Siirry sisältöön

Osa Otakantaa.fi-palvelun toiminnallisuuksista, kuten haku, on otettu pois käytöstä. Tällä pyritään ehkäisemään palvelun mahdollista hidastumista hallituksen koronarajoitusten purkamissuunnitelman kommentointikierroksesta johtuen. Mikäli kommentointi ruuhkautuu, osallistujia pyydetään yrittämään myöhemmin uudelleen. Pääset kommentoimaan täältä: /fi/hankkeet/595/osallistuminen/1065/kysely/.

Kerro näkemyksesi Yliopistoautonomia -selvityksestä!

Puhekupla 14
Keskustelu 3 viikkoa, 3 päivää jäljellä | Opetus- ja kulttuuriministeriö

Tutustu kattavaan Yliopistoautonomia -raporttiin osoitteessa

https://minedu.fi/documents/1410845/4154572/Yliopistoautonomia+1.3.2021.pdf/1dc10e06-e151-492c-5849-af3c51bcec09/Yliopistoautonomia+1.3.2021.pdf?t=1614614739981  ja kerro näkemyksesi selvittäjäryhmän johtopäätöksistä ja suosituksista. Voit myös antaa tukesi muiden keskustelijoiden näkemyksille. Kiitos!

Perustiedot

Avoin: 3.3.2021 - 5.5.2021

Päättymispäivä: 5.5.2021

Liitteet

  • Ei liitteitä


Puhekupla Uusi kommentti

Tervetuloa keskustelemaan Yliopistoautonomia -selvityksestä!

Profiilikuvan paikka

@OKM_UllaMäkeläinen
3. maaliskuuta 2021 kello 10.55.32

Kommenttisi näkyvät muille keskustelijoille. Selvittäjäryhmä ja opetus- ja kulttuuriministeriön väki seuraavat täällä käytyä keskustelua, joka jatkuu ajankohtaa vielä etsivässä kevään keskustelutilaisuudessa.

Käyttäjän profiilikuva - varjomies

@varjomies
3. maaliskuuta 2021 kello 15.14.06

voisiko kansalaisopisto järjestää yhteiskuntaopin ja yhteiskuntatieteen sekä valtiotieteen sekä valtio opin kursseja kehitysvammaisille sekä politikkaa asun mikkelissä


idea

Profiilikuvan paikka

janne
3. maaliskuuta 2021 kello 15.13.40

voisiko kansalaisopisto järjestää yhteiskuntaopin ja yhteiskuntatieteen sekä valtiotieteen sekä valtio opin kursseja kehitysvammaisille sekä politikkaa asun mikkelissä


Ennalta-arvattavan konservatiivinen selvitys

Profiilikuvan paikka

Mikko Poutanen
3. maaliskuuta 2021 kello 16.26.35

OKM:n selvityksiin osaa jo pidempään suomalaista korkeakoulutusta seurannut/tutkinut suhtautua "pessimisti ei pety" -asenteella. Silloinkaan, kun OKM itse huomaa että a) yliopistojen henkilöstö voi pahoin ja b) yliopistolain johdannaiset, esim. yliopistodemokratian kaventuminen on siihen syynä, ei missään vaiheessa vakavasti harkita että ehkäpä vuoden 2009/2010 yliopistolain uudistus olisi mennyt ainakin osin metsään. Näin oli tässäkin. Aina, kun kysytään elinkeinoelämän edustajia (jotka ovat käytännössä sama kuin säätiöyliopiston perustajat) ja yliopiston johtoa, kaikki on nykyisellään hyvin. Pahoinvoivan työyhteisön status quo on se, minkä OKM täysin siunaa, vedoten pelkurimaisesti yliopistoautonomiaan, joka ei ylety yliopistoyhteisöön. Autonomia-käsite itsessään juontaa nykymuodossaan anglo-amerikkalaisesta yliopistomallista, jossa ei suomalaisesta näkökulmasta ole mitään ihailtavaa. Suomeksi sentään voi sanoa, että "sivistyksellä on itseisarvo"; vastaava ei englanniksi ongelmitta käänny.

Yliopisto ei ole linjaorganisaatio, eikä sitä sellaiseksi tule muuttaa. Nykyinen painotus, jonka nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa, on kuitenkin siihen suuntaan. Jos sitä ei näe, niin sitä ei tahdo nähdä. Yliopistojen autonomia on niin ikään muuttumassa yliopiston johtojen autonomiaksi. Yliopistojen johto on riippumattomampi näissä oloissa omista työyhteisöistään, kuin valtiosta, joka pitää kuitenkin rahoitusmallin kautta yliopistot tiukasti "ohjaavassa" otteessaan. Tämäkin tietysti OKM:n toiveiden mukaisesti.

