Yhteiskunnalliset yritykset Suomessa

Rahoitusala

Tutkija

Ammattikorkeakoulu

Ammattikorkeakoulu

Ammattikorkeakoulu

Ammattikorkeakoulu

Korkeakoulu

Yhteiskunnallisen yrityksen käsite on niin huonosti tunnettu, että uskon meillä olevan yhteiskunnallisia yrityksiä jotka eivät itsekään tiedä olevansa sellaisia. Yleistä tietoisuutta tällaisten yritysten olemassaolosta pitäisi jollain tapaa nostaa.

Tarvittaisiin vahvaa vaikuttavuustutkimusta (ml kustannusvaikuttavuus) uusien rahoitusmallien luomiseksi

jatkuva paperisota hankalasti työllistettävien "raportoinnissa"

Moni osatyökykyinen ei voi tehdä kuin osa-aikaista työtä. Palkan ja etuuksien yhdistäminen on Suomessa hankalaa ja joustamatonta monelta osin. Työmarkkinajärjestöt puolustavat lähtökohtaisesti kokoaikaisessa työsuhteessa olevia vaikka osa-aikatyö on myös yleistä ja myös osatyökykyisten pitäminen työmarkkinoilla mm. juurikin sosiaalisten yritysten kaltaisten toimijoiden kautta olisi tärkeää. Toisaalta työllistämiseen liittyy haasteita, jos ihmisellä on monia työkykyyn vaikuttavia haasteita. Työnantajan riskikään ei saa muodostua kohtuuttomaksi. Mutta mikä on se rahoituselementti joka soveltuisi yhteiskunnallisen yrityksen perustamiseen ja rahoittamiseen tuomatta epäreilua kilpailuaetua suhteessa vapailla markkinoilla toimiviin yrityksiin.

Tiedotusta tarvittaisiin enemmän, ja yhteisvastuun korostamista.

Bisnesenkelien kiinnostuksen puute ja vaatimus taloudellisen edun tavoitteluun.

Lapissa tunnettuus olematon, kuntien käytännöt tukea hyvin erilaiset, yhteistyöverkoston jatkumo puuttuu.

Julkisen sektorin arvostaminen on aika olematonta.

Jos hankintalakiin kirjataan enemmänkin esim. työllistämisvaatimuksia palveluntarjoajalle, niin vain taloudellisesti merkittävät voivat osallistua kilpailutuksiin.

Yhteiskunnallista vaikuttavuutta ei huomioida riittävästi julkisissa hankinnoissa, hinta määrää liikaa.

Julkisissa hankinnoissa halpa hinta on käytännössä aina ensisijainen, ei sosiaalinen vaikuttavuus.

Julkisen sektorin hankinnoissa tulisi olla mahdollisuus valita myös yhteiskunnallinen yritys joskus vaikka hinta ei olisikaan edullisin. Tästä pitää vain luoda pelisäännöt missä tilanteissa näin on suotavaa toimia. Yhteiskunnallisesti se olisi järkevämpää kuin että liian moni on työelämän ulkopuolella ja heidän toimeentulonsa maksetaan verovaroin kuin että he olisivat mukana työelämässä ja sitä toimintaa tuettaisiin verotuksesta saaduin varoin. Työelämään osallistumisen muut vaikutukset ihmisen hyvinvointiin ovat kuitenkin usein myös merkittäviä, joita on vaikeampi taloudellisin mittairein osoittaa (osallisuus, merkityksellisyys, omanarvontunto...)

Minulla ei ole ollut haasteista rahoituksessa, mutta olen havainnut, että kukaan ei juuri edes tiedä, mitä yhteiskunnallinen yritys tarkoittaa.

