Kysymyksiä liittyen Yhteiskunnan turvallisuusstrategian päivitystyöhön (Nämä kysymykset suunnattu pääosin organisaatioiden edustajille)

Liitteessä kuvatut uhkamallit ovat edelleen relevantteja. Uhkiin näkisin kuitenkin lisänä "Kemianteollisuutta sekä kemikaalimarkkinoita kohtaavat vakavat häiriöt.

Liitteessä kuvatut uhkamallit ovat edelleen relevantteja.

Hallitsematon maahantulo olisi syytä lisätä listaan.

Sisäiset poliittiset uhat loistavat poissaolollaan. Entä, jos päätöksentekokoneistomme lamautuu ihan vaan oman toimintamme tuloksena? Esimerkkejä löytyy maailmalta.

Entä uhat, joiden olemassaoloa ja mahdollisia vaikutuksia emme tiedä? Joku voi toki kysyä miten tuntematonta voi ottaa huomioon, mutta eihän se nyt niin vaikeaa ole. Perusasiat vaan kuntoon.

Ulkomaalaisten tekemä rikollisuus tulee merkittävästi kasvamaan, odotettavissa nykyresursseilla poliisin, tuomioistuinten ja rangaistuslaitosten lamaantuminen. Rikollisuutta nostaa myös lievät rangaistukset.

Väestön terveyteen ja esim. tartuntatauteihin liittyvät uhat tulisi ottaa nykyistä vakavammin. Lääkkeiden saantiin liittyvät riskit; jo nyt joistain lääkkeistä on pulaa. Huoltovarmuutta ja omavaraisuutta olisi syytä näiltä osin parantaa.

Maahanmuutto ja sen hillitseminen. Tulijoiden palauttaminen kotimaahan ( etenkin jo syyllistyy rikokseen Suomessa) ja auttaminen lähtömaassa sekä jo Suomeen tulleiden maahanmuuttajien kotoutus ( lait, normit, naisten asema ). Oman maan kansalaisten oikeuksien ylläpitäminen muistaen etenkin vanhukset ja muualla kuin pääkaupunkiseudulla asuvat ettei eriarvoisuus lisäänny. Eriarvoisuuden kasvu ei lisää suvaitsevaisuutta. Terrorismin uhka tulee ottaa entistä enemmän huomioon, jotta pahaa vastaan voidaan varautua ja pahaa voidaan ennalta ehkäistä mahdollisimman tehokkaasti. Maatalouden jo pitkään jatkunut alasajo, on johtanut omavaraisuuden vähenemiseen. Tulisi varautua siihen miten hädän hetkellä toimii ruoan ja juoman jakelu siten, että se riittää.

Hallitsematon maahantulo olisi syytä lisätä listaan.
Ulkomaalaisten tekemä rikollisuus tulee merkittävästi kasvamaan, odotettavissa nykyresursseilla poliisin, tuomioistuinten ja rangaistuslaitosten lamaantuminen. Rikollisuutta nostaa myös lievät rangaistukset.

Hallitsemattoman maahanmuuton/-tulon aiheuttamat yhteiskunnalliset ilmiöt tulevaisuudessa; mahdollinen rikollisen toiminnan lisääntyminen & globalisoituminen. Tuomittujen ulkomaalaisten kasvava osuus vankipopulaatiosta aiheuttaa yleisen turvallisuusriskin, sillä heidän taustojaan ei tiedetä. VIRANOMAISYHTEISTYÖN laajempi merkitys tulevaisuudessa ongelmien ehkäisemiseksi, sekä reagointikyky uhkatilanteisiin. OM toimintaa ei huomioida asian edellyttämällä tavalla rikollisten hallinnassa laitoksissa vrt. Brysselin iskujen suunnitelmallisuus ja radikalisoituminen mikä johti terrori tekoon.

Aika moni uhkamalli pitäisi kirjoittaa nykytilanteen mukaiselle terminologialle. Hybridiuhkat ovat koko jana läsnä ja niiden vakavuusaste vaihtelee. Hybridiuhkat tulee ottaa mukaan tarkasteluun.

Poikkeusolokäsite on uudistettava. Esimerkiksi sota vaatii aivan erilaista varautumista kuin taloudellinen kriisi.

