Marjastatko tai keräätkö metsistä luonnontuotteita?

Joka vuosi!

Metsästä kerätään sieniä alkusyksystä ensimmäisiin pakkasiin ja suppilovahveroita joskus lumille asti. Puolukoita poimitaan saavikaupalla. Mustikkaa aina vähintäänkin piirakan verran. Varesraakkuja aina kun hyvä apaja löytyy. Katajanmarjoja riistan mausteeksi.

Kerään kaikki mitä irti lähtee, ensin hillat, sitten mustikat ja puolukat, viimeiseksi syksyllä karpalot

Marjat, kasvien lehtiä ruuaksi ja mausteeksi, havuja ja pihkaa lääkkeeksi

Kerään kyllä joka vuosi niin marjoja kuin sieniä sekä itselleni, että läheisilleni. Vähän myös myyntiin jos hyvä satokausi. Lakkoja enää vähän löytyy, mutta metsämarjoista esim. ahomansikkaa, vadelmia, mustikoita, puolukkaa ja karpaloita kyllä löytyy hyvin ainakin täältä kaakkois-suomesta. Samoin sienistä yleisimmät metsäsienet, kuten rouskut, kanttarellit, vahverot ym.
Marjat yleensä pakastan ja myöhemmin keitän sekamehua tai teen jälkiruokia tai syö lähes päivittäin ihan sellaisenaan niitä (yön yli sulamaan jääkaappiin). Sienet yleensä keitän, jähdytän ja suolaan ne. Joskus myös pakastan jäähdyttämisen jälkeen. Sieniä käytän ruuassa monipuolisestu, edim sieenikeitot ja -kastikkeet, joskus hakkaan hienoksi jauhelihan sekaan (esim.pizzan lisuke). Sienisalaatti on minun favorite, sitä teen usein sekä itselleni että myös juhlapyhiksi läheisilleni ja onhan se myös mitä mainioin tuliainen kun käy vierailulla sukulaisten tai ystävien luona.

Poimin monia metsämarjoja ja satunnaisesti sieniä. Luonnossa liikkuminen ja oleminen on ihan parasta. Syksyisin metsäaikaa kulunee pari viikkoa ja jos lisätään rankametsät, toiset pari viikkoa. Eniten kulutamme variksenmarjaa (hermafroditumia). Viinihapolla tehtyä mehua menee taloudessamme 50-60l/v. Varsinkin lapset tykkäävät siitä. Ruuput kuivataan uunissa jauheeksi leipomisessa käytettäväksi. Muut marjat tärkeysjärjestyksessä: puolukka, mustikka ja hilla. Täällä Pohjois-Pohjanmaalla hillasoita riittää, mutta satoa ei joka vuosi tarpeeksi.

Käytämme paljon luonnontuotteita omassa taloudessa ja niistä riittää ruokalahjoja sukulaisille ja tuttaville pitkin vuotta. Poimimme itse mustikat, ja puolukat. Myös vadelmia ja karpaloita mikäli löytyy. Myös sieniä monipuolisesti: tatit, kantarelli, rouskut, orakkaat, lampaankäävät, kehnäsienet, suppilovahverot. Korvasieni ei ole meidän valikoimissa. Luonnonyrteistä keräämme nokkosta, maitohorsmaa, vuohenputkea, voikukkaa ja ketunleipää.

Kerään metsästä marjat: puolukat, mustikat, variksenmarjat, hillat, juolukat
Paljon erilaisia sieniä
kuusenkerkkiä, joista valmistan siirappia ja troppia

Mustikat, puolukat , vadelmat,

Mustikkaa ja villivadelmaa puuron kanssa n. 200 g joka aamu. Puolukkaa, sieniä n. 20 sorttia, salaattiin villivihanneksia. Ihmettelen tutkimuksia joissa väitetään etteivät suomalaiset käytä pakasteita. Ei pakastimet sitä varten ole, että sinne tavaraa kaupasta ostettaisiin vaan siksi että sinne mahtuisivat sienet ja marjat.

Joka vuosi useita kymmeniä litroja mustikkaa, puolukkaa ja vadelmia. Lisäksi juolukkaa, lakkkaa ja karpaloita. Sieniä useita sortteja. Villivihanneksista mm. nokkosta, maitohorsmaa, poimulehtiä.
Hyötykasvikuivuri on erikoisen hyvä sieniä kuivattaissa. Rouskut ryöppään ja pakastan. Pakasteesta kiehuvaan veteen, kiehautus ja käyttö tarpeen mukaan. Näin toimien ei tarvitse käyttää suolaa, eikä sienistä tule sitkeitä. Ystävältä saatu ohje. Kokeile!