Hinta ("kokonaistaloudellisuus") on liiaksi hankintoja määräävä tekijä. Laatu, palvelun jatkuvuus sekä esim. eettisyys, ekologisuus ja kestävyys jäävät liian usein korulauseiden laariin. Vaikka monesti hieman kalliimpi alkuinvestointi olisi monesti pitkällä tähtäimellä selkeästi parempi vaihtoehto myös taloudellisesta näkökulmasta.

julkisissa hankinnoissa vain hinta vaikuttaa

Rahoituksessa julkisomisteinen osuuskunta voi käyttää palkkatuettua henkilökuntaa, kunnan tiloja, hallintoresurssia. Yksittäisten jäsenten omistamat osuuskunnat yritysvetoisesti toimivia ilman mitään yhteiskunnan tukea. Hankinnoissa muutamat kunnat ovat palvelussetelisopimuksia tehneet, osissa kuntia ei ole käytössä tätä mallia tai ymmärrystä/halua ostaa yhtään palvelua työttömien perustamalta osuuskunnalta. Hankintaohjeet hyvin erilaisia alueen kunnissa, keskustelussa vasta sosiaaliset kriteerit.

Julkisissa hankinnoissa on aina hinta 100% ja se ei tule mitään kehitystä. Päinvastoin suositaan rahojen siirtämistä ulkomaille vahvasti, koska isoilla yrityksillä on isot lakimies resurssit ja voivat haastaa pienet hankintayksiköt hyvin tehokkaasti ja jopa isommatkin.

Aiheesta olisi hyvä keskustella. Ehkä siinä pitäisi huomioida paremmin yhteiskunnallinen tai sosiaalinen luonne verrattuna markkinatalouteen. Jotta yhteiskunnallisilla yrityksillä olisi mahdollisuuksia markkinoilla, se vaatii erityishuomioimista.

Ehkäpä eniten tulisi katsoa julksia hankintoja ja julkista rahoitusta ja niiden mahdollisuuksia viedä eteenpäin menestyvää vaikuttavuuslähtöistä liiketoimintaa. Nyt tulee kapuloita rattaisiin.

Julkisissa hankinnoissa pitäisi painottaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja palveluiden laatua ennemmin kuin hintaa. En välttämättä lähtisi kannattamaan erillislainsäädäntöä.

En näe tarvetta erillislainsäädännölle, mutta etenkin julkisia hankintoja tekevillä tahoilla tulisi olla riittävästi osto-osaamista ja sitä kautta "osto-uskallusta". Näin myös nykyisen hankintalainsäädännön mahdollistamia hankintakriteerejä osattaisiin käyttää kilpailutuksissa siten, että yhteiskunnallisten yritysten mahdollisuudet toimia palveluntarjoajana paranisivat.

Hankintalain osaamista pitäisi lisätä entisestään. Nyt esim. ESR-hankkeissa kilpailutetaan varmuuden vuoksi kaikki - siis pienetkin noin sadan euron hankinnat. Tuotteet hankitaan kilpailutuksen voittaneelta, vaikka paikkakunnan yrittäjältä saisi monta kertaa halvemmalla.

Lähitisin ensin liikkeelle juuri julkisen sektorin hankinnoista ja hankintalain tulkintojen selkiyttämisestä ja ohjeistamisesta mm. kunnissa.

Virallinen Suomi tunnistaa vain kapeasti shareholder value - yritykset yrityksiksi. Stakeholder value - yrityksiä ei tulisi nähdä poikkeavauuksina ja kummajaisina vaan yrityksinä, jotka ovat yhteiskunnan ja talouden uudistumisen kannalta merkittäviä toimijoita - sivitysyhteiskuntaan liittyvistä mielikuvista puhumattakaan. Kaikille yrityksille yhtäläinen kohtelu!

-

Lähinnä keskittyisin hankintoihin sekä kilpailuttamiseen liittyviin säädöksiin.

Pitäisi laatia yrityskohtaiset "hyvän tuottamisen" volyymit yhteiskunnalliselle yritykselle. Nykyistä yritystukimassaa voisi käyttää yhteisen hyvän tuottamisen kasvuun.

Ehkäpä juurikin näin. Toisaalta markkinatalous on maailmanlaajuista ja kansalliset erityisyydet eivät ole kokonaisuus huomioiden järkevää. Joka tapauksessa erityisyyksiä tarvittaisiin, jotta yhteiskunnallisia yrityksiä perustettaisiin. Ehkä niiden osalta voi tehdä jotain linkitysta heikossa asemassa olevien työllistämismahdollisuuksien lisäämiseen.