Elintärkeän teollisuus- ja palvelutuotannon turvaaminen on vastuutettu Työ- ja elinkeinoministeriölle. Jatkossa katsoisin hyväksi kohdan 1 mukaisesti erottaa tästä kohdasta erikseen "Kemianteollisuuden ja sen tarvitseman varastoinnin ja kemikaalikuljetusten turvaaminen. Vastuuministeriönä voi olla TEM, mutta kemikaalivalvonna sekä kuljetusten osalta tulsi lisätä vastuuministeriöihin myös STM ja LVM.

Vastuuministeriöt ovat kohdallaan mutta toiminnan poikkihallinnollisuutta tulee lisätä huomioiden hallinnon jatkuva pirstaloituminen. Aluehallintouudistuksen muutokset vaikuttavat merkittävästi varautumiseen ja huoltovarmuuden varmistamiseen. Siinä tulee huomioida sekä normaaliajan häiriötilanteisiin että poikkeusoloihin varautuminen merkittävinä yhteiskunnan jatkuvuutta ylläpitävinä tekijöinä. Valmiuslaki velvoittaa ainoastaan viranomaisia mutta suurin osa palveluista tuotetaan yksityisten toimesta viranomaisen toimiessa palvelun tilaajana. Varautuminen tulee huomioida osana palvelusopimuksia.

Kyllä nähdäkseni strategisiin tehtäviin tulisi lisätä väestön terveydentilan turvaaminen pandemia- ym. tilanteissa, vastuuministeriöksi STM

Paha sanoa, ministeriöjakoja sekoitetaan vaalikausittain.

Sijoitan henkisen kriisinkestävyyden päävastuun samaan paikkaan missä on viestinnän toimivuus - VNK:aan. On kuitenkin yksi tärkeimmistä asioista koko paketissa, joten muuttaisin myös sen toteutuskulmaa hieman aktiivisemmaksi.

En sotkisi tähän yritysmaailmaa tai kolmatta sektoria.

Poikkihallinnollisuutta saadaan lisättyä sillä, että edellytetään töitä tehtävän aidosti. Eli poikkihallinnollinen yhteistyö tehdään koko systeemin kattavaksi. Tällä hetkellä yhteistyöksi nimitetään sitä, että jossain työryhmässä on jonkin toisen tahon edustaja mukana. Se on vielä kaukana oikeasta yhteistyöstä.

Ministeriöiden kokouksissa tulisi olla edustajana ihmisiä, jotka tuovat kentän näkökulmaa tiedoksi. Vastuuta ei kuitenkaan tule ongelmien ilmaantuessa sälyttää muille vaan pitää se edelleen ministeriöiden hallussa mutta ottaa kokouksiin mukaan kentän väkeä, joiden osaaminen ja katsantokannat ovat yhtä tärkeitä kuin ministeriöiden edustajien näkökulmat.

Ministeriöiden kokouksissa tulisi olla edustajana ihmisiä, jotka tuovat kentän näkökulmaa tiedoksi. Vastuuta ei kuitenkaan tule ongelmien ilmaantuessa sälyttää muille vaan pitää se edelleen ministeriöiden hallussa mutta ottaa kokouksiin mukaan kentän väkeä, joiden osaaminen ja katsantokannat ovat yhtä tärkeitä kuin ministeriöiden edustajien näkökulmat.

OM & SM välille selkeä julkinen sekä virranomaiskäyttöön tarkoitettu toimintamalli viranomaisyhteistyöstä. Esimerkkinä Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen SM vastuulla. OM vastuulla kuitenkin yli 3000 vankeusrangaistusta kärsivää henkilö. Ministeriöiden yhteistyötä tulisi lisätä selkeästi, jotta kansallisiin turvallisuus uhkiin kyetään reagoida ilman ministeriöiden välistä hallinnon tason hitautta. Hyvänä esimerkkinä Tornion järjestelykeskuksen perustaminen & sen toimivuus.

Strategiset tehtävät jakavat vastuuta hyvin, mutta toisaalta ne luovat siiloutumista, joka joissakin tapauksissa on haitallista.
Viranomaisten jo hyvää yhteistyötä ja -toimintaa eri tilanteissa tulee parantaa. Poikkihallinnollisuus on huono sana.