Yliopistojen omat työtyytyväisyyskyselyt kautta linjan korostavat, että kyky vaikuttaa omaan työhönsä ja vaikuttaa organisaatiossaan ylöspäin ja strateginen johtajuus *kokonaisuutena* aiheuttavat suurinta tyytymättömyyttä. Tämänkin tämä selvitys lakaisee sivuun: ei muutostarpeita. Tyytymättömyys ja pahoinvointi jatkukoot.

Murheellisinta on, että näitä selvityksiä on nyt tullut useampi peräjälkeen, jossa ongelma todetaan, mutta mitään todellista uudistusta ei saada. Kaikki jäävät yliopistojen johtojen oman harkinnan varaan, ja jokainen yhteisön jäsen, joka on vapaaehtoisesti uhrannut aikaansa - uraansa - yhteisten asioiden ajamiseen, on täysin tietoinen siitä, että aito uudistaminen tulee, jos tulee, monen vuoden paikallisen kamppailun tuloksena. On joko selittämättömän naiivia tai suoraan harhaanjohtavaa esittää, että uudistuksia jätetään yliopistojen itsensä toteutettavaksi - ne uudistukset tapahtuvat, jos tapahtuvat, ainoastaan yhteisön painostuksella. Selvitys kaataa tämänkin vastuun de facto yliopistoyhteisön, ei yliopistojen johtojen vastuuksi. Tällainen on moderni suomalainen yliopisto hallintorakenteeltaan. Lain muutoksista demokratiaa tukevaan suuntaan olisi edes saanut jotain selkänojaa näihin kamppailuihin; yliopistot voivat omilla sisäisillä käytänteillään muutoin tehdä uudistukset käytännössä tyhjiksi.

On totta, että kaikki yliopistoyhteisössä eivät ehkä muutosta halua (kyse ei ole mistään "hiljaisesta enemmistöstä", vaan kuitenkin vähemmistöstä). Muutoksen vastaisuuteen vaikuttaa myös se, että erityisesti 2009/2010 uudistus näytti, että yhteisöjen ääntä ei tarvitse kuunnella, jos vaan yliopistojen johdolla (UNIFI) ja OKM:llä on yhteinen sävel keskenään.

Yliopistojen yhteisiin asioihin osallistuminen on nykyisellään demotivoivaa ja turhauttavaa. He, jotka eivät muutosta halua, eivät usein myöskään juuri jaksa yhteisiin asioihin perehtyä. Sama pätee tällaisiin selvityksiin, joihin kommentoidaan perehtyen ja huolellisesti vaan saadakseen kuulla, että yhteisön - olkoonkin niukan - enemmistön ääni silti painaa vähemmän kuin muiden. George Orwellin "Eläinten Vallankumousta" mukaillakseni näissä asioista päätettäessä jotkut ovat enemmän tasa-arvoisia kuin toiset. Tämän selvityksen haastatteluja kun katsoi, niin ainakin Teknologiateollisuuden ääni tuli vahvasti esiin.

Ylioppilaskunnan osalta status quon puoltaminen oli hyvä ja perusteltu sentään.


Ylioppilaskunnan pakkojäsenyys

Profiilikuvan paikka

Matti Muukkonen
4. maaliskuuta 2021 kello 10.03.27

Selvityksen johtopäätös ylioppilaskuntien osalta on virheellinen. Ks. https://www.edilex.fi/artikkelit/21965 ja siellä viitatut lähteet. Opiskelijat asetetaan eriarvoiseen asemaan, kun täysin identtisillä tehtävillä varustetut opiskelijakunnat ja ylioppilaskunnat ovat erilaisen jäsenyysjärjestelyn piirissä.

Lakia tulisi muuttaa tuolla lopussa ilmaistun mukaisesti: https://www.edilex.fi/uutiset/67251


Ilman mitään prosessia töihin avainvirkoihin

Profiilikuvan paikka

Kiiski
4. maaliskuuta 2021 kello 10.03.41

Ennen kun oli vielä virat oli pakko järjestää edes jonkinlainen prosessi, jossa vertailtiin ihmisten ansioita. Nykyään on yleistynyt se että erityisesti tärkeisiin johtajan paikkoihin vain nimitetään jokin suosikki, joka sitten nimittää omat suosikkinsa alempiin esimiestehtäviin. Tällä on tuhoisa vaikutus, aina kun ei yhden ihmisen käsitys jonkin toisen ihmisen kyvyistä ja sopivuudesta ole paras indikaattori asiasta. Lisäksi mikä motivoi kasvattamaan cv:tä, jos sitä ei edes kysytä, eikä etenemismahdollisuutta ole.


