Siirry sisältöön

Avoin palaute Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston Suomen ohjelman 2021-2027 keskeisistä osioista

Kysymysmerkki 7
Kysely | Maa- ja metsätalousministeriö
Kysely on päättynyt

Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston uuden ohjelmakauden valmistelut ovat parhaillaan käynnissä. Liitteenä löydät ohjelmaluonnoksen, jossa on mukana ohjelman keskeisimmät osiot eli strategia, SWOT-analyysi, jonka perusteella on tunnistettu tarpeet, perustelut valinnoille sekä rahoitettavat toimenpiteet. EU-asetukset määrittelevät raamit, joiden puitteissa rahoitusta voidaan suunnata. Lisäksi EU-asetukset määrittelevät ohjelman rakenteen ja siinä käsiteltävät asiat. 

Suomi voi rahasto-ohjelmassa asettaa kansalliset tavoitteet ja suunnitella niitä edistävät toimet. Tällä kyselyllä halutaan osallistaa ohjelman valmisteluun ihmisiä myös virallisten työryhmien ulkopuolelta. Toiveena on monipuolisia kommentteja ja ideoita Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston keskeisten osioiden edelleen kehittämiseksi. 

Tässä kyselyssä tulleet kommentit otetaan huomioon ohjelman valmisteluissa ennen syksyllä järjestettävää virallista lausuntokierrosta. 

Perustiedot

Päättynyt: 22.8.2021

Liitteet

Ilmianna

Vain kirjautuneet käyttäjät voivat osallistua tähän kyselyyn

Kyselyn pakolliset kysymykset on merkitty (*) tähtimerkillä.

Avoin palaute meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston Suomen ohjelman keskeisistä osista
Onko keskeiset kehityshaasteet tunnistettu oikein? Ovatko strategiset valinnat oikeita?
Vastaukset
  • Haasteet pääosin tunnistettu oikein, mutta strategiset valinnat puutteellisia. Meillä on kotimaisen kalan edistämisohjelman kautta määritelty kalan kulutustavoite, mutta kalastuksen osalta elinkeino väistää aina muiden toimintojen tieltä. Meillä ei huolehdita, että kalastuksella olisi käytössää riittävät vesialueet jotta edistämisohjelman tavoitteet saavutettaisiin. Tilanteita joissa rannikkokalastus siirtyy esimerkiksi off-shore tuulipuiston tieltä, ei tarkoita kalastuksen kannalta sitä, että vastaava alue olisi jossain muualla, vaan että kalastus loppuu koska perinteiset apajat ovat koeteltuja, ja niissä käytettävät parhaan pyyntituoton tarjoavat strategiat tiedossa. Kestää useita vuosia, ennen kuin pyyntialue ja optimipyydys kohtaavat. Tällainen tilanne nostaa aloituskynnystä uusille yrittäjille, ja nopeuttaa toisaalta esimerkiksi eläkkeellä jäämistä kun rakentamissuunnitelmia tai vastaavia muutoksia on merialueelle tiedossa. Kun strategia keskittyy nykyisten toimintamallien ylläpitoon, ei kokonaan uusien ratkaisujen hakemista olla toimintaympäristön muutostilanteisiin haettu käytännössä kuin hylkeiden aiheuttamien haittojen osalta.

  • strategia ottaa huomioon merikalastuksen laajasti mutta sisävesikalastuksen haasteet jäävät liian vähälle / pinnalliseksi. Paikallisesti sisävesikalastuksella on kuitenkin iso merkitys. Paikallisuus tulee ottaa paremmin huomioon. vrt. Välimeren säännöt eivät toimi sisävesillä suomessa.