Yhteistyötäja poikkihallinnollisuutta tulee harjoitella, jolloin se muuttuu käytännöksi.

TEHTÄVÄT: Vastuun jakaminen ja vastuun vastaanottaminen & kantaminen ovat eri asioita. Toisaalta jos vastuuta annetaan, pitää samalla antaa myös paukkuja toteuttaa tehtävä.
VASTUIDEN LAAJENTAMINEN: Vastuuta tulee ensisijaisesti laajentaa kansalaiselle itselleen. Ei poliisi kenenkään turvallisuutta takaa. (Silti on hyvä, että meillä on poliisi olemassa.) Monet sairaudet ovat itse aiheutettuja. (On silti oikein hoitaa myös näitä itseään tärvelleitä.) Voimme ehkäistä monet ongelmat opastamalla ja kannustamalla ihmiset tekemään oman osansa.
POIKKIHALLINNOLLISUUS: Treenaamalla. Paperilla suunnitelmat näyttävät aina hyvältä, vasta tositilanne tai oikein toteutettu treeni kertoo, että töitä on. Mitä enemmän harjoitellaan, sitä enemmän löydetään tarpeita poikkihallinnollisuuden kehittämiselle.

Strategissa tulisi arvioida eri sopimusten vaikutuksia turvallisuustilanteeseemme ja yleiseen ja sotilaalliseen huoltovarmuuteen. Sopimuksissa esimerkiksi EU, eri energiasopimukset, Nato PFP sopimus, kahdenkeskiset huoltovarmuussopimukset, yms.

Toiminta on nykyään yhä globaalimpaa samoin uhat ovat globaaleja ja ylikansallisia. Kansainvälisiin uhkiin varautuminen ja yli rajojen tapahtuva varautuminen pitää olla nopeaa ja oikea-aikaista. Meillä tulee olla vaihtoehto huoltovarmuuskuljetuksille Itämeren käytön vaarantuessa. Kriittisiä tarvikkeita ja komponentteja tulee saada kaikissa olosuhteissa.

Strategiassa tulisi esittää yhteistyö huoltovarmuusasioissa ja tavat miten niitä voidaan kansainvälisesti sopia

Kansainvälisyyttä pidetään nykyään itsestään selvänä hyveenä ja välttämättömyytenä. Rakennamme tällä hetkellä itse tätä riippuvuuttamme aina vaan entistä syvemmäksi. Entä, jos teemme toisin päin ja aloitamme purkamaan ylikansallista riippuvuutta, mutta rakennamme silti samalla kansainvälisen yhteistyön mahdollisuuksia?

Maailmalla on muuten miljoonia ihmisiä, joilla on sukujuuret Suomessa, tämän merkitystä voisi joskus pohtia.

Kansainvälisyys on vienyt liikaa tilaa kansallisuudelta, joka meiltä puuttuu. Missä on ylpeys omasta kotimaasta ja suomalaisuudesta ? Kaikki on aina parempaa muualla. Suomen lippuja ei ole esillä missään kuten muissa maissa maiden liput liehuvat ylväänä kaupungeissa. Tekeminen ulkoistetaan muualle ja sitä kautta myös rahavirrat menevät muualle kuin suomalaisten hyvinvointiin Vähemmän kansainvälisyyttä ja enemmän päätöksiä, jotka lisäävät oman kansan hyvinvointia. Venäjän kauppaa tulisi jatkaa, lisätä ja kehittää. Siellä on suuret markkinat, joista Suomi voi hyvillä suhteillaan hyötyä eikä lähteä leikkimään Naton ja Yhdysvaltojen kanssa. Ruotsin kanssa yhteinen turvallisuussopimus on riittävä.

Kansainvälisyys on vienyt liikaa tilaa kansallisuudelta, joka meiltä puuttuu. Missä on ylpeys omasta kotimaasta ja suomalaisuudesta ? Kaikki on aina parempaa muualla. Suomen lippuja ei ole esillä missään kuten muissa maissa maiden liput liehuvat ylväänä kaupungeissa. Tekeminen ulkoistetaan muualle ja sitä kautta myös rahavirrat menevät muualle kuin suomalaisten hyvinvointiin Vähemmän kansainvälisyyttä ja enemmän päätöksiä, jotka lisäävät oman kansan hyvinvointia. Venäjän kauppaa tulisi jatkaa, lisätä ja kehittää. Siellä on suuret markkinat, joista Suomi voi hyvillä suhteillaan hyötyä eikä lähteä leikkimään Naton ja Yhdysvaltojen kanssa. Ruotsin kanssa yhteinen turvallisuussopimus on riittävä.