OKM romuttaa autonomian käytännössä rahoituksen ohjaamisella

Profiilikuvan paikka

Jukka Westermarck
4. maaliskuuta 2021 kello 10.37.40

Työryhmänne kyllä tunnisti sen tärkeimmän ongelman, eli sen kuinka OKM romuttaa autonomian käytännössä rahoituksen ohjaamisella, mutta OKM ei mainitse siitä sanaakaan omassa yhteenvedossaan. Se on se asia mihin jatkotoimenpiteissä pitäisi tarttua. Lähes kaikki muu johtuu siitä.


Mitattiinko demokratian tuteutumista vai pettymyksiä odotuksiin nähden

Profiilikuvan paikka

Hämis
4. maaliskuuta 2021 kello 17.39.23

Vastaukset kysymykseen "toteutuuko kolmikantainen yliopistodemokratia riittävällä tavalla yliopistojen hallinnossa" voi tulkita monella tavalla. Raportissa todetaan, että "Heikommin (vain osittain + ei toteudu) kolmikantainen yliopistodemokratia näyttäisi toteutuvan Helsingin yliopistossa (79 %), Jyväskylän yliopistossa (73%), Itä-Suomen yliopistossa (71 %)".

Tämä väite lienee hieman liian pitkälle vedetty. Välttämättä siis todellinen demokratian tuteutuminen ei ole näissä yliopistoissa heikointa, vaan henkilöstöllä voi olla suurimat odotukset yliopistodemokratian suhteen, ja sitten kun se ei heidän mieleisellään tavalla toteudu, niin näissä yliopistoissa ollaan pettyneimpiä odotuksiin nähden. Tämä on yleinen ongelma kun mitataan tyytyväisyyttä eikä suoraan yliopistodemokratiaa.


Ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä

Profiilikuvan paikka

Ville Tyrväinen
7. maaliskuuta 2021 kello 15.32.21

Raportin s. 98 ja 101 todetaan, että enemmistö vastanneista opiskelijoista vastustaa ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä. Selvitystyön aikana opiskelijoita ei kuultu, vaan tämä seikka tuli esille opiskelijoille tehdyn kyselyn "vapaa sana" -osioista ilmi. Ainoa taho, jota selvittäjäryhmä on kuunnellut liittyen pakkojäsenyyskysymykseen, on ylioppilaskuntien taloudellista intressiä valvova SYL. (s. 93-94)

Käsityksemme perusoikeuksista olisi varsin erilaista, mikäli lainvalmistelussa kuunneltaisiin aina vain sitä tahoa, joka hyötyisi eniten perusoikeuksien rajoittamisesta/poikkeamisesta.

Selvitysryhmän lausunnossa on s. 52 todettu: ”Poikkeusta oli sovellettu juuri yliopiston opiskelijoihin, ja YTHS on sopimusperustaisesti hoitanut näiden opiskeluterveydenhuollon palvelutuotantoa. Ylioppilaskunnan jäsenmaksuun onkin sisällytetty terveydenhoitomaksu, joka on sitten tilitetty Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiölle (YTHS). Maksun suuruus on vaihdellut ylioppilaskunnittain. Sen suuruus ei kuitenkaan ole ollut merkittävä, eikä se ole tullut esille perustuslakitulkinnoissa.”

Ns. YTHS-maksu on peritty viimeisen vuosikymmenen tasasuuruisena maksuna. Se siis ei ole vaihdellut ylioppilaskunnittain, vaikka selvittäjäryhmä raportissa näin väittää. Ainoa vaihtelu YTHS-maksussa on ollut, että ylioppilaskunnat ovat keskenään sopineet käytännöstä, joka johtaa asiallisesti siihen, että kahteen suomalaiseen ylioppilaskuntaan kuuluvan opiskelijan ei ole tarvinnut maksaa tasasuuruista YTHS-maksua kahteen kertaan osana ylioppilaskuntien jäsenmaksua.

YTHS-maksun suuruus on, vastoin selvittäjäryhmän tulkintaa, ollut merkittävä osa ylioppilaskuntien jäsenmaksua.

Viimeinen YTHS-maksu syksyllä 2020 oli 28,50 e/lukukausi eli 57,00 e/v. Selvittäjäryhmän raportin s. 53 ilmenee, että ylioppilaskuntien jäsenmaksun vaihteluväli ilman YTHS-maksua olisi 46-68 e/v. Näin ollen YTHS-maksu on muodostanut jopa yli 55% osan ylioppilaskuntien jäsenmaksusta. Jos yli puolet ylioppilaskunnan jäsenmaksusta ei ole selvittäjäryhmälle ollut merkittävä osuus jäsenmaksusta, niin mikä sitten?

