Oleelliset asiat sisältävä
Palvelujen järjestäjien tulisi huolehtia siitä, että annetut ohjeet ja suositukset ovat riittävän velvoittavia, jotta tupakoinnin ja nikotiinituotteiden vieroitus toteutuu käytännössä ja Käypä hoito- suositusta noudattaen.
Lyhytneuvonnan tulisi mielestämme pohjautua 6 K:n toimintamalliin. Suosituksen tulisi mielestämme koskea kaikkien tupakka- ja muiden nikotiinituotteiden käyttöä.
Näkemyksemme mukaan suosituksissa tulisi kertoa selkeämmin, että sosiaali- ja terveyskeskuksen tulisi laatia toimintasuunnitelma, josta selviävät tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön lopettamisen toimintamallit. Sairaaloissa lääkärien ja hoitajien tulee aktiivisesti puuttua potilaiden tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttöön ja kannustaa heitä lopettamaan. Väestölle tulisi olla tarjolla helposti saatavilla olevia maksuttomia palveluja, joissa on lopettamisen tuen erityisosaamista ja käyttäytymistieteellistä asiantuntemusta.
Tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön lopettaminen onnistuu parhaiten moniammatillisena yhteistyönä, jossa jokainen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen tietää sekä omat että muiden tehtävät ja mahdollisuudet hoitopolun eri vaiheissa.
Hoitopolussa on myös tärkeää olla toimiva palautejärjestelmä.
Oikein hyvä ja napakka. Keskeinen sanoma on tässä.
EHYT ry pitää erityisen tärkeänä, että elintapaohjauksen ja omahoidon tuen toteuttamisessa tehdään yhteistyötä eri toimijoiden välillä, jotta kaikille tupakkatuotteiden käyttäjille on tarjolla vieroituspalveluja. Etenkin terveyskeskusten suun terveydenhuollossa, opiskelu- ja kouluterveydenhuollon yksiköissä ja äitiys- ja lastenneuvoloista tulee järjestää lopettamisen tukipalveluita nykyistä laajemmin.
Tähän tulisi sisällyttää tupakatuotteiden vieroitushoitosuunnitelma-termiä ja avata sitä.
Yhteenveto antaa oikean kuvat suosituksen sisällöstä.
Suomessa tupakasta vieroituksen Käypä hoito -suositus suosittelee mini-interventiota 5A-mallin mukaisesti ja seurantakontaktien järjestämistä 1–2 viikon, 1 kuukauden ja 3 kuukauden päähän vieroituksen alusta. Seurantavälejä muokataan yksilöllisten tarpeiden mukaan.
Palkon suositusluonnoksessa tuodaan esiin pohjoismaisten vieroitustutkimusten pohjalta Tanskassa käytössä oleva Gold Standard Programme (GSP), jossa on mukana myös 5A-mallin mukaiset elementit.
GSP:ssä keskeistä on kuitenkin intensiivinen ohjaus ja seuranta, 5 ohjauskertaa kuuden viikon aikana, joko ryhmä- tai yksilöohjauksena. GSP:ssä intensiivisen ohjauksen rakenne on seuraavanlainen (kuvaus tässä artikkelissa: http://clinhp.org/ifile/Vol6_Iss2_p36_p41.pdf). Kahden ensimmäisen viikon aikana käydään läpi lopettamiseen ja tupakoimattomuuteen valmistautumista, sisältäen ohjelmaan tutustumisen, tupakointiprofiilit, epävarmuudet ja motivaatiotekijät, tupakoinnin jatkamisen ja lopettamisen hyödyt ja haitat, nikotiiniriippuvuus, vieroitusoireet ja lääkehoidon tarve. Lisäksi asetetaan lopettamispäivä. Lopettamisen ajankohta ajoitetaan toisen ja kolmannen tapaamisen väliin.
Kolmannesta viikosta eteenpäin käsitellään lopettamisen ylläpitoa, riskitilanteita ja niiden hallintaa, palkitsemista ja sosiaalisten verkostojen hyödyntämistä, tupakoinnin lopettamisen terveyshyötyjä, fyysistä aktiivisuutta, mielialan vaihteluita, stressiä, retkahtamisen estoa, vieroituslääkkeiden lopettamiseen valmistautumista ja tupakoimattoman elämän hallintaa.
Intensiivisen ohjauksen aloittamisen GSP-ohjelmassa voidaan katsoa asettuvan kansainvälisen standardin (https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK63948/#A28253) mukaisesti 5A mallin kolmanteen vaiheeseen (Assess):
”Assess patient's willingness to quit: “Are you willing to give quitting a try?”
• If the patient is willing to make a quit attempt at the time, provide assistance.
o If the patient will participate in an intensive treatment, deliver such a treatment or link/refer to an intensive intervention.
o If the patient is a member of a special population (e.g., adolescent, pregnant smoker, racial/ethnic minority), consider providing additional information.