  • Strategian peruspilarit ovat kunnossa. On hienoa, että kalatalousalan kasvussa nojataan nimenomaan kestävyyteen ja tämä teema on hyvin läsnä koko strategiassa. Olemme erityisen ilahtuneita siitä, että vastuullisuudessa on nyt aidosti huomioitu myös eläinten hyvinvointi. Kalojen terveyden ja hyvinvoinnin kehittämiseen tähtäävä kalojen hyvinvointiohjelma on suuri edistysaskel ja sen käynnistäminen sekä kalastuksen että vesiviljelyn osalta alleviivaa eläinsuojelullisen aspektin hyväksymistä osaksi ohjelman täytäntöönpanoa.
    Alkutuotannon edellytysten turvaaminen on tärkeää, sillä proteiinin lähteenä kala on esimerkiksi punaiseen lihaan verrattuna huomattavasti terveellisempää ja kalanviljelyn sekä kalastuksen aiheuttamat ilmasto- sekä ympäristövaikutukset ovat vähäisempiä. On positiivista, että hylkeet ja muut kalastukselle vahinkoa aiheuttavat eläimet nähdään tärkeänä osana vesiekosysteemiä ja kalastuksen sekä kalankasvatuksen saralla pyritään niiden kanssa toimivaan rinnakkaiseloon.
    On myös tärkeää, että vajaasti hyödynnettyjen jo saalistettujen kalojen käyttöä lisätään. Esimerkiksi silakalla ja vajaasti hyödynnetyillä kaloilla voidaan korvata julkisessa ruokailussa punaisen lihan osuutta edistäen myös kansanterveyttä. Olisi suotavaa, että yhä suurempi osa silakkasaaliista päätyisi kotimaisen kuluttajan ravinnoksi sen sijaan, että saaliista pumpataan valtaosa taantuvan ja epäeettisen turkisteollisuuden käyttöön.
    Ympäristön sekä kalakantojen tilan parantaminen on erittäin tärkeää. Vaelluskalakantojen heikkoa tilannetta halutaan elvyttää ja siinä tiedonkeruu sekä jo kärsineiden alueiden kunnostaminen ovat avainasemassa.

  • Vesien hyvän tilan tavoite on perusta kestäville kalakannoille ja kalastukselle. EMVKR-rahaa tulee panostaa tätä edistäviin toimenpiteisiin jatkossakin. Vesien tilaa ei tule vaarantaa esimerkiksi lisäämällä liikaa kalastuspainetta tai vesiviljelyä. Itämereen ei kukaan saa enää pistää grammaakaan lisää ravinteita - ei kalankasvatuskaan.

    Tärkeää on panostaa laatuun eikä määrään – näin saadaan myös talodellista arvonlisää (e/kg). Jos kalastusta aiotaan lisätä, se voi heluttaa ravintoverkkoja arvaamattomalla tavalla. On kestävämpää jalostaa silakasta kuluttajaystävällisempiä tuotteita kuin käyttää sitä kirjolohen tai minkkien rehuksi.

    Suuri strateginen ongelma on se, että vapaa-ajan kalastus puuttuu soveltamisalasta. Se on kuitenkin tärkeä osa saaliista ja kalastuksen luomasta hyvinvoinnista (mukaan lukien virkistyarvot). Vapaa-ajankalastus tulee ottaa mukaan EMKVR:ään sekä kalastuspolitiikkaan muutenkin vastuineen, tiedonkeruineen ja velvollisuuksineen seuraavassa EU:n kalastuspolitiikan uudistuksessa.

Onko SWOT-analyysissa tunnistettu oikeita asioita? Ovatko valinnat hyvin perusteltuja?
Vastaukset
  • on

  • ovat

  • Pääosin kyllä, mutta riittävästi ei tunnisteta tilannetta, missä nykyinen kehitys johtaa ikääntymisen kautta etenkin rannikkokalastuksen loppumiseen. Ei riitä, että hylkeitä karkotetaan ja / tai vahinkoja kompensoidaan, koska nykyinen tilanne tällä strategialla ei houkuttele yhtään uutta yrittäjää alalle. Rinnalle tarvitaan kalastatuksen osalta uusia innovaatioita, joilla kierretään nykyinen ongelma ja luodaan kannattavia ja kiinnostavia matalan kynnyksen mahdollisuuksia toimia kalastajana. Nuorten rekrytoituminen alalle vaatii siis uusia pyyntimenetelmiä ja kohteita kannattavuuden parantamiseksi, ja kiinnostus herää vasta kun myös kalusto on ajanmukaista. Keinoja on ja helposti nähdään maissa joissa kalastajien keski-ikä on matala, korreloi se suoraan aluskannan ikään. Meillä tilanne on staattinen eikä ohjelman keinot keskity tämän tilanteen ratkaisuun vaikka luovatkin edellytyksiä nykytilan jatkumiselle.

    SWOT:n yksi perusongelma sen hyödyntämisen osalta on, että se sisältää likaa käsitteitä, joita ulkopuolisen on vaikea hahmottaa. Mitä tarkoittavat kestävä kalastus, strategian tehokas toteuttaminen, kalatalouden digitalisaatio jne. Näitä hahmottomia käsitteitä tulisi määritellä, jotta paikallistason ratkaisut voisivat perustua konkreettisiin asioihin.

  • SWOT on monipuolinen mutta kiinnitimme huomiota seuraaviin seikkoihin.
    Hankehallinnoijien puute: Hyvien käytäntöjen hyödyntäminen. Uusia kuntatoimijoita ja kehittämisyhtiöitä mukaan hallinnoimaan hankkeita.
    Pienimuotoiseen toimintaan liittyvät riskit ja haavoittuvuus: Vain yhteisiin pelissääntöihin ja toimintatapaan sitoutuvat kalastajat jäävät mukaan pitemmällä aikavälillä toimintaan. Yhteisten sääntöjen tärkeyttä tulisi korostaa heti alkuvaiheessa.
    Julkisen talouden heikentyminen: Sama uhka koskee myös satamien ja kalankäsittelytilojen ylläpitoa ja kehittämistä. asianmukaisella tiedottamisella täytyy huolehtia siitä, että paikalisesti tuotettu kala pysyy osana kuntien strategioita ja toimintaa.

  • SWOT-analyysi on onnistunut hyvin kartoittamaan ohjelman haasteita ja löytämään myös mahdollisuuksia. Alusten ja pyyntitapojen uudistaminen on välttämätöntä ja antaa mahdollisuuden korkeamman laadun ja turvallisuuden lisäksi myös eläinten hyvinvoinnin parantamiseen. Kun vanhaa aluskantaa modernisoidaan, voidaan myös samalla investoida eläinten hyvinvointia parantaviin ratkaisuihin muun muassa saaliin käsittelyn ja tainnutuksen osalta.
    On hienoa, että on tunnistettu tarve eläinten hyvinvoinnin kehittämiseen laaja-alaisesti. Kalojen hyvinvointiohjelma yhteistyössä yritysten, tutkimuksen ja muiden sidosryhmien kanssa on esimerkillinen askel eteenpäin. Avoin vuoropuhelu eri toimijoiden kesken takaa, että huomioon otetaan niin elinkeinon kannattavuus, eläinten tarpeet kuin kuluttajien toiveetkin. Eläinten hyvinvointi tunnistetaan tässä ohjelmassa nyt ensi kertaa ympäristöystävällisyyden rinnalla markkinointivalttina, mitä se on jo nyt ja vielä enenevässä määrin tulevaisuudessa.
    Olemme ilahtuneita, että eläinten hyvinvoinnin kehittämistä ja tutkimusta tuetaan nyt investoinnein. Kun kalojen hyvinvointi ja muu vesiviljelyn kehitys kulkevat käsi kädessä, saadaan synergiaetuja sen sijaan, että eläinten hyvinvointi olisi pois tuottavuudesta. Kasviperäisten rehujen kehittäminen on oikea suunta. Tällä lisätään kalansaaliin hyödyntämistä ihmisravintona, mikä pitäisi kuitenkin olla kalastuksen perimmäinen lähtökohta. On erinomaista, että virikkeellistäminen on tulossa mukaan osaksi kalojen kasvatusaikaisen hyvinvoinnin kehittämistä. Tähän mennessä on keskitytty lähinnä kalojen terveyteen, mutta elämän laadun parantamisen saaminen mukaan täydentää sen, että voidaan puhua aidosti eläinten hyvinvoinnin edistämisestä.
    Hylkeiden aiheuttamien vahinkojen vähentäminen korotetulla tuella on hyvä ratkaisu. Hylkeenkarkottimiin investoiminen suojelee sekä kalansaaliita että hylkeitä. Tämä on oikea kehityssuunta verrattuna siihen, että hylkeiden aiheuttamia vahinkoja vain passiivisesti kompensoitaisiin edistämättä ongelman ratkaisua.
    On tärkeää kehittää vuoropuhelua kalankasvattajien ja ympäristö- sekä eläinsuojelujärjestöjen kanssa. Kun informaatio kulkee eri toimijoiden välillä ja toiminta on läpinäkyvää, vältytään myös turhalta vastakkainasettelulta.
    Kalastuksen vaikutus kalakantoihin on merkittävä. Sen on siis rakