraania tai toriumia sisältävän esiintymän paikallistamiseen ja tutkimiseen; tai 1)
2) lupa on tarpeen tässä laissa tarkoitetun etuoikeuden saamiseksi esiintymän hyödyntämiseen.

Lisäksi malminetsintää varten vaaditaan asiassa toimivaltaisen viranomaisen tai laitoksen taikka asianomaisen oikeudenhaltijan suostumus, kun kyseessä on maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettu katualue tai tori, maantielaissa (503/2005) tarkoitettu maantien tiealue, yksityinen tie, ilmailulaissa (1194/2009) tarkoitettu lentopaikka ja muu ilmailua palveleva alue, ratalaissa (110/2007) tarkoitettu rautatiealue, yleistä liikennettä varten käytetty kanava tai muu vastaava liikennealue taikka 30 metriä lähempänä mainittuja liikennealueita sijaitseva alue, jollei mainitussa tai muussa laissa säädetä tai sen nojalla määrätä tätä leveämpää suoja-aluetta.


Malminetsintälupahakemuksesta on tiedotettava sekä kuultava riittävällä tavalla kunnan ja vaikutusalueen jäseniä.

Lupaprosessin lausuntoaikoja pidennetään niin, että kuultavana olevilla ja lausujilla on aikaa laatia tarvittavia selvityksiä lausuntoja varten. Lausumisaikaa on oltava vähintään kaksi kuukautta.

Malminetsintää koskeviin aluerajoituksiin sovelletaan vastaavasti, mitä niistä etsintätyön osalta 7 §:n 1-92 ja 3 momentissa säädetään.

Malminetsintäluvan myöntämisen esteet eritellään 46 §:ssä.

---
11 §
Malminetsintä luvan nojalla

Malminetsintäluvan haltijan on rajoitettava malminetsintä ja muu malminetsintäalueen käyttö tutkimustyön kannalta välttämättömiin toimenpiteisiin. Toimenpiteet on suunniteltava siten, että niistä ei aiheudu yleisen tai yksityisen edun loukkausta.

Malminetsintäluvan nojalla tapahtuvasta malminetsinnästä ja muusta malminetsintäalueen käytöstä ei saa aiheutua:

haittaa ihmisten terveydelle tai vaaraa yleiselle turvallisuudelle; 1)

olennaista haittaa muulle elinkeinotoiminnalle; 2)

merkittäviä muutoksia luonnonolosuhteissa; 3)

harvinaisten tai arvokkaiden luonnonesiintymien vahingoittumista; 4)

maisemallista haittaa. 5)

---

13 §
Malminetsinnän kairausjätevesi sekä maa- ja kiviainesjäte

Malminetsintäluvan haltija on velvollinen huolehtimaan kairausjäteveden sekä maa- ja kiviainesjätteen synnyn ehkäisemisestä, niiden haitallisuuden vähentämisestä sekä jätteen leviämisen estämisestä, keräämisestä talteen, hyödyntämisestä tai käsittelemisestä. Etsinnän päätyttyä etsintäpaikassa kairauksen maaputki on poistettava ja kairausreikä täytettävä koko pituudeltaan pysyvästi stabiililla tavalla. Kairauksessa maa- ja kallioperän kanssa kosketuksiin tulevat kemikaalit, niiden käyttömäärät ja ympäristövaikutukset on yksilöitävä malminetsintälupahakemukseen liitettävässä ympärinsuojelulain (527/2014) 4 luvun mukaisessa ympäristöluvassa.

Malminetsintälupaa hakevan on laadittava lupahakemukseensa 1. momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamiseksi selvitys, johon on sisällytettävä tiedot alueen ympäristöstä, kiviaineksiin todennäköisesti sisältyvistä ympäristön kannalta haitallisista mineraaleista, maa- ja kiviainesjätteistä, jätealueista, vaikutuksista ympäristöön, ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tehtävistä toimista, toiminnan tarkkailusta ja toiminnan lopettamiseen liittyvistä toimista sekä jälkihoitotoimenpiteisiin liittyvistä toimenpiteistä.

Kallioperän kairaukset sekä vesivaikutuksia aiheuttavan maaperän kaivaminen edellyttävät malminetsintäluvan hakemukseen liitettävää ympärinsuojelulain (527/2014) 4 luvun mukaista ympäristölupaa, jossa on selvitetty erityisesti pinta- ja pohjavesivaikutukset sekä maaperän pilaantumisriski ja luontovahingot.

Tarkempia säännöksiä selvityksen sisältövaatimuksista sekä kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman tavoitteista ja sisällöstä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

---

14 §
Selvitys malminetsintäalueen tutkimustöistä ja -tuloksista

Malminetsintäluvan haltijan on toimitettava kaivosviranomaiselle selvitys suoritetuista tutkimustöistä ja niiden tuloksista vähintään vuosittain ellei muuten tarpeelliseksi arvioida.

Viranomaisilla on velvollisuus valvoa näytteiden ottoa ja oikeus ottaa maaperänäytteitä. Malminetsinnän tulosten kuten kairasydänten ja kiviaineen koostumustietojen tulee olla julkista tietoa, jotta hanketta ja sen mahdollisia vaikutuksia voidaan paremmin arvioida yleisen hyödyn, ympäristövaikutusten ja turvallisuuden näkökulmasta.

Tarkempia säännöksiä annettavista tiedoista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.



15 §
Malminetsintäalueen jälkitoimenpiteet

Kun malminetsintälupa on rauennut tai peruutettu, malminetsintäluvan haltijan on:

välittömästi saatettava malminetsintäalue yleisen turvallisuuden vaatimaan kuntoon, poistettava väliaikaiset rakennelmat ja laitteet, huolehdittava alueen kunnostamisesta ja siis 1)timisestä sekä saatettava alue mahdollisimman luonnonmukaiseen tilaan;

viimeistään kolmen kuukauden kuluessa ellei aiemmin tarpeelliseksi katsota luovutettava kaivosviranomaiselle tutkimustyöselostus, tutkimukseen liittyvä tietoaineisto ja kairasydämet 2)


Malminetsintäluvan haltijan on tehtävä kirjallinen ilmoitus kaivosviranomaiselle, malminetsintäalueeseen kuuluvien kiinteistöjen omistajille ja muille oikeudenhaltijoille, kun 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet on saatettu loppuun.

Ilmoitus on lisäksi tehtävä saamelaisten kotiseutualueella saamelaiskäräjille, sekä erityisellä poronhoitoalueella asianomaisille paliskunnille ja koltta-alueella kolttien kyläkokoukselle.

Tarkempia säännöksiä malminetsintäalueen jälkitoimenpiteistä ja ilmoitusmenettelystä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 luku
Kaivoksen perustaminen
16 §
Kaivostoiminnan luvanvaraisuus
Kaivoksen perustamiseen ja kaivostoiminnan harjoittamiseen on oltava lupa (kaivoslupa).

17 §
Kaivosluvan oikeusvaikutukset

Hyödyntämisoikeus on ehdollinen sillä edellytyksellä, että riittävin selvityksin on osoitettu ettei hyödyntämisestä aiheudu oleellisia haittoja luonnolle, ympäristölle, vesistöille, elinkeinoille ja asianosaisille. Kaivoslupa oikeuttaa hyödyntämään:

kaivosalueella tavatut kaivosmineraalit; 1)

kaivostoiminnassa sivutuotteena syntyvän orgaanisen ja epäorgaaninen pintamateriaalin, ylijäämäkiven ja rikastushiekan (kaivostoiminnan sivutuote); 2)

muut kaivosalueen kallio- ja maaperään kuuluvat aineet siltä osin kuin niiden käyttö on tarpeen kaivostoimintaan kaivosalueella. 3)

Kaivoslupa oikeuttaa lisäksi malminetsintään kaivosalueella sen mukaan kuin 11 §:ssä säädetään ja kaivosluvassa tarkemmin määrätään.

18 §
Kaivosluvan haltijan velvollisuudet

Kaivosluvan haltija on velvollinen huolehtimaan siitä, että:

kaivostoiminnasta ei aiheudu haittaa ihmisten terveydelle tai vaaraa yleiselle turvallisuudelle; 1)


2) kaivos- ja malminrikastustoiminnasta ei aiheudu huomattavaa haittaa yleiselle tai yksityiselle edulle, eikä yleisen tai yksityisen edun loukkausta;

3) kaivos- ja malminrikastustoiminnasta ei kokonaisuutenaan tarkastellen aiheudu vesipuitedirektiivissä kiellettyjä haittoja vesistöille ja kalastolle;

4) louhinnassa ja hyödyntämisessä ei tapahdu kaivosmineraalien ilmeistä tuhlausta;

5) kaivoksen ja esiintymän mahdollista tulevaa käyttöä ja louhimistyötä ei vaaranneta tai vaikeuteta;

6) haitalliset ympäristövaikutukset ennaltaehkäistään ja minimoidaan;

7) kaivoksen sulkemisen jälkeisestä jälkihoidosta huolehditaan ympäristöturvallisuus huomioiden.

Kaivosluvan haltija on velvollinen vähintään vuosittain toimittamaan kaivosviranomaiselle selvityksen esiintymän hyödyntämisen laajuudesta ja tuloksista sekä ilmoittamaan, jos tiedot mineraalivarannoista muuttuvat ja/tai 1 momentin alakohtien 1-7 mukaisissa seikoissa on tapahtunut olennaisia muutoksia.

Viranomaisilla on velvollisuus valvoa näytteiden ottoa ja oikeus ottaa maaperänäytteitä. Kaivostoiminnan ja malminetsinnän tulosten kuten kairasydänten ja kiviaineen koostumustietojen tulee olla julkista tietoa heti tulosten selvittyä, jotta hanketta ja sen mahdollisia vaikutuksia voidaan paremmin arvioida ja valvoa yleisen hyödyn, ympäristövaikutusten ja turvallisuuden näkökulmasta.

Mikäli viranomainen havaitsee puutteita kaivosluvan haltija velvollisuuksien noudattamisessa, tulee kaivosluvan edellytykset arvioida 69§:n ja 70§:n mukaisesti.

Tarkempia säännöksiä kaivosviranomaiselle toimitettavista tiedoista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

19 §
Kaivosalue ja kaivoksen apualue

Kaivosalueen on oltava yhtenäinen alue, ja sen tulee suuruudeltaan ja muodoltaan olla sellainen, että turvallisuutta, kaivostoiminnan sijoittamista ja kaivostekniikkaa koskevat vaatimukset täyttyvät. Kaivosalue ei saa olla suurempi kuin mitä kaivostoiminta välttämättä edellyttää ottaen huomioon kysymyksessä olevan esiintymän laatu ja laajuus.

Kaivoksen apualueeksi voidaan myöntää sellainen kaivostoiminnan kannalta välttämätön kaivosalueen vieressä sijaitseva alue, joka on tarpeen teitä, kuljetuslaitteita, voima- tai vesijohtoja, viemäreitä, vesien käsittelyä tai riittävään syvyyteen maan pinnasta louhittavaa kuljetusväylää varten.

Kaivosalueen ja kaivoksen apualueen sijainti on suunniteltava siten, että niistä ei aiheudu yleisen tai yksityisen edun loukkausta. Alueiden muodostaminen vaatii hyväksytyn oikeusvaikutteisen kaavan.


---
31 §
Luvan hakeminen

Malminetsintälupaa, kaivoslupaa ja kullanhuuhdontalupaa saa hakea elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetun lain (122/1919) 1 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettu:
luonnollinen henkilö, joka on täysi-ikäinen, ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei holhoustoimesta annetun lain (442/1999) nojalla ole rajoitettu; 1)
oikeushenkilö. 2)

Lisäksi tässä laissa säädetyin edellytyksin malminetsintälupaa saa hakea valtion laitos.

Kaivosaluelunastuslupaa saa hakea se, jolla on kaivoslupa kyseisen esiintymän hyödyntämistä varten.

32 §
Etuoikeusjärjestys

Etuoikeus malminetsintälupaan, kaivoslupaan ja kullanhuuhdontalupaan on sillä, joka on ensimmäisenä hakenut lupaa 34 §:ssä säädetyllä tavalla, mikäli lupa on myönnetty.

Malminetsintälupahakemuksen valmistelua varten hakija voi hakea etsintätyötä varten määräaikaisen luvan kaivosviranomaiselta. Etsintätyöhön perustuva etuoikeus on voimassa, kun lupahakemus on tehty 34 §:ssä säädetyllä tavalla eikä lupahakemuksen hyväksymiselle ole tässä laissa säädettyä estettä. Etuoikeuden voimassaolo päättyy, kun kaivosviranomaisen lupahakemuksesta tekemä päätös (etsintätyö) raukeaa tai se peruutetaan.

Jos kaivoslupaa haetaan malminetsintäalueella olevaan esiintymään, on tämän pykälän 1 momentista poiketen etuoikeus kaivoslupaan malminetsintäluvan haltijalla, jos tämä tekee kaivoslupahakemuksen 34 §:ssä säädetyllä tavalla ennen malminetsintäluvan raukeamista tai peruuttamista.

33 §
Lupaviranomaiset

Valtioneuvosto ratkaisee kaivosaluelunastuslupa-asian ja uraanin tai toriumin tuottamista koskevan kaivoslupa-asian.

Ympäristölupaviranomainen ratkaisee malminetsintälupia ja kullanhuuhdontalupia sekä muita kuin 1 momentissa tarkoitettuja kaivoslupia koskevat asiat.

34 §
Lupahakemus

Malminetsintälupaa, kaivoslupaa ja kullanhuuhdontalupaa koskeva hakemus on toimitettava lupaviranomaiselle.

Lupahakemuksessa on esitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen ja luotettava kokonaisselvitys hankkeen hyödyistä ja aiheutuvista haitoista:

1) hakijasta sekä hakijan edellytyksistä harjoittaa haettuun lupaan perustuvaa toimintaa, mukaan lukien hakijan vakavaraisuus, toimintahistoria, osoitus osaamisesta ja vastuiden hoitamisesta sekä sosiaalisen toimiluvan saamisen edellytyksistä;

2) hakemuksen kohteena olevasta alueesta ja sen kaavoitustilanteesta sekä alueen käyttöä koskevista rajoituksista ja kaavoituksellisten reunaehtojen huomioon ottamisesta;

3) niistä, joiden etua, oikeutta tai velvollisuutta asia saattaa koskea (asianosainen);

4) hankkeesta asianosaisille sekä yleiselle ja yksityisille eduille aiheutuvat haitat ja niiden vähentämistoimenpiteet;

5) toiminnan edellytyksistä (mukaan luettuna satelliittilouhoksien toiminta):
a) erityisesti alustava arvio alueella olevista kaivosmineraaleista ja mihin arvio perustuu, kun kyse on malminetsintälupahakemuksesta;
b) erityisesti esiintymän hyödyntämiskelpoisuudesta, kun kyse on kaivoslupahakemuksesta;

6) toimintaa koskevista suunnitelmista;

7) toiminnan ympäristö- ja muista vaikutuksista (mukaan luettuna satelliittilouhoksien toiminta) ottaen huomioon suunniteltujen toimenpiteiden laatu ja laajuus; selvitystä ei kuitenkaan vaadita siltä osin kuin vaaditut tiedot sisältyvät 3 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun ympäristövaikutusten arviointiselostukseen;

8) toiminnan vesistövaikutuksista ja jäteveden puhdistamoratkaisusta ja vesistöön laskettavan jäteveden ominaisuuksista huomioiden vesipuitedirektiivin vaatimukset.

9) toiminnan hallittuun keskeyttämismahdollisuuteen ja siihen liittyvistä toimenpiteistä jälkitoimenpiteineen;

10) toiminnan lopettamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä sekä jälkitoimenpiteistä

11) kaivoshankkeen vesi- ja ympäristöluvat.

Lupahakemukseen on liitettävä:

viranomaisen todistukset, rekisterinotteet ja vastaavat asiakirjat, joilla varmennetaan hakemuksessa esitettyjen tietojen sekä säädettyjen vaatimusten huomioon ottaminen; 1)
tarvittaessa selvitys luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitetusta arvioinnista ja ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) mukainen ympäristövaikutusten arviointiselostus; 2)
tiivistelmä hakemuksessa ja sen liitteissä esitetyistä tiedoista. 3)

Lupahakemukseen on liitettävä riittävä hyöty/haitta -selvitys, jossa luotettaviin selvityksiin perustuen on esitetty kattava koosteselvitys hankkeen hyödyistä ja haitoista lupaharkinnan perustaksi, mukaan luettuna ympäri. Tässä laissa määritelty lupaviranomainen, jonka hallintoalueelle etsintä sijoittuu, toimii hyöty/haitta -selvityksen tilaajana. Toiminnanharjoittaja vastaa selvityksen kustannuksista. Viranomainen on velvollinen ennalta ilmoittamaan selvityksen hinnaston. Tarkempia säännöksiä lupahakemuksesta ja hyöty/haitta -selvityksestä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Jos käynnissä olevan kaivoshankkeen lupaehdot tai lainsäädäntö muuttuvat, lupa tulee ehdollistaa ja ottaa uuteen käsittelyyn.

Jos samaan esiintymään on aiemmin haettu malminetsintälupaa niin, että kunta (tai kunnat), jonka alueella esiintymä sijaitsee, on ottanut kielteisen kannan esiintymän hyödyntämiseen ja edellisen lupaprosessin päättymisestä on alle 15 vuotta, ei samaan esiintymään ole mahdollista hakea malminetsintälupaa ilman kunnan/kuntien erikseen tekemää puoltavaa päätöstä hankkeelle.

---

40 §
Lupahakemuksesta tiedottaminen

Lupaviranomaisen on tiedotettava malminetsintälupaa, kaivoslupaa ja kullanhuuhdontalupaa koskevasta hakemuksesta kuuluttamalla siitä vähintään 90 päivän ajan ilmoitustaulullaan sekä asianomaisten kuntien ilmoitustauluilla. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettava ainakin yhdessä toiminnan vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä, jollei asian merkitys ole vähäinen tai ilmoittaminen on muutoin ilmeisen tarpeetonta. Kuuluttamisesta säädetään muutoin julkisista kuulutuksista annetussa laissa (34/1925).

Kuulutuksesta on annettava erikseen tieto niille asianosaisille, joita asia erityisesti koskee. Kaikille haetun malminetsintäalueen maanomistajille täytyy ilmoittaa henkilökohtaisesti lupahakemuksen jättämisestä. Lisäksi hakemuksesta on tiedotettava ilmoittamalla siitä sellaisessa viestimessä, josta vastaanottajien voidaan otaksua parhaiten saavan tiedon.

Yhteisen alueen järjestäytymättömälle osakaskunnalle tiedotetaan hakemuksesta antamalla siitä tieto yhteisaluelain (758/1989) 26 §:n 4 momentissa tarkoitetulle edustajalle. Jollei tällaista edustajaa ole nimetty, tieto toimitetaan jollekin osakkaalle ja hakemuksesta tiedotetaan lisäksi 1 momentin mukaisesti kuulutuksella sanomalehdessä.

Tarkempia säännöksiä kuulutukseen sisällytettävistä asioista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

---

43 §
Uraanin tuottamista koskeva lupahakemus

Uraanin tai toriumin tuottamista koskeva kaivoslupahakemus, myös sivutuotantona, ja samaa toimintaa tarkoittava ydinenergialain mukainen lupahakemus käsitellään yhdessä ja ratkaistaan samalla valtioneuvoston päätöksellä.

Uraanin tai toriumin tuottamista koskeva kaivos- ja malminrikastustoiminta luetaan ydinenergialaissa ydinenergian käytöksi, joka tarvitsee paikallisen kunnan ja vaikutusalueen kuntien puoltavan lausunnon ennen kuin valtioneuvosto voi tehdä asiasta päätöstä.

Mikäli uraanin tai toriumin tuottamislupaa haetaan jo toimivaan kaivokseen, on lupaharkinnan yhteydessä selvitettävä myös aikaisempaan kaivoslupaan tarvittavat muutokset.
Lisäksi lupamenettelystä säädetään ydinenergialain 23 §:ssä.

44 §
Varausilmoitus

[Eduskunnan tulisi harkita tulisiko varausilmoitukseen perustuvasta käytännöstä saada etuoikeus malminetsintään varausilmoituksen kautta luopua. Mikäli tämä ei ole tarkoituksenmukaista yleisen ja yksityisen edun kannalta 44 § tulee muotoilla seuraavasti:]

Varausilmoitus on toimitettava kaivosviranomaiselle sekä kunnalle ja
maanomistajille. Ilmoituksessa on esitettävä kuukauden sisään varauksesta tarpeellinen ja luotettava selvitys:
varaajasta; 1)
alueesta, jota etuoikeuden varaus koskee ( 2)varausalue);
tutkimussuunnitelman laadinnasta ja muista malminetsintälupahakemusta valmistelevista toimenpiteistä sekä niiden aikataulusta; 3)
4) etsintätyöstä ja sen aikataulusta ja kohdentumisesta
5) toiminnan tavoitteista ja rahoittajasta;

Tietojen muuttuessa selvitys päivitetään samoin kuukauden sisään. Varauksesta peritään maksu, joka on vuosittain vähintään 20 euroa hehtaarilta. [Nykyisen kaivoslain 75 § ja 76 § päivitetään vastaavasti]

Varausilmoitus ei saa koskea aluetta, joka kuuluu malminetsintäalueeseen, kaivosalueeseen tai kullanhuuhdonta-alueeseen taikka sijaitsee yhtä kilometriä lähempänä tällaista aluetta, joka kuuluu muulle kuin hakijalle tässä laissa tarkoitetun luvan perusteella.

Varausilmoitus ei myöskään saa koskea aiemmin varausalueena ollutta aluetta, ennen kuin vuosi on kulunut varauspäätöksen raukeamisesta tai peruuttamisesta.

Varausilmoitus ei saa sijaita alueella, joka on ristiriidassa tämän lain lupaharkinnan kanssa. Hakijan on huomioitava muun muassa 46 §:n rajoitteet ennen hakemuksen jättämistä.

Kaivosviranomainen tekee arvion siitä, onko varauksen myöntämiselle perusteet arvioiden yleisen ja yksityisen edun ja haitat.

Varauksesta on tiedotettava kunnan asukkaita ja päättäjiä, muun muassa tiedottamalla kunnan ilmoitustaululla, verkkosivuilla sekä muilla olennaisilla viestintäkanavilla.

Varauksen voimassaoloajasta säädetään erikseen.
Tarkempia säännöksiä varauskäytännöstä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

6 luku
Lupaharkinta

45 §
Lupaharkinnan perusteet

Kaivosviranomainen toimii lupaviranomaisena, jonka on hallintolain 31 §:n velvoitteen mukaisesti hankittava riittävät tässä laissa edellytetyt selvitykset lupaharkintaa varten. Riittävien selvitysten toimittaminen on luvanhakijan vastuulla. Kaivoslupaharkinnassa otetaan huomioon malminetsintälupien, kullanhuuhdontalupien ja kaivoslupien yhteisvaikutukset.

Malminetsintälupa, kaivoslupa ja kullanhuuhdontalupa myönnetään, jos hakija osoittaa, että tässä laissa säädetyt edellytykset täyttyvät eikä luvan myöntämiselle ole tässä laissa säädettyä estettä.

Sen lisäksi mitä 2 momentissa säädetään tulee lupaharkinnassa esittää perusteltu hyöty/haitta arviointiin perustuva päätelmä, että hankkeen edut kansallisesti Suomessa ylittävät sen haitat, tai hanke on hylättävä.

Kaivoslupahakemusvaiheessa on kuultava kunnan ja vaikutusalueen jäseniä ja tiedotettava hakemuksesta riittävällä tavalla.

46 §
Malminetsintäluvan ja kullanhuuhdontaluvan myöntämisen esteet

Malminetsintälupaa ja kullanhuuhdontalupaa ei saa myöntää:

1) 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulle alueelle;

2) 9 §:n 4 momentissa tarkoitetulle alueelle;

3) aiemmin malminetsintäalueena olleelle alueelle ennenkuin malminetsintäluvan raukeamisesta tai peruttamisesta on kulunut kolme vuotta;

kolme vuotta on kulunut siitä, kun kaivostoiminnan lopettamispäätös on tullut lainvoimaiseksi; 4) aiemmin kaivosalueena olleelle alueelle, ennen kuin

kaivosalueeseen tai kullanhuuhdonta-alueeseen tai josta on tehty varausilmoitus (621/2011) 44 §:ssä säädetyllä tavalla; 5) alueelle, joka kuuluu malminetsintäalueeseen,

6) alueelle, jossa luvan mukainen toiminta vaikeuttaisi oikeusvaikutteisen kaavan toteuttamista tai olisi elinkeinojen yhteensovittamisperiaatteiden tai kaavoituksellisten reunaehtojen vastainen;

7) alueelle, jonka osalta kunta, vaikutusalueen kunnat tai maakunta esittävät luvan kieltämistä kaavoituksesta johtuvasta tai muusta alueiden käyttöön liittyvästä syystä;

8) alueelle, joka sisältää tai jonka läheisyydessä on muita erityisiä yhteensopimattomia käyttötarkoituksia tai toimintoja kuten kansallispuistoja tai kulttuurihistoriallisia arvoja;

9) luonnonsuojelulain 10§:n mukaisille luonnonsuojelualueille ja 64 §:n mukaisille Natura 2000 -verkoston alueille tai edellä mainittujen alueiden vaikutusalueelle niin, että alueiden perustana olevat luonnonsuojeluarvot ovat vaarassa heikentyä;

10) mikäli malminetsinnän ja kaivoslupien yhteisvaikutus ei ole suojelualueiden kestävän säilyttämisen periaatteiden mukaista;

11) alueelle, jossa suojeltavien lajien elinkelpoisuudelle aiheutuisi haittaa,

12) alueelle, jossa enemmistö maanomistajista vastustaa luvan myöntämistä;

13) alueelle, jossa malminetsinnän tai kaivostoiminnan arvioidaan aiheuttavan aluetaloudellista, sosiaalista tai yhteiskunnallista haittaa enemmän kuin hyötyä;

14) alueelle, jossa malminetsinnän tai kaivostoiminnan haittojen arvioidaan olevan merkittäviä ympäristölle;

laajuuden johdosta taikka hakemuksen käsittelyn yhteydessä ilmenneistä muista syistä hakijalla ei ole edellytyksiä tai ilmeisesti tarkoitustakaan ryhtyä luvan mukaiseen toimintaan, taikka hakija on aikaisemmin olennaisesti laiminlyönyt tähän lakiin perustuvia velvollisuuksia; laiminlyöntien olennaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon erityisesti laiminlyöntien suunnitelmallisuus, niiden kesto ja toistuvuus sekä laiminlyönneistä aiheutuneiden vahinkojen määrä. 15) jos on painavia perusteita epäillä, että haetun alueen

Luvan myöntämisen esteenä ei myöskään pidetä sellaista asumiseen tai työntekoon tarkoitettua rakennusta tai muuta tilaa, joka on kaivostoimintaa tai kullanhuuhdontaa varten ja sijaitsee kaivosalueella tai kullanhuuhdonta-alueella.

Malminetsintälupaa ei saa myöntää, ellei alueella voida perustellusti arvioida olevan kaivosmineraaleja.

Malminetsinnästä ei saa aiheutua haittaa ihmisten terveydelle tai yleiselle turvallisuudelle, vakavaa haittaa muulle elinkeinotoiminnalle taikka maisemallisten tai luonnonsuojeluarvojen heikentymistä.

47 §
Kaivosluvan myöntämisen edellytykset

Esiintymän tulee olla kooltaan, pitoisuudeltaan ja teknisiltä ominaisuuksiltaan hyödyntämiskelpoinen.

3§:stä ja 46 §:sta johtuvat lupa- ja muut vaikutukset ja rajoitukset tulee olla huomioitu kaivosluvassa.

Esiintymä on hyödyntämiskelpoinen vain mikäli luotettaviin selvityksiin perustuen osoitetaan, että hyödyntämisestä aiheutuu yhteiskunnallisesti, aluetaloudellisesti ja paikallisesti enemmän hyötyä kuin haittaa. Selvityksien luotettavuuden takaamiseksi kohde-esiintymän sekä hyöty- että haittamineraalien pitoisuudet ja ominaisuudet on otettava riittävällä tavalla huomioon hyöty/haitta -selvityksessä, jossa on myös arvioitava hankkeesta luonnolle, ympäristölle, vesistölle ja muille elinkeinoille aiheutuvat haitat.

Kaivosluvan myöntämisen edellytyksenä on kunnan hyväksyntä sekä toiminnalle osoitettu hyväksytty oikeusvaikutteinen kaava. Kaivosviranomaisen lupaharkinnassa on kuultava vaikutusalueen kuntia ja jäseniä riittävän laajasti.

Kaivoslupaa ei voida myöntää sellaiselle kaivannaistoiminnalle, jonka sivutuotteena syntyisi uraania, arseenia tai asbestia.

Kaivosalue ja kaivoksen apualue eivät saa sijaita alueella, jolle ei 46 §:n 1 momentin 1—16 kohdan mukaan voida myöntää malminetsintälupaa eikä kullanhuuhdontalupaa.

Kaivoslupa voidaan kuitenkin myöntää 46 §:n 1 momentin 1—4 kohdassa tarkoitetusta esteestä huolimatta, jos 46 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät.

Kaivosalueen ja kaivoksen apualueen suhde muuhun alueiden käyttöön tulee olla selvitetty.

Toiminnanharjoittajan täytyy maksaa ennen kaivosluvan mukaisen toiminnan harjoittamisen aloitusta 108 § määritelty konkurssirahastomaksu sekä asettaa 108 § määritellyt vakuudet.

48 §
Kaivosluvan myöntämisen esteet
Kaivoslupaa ei saa myöntää, jos on painavia perusteita epäillä, että hakemuksen käsittelyn yhteydessä ilmenneistä syistä hakijalla ei ole edellytyksiä tai ilmeisesti tarkoitustakaan huolehtia kaivostoiminnan aloittamisesta, taikka hakija on aikaisemmin olennaisesti laiminlyönyt tähän lakiin perustuvia velvollisuuksia. Laiminlyöntien olennaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon erityisesti laiminlyöntien suunnitelmallisuus, niiden kesto ja toistuvuus sekä laiminlyönneistä aiheutuneiden vahinkojen määrä.
Vaikka kaivosluvan myöntämisen edellytykset täyttyvät eikä luvan myöntämiselle ole tässä laissa säädettyä estettä, lupaa ei saa myöntää, jos kaivostoiminta aiheuttaa vaaraa yleiselle turvallisuudelle, aiheuttaa huomattavia vahingollisia ympäristövaikutuksia, luonnonsuojelulain 10§:n mukaisilla luonnonsuojelualueilla ja 64 §:n mukaisilla Natura 2000 -verkoston alueella tai edellä mainittujen alueiden vaikutusalueella niin alueiden perustana olevat luonnonsuojeluarvot vaarantuvat heikentyä tai, että kaivostoiminta heikentää merkittävästi paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja eikä mainittua vaaraa tai vaikutuksia voida lupamääräyksin poistaa.

Kaivoslupaa ei saa myöntää, jollei 46 §:n 1 momentin 1—16 kohdan mukaan voida myöntää malminetsintälupaa eikä kullanhuuhdontalupaa.
Kaivosluvan myöntämisen edellytyksenä on kunnan hyväksyntä sekä toiminnalle osoitettu hyväksytty oikeusvaikutteinen kaava. Kaivosviranomaisen lupaharkinnassa on kuultava vaikutusalueen kuntia ja jäseniä.

49 §
Käyttöoikeutta koskeva harkinta

Kaivosaluelunastuslupa voidaan myöntää, jos kaivoshanke on yleisen tarpeen vaatima ja kaivosalue täyttää 19 §:ssä säädetyt edellytykset. Yleisen tarpeen vaatimusta arvioidaan erityisesti kaivoshankkeen paikallis- ja aluetaloudellisten sekä työllisyysvaikutusten ja yhteiskunnan raaka-ainehuollon tarpeen perusteella huomioiden ympäristönsuojelun näkökulmat.

Kaivosluvassa voidaan myöntää rajoitettu käyttö- tai muu oikeus kaivoksen apualueeseen, jos muualla laissa ei toisin säädetä ja apualue täyttää 19 §:ssä säädetyt edellytykset. Oikeus voidaan myöntää vain siltä osin kuin alueelle suunniteltujen toimintojen sijoittamista ei muutoin voida järjestää.

Käyttöoikeutta koskevassa harkinnassa huomioidaan mitä on säädetty tässä laissa. Lupaharkinnassa on otettava huomioon, mitä 31 §:ssa, 46 §:ssa ja 47 §:ssa säädetään kaivosalueesta ja kaivoksen apualueesta malminetsinnän ja kaivosluvan myöntämisen edellytyksenä.


50 §
Luvan myöntämisen esteet saamelaisten kotiseutualueella, koltta-alueella ja erityisellä poronhoitoalueella

Malminetsintälupaa, kaivoslupaa ja kullanhuuhdontalupaa ei saa myöntää, jos luvan mukainen toiminta:

muiden käyttömuotojen kanssa olennaisesti heikentäisi saamelaisten kotiseutualueella edellytyksiä harjoittaa perinteisiä saamelaiselinkeinoja taikka muutoin ylläpitää ja kehittää saamelaiskulttuuria; 1) yksin tai yhdessä muiden vastaavien lupien tai alueiden

2) heikentäisi olennaisesti kolttien elinolosuhteita ja mahdollisuuksia harjoittaa elinkeinoja koltta-alueella;

3) aiheuttaisi erityisellä poronhoitoalueella huomattavaa haittaa poronhoidolle.

Valtion viranomaisten tulee neuvotella saamelaisten kanssa suunnitelmistaan, jotka tulee tarvittaessa sopeuttaa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 27 artiklan vaatimuksiin. Valtion on otettava alueella samanaikaisesti tapahtuva eri viranomaisten toiminta kokonaisvaltaisesti huomioon.

Alueella aikaisemmin toteutettujen toimenpiteiden vaikutukset tulee ottaa kumulatiivisesti huomioon arvioitaessa vireillä olevan hankkeen vaikutuksia saamelaisten mahdollisuuksiin harjoittaa kulttuuriaan.

Lupa voidaan kuitenkin myöntää 1 momentissa tarkoitetusta esteestä huolimatta, jos este on saamelaiskäräjien, paliskuntien ja lupaviranomaisen yhteisellä allekirjoitetulla sopimuksella todettu voitavan poistaa lupamääräyksin.

50 § a
Luvan myöntämisen esteet muulla poronhoitoalueella

Malminetsintälupaa, kaivoslupaa ja kullanhuuhdontalupaa ei saa myöntää, jos luvan mukainen toiminta:

1) yksin tai yhdessä muiden vastaavien lupien tai alueiden muiden käyttömuotojen kanssa aiheuttaisi poronhoitoalueella olennaisten hankkeen arvioitujen vaikutusten alaisuuteen kuuluvien oikeudenomistajien arvion mukaan huomattavaa haittaa poronhoidolle.

2) heikentäisi olennaisten hankkeen arvioitujen vaikutusten alaisuuteen kuuluvien oikeudenomistajien arvion mukaan alueella olennaisesti paikallisten asukkaiden elinolosuhteita ja mahdollisuuksia harjoittaa kulttuuriaan.

Lupa voidaan kuitenkin myöntää 1 momentissa tarkoitetusta esteestä huolimatta, jos este on riittäviin selvityksiin perustuen ja paikallisen paliskunnan antaman kirjallisen lausunnon mukaan mahdollista poistaa yksilöidyillä lupamääräyksillä.

51 §
Malminetsintäluvassa annettavat määräykset

Malminetsintäluvassa on määrättävä malminetsintäalueen sijainti ja rajat.

Malminetsintäluvassa on annettava yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset:

1) malminetsintätutkimusten ajankohdista ja menetelmistä sekä malminetsintään liittyvistä laitteista ja rakennelmista;

2) poronhoidolle aiheutuvien haittojen välttämiseksi ja vähentämiseksi erityisellä poronhoitoalueella;

3) toiminnalla vaaranneta saamelaisten asemaa alkuperäkansana saamelaisten kotiseutualueella ja kolttien kolttalain mukaisia oikeuksia koltta-alueella; sen varmistamiseksi, ettei luvassa tarkoitetulla

3.1) sen varmistamiseksi, ettei luvassa tarkoitetulla toimilla vaaranneta oikeudenomistajien oikeuksia saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella;

4) tutkimustöitä ja -tuloksia koskevasta selvitysvelvollisuudesta;

5) jälkitoimenpiteistä ja ajankohdasta, jolloin jälkitoimenpiteitä koskeva ilmoitus on viimeistään tehtävä;

6) kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmasta ja sen noudattamisesta;

7) velvollisuudesta ilmoittaa tutkimustöistä asianomaiselle toimialallaan yleistä etua valvovalle viranomaiselle;

8) malminetsintäalueen koon pienentämisen aikataulusta;

9) vakuudesta 10 luvun mukaisesti;

10) muista malminetsintää ja malminetsintäalueen käyttöä koskevista seikoista sen varmistamiseksi, ettei toiminnasta aiheudu tässä laissa kiellettyä seurausta;

11) muista yleisen ja yksityisen edun kannalta välttämättömistä ja luvan edellytysten toteuttamiseen liittyvistä seikoista.

52 §
Kaivosluvassa annettavat määräykset

Kaivosluvassa on määrättävä muodostettavan kaivosalueen ja kaivoksen apualueen sijainti ja rajat ottaen huomioon, mitä 19, 46 ja 47 §:ssä säädetään, sekä kaivoksen apualuetta koskevien käyttö- ja muiden erityisten oikeuksien sisältö. Lupaviranomainen voi tehdä hakemuksessa esitettyyn kaivosalueeseen tai kaivoksen apualueeseen sellaisia sijaintia ja rajoja koskevia muutoksia, jotka ovat tämän lain säännökset huomioon ottaen tarpeellisia.

Kaivosluvassa tulee asettaa määräaika, jonka kuluessa kaivosluvan haltijan on ryhdyttävä kaivostoimintaan tai muuhun sellaiseen valmistavaan työhön, joka osoittaa luvanhaltijan vakavasti pyrkivän varsinaiseen kaivostoimintaan. Määräaika voi olla enintään kymmenen vuotta luvan lainvoimaiseksi tulosta.

Kaivosluvassa on annettava riittäviin selvityksiin perustuen yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset:

välttämiseksi tai rajoittamiseksi sekä ihmisten terveyden ja yleisen turvallisuuden varmistamiseksi; 1) kaivostoiminnasta aiheutuvien haitallisten vaikutusten

2) toimenpiteistä, joilla varmistetaan, että kaivostoiminnassa ei harjoiteta ilmeistä kaivosmineraalien tai muiden uusiutumattomien luonnonvarojen tuhlausta taikka kaivoksen mahdollista tulevaa käyttöä ja louhimistyötä ei vaaranneta tai vaikeuteta;

3) esiintymän hyödyntämisen laajuutta ja tuloksia sekä toiminnasta aiheutuvaa haittaa koskevasta selvitysvelvollisuudesta;

4) poronhoidolle aiheutuvien haittojen vähentämiseksi poronhoitoalueella;

5) sen varmistamiseksi, ettei luvassa tarkoitetulla toiminnalla vaaranneta saamelaisten asemaa alkuperäiskansana saamelaisten kotiseutualueella ja kolttien kolttalain mukaisia oikeuksia koltta-alueella;

5.1) sen varmistamiseksi, ettei luvassa tarkoitetulla toimilla vaaranneta vähemmistöryhmien oikeuksia;

6) vaadittavat vakuudet kaivostoiminnasta aiheutuvista haittojen korvauksiin häiriötilanteiden, maksukyvyttömyystilanteiden, sekä toiminnan lopettamisen ja jälkitoimenpiteiden johdosta;

7) lupamääräysten tarkistamiseen liittyvien selvitysten toimittamiseen asetettavasta määräajasta;

koskevista seikoista sen varmistamiseksi, ettei toiminnasta aiheudu tässä laissa kiellettyä seurausta; 8) muista kaivosluvan nojalla tapahtuvaa toimintaa

9) muista yleisen ja yksityisen edun kannalta välttämättömistä ja luvan edellytysten toteuttamiseen liittyvistä seikoista.

---

55 §
Varausilmoituksen ratkaiseminen (Poistuva pykälä)

[Eduskunnan tulisi harkita tulisiko varausilmoitukseen perustuvasta käytännöstä saada etuoikeus malminetsintään varausilmoituksen kautta luopua. Mikäli tämä ei ole tarkoituksenmukaista yleisen ja yksityisen edun kannalta 55 § tulee muotoilla 44 §:n uuden muotoilun mukaisesti.]

---

7 luku
Lupapäätös ja sen voimassaolo

58 §
Lupapäätöksestä tiedottaminen

Lupaviranomaisen on toimitettava malminetsintälupaa, kaivoslupaa ja kullanhuuhdontalupaa koskeva päätös hakijalle.

Lupaviranomaisen on toimitettava jäljennös päätöksestä niille, jotka ovat tätä erikseen pyytäneet, sekä niille kunnille, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille ja muille viranomaisille, joille asiasta sen käsittelyn aikana on annettu tieto tai joilta on pyydetty lausunto. Kaivosluvan myöntämistä koskevasta päätöksestä on viipymättä toimitettava jäljennös Säteilyturvakeskukselle ja toimivaltaiselle maanmittaustoimistolle.

Jos päätös kohdistuu saamelaisten kotiseutualueelle tai se koskee 38 §:n 2 momentissa tarkoitettua hanketta, on jäljennös päätöksestä toimitettava saamelaiskäräjille. Koltta-alueelle kohdistuvasta päätöksestä on toimitettava jäljennös kolttien kyläkokoukselle ja erityiselle poronhoitoalueelle kohdistuvasta päätöksestä jäljennös asianomaiselle paliskunnalle.

Lupaviranomaisen on ilmoitettava päätöksen antamisesta niille, jotka ovat tehneet muistutuksen asiassa tai ovat ilmoitusta erikseen pyytäneet, sekä niille asianosaisille, joita asia erityisesti koskee. Jos päätöksestä on ilmoitettava yli kolmellekymmenelle tiedossa olevalle henkilölle tai kun henkilöiden lukumäärää ei tiedetä, sovelletaan vastaavasti, mitä lupahakemuksesta tiedottamisesta 40 §:n 2 momentissa säädetään. Jos päätöksestä on annettava tieto yhteisen alueen järjestäytymättömälle osakaskunnalle, sovelletaan, mitä lupahakemuksesta tiedottamisesta 40 §:n 3 momentissa säädetään.

Jos muistutuskirjelmässä on useita allekirjoittajia, riittää, että jäljennös päätöksestä toimitetaan tai tieto sen antamisesta ilmoitetaan muistutuksen ensimmäiselle allekirjoittajalle.

Lupaviranomaisen on huolehdittava, että kunnat, joiden alueita päätös koskee, julkaisevat viipymättä tiedon päätöksestä siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa säädetään. Lupaviranomaisen on lisäksi julkaistava tieto päätöksestä ainakin yhdessä päätöksessä tarkoitetun toiminnan vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä, jollei asian merkitys ole vähäinen tai sen julkaiseminen on muutoin ilmeisen tarpeetonta.

Lupaviranomaisen on huolehdittava, että malminetsintälupaa, kaivoslupaa ja kullanhuuhdontalupaa koskevasta päätöksestä tehdään merkintä kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetussa laissa (453/2002) tarkoitettuun kiinteistötietojärjestelmään.

---

60 §
Malminetsintäluvan määräaikaisuus

Malminetsintälupa on voimassa enintään kaksi vuotta päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.
Kaivosviranomaisen on malminetsintäluvan voimassaoloajan pituutta harkitessaan otettava huomioon erityisesti:

tutkimussuunnitelman toteuttamiseksi tarpeellinen aika; 1)

yleiselle tai yksityiselle edulle aiheutuvien vahinkojen ja haittojen rajoittaminen ja vähentäminen. 2)

61 §
Malminetsintäluvan voimassaolon jatkaminen

Malminetsintäluvan voimassaoloa voidaan jatkaa enintään kaksi vuotta kerrallaan siten, että lupa on voimassa yhteensä enintään kuusi vuotta. Jos lupaehdot tai lainsäädäntö muuttuvat, malminetsintälupa tulee ehdollistaa ja ottaa uuteen käsittelyyn.

Malminetsintäluvan voimassaolon jatkamisen edellytyksenä on, että:

1) Luotettaviin selvityksiin perustuen hakija on osoittanut, että malminetsinnästä on aiheutunut ja perustellusti voidaan arvioida että myös luvan jatkamisesta aiheutuu yhteiskunnallisesti, aluetaloudellisesti ja paikallisesti enemmän hyötyä kuin haittaa;

2) Hakija on esittänyt perustellut tarkennusehdotukset yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisten määräysten tarkentamisesta ajan tasalle;

3) Malminetsintä on ollut tehokasta ja järjestelmällistä;

4) Esiintymän hyödyntämismahdollisuuksien selvittäminen edellyttää jatkotutkimuksia;

5) Luvanhakija on noudattanut tässä laissa säädettyjä velvollisuuksia ja annettuja lupamääräyksiä.

62 §
Kaivosluvan määräaikainen tarkistaminen ja määräaikaisuus
Kaivoslupa myönnetään määräajaksi. Määräajan pituudessa huomioidaan esiintymän laatu ja laajuus, hakijan edellytykset huolehtia kaivostoiminnan aloittamisesta sekä muut hakemuksen käsittelyn yhteydessä ilmenneet seikat. Määräaikainen kaivoslupa voi olla kerrallaan voimassa enintään kahdeksan vuotta päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Lupaviranomaisen on tarkistettava kaivosluvan määräyksiä vähintään viiden vuoden välein. Lupaviranomaisen on ilmoitettava tarkistusväli luvassa. Välttämättömän yleisen tai yksityisen edun turvaamiseksi taikka muusta erityisestä syystä kaivosluvan määräyksiä voidaan määrätä tarkistettavaksi määräajoin.

Lupamääräysten tarkistamisen yhteydessä on tarkistettava ajan tasalle kaivosluvan perusteena oleva toiminnan Hyöty/Haitta -selvitys. Mikäli haittojen todetaan kasvaneen alkuperäisen lupapäätöksen perusteena olleista arvioista, on lupamääräyksien tarkennuksilla pyrittävä pienentämään haittoja. Tällöin myös vakuusvaatimus on tarkistettava uutta tilannetta vastaavaksi sekä tämän perustaksi tehtävä päivitetty ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arviointi YVA-SVA.

63 §
Kaivosluvan voimassaolon jatkaminen
Määräajan voimassa olevalle kaivosluvalle voidaan myöntää jatkoaikaa enintään viisi vuotta kerrallaan sen mukaan kuin on edelleen tarpeen esiintymän hyödyntämiseksi ja ottaen huomioon muut hakemuksen käsittelyn yhteydessä ilmenneet seikat.
Kaivosluvan voimassaolon jatkamisen edellytyksenä on, että:
esiintymää on hyödynnetty tehokkaasti ja järjestelmällisesti; 1)
esiintymä on kooltaan, pitoisuudeltaan ja teknisiltä ominaisuuksiltaan edelleen hyödyntämiskelpoinen; 2)
luvanhaltija ei ole rikkonut tässä laiss 3)a tai muussa laissa, kuten vesilaissa, ympäristön- tai luonnonsuojelulaissa, säädettyjä velvollisuuksia taikka lupamääräyksiä;
4) ei ole olemassa luvan peruuttamisen edellytyksiä 70§ mukaan ja luvan muuttamisen edellytykset on huomioitu 69§ mukaan.
---
66 §
Hakemus luvan voimassaolon jatkamiseksi
Malminetsintäluvan, kaivosluvan ja momentin 1-5 kohdissa, 63 §:n 2 momentin 1-4 kohdissa tai 65 §:n 2 momentin 1-4 kohdassa tarkoitetuista seikoista. Lisäksi hakemukseen sovelletaan vastaavasti, mitä lupahakemuksesta säädetään 34 §:ssä. kullanhuuhdontaluvan voimassaolon jatkamista varten lupaviranomaiselle on ennen luvan voimassaolon päättymistä toimitettava lupahakemus sekä lupaharkinnan kannalta tarpeelliset ja luotettavat selvitykset 61 §:n 2
Tarkempia säännöksiä luvan voimassaolon jatkamista koskevasta hakemuksesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
67 §
Malminetsintäluvan ja kullanhuuhdontaluvan raukeaminen
Malminetsintälupa ja kullanhuuhdontalupa raukeavat määräajan päättyessä.
Kaivosviranomainen voi päättää, että malminetsintälupa ja kullanhuuhdontalupa raukeavat, jos toiminta on ollut keskeytyneenä luvanhaltijasta riippuvasta syystä yhtäjaksoisesti vähintään vuoden. Asian voi panna vireille kaivosviranomainen omasta aloitteestaan, kunta tai haittaa kärsivä asianosainen tai 165 §:ssä mainittu yhdistys tai säätiö.
Kaivosviranomaisen on päätettävä, että malminetsintälupa ja kullanhuuhdontalupa raukeavat, jos luvanhaltija tekee asiaa koskevan hakemuksen. Luvanhaltija on velvollinen tekemään hakemuksen, jos tarkoituksena ei enää ole harjoittaa lupaan perustuvaa toimintaa.
Jos luvanhaltija hakee malminetsintäluvan tai kullanhuuhdontaluvan voimassaolon jatkamista 66 §:ssä säädetyllä tavalla, jäävät 58 §:n nojalla lupapäätöksestä tehty merkintä kiinteistötietojärjestelmään, 107 §:n nojalla asetettu vakuus ja 174 §:n nojalla tehty panttaus voimaan, kunnes hakemus on lainvoimaisesti ratkaistu.
68 §
Kaivosluvan raukeaminen
Kaivoslupa raukeaa määräajan päättyessä.
Lupaviranomaisen on päätettävä, että kaivoslupa raukeaa, jos luvanhaltija ei ole kaivosluvassa annetussa määräajassa aloittanut kaivostoimintaa tai ryhtynyt muuhun sellaiseen valmistavaan työhön, joka osoittaa luvanhaltijan vakavasti pyrkivän varsinaiseen kaivostoimintaan. Lupaviranomaisen on myös päätettävä, että kaivoslupa raukeaa, jos kaivostoiminta tai sen valmistelevat työt ovat olleet on ollut keskeytyneenä luvanhaltijasta riippuvasta syystä yhtäjaksoisesti vähintään neljä vuotta tai kaivostoiminnan voidaan katsoa tosiasiallisesti päättyneen. Asian voi panna vireille lupaviranomainen omasta aloitteestaan, kunta tai haittaa kärsivä asianosainen tai 165§ mainittu yhdistys tai säätiö.
Lupaviranomainen voi kuitenkin 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa enintään kahdesti lykätä kaivosluvan raukeamista ja antaa uuden määräajan kaivostoiminnan aloittamiseksi tai määräajan toiminnan jatkamiseksi. Luvan raukeamista voidaan lykätä enintään yhteensä kuudella vuodella. Kaivosluvan haltijan on toimitettava lupaviranomaiselle hakemus ennen kaivosluvan raukeamista sekä hakemuksessa esitettävä syy määräajan myöntämiselle ja suunnitelma kaivostoiminnan aloittamiseksi tai jatkamiseksi. Edellytyksenä hakemuksen hyväksymiselle on, että hakijan esittämää syytä on pidettävä perusteltuna ja suunnitelmaa riittävän yksityiskohtaisena eikä päätöksestä aiheudu kohtuutonta haittaa yleiselle tai yksityiselle edulle. Tarkempia säännöksiä hakemuksesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
Lupaviranomaisen on lisäksi päätettävä, että kaivoslupa raukeaa, jos kaivosalue ei kuulu luvanhaltijalle tai luvanhaltija ei ole saanut sitä haltuunsa 82 §:n mukaisesti viiden vuoden kuluttua luvan myöntämisestä taikka luvanhaltija tekee asiaa koskevan hakemuksen. Luvanhaltija on velvollinen tekemään hakemuksen, jos sen tarkoituksena ei enää ole harjoittaa kaivostoimintaa.
69 §
Luvan muuttaminen
Lupaviranomaisen on omasta aloitteestaan taikka asianomaisen toimialallaan yleistä etua valvovan viranomaisen tai haittaa kärsivän asianosaisen hakemuksesta muutettava malminetsintälupaa, kaivoslupaa ja kullanhuuhdontalupaa, jos:
toiminnasta aiheutuu tässä laissa kielletty seuraus; 1)
toiminnasta aiheutuvat haitalliset vaikutukset tai toiminnan edellyttämien muiden lupien ehdot, poikkeavat olennaisesti siitä, mitä lupaharkinnassa on arvioitu. 2)

Kaivosviranomaisen on hyväksyessään kullanhuuhdontaluvan siirron 73 §:n mukaisesti samalla tarkistettava lupamääräyksiä ja luvassa tehtyä ratkaisua rakentamisen välttämättömyydestä, jos se on tarpeen sen vuoksi, että siirron saajan edellytykset harjoittaa luvan mukaista toimintaa ovat olennaisesti toiset kuin aiemman luvanhaltijan.
Malminetsintäluvan haltijan on haettava malminetsintäluvan muuttamista, jos tutkimussuunnitelmaa muutetaan tai täydennetään siten, että lupamääräyksiä on tarpeen tarkistaa. Luvanhaltija voi lisäksi hakea malminetsintäluvan muuttamista lupamääräysten tarkistamiseksi, kun luvan mukaista toimintaa on tarpeen muuttaa.
Kaivosluvan haltijan on haettava kaivosluvan muuttamista, jos kaivosalue tai kaivoksen apualue taikka osa niistä ei enää ole 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla välttämätön taikka kaivostoiminnassa tapahtuu sellainen muutos, että lupamääräyksiä on tarpeen tarkistaa.
Kullanhuuhtojan on haettava kullanhuuhdontaluvan muuttamista, jos kullanhuuhdontaa koskevien toimenpiteiden määrässä, laadussa tai aikataulusta tapahtuu sellainen muutos, että lupamääräyksiä on tarpeen tarkistaa. Kullanhuuhtoja voi lisäksi hakea kullanhuuhdontaluvan muuttamista, kun rakentamisen edellytyksiä on mahdollista arvioida uudelleen.
Luvan muuttamista koskevaan hakemukseen sovelletaan vastaavasti, mitä lupahakemuksesta säädetään 34 §:ssä.

70 §
Luvan peruuttaminen
Lupaviranomaisen on omasta aloitteestaan taikka asianomaisen toimialallaan yleistä etua valvovan viranomaisen tai haittaa kärsivän asianosaisen tai 165§ mainitun yhdistyksen tai säätiön hakemuksesta peruutettava malminetsintälupa, kaivoslupa ja kullanhuuhdontalupa, jos:
hakemuksessa tai sen liitteissä on annettu virheellisiä tai puutteellisia tietoja, jotka ovat olennaisesti vaikuttaneet luvan myöntämisen edellytyksiin tai muutoin lupaharkintaan; 1)
luvanhaltija ei enää täytä luvan myöntämisen edellytyksiä; 2)
luvanhaltija on laiminlyönyt tai rikkonut tässä laissa säädettyä velvollisuutta tai rajoitusta taikka lupamääräyksiä; 3)
4) toiminnasta aiheutuu tässä laissa kielletty seuraus;
toiminnasta aiheutuvat haitalliset vaikutukset tai niiden vaarat poikkeavat olennaisesti siitä, mitä lupaharkinnassa on arvioitu tai ovat muulla tavoin kohtuuttomia; 5)
Jos ilmenneet puutteet, rikkomukset tai laiminlyönnit voidaan korjata tai ne ovat vähäisiä, lupaviranomaisen on ennen 1 momentin 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun päätöksen tekemistä asetettava asianomaiselle luvanhaltijalle määräaika korjata puute, rikkomus tai laiminlyönti.

71 §
Kaivosaluelunastusluvan voimassaolo
Kaivosaluelunastuslupa on voimassa määräajan luvan lainvoimaiseksi tulosta noudattaen vastaavasti, mitä kaivosluvan voimassaolosta 62 §:ssä säädetään.
Valtioneuvosto voi myöntää määräajan voimassa olevalle kaivosaluelunastusluvalle jatkoaikaa määräajaksi noudattaen vastaavasti, mitä kaivosluvan voimassaolon jatkamisesta 63 §:ssä säädetään. Luvan voimassaolon jatkamista varten valtioneuvostolle on ennen luvan voimassaolon päättymistä toimitettava lupahakemus ja lupaharkinnan kannalta tarpeelliset ja luotettavat selvitykset. Hakemukseen sovelletaan vastaavasti, mitä kaivosaluelunastuslupaa koskevasta hakemuksesta 35 §:ssä säädetään. Tarkempia säännöksiä hakemuksesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
Kaivosaluelunastuslupa raukeaa määräajan päättyessä. Lupa raukeaa myös, jos kaivoslupaa ei myönnetä, taikka se raukeaa tai peruutetaan. Jos kaivoslupaa muutetaan siten, että kaivosalueen pinta-ala pienenee, raukeaa kaivosaluelunastuslupa vastaavasti niiden alueiden osalta, jotka eivät enää kuulu kaivosalueeseen.
Valtioneuvoston on päätettävä, että kaivosaluelunastuslupa raukeaa, jos luvanhaltija tekee asiaa koskevan hakemuksen valtioneuvostolle.
---
73 §
Luvan siirto

Malminetsintälupa, kaivoslupa ja kullanhuuhdontalupa on käsiteltävä uudestaan, mikäli se siirtyy toiselle toiminnanharjoittajalle kuin mille lupa on alun perin myönnetty. Jos toiminnanharjoittaja vaihtuu, tulee uuden toiminnanharjoittajan hakea toiminnalleen lupaa sille toiminnalle, joka hankkeessa on toiminnanharjoittajan vaihtumisen hetkellä käynnissä. Uuden toiminnanharjoittajan tulee täyttää vaatimukset, jotka tämän lain mukaan edellytetään. Uraanin tai toriumin tuottamista koskevan kaivosluvan siirron saajalla tulee lisäksi olla ydinenergialain mukainen lupa kaivostoimintaan.
Luvanhaltija voi hakea luvan siirtoa tekemällä asiasta hakemuksen kaivosviranomaiselle. Hakemuksessa on esitettävä siirron kannalta tarpeellinen ja luotettava selvitys siirron saajasta sekä siirron käsittelyn kannalta muut merkitykselliset seikat. Hakemukseen on liitettävä tarvittavat viranomaisen todistukset, rekisterinotteet ja vastaavat asiakirjat, joilla varmennetaan hakemuksessa esitetyt tiedot ja siirron saajan suostumus. Tarkempia säännöksiä hakemuksesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Kaivosviranomaisen on hankittava myös lupaan liittyviltä asianosaisilta lausunnot lupaharkintaa varten.

Luvan siirtopäätöksen yhteydessä kaivosviranomaisen on tarkistettava ajan tasalle kyseiseen lupapäätökseen liittyvät yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset, sekä määrättävä uudelle oikeuksien haltijalle ajan tasalle tarkistettu vakuusvaatimus sekä konkurssirahasto hankkeen vahinkojen varalta sekä konkurssitilanteen ja jälkihoitotöiden turvaamiseksi.

Kaivosviranomainen voi hylätä malminetsintäluvan, kullanhuuhdontaluvan ja kaivosluvan siirtoa koskevan hakemuksen 46, 47 48 §:ssä ja tässä laissa muualla mainituin perustein.
Kun kaivosviranomainen on hyväksynyt kaivosluvan siirron, sen on tehtävä vastaava luvanhaltijaa koskeva muutos kaivosaluelunastuslupaan.

74 §
Luvan siirtoa koskevan päätöksen antaminen ja siitä tiedottaminen
Malminetsintäluvan, kaivosluvan ja kullanhuuhdontaluvan siirtoa koskevan päätöksen antamiseen sovelletaan, mitä 57 §:ssä säädetään lupapäätöksen antamisesta.
Kaivosviranomaisen on toimitettava päätös hakijalle ja jäljennös siitä siirron saajalle. Malminetsintäluvan siirron saaja on velvollinen viipymättä ilmoittamaan asiasta kirjallisesti malminetsintäalueeseen kuuluvien kiinteistöjen omistajille sekä muille asianomaisille ml. haitankärsijät ja kaivosluvan siirron saaja kaivosalueeseen kuuluvien kiinteistön omistajille sekä muille asianomaisille ml. haitankärsijät.
Kaivosviranomaisen on julkaistava tieto päätöksestä ainakin yhdessä päätöksessä tarkoitetun toiminnan vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä.
Kaivosviranomaisen on huolehdittava, että kunnat, joiden alueita luvan siirtopäätös koskee, julkaisevat viipymättä tiedon päätöksestä siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa säädetään.
Kaivosviranomaisen on tiedotettava kaivosaluelunastusluvan siirrosta asianomaisille ml. haitankärsijät, luvanhaltijalle ja siirron saajalle.
75 §
Varauspäätöksen antaminen ja siitä tiedottaminen (Poistuva pykälä)
[Eduskunnan tulisi harkita tulisiko varausilmoitukseen perustuvasta käytännöstä saada etuoikeus malminetsintään varausilmoituksen kautta luopua. Mikäli tämä ei ole tarkoituksenmukaista yleisen ja yksityisen edun kannalta 75 § tulee muotoilla 44 §:n uuden muotoilun mukaisesti.]

76 §
Varauspäätöksen voimassaolo (Poistuva pykälä)
[Eduskunnan tulisi harkita tulisiko varausilmoitukseen perustuvasta käytännöstä saada etuoikeus malminetsintään varausilmoituksen kautta luopua. Mikäli tämä ei ole tarkoituksenmukaista yleisen ja yksityisen edun kannalta 76 § tulee muotoilla 44 §:n uuden muotoilun mukaisesti.]

---

III OSA
KAIVOSTOIMITUS, KORVAUKSET JA VAKUUDET
8 luku
Kaivostoimitus ja siinä suoritettavat korvaukset

9 luku
Malminetsinnästä, kaivostoiminnasta ja kullanhuuhdonnasta suoritettavat korvaukset ja verot
99 §
Malminetsintäkorvaus
Malminetsintäluvan haltijan on suoritettava malminetsintäalueeseen kuuluvien kiinteistöjen omistajille vuotuinen korvaus (malminetsintäkorvaus).
Malminetsintäkorvauksen vuotuinen suuruus kiinteistöä kohti on:
1) vähintään 40 euroa hehtaarilta malminetsintäluvan voimassaolon ensimmäiseltä kahdelta vuodelta;
2) vähintään 80 euroa hehtaarilta malminetsintäluvan voimassaolon kolmannelta ja neljänneltä vuodelta;
vähintään 100 euroa hehtaarilta malminetsintäluvan voimassaolon viidenneltä ja kuudennelta vuodelta; 2)
Malminetsintäkorvaus ensimmäiseltä vuodelta on maksettava viimeistään 30 päivänä siitä, kun malminetsintälupa on tullut lainvoimaiseksi. Seuraavilta vuosilta korvaus on maksettava vastaavana ajankohtana.

Valtiolle kohdistuvasta malminetsintämaksusta ja muista malminetsintää koskevista korvauksista voidaan säätää erikseen valtioneuvoston asetuksella.

Kyseisten maksujen määrittämisperusteet määritetään valtioneuvoston asetuksella.

100 §
Louhintamaksu, kaivosmineraalivero ja maksut
Kaivosluvan haltijan on maksettava vuotuinen louhintamääriin perustuva korvaus (louhintamaksu), joka on vähintään 50 senttiä jokaista louhittua maa-aineistonnia kohden, sekä kaivosmineraalin taloudelliseen arvoon perustuva korvaus (kaivosmineraalivero).
Kaivosmineraaliverona maksetaan vähintään 12,0 prosenttia tuotettujen kaivosmineraalien lasketusta arvosta; sitä laskettaessa otetaan huomioon kaivosmineraalien markkinoiden vuotuinen keskiarvohinta.
Louhintamääriin perustuva louhintamaksu ja kaivosmineraalivero kohdistetaan ympäristöhaittojen rahastolle. Rahaston tavoitteena on kerryttää varallisuutta pitkällä aikavälillä. Kaivostoiminnan rahastosta on mahdollista osoittaa paikallisesti tai alueellisesti tukea tai korvauksia. Kyseisten maksujen määrittämisperusteet määritetään valtioneuvoston asetuksella.
Maanomistajille maksetaan vähintään 0,2 prosenttia vuoden aikana louhitun ja hyödynnetyn metallimalmin kaivosmineraalien lasketusta arvosta; sitä laskettaessa otetaan huomioon malmin sisältämien hyödynnettyjen metallien keskiarvohinta vuoden aikana ja muiden malmista hyödynnettyjen tuotteiden keskimääräinen arvo vuoden aikana.
Mikäli kaivostoiminnasta aiheutuu haittavaikutuksia kaivostoiminnalle varattua aluetta laajemmin, on kaivosluvan haltija on velvollinen korvaamaan lähialueiden kiinteistönomistajille ja elinkeinonharjoittajille kohtuulliset korvaukset aiheutuneesta haitasta. Haitan suuruus arvioidaan kaivosluvan myöntämisen yhteydessä. Tarkempia säännöksiä korvauksesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
Lisäksi louhintakorvauksen vuotuinen suuruus kiinteistöä kohti on vähintään 150 euroa hehtaarilta maanomistajille.
Tarkempia säännöksiä kyseisten korvausperusteiden määrittämisen perusteista, maksatusjärjestelmästä sekä kaivosviranomaiselle korvauksen vahvistamista varten toimitettavista tiedoista annetaan valtioneuvoston asetuksella.

Jos lupaviranomainen on lykännyt kaivosluvan raukeamista 68 §:n 3 momentin mukaisesti, on tämän pykälän 2 momentissa tarkoitettu korvaus 2100 euroa hehtaarilta (korotettu korvaus), kunnes kaivostoiminta aloitetaan tai sitä jatketaan.
Velvollisuus louhintakorvaukseen alkaa, kun kaivoslupa on lainvoimainen. Velvollisuus korotettuun korvaukseen alkaa, kun päätös kaivostoiminnan uutta aloittamisaikaa tai toiminnan jatkamista koskevaksi määräajaksi on lainvoimainen.
Kaivosluvan haltijan on toimitettava kaivosviranomaiselle tiedot louhintakorvauksen ja louhintamaksun vahvistamista varten viimeistään seuraavan vuoden 15 päivänä helmikuuta. Kaivosviranomainen vahvistaa päätöksellään louhintakorvauksen suuruuden vuosittain.
Louhintakorvaus on maksettava viimeistään 30 päivänä siitä, kun kaivosviranomaisen päätös louhintakorvauksesta on tullut lainvoimaiseksi.
Tarkempia säännöksiä louhintakorvauksen vahvistamista ja tarkistamista koskevasta hakemuksesta, louhintakorvauksen määrittämisen perusteista ja kaivosviranomaiselle louhintakorvauksen vahvistamista varten toimitettavista tiedoista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

---

106 §
Luvan siirron vaikutus korvausvelvollisuuteen

Luvan siirtopäätöksessä on yksilöitävä edellisen luvanhaltijan toiminnasta aiheutuva korvausvelvollisuus sekä uuden luvanhaltijan korvausvelvollisuus jatkaessaan toimintaa.

107 §
Vakuus malminetsintää ja kullanhuuhdontaa varten
Malminetsintäluvan haltijan ja kullanhuuhtojan on asetettava vakuus mahdollisen vahingon ja haitan korvaamista sekä jälkitoimenpiteiden suorittamista varten, toiminta-alueen erityispiirteet, haitallisista mineraaleista aiheutuvat riskit vesistöille ja toimintaa varten annettavat lupamääräykset sekä luvan hakijan vakavaraisuus huomioon ottaen.

108 §
Vakuus kaivostoiminnan keskeytymistä ja lopettamista varten ja konkurssirahastomaksu

Kaivosluvan haltijan on asetettava keskeytystilanteen, maksukyvyttömyystilanteen sekä toiminnan lopetus- ja jälkitoimenpiteitä varten vakuus, jonka on oltava riittävä kaivostoiminnan laatu ja laajuus koko suunnitellun toimintajakson ajalla, haitallisista mineraaleista ja rikastuskemikaaleista aiheutuvat riskit, toimintaa varten annettavat lupamääräykset ja muun lain nojalla vaaditut vakuudet huomioon ottaen.

Toiminnanharjoittaja maksaa lisäksi vuotuista konkurssirahastomaksua erikseen ympäristöriskejä sisältävien alojen yritysten konkurssitilanteiden varalle perustettavaan konkurssirahastoon.

Vuosittainen konkurssirahastomaksu määritetään erikseen valtioneuvoston asetuksella. Konkurssirahastomaksua aloitetaan maksamaan kaivosluvan mukaisen toiminnan aloitusvuodesta lähtien.

Konkurssirahastosta katetaan tarvittaessa konkurssitilanteiden kustannukset mikäli vakuus on riittämätön kattamaan toimenpiteet turvallisuus- ympäristövahinkojen estämiseksi.

Pykälän säännöksiä voidaan tarkentaa valtioneuvoston asetuksella.

109 §
Vakuuden asettamista koskeva menettely
Lupaviranomainen määrää vakuuden lajin ja suuruuden asianomaisessa luvassa.
Vakuuden tulee kattaa mahdolliset toimenpiteet, jotka estävät vesi-, luonnonsuojelu- ja ympäristönsuojelulaissa kiellettyjä tai luvanvaraisia haittoja tai niiden mukaista pilaantumista, oikeudenloukkauksia tai ympäristölaatunormien ylityksiä ml. asetuksen 1022/2016 normit ja pohjaveden laatunormit pitkänkin ajan kuluessa.

Vakuuden suuruutta on tarvittaessa tarkistettava, kun kaivoslupaa tarkistetaan 62 §:n mukaisesti taikka malminetsintälupaa, kaivoslupaa ja kullanhuuhdontalupaa muutetaan 69 §:n mukaisesti tai lupien voimassaoloa jatketaan 61, 63 tai 65 §:n mukaisesti.
Vakuus on asetettava kaivosviranomaiselle, jonka tulee valvoa korvauksen saajan etua vakuuden asettamisessa sekä tarvittaessa toimia vakuuden rahaksi muuttamista ja varojen jakamista koskevissa asioissa.
---

120 §
Varautuminen kaivostoiminnan lopettamiseen

Kaivostoiminnan harjoittajan on kaivoksen suunnittelussa ja rakentamisessa sekä kaivostoiminnassa otettava huomioon, että kaivostoiminta voidaan lopettaa ja kaivos sulkea turvallisesti ottaen huomioon lyhyellä ja pitkällä aikavälillä ympäristöön ja ihmisten terveyteen kohdistuvat vaikutukset.

---

143 §
Alueen kunnostaminen

Kaivostoiminnan harjoittajan on viimeistään kahden vuoden kuluttua kaivostoiminnan päättymisestä saatettava kaivosalue ja kaivoksen apualue yleisen turvallisuuden vaatimaan kuntoon, huolehdittava niiden kunnostamisesta, siistimisestä ja maisemoinnista sekä suoritettava kaivosluvassa ja kaivosturvallisuusluvassa määrätyt toimenpiteet. Kaivostoiminnan jälkeen alue ei saa pitkänkään ajan kuluessa tai olosuhteiden muuttuessa aiheuttaa haitallisia vaikutuksia ympäristöön.
144 §
Louhittujen kaivosmineraalien, rakennusten ja rakennelmien poistaminen
Kaivostoiminnan harjoittaja saa pitää paikallaan kaivoksesta louhitut kaivosmineraalit ml. sivukiven ja kaivannaisjätteiden kaatopaikat ja läjitykset, sekä maan pinnalla olevat rakennukset ja rakennelmat, ml.avolouhokset, tunnelinsuut ja muut kuopat tai aukot, kahden vuoden ajan siitä, kun kaivostoiminta on päättynyt. Tämän jälkeen ne siirtyvät korvauksetta kiinteistön omistajalle, joka voi vaatia niiden poistamista toiminnanharjoittajan kustannuksella.
Kiinteistön omistajalla on myös oikeus ennen kaivostoiminnan alkua kieltää alueellaan kaivosmineraalien ml. sivukiven ja kaivannaisjätteiden kaatopaikat ja läjitykset, sekä maan pinnalla olevat rakennukset ja rakennelmat, ml.avolouhokset tunnelinsuut ja muut kuopat tai aukot ja vaatia toiminnaharjoittajaa korjaamaan sortumavaaralliset tai pilaantuneet maa-alueet hänelle palautuvalla alueella ja vaatia alueen täyttä palautusta alkuperäiseen kuntoon ja käyttöön. Tällöin kaivosviranomaisen tai kaivostoimituksen on määrättävä kattavat vakuudet näiden töiden suorittamiseen.
---
150 §
Velvollisuus seurantaan ja korjaaviin toimenpiteisiin
Kaivostoiminnan päätyttyä kaivostoiminnan harjoittaja vastaa edelleen kaivosluvassa annettujen määräysten tai kaivostoiminnan lopettamispäätöksessä annettujen määräysten mukaisesti kaivosalueen ja kaivoksen apualueen seurannasta sekä tarvittavista korjaavista toimenpiteistä ja niiden kustannuksista. Toiminnanharjoittajalla on oikeus päästä kaivosalueelle ja kaivoksen apualueelle mainittujen velvoitteiden toteuttamiseksi.
Kaivostoiminnan harjoittajan on ilmoitettava kaivosviranomaiselle kaikista seurannassa ilmenneistä merkittävistä haitallisista vaikutuksista yleiselle turvallisuudelle ja toteutettava viipymättä tarvittavat korjaavat toimenpiteet. Kaivosviranomainen voi antaa toiminnanharjoittajalle määräykset tarvittavista korjaavista toimenpiteistä.
Jos kaivostoiminnan harjoittajaa ei enää ole, tätä ei tavoiteta tai ei saada täyttämään velvoitetta ja kaivosaluetta tai kaivoksen apualuetta on tarpeen seurata yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä, seurannasta ja tarvittavista korjaavista toimenpiteistä vastaa alueen haltija. Alueen haltija vastaa kuitenkin vain, jos tämä on tiennyt tai tämän olisi pitänyt tietää alueen kunto sitä hankkiessaan eikä vastuu seurannasta ja tarvittavista korjaavista toimenpiteistä ole ilmeisen kohtuutonta. Kun alueen haltijaa ei voida velvoittaa vastuuseen tai kyse on alueesta, jonka hallinta- ja käyttöoikeus on palautunut kiinteistön omistajalle 149 §:n nojalla, seurannasta ja korjaavista toimenpiteistä vastaa kuitenkin kaivosviranomainen.
Tässä laissa nimetty lupa- ja valvontaviranomainen vastaa siitä, että toiminnanharjoittajan konkurssitilanteessa ennallistamisen ja muut toiminnan lopettamiseen liittyvät toimet toimeenpannaan tässä laissa määritellyn viranomaistahon hallinnoiman konkurssirahaston resursseilla.

---

156 §
Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen
Kaivosviranomainen voi:
kieltää sitä, joka rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettua määräystä, jatkamasta tai toistamasta säännöksen tai määräyksen vastaista menettelyä; 1)
määrätä sen, joka rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettua määräystä, täyttämään velvollisuutensa. 2)
Kaivosviranomainen voi lisäksi kieltää sellaisen kaivoksen laitteiston tai laitteen käytön, jonka katsotaan aiheuttavan vakavaa uhkaa ympäristölle tai ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle, sekä määrätä kaivostoiminnan harjoittaja tekemään vaadittavat korjaukset määräajassa.
Jos kaivosviranomainen toteaa kaivosturvallisuuden vastuuhenkilön hoitavan puutteellisesti tehtäväänsä siten, että siitä voi aiheutua vaaraa kaivosturvallisuudelle, kaivosviranomainen voi määrätä kaivostoiminnan harjoittajan nimeämään uuden pätevyysvaatimukset täyttävän vastuuhenkilön.
---
162 § (7.8.2015/1005)
Muutoksenhaku kaivosviranomaisen päätöksestä

Kaivosviranomaisen päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, jollei muuta säädetä. Toimivaltainen hallinto-oikeus on Vaasan Hallinto-oikeus.
Kaivosviranomaisen päätöksestä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta.
---
167 §
Muutoksenhaku kaivostoimituksessa tehtyihin päätöksiin

Kaivostoimituksen päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Toimivaltainen hallinto-oikeus on Vaasan Hallinto-oikeus.

168 §
Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus

Malminetsintälupaan tai kullanhuuhdontalupaan perustuvat toimenpiteet saa aloittaa, kun siihen oikeuttava lupapäätös on lainvoimainen ja luvassa määrätty vakuus on asetettu. Jos asianomaisen toimenpiteen suorittaminen edellyttää muualla lainsäädännössä vaadittua lupaa, saa toimenpiteen kuitenkin aloittaa vasta, kun asianomainen lupapäätös on lainvoimainen tai toiminnan aloittamiseen on saatu oikeus asiassa toimivaltaiselta viranomaiselta.

Kaivoslupaan perustuvat toimenpiteet saa aloittaa, kun:
kaivoslupapäätös on lainvoimainen. Kaivosluvan myöntämisen edellytys on, että kaivoslain ja muun lainsäädännön mukaiset luvat kaivostoiminnalle on myönnetty kaivoshankkeelle. 1)
kaivosluvassa annetut toimenpiteiden aloittamiseen liittyvät määräykset on toteutettu; 2)
84 §:ssä tarkoitettu lunastuspäätös on lainvoimainen ja päätöksessä luvanhaltijalle määrätyt lopulliset korvaukset on suoritettu; 3)
vakuus on asetettu kaivosluvassa määrätyn mukaisesti; 4)
asianomaisen toimenpiteen kannalta merkitykselliset muualla laissa vaaditut luvat ovat lainvoimaisia. 5)

Kaivoksen rakentamista ja tuotannollista toimintaa ei saa aloittaa, ennen kuin kaivosturvallisuuslupa on lainvoimainen.

169 §
Päätöksen täytäntöönpano muutoksenhausta huolimatta

Kaivosviranomainen voi perustellusta syystä hakijan pyynnöstä malminetsintäluvan voimassaolon jatkamista taikka kaivoslupaa tai kaivosturvallisuuslupaa koskevassa päätöksessä määrätä, että luvassa yksilöityihin toimenpiteisiin voidaan valituksesta huolimatta ryhtyä lupapäätöstä noudattaen. Sanottu ei koske uraanin tai toriumin tuottamista koskevaa kaivoslupaa.
Täytäntöönpanomääräyksen edellytys on, että täytäntöönpano ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi ja hakija asettaa kaivosviranomaisen määräämän vakuuden niiden edunmenetysten ja kustannusten täysimääräiseksi korvaamiseksi ja korjaamiseksi, jotka päätöksen kumoaminen tai lupamääräysten muuttaminen voi aiheuttaa. Vakuuteen sovelletaan vastaavasti, mitä 10 luvussa säädetään. Kaivosluvan ja kaivosturvallisuusluvan osalta edellytyksenä määräykselle on lisäksi, että kaivosalue ja kaivoksen apualue on otettu luvanhaltijan haltuun 82 §:n mukaisesti, jolleivät alueet kuulu luvanhaltijalle.
momentissa säädetään lupapäätöksen sisällöstä, 57 §:ssä lupapäätöksen antamisesta ja 58 §:ssä lupapäätöksestä tiedottamisesta. Lisäksi kaivosviranomaisen on viipymättä toimitettava jäljennös päätöksestä asianomaiselle hallinto-oikeudelle ja muutosta hakeneille. Se, joka on valittanut asianomaisesta lupapäätöksestä, voi hallinto-oikeudessa vaatia määräyksen kumoamista tai muuttamista ilman, että hänen olisi siitä erikseen valitettava. päivän kuluessa valitusajan päättymisestä erikseen tehdystä hakemuksesta. Hakemuksen käsittelyyn sovelletaan, mitä 37—40 ja 42 §:ssä säädetään lupahakemuksen käsittelystä. Päätökseen sovelletaan, mitä 56 §:n 1 Kaivosviranomainen voi päätöksellään antaa 1 momentissa tarkoitetun määräyksen samoin edellytyksin valitusajan kuluessa tai 14
Muutoksenhakutuomioistuin voi valituksesta kumota 1 ja 3 momentissa tarkoitetun määräyksen tai muuttaa sitä taikka muutoinkin kieltää 1 ja 3 momentissa tarkoitetun päätöksen täytäntöönpanon. Hallinto-oikeuden päätöksestä täytäntöönpanoa koskevassa asiassa voidaan valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain pääasian yhteydessä.
päivänä siitä, kun kaivosviranomainen on antanut 1 tai 3 momentissa tarkoitetun määräyksen. Malminetsintäkorvaukseen sovelletaan muutoin, mitä 99 §:ssä säädetään. Velvollisuus louhintakorvaukseen alkaa, kun kaivosviranomainen on antanut 1 tai 3 momentissa tarkoitetun määräyksen. Louhintakorvaukseen sovelletaan muutoin, mitä 100 §:ssä säädetään. Malminetsintäluvan haltijan on suoritettava malminetsintäkorvaus viimeistään 30


VII OSA
LOPPUSÄÄNNÖKSET

19 luku
Voimaantulo ja siirtymäsäännökset
Pykälän numero määrittyy lainsäädäntötyön aikana.
Voimaantulo
Tämän lain voimaantulosta säädetään erikseen lailla, ellei jäljessä toisin säädetä.
Tarkennukset siirtymäsäännöksiin koskevat jo käynnistyneitä hankkeita. Siirtymäaikoja muotoiltaessa otetaan huomioon perustuslain omaisuuden suojan ja elinkeinonvapauteen liittyvä sääntely.
Muutokset pykälään 1 § tulevat voimaan heti lukuunottamatta ensimmäistä momenttia, jolle säädetään erillisellä lailla kohtuullinen siirtymäaika.

Muutokset pykäliin 4 §, 5 §, 6 §, 7 §, 8 §, 11 §, 14 § 15 §, 16 §, 40 § tulevat voimaan samanaikaisesti lakiuudistuksen voimaanastumisen kanssa.

Muutokset pykäliin 9 §, 13 §, 17 §, 18 §, 19 §, 32 §, 33 §, 34 §, 43 §, 45 §, 46 § 47 §, 48 §, 49 §, 50 §, 50 § a, 51 §, 52 §, 58 §, 60 §, 61 §, 62 §, 63 §, 66 §, 67 §, 68 §, 69 §, 70 §, 71 §, 73 §, 74 §, 99 §, 100 §, 106 §, 107 §, 108 §, 109 §, 120 §, 143 §, 150 §, 156 §, 162 §, 167 §, 168 §, 169 § sovelletaan heti kaikkien niiden hankkeiden osalta, joissa pykäliä on juridisesti mahdollista soveltaa. Muiden hankkeiden osalta pykäliä aletaan soveltamaan heti, kun se on juridisesti mahdollista.

44 §, 55 §, 75 §, 76 § kumotaan heti. Voimassa olevien varausten kohdalla sovelletaan niin lyhyttä siirtymäaikaa kuin juridisesti on mahdollista.

Muiden pykälien siirtymäsäännöksistä esitetään erillisellä voimaanpanolailla. Voimaanpanolaissa siirtymäaikoja muotoiltaessa otetaan huomioon perustuslain omaisuuden suojan ja elinkeinonvapauteen liittyvä sääntely.


Muun lainsäädännön muutokset:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti
Muutetaan

Kaivannaisjäteasetus 190/2013


Asetuksen pykälään 8 § lisätään:

---

Hapanta kaivosvalumaa tai muuta vaarallisten aineiden vuotoa aiheuttavaa kiviainesta tai kaivosjätettä, jota ei luokitella pysyväksi ei saa loppusijoittaa kapseloimalla maanpinnalle tai niin, että jäte uhkaa pohjavettä. Kapseloinnilla tarkoitetaan tiivisrakenteiden, kuten bentoniitin tai muovin avulla suojattuja jätteitä.

Hapanta kaivosvalumaa aiheuttavaksi jätteeksi katsotaan potentiaalisesti happoa muodostava jäte, erityisesti, jos on sen rikkipitoisuus ylittää 0.1%. Potentiaalisesti happoamuodostavassa kiviaineksessa tai kaivosjätteessä neutralointipotentiaalisuhde, määriteltynä neutralointipotentiaalin ja hapontuottopotentiaalin välisenä suhteena testimenetelmän EN 15875 staattisen testin perusteella, on pienempi tai yhtäsuuri kuin 3.


Kaivannaisjäteasetus 190/2013

Asetuksen pykälään 8§ lisätään:

---

Kiinteää, lietemäistä tai nestemäistä kaivannaisjätettä ei saa sijoittaa eikä suotovettä tai muuta jätevettä johtaa vesistöön siten, että siitä aiheutuu vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1022/2006) tarkoitettu ympäristönlaatunormin ylitys tai Liitteen 6 mukaisen ympäristölaatunormin ylitys tai merkittävää vesistön pilaantumista siten kuin ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentissa säädetään.

Liitteeseen 6 tulee taulukkoon määrittää EUn vesipuitedirektiivin menetelmillä ympäristölaatunormit kaivoksista tuleville haitta-aineille, joilla ei ole Suomessa EU-laatunormeja, mukaan lukien alkuaineet, yhdisteet ja raskasmetallit, kuten esimerkiksi antimoni, arseeni, barium, boori, hopea, kupari, kromi, koboltti, sinkki, tallium, uraani, torium, vanadiini; alumiini, rauta ja mangaani; litium, strontium, beryllium, rubidium, cesium; cerium, yttrium, lantaani, neodyymi; fluoridi, bromidi, kloridi ja jodidi; sulfaatti, sulfidi, rikkihiili, syanidit, ammonium-ioni, nitraatti, nitriitti, fosfaatti; rikastuskemikaalit, erityisesti ksantaatit ja flokulanttit sekä ioniset polymeerit; uraanin ja toriumin radioaktiiviset tytäraineet.



Vesilaki 587/2011


3 luku

Aina luvanvaraiset hankkeet, lisätään kohta:

12) Kaivokset

Perustelut: tunnelikaivokset ja avolouhokset ovat aina merkittävästi useita listalla mainittuja hankkeita vakavammin pinta- ja pohjavesiin vaikuttavia hankkeita ja käsittävät lähes kaikki 3 luvun 2§ vaikutukset.


Ympäristönsuojelulaki 527/2014


Täsmennetään Liitteen 1 “Luvanvaraisiin hankkeisiin”:

Taulukon kohta 7, Malmien tai mineraalien kaivaminen tai maaperän ainesten otto :

a) Kaivostoiminta ja koneellinen kullankaivuu, malminetsintä kallioperää kairaamalla tai kaivamalla yli 5 kuutiometriää maaperää alueella, jossa esiintyy haitta-aineiden liukenemista maaperästä tai sen vaaraa, malmien koelouhinta

b) Malmin tai mineraalin rikastamo, ja koerikastamo/koerikastus

113 §
Kaivannaisjätettä koskevat määräykset, lisätään:

Kaivannaistoimintaa koskevassa ympäristöluvassa tai 119 §:n mukaisen ilmoituksen johdosta annettavassa päätöksessä on annettava tarpeelliset määräykset kaivannaisjätteestä sekä toimintaa koskevasta kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmasta ja sen noudattamisesta.
Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma on kuulutettava ja käsiteltävä ympäristöluvan tai 119 §:n mukaisen ilmoituksen osana. Jätehuoltosuunnitelmassa ja sitä koskevissa luvan osissa on esitettävä kaivannaisjäteasetuksessa 190/2013 edellytetyt tiedot ja lupamääräyksin on varmistettava, että kaikki kaivannaisjätteet on siten pysyvästi stabiloitu, ettei niistä tule haittaa pitkienkään aikojen kuluessa. Mikäli jätteistä aiheutuisi tai voisi aiheutua vähäisiä valvonta- korjaus-, puiden poisto-, yleisten tai yksityisten etujen haittaan liittyviä, vesien käsittely- tai muita vastuita pitkienkään aikojen kuluessa, tulee näitä varten varata kattavat ja perustellut vakuudet koko vaikutuksen ajalle.
115 §
Suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavat kaivannaisjätteen jätealueet
Lisätään 115 § alakohdat:

115a
Toiminnanaloittamislupaa ilman lainvoimaisuutta ei myönnetä luville koskien aloittavia kaivoksia, suuria muutoksia kuten purkuputkia, 30% tuotannon nostoa, ja yli 5 hehtaarin jätealueita taikka pitkäaikaisia tai merkittäviä vaaraominaisuuksia käsittäviä jätealueita.

115b
Ympäristövahinkojen korvaaminen tapahtuu lupaviranomaisen toimesta myös tapauksissa, joissa on käynnissä rikoslain mukaisia prosesseja. Korvauksen maksaa haitan aiheuttaja, tähän rinnastettava, kuten kaivosyhtiön emoyhtiö, joka käyttää valtaa kaivosyhtiössä tai kaivostoiminnan siirronsaaja mukaan lukien kaivosoikeudet ja ympäristölupaoikeudet konkursissa ostanut taho. Korvauksista säädetään laissa ympäristövahinkojen korvaamisesta.
Myönnettävien korvauksien tulee kattaa aiheutuneet ympäristöhaitat.

Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 252/2017

Liite 1, Hankeluettelo

Kohta 2 luonnonvarojen otto ja käsittely, lisätään kohtaan:

a) metallimalmien tai muiden kaivoskivennäisten louhinta, rikastaminen ja käsittely, kun irrotettavan aineksen kokonaismäärä on vähintään
i) 50 000 tonnia irrotettavaan ainesta, joka ei ylitä kaivannaisjäteasetuksen normeja tai
ii) 500 tonnia irrotettavaan ainesta, joka ylittää kaivanaisjäteasetuksen 190/2013 normit tai
iii) kun pienemmän louhittavan kallion määrän sulfidirikin kokonaismäärä ylittää 500 kg tai kallioperällä on muu merkittävä vaarallinen ominaisuus, kuten kuituisten asbestimineralien tai radioaktiivisten aineiden esiintyminen; tai avokaivokset, joiden pinta-ala on yli 0,5 hehtaaria.

Perustelu: 550 000 tonnia vuodessa on ollut suhteettoman suuri määrä verrattuna muihin hankkeisiin, 50 000 tonnia vuodessa on kaatopaikkaraja ja 5000 tonnia on vaarallisen jätteen raja kaatopaikoille. Jopa soranotossa määrä on paljon pienempi (200 000 tonnia). Kaivoksiin liittyy raskasmetallien ja happaman kaivosvuodon riski. Merkittäviä ongelmia on tullut Leppävirran Särkilammen kaivokselta 38 000 tonnista noin 1 % rikkiä sisältävästä jätteestä, ja Sotkamon Tipasjärven Kiisulassa noin 3000 tonnin louhinnasta. Yli 0.5 hehtaarin avokaivos on merkittävän kokoinen ja aiheuttaa ympäristöriskejä, vaikka louhintamäärä olisi pieni.


Maa-aineslaki 555/1981

Muutostarpeet koskien erityisesti kiviaineksen ottoalueita ja kalliolouhoksia tulee arvioida.


Perustelut: Tässä laissa parannetaan erityisesti kuntien, kunnan jäsenten ja maanomistajien vaikutusmahdollisuuksia malminetsintäluvan ja kaivosluvan myöntämiseen. Maa-aineslain muutostarpeita tulee arvioida suhteessa tähän lainsäädäntöön.

Perustelut
YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Ehdotetuilla kaivoslain muutoksilla pyritään parantamaan kaivosalan yhteiskunnallista legitimiteettiä ja paikallisen sosiaalisen toimiluvan saamista sekä edistämään alueiden kestävää käyttöä. Muutoksilla halutaan taata kaivostoiminnan ekologinen ja yhteiskunnallinen kestävyys.

Muutokset parantavat yleisten ja yksityisten etujen turvaamismenettelyä sekä pienentävät kaivoslain alaisista hankkeista ympäristölle, asianosaisille ja yhteiskunnalle aiheutuvia riskejä täsmentämällä lupahakemusten kriteerejä sekä nostamalla lupahakemuksissa esitettäviä selvitysvaatimuksia. Malminetsinnästä ja kaivostoiminnasta aiheutuvat vahingot korvataan myös aiempaa oikeudenmukaisemmin.

Kaivoslain muutoksilla halutaan varmistaa, että yhteiskunt

Profiilikuvan paikka

Mukana
19. maaliskuuta 2019 kello 9.05.18

Kattavin ja paras asiaa koskeva aloite. Muistathan allekirjoittaa - kaivosalan haitat on saatava kuriin viimeistään nyt! https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3795

Näytä lisää vastauksia

Nykyinen Kaivoslaki ei hyödytä suomalaisua

Profiilikuvan paikka

Turhautunut
10. maaliskuuta 2019 kello 13.44.32

Kuten Norjassa öljysäätiö, joka hyödyttää norjalaisia samantyyppinen ratkaisu Suomen maaperän rikkauksien hyödyntämiseen meille. Tämä nykyinen toiminta on taloudellisesta näkökulmasta järjetön.

Profiilikuvan paikka

Valitettavaa
12. maaliskuuta 2019 kello 13.24.39

Veikko Kivilahti kirjoitti:

Ilman muuta kaivoslaki tulee rakentaa niin että se hyödyttää Suomen valtiota mahdollisimman paljon. Olemme aika velkaantuneita. Kaivostoiminnan antaminen monikansallisten yhtiöiden käsiin on mielestäni maanpetoksellista toimintaa. Emmehän halua maastamme jotakin kolmannen maailman kaltaista banaanitasavaltaa.

On valitettavaa, että julkinen keskustelu on johtanut niin monia harhaan. Media jatkaa oman toimialansa murroksesta selviytyäkseen yksipuolisten kohu-uutisten vyörytystä. Todellisuudessa pääosin ulkomaisella riskirahalla tehty malminetsintä ja muutamat perustetut kaivokset ovat olleet siunaus ja taloudellinen lottovoitto Suomen kansantaloudelle. Malminetsinnän vuosittaiset investoinnit ovat luokkaa 90 miljoonaa euroa. Muutama etsintäyhtiö on jo raportoinut käyttäneensä etsintään yli 100 M€, ja kummallakaan ei ole vielä mitään kotiin viemiseksi. Suurin osa investoinneista on jäänyt suomalaisten työntekijöiden ja urakoitsijoiden taskuun sekä maanomistajille ja viranomaisille.

Yllä olevasta laista: En nopealla lukaisulle löytänyt merkittäviä eroavuuksia nykylakiin, yhden uuden asian löysin eli konkurssirahasto, joka sekin lienee muun kuin kaivoslain alainen juttu.

Näytä lisää vastauksia

Kaivosyhtiöt alihankkijoiksi

Profiilikuvan paikka

Aapa
10. maaliskuuta 2019 kello 20.26.59

Miten toimisi sellainen, että valtio omistaisi 100% kaikki kaivokset pienehköjä soramonttuja yms lukuunottamatta.

Kaivosyhtiöiden rooli olisi toimia puhtaasti alihankkijoina sopivaa korvausta vastaan ja kenties saada valtausten sijaan jonkinlainen vihjepalkkio kairauslöydöistä, mikäli kairauset on tehty pohjavesiä pilaamatta.

Valtio keräisi omiin käsiinsä kokonaisosaamisen kulujen ja riskien hallinnasta sekä riittävät jälkihuoltorahastot mineraalien myynnistä. Urakoitsijat koneineen ja jälleenmyyntiketjuineen kilpailutettaisiin kunnon vastuupykälät sisältävillä sopimuksilla.

Profiilikuvan paikka

Historian kertaus
14. maaliskuuta 2019 kello 9.45.02

Neuvostoliitto onneksi murtui jo 1991. Siitä esimerkkinä tälläiset toimintamallit tuskin johtavat ainakaan kansalaisten kannalta hyviin lopputuloksiin.

Näytä lisää vastauksia

Sulku ulkomaisille kaivosyhtiöille

Profiilikuvan paikka

Robert Ryömä
11. maaliskuuta 2019 kello 12.50.29

On se sikamaista, että ulkomaiset kaivosyhtiöt, jotka eivät edes maksa veroja Suomeen, pääsevät vapaasti raiskaamaan meidän luontoa. Muka tuovat työpaikkoja (vähäksi aikaa). Ja suomalaiset veronmaksajat joutuvat maksamaan jälkisiivoukset.

Profiilikuvan paikka

Just
19. maaliskuuta 2019 kello 9.20.34

Väärin kirjoitti:

-kaivosyhtiöt maksavat runsain mitoin veroja siinä missä muutkin teollisuusyritykset.
-luontoa ei niin vain raiskata vaan käydään pitkä ketju erillaisia selvityksiä mm. Ympäristövaiktusten arviointi eli YVA-menettely
-Pyhäsalmen kaivos perustettiin 1962, loppuu tänä vuonna. Kauanko Nokialla oli matkapuhelinliiketoimintaa Oulussa? Paperiteollisuus lähti aikansa täällä oltuaan. Malmi loppuu joskus, totta. Usein kuitenkin kaivosten toimintaikä on lähempänä kymmentä vuotta, kaivoksen minimi-ikä on kaikilla tiedossa alusta alkaen.

Jälkisiivoukseen luodaan panttiraha, jonka määrittää viranomainen.

Kymmenen vuotta on naurettavan lyhyt aika - kaivos voi saastuttaa tuhat vuotta toiminnan loppumisen jälkeen! Maaperän rikkaudet voi hyödyntää vain kerran, siksi kaivosvero on enemmän kuin perusteltu. Vakuudet olleet naurettavan pieniä, kokemus on osoittanut että puolella miljardilla voisi jo päästä alkuun...

Näytä lisää vastauksia

Suomen luonnonvarat Suomen valtion hallintaan

Profiilikuvan paikka

Keijo Ahlqvist
11. maaliskuuta 2019 kello 14.53.48

Katson, että kaikki luonnonvarojen hyödyntäminen, myös mineraalien, tulee tapahtua Suomen valtion omistaman, eduskunnan valvoman julkisen laitoksen toimesta yhteisymmärryksessä paikallisten asukkaiden kanssa.


Kansallisomaisuuden on säilyttävä Suomen hallinnassa !

Profiilikuvan paikka

Matti Rinnekangas
11. maaliskuuta 2019 kello 15.51.34

Mineraalit, malmit ja muut kaivannaiset ovat Suomen kansallisomaisuutta ja niitä ei saa "lahjoittaa" kaivosyhtiöille ilmaiseksi. Mielestäni järkevä tapa säilyttää kansallisomaisuuden hallinta ja siitä saatava tuotto Suomen valtiolla olisi seuraava:

* Kutakin hyödynnettävää kaivannaisesiintymää varten perustetaan yhtiö, joka pyörittää ko. kaivoksen toimintaa.
* Perustettavan yhtiön osakkaita ovat kaivosyhtiö, mahdolliset sijoittajat sekä Suomen valtio.
* Kaivosyhtiö ja mahdolliset sijoittajat hankkivat perustettavan yhtiön kaivosinvestointiin tarvittavat pääomat.
* Suomen valtio sijoittaa perustettavaan yhtiöön kaivannaisesiintymän apporttiomaisuutena eli Suomen valtio saa perustettavasta yhtiöstä kaivannaisesiintymän varallisuusarvon mukaisen omistusosuuden sijoittamatta euroakaan yhtiöön.
* Yhtiön omistajana Suomen valtio saa omistusosuutensa mukaisen osinkotuoton sekä lisäksi verotulot vuosittain.
* Yhtiön osakkeenomistajana Suomen valtio saa edustajansa yhtiön hallitukseen valvomaan Suomen etuja niin osinkojen, verotuottojen kuin ympäristönsuojelun osalta.
* Jos hyödynnettävä kaivannaisesiintymä ajan kuluessa osoittautuu alkuperäistä suuremmaksi on hankkeen laajentaminen Suomen valtion kannalta helppoa - edellyttäen että laajentaminen on ympäristönsuojelun kannalta mahdollista. Eli kaivosyhtiö ja mahdolliset sijoittajat kasvattavat finanssisijoitustaan ja Suomen valtio saa kaivannaisesiintymän kasvaneen varallisuusarvon mukaisen omistusosuuden yhtiöstä - taas sijoittamatta euroakaan yhtiöön.


timanttikaivos vai sorsalampi

Profiilikuvan paikka

Helvi
11. maaliskuuta 2019 kello 17.10.20

1) Pahin esimerkki on "timanttikaivos". Alue oli ennen tätä kaivosta ruispelto,
Timanttikaivoksen jälkeen entisen pellon tilalle on jyrkkärantainen lampi, jonka syvyyttä saa vain arvata. Lammesta törröttää metallirakennelma. Vedessä niitä voi olla muitakin. Lähellä lampea on iso kivikasa, jonka alla on muovia (ainakin reunoissa). Lammessa tai kivikasassa ei voi kasvattaa ruista. Lammen vedestä on tehty joku analyysi (nikkeliä yms.) ja tämä vesi virtaa vesistöihin. Kaivosfirman oli vaikea käsittää, että alueelle johtavasta yksityistiestä heidänkin pitäisi maksaa tiehoitolautakunnalle.
2) Leppävirralla on entinen kaivos, jonka vesi on hapanta ja metallipitoista. Kaivoksen kunnostus maksaisi miljoonia, mutta firma on konkurssissa.
3) Myös Tukesin kuulutukset ovat mitä milloinkin:
Kaavilla paperit on nähtävillä kunnan virastotalossa, joka on suljettuna koko heinäkuun. Kuusamo ja Kaavi on sotkettu. Kaaville tarkoitettu kartan linkki johtaakin Kuopion Petoselle, joka on tiheää asuinaluetta. Tukes ei näe näissä mitään merkillistä enkä tiedä onko kuulutuksen oltava totuudenmukainen.


Toiminta vaikuttaa laajemmalle

Profiilikuvan paikka

Maanomistaja
11. maaliskuuta 2019 kello 21.31.04

Malminetsinnän ja varsinaisen kaivosoiminta heikentää niin vakituisen asumisen kuin vapaa-ajan asumisen kiinteistöjen arvoa huomattavasti laajemmalla alueella kuin varsinainen toiminta tapahtuu. Toimintaa luvitettaessa pitää ottaa huomioon ympäröivä asutus ja muu elinkeinotoiminta. Ja kokonaiskannattavuus tulee ottaa huomioon. Ja kunnilla pitää olla selkeä mahdollisuus kaavoittaa kaivostoiminta ulos sellaisilta alueilta missä haitat ovat hyötyjä suuremmat.
Stukin rooli pitää selkeyttää. Tällä hetkellä toimii lähinnä leimasimena. Jo pelkkä kaivosvaraus vaikuttaa hyvin negatiivisesti alueen muuhun käyttöön ja kiinteistöjen arvoon.

Profiilikuvan paikka

KN
22. maaliskuuta 2019 kello 9.30.19

Näin! kirjoitti:

Samaa mieltä "Maanomistajan" kanssa. On myös huomioitava, että esimerkiksi vesistöjen laadun heikkeneminen vaikuttaa suoraan kiinteistöjen arvoon. Kaivosyhtiöiden olisikin korvattava kiinteistöjen arvonalentuma ei vain kaivosalueella tai aivan sen kupeessa, vaan myös kauempana sijaitsevien vesistöjen varrella, sikäli kun kaivoksen jätevedet niihin lopulta päätyvät ja vedenlaadun heikkenemistä on havaittavissa.

taas Ylä-Savosta terveisiä, jossa siis ne kuuluisat Talvivaaran vedet "vaikuttavat" ei mitenkään ja oma paikallinen kaivosteollisuus (Siilinjärvi) ei edelleenkään vaikuta mitenkään alentavasti minkään maan arvoon, päin vastoin. Esitätte mielipiteitänne faktoina, kuten internetkeskustelussa valitettavasti tapana on. Veden laatu on muuten hyvä, aika kalkkipitoista, mutta se ei liene kaivosten syy. Aika normaali ilmiö.

Näytä lisää vastauksia

Keskustelu on yksipuoleista

Profiilikuvan paikka

Lahjoitus
12. maaliskuuta 2019 kello 11.29.57

Kaivoskeskustelussa näkyy ikävästi se seikka, että mediassa halutaan rakentaa vastakkainasettelua jotta saadaan myyvempiä otsikoita. Kun vastakkain on äärikaivosvastainen korpikommunisti antennipipossaan ja kuivakasti asioihin vastaileva kaivosalan edustaja, ei synny kunnollista keskustelua vaan ääliömäistä mölinää kahden ääripään välillä. Syntyy usein samankaltainen keskustelu kuin rokotevastaiset ihmiset vastaan rokotemyönteiset. Toisella on valtavasti mielipiteitä, toisella faktoja. Toisen faktat ovat sitten salaliittoteorioilla kuitattavia valheita.

Sitten kun keskustelua ei hallitse faktat vaan mielipiteet joita ovat mm:
*kaivosyhtiöt vievät rahat pois
*ympäristö saastuu
*kansalaisia ei kuunnella
tai
*kaivokset kansallistettava

eikä tosiasiat:
*kaivokset maksavat veroja (usein maakunnissa suurimpia mm. yhteisöveron maksajia, mm. Pyhäsalmen kaivos on maksanut 200 miljoonaa euroa pelkästään viimeisen 12 vuoden aikana, josta Pyhäjärven kunnan osuus noin neljännes (lähde: https://www.kaivosvastuu.fi/pyhasalmen-kaivoksen-toiminta-loppusuoralla/
*160 miljoonan euron investointi Kittilässä ei ole rahan pois viemistä vaan sijoittamista Suomeen (https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/euroopan-suurin-kultakaivos-laajenee-entisestaan-kittilassa-160-miljoonan-investoinnilla-mittava-tyollistava-vaikutus/6771178#gs.12ktyc)
*Kaivos ei automaattisesti tarkoita ympäristön saastumista. Ihmiset tekevät kaivoksella työtään, eikä kenenkään tarkoitus ole tahallaan aiheuttaa ympäristökatastrofia. Suomessa on lukuisia kaivoksia, joista yhdellä on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävä ympäristöongelma. Kaikella teollisella toiminnalla on toki vaikutus ympäristöön, kaivokset eivät ole tässä parempia tai huonompia kuin muut teollisuudenalat.
*Mitä muuta voidaan kansallistaa? Tulisiko esim. sanomalehtien, IT-yhtiöiden, pelifirmojen, ja muiden yksityisesti toimivien tahojen kansallistamisella taattua se, että suomeen jää kaikki raha?
*Malmit kulkevat pitkän arvoketjun Suomen rajojen sisällä, missä jokaisessa ketjun lenkissä rahaa jää - Suomeen - suomesta ei viedä kiveä eikä edes rikastetta pois, vaan se metallipitoinen kivi muuttuu korkeasti jalostetuksi metallituotteeksi suomessa.


Mediassa ruokitaan turhaa vastakkainasettelua ja suututetaan kansalaisia turhaan.

Ennen kaivoslain muuttamista on myös hyvä huomioida, että nykyisen, 2011 voimaan tulleen lain alla ei ole luvitettu ja perustettu vielä yhtään kaivosta. Näin ei siis voida sanoa juuta eikä jaata lain toimivuudesta tai toimimattomuudesta.


Hyviä tietolähteitä

Profiilikuvan paikka

Perehtykää
12. maaliskuuta 2019 kello 11.44.45

Keskustelua kannattaa tosiaan käydä tiedon, eikä mielipiteiden varassa.

https://kaiva.fi/
https://www.kaivosvastuu.fi/

Profiilikuvan paikka

Perehtykää
27. maaliskuuta 2019 kello 13.10.49

Hyvä ehdotu, mutta kirjoitti:

...antaisitko jotain puolueettomia tietolähteitä, kiitos.

https://tem.fi/kysymyksia-ja-vastauksia-kaivostoiminnasta

tietenkin, jos on sitä porukkaa jonka mukaan myös valtio on salajuonessa mukana, niin TEM ei myöskään käy. Varmaan sitten Greenpeace tai Vihreä lanka osaa esittää asiat neutraalisti?

lehdistöhän harvoin on puolueeton tietolähde, vastakkainasettelu ja draama kun myy klikkejä paremmin kuin puolueeton tiedonanto, kaivosala ei saisi siis "valistaa" vaan pitäisi hyväksyä yksipuoleinen kirjoittelu?

Näytä lisää vastauksia

Kaivosveron osalta jäitä hattuun

Profiilikuvan paikka

Yli 40 v kaivostyössä
12. maaliskuuta 2019 kello 12.42.11

Mikäli kaivosvero säädetään malminlouhintaan perustuvaksi eli jokaisesta louhitusta tonnista tulee maksaa veroa, suuret avolouhokset kuten Talvivaara ja Kevista tulevat välittömästi kannattamattomaksi ja suljetaan. Moni maanalainen kaivos kokee saman kohtalon. Jos polittinen tarkoitus on lopettaa kaivostoiminta Suomessa, kaivosverolla se se kyllä onnistuu. Hyväksyisin paikalliselle kunnalle maksettavan veron, jos se perustuu kaivoksen puhtaaseen tulokseen. Ennen kaivosveroa tulisi tehdä laajempi kokonaisverotarkastelu, koska kaivosyhtiöt maksasvat jo nyt merkittävästi eri veroja. Kotimaisella kaivostoiminnalla on merkittävä vaikutus metallien jalostusketjuun. Ei tunnu kovin järkevältä, että raaka-aineet tuotaisiin ulkoa. Suomi tarvitsee joka tapauksessa tietyt metallituotteet , jos työpaikat ja nykyinen elintaso aiotaan säilyttää.


§ 165 Perustuslain hengen vastainen

Profiilikuvan paikka

Kansalaisten tasa-arvo
12. maaliskuuta 2019 kello 13.45.12

Kaivoslain § 165

Valitusoikeus
Malminetsintälupaa, kaivoslupaa ja kullanhuuhdontalupaa koskevaan päätökseen, mainitun luvan voimassaolon jatkamista, raukeamista, muuttamista ja peruuttamista koskevaan päätökseen sekä kaivostoiminnan lopettamispäätökseen saa hakea muutosta:
1) asianosainen;
2) rekisteröity yhdistys tai säätiö, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka sääntöjen mukaisella toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät;

Kohta 2 ei ole perustuslain hengen mukainen. Jos lupaviranomainen TUKES on evännyt esim. luonnonsuojeluyhdistysten harhaanjohtavien lausuntojen perusteella malminetsintäluvan, niin esimerkiksi 'Pelkosenniemen Työttömät ry' (jos sellainen olisi) ei voisi valittaa kieltävästä päätöksestä. Laki nostaa mielestäni yhden painostusryhmän muun yhteiskunnan yläpuolelle Perustuslain hengen vastaisesti.


Piiloverot kunnille

Profiilikuvan paikka

Edes pieni parannus
12. maaliskuuta 2019 kello 13.56.56

Etsintäyhtiöt maksavat malminetsintäkorvausta maanomistajille valtavia summia, tästä suurin osa Pohjois-Suomessa, jossa valtio on suurin maanomista eli Metsähallitus kerää nämä piiloverot kassaansa. Olisi kohtuullista, että mainitut korvaukset tilitettäisiin lupa-alueiden kunnille. HUOM. me-korvaus ei ole korvaus vahingoista, jotka maksetaan, jos niitä syntyy; nämä korvaukset kuuluvat tietenkin valtiolle.

Profiilikuvan paikka

Haitat paikallisia
23. maaliskuuta 2019 kello 10.26.21

Kysymys kirjoitti:

Miksi kuntien pitäisi saada maanomistajakorvaukset, kun niillä ei ole mitään tekoa valtionmaiden kanssa? Kunta ei ylläpidä valtionmailla metsäautotieverkostoa, mitä malminetsintäyhtiötkin hyödyntävät malminetsinnässään.

Tässä on varmaan ajatuksena se, että kaivosten haitat ovat paikallisia.

Näytä lisää vastauksia

Kansallistaminen?

Profiilikuvan paikka

KN
12. maaliskuuta 2019 kello 15.04.52

Eduskunta valitaan suomessa 4 vuodeksi. Jotkut jopa istuvat 4 vuotta.

Kaivoksen perustamiseen menee pelkän luvittamisprosessin kanssa 10 vuotta. Tutkimustyöt päälle ja muutama muu muuttuja päälle, esiintymän löytymisestä kaivoksen avaamiseen voi mennä 20 vuotta. On tapauksia, jossa esiintymä on löydetty 1980 ja kaivos avataan 2019.

Nykyisessä populismin pilaamassa poliittisessa ympäristössä pitäisi siis pystyä 4. vuoden välein vaihtuvan suunnan kanssa pitää kuitenkin valtion omistama yhtiö joka tekee työtä jossa yhden tulosyksikön perustaminen kestää 5 hallituskautta, 20 vuotta.

Valtiolla ei nähdäkseni edellytyksiä toimia kaivosalalla, ala joka vaatii pitkäjänteistä suunnittelua ja sinnikkyyttä.

Jos yksityinen yhtiö on valmis sijoittamaan 20 vuoden ajan tutkimusrahaa suomen kallioperään, eikö ole kohtuullista että kyseinen yhtiö saa vähintään omansa pois. Lisäksi yksityisen yhtiön olisi myös hyvä pystyä luottamaan kohdemaansa päätäntäelinten johdonmukaiseen käytökseen jota ei ohjaile somekohkaaminen ja klikkijournalismi?


Heikot eväät selvitysmiehelle

Profiilikuvan paikka

Tarkkailija
12. maaliskuuta 2019 kello 15.28.30

Kävin kursorisesti läpi saapuneet noin 20 kansalaiskommenttia ja heikoksi näyttää anti jäävän selvityksen kannalta. Pääosin negatiiviset kommentit heijastavat vain julkisuudessa vellonutta harhaanjohtavaa tiedottamista, jota kaivoskriitikot taitavasti ja tarkoitushakuisesti masinoivat. Kansalaiset perustavat tulistuneet mielipiteensä vain toisiin mielipidekirjoituksiin. Media on valitettavasti osoittautunut kyvyttömäksi tarjoamaan kansalaisille tietoa kaivostoiminnasta.


Geologia ja malmit peruskouluun

Profiilikuvan paikka

Tietoa lisää
12. maaliskuuta 2019 kello 15.42.21

Sivilisaatio perustuu ruuan- ja raaka-aineiden tuotantoon ja sitä tukevaan koulutukseen. Koko sivilisaatiomme perustuu näihin peruspilareihin, jos yksikin ontuu, sivilisaatio romahtaa. Suomella on luontainen kilpailuetu osallistua yhden pilarin ylläpitoon. Peruskoulun opetukseen ei kuitenkaan ole mahtunut käytännössä mitään malminetsinnän ja kaivostoiminnan luonteesta ja erityisesti sen osuudesta jokapäiväisen elämämme perustana. Jotta Suomi voisi täysimääräisesti hyödyntää voimavarojaan peruskouluun tulisi sisällyttää tietoa luonnonvaroihin liittyviin mahdollisuuksiin.


Maankäyttömuotojen yhteensovittaminen

Profiilikuvan paikka

kansalainen
12. maaliskuuta 2019 kello 15.49.55

suuri ongelma on, että kun kaivosprosessit ovat ymmärrettävästi pitkiä, jo malminetsintä sekä kaivoksen perustamisen pitkään kestävät vaiheet ja epävarmuus lamauttavat asuntokaupan, matkailutoimijoiden bisnekset ja investointihalukkuuden sekä muiden vastaavien toimintojen kehittämisen sekä osin myös arvon(maan, asuntojen) pitkien prosessien aikana. Kaivoksia tarvitaan, mutta niitä pitäisi kohdella ja säädellä niin, etteivät muut maan- ja omaisuudenkäyttömuodot ja mahdollisuudet vaarannut tai vaikeudu vuosikausiksi.

Ympäristölupaehtojen ylityksistä pitäisi tulla automaattisesti kova sanktio kaivosyhtiölle.

Profiilikuvan paikka

Tilastot
12. maaliskuuta 2019 kello 21.32.49

Kiinteistöjen hinta nousee kysynnän myötä. Iso työllistäjä paikkakunnalla lisää asuntojen kysyntää.
TEMin toimialaraportin mukaan esim. Lapin matkailu on 2017 kasvanut 22% kaikesta kaivostoiminnasta ja malminetsinnästä huolimatta. Levi ja Suurkuusikko mahtuvat samaan kuntaan hienosti. Samoin Talvivaara ja Vuokatti. Nähdäkseni kaivostoiminta pitäisi nähdä matkailussa mahdollisuutena. Enemmän ympäri vuoden tapahtuvia yöpymisiä kausimatkailun sijaan.
Puhumattakaan ympärivuotisista kohtuupalkkaisista töistä..


Vastuu virheistä ja haitoista täysimääräisenä

Profiilikuvan paikka

Yrittäjä
12. maaliskuuta 2019 kello 21.29.23

Mikäli halutaan että kaivostoimija on varmasti vastuullinen toimija:
Ei anneta luoda tytäryhtiöitä pienellä vakuusmäärällä ja pääomalla vaan että emoyhtiö on täysimääräisenä korvausvastuullinen mahdollisista haitoista ja tuhosta.
Tarpeeksi iso vakuustili/pantti. (Esim. 100M€)
Emoyhtiö velvoitetaan maksamaan täysimääräisenä korvaukset kaikille jonka elinkeinon se on tuhonnut sekä täysimääräinen kustannus koko aiheuttamastaan ympäristöongelmista.
Eli jos lorahtaa ja luonto menee pilalle niin koko emoyhtiö ajetaan viimekädessä konkurssiin. Ja niille yrityksille jotka eivät ole tarpeeksi vakavaraisia niin ei edes myönnetä mitään lupia tai varauksia.

Näillä keinoin saadaan yritys toimimaan vastuullisesti kun heillä on riskit maksuvelvotteista, ei mitenkään muuten.


Kaivoslaki 2011: valituskierre

Profiilikuvan paikka

Kansalainen
13. maaliskuuta 2019 kello 0.40.51

Onko olemassa tilastotietoa siitä kuinka usein esimerkiksi malminetsintä vaiheessa olevasta projektista valittaa rekisteröity yhdistys tai säätiö versus asiansosainen? Ja kuinka usein tällaiset yhdistysten ja säätiöiden valitukset ovat johtaneet toimenpiteisiin?


Kaivoslaki vielä testaamaton

Profiilikuvan paikka

Maija
13. maaliskuuta 2019 kello 7.13.32

Mielestäni on hiukan omituista, että kaivoslakiin ollaan vaatimassa muutosta, sellaisten tahojen toimesta jotka eivät selvästikään ymmärrä ks. laista mitään. Kuinka lain toimivuutta voidaan kuvata huonoksi, kun sen alaisuudessa ei ole avattu yhtään kaivosta? Kuinka muutosta vaativat tahot ovat oikein päätyneet ajatukseensa lain toimimattomuudesta? Kuinka lakia oikein voitaisiin korjata kaivosten osalta, kun emme ole nähneet miten laki käytännössä toimii? Itse en osaa varsinaisen kaivosten osalta sanoa mitään, mutta oman kokemukseni mukaan aika moni malminetsintävaiheessa oleva yhtiö on joutunut järjestelmällisen häirinnän ja kiusanteon kohteeksi yrittäessään suorittaa tutkimuksia malminetsintälupa-alueillaan.
Usein kaivoslakia kritisoivat näyttävät olevan lähinnä huolissaan ympäristöstä ja sen pilaantumisesta, kaivosta ajatellen huoli on tottakai perusteltu, mutta kaikki kokemus mikä meillä on siitä kuinka ympäristö on huomioitu missäkin kaivoshankkeessa liittyy luonnollisesti vanhaan kaivoslakiin, ei nykyiseen. Mielestäni olisi perustellumpaa vaatia tällöin muutosta ympäristölainsäädäntöön eikä kaivoslakiin.
Lisäksi haluaisin huomauttaa, että viranomaistahot ovat alkaneet kohdella lähes kaikkia malminetsintä vaiheessa olevia tutkimuksia kuin ne olisivat jo kaivoshanke. Poliittiset näkemykset eivät saisi näkyä ja kuulua viranomaisen työssä, lain kuuluu ohjata viranomaisen päätöksentekoa.

Profiilikuvan paikka

Kuka todellinen kiusantekijä?
19. maaliskuuta 2019 kello 15.40.29

Malminetsinnän tavoitteena on aina kaivostoiminta, vaikka kaivoslobbarit tätä kovasti yrittävätkin häivyttää. Esim. vapaa-ajan-asuntojen kohdalla arvonalentuminen toteutuu heti, kun varaus on rekisteröity. Ei ihan harmitonta puuhaa.

Näytä lisää vastauksia

Yleistä kaivostoiminnasta

Profiilikuvan paikka

Sakari Hyytinen
13. maaliskuuta 2019 kello 9.13.43

Haapasalon Lapissa ei kaivoksia näytetty, miksi? On todella hurjaa että Lapin liitto palkitsee Kittilän kultakaivoksen vuoden työnantajana. Palkat se maksaa varmaan ajallaan, mutta miten voi palkita jotain oman maansa ryöstämisestä.

Samaan aikaa, kun Talvivaaraan on pumpattu 800 miljardia hukkaan, kukaan ei tiedä totuutta summasta, on Kittilän kaivos tehnyt sen edestä tulosta. Kyllä se satsaa tulevaisuuteensa ja tehokkaampaan kaivamiseen, ei siksi että se työllistäisi kauan vaan siksi että se saisi maksimoitua voittonsa ja lopetettua kaivoksen mahdollisimman pian. Talvivaaraan korruptio veto Sipilältä oli todella karu ja toi esille kuinka kaukana on hänen oikeustajunsa todellisesta oikeudesta, olkoonkin tulon siirto Kainuuseen hyvä asia, mutta olisko sen rahan voinut laittaa vaikka ympäristön kunnostukseen Kajaanin tehtaiden jäljiltä?

Kittilän sakka-altaat vuotavat ja valuvat Ounasjokeen. Keivitsan sakka-altaat vuotavat ja ne valuvat Kitiseen. Molemmissa kaivoksissa ympäristöä valvovat lähinnä oma valvonta. Nämä joet yhtyvät Rovaniemellä Kemijokeen, josta ne valuvat Perä-Mereen. Itämeren lohi ei ole oikein syömäkelpoista ja sitä on vähän, siksi Lappi on "tyhjä" kesällä.

Lähes kaikki tuottavat kaivokset ovat ulkomaalaisten omistuksessa. Tämä on valittu tie. Miksi? Kaivannaisteollisuus on siitä hankala näin ihmisen perspektiivistä, että malmit voi kaivaa vain kerran. Miksi siis ei voida odottaa ja saada hyöty omalle kansalle?

Johdosta aina toitotetaan, "Suomi pärjää vain, kun pysyy tuotantoketjun huipulla". Meidän ei siis kannata kaivaa akkumetalleja ilman että teemme niistä akkuja, eikä mitään muutakaan metallia ellemme jalosta sitä loppuun saakka. Tällä hetkellä jalostus on paljolti ulkomaisissa käsissä. Akkumetallien kaivaminen ja niiden tekeminen on syöpävaarallista työtä, joten jo senkin vuoksi pitäisi tarkkaan harkita, mitä kannattaa tehdä. Jos ollaan tarkkoja, sähköistyiminen esim. autoissa ei ole ympäristön kannalta hyvä asia, päinvastoin.

Isot kaivosverot, sekä uusien ulkomaisten kaivosten tulo Suomeen pitäisi estää ja varsinkin Aasiasta tuleva raha. Nykyinen meno kuullostaa siltä että millään ei ole mitään väliä. Odatammeko kolmatta mailman sotaa vai ilmastonmuutoksen tappavan meidät. Itse uskon vielä tulevaisuuteen. En tarvitse talouskasvua hinnalla millä hyvänsä. Haluaisin jäädä muistoksi tuleville polville, he säästivät jotain myös meille, he miettivät, mikä on hyväksi kaikille, myös luonnolle, josta kuitenkin loppupelissä elämämme saamme.

Profiilikuvan paikka

Sakari Hyytinen
13. maaliskuuta 2019 kello 9.18.33

kirjoitin näkyyn väärin viimeiseen kappaleeseen eli haluaisin Isot kaivosverot, sekä estää uusien ulkomaisten kaivosten tulon Suomeen sekä Aasiasta tulevalle rahalle porttikiellon. Nykyinen meno kuullostaa siltä että millään ei ole mitään väliä. Odatammeko kolmatta mailman sotaa vai ilmastonmuutoksen tappavan meidät. Itse uskon vielä tulevaisuuteen. En tarvitse talouskasvua hinnalla millä hyvänsä. Haluaisin jäädä muistoksi tuleville polville, he säästivät jotain myös meille, he miettivät, mikä on hyväksi kaikille, myös luonnolle, josta kuitenkin loppupelissä elämämme saamme.


Muutosehdotuksia

Profiilikuvan paikka

Muutama ehdotus
14. maaliskuuta 2019 kello 11.33.28

Kaivoslaki sinällään on melko toimiva laki. Joitain pieniä muutoksia lakiin tulisi tehdä. Malminetsinnän maksimiaika on nykyisin vain 15 vuotta. Nykyisellä hyvin hitaalla ja byrokraattisella luvituksella 15 vuotta ei riitä mihinkään. Suurimmat ongelmat tutkimusten eteniseksi johtuvat laajasta valitusoikeudesta, eli kaiken maailman järjestöt voivat julistautua asiantuntijoiksia ja pitkittää lupien voimaantuloa vuosikausia. Näin ollen tutkimus etenee usein hyvin hitaasti ja vain osittain täytäntöönpanon avulla mutta maksimi 15 v. kuluu koko ajan. Alueista luopumisen pitäisi olla myös helpompaa. Nykyisin lupaviranomainen joutuu tekemään täyden päätöksen, mikäli yhtiö on tutkimusten tuloksena päätynyt luopumaan tietyistä alueistaan. Aivan liian raskas prosessi, kun luopumisessa ei ole haitan kärsijöitä.
Verotuksen osalta tulisi tarkastella koko elinkeinon verotuskokonaisuutta, ei vain määrätä ylimääräistä veroa kaiken muun päälle. Tasavertaisuus ja tuottoon perustuva, ja paikalliselle tasolle (kunta) tuleva jonkinlainen vero voisi toimia ja lisätä esim. sosiaalista hyäksyttävyyttä. Nykyisellään maksettavat maanomistajamaksut valuvat Metsähallitukselle ja katoavat paikalliselta tasolta kokonaan. Toki tuottoa tulee itse toiminnasta ja alueelle tulevasta työvoimasta mutta varsinaiset verotulot jäävät kunnan osalta suhteettoman pieniksi ja valtion kassa hyötyy taas suhteettoman paljon. Maanomistajamaksut malminetsintävaiheessa ovat myös suhteettoman suuret verrattuna mihin muualle tahansa. Ulkomaista rahoitusta tarvittaisiin huomattavasti enemmän, jotta mahdollisia malmiesiintymiä voitaisiin jatkossakin löytää ja paikantaa. Kansallista rahoitusta malminetsinään ei ole saatavilla. Vain 1/1000 malminetsintäprojektista ylipäätään johtaa taloudellisesti hyödynnettävissä olevan esiintymän löytymiseen. Kaivostoiminnan verotus siinä vaiheessa, kun kaivos alkaa todella tuottaa jotain, olisi ok. Malminetsintä sitä vastoin ei tuota muuta kuin tietoa.

Suurimmat ongelmatt kaivoksiin liittyen eivät johdu kaivoslaista. Kaivoslaki kyllä toimii. Suurimmat ongelmat tulevat Ympäristönsuojelulaista ja/tai sen puolen viranomaistoiminnasta. Kaivos- ja ympäristövakuudet asetetaan eri viranomaisten toimesta ja ne omn tarkoitettu eri asioihin. Ympäristövakuus tulee YSL:sta, eli mikäli niihin halutaan muutoksia, on syytä tarkastella oikeaa lakia eikä syyttää Kaivoslakia täysin eri puolen ongelmista. Luvituksen yhtenäistäminen helpotttaisi myös kansalaisten osallistumista ja luvituksen ymmärtämistä. Nykyisellään lupia myönnetään malminetsintään liittyen mm. Kaivoslain, Luononnsuojelulain, Vesilain ja YSL:n perusteella. Esim. LS-laki ei ole lainkaan täytäntöönpanokelpoinen, mikä on todella huono asia ja hidastuttaa projekteja vuosilla jo tutkimusvaiheessa.

Profiilikuvan paikka

Kansalainen
14. maaliskuuta 2019 kello 14.26.06

Pakko yhtyä tähän kommenttiin, luvitusprosessi tutkimusvaiheessa on muuttunut aivan liian raskaaksi ja hitaaksi. Pitkät ja polveilevat valitusprosessit käytännössä estävät tutkimustyön tekemisen. Valitettavasti suurin osa valituksista ei edes liity tutkimustoimintaan, vaan on tehtailtu puhtaasti siinä tarkoituksessa että ne hidastavat etsinnän tekemistä. Maanomistajille maksettavat korvaukset ovat nykyään myös huimia, kun miettii kuinka pitkään malminetsintä nykyään kestää, kun itse tutkimusta ei päästä millään tekemään vaikka kaikki muut resurssit olisivat valmiina, rahat valuvat metsähallituksen kassaan samalla kun yksityiset maanomistajat kiukkuavat, että etsintäyhtiö roikkuu alueella vuosikymmeniä eikä saa mitään aikaiseksi.
Ongelma ei ole kaivoslaissa vaan ympäristönsuojelulainsäädännössä ja viranomaistahon tulkinnoissa.


Elintason säilyttäminen

Profiilikuvan paikka

Suomi
14. maaliskuuta 2019 kello 11.40.26

Jos Suomessa halutaan säilyttää nykyisenlainen elintaso ja vastata mm. ilmastonmuutoksen aiheuttamiin yhteisiin haasteisiin esim. puhtaammalla energialla ja akkuteollisuudella on Suomella velvollisuus tuottaa omat metallinsa ja mineraalinsa vastuullisesti ja itse. Kaksinaamaista tuoda nykyisetkin akkumineraalit muualta esim. 90% Kongosta, missä lapsityövoimalla ja KKiinalaisten rahoittamana ihmisoikeuksista, saati sitten ympäristöasioista piittaamatta louhitaan meille jatkojalostukseen tuotava koboltti. Samalla huudetaan vihreämpää energiaa jne.. eikä mietitä yhtään, mistä ja miten vihreämpään energiaan ja esim. kiertotalouteen vaadittavat raaka-aineet tuotetaan. Suomessa on todella vastuullista kaivostoimintaa (muutama virhe on historian aikana toki sattunut, mutta ei johdu Kaivoslainsädännöstä saati sitten ulkomaisesta omistuksesta), tiukka lainsäädäntö ja pystymme tuottamaan omat raaka-aineemme kestävästi loukkaamatta niiden oikeuksia, jotka eivät niitä pysty puolustamaan. Suomesta löytyy koko klusteri, ainoa huono puoli on se, että suomalaista rahoitusta ei ole saatavilla ja apuun tarvitaan ulkomaisia sijoittajia, joilla on rahaa ja kykyä tehdä isoja miljardiluokan investointeja Suomeen.

Profiilikuvan paikka

Vastaus
19. maaliskuuta 2019 kello 12.22.21

Kyllä, Suomen pitää ehdottomasti ottaa vastuu kuluttamisestaan ja elintasostaan. Akkumetallien lisäksi Suomi käyttää myös muita mineraaleja ja metalleja huomattavan paljon verrattuna moneen muuhun rakaa-aineiden tuottajavaltioon. Yhdyn edelliseen mielipiteeseen siitä, että on kaksinaamaista touhua pyrkiä työntämään kaivostoiminta kokonaisuudessaan toisten harteille ja itse huudella vihreiden arvojen ja omien oikeuksien perään samalla, kun omat hyödykkeet louhitaan kehitysmaissa vailla minkäänlaisia ihmis- ja ympäristöoikeuksia.


Lakia tulkitaan.

Profiilikuvan paikka

Kaivospitäjässä
14. maaliskuuta 2019 kello 14.37.30

Suojelualueilla on lain mukaan sallittu tutkimustoiminta. Haluamme tietysti tietää mahdollisimmam paljon tutkittavasta alueesta. Kasvillisuus, linnut, nisäkkäät jne. Näin opimme alueesta ja voimme paremmin varautua mahdollisiin uhkiin alueen säilyttämiseksi, kuten olemme suojelualuetta perustaessamme sopineet.
Suojelu kattaa nimenomaisesti suojelemisen taloudelliselta hyödyntämiseltä, siis ihmistoiminnalta joka voi heikentää tai jopa tuhota alueen suojeluarvot, kuten esimerkiksi kaivostoiminta tekee. Lakia tulkitaan siten, että koska tutkimustoiminta on sallittua suojelualueella, se mahdollistaa myös kaivosyhtiöiden massiiviset syväkairaukset esimerkiksi natura alueilla.
Kaivostoiminta ei ole pelkkää kaivamista, vaan se alkaa aina etsinnästä ja malmioiden tutkimisesta kairaamalla maaperää. Näin ollen malmioiden kartoittaminen ei olekaan tutkimustoimintaa jota suojelulaissa tarkoitetaan, vaan se on jo kaivostoimintaa. Näin ollen maassamme sallitaan kaivostoiminta natura alueella, eikä voida enää laskea naturaa suojelluksi alueeksi niinkuin se on alkujaan sovittu ja lailla sinetöity. Menettely on lain hengen vastainen.

Myös tukes luvittajana on vähintäänkin hämmentävä. Varaukset hyväksytään lähes poikkeuksetta. Kaikki lupapäätökset eivät ole harkittuja eivätkä aina edes laillisia. Päätöksiä on palautettu oikeuden päätöksillä tukesiin toistuvasti. Tukesin puolueettomuus viranomaisena on todettu olevan vailla näyttöä puolueettomuudesta.

Pitäjässämme yksi kyläalue on varattu. Kaikkine taloineen ja peltoineen melko tarkasti koko kylän asuttu ja viljelty alue. Onko siis niin, että kaivosyhtiöiden oikeus mineraaleihin on niin vahva, että tällainenkin varaus menee läpi ja saa luvan? Onko oikeasti niin, että lähtökohtaisesti kylän ihmiset joutuisivat jättämään asuinkettänsä kaivosyhtiöille huolimatta siitä, että he ovat jo sukupolvien ajan asuttaneet kyläänsä? Ainakin tukes näyttäisi olevan kyläläisiä vastaan koska on tällaisen luvittanut.

Edellämainitun kylän tapaukseen liittyen kysyin tukesilta kokouksessa selitystä miksi noin järkyttävä uhka on sälytetty ihmisten harteille. Yksi kyläläinenkin oli paikalla siitä kylästä. Hän ei edes tiennyt koko luvasta. No nyt tietää koko kylä. Onko nyt siis niin että yhtenä aamuna kaivosyhtiön porauskoneet alkavat jyllätä jonkun asukkaan porraspielessä? Ja jos portaat on tiellä, niin ne siirretään pois. Vastaus kyselyyni tuli tukesin kaivospuolen johtajalta: " Laki velvoittaa meitä myöntämään luvan vaikka varaus tulisi Helsinkiin keskelle senaatintoria". Minun on vaikea uskoa sen pitävän paikkaansa. Jos pitää niin on kyllä korjattava tuo kohta.

Olen ymmärtänyt, että jo pelkkä varaus vie alueen prosessiin jossa varaajan oikeuksia on vaikea ellei mahdoton kumota. Kaivoslaki on liian vahva. Se ohittaa kaikki muut ja näiden muiden oikeudet. Eipä arvanneet Petkulan kylän asukkaat, että luovuttaessaan maansa mitättömään hintaan naturaan he luovuttavat samalla pois jalkojensa alta jättimäisen omaisuuden. Nyt nuolevat katkerana näppejään, koska eihän se natura olutkaan suojassa kaivosyhtiöltä.










Profiilikuvan paikka

Niin surullista...
19. maaliskuuta 2019 kello 22.45.22

on tämä ”kaivos ennen kaikkea” -politiikka. Luottamus Tukesiin mennyt täysin ja oikeusprosessitkaan eivät pelaa, kuten tapaus Dragon Mining on osoittanut.

Näytä lisää vastauksia

Laillistetun ryöstön laiki - kaivoslaki

Profiilikuvan paikka

Kotka
15. maaliskuuta 2019 kello 9.56.44

KAIVOSLAIN TOIMIVUUS:
1. Varaus/ valtaus
Sain 11/2013 Tukesilta ilmoituksen Dragon yhtiön jo 10/2010 varanneen metsätilani Kuusamossa ja hakevan nyt alueelle valtausta. Kun Kuusamon kaupunki päätti ettei alueelle kaivoksia kaavoiteta, luopui Dragon, mutta varasi perustamalleen uudelle yhtiölle 900 neliökilometriin laajennetun alueen. Lakisääteisen 2 vuoden sijasta tilani ollut jo kohta 9 vuotta varattuna kaivosyhtiölle ilman euronkaan maksua kenellekään.
Korjausehdotus: Varaukselle euroa/ha maksu, menkööt se vaikka kokonaan valtiolle, jolloin se rajoittaisi sekä aluekokoa, että varausaikaa ja rajoittaisi aikakeplotteluakin. Ja varaus voimaan vasta hyväksyttäessä, jolloin jo varaus voitaisiin jopa kilpailuttaa: euroa/ha.
2. Kaivoslaki/ teollisuuslaitosten yritystuet
Mineraalien louhinta ja rikasteena ulos vienti ei ole teollista toimintaa, vaan raaka-aineen hankintaa teollisuudelle, kuten esim. Metsähallituksen puunhankinta. Kun ei valmisteta tuotteita hinta+alv myyntiin, on alv-palautus kaivosyhtiöle perusteetonta yritystukea. Samoin kaivoslain mukaiset yritystuet, joista esimerkkinä: vuonna 2012 Kittilän kultakaivokselle 1,5 milj. louhintatuki, vaikka kaivos louhi 52,2 % liikevoitolla. FQM Kevitsan 5 milj. yritystuki kaivostiehen heti sen jälkeen, kun se oli maksanut bulvaaniyhtiölle, valtion sille lahjoittamasta Kevitsasta 300 miljoonaa?
Kaivoslaki/ verolait
Kevitsa:
Valtio lahjoitti GTK:n löytämän Kevitsan, sekä sen ja Outokumpu Oy:n kaivoksen vain toteutusta vailla olevat tutkimukset bulvaaniyhtiölle, joka myi ne varsinaiselle rakentaja-kaivosyhtiölle noin 300 miljoonalla. Omistajana Suomen valtio ei saanut euroakaan, ei edes veroeuroa. FQM Kevitsa-yhtiölle se poiki yhteisöveron kiertämiseksi 15 milj./vuosi lisäpoiston ja lisäksi vuosittaisilla korkokulukonstailulla kotiuttaa 50 -60 miljoonaa / vuosi liikevoittoja Kevitsalta verottomana. Tuosta 300 milj. euron kenkkäyksestä valtiolle tuli vielä yhteensä 13 – 15 milj./vuosi lisämenetys yhteisöverossa. Esimerkkiä FQM Kevitsa tilinpäätöstiedoista: Vuodet 2014 + 2015: Liikevaihto yht. 301 milj. rahoituskulut (korot) omalle konsernille 181 milj.
Kaivoksen rakentaminen 2009–2012 maksoi 386 milj. euroa, myyntihinta vuonna 2016 Bolidenille oli 650 milj. euroa, josta malmivarojen osuus noin 400 miljoonaa euroa. Se ei tuonut malmivarojen omistajalle, Suomelle, euroakaan, ei edes yhtään veroeuroa, mutta antaa Bolidenille 20 milj. euron vuosittaisen lisä-poistoedun, josta koituu valtiolle yhteisöveromenetystä 4 milj. euroa/vuosi; ja miten mahtaa Boliden hyödyntää 650 milj. euron rahoituskulujen tarjoamat mahdollisuudet verokikkailussa? Verosäädökset / kaivoslaki kaipaa peruskorjausta.
3. Kaivos/ työllisyys – suurta harhaa
Kevitsan rakentaminen alkoi 2009. TEM:n tilasto: Vuonna 2008 Sodankylän työvoima oli 4125 josta kortistossa 488; työssä, yrittäjänä tai omillaan eläviä 3637. Vuonna 2017 vastaavat luvut: 4056 – 466 – 3590. Pitäjän työvoima ja työpaikan omaavien luku on kaivoskaudella vähentynyt, vaikka pitäjällä ahertaa jo toinen suuri kaivosyhtiö (Sakatti) mainostaen parhaillaan jopa 100 henkilön työllistäjänä ja Pahtavaaran kultakaivoksellakin on ollut jotain elämää.
FQM-yhtiön pääjohtaja kävi Sodankylässä 2009 ja lupasi Kevitsan tarjoavan 200 – 250 vuosityöpaikkaa. Vuodesta 2012 alkaen sekä FQM että Boliden ovat mainostaneet kaivoksen suoraan ja urakoitsijoiden kautta työllistävän noin 700 henkilöä, ”joista pääosa Sodankyläläisiä”. (TV. 8.3.2019). Totuus liikkunee parissa sadassa vuosityöpaikassa, kuten FQM :n johto jo perustamispäätöksessään työvoimatarpeeksi ilmoitti. Sitä todistavat myös Sodankylän työtuloverojen kertymät: Vuonna 2009 tuli 21,4 milj. vuonna 2018 26,0 milj. euroa. Kasvu 0,5 milj./vuosi, tulee jo veroäyrin hinnan 0,5 prosenttiyksikön korotuksesta (0,7 milj./vuosi) ja palkkojen vuosikorotuksista. Myös ”kultakunta” Kittilä on joutunut kaivoskaudella nostamaan veroprosenttinsa 19 aina 20:25 lukuun ja lisäksi ajautunut Lapin velkaisimmaksi kunnaksi.
Kaivos on tehokas muiden työpaikkojen tappaja:
Kevitsa tappoi heti alkuun Sodankylästä rekkoja, rekka- ja konekuskeja työllistäneen, vuonna 1992 perustetun ja 50 työntekijän vahvuuteen nousseen Hasetec Oy:n. Joku 1-2 hengen pikkuyrittäjä myös lopetti, siirtyen kaivoksen leipiin.
Lapin liiton tilastossa vuonna 2008 sodankyläläisiä ”pendelöi” työssä toisella paikkakunnalla 145, vuonna 2012 enää 10. Kaivosyhtiö ei kalastellut kortistossa, vaan työelämässä, sen yritteliäintä osaa, itse itsensä työllistäviä. Sekin tappaa työpaikkoja paitsi kaivoskunnasta, yritteliäisyyden tappajana Suomesta.
Kaivoslaki 2011 on jo sovellettu:
Lupia on jo jaettu ja maksuja määrätty 2011 kaivoslakia soveltaen ja kaivosoikeudet kenkäten. 1965 kaivoslaki olisi antanut oikeudet rojalttien perimiseen esim. Kevitsan kaivosoikeuksista, kuten oli tehty vuosia aiemmin Kittilän kultakaivoksen kohdalla, mutta ne 2011 lain mukaisesti kenkättiin bulvaaniyhtiölle, joka rahasti niiden edelleen myynnillä 300 miljoonaa euroa. Kaivoslaki 1965 ei velvoittanut kenkkäämään malmirikkauksiamme, mutta 2011 laki velvoittaa.
Lakia sovelletaan myös louhintakorvauksiin, vaikka 1965 laki olisi meille paljon parempi. Se kun määräsi maan omistajalle maksettavaksi: ”kohtuullinen louhintakorvaus, jota vahvistettaessa otettava huomioon kaivoskivennäisten arvo, käyttömahdollisuudet, markkinoiminen ja muut kaivoskivennäisten taloudelliseen arvoon vaikuttavat perusteet”
Muut havainnot:
Kaivoslaki 2011 on poistanut kaikki 1965 kaivoslain meille Suomeen mahdollistamat tulon määritykset lakisääteisiksi kenkkäyksiksi ulkomaille. Se on eritoten Lapissa muita elinkeinoja ja Lapin tulevaisuutta ahmien syövä laillistetun ryöstön laki. Se syntyi, kun ”oli pudottu kehityksen kelkasta”, kuten yksi lain säätäneen hallituksen ministereistä, Paavo Väyrynen , tunnusti satapäisen joukon edessä jo 7 vuotta sitten. Laki olisi syytä kumota ja valmistella täysin uusi kaivoslaki pikaisesti, että ehtisimme edes osan maaperämme rikkauksista pelastaa kotomaamme hyödyksi.

Profiilikuvan paikka

Kansalainen
18. maaliskuuta 2019 kello 12.07.04

Kotka kirjoitti:

Ulkomaisten kaivosyhtiöiden palkkaamana ammattiseliitäjänä lukisit edes tuolta osin loppuun kirjoitukseni, niin ehkä ymmärtäisit mistä on kysymys. Jotkut rajat niin pinta-alojen kuin ajan keplottelunkin suhteen tarvittaisiin. Ja varaushan siirtää maan omistuksen välittömästi myös omistuksen siirtymisprosessiin, ilman maanomistajan mahdollisuutta asiaan mitenkään edes vaikuttaa

Aika tarpeetonta tuollainen henkilöön menevä nimittely. Kyllä nimimerkinkin takaa piyää pystyä keskustelemaan asiallisesti.

Eikä varaus alue vie maanomistajaa mihinkään omistuksen siirtymisprosessiin. Mistä tämmönen ajatus oikein tulee?

Näytä lisää vastauksia

VILLINÄ REHOTTAVA KAIVOSTOIMINTA UHKA KOKO SUOMELLE

Profiilikuvan paikka

Todella huolestunut
15. maaliskuuta 2019 kello 12.06.20

Kuusamo on kuuluisa puhtaista vesistään ja yksi koko Suomen tunnetuimmista luontomatkailupitäjistä. Silti kunnan alueella on tuhansia hehtaareita maata varattu tavalla tai toisella kaivosyhtiöiden käyttöön.

Vuonna 2016 kaupunki rajasi kaivokset lähes yksimielisesti yleiskaavassaan matkailun ydinalueen ulkopuolelle. Tämä on ymmärrettävää, sillä kaivoksen avaaminen uraanipitoisella maalla todennäköisesti romauttaisi Kuusamon elinvoimaisen matkailusektorin. Esimerkiksi met­sän­tut­ki­mus­lai­toksen (2014) mukaan lä­hes 70% Kuu­sa­mon mat­kai­li­jois­ta jää to­den­nä­köi­ses­ti tu­le­mat­ta uu­des­taan, jos Kuusamon Juomasuolle avataan kaivos.

Kaikesta huolimatta Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kumosi Kuusamon yleiskaavan lainvoimaisuuden. Kuinka tämä on mahdollista? Kaivoslaki on uusittava pikimmiten ja kunnille annettava yksiselitteinen ja ehdoton veto-oikeus, mitä tulee kaivosten perustamiseen. Tällä hetkellä tilanne on se, että kaivosvaltaaja kävelee surutta lain turvin muiden elinkeinojen, maanomistajien ja kuntien asukkaiden yli.

Kaivoslain pykälät eivät millään lailla auta minimoimaan ympäristövahinkoja. Sen nojalla ei voi myöskään vaatia yhtiöltä parasta mahdollista tekniikkaa tai ra­joit­taa lou­hin­ta­vo­lyy­mia, joka ny­ky­tek­nii­kal­la voi­daan nos­taa sel­lai­siin mit­toi­hin, et­tei va­hin­ko­ris­ki ole hal­lit­ta­vis­sa.

On valitettavaa, että poliittiset päättäjät ja media toistuvasti liioittelevat kaivosten työllisyysvaikutuksia. Toiminta on pitkälti koneellistettua ja automatisoitua, montaa työntekijää ei tarvita. Kuusamon tapauksessa työllistämisvaikutukset jäänevät lähes olemattomiksi, kun ottaa huomioon uraanipitoisella maalla sijaitsevan kaivoksen riskit työntekijöiden terveydelle. Kun minkäännäköistä louhintaveroa ei ole, ta­lou­del­li­set hyö­dyt pää­ty­ne­vät kokonaan si­joit­ta­jil­le.

Kai­vos­ten tiel­tä ei voi pyör­tää ta­kai­sin – toi­min­nan vai­ku­tuk­set ovat pit­kä­kes­toi­sia. Suomen pinta-alasta on varattu tavalla tai toisella kaivosteollisuudelle kuudesosa. Uhkakuvana on, että koko maan vesistöt saastuvat säätelemättömän, villinä riehuvan kaivostoiminnan myötä aina Järvi-Suomea myöten. Eikä tästä jää Suomelle käteen muuta kuin nyljetty maa, iso lasku ja matkailuelinkeinon romahdus.

Profiilikuvan paikka

Voi tyhmyys!
19. maaliskuuta 2019 kello 9.31.47

Kansalainen kirjoitti:

Eli siis puheesi ei ollut totta. Pienenä sivuhuomautuksena mainittakoon että varausalueet eivät ole kaivosteollisuuden käyttöön varattua aluetta, varauksella saa vain etuoikeuden hakea malminetsintälupaa, jota käytännöllisesti katsoen kukaan ei koskaan hae koko varatulle alueelle.

Valtavat varaukset ovat järkyttävä ongelma, turha sitä on vähätellä! Kaikki muut suunnitelmat ja investoinnit pitää laittaa jäihin vuosikausiksi, koska kaivosyhtiö voi tulla ja tuhota kaiken! Tähän on saatava joku järki: varausten koko järkeväksi ja kunnalle ja maanomistajille yksiselitteinen oikeus kieltää malminetsintä alueellaan!

Näytä lisää vastauksia

Poltetaan noidat

Profiilikuvan paikka

SOME Ages witch-hunters
15. maaliskuuta 2019 kello 14.52.00

Kysely kaivostoiminnasta kytkeytyy suunnitteluun yhtä elinkeinotoimintaa vastaan ja valitettavasti myös kansallisiin ratkaisuhuin, joiden nojalla valtio on aikanaan luopunut tästä elinkeinotoiminnasta. Jonkinlainen katumus- ja kateusnäkökulmakin tähän liittyy. Kohteena ovat siten myös ulkomaalaiset, joka sinänsä myötäilee eräitä eurooppalaisia kehityssuuntia.

Kaivoslaki on uusi. Kaikki kaivosluvat on myönnetty vanhan kaivoslain nojalla. Ympäristönsuojelulakikin on uusi ja lähinnä nyt halutaan muuttaa siinä määriteltyjä vakuusjärjestelmiä. Kyse on ympäristö- ja luontovahinkojen käsitteen eroista pilaantumisen käsitteeseen ja toisaalta ympäristön laadun heikentymiseen ilman vahinkoja ja pilaantumista. Se taas ei liity vain kaivoksiin vaan kaikkeen teolliseen toimintaan sekä EU:n ja Suomen lainsäädäntöön. Kaikille kaivoksille ja muille teollisuusyrityksille on määritelty laissa säädetyt vakuudet.

Roskalehdistön valeuutisissa on syyllistetty ulkomaalaisia ja yksi elinkeino ilman mitään vastuuta kirjoituksisista. Suomessa on elinkeinon harjoittamisen vapaus. Ongelmalliset kaivokset ovat lähes täysin olleet vanhan kaivoslain aikaan valtioyhtiön ulkomaille myymiä tai muuten kansallisesti perustettuja. Uudetkin ulkomailla kerättävillä investoinneilla rahoitettavat kaivokset perustetaan suomalaiseen koulutukseen, asiantuntemukseen ja kokemukseen perustuen, vaikka investointipäätökset tehtäisiin ulkomailla. Jo ennen kaivoksen perustamista työllistetään satoja suomalaisia. Muukalaisvihaa lietsoessa ja syrjäkylään eksyneitä ulkomaalaisia paistaessa tulisi muistaa, että kaivoksia perustavat yhtiöt ovat suomalaisia yrityksiä, joissa on lähes pelkästään suomalaisia työntekijöitä. Vain niiden omistus on muualla. Sama tilanne on useissa suomalaisten alunperin perustamissa teollisissa ja muissa yrityksissä. Lupia käsittelevät virkamiehet ovat suomalaisia, samoin lait.

Meidän ei pitäisi elää muusta maailmasta eristäytyneessä rasistisessa takapajulassa, mutta sehän siellä selfien taustalla näkyy. Myynnin maksimoimiseksi vääristellyt scoopit ovat saaneet ulkomaalaisvihaa lietsovat ääriryhmät liikkeelle ja SOME-huutamaan lipputangon nupissa kilpaa poliitikkojen kanssa. Poliitikot ja johtavat virkamiehet saavat valehdella julkisesti. Faktat jäävät hiiren piipitykseksi, kun jahti on päällä. Selvitysmies ei ole tunnettu yritysmyönteisyydestä, mutta näine ominaisuuksineen kylläkin objektiivisuuteen pyrkivänä ja faktoihin tukeutuvana henkilönä.


Suomalaisten etu edellä.

Profiilikuvan paikka

Hannukainen
18. maaliskuuta 2019 kello 12.05.41

Tulevassa laissa tulee olla suuremmat korvaukset valtausvarauksessa kiinteistöjen ja maan omistajille. Valtausvarauksen halpuudesta johtuen Suomessa on valtauksien alla valtavasti maa alueita. Valtausvarauksen sisään jääneille kiinteistöjen ja maa alueiden arvo on romahtanut, eikä kenenkään tarvitse korvata. Meillä on perustuslaillinen suoja yksityiselle omaisuudelle, vaan ei toimi valtausvarauksessa. Erittäin tärkeää olisi saada kaivoksen ympärille turvavyöhyke, joka olisi vähintään yksi kilometri. Turvavyöhykeen sisällä ei saisi asua. Kaivosyhtiön tulee lunastaa kaikki turvavyöhykeen sisään jäävät kiinteistöt. Ruotsissa turvavyöhykkeen raja on yhdestä puoleentoista kilometriin.

Profiilikuvan paikka

Ruotsissa ja Suomessa aika samat
18. maaliskuuta 2019 kello 15.19.01

Esimerkiksi Terrafamen kaivoksella turvavyöhyke louhoksen ja asutuksen välillä on 1 km.

Näytä lisää vastauksia

Korvaukset

Profiilikuvan paikka

0ranssi
18. maaliskuuta 2019 kello 14.01.23

Nykyistä paremmin pitäisi selvittää/ uudelleen järjestää se, miten kaivoksen ympäristötuhot maksetaan. Veronmaksajien ei tulisi maksaa siivousta. Lisäksi rikollisesti ja huolimattomasti toimivien yhtiöiden ja niiden hallitusten tulisi olla rikosoikeudellisessa vastuussa. Toteutettuna konsernin emoyhtiöihin asti siten, että vastuunkantaja pitää löytyä. Tätä tarkoitusta varten jo hakuprosessissa hakijan tulisi riittävän luotettavasti selvittää yrityksen varallisuus, varautuminen ympäristötuhoihin ja ne henkilöt jotka kantavat vastuun.

Yksityisen maanomistajan oikeutta maahan pitäisi kunnioittaa ja maanomista voisi yksipuolisesti kieltää etsinnän ja louhinnan hänen maallaan.

Luonnonsuojelu/Natura alueilla tai alueilla joilla on merkittävä virkistys/turmia arvo ei saisi etsiä ja toimia ollenkaan. Ei myöskään näiden välittömässä läheisyydessä tai siten että esim joen tai valumavesien takia ympäristötuhot sattuessa alueet tuhoutuvat.

Kunnalle jossa kaivos on pitäisi jäädä osa toiminnan tuotosta tai valtiolle.


Ympäristöarvot

Profiilikuvan paikka

Pete
18. maaliskuuta 2019 kello 14.48.46

Kaivostoimintaa ei pitäisi pystyä edes suunnittelemaan alueille, joilla on valtakunnallisesti merkittäviä ympäristö- tai maisema-arvoja.


Palautetta

Profiilikuvan paikka

@SLL_Pirkanmaa
18. maaliskuuta 2019 kello 16.17.48

1. Onko teillä tai edustamallanne taholla kokemuksia tai havaintoja kaivostoimialasta ja erityisesti sitä säätelevän kaivoslain (621/2011) soveltamisesta ja toimivuudesta käytännössä? Millaisissa yhteyksissä kokemukset tai havainnot ovat syntyneet?

Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piirillä on kokemuksia ja havaintoja mm. Oriveden ja Valkeakosken Kaapelinkulman kultakaivoksen lupaprosessin ja toiminnan ajalta. Olemme tehneet useita kannanottoja kyseisiin hankkeisiin ja olemme seuranneet tiiviisti median uutisointia kaivoksiin liittyen. Viimeisin valitus annettiin aloitteeseen (dnro LSSAVI/3064/2017) Valkeakosken Kaapelinkulman ympäristöluvan uudelleen käsittelemiseksi ja muuttamiseksi Vaasan hallinto-oikeudelle 7.12.2017.

2. Miten arvioisitte kaivoslain ja siinä säänneltyjen menettelyjen asemaa osana lainsäädännön kokonaisuutta? Oletteko havainneet ongelmia tai kehittämistarpeita kaivoslain ja muiden lakien välisissä suhteissa tai työnjaossa? Miten lainsäädäntöä ehkä olisi tältä kannalta kehitettävä?

Kaivoslaki on muihin keskeisiin lakeihin, kuten vesi-, maankäyttö- ja rakennus-, YVA- sekä ympäristönsuojelulakiin nähden liian vahva laki eli sen määräykset menevät/tulkitaan näiden lakien määräysten yli.

3. Millaisia nuo kokemukset ja havainnot ovat? Mitä myönteistä tai kielteistä mielestänne on tullut esiin? Vastaus voidaan laatia myös useampiosaiseksi niin, että eri asiakysymykset käsitellään erikseen. Kokemuksista ja havainnoista voidaan vastaukseen sisällyttää myös mahdollisia faktatietoja.

Kaivostoiminnalle asetetut kynnysarvot esim. louhosmäärien ja valumavesien muodossa ovat liian korkeat. Esimerkiksi Valkeakosken kaivokselta ei edellytetty ympäristovaikutusten arviointia (YVA), koska yhtiö ilmoitti louhosmääräksi hieman kynnysarvoa pienemmän määrän eli 550 000 tonnia. Kaivokselta ei myöskään vaadittu vesilain mukaista lupaa, koska kaivoksen valumavedet (114 000 m3/vuosi) vesistöön alittivat lain mukaisen kynnysarvon. Tulkinnoissa ei otettu huomioon sitä, että kaivosalueen kallioperä sisältää poikkeuksellisen paljon arseenia. Kaivostoiminnalle asetetut vakuudet ovat yleensä aivan liian pienet. Esimerkiksi Valkeakosken kaivoksella ne ovat vain 70 000 euroa. Kynnysarvoja pitää madaltaa tuntuvasti.

Yhtenä ongelmana nostettakoon esiin myös hakemuksen täytäntöönpano ennen valitusten kuulemisia, jolloin arvokkaat kohteet ehditään tuhota ennen asianmukaisia tarkistuksia.

4. Miten kaivoslakia ja erityisesti siinä säänneltyjä menettelyjä ja päätöksentekoa sekä osapuolten asemaa mielestänne tulisi kehittää? Vastaus voidaan laatia myös useampiosaiseksi niin, että eri asiakysymykset käsitellään erillisinä.

Kaivoslakiin pitää sisällyttää louhintamäärään perustuva "kaivosvero", jota kerää ja jonka käyttöä ohjaa valtio. Kaivostoiminnan haitat luonnolle ja ympäristölle ovat keskimäärin niin suuret ja moninaiset, että ympäristövaikutusten arviointi pitäisi olla pääsääntöisesti pakollinen kaivostoiminnalle.


Kaivoslakiin tiukennuksia kaivoslupavaiheessa

Profiilikuvan paikka

Ajatus
18. maaliskuuta 2019 kello 20.28.34

Voisiko lainsäädäntöä muuttaa niin, että laki kohtelisi kaivostoimintaa tiukemmin kuin nyt? Lupaehtoja tiukennettaisiin ja vastuu ongelmista olisi selkeämmin kaivosyhtiön vastuulla. Pienemmillekin volyymeille jo jotkin raja-arvot päästöille? Lupaviranomaiset tarvitsevat selkeästi myös enmmän koulutusta, heidän asiantuntijuutensa on usein hämmästyttävän heikkoa. Vastaavasti malminetsintään liittyvä sääntely voisi olla löyhempää ja valitusprosesseja pitäisi saada sujuvoitettua niin että tutkimukset saadaan vauhdikkasti tehtyä eikä etsintäosaston sen enempää kuin yksityisten maaomistajienkaan tarvitse elää vuosikymmeniä epätietoisuudessa.

Profiilikuvan paikka

Ajatus
18. maaliskuuta 2019 kello 21.37.23

Tarkennuksena: lupaviranomaisilla tarkoitan siis viranomaisia yleensä, en pelkästään tukesia. ELY-keskusten ja metsähallituksen ymmärrys ja osaaminen esimerkiksi malminetsinnästä on huomattavan heikkoa.


Kaivoslaki

Profiilikuvan paikka

Urho johnnes
18. maaliskuuta 2019 kello 22.14.37

Tarvitaan tiukempi kaivoslaki.Maaperän mineraalit ova kansallisomaisuutta.Vesistöt saastuu,aivan varmasti,esim.Talvivaara .Rantakiinteistöjen arvot romahtavat,kalastus loppuu totaalisesti.Globaalit yhtiöt eivät maksa veroja suomeen,konserniavustukset.Huippuasiantuntijat tulevat ulkomailta samoin erikoiskoneet.Kaivokset toimivat lyhyen aikaa,Esim.Mustavaara taivalkoskella.Ympäristövahingot jäävät valtion maksettavaksi.


Pitkänäköisyyttä tarvitaan

Profiilikuvan paikka

Huolestunut kansalainen
18. maaliskuuta 2019 kello 22.31.37

Surullisena ja pelokkaana olen seurannut, kuinka malminetsintävarauksia tipahtelee sinne tänne Suomen kartalle, itsellenikin tärkeiden paikkojen lähettyville eri puolilla Suomea. Varauksista seuraava pitkä epävarmuus aiheuttaa jo malminetsintävaiheessa kestämätöntä haittaa esimerkiksi alueiden loma-asuntojen omistajille ja matkailuelinkeinolle. Suomessa ei vieläkään tunnuta ymmärtävän, että puhdas luonto on suurin rikkautemme, eivät suinkaan mitkään kaivannaiset. Erityisen suuri epäkohta on, että malminetsintää ei ole yksiselitteisesti kielletty edes luonnonsuojelualueilla ja laajojen vesistöjen ja pohjavesialueiden lähistöllä tai maisemallisesti erityisen arvokkailla alueilla. Vakuudet ovat täysin riittämättömiä, ne tulisi asettaa niin suuriksi, että ne varmasti kattaisivat kaikki toiminnanharjoittajan aiheuttamat vahingot - myös välilliset haitat. Lupaviranomaiset tuntuvat nykyään olevan jonkinlaisia lupa-automaatteja: lupa lähtökohtaisesti myönnetään, jos sen epäämiseen ei ole äärimmäisen selkeää ja painavaa syytä. Prosessissa unohdetaan pitkän aikavälin haitta-hyötysuhdearviointi, jonka tulisi olla olennainen osa kaivoslupaprosessia. Lisäksi luvituksessa tulisi noudattaa varovaisuusperiaatetta ja lupaviranomaisilla tulisi olla osaltaan vastuuta toiminnan aiheuttamista haitoista, sikäli kun vähäistä suurempaa haittaa aiheutuu luvanmukaisesta toiminnasta. Lupia tulisi myöntää vain varmasti kannattaville esiintyville: jos kultakaivos ei ole kultakaivos myös kuvainnollisessa mielessä, niin sitä ei tule avata, koska kaivostoiminta aiheuttaa kuitenkin aina haittoja ympäristölle. Köyhien esiintymien hyödyntämisestä tulisi luopua, sillä sivukivestä aiheutuu erityisesti köyhien esiintymien kohdalla kohtuuttoman suuret valumapäästöt. Maanomistajille ja kunnille tulisi saada kaivoslakiin oikeus kieltää kaivostoiminta ja malminetsintä alueellaan. Luvituksessa tulisi huomioida alueen luontoon kohdistuva kokonaiskuormitus ml. kaikki teollinen toiminta ja mm. maatalouden päästöt. Lisäksi kaivostoimintaa tulisi verottaa louhintamäärän perusteella, ja veron tulee olla riittävän suuri, jotta yhteiskunta saa osansa kaivostoiminnan hyödyistä. Maaperän rikkaudet voidaan huoletta jättää maahan kasvamaan korkoa tulevaisuutta varten siltä osin, kuin niiden louhiminen ei ole tällä hetkellä taloudellisista syistä järkevää.


Kaivoslaki on ala-arvoinen

Profiilikuvan paikka

@liisajohanna
18. maaliskuuta 2019 kello 23.50.55

On erikoista, että sateisessa Suomessa, jossa valumavedet puhtaisiin vesistöihin ja järviin ovat merkittäviä toisin kuin kuivilla aavikkoalueilla halutaan härkäpäisesti lisätä kaivostoimintaa. Tällä tulee olemaan kova hinta Suomen luonnolle. Kaivostoiminnassa on aina haittavaikutuksia. Laki ei aseta riittäviä puitteita ympäristönsuojelulle, ei omaisuudensuojalla, ei muille elinkeinoille, ei lähialueiden haitankärsijöille. Kiina pyrkii maailman tekoälyjohtajaksi ja Suomi pyrkii alhaisen jalostusasteen yksinkertaisen kaivosteollisuuden kohteeksi. Mikäli lainsäädäntö ei hoida tehtäväänsä, tulemme kärsimään merkittävistä ongelmista. Ei ole liioiteltua sanoa, että arvokkaat tunturialueet sekä Järvi-Suomi ovat vaarassa monin osin, jos lakiin ei tehdä muutoksia.

KaivoslakiNYT on yksityiskohtainen, kattava ja asiantuntijoiden kanssa valmisteltu muutospaketti lainsäädäntöön, josta selvityshenkilö löytää erittäin hyvän pohjan erittäin tärkeälle ja kiireelliselle työlleen.
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3795

Lyhennetty se löytyy täältä:
http://www.kaivoslakinyt.fi/

KANSALAISALOITE KAIVOSLAIN MUUTTAMISEKSI


Aloitteen tarkoitus

Syventyvän ilmastokriisin edellä on tärkeää suunnitella uusiutumattomien luonnonvarojemme käyttö viisaudella, jotta kaivostoiminta aidosti rikastaa ja vahvistaa yhteiskuntamme elinmahdollisuuksia ja hyvinvointia. Tällä kaivoslain kokonaisvaltaisella muutoksella huolehdimme paremmin elintärkeän puhtaan luonnon säilymisestä myös tuleville sukupolville.

Vuonna 2011 hyväksyttyyn kaivoslakiin kohdistetaan monilta osin merkittäviä uudistuksia. Aloitteen lähtökohtana on muuttaa kaivoslakia sen periaatteen mukaan, että Suomen maaperän kaivosmineraalit ovat valtion ja maanomistajien omaisuutta perustuslain kanssa yhteensopivalla tavalla. Vakuudet ympäristövahinkojen, konkurssien ja jälkitöiden varalle säädetään riittäväksi. Kaivostuotannosta tulee uuden lain myötä maksettavaksi kohtuulliset hyödyntämiskorvaukset yhteiskunnalle.

Suhdetta ympäristönsuojelulakiin on muutettava, sillä kaivoslupa voidaan tällä hetkellä myöntää ennen ympäristönsuojelulain mukaista lupamenettelyä ja kokonaisarvio jää puutteelliseksi. Kaivoslakia täsmennetään lisäksi myös siten, että kuntien maankäytölliset strategiat ja muiden elinkeinojen kehittäminen otetaan paremmin huomioon kaivoslain alaisissa lupahakemuksissa ja lupaharkinnoissa. Malminetsintää ja kaivostoimintaa ei tule toteuttaa arvokkailla luontoalueilla.

Kaivosvaraukset kattavat jo merkittävän osan Suomen pinta-alasta. Kaivosmineraalien kysynnän ja kaivostoiminnan paineen kasvaessa ilmoitukseen perustuva varauskäytäntö etuoikeuden saamiseksi ei ole enää perusteltua. Ilmoitukseen perustuvasta varauskäytännöstä tulee siksi joko luopua tai siirtyä käytäntöön, jossa varauksesta tulisi maksullinen. Maanomistajille ja kunnille tulisi laajasti tiedottaa varauksen jälkeen kuukauden sisään etsintätöiden tavoitteista, niiden rahoittajista ja ajoituksesta. Vähäinen etsintätyö toisen alueella muutetaan luvanvaraiseksi.

Vain kerran hyödynnettävissä olevista kaivannaisista kerätään kaivosyhtiöiltä veroja, jotka rahastoidaan jakamaan arvoa myös tuleville sukupolville ja kattamaan kaivostoimintaan väistämättä liittyviä ympäristöhaittoja. Rahaston avulla varmistetaan, ettei yksi sukupolvi käytä ainutlaatuisia malmivarantojamme ja että niiden tuotto vahvistaa kansallista hyvinvointia myös kaivannaisten hyödyntämisen jälkeen Norjan valtiollisen öljyrahaston tapaan. Kaivoslain tulee varmistaa, että mineraaleja hyödynnetään ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla.

Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

1. Tässä laissa tarkoitetut kaivosmineraalit ovat valtion omistuksessa ja valtio hallinnoi niiden käyttöä koskevia lupia.

2. Kaikki tähän lakiin tehtävät muutokset tulevat voimaan myös vireillä olevissa luvissa ja käynnissä olevissa kaivoshankkeissa erikseen määriteltyjen siirtymäaikojen kuluessa.

3. Uuden kaivoslain myötä vaihdetaan lupaviranomaistaho, joka käsittelee kaivoslakiin kuuluvat luvat (4 §). Uuden tahon toiminnan lähtökohtana toimii uuden kaivoslain lähtökohdat. Kaivosviranomainen on lakiuudistuksen myötä (ympäristönsuojelulain mukainen 21 pykälän mukainen) lupa- ja valvontaviranomainen.

4. Malminetsintä vaatii maanomistajan ja kunnan hyväksynnän (7-9 §)

5. Kaivoslupaa hakevien ja kaivostoimintaa harjoittavien yhtiöiden tietojen tulee olla julkisia (12§)

6. Malminetsinnän tulokset tulee olla julkisia heti niiden tultua ilmi, viranomaisella on velvollisuus valvoa näytteiden ottoa ja ottaa omia näytteitä. (14 §)

7. Kaikille maanomistajille tulee ilmoittaa henkilökohtaisesti malminetsintälupahakemuksen jättämisestä. (40 §)

8. Varauskäytäntöä muokataan (32 §, 44 §)

9. Karenssi: samaan esiintymään ei voi heti hakea uutta malminetsintälupaa, jos alueella oleva kunta on päättänyt olla kannattamatta kaivossuunnitelmia alueellaan. (34§)

10. Malminetsintään ja kaivoslupaan liittyviin kaivoslain alaisiin lupaprosesseihin lisätään luvan myöntämisen edellytykseksi hyöty/haitta -selvitys. (34 §, 45 §, 47 § ja 62 §)

11. Malminetsinnästä ja kaivostoiminnasta aiheutuvat vahingot korvataan oikeudenmukaisemmin. (Luvun 9 pykäliin tehdyt muutokset)

12. Enemmistö malminetsintäalueen maanomistajista täytyy puoltaa hankkeen lupia, jotta ne voidaan myöntää (46 §)

13. Asbestiin liittyvä kaivostoiminta kielletään: kaivoslupaa ei voida myöntää sellaiselle kaivannaistoiminnalle, jonka sivutuotteena syntyisi asbestia. (47 §)

14. Kaivosluvan myöntämisen edellytys on, että kaivoslain ja muun lainsäädännön mukaiset luvat kaivostoiminnalle, kuten ympäristönsuojelulain (527/2014) mukainen ympäristölupa on myönnetty kaivoshankkeelle.(47 §)

15. Luontoarvoiltaan korvaamattomat alueet, kuten kansallispuistot ja Natura-direktiivin mukaiset alueet ja muut luonnonsuojelualueet pidetään lähtökohtaisesti kaivostoiminnan ulkopuolella. Malminetsintä- ja kullanhuuhdontalupaa ei saa myöntää luonnonsuojelulain 10§:n mukaisille luonnonsuojelualueille ja 64 §:n mukaisille Natura 2000 -verkoston alueille tai edellä mainittujen alueiden vaikutusalueelle niin, että alueiden perustana olevat luonnonsuojeluarvot vaarantuvat heikentyä/ ovat vaarassa heikentyä. (46 §)

16. Lupien määräaikaisuutta lyhennetään (Malminetsintäluvan määräaikaisuus 60 §) (Kaivosluvan määräaikaisuus 62 §)

17. Toiminnanharjoittaja ei voi siirtää kaivostoimintaan liittyviä lupia toiselle toiminnanharjoittajalle. Jos toiminnanharjoittaja vaihtuu, tulee uuden toiminnanharjoittajan hakea toiminnalleen lupaa sille toiminnalle, joka hankkeessa on toiminnanharjoittan vaihtumisen hetkellä käynnissä. (73 §)

18. Kaivoslakia täsmennetään lisäksi siten, että kuntien maankäytölliset strategiat ja muiden elinkeinojen kehittäminen otetaan paremmin huomioon kaivoslain alaisissa lupahakemuksissa ja lupaharkinnoissa. (47 §)

19. Kaivostoiminnan harjoittajalle määritetään louhintamääriin perustuva korvaus sekä kaivosmineraalien laskettuun arvoon perustuva vero (Luku 9)

20. Toiminnanharjoittajat velvoitetaan suorittamaan riittävät vakuudet ja toiminnanharjoittajille asetetaan riittävät korvausvelvollisuudet ympäristövahingoista ja jälkitöistä. Konkurssitilanteita varten perustetaan erillinen konkurssirahasto, jonka hallinnoinnista vastaa ympäristöministeriö. (100 §, 108 §)

21. Hallituksen pitää valmistella tämän aloitteen rinnalla kaivos- ja muiden vastaavien ympäristöriskejä sisältävien alojen yritysten konkurssitilanteiden varalle konkurssirahasto sekä ympäristövahinkojen rahasto, jonne kaivostoimintaa harjoittavat yritykset maksavat valtioneuvoston asetuksella määritettävää vuotuista maksua. Louhintamääriin perustuva louhintakorvaus ja kaivosmineraalivero kohdistetaan ympäristövahinkojen rahastolle. Ympäristöhaittojen rahastoa hallinnoi ympäristöministeriö.

Profiilikuvan paikka

Asiaa
19. maaliskuuta 2019 kello 8.46.04

Juuri näin! Jos emme halua nähdä Valkeakoskella nähdyn kaltaista liikehdintää laajemmassa mittakaavassa, on kaivoslaki ja muu alan sääntely saatava nyt ympäristön ja ihmisen kannalta kestävään muotoon!


Omavalvontaa, valvontaa, ennakointia

Profiilikuvan paikka

Riti
20. maaliskuuta 2019 kello 18.41.19

Kaivokset ovat aina ympäristöongelma ja siksi ympäristövaikutusarvio YVA olisi myös aina tehtävä. Nyt YVA:n tekemistä jopa siirrettiin lupakäsittelyvaiheessa johonkin hämärään, määrittelemättömään ajankohtaan, eli tilannetta ympäristön kannalta heikennettiin huomattavasti. Tämä tuo uusia ongelmia. Kaivostoimijalle muodostuu aika, jolloin voi muokata asenteita ja ympäristön asukkaiden tekemisiä kaivoksen tuloon valmisteleviksi. Nämä tekemiset saattavat jo sinänsä tuhota tärkeitä huomioon otettavia kohteita.

Konsulttivetoisuus pois ympäristöselvityksistä ja ympäristövaikutusarvioista. Nämä virkatehtäviksi ehdottomasti. Nykyisellään kaivostoimija voi ostaa em. miltä taholta haluaa. Jälki on myös sen näköistä. Tästä seuraa ympäristön vähättely, luonnon vähättely, asutuksen ja paikallisten elinkeinojen unohtaminen. (Vertaa Dragon Mining Oy:n lupahakemuksiin.)

Omavalvonta poistettava ehdottomasti. Tämä ja kaivosteollisuuden tarpeet tekevät tilanteesta käsittämättömän sotkun.

Viranomaisvalvonta ajan tasalle. Välineet valvontaan, tarpeeksi korkeasti koulutettua puolueetonta väkeä valvontaan, omat tutkimuslaboratoriot käyttöön.

Seuranta ja arkistointi sellaiseksi, että kaikki asiat löytyvät pitkänkin ajan päästä ja samoin seurannan tarkkuus voidaan ottaa uudelleen käsittelyyn.


Kaivoslaki uudistettava!

Profiilikuvan paikka

Maansa menettänyt
23. maaliskuuta 2019 kello 13.28.58

Perustuslain takaama omistusoikeuden turva ei koske maanomistajia. Kaivoslaki on säädetty kaivostoiminnan ehdoilla ja kaivosyhtiöiden eduksi. Kaivostoimintaa varten maanomistajilta pakko-otetaan (pakkolunastetaan ) maa-alueita miltei korvauksitta. Asiaan on saatava muutos. Kaivoslaki ja lunastuslaki on uudistettava esim. siten, että pakkolunastaminen ei olisi enää mahdollista ja että lunastustilanteissa (mikäi niistä ei päästä kokonaan eroon) maanomistajille maksettaisiin nykyistä huomattavampi, tuntuva korvaus.


On se niin väärin: perinteinen kullankaivu mahdotonta, mutta suuret avolouhokset sallitaan.

Profiilikuvan paikka

Lappilainen
14. huhtikuuta 2019 kello 8.05.13

Voi kun joku päättäjä edes lukisi kaikki nämä viestit! Siinä toivossa tämänkin kirjoitan.
Onko se jonkun mielestä oikein, että ulkomaalaiset kaivosyhtiöt saavat tehdä valtavat vuoret kiviä esimerkiksi Keivitsassa, mutta irtokullan konekaivu kielletään?
Kummasta on enemmän haittaa luonnolle: kullankaivamisesta Ivalojoelle vai Loukiselle? Vissi ero on siinä, millä menetelmällä kultaa kaivetaan.


Uraanikaivoksia Suomeen

Profiilikuvan paikka

Uraani Halkiaa
3. toukokuuta 2019 kello 23.53.50

Vastustan ydinvoimaa!

Siitä huolimatta kannatan Suomen uraanivarojen hyödyntämistä. Jos meillä kuitenkin rakennetaan uusia ydinvoimaloita minun ja monen muun Suomen kansalaisen vastustusketa huolimatta, on edesvastuutonta pään pensaaseen laittamista se, että uraania kaivetaan kallioperästä jossain muualla maailmassa Suomenkin ydinvoimaloiden tarpeisiin.

On tunnettu tosiasia, että uraanikaivokset aiheuttavat ympäristö- ja terveysongelmia. Siksihän niitä Suomessakin vastustetaan. On helpompi sysätä ongelmat vaikka Australian aboriginaaleille, Kanadan tai Siperian alkuperäiskansoille tai vaikka Afrikkaan, kuin nähdä niitä tulevaisuudessa omalla takapihallaan.

Siksi kannatan Kuusamon uraanikaivoshanketta ja muidenkin Suomesta löydettyjen uraanivarojen hyödyntämistä esim. surullisen kuuluisassa Talvivaarassa. Ovatko kuusamolaiset jotenkin arvokkaampi rotu kuin vaikkapa Australian alkuperäisväestö? Jos me emme halua kaikesta ydinvoiman vastustuksesta huolimatta hylätä ydivoimaa, olisi meidän syytä ottaa omalle kontollemme myös uraanikaivosten aiheuttamat ongelmat.

Tiedän hyvin monia, jotka haluavat ratkaista Suomen energiaongelmat ydinvoimalla, mutta samalla he kiihkeästi vastustavat suomalaisia uraanikaivoksia. Voiko kaksinaamaisempaa peliä ollakaan?


Kiinteistövero

Profiilikuvan paikka

Maanomistaja
16. toukokuuta 2019 kello 0.58.38

Miten voi olla mahdollista, että maanomistajat joutuvat maksamaan kiinteistöveroa kaivoksen valtaamasta alueesta? Maanomistajalla ei ole minkäänlaista oikeutta mennä heidän omistamaan maalle. Kaivos harjoittaa liiketoimintaa alueella käytännössä siten, että maanomistajat maksavat kiinteistöveron heidän toiminnastaan. Tästä syystä kaivoksella ei ole minkäänlaista halua ostaa maata/kiinteistöä, koska he olisivat silloin sen omistajia ja joutuisivat maksamaan kiinteistöveron itse. Lisäksi vielä kaivokselta saatu korvaus on todella pieni verrattuna siihen, että kaivoksen toiminnan loputtua maanarvo on täysin olematon. Kaikki kaivokselta saadut korvaukset menevät hyvin pitkälti kiinteistöveroon Onko siis oikein, että suomalaiset maanomistajat maksavat ulkomaalaisen kaivoksen kiinteistöveron vallatulta alueelta ja kaivos saa harjoittaa toimintaansa maanomistajien kustannuksella?


Rinne ja halla-aho järkkää- halpatyövoimia virosta? sipilällä vain uuss-suomalaisia? Halla-aho höynäytti työläiset äänestään aktiivimalli-persuja- älkää enää meenkö höplään!! Väyrynen ON SUOMEN PUOLELLA! SAK TUKEE EK- korruptioo? SAK EI PUOLUSTA SUOMA

Profiilikuvan paikka

nimimerkkkkkii
22. toukokuuta 2019 kello 9.56.38

Rinne ja halla-aho järkkää- halpatyövoimia virosta?
sipilällä vain uuss-suomalaisia?

Halla-aho höynäytti työläiset äänestään aktiivimalli-persuja- älkää enää meenkö höplään!!

Väyrynen ON SUOMEN PUOLELLA!

SAK TUKEE EK- korruptioo?

SAK EI PUOLUSTA SUOMALAISTA TYÖVOIMAA ESIM LAKOILLA, POIKOTEILLA TAI JÄRKKÄÄMÄLLÄ TARKASTUKSIA NÄILLE HALPATYÖVOIMA-KESKITYSLEIREILLE (kuten esim ruotsi ja tanska pisti asiat kuntoon omissa maissaan- töitä OMILLE KANSALAISILLE!)?
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001701307.html

https://keskustelu.suomi24.fi/t/1761721/virolaiset-rakennusmiehet

https://keskustelu.suomi24.fi/t/11533909/virolaisten-vuokrafimojen-tyontekijat-pois-suomesta

Suomelle sama elintaso ja ostovoima kuin OMALLA VALUUTALLA, EI-EUROSSA olevissa Ruotsissa ja tanskassa!
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_eroaminen_eurosta

https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Chanel&stable=0#Hikipajat

Miksi poliitkkomme puolustaa ihmiskauppaa?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmiskauppa#Laiton_siirtolaisuus

MYÖS ANNA KONYULA puolustaa lahtariporvariston halpatyövoimaa
https://fi.wikipedia.org/wiki/Anna_Kontula

TOKI HURRUR JÅÅ KANS- EI ME SUOMALAISA TYÖLLISTETÄ- NIILLE JOUTUIS MAKSAAN PALKKAA- ÅÅÅ?

https://keskustelu.suomi24.fi/t/15642918/rkp-ei-aja-suomen-etua

https://www.suomenuutiset.fi/ministeri-mykkanen-iloitsee-ulkomaalaisen-tyovoiman-helpommasta-saatavuudesta-perussuomalaisten-tavio-ihmettelee-tarvetta-suomessa-puoli-miljoonaa-tyotonta/

MAAILMAN AMMATTILIITTO.

https://yle.fi/uutiset/3-8503403
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15583375/quotsivistyksessa-on-pienen-kansan-voimaquot

http://nwohavaintoja.blogspot.com/2014/10/nsan-helsingin-vakoilukeskus-sijaitsee.html
http://nwohavaintoja.blogspot.com/2016/05/lepomaki-stubb-ja-orpo-yrittavat.html
https://www.suomenuutiset.fi/suomesta-matalien-palkkojen-maa-saatavuusharkinnan-poistolla-olisi-karut-seuraukset/