Kyllähän yhteiskunnallinen yrityskin voi tavoitella voittoa, keskeistä on se, mihin voitot käytetään. Yrityslainsäädännössä saattaa kyllä hyvinkin olla osia, jotka suosivat suuria voiton maksimoimiseen pyrkiviä yrityksiä.

Ei tappiota tuottava toiminta ole kannattavaa yritystoimintaa. Eikä tappioita tule valtion varoin liikaa tukea.

Koko innovaatiojärjestelmä on kehitetty vain ja ainoastaan omistaja-arvon näkökulmasta.
Asenneilmasto, poliittiset ohjelmat ja toimenpiteet suosivat joidenkin eikä yhteistä etua.

Huom. Myös yhteiskunnallinen yritys voi olla ja olisi hyvä olla voittoa tavoitteleva, sillä voitostahan yli 50% ohjautuu yhteiskunnalliseen hyvään.

On, jopa yritysrahoitus edellyttää taloudellisen voiton kasvattamista tuen saannin ehtona.

Yleensä osuuskuntamuotoista yrittäjyyttä ei käsitetä yritysmuotona, vaan jonain vapaaehtoistyön muotona. Mikroyrittäjyys on noussut viime vuosina tuen kohteeksi ja tuetaan yksin yrittäjää esim. starttirahalla. Osuuskunnalla voisi olla yhteisöällinen starttiraha alkuun.

Kyllä tämä ongelma on ratkaistavissa ammattimaisella hankinnalla. On olemassa keinot hankkia mitä haluaa, mutta se vaatii osaamista hankkijalta. Tässä ei välttämättä ole paras tapa käyttää konsulttia.

Noh jos organisaation kassa ei ole kunnossa, voi virherekryillä olla organisaation tulevaisuuden kannalta merkittäviä seurauksia. Haastavasti työllistyvien osalta työhän liittyvä lainsäädäntö on vain liian ankaraa ja on aivan selvää, että työnantajat välttelevät tälläisiä riskitekijöitä. Yhteiskunnalliset yritysten osalta voisi miettiä nimenomaan omaa lainsäädäntöä esim. työnantajan velvillisuuksista työntekijää kohtaan. Jo mahdollisuuden antamisesta pitäisi palkita jotenkin.

Sosiaalisten yritysten osalta jokin erityismenettely voisi olla tarpeen, jotta haastavassa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten työllistäminen tulisi vielä helpommaksi.
Sote-aloilla yhteiskunnallisten yritykset kärsivät hakijapulasta siinä missä muutkin, ammattitaitoisia hoitajia olisi saatava lisää, mutta mistä? Itse näen koko yhteiskunnan kattavana ongelmana hoitajan ammatin huonon vetävyyden, mikä taas johtunee pitkälti palkkatasosta ja työoloista.

Jos ja kun vaikeasti työllistettävien tavoitteena ei ole avoimille markkinoille työllistyminen, niin työsuhteen ehtojenkaan ei tulisi noudattaa avoimien markkinoiden ehtoja. Suomessa täytyy tunnustaa entistäkin vahvemmin, että meillä on joukko ihmisiä, jotka eivät koskaan tule työllistymään avoimille työmarkkinoille tai edes ns. välityömarkkinoille ja että tarvitaan vielä enemmän ns. välimuotoja - räätälöidysti. Jokaisen osallisuus yhteiskuntaan - muodossa tai toisessa ja enemmän tai vähemmän - on tärkeää. Näin saamme sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksiakin hillittyä.

Irtisanomissuoja ei voi olla yhtä tiukka kuin muissa työsuhteissa. Varmaan lainsäädäntöä näiden yritysten osalta tulee tulevaisuudessa kehittää juurikin työlainsäädännön osalta, mutta siihen valmisteluun kannattaa kerätä kokemuksia ja tutkittua tietoa jo toimivista yhteiskunnallisista yrityksistä.

Työntekijöiden asenteet täytyy olla kohdallaan.

Työntekijällä tulee olla sisäistettynä yhteiskunnallisen- tai sosiaalisenyrityksen idea.

Edustan osuuskuntaa, jolla ei ole varaa palkata sitä ensimmäistä työntekijää. Palkkatuki tässä voisi olla aloitukseen sopiva, toinen mahdollisuus hankerahoitus. Vielä raja työntekijän ja osuuskuntayrittäjän välillä on vahva, ja tässä välimaastossa monta luovittavaa asiaa.

Tämä on enempi yrityksen sisäinen asia ja en näkisi ongelmana.

Kyllä. Yhteiskunnallinen yritys -konseptina pitäisi saada tunnetummaksi laajalle yleisölle. Sitä voitaisiin yrittää paremmin tuoda esille valtamediassa, kaupallista koulutusta antavissa oppilaitoksissa ja erilaisissa yrittäjyyttä käsittelevissä yhteyksissä.

Merkit, logot, tunnustukset, palkitsemiset.

Ehdottomasti. Tulevaan yhteiskunnallisten yritysten strategiaan ja sen implementointiin tulisi sisältyä myös viestintäsuunnitelma

Näkyvyttä pitäisi lisätä ja "toimialalle" pitäisi saada positiivisempaa nostetta.

Pitää. Jonkunlainen yhteinen logo olisi hyvä.

Pitäisi - mainostamalla, kertomalla julkisuudessa asiasta tms. Olemme eri asia kuin hyväntekeväisyysjärjestöt, vaikka samaa hyvää yritämme tuottaa kukin omalla yrittäjän panostuksellaan.

Enemmän julkisuutta aiheelle. Hyviä esimerkkejä esiin sekä Suomesta että ulkomailta.

Ilmainen TV-mainonta, juutuuppiin lisää tavaraa meidän toiminnasta.

Ei, ellei taho koe toimintaansa sellaiseksi, että sen tulisi näkyä ja olla avoin. Sitten kun on valmius avoimuuden lisäämiseen, niin sitten media kyllä antaa tilaa, jos on uutisoitavaa. Videot yhteiskunnallisteen yritysten töistä sopisi verkkolevitykseen mainosspotteina.

Ehdottomasti lisätä. Jos kukaan ei tiedä asiasta ei siitä myöskään keskustella yleisesti. Eikä ainakaan hankintojen yhteydessä. Hankintoihin vahvasti mukaan ja sitä kautta tavaksi toimia.

Kannatan pilottikokeiluja. Hyviä ideoita syntyy paljon, mutta tarvitaan konkretiaa. Kokeilua oikeassa elämässä, jotta selviää millaisia muutoksia milläkin tasolla olisi tehtävä, jotta asiat muuttuisivat. Ottaisin toiminnan kohderyhmiä mukaan suunnitteluun vahvemmin. Monenlaista hyvää ja kaunista on etuoikeutettujen ihmisten norsunluutorneissa kehitetty. Niiden käytöntöön tuominen onkin sitten osoittanut, että maailman kuva on erilainen esim. kadunmiehellä ja suunnitelma osoittautuukin erittäin hienoksi, vaan ei ollenkaan toimivaksi.

mielestäni enemmän on puntarissa siinä, miten julkiset hankinant ja julkinen rahoitus kehittyy.

Tutkimuksessa on tullut ilmi, että pienet toimijat (alle 10 työntekijää) kaipaavat vertaistukea, mutta heidän on ajallisesti hankala itse lähteä sitä organisoimaan. Kyse on yksinkertaisimmillaan siitä, että ihmisillä olisi mahdollisuus kokoontua ja keskustella arjen asioista. Tällaisia ovat esimerkiksi verotus, palkkaus ja henkilöasiat.

Oma kantani on se, että yhteiskunnallisten yritysten tulisi saada laadukasta yritysneuvontaa samoista paikoista, kuin muidenkin yritysten. En haluaisi eriyttää/eristää yhteiskunnallisia yrityksiä omaksi siilokseen, vaan osaksi toimivaa ja kannattavaa yrityskenttää. Siksi olisi oleellista, että ihan "perusyritysten" tukipalveluja tuottavilla tahoilla (kehitysyhtiöt, uusyrityskeskukset, ELY-keskus jne.) olisi riittävästi osaamista myös siitä, mitä yhteiskunnalliset yritykset tarvitsevat. Tämä koskee myös rahoitussektoria, kuten pankkien yritysluottopuolen henkilökuntaa jne.

Ensiksi oppilaitosten ja julkisen sektorin tehtäväksi - ainakin vetovastuu. Liiketoimintasuunnitelman tekoon löytyy apua jo nykyisistä konsultti- yms. yrityksistä. Toki tämä edellyttää sitä, että on olemassa säädöksiä tai niitä kehitetään samalla.

Kannattaisi ottaa mallia Ruotsista. Siellä hyvin resurssoitu valtakunnallinen hautomomalli. Yhtenä kantavana ajatuksena on nimenomaan verkottaa "tavallisia yrityksiä" ja yhteiskunnallisia yrityksiä

Neuvontapalveluiden eriyttäminen ei ole järkevää, tämän pitäisi olla luonnollinen osa yritysneuvontaa.

Erityisesti sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa tulisi olla enemmän yrittäjyyskoulutusta ja siinä vahvasti myös tämä yhteiskunnallinen yrittäjyys. Ehkä täydennyskoulutuksena jossain AMK:ssa pilottina oma koulutusohjelmansa nimen omaan yhteiskunnallisen yrityksen perustamista suunnitteleville. Yritysneuvontaa on aika hyvin jo saatavilla. Tietoa toki niissäkin toimiville lisää yhteiskunnallisesta yrittämisestä ja sen toiminnan erityispiirteistä ja riskeistä.

Koulutusta tarvitaan, esim. tematiikan parhaiden asiantuntijoiden aiheesta valmistelema valmennusohjelma, jota voitaisiin toteuttaa eri hautomoissa, kiihdyttämöissä ja korkeakouluissa yhtenäisesti valmentamalla ensin valmentajia tähän.

Joku markkinointitoimisto ehkä osaisi pohtia tätä. Tästä tulisi tulla tavoiteltu asema.

Kyllä mielestäni tarvitsee. Ylipäätään järjestömaailmassa ihan johtamisen perusteet on monilla hukassa. Strategiat, missiot, visiot ja vastuut.

Ylipäätään maassamme voitaisiin kirkastaa vaikuttavuuslähtöisen liiketoiminnan osa-alueita. Yhteiskunnallisen hyödyn syntyminen ja positiivisten muutosten aikaansaaminen ei ole perusyritysneuvonnan osaamista - vielä.

Yhteiskunnallisissa yrityksissä usein "kova" liiketoimintaosaaminen kaipaisi lisätukea.

Tutkimuksn mukaan yhteiskunnalliset yrittäjät, jotka työllistävät itsensä ja alle 10 muuta, ovat oman alansa ammattilaisia. Heille myös palkktyö olisi teoriassa mahdollista, mutta he kokevat voivansa edistä ideaansa parhaiten itse, koska muualla kiinnostus on vasta orastavaa. Kyse ei siis ole vain yrittäjyydestä taitona vaan monista toiminnan käynnistämisen kysymyksistä, kuten verkostoissa toimimista ja oman jaksamisen säätelyä.

Koulutusta peruskysymyksestä: miten yhdistää liiketaloudellinen kannattavuus yhteiskunnallisen mission toteuttamiseen? Toinen tärkeä kouluttautumisen aihe on yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaaminen; miten voi numeroilla osoittaa julkisia hankintoja toteuttaville tahoille sen, kuinka paljon laajassa kuvassa yhteiskunnalle syntyy säästöjä yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä.

Kyllä tarvitsevat. Ihmisten ja asioiden johtamiskoulutusta.

Tarvitsevat. Liiketoimintaosaaminen ja vaikuttavuus

Suomen tukiviidakon takia koulutusta/kokonaisvaltaista tiedotusta tarvitaan. Ei ole järkevää, että jokaisesta pikkuhankkeesta ja erilaisesta tukimuodosta tiedotetaan erikseen, vaan keskiössä pitäisi olla toimivan yrityksen toiminta.

Em. jo vastasin tähän. Muotona voisi olla esim. 60op eli n. vuodessa monimuotona suoritettava paketti ja lähtisin liikkeelle sos- ter. alan ammattilaisista. Heille liiketalouden osaamista, markkinointia ja viestintäosaamista. Koulutukseen voisi sisältyä opintomatka Ruotsiin tai muualle, missä asiassa ollaan meitä edellä. Koulutus olisi maksullinen ja hakuvaiheessa tulisi jo olla alustava liiketoimintasuunnitelma.

Kaikessa koulutuksessa tulee esitellä ja perehdyttää erillaisiin konsepteihin - ei ainoastaan harvoihin.

Kyllä pitäisi. Tarvitaan riittävän pitkiä konkreettisiä kokeiluja ja oikeaa vuoropuhelua kehittämiskohdista.

Kyllä pitäisi.

Kyllä, ja painottaen ns. innovatiivisiin hankintoihin. Ei siis osteta siltaa vaan keino päästä joen yli.

Kyllä.

Ehdottomasti. Tämä koko homman edellytys

Kyllä.

Ehdottomasti pitäisi.

Pitäisi edistää samalla tavoin kuin muitakin investointeja. Samat palvelut ja instrumentit kaikille.

Kyllä pitäisi.

Kyllä.

Järjestöt enemmän mukaan toimintaan. Järjestöt on usein lähellä ihmisiä. Eikä vaan suurimmat valtakunnalliset järjestöt ja heidän johtajat, vaan eri kokoisia järjestöjä ja sieltä asiantuntijoita. Myös kokemusasiantuntijoita.

Ehdottomasti. Tarvitsemme enemmän kokonaiskuvia/tilannekuvia eri ilmiöistä ja niiden seurauksista, jos emme saa kehityksen suuntaa muutettua. Julkiset hankinnat hankkimaan näitä muutoksia. Muukin julkinen rahoitus voi rahoittaa muutoksia.

Yhteiskunnallinen vaikuttavuus pitäisi jollain tapaa saada paremmin hankintakriteereihin. Ilmiölähtöisyys voisi olla hyvä - hankintoja tehdessä muodostettaisiin kokonaiskuva ilmiöstä tai haasteesta joka halutaan ratkaista, miten se onnistuu ja sitten vasta lähdettäisiin etsimään sopivia toimintoja (järjestöiltä, yrityksiltä) rahoitettavaksi.

Voiko yhteiskunnallinen yritys kilpailla hinnalla? - Ei voi, joten hankintakriteereissä tulee korostaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja se täytyy pilkkoa osiin, jotta kaikki osapuolet ymmärtävät, mitä sillä kulloinkin tarkoitetaan.

Hankintaosaamista lisättävä. Hankintakriteereihin vaikutettava

Määrittelyjen ja mahdollisesti hankintalainsäädännön kautta.

Hankintalakia tulkitsee yleensä taloushallinnon ammattilaiset joilla ei välttämättä ole kykyä yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointiin riittävästi. Yhteiskunnallisten yritysten hinnat voidaan saada kilpailukykyisiksi ainoastaan joustamalla palkkauskustannuksista siellä, ei oikein muuta tule mieleen. Laadullakin kun on väliä. Mutta halutaanko Suomessa avata työmarkkinat joissa on eri ehdot kuin viime vuosikymmeninä on totuttu?

Tässä tiedotus olisi paikallaan. Tähän mennessä vielä kukaan kollegoistani ei ole kuullutkaan, mitä tämä tarkoittaa. Kollegani ovat monet juuri tekemässä näitä julkisia hankintamenettelyjä. Kun kerron, vastauksena on hiljaisuus.

Pitäisi olla tarjouksissa omanlainen pistelaskuvaikutus yhteiskunnalliselle yritykselle, eli pisteitä enemmän, kun kokonaistaloudellisuutta arvioidaan.

Luomalla ensin julkisille toimijoille sosiaaliset kriteerit, jotka olisivat yhteneväiset lähikuntien kanssa, jolloin voisi osallistua hankintamenettelyihin. Usein alkuun pienet eivät tarvi hankintamenettelyä, kun alaraja on 60 000 eurossa. Näille pienille erityinen huomio ja neuvonta on tarpeen.

Ymmärtääkseni Skotlannissa.

Monissa Euroopoalaisissa maissa on erilaisia kokeiluja ja projekteja, joista voi olla apua. Kuitenkin niitä katsottaessa on huomattava, että toimintaympäristö on erilainen.

Mielestäni Ruotsin Coompanion-verkosto on hyvä mallirakenne yhteiskunnallisten yritysten tukemiseen.