• If the patient clearly states that he or she is unwilling to make a quit attempt at the time, provide an intervention shown to increase future quit attempts.”
Edellä kuvatuista syistä suositusluonnoksessa olisi tarpeen tuoda paremmin esiin myös tarve rakentaa terveyspalveluihin intensiivisen ohjauksen malleja ja integroida niiden tarjoaminen lyhytneuvonnan osaksi. Se toteutuisi seuraavilla muutoksilla:
• Rivi 258, keskeiset vaikuttavan menetelmän osatekijät: osana potilaan informoimista, lisätään ”arvioidaan riippuvuus ja tarjotaan lopettamisesta kiinnostuneille myös mahdollisuutta intensiiviseen ohjaukseen”
• Rivi270, tutkimusnäyttö: tupakoinnin puheeksi otto on osa 5A-mallin mukaista lyhytneuvontaa, joten sitä ei ole välttämätöntä nostaa omaksi kohdakseen. Uudeksi alakohdaksi olisi tarpeen lisätä GSP-mallin pohjalta ”intensiivinen yksilö- tai ryhmäohjaus, jonka tarjoaminen voidaan integroida osaksi 5A-mallin mukaista lyhytneuvontaa”.
• Rivi 284, hoidon yksilöllisyys ja räätälöiminen potilaan tarpeisiin: tuen toteutustavan jälkeen olisi hyvä myös lisätä että ”Kaikille lopettamisesta kiinnostuneille tarjotaan mahdollisuutta intensiiviseen tukeen, jossa ohjausta ja tukea on saatavilla säännöllisesti, lähes viikoittain ensimmäisen kuuden viikon aikana.”
Suosituksissa tulisi kertoa selkeästi, että sosiaali- ja terveyskeskuksien tulisi laatia toimintasuunnitelma, josta selviävät tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön lopettamiseen valitut toimintamallit. Sairaaloissa lääkärien ja hoitajien tulee aktiivisesti puuttua potilaiden tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttöön ja kannustaa heitä lopettamaan. Väestölle tulisi olla tarjolla helposti saatavilla olevia maksuttomia palveluja, joissa on lopettamisen tuen erityisosaamista ja käyttäytymistieteellistä asiantuntemusta.
Hoidon yksilöllisyys ja räätälöiminen potilaan tarpeisiin
Potilaan tilanne on aina yksilöllinen ja hoidon sekä tuen tulisi joustaa potilaan tarpeiden mukaan. Useille heikommassa sosioekonomisessa asemassa oleville yksilöllinen tuki on erityisen tärkeää vieroituksen onnistumisen kannalta.
Erityisryhmille tulee tarjota ensisijaisesti menetelmiä, joiden kohdentamisesta heille löytyy vaikuttavuusnäyttöä
Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman toisena päätavoitteena on kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja. Vaikka väestön terveydentila on kohentunut, kaikki väestöryhmät eivät ole hyötyneet kehityksestä ja joiltain osin terveyserot näyttävät jopa kasvaneen. Tupakoinnin vähentämiseksi ja terveyserojen kaventamiseksi on tärkeää kohdentaa toimia niihin ryhmiin, joissa tupakoidaan ja käytetään nikotiinituotteita paljon. EPT-verkoston kanta on, että suosituksessa tulisi huomioida eri vähemmistöjen ja erityisryhmien tarve yksilölliseen tukeen. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi kulttuuriset vähemmistöt, vammaiset ihmiset, kriminaalihuollon piirissä olevat sekä vailla vakituista asuntoja olevat henkilöt.
Ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelmaan on kirjattu kehittämiskohteeksi tupakkatuotteiden käytön vähentäminen koulutusryhmien välisten terveyserojen näkökulmasta. Ammattiin opiskelevista tupakoi päivittäin 30 %, kun lukiolaisista päivittäin tupakoi 6 %. Tupakointi on tilastojen mukaan laskenut, mutta samalla nuuskan ja sähkösavukkeiden käyttö on lisääntynyt. Erot lukiolaisten ja ammattiin opiskelevien elämäntavoissa heijastelevat tulevaa terveyttä ja johtavat väestöryhmien välisten terveyserojen kasvamiseen, minkä takia koulutusryhmien välisiin eroihin tulee kiinnittää huomiota.
Mukaan pitäisi ottaa koko moniammatillinen hoitoketju järjestelmällisesti perusterveydenhuollosta aina erikoissairaanhoitoon asti. Lisäksi mukana tulisi olla yksityinen sektori ml. apteekit. Myös järjestöissä on tarjolla palveluita ja ennen kaikkea järjestöt voivat tarjota tupakasta vieroitukseen tarvittavaa vertaistukea, jonka arvosta ja tuloksellisuudesta saadaan kaiken aikaa lisää tietoa.