Suomi on osa EUta ja Pohjoismaiden kiinteä yhteistyö monissa YTS-asioissa tulisi huomioida.

Globaalin näkökulman tuominen edellyttää jo sitä, että hyväksymme maailman viimeaikaisen muuttumisen ja sen, että toisella puolella maapalloa tapahtuvilla seikoilla on välillistä ja jopa välitöntä relevanttiutta suomalaiselle yhteiskunnalle. Emme asu enää lintukodossa. Globaalissa maailmassa sekä henkilöiden fyysinen liikkuvuus että tiedon välitön siirtyminen maapallon toiselta puolelta toiselle tarkoittaa, että meidän tulee olla ajan tasalla kaikesta. Enää ei Euroopan pohjoisella maalla ole ennen niin tutun turvallista varovaraa

Kansainvälinen toiminta nähdään useimmiten vain siitä näkökulmasta, että viemme apua muualle tai autamme omien rajojen ulkopuolella. Olisi huomioitava myös miten toimimme, jos me tarvitsemme apua.

Miksi pitäisi tuoda? Toki kansainvälisten sopimusten ja muun sitoutumisemme tuomat ongelmat on hyvä tuoda etukäteen esiin, jotta osaamme varautua niihin. Vaan on kansainvälisyydessä mahdollisuuksiakin. Harjoittelu ja hyvien käytäntöjen jakaminen ovat sellaisia. Muut ovat ehkä jo oppineet jostain meille (vielä) vieraasta asiasta jotain.

Osa teollisuusaloista on osittain muuttunut tytäryhtiötaloudeksi, jolloin yrityksen toimintatavoista ja -malleista päättäminen on siirtynyt rajojemme ulkopuolelle. Tilanne ei kaikilta osin kuitenkaan heikennä teollista tai palvelujen saatavuutta vaan saattaa jopa parantaa globaalilla toiminnallaan. Tämä problematiikka kannattaisi avata ehkä päivityksessä. Tarkastelussa voisi olla mm. taloudellisen voiman paraneminen, tietotekniikan sekä siihen liittyvien maksuliikenne, tilauskantojen sekä sopimusmallien keskittymien muualle, yms.

YTS:n tulee antaa selkeät lähtökohdat sille, mitä huoltovarmuustoiminnassa voidaan priorisoida. Kaikkeen ei voida keskittyä ja joudumme kohdistamaan panokset tarkoin valikoituihin kohteisiin. Yritysten kilpailuneutraliteetti on silloin vaikeassa välikädessä ja siihen on syytä miettiä hyvät ja toimivat ratkaisut.

Yritysten osuuden kasvattamisessa mennään pieleen. Yrityksen perusajatus on rahan tekeminen. Valtion olemassaolon ehto taas on kansalaistensa hyvinvoinnin takaaminen.

On toki alueita, joissa edellisten intressit ja jopa edut voivat kohdata. Emme saa silti olla sinisilmäisiä. Jos tavoitteena on tehdä rahaa, tavoitteena on tehdä rahaa.

Yhteiskunnan varautumista ei voi antaa yritysten tehtäväksi vaan sen tulee olla julkisen organisaation vastuulla.

Pienyrittäjille ei ainakaan voida lisätä vastuuta, sillä pienyrittäjän arki on jo nyt selviytymistä Suomen armottomassa pykäläviidakossa. Mikäli yritysten toimintaa halutaan tukea tulee varautumisesta valtion ja kuntien organisaatioiden kantaa vastuu - ei yrittäjän. Valtiolle ja kuntiin vaan enemmän maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä. Tällöin vastuu varautumisesta ja kotouttamisesta on kunnilla ja valtiolla, ei yrityksillä. Isot, menestyvät yritykset ovat asia erikseen mutta niitähän täällä ei kohta juurikaan ole.

Yhteiskunnan varautumista ei voi antaa yritysten tehtäväksi vaan sen tulee olla julkisen organisaation vastuulla.

Yhteiskunnan varautumista ei voi antaa yritysten tehtäväksi vaan sen tulee olla julkisen organisaation vastuulla. Yksityisiä (kansallisia yrityksiä) voidaan velvoittaa / luoda sopimuksia varautumisen suhteen, mutta sopimuksissa tulee olla velvoite yhteiskunnan mahdollisuudesta purkaa / muokata sopimusta yksipuolisesti mikäli kansallinen turvallisuus sitä välittömästi edellyttää.

Jokaisen varautumisvastuuta tulisi korostaa selkeämmin. Jos kaikki huolehtivat omasta varautumisestaan hyvin, niin erityistilanteissa ei ole ongelmia. Viranomaiset eivät voi vastata yhteiskunnan varautumisesta

Yritykset tulee ottaa mukaan varautumiseen ja määriteltävä tarkemmin yrityksen rooli ja erityisosaaminen.

Yritysten yhteiskuntavastuuta korostamalla. Tässä valtiolla on vaikea toimia suunnan näyttäjänä, hallitus valmistelee tälläkin hetkellä kansallisomaisuutemme myymistä. Voimme kehittää verotustamme ja kannustaa yrityksiä yhteiskuntavastuuseen. Vastuun tulee silti kohdistua ensisijaisesti kansalaisiin, kuntiin ja valtioon. Muihin ei ole luottamista.

Kovin isosti ei tällaiseen strategiaan tulisi nostaa eri järjestöjen asemaa. Koska järjestöiltä puuttuu viranomaisten status, tulee niiden asema olla vain viranomaisia avustavana toimijana. Tällaisia voisi olla poliisia organisoimat etsinnät (SPR avustaa), terveydenhuoltoa avustavat tehtävät (SPR), Pelastuslaitoksen avustamien öljyntorjunnassa (WWF, VPK), pelastustoiminnan avustaminen (VPK),…

Keskeisten järjestöjen toiminnan nostaminen strategiseksi kolmannen sektorin toiminnaksi on tuotava mukaan strategian päivityksessä. Strategian toteuttamisessa voisi toimia kolmikanta "julkinen hallinto - yritykset - järjestöt". Järjestöjen selkeä rooli antaisi kansalaisille mahdollisuuden olla mukana muiden toimijoiden lailla.

Järjestöjen osalta SPR on merkittävässä osassa hallitsemattoman maahantulon ja vastaanottokeskusten organisoinnissa. Muiden järjestöjen osuus on pienempi.

Strategiatasolla rooli voi edelleen olla pieni. Kentällä on ollut havaittavissa, että yhden asian liikkeet helposti sementoivat omat näkökulmansa / etunsa. Tätä on toki havaittavissa myös valtiollisten toimijoiden työssä. Jos kaipaamme aitoa yhteen hiileen puhaltamista, meidän on jaettava johtovastuut siten, että johto huolehtii poikkihallinnollisen / -ammatillisen ja -tieteisen yhteistyön toteutumisen siten, että blokkiutumisia ei pääse syntymään.

Järjestöjen kontolle ei pidä laittaa liikaa vastuuta vaan viranomaisilla tulee olla päävastuu. Järjestöt voivat olla tukemassa viranomaisten työtä. Tiedonkulun tulisi olla saumatonta, sillä miten järjestöt voivat tukea ja kehittää toimintaansa pimennossa. Tietoa tulee jakaa sektoreiden yli luottaen toiseen toimijaan. Sama pätee myös järjestöihin itseensä suhteessa viranomaisiin. Luottamusta on oltava, jolloin yhteistyö toimii aidosti ja tärkeä tieto kulkee.

Järjestöjen osalta SPR on merkittävässä osassa hallitsemattoman maahantulon ja vastaanottokeskusten organisoinnissa. Muiden järjestöjen osuus on pienempi.