Ruotsi, Tanska, Belgia

Varmastikin on, mutta esim. Englannissa näitä pyörittää pitkälti erilaiset vapaaehtoisjärjestöt.

On varmasti Keski-Euroopassa. Sieltä on tullut opiskelijoiden opinnäytteisiin liittyviä yhtedenottoja.

Göteborgin osuuskunnat ja Coompanion ihan mallitettavissa Suomeen. Eli joka lääniin pari kehittäjää ja sitten kohti alueellista tukirakennetta ja selkeää yritysneuvontaa, niin rahoittajatkin pääsevät jossain vaiheessa tukemaan, kun verkostoa alkaa syntyä.
Skotlannin Aberdeen myös hyvä, eli nähdään yrittäjyys ihan toimivana normaalibisneksenä, jossa on oma twistinsä yhteiskunnallisuudesta. Näihin vain paljon ihmisiä tutustumaan, opintomatkoille ja mallittamaan omaan kuntaan sopivaksi. Hellpo myös ottaa esim. Italian yksi onnistunut kokeilu Le Mat majoituspalvelu käyttöön etenkin turistipaikkakunnilla, maahanmuuttajilla toimivia käytäntöjä pitopalveluun ja kansanopistojen kahvilan pyörittämiseen.

Ehkä korostuneemmin samat haasteen kuin muutkin pk-yritykset. Keskeinen kriteeri on yrityksen reittaus, johon vaikuttaa suuresti yrityksen omavaraisuusaste.

Pankkien yritysluottopuolen henkilöstöllä ei kokemukseni perusteella ole oikeaa kuvaa yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä. Pankeilla on omat epäilyksensä toiminnan pitkäjänteisyydestä, yrittäjien sitoutumisesta ja yritysten kannattavuudesta. Sama koskee myös yksityisiä enkelisijoittajia. Näitä epäilyksiä olisi hyvä hälventää tuomalla enemmän esille taloudellisesti kannattavia ja pitkäjänteisesti toimineita yhteiskunnallisia yrityksiä.

Innovaatiorahoitus ei tue yhdistysten ja kolmannen sektorin sosiaalisten innovaatioiden edistämistä

Haasteita on varmasti rahoituspuolella ja sinnekin tarvittaisiin varmasti lisää erikoistumista ja osaamista yhteiskunnallisten yritysten toimintaan liittyen.

-

Ehkä erilaisissa joukkorahoitusmalleissa voisi olla järkeä. Tällöin yksi syy osallistua joukkorahoituksen olisi " yhteiskunnallisen hyvän tekeminen".

Mitä tulee nk. nopeaa kasvua tavoittelevassa rahoituksessa (start ups), mielikuvilla on suuri rooli. Tutkimukset ovat osoitaneet, että kannattavuus lisääntyy, kun yritys toimii pitkäjänteisesti ja mm. huolehtii henkilöstöstään, riippumatta toimialasta. Mutta koska yhteiskunnalliset yritykset saattavat vaikuttaa vähemmän jännittäviltä kuin teknologiset "innovaatiot", ne eivät ole niin houkuttelevia sijoituskohteita kaikille.

Perusteellinen selvitys rahoituksen pullonkauloista

Yhteiskunnallisista ja sosiaalisista yrityksistä pitäisi informoida paremmin ns. laajaa yleisöä, nyt tuntuu, että vain erityisryhmiin itse kuuluvat tuntevat kenttää, eikä tieto välity muille kuluttajille ja rahoittajille asti.

Onnistuneita esimerkkejä pitää nostaa julkisuuteen näkyvämmin. Myös tutkittua tietoa pitää saada asiasta lisää, riskeistä mutta myös mahdollisuuksista ja mahdollisista jo toteutuneista onnistumisista.

Tiedotusta

Hyvää kannattaa tukea!

Rahoittajat tukevat kulttuuria, liikuntaa ja nuorisotyötä; yhteikunnallista yrittäjyyttä ne voisi saada myös avaamaan rahahanansa, jos tietäisivät, mitä YY yleensä tekevät. Osuuspankki on oiva kumppani, josta voisi aloittaa.

Yrityksen kehitys- ja kasvutavoitteet ovat juuri nyt mahdollisia tulorahoituksen puitteissa.

Olemme rahoittajien mielestä epäuskottavia, ja ostajamme ovat julkissektori, rahoitusta myönnetään mieluiten vientiteollisuuteen.

Ei sopivia rahoitusmalleja tarjolla, paitsi tietysti pankkilaina, jota sitäkin on ollut vaikea saada, koska palveluita tuottavalla yrityksellä ei ole muuta vakuuksiksi sopivaa, kuin myyntilaskut ja osaamispääoma.

Ei osata ajatella edes lainarahaa, vaan myydyillä palveluilla katetaan kulut.

Joukkorahoitus paras, idea yhteiskunnallisesta toiminasta olisi saatava kirkkaksi

Myyntisaatavat (pankin limiitin vakuutena)

Rahoituksen painopiste on jo vuosia ollut vientiyritysten tukemisessa. Toimialan takia vain kotimaassa toimivalle yritykselle eivät rahahanat aukea.

Tulee saada ensimmäinen palkallinen työntekijä, jonka tehtävä on kehittää ja kouluttaa jäseniä talouden hallintaan. Vapaaehtoisvoimin tämä on aika mahdotonta. Yrittäjäyhdistys voisi antaa tähän neuvojan, osana yrittäjien yhteiskuntavastuuta ja arvovalintoja tukea matalan kynnyksen yrittäjyyttä.

Erittäin hyviä ovat sidosryhmien kuulemistilaisuudet, joille on varattu riittävästi aikaa ja joissa on eri toimijoiden edustusta.

Olkaa mahdollisimman paljon dialogissa itse yhteiskunnallisten yritysten kanssa. Tehkää pitkän tähtäimen ratkaisuja.

Yhteiskunnallinen yrittäjyys on erittäin monitahoinen ilmiö. Sitä on hankala typistää lyhyeen määritelmää tai teknisiin kriteereihin (koko, toimiala, yritysmuoto). Lopulta se voi olla yhtä elastinen käsite kuin yrittäjyys, mutta merkittävämpänä erona on se, miten organisaatio toimii suhteessa mahdollisiin voittoon ja niiden jakamiseen. Tämäkään ei ole aivan yksiselitteinen kriteeri. Voidaan kysyä mihin koko yy-luokkaa tarvitaan. Vastaus on siinä, että kaiken yritystoiminnan siirtyä kohti yhtriskunnallisen yrittäjyyden suuntaa. Eli tarvitaan keskustelua siitä mikä on yritysten rooli ja miten ne toimivat yhteiskunnassa.

Toimintasuunnitelmassa tulisi varmistaa yhteiskunnallisen yrittäjyyden tukemisen jatkuvuuteen. On kestämätöntä, että asiaa edistetään aina vain uusilla lyhytaikaisilla hankkeilla ja hankeorganisaatioilla, jotka katoavat hankerahoituksen päätyttyä.

Kuten alla on kommentoitukin - ei hankekokeiluja. Liikkeelle voisi lähteä nyt jo olemassa olevien yritysten kanssa vahvasti heidän työhönsä panostaen ja heiltä oppien.

Yhteiskunnallinen yrittäjyys on osa yrittäjyyden kenttää, kannattaa vakavasti miettiä, pitääkö sitä kokonaisuutena miettiä täysin erillisenä ilmiönä. Ymmärrän erillisen toimintasuunnitelman, mutta olisi hyvä vakavasti pohtia yhteiskunnallisen yrittäjyyden integroimista muuhun yrittäjyyttä ohjaavaan toimintaan, eikä kohdella erillisenä asiana.

Teemme ministeriölle ns. läheistoimintaa piilotyön etsinnässä ja työnhakija henkilöiden työnsaannin edistämiseksi. Tätä toimintaa on suunniteltu ulkoistettavaksi ministeriössä. Silloin olisi hyvä kilpailuttaa vain yhteiskunnalliset yritykset tarjouskilpailussa.

Alueille tulisi saada vastaavat kuulemistilaisuudet, jossa alueen osaamista ja käytäntöjä tuodaan esiin ja saadaan tukevasti selvitys- ja tutkimustyö käyntiin ja turvatuksi useampivuotisella rahoituksella, joka tuo pitkäjänteisyyttä kehittämiseen.