Mikael Hidén lausui perustuslakivaliokunnalle 14.5.2014 seuraavaa:

”Käytännössä ehkä merkittävin tosiasiallinen syy pakkojäsenyysjärjestelyn tavoittelulle lienee kattavan jäsenmaksuvelvoitteen aikaansaaminen ja jäsenmaksutulojen ajateltu merkitys opiskelijaterveydenhuollon järjestämisessä. Vaikka hyvin toimivan opiskelijaterveydenhuollon aikaansaaminen/ylläpitäminen onkin yleisen edun kannalta merkittävä asia, ei pakkojäsenyys- jotta jäsenmaksuja- argumentointilinja sovellu oikeutusperusteeksi perusoikeuden suojaan kajoamiselle.”

Näin ollen lienee saatu kumotuksi myös selvitysryhmän väite, että YTHS-maksuun liittyvät kysymykset ei olisi tullut esille PeV:ssä esitetyissä perustuslain tulkinnoissa. Valitettavasti vasta vuodesta 2014 alkaen perustuslakivaliokunnan asiantuntijat ovat tuoneet PeV:n pöydälle vaihtoehdon, missä YTHS-maksu perittäisiin erillään opiskelijayhteisön jäsenmaksusta. Erityisesti ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden perustuslainmukaisuutta arvioitaessa vuosina 1997 ja 2009 yksikään perustuslakivaliokuntaan kutsuttu asiantuntija ei ollut esittänyt perustuslakivaliokunnalle, että YTHS-maksu voitaisiin periä erillään ylioppilaskunnan jäsenmaksusta.

Selvittäjäryhmä on tulkinnut perustuslakivaliokunnan v. 2018 lausuntoa virheellisesti, kun se totesi (s.52):

”Uudistukseen liittyvien esitysten eduskuntakäsittelyssä kiinnitettiin vain perustuslakivaliokunnan mainitussa yleisessä arviointitoivomuksessa huomiota opiskeluterveydenhuoltoa koskevien etuuksien laajentamiseen myös muille korkeakouluopiskelijoille. Ylioppilaskunnan aseman kannalta muutosta ei siten pidetty sillä tavoin merkittävänä, että se suoraan olisi vaikuttanut ylioppilaskunnan asemaan. Kysymys on samalla siitä, miten muihin organisaatioihin, tässä tapauksessa ammattikorkeakoulujen oppilaskuntien asemaan liittyvät lainsäädännön muutokset voivat ylipäänsä vaikuttaa yliopistojen itsehallintoon ja ylioppilaskuntien asemaan.”

Tuomas Ojanen lausui perustuslakivaliokunnalle 9.10.2018 seuraavaa:

”Muita seikkoja

Nähdäkseni ehdotettava sääntely terveydenhoitomaksusta murentaa perusteita ylioppilaskunnan ns. automaatio- tai pakkojäsenyydelle vaikuttamalla niihin erityisiin tehtäviin, joiden perustuslakivaliokunta on katsonut muodostavan ”riittävän perusteen ylioppilaskunnan pakkojäsenyydelle”. (Ks. erit. PeVL 11/2009 vp, ks. myös PeVL 24/2014 vp, jossa valiokunta on arvioinut ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan pakkojäsenyyttä lopputuloksella, että jäsenyyden opiskelijakunnassa on oltava ammattikorkeakoulun opiskelijalle vapaaehtoista).

Ylioppilaskuntien pakko- tai automaatiojäsenyys perustuu lainsäädäntöön, joka on opetus- ja kulttuuriministeriön toimialalla, kun taas nyt käsillä oleva sääntely on sosiaali- ja terveysministeriön toimialalla. Nähdäkseni perustuslakivaliokunnan olisi kuitenkin paikallaan sisällyttää käsillä olevasta esityksestä annettavaan lausuntoonsa lausuma siitä, että valtioneuvoston piirissä olisi syytä käynnistää viipymättä selvitystyö sen arvioimiseksi, onko ylioppilaskunnan pakkojäsenyydelle enää esitettävissä hyväksyttäviä ja oikeasuhtaisia perusteita perustuslain 13 §:n 2 momentissa turvatun yhdistymisvapauden, erityisesti ns. negatiivisen yhdistymisvapauden, kannalta, sekä tarvittaessa ryhtyä lainsäädäntötoimiin pakkojäsenyyden kumoamiseksi.”