Järjestöjen kontolle ei pidä laittaa liikaa vastuuta vaan viranomaisilla tulee olla päävastuu. Järjestöt voivat olla tukemassa viranomaisten työtä. Tiedonkulun tulisi olla saumatonta, sillä miten järjestöt voivat tukea ja kehittää toimintaansa pimennossa. Tietoa tulee jakaa sektoreiden yli luottaen toiseen toimijaan. Sama pätee myös järjestöihin itseensä suhteessa viranomaisiin. Luottamusta on oltava, jolloin yhteistyö toimii aidosti ja tärkeä tieto kulkee.

Järjestöt ovat selkeästi löytäneet paikkansa yhteiskunnan turvallisuuden osana. Nykyinen tilanne olisi hyvä huomioida, siten että myös tulevaisuudessa mahdollisesti tulevat uudet tarpeet ja toiminnat eivät ole poissuljettuja.
Toiminnat joista järjestöillä on tällä hetkellä sopimus viranomaisen kanssa olisi huomioitava.
Järjestöjen mahdollisuudet ottaa vastuuta viranomaisvastuut huomioiden, olisi tarkasteltava. Tavoitteena, että resurssit sekä viranomaisilla että järjestöillä olisivat mahdollisimman tehokkaassa käytössä

Järjestöjen rooli on ihan sopiva nykyisessä strategiassa. Strategisella tasolla rooli ei voi olla isompi

Järjestöillä on merkittävä rooli kansalaisten resilienssin kasvattamisessa. Järjestöt tulisi nähdä resurrssina ja asiantuntijana. Järjestöt toimivat joustavammin ja nopeammin kuin viranomaiset. Viranomaisten tulisi tuntea järjestöjen resurssit ja mahdollisuudet paremmin.

Strategiassa voisi hieman kirjoittaa nykyistä paremmin auki johtaminen ja johtamisvastuut erilaisissa tapahtumissa. Mikä rooli tulee millekin viranomaiselle sekä miten toimet koskevat yksittäistä yritystä, organisaatiota tai kansalaista.

Hallintamallissa on syytä käydä ilmi selkeät johtamisvastuut mutta myös vaatimus yhteistoiminnasta. Kriisitilanteissa organisaatiot kääntyvät liian usein sisäänpäin hoitaen toimintaa omin avuin. Yhteistoiminnan harjoittelu ja kunkin osapuolen vastuiden havaitseminen niissä parantaa yhteistoiminnan toimivuutta.

Yhteistyö on syytä saattaa konkreettiselle tasolle, pöytälaatikkopapereilla ei tee mitään. Meidän on osattava tehdä käytännön yhteistyötä. Harjoittelua, systemaattista ongelmakohtien paikkausta, aitoa varautumista. Väitän, että Suomi on todella heikosti varautunut strategian esittämiin uhkiin.

Vastuita tulee selkeyttää. Harjoituksissa tulisi testata organisaation toimivuutta suppeammilla harjoituksilla, jotka testaisivat ketjua kokonaisuudessaan valtioneuvosta alue- ja paikallishallintoon saakka. Nykyiset harjoitukset ovat liian "laajakirjoisia" eivätkä testaa todellista toimintakykyä.

Poliisi on varautunut häiriötilanteisiin ja johonkin pitää panostaa niin poliisien kouluttamiseen miten johtaminen ja vastuut poikkeustilanteissa jakautuvat. Myös armeijalla tulee olla koulutusta poikkeustilanteita varten mutta nuoria miehiä ei tule laittaa automaattisesti ikävimpiin tilanteisiin vaan tällöin tulee turvautua kokeneempiin osaajiin. Maahanmuuttajia näihinkin koulutuksiin, sillä yhteinen kieli auttaa kriisitilanteessa. Henkilöiden tulee kuitenkin olla koulutettuja ja osana muuta työyhteisöä. Vastuiden selkeämpi kirjaaminen on tärkeää kuten myös oikeiden henkilöiden löytäminen vastuiden taakse. Vastuullisen henkilön tulee pystyä ottamaan vastuu sekä johtamaan toimintaa. Tähän tulisi koulutuksissa kiinnittää huomiota ja siltikään se ei takaa oikeassa tilanteessa kuka sen vastuun parhaiten kantaa.

Hallintamallissa on syytä käydä ilmi selkeät johtamisvastuut mutta myös vaatimus yhteistoiminnasta. Kriisitilanteissa organisaatiot kääntyvät liian usein sisäänpäin hoitaen toimintaa omin avuin. Yhteistoiminnan harjoittelu ja kunkin osapuolen vastuiden havaitseminen niissä parantaa yhteistoiminnan toimivuutta.

Strategiassa pitää auki kirjoittaa nykyistä paremmin johtaminen ja johtamisvastuut eri tilanteissa. Mikä rooli tulee millekin viranomaiselle sekä miten toimet koskevat yksittäistä yritystä, organisaatiota tai kansalaista. Tällöin pystytään luomaan toimiva johtamisjärjestelmä!

Kaikki vastaavat omista velvoitteistaan hyvin ja yhteistyötä pitää parantaa

Hallintamalliin tulee saada käytännössä testattua sisältöä. Hybridiuhat ovat nousussa, samoin monen eri häiriömallin yhdistelmät. Käytännön johtaminen on suuri ongelma, samoin varautuminen. Suomessa on ollut jo pitkään rauhallista, kelvottoman huonot valmistelumme eivät siksi ole tulleet vielä päivänvaloon.

Elinkeinoelämän ja viranomaisten yhteistoiminnan parantamiseksi pitäisi olla yhtenäinen tilannekuvajärjestelmä, jossa on eri tasoja toimijoille tilanteiden hallinnan kannalta. Lisäksi pitäisi olla yhtenäinen puheviestijärjestelmä joka toimii pitkäkestoisissa sähkökatkoissa. Nykyisin järjestelmät lakkaavat toiminasta 15 min ja 3 tunnin sähkökatkon jälkeen. Myös viranomaisten.

Strategiassa käsiteltävät asiat vaikuttavat olevan edelleen ajankohtaisia vaikkakin osittain myös vaatii päivittämistä.

Tärkeintä on kokonaisturvallisuuden hallinta, jota kukin vastuutaho tukee omalla panoksellaan.

Kyllä. Se on viranomaisnäkökulmasta viranomaiskäyttöön suunniteltu vakuuttelupaperi, jolla yritämme vakuuttaa itsellemme ja muille, että olemme tehneet kaiken voitavamme. Tosiasiassa paperi unohtaneet sen, mitä varten olemme olemassa - me olemme olemassa kansalaisiamme varten.

Nyt vakuutamme itsemme siitä, että asioihin on varauduttu. Tosiasiassa asioita ei ole harjoiteltu ja vastuita ei ole jaettu käytännön tasolle. Skenaariotyöskentely ontuu, haavoittuvuuksien etsiminen ja aidot ratkaisut puuttuvat. Koko koneistomme on helposti maalitettavissa.

Emmehän me tiedä mikä meitä uhkaa ja miten. Kun jotain suurempaa tapahtuu, koneistomme käynnistäminen vie aikaa. Entä, jos kertoisimme kansalaisillemme, että kun jotain suurempaa tapahtuu, olet tosiasiassa hetken omillasi. Varaudu siihen.

Ilman kansalaistemme omaa varautumista olemme kusessa. Eivät ne meidän resurssimme niin loistokkaita ole.

Pikemminkin tulisi kysyä, ottaako strategia riittävästi kantaa kansalaisten selviytymiseen vaikkapa ruokahuollon häiriintyessä. Strategia on tehty kovin hallinnollisesta näkökulmasta.

Kansalaisten oman valmiuden parantaminen. Nyt on tuudittauduttu liikaa siihen, että mitään ei tapahdu. On odotettavissa, että jonkinlainen ikävä tilanne kohtaa Suomen ja Suomen kansan joten kansalaisten varautumistason nostaminen sekä uhkien esille tuominen kertomalla niistä eikä pimittämällä niitä.

Kansalaisten oman valmiuden parantaminen. Nyt on tuudittauduttu liikaa siihen, että mitään ei tapahdu. On odotettavissa, että jonkinlainen ikävä tilanne kohtaa Suomen ja Suomen kansan joten kansalaisten varautumistason nostaminen sekä uhkien esille tuominen kertomalla niistä eikä pimittämällä niitä.