Kerään joka vuosi pakastimeen lakkaa, vadelmia, mustikoita ja puolukoita mehuiksi, hilloiksi ja smoothieen johon käytän makeutuksena vähän hunajaa tai banaania, ei sokeria. Pihlajan marjoja mehustan hyytelöön, karpaloita myöhäissyksyllä, mehuun joskus variksenmarjaakin. Kerään myös monenlaisia ruokasieniä. Yleensä suolaan sienet talven varalle, pakastimessa niistä tulee vähän nihkeitä.
Mehut mehustan syksyisin pakastimeen, niitä riittää aina koko vuodeksi. Annan mehuja myös lapseni perheelle, lapset tykkää paljon mummon mehuista. Maku säilyy pakastimessa kuin vasta poimitussa marjassa. Joskus pullotan mehuja myös käsikellariin.
Olen kerännyt myös kuusenkerkkiä ja valmistanut kuusenkerkkäsiirappia. Muut metsän yrtit ovat vielä kokeilematta.
Teen itse hillot, mehut, hyytelöt, marmeladia. Vahvasta hillanmehusta teen parempaa marmeladia juhlakakkuihin. Keitetty puolukkahillo on lempparini ruuan lisukkeena. Monista vahvoista marjamehuista voi valmistaa marmeladia kakkuihin.
Poimin aina liikaakin marjoja pakastimeen ;) niinpä keväisin on smoothien aika mutta muita vitamiinipillereitä ei sitten tarvitsekaan.

Puolukat, mustikat, juolukoita vain metsässä syötäväksi. Sienet, keväällä korvasienet ja syksyllä rouskut, nam. Haperoista ja tateista en piittaa.

Ehkä 5 vuotta sitten tuli koluttua metsiä koiran kanssa. Täältä pohjois-pohjanmaaltakin löytyi pieniä kanttarellipaikkoja, samoin pari suppilovahveropaikkaa. Puolukkaa ja mustikkaa tuli kerättyä, pääasiassa kotitarpeiksi ja joskus sukulaisillekin. Kun hyvä apaja löytyi niin eihän sieltä meinannut kotia päästä ollenkaan. Joskus sitä apajaa sai katella ja kävellä pitempään. Variksenmarjasta tulee erittäin hyvää mehua, mutta harvemmin tuli poimittua.
Metsämarjat on terveellistä herkkua, mutta metsissä on nykyään niin monenlaista elukkaa että metsissä samoaminen on jäänyt vähälle. 1-2 kertaa kesässä tulee enää lähdettyä marjaan eväiden kanssa. Metsämarjat ovat vaihtuneet herukoihin ja omeniin. Joskus tulee ostettua poimijalta mustikkaa tai hilloja

Kerään keväällä kuusenkerkkiä (omasta metsästä), ketunleipiä, nokkosia ja villiyrttejä, sitten marjat ja sienet

Kerään kaikkia marjoja ja sieniä itselle ja myyntiin tuttaville ja heti kun kypsyvät. Ajelen polkupyörällä lähialueen paikat läpi ja ystävän kanssa autolla vähän kauempana.

Variksenmarjaa, mustikkaa, puolukkaa, vadelmaa ja lakkaa (jos löytyy). Näistä saa hyviä sekamehuja ja hilloja. Ystäville korvasieniä! Hyvinä vuosina löytyy myös ahomansikkaa ja mesimarjoja.

Kyllä tulee itse käytyä ja myös käytän. Suurimmaksi osaksi mustikkaa.

Ilman muuta kerätään marjoja, syödään ja säilötään. Mustikkaa ja puolukkaa. Variksenmarjaa joskus saan pohjoisesta. Keväällä kerään myös kuusenkerkkiä, koivunlehtiä, horsmia ym. Sienestetään myös, kanttarelli, tatit, torvisienet. Etelä-Savo on asuinpaikkani ja täällä on jokasyksyinen riesa ammattimaisista marjanpoimijoista. He riipivät marjat varpuineen, eivätkä kunnioita kotirauhaa. Tuttavat pohjoisesta kertovat valtavista raiskioista tuntureilla ja metsissä heidän jälkeensä, siellä luonto on haavoittuvampaa kuin meillä etelässä, ei kasva seuraavina vuosina marjat..

Vielä kun keksisi väylän jonne myydä käsin poimittuja mustikoita ja saisi niistä asiallisen hinnan. Ei mitään kilohintaa vaan litrahinnan, koska marjat ovat huippupuhtaita, ei rikkinäisiä, lehtiä eikä kantoja joukossa. Oman "harrastuksen" helpottamiseksi olen myynyt kesällä mustikoita n 20 litraa ja puolukoita jokseenkin saman verran. Lisäksi olen tehnyt joulumyyjäisiin noin 150 purkkia erilaisia hilloja. Periaatteeni on kierrätyspurkit, joita saan parilta ystävältäni. Hillot eivät sisällä lisättyä vettä, koska kaupasta saa niitä missä on 49% vettä. Siistit etiketit ja kansikankaat narulla ovat brändini ja näillä spekseillä myyjäisasiakkaat palaavat vuodesta toiseen pöytäni ääreen. Tunnen muutamia sieniä ja kerään niitä, jos kohdalle osuu, pääasiassa lahjoitan "löytöni" ystävilleni, koska en ole niillekään löytänyt ostajaa.