Pauli Rautiainen lausui myös samana päivänä 9.10.2018 PeV:lle:

”Terveydenhoitomaksun yhteys ylioppilaskuntien automaatio- tai pakkojäsenyyteen

Terveydenhoitomaksun keräämiseen osallistuminen on ollut yksi niitä tekijöitä, joilla perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään perustellut sitä, että yliopisto-opiskelijat voidaan laissa velvoittaa liittymään ylioppilaskunnan jäseneksi siinä missä ammattikorkeakouluopiskelijoita ei voida velvoittaa liittymään ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan jäseneksi. Kun nyt käsiteltävän hallituksen esityksen myötä ylioppilaskuntien ja YTHS:n yhteys tältä osin katkeaa, tulee arvioitavaksi missä määrin yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden erilaiselle kohtelulle liittyen pakolliseen järjestäytymiseen korkeakoulun opiskelijayhteisössä on enää perusoikeusjärjestelmän näkökulmasta hyväksyttäviä perusteita. Katsonkin nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen hyväksymisen heikentävän ylioppilaskuntien automaatio- tai pakkojäsenyyden valtiosääntöistä hyväksyttävyyttä. Ainakin nyt käsiteltävänä oleva esitys poistaa yhden niistä tekijöistä, joilla on perusteltu yliopisto-opiskelijoiden ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden erilaista kohtelua opiskelijayhteisöön järjestäytymisen pakollisuudessa.”

Toisin sanoen PeV ei ole vuonna 2018 todennut siitä, että YTHS-maksun siirtäminen Kelalle ei vaikuttaisi mitenkään merkittävästi ylioppilaskuntien asemaan. PeV ainoastaan tunnisti, että tämä lakimuutos muuttaa ns. faktapremissiä, josta käsin PeV on aikaisemmin todennut ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden olevan perustuslainmukaista vuosina 1997 ja 2009. Siltä osin, kun selvitysryhmä väittää, että ylioppilaskuntien asema ei muuttuisi lainkaan faktapremissin muuttuessa, on täysin vailla pohjaa.

Selvittäjäryhmän raportin s. 52 todetaan edelleen:

”Ylioppilaskunnan automaatiojäsenyyttä koskevien nykyisten säännösten on katsottu täyttävän perustuslain vaatimukset. Siten vastakkaisiin mielipiteisiin nähden kysymys ei olekaan nyt perustuslain 106 §:n mukaisesta jälkikontrollista, jonka mukaisesti tuomioistuimille on keskitetty velvollisuus antaa etusija perustuslain säännökselle, jos käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Käytännössä sellaisen lain sivuuttamista, johon perustuslakivaliokunta on lain säätämisvaiheessa ottanut kantaa, ei ole pidetty edes mahdollisena.”

Tässä kohdin viitattu selvitysryhmän puheenjohtajan toimittamaan kirjaan vuodelta 2011. Malliesimerkki siitä, miten tuomioistuin on kyseisen kirjan painohetken jälkeen sivuuttanut PeV:n myötävaikutuksella säädetyn lain, on HelHO 2018:4, missä hovioikeus hylkäsi totaalikieltäytyjän syytteen perustuslain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisena. Keskeinen syy, miksi Helsingin hovioikeus lähti kyseiselle tulkintalinjalle, oli tuomioistuimelle esitetty näyttö siitä, että PeV tuskin olisi sallinut Jehovan todistajien vapautuslain säätämistä hovioikeuden tuomion antamispäivänä.

Mikäli perustuslakivaliokunta ei tutki ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä uudelleen piakkoin, niin olettaman PeV:n nykyisestä suhtautumista nykyjärjestelmän perustuslainmukaisuuteen tulee viime kädessä ratkaisemaan hallintotuomioistuimet kontradiktorisessa oikeudenkäyntimenettelyssä, missä pakkojäsenyyttä vastustaville annetaan asiallinen tilaisuus tulla kuulluksi.

Kaikesta Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle toimittamastani materiaalista ilmenee, että PeV tuskin pitäisi ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä edelleen sallittuna tänä päivänä ja PL 106 §:n ilmeisen ristiriidan kriteeri tulee siis täyttymään.

OKM pystyy halutessaan lakkauttamaan pakkojäsenyyden ns. hyvässä järjestyksessä.

Tuomioistuinreitti on kaikille osapuolille varsin epämieluinen ja hidas tie, mutta näköjään välttämätön osa sitä prosessia, missä negatiivinen yhdistymisvapaus saa sille kuuluvan painoarvon oikeusvaltiossamme. Historia tai perinteet eivät ole perusteltu syy rajata perusoikeuksia.


voisiko kansalaisopisto järjestää yhteiskuntaopin ja yhteiskuntatieteen sekä valtiotieteen sekä valtio opin kursseja kehitysvammaisille sekä politikkaa asun mikkelissä

Profiilikuvan paikka

kriitikko mestari
7. maaliskuuta 2021 kello 18.22.50

voisiko kansalaisopisto järjestää yhteiskuntaopin ja yhteiskuntatieteen sekä valtiotieteen sekä valtio opin kursseja kehitysvammaisille sekä politikkaa asun mikkelissä


Ongelmana raportin dogmaattisuus ja päättelyvirheet

Profiilikuvan paikka

Jukka Kekkonen
8. maaliskuuta 2021 kello 15.30.16

Raportin pääongelma on dogmaattinen sitoutuminen näkemykseen, jonka mukaan yliopistolakia ei tarvitse muuttaa havaittujen (jopa raportissa (osin) tunnistettujen ongelmien ratkaisemiseksi. Suurin osa yliopistojen ongelmista (työhyvinvoinnin laskusta alkaen) on seurausta demokratian alasajosta, joka aiheutui nimenomaan yliopistolaista. Lakia ja ministeriön linjaa seuraten rehtorit (jotka saivat huikeat palkankorotuksen) ja hallitukset (joiden jäsenet saavat yitystasoisen kuukausikorvauksen) toteuttivat ja pahensivat tilannetta uusilla johtosäännöillä ja politiikalla, joka perustuu vallan keskittämiseen. Raportissa väitetään virheellisesti ja epäloogisesti, että lain muutoksilla ei saada korjauksia aikaan. Väite on täysin käsitttämätön, koska kysymys on siitä, millaisia muutoksia tehtäisiin. Nykyinen yliopistolaki on pakkopaita, joka estää demokratian palautttamisen ja kehittämisen (johon on sitouduttu esimerkiksi Helsingin yliopiston strategiassa. Yliopistolaissa säännellään yliopistoyhteisön valtasuhteet tavalla, joka estää tilanteen parantamisen yhteisön jäsenten selvän enemmistön toivomaan suuntaan. Yliopistossa johdon näkemykset ovat etääntyneet henkilöstön mielipiteistä. Johdon intgressi on nykyjärjestelmässä peesata OKM:n johtoa eikä yhteisön mielipidettä. Tähän olisi saatava muutos: 2010 jälkeinen politiikka on kaventanut yliopistojen autonomiaa ja vahvistanut byrokraattista, holhoavaa ohjailua. Meidän yliopistolain toivomus kuuluu: luottakaa meihin, kunnioittakaa yliopistojen autonomiaa, jakakaa resurssit ilman välikäsiä (strategioita ja politikointia) tutkimusyksiköille. Ja palauttakaa mahdollisuus osalistua. Demokratia takaisin!


Automaatiojäsenyyden eriarvoisuus vs. opiskelijakunnat

Profiilikuvan paikka

Roope Kuivalainen
12. maaliskuuta 2021 kello 15.47.58

Ylioppilaskuntien automaatiojäsenyyttä perustellaan selvityksessä seuraavasti:
"Olennainen lähtökohta onkin edelleen siinä, että ylioppilaskuntaa on vanhastaan pidetty osana itsehallinnon omaavaa yliopistoa, koska sillä oli merkittävä osuus yliopiston hallinnossa. Yliopiston itsehallinnon ja yhteisöllisyyden kannalta yliopistolain 46 §:n muutoksessakin (698/2019) on edelleen säilytetty olennaiset ylioppilaskunnan tehtävät, 1 momentin mukaan 1) osallistua 2 §:ssä säädetyn yliopiston kasvatustehtävän hoitamiseen valmistamalla opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen; 2 momentin mukaan 2) nimetä opiskelijoiden edustajat yliopiston toimielimiin sekä 3) osallistua tarvittaessa terveydenhuoltolain (1326/2020) 17§:ssä ja korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollosta annetussa laissa (695/2019) säädettyjen opiskeluterveydenhuoltoa koskevien tehtävien toteuttamiseen. Ylioppilaskunnan asemassa tai tehtävissäkään ei näin ollen ole tapahtunut muutosta, jolla olisi perustuslain kannalta merkitystä arviointitehtävän suorittamisessa. Niinpä kootun selvityksen perusteella perustuslain tulkinnoista ei ole löytynyt vaatimusta ylioppilaskunnan pakkojäsenyyden poistamiselle."

Kun tarkastelemme ammattikorkeakoululain 41§, huomamme, että vastaavat tehtävät on nimetty myös ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnille:
"--Opiskelijakunnan tarkoituksena on toimia jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiään. Opiskelijakunnan tehtävänä on omalta osaltaan valmistaa opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen. Opiskelijakunnan erityisenä tehtävänä on:

1) nimetä opiskelijoiden edustajat 4 luvussa tarkoitettuihin ammattikorkeakoulun toimielimiin; sekä

2) osallistua tarvittaessa terveydenhuoltolain (1326/2010) 17 §:ssä ja korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollosta annetussa laissa (695/2019) säädettyjen opiskeluterveydenhuoltoa koskevien tehtävien toteuttamiseen. (17.5.2019/699)"

Lakipykälät ovat tehtävien osalta miltei sanamuodollisesti identtiset. Jos ylioppilaskuntien tehtävät katsotaan selvitystyön perusteella automaatiojäsenyyden kannalta oleellisiksi, niin miten samoja pykäliä ei sovelleta samalla tavalla opiskelijakuntien kanssa? Kyseessä on ristiriita laintulkinnan kanssa, joka pitäisi tulkita samalla tavalla, oli se automaatiojäsenyyden puolella tai vastaan.

Profiilikuvan paikka

Ville Tyrväinen
12. maaliskuuta 2021 kello 20.33.07

"Lakipykälät ovat tehtävien osalta miltei sanamuodollisesti identtiset. Jos ylioppilaskuntien tehtävät katsotaan selvitystyön perusteella automaatiojäsenyyden kannalta oleellisiksi, niin miten samoja pykäliä ei sovelleta samalla tavalla opiskelijakuntien kanssa?"

Lyhyt vastaus kuuluu jokseenkin näin:

Perustuslakivaliokunta ei ole tutkinut ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten valossa vuosien 1997 ja 2009 yliopistolain kokonaisuudistusten yhteydessä. Tämä seikka on pääteltävissä siitä, että perusoikeuksien yleisiä rajoitusedellytyksiä ei ole mainittuna yhdessäkään perustuslakivaliokunnan käyttämässä asiantuntijalausunnossa vuosina 1997 ja 2009. Myöskään perustuslakivaliokunnan lausunnoista ilmenevät sanamuodot ei viittaa siihen, että asiaa olisi tutkittu perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten avulla.

Sen sijaan ehdotus AMK:n opiskelijakuntien pakkojäsenyydeksi on todettu perustuslainvastaisiksi vuotena 2014 siksi, koska perustuslakivaliokunnan lausunnon PeVL 24/2014 vp mukaan:

"Opiskelijakunnalle ehdotetut uudet tehtävät ovat sinänsä opiskelijakunnalle soveltuvia julkisia tehtäviä. Niiden hoitaminen, tai opiskelijoiden terveydenhuoltomaksun periminen, ei kuitenkaan edellytä, että jäsenyyden opiskelijakunnassa tulisi olla pakollista. Ehdotettu negatiivisen yhdistymisvapauden rajoitus ei valiokunnan mielestä täytä perusoikeusrajoituksiin kohdistuvaa oikeasuhtaisuuden vaatimusta, koska sinänsä hyväksyttävät päämäärät on saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin. Säännös opiskelijakunnan pakkojäsenyydestä on näin ollen vastoin perustuslaissa turvattua yhdistymisvapautta. Sääntelyä on siksi tarkistettava niin, että jäsenyys opiskelijakunnassa on ammattikorkeakoulun opiskelijalle vapaaehtoista. Tämä on edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä."

Toisin sanoen ehdotus AMK:n opiskelijakuntien pakkojäsenyys ei täyttänyt perusoikeuksien yleisiä rajoitusedellytyksiä tuolloin, eikä täytä enää tänä päivänä.

Nyt 1.1.2021 alkaen, kun ylioppilaskuntien ja AMK:n opiskelijakuntien tehtävät on identtiset, niin on täysin lähes mahdotonta olla tekemättä johtopäätöstä, että ylioppilaskuntien pakkojäsenyys ei täyttäisi erityisiä rajoitusedellytyksiä. Näin ollen ylioppilaskuntien pakkojäsenyys on perustuslainvastaista.

Lyhyt vastaus päättyy.

===

Toki tämä perustuslain tulkintaa ja on olemassa teoreettinen mahdollisuus uudelleentulkinnalle. Se kuitenkin tarkoittaisi sitä, että koko perustuslain perusoikeusjärjestelmää koskeva tulkintatapaa pitäisi muuttaa. Myös perustuslain muuttaminen on teoriassa mahdollista. Kynnys kummalle tahansa on äärimmäisen suuri, eivätkä nämä ole OKM:n käsissä. Siksi näin tuskin tulee tapahtumaan.

Käsitykseni mukaan on olemassa yksi teoreettinen lähestymistapa, jolla "pakkojäsenyys" voitaisiin periaatteessa säätää pysyvästi OKM:n aloitteesta. Tämä kuitenkin vaatisi valtavia muutoksia ylioppilaskuntien toimintaan.

Mahdollisuus voi avautua siten, että ylioppilaskuntien asema muutettaisiin peruskoulun ja lukion oppilaskuntia/opiskelijakuntia vastaaviksi toiminnaksi. Tämä tarkoittaisi siis ylioppilaskuntien fuusiota yliopistoon, jonka jälkeen ylioppilaskunnat eivät olisi itsenäisiä oikeushenkilöitä. Käytännössä tämä tarkoittaisi siis sitä, että ylioppilaskuntien omaisuus pakkolunastettaisiin yliopistoille. Tämän jälkeen ylioppilaskunnilla ei olisi lainkaan omaa varallisuutta tai omia työntekijöitä. Edelleen ylioppilaskunnat eivät voisi käyttää puhevaltaa yksityisoikeudellisten yhdistysten kokouksissa. Näin ollen SYL:n liittokokousedustajat valitsisivat yliopistojen rehtorit, eivätkä ylioppilaskuntien edustajistot. (Todennäköisemmin kuitenkin SYL:n säännöt rakennettaisiin uudelleen muistuttamaan Suomen lukiolaisten liittoa ennen fuusioiden toteutumista) Edelleen ylioppilaskunnalla ei voisi olla jäsenmaksua, vaan yliopisto perisi lukukausimaksua yliopistolain sallimissa rajoissa. Käytännössä "ylioppilaskunta" olisi siis kaunis ja historiallinen nimi vaalikollegiolle, joka suorittaisi opiskelijoiden edustajien valinnan yliopiston muihin toimielimiin. Tämän kaltaista järjestelyä voitaisiin perustella esimerkiksi opiskelijoiden runsaslukuisuuden ja toimikausien lyhyydellä, minkä vuoksi olisi perusteltua, että opiskelijoiden valinnat tehtäisiin vaalikollegion avulla, eikä suoralla henkilövaalilla, kuten henkilökuntaryhmissä tehdään.

Tämänhetkinen ylioppilaskunta on kiistatta yhdistys. Käytin aikaisemmin termiä "pakkojäsenyys" yllä siksi, että on varsin kyseenalaista olisiko tuollainen vaalikollegio/ylioppilaskunta yhdistys ylipäätään vai jotain muuta. Jos kyseessä ei ole yhdistys, niin kyse ei enää ole teknisesti jäsenyyssuhteesta ja pakkojäsenyydestä. Kyse olisi lähinnä oikeudesta osallistua vaalikollegion jäsenten vaaliin.

Mitä olen ylioppilaskuntaskeneä nähnyt, niin epäilen vahvasti, että yksikään ylioppilaskuntatoimija haluaisi pakkojäsenyyttä niin kovasti, että ylioppilaskunnat menettäisi siinä sivussa oman oikeuskelpoisuutensa.

===

Todettakoon vielä Roopelle, että minulla on LYY:n kanssa vireillä Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa hallintoriita siitä, että en ole ylioppilaskunnan 1.1.2021 alkaen, koska ylioppilaskuntien pakkojäsenyys on perustuslain vastaista.

Näin en välttämättä ole kaikista objektiivisin taho kertomaan ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä. OKM:n tähänastinen osallistuminen tähän asti tällä sivulla käytyyn keskusteluun on ollut olematonta, niin ajattelin antaa oman subjektiivisen vastauksen Roopelle rikastaakseni keskustelua.

Hallinto-oikeudelle jättämässäni hakemuksessa olen kertonut yllä olevaa lyhyttä vastausta seikkaperäisemmin, miksi hallinto-oikeuden hyväksyä kanteeni hallintoriita-asiassa. Hakemuksessani oleva virallisteksti on tekijänoikeuksista vapaata aineistoa ja olen Twitterissä ilmaissut luopuvani itse kirjoittamastani osista tekijänoikeuksistani lain sallimassa enimmäislaajuudessa CC0-lisenssillä. Toisin sanoen hakemustani saa minun puolestani hyödyntää kenen tahansa toimesta, mihin tahansa tarkoitukseen. Tämä koskee myös OKM:ää.

Hakemus on saatavilla täällä:
https://drive.google.com/drive/folders/1qwdcvcAW9EKFO-lgnQ1UaRmMWopvLmNS?usp=sharing


Pakkojäsenyys ei kestä perusteellista tarkastelua

Profiilikuvan paikka

Jari Puikkonen
17. maaliskuuta 2021 kello 19.25.29

Metsänhoitoyhdistysten pakkojäsenyys ja siten pakollinen metsänhoitomaksu poistui vuonna 2015 uudistetussa laista metsänhoitoyhdistyksistä. Lisäksi mm. riistahallintolain § 11 mukaan metsästäjä voi olla kuulumatta mihinkään riistanhoitoyhdistykseen, ja täten hänet merkitään pelkästään metsästäjärekisteriin, vaikkakin on velvollinen silti maksamaan riistanhoitomaksun.

Tutkimalla ylioppilaskuntien nettisivuilta niiden tavoitteita, liittyy moni poliittisista tavoitteista muuhunkin kuin opiskelemiseen tai opiskelijoihin. Ylioppilaskunta on monelle aatteelisin yhdistys, mihin koskaan kuuluu. Tässä valossa on outoa, että yhdistymisvapautta haluttiin vahvistaa poistamalla em. metsänhoitoyhdistysten pakkojäsenyys, mutta samat periaatteet eivät koskisi ylioppilaskuntia.


Lisää uusi Kommentti