"Terrorismi ja muu yhteiskuntajärjestystä vaarantava rikollisuus" Kohta pitää avata kokonaisuudessaan; radikalisoituminen, ekstremismi, terrori teko, terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus, globaali rikollisuus. Vaihtoehtona muuten käyttää ainoastaan; Yhteiskuntajärjestystä vaarantava rikollisuus jolloin kaikki edellä luotellut kuuluvat määritelmän alle.

Jo poistuneet ja muuttuneet organisaatiot pitää poistaa

Tärkeätä on ymmärtää ja sisäistää jo tapahtunut siirtyminen perinteisestä turvallisuudesta laaja-alaiseen turvallisuuteen. Tällä on vaikutuksensa myös viranomaistehtävien ja -toimintojen uudkohdentamiseen.

Viranomainen hoitaa -asenne. Emme me pysty tekemään mitään ilman kansalaisia (+kolmatta sektoria ja yrityksiä).

Uhkiin kannattasi ottaa tarkemmin kemianteollisuuden merkitys maamme toimintojen mahdollistajana. Kyseeseen tulee niin lääketeollisuus, öljynjalostus, desinfiointiaineiden valmistus, vesikemikaalit, kaasuhuolto yms. keskeiset tuotteet joilla varmistetaan strategiassa kuvatut yhteiskunnan perustoiminnat.

Uhkiin ja niiden ennakointiin kannattaa ottaa mukaan paremmin nykypäivän kaupalliset realiteetit. Suomi ei ole enää omavarainen ja kansainvälinen kauppa tuottaa meille hyvinvoinnin pohjan. Tätä dilemmaa on vaikea muuttaa vakavissa häiriötilanteissa taikka poikkeusoloissa ja siihen meidän on syytä varautua paremmin. Näihin kuuluu myös kriittinen osaaminen ja sen tuottaminen.

Meidän tulee valmistella kansalaisemme kohtaamaan vaikeitakin aikoja ja tapahtumia. Joku toki kommentoi, että moinen on turvattomuuden tuottamista - ei se sitä ole, se on realismia.

Jos emme uskalla puhua, niin uskommeko itse aidosti uhkien olemassaoloon? Jos emme, pitäisikö uhat päivittää tai vaikkapa etsiä uusia töitä? Jos uskomme, miksemme sitten toimi?

Tulisi kriittisemmin tarkastella niitä alueita joissa emme ole omavaraisia (mm. lääke- ja ruokahuolto). Luotamme liikaa kansainvälisen yhteisön toimivuuteen ja apuun kriisissä.

Tulisi kriittisemmin tarkastella niitä alueita joissa emme ole omavaraisia (mm. lääke- ja ruokahuolto). Luotamme liikaa kansainvälisen yhteisön toimivuuteen ja apuun kriisissä.
Uhkiin kannattasi ottaa tarkemmin kemianteollisuuden merkitys maamme toimintojen mahdollistajana. Kyseeseen tulee niin lääketeollisuus, öljynjalostus, desinfiointiaineiden valmistus, vesikemikaalit, kaasuhuolto yms. keskeiset tuotteet joilla varmistetaan strategiassa kuvatut yhteiskunnan perustoiminnat.

Valtion hallinnoimien laitosten siirtäminen kunnille -kaupungeille -yksityisille yrityksille tulee huomioida. Kuinka yhteiskunta varautuu, kun toiminta on siirretty pois valtionhallinnon alaisuudesta. Kuka vastaa toimintakyvyn ylläpidosta?

Nykyisessä strategiassa sotilaiden osuus on kohtuuttoman suuri. Sitä pitää pienentää ja painopiste siviilisektorille

Suurin Suomeen kohdistuava uhka on sota. Vaikka todennäköisyys ei ole suuri, on sota toteutuessaan jopa koko kansakunnan loppu.

Todennäköistä on, että tulevaisuuden uhka ei siis ole suoranaisesti sotilaallinen (maan valloittaminen) vaan hybritoimilla (monimuotoinen) toteuttaminen. Tämän pitäisi heijastua strategiassa selkeänä.

Mahtavaa, että teette tämänmoisen kyselyn! Se on askel oikeaan suuntaan. Toki tämä tavoittaa vain pienen määrän viranomaisia, mutta jo näistäkin löytyy, jos vaan on intoa ja avointa mieltä lukea mielipiteitä - jotka mahdollisesti jopa poikkeavat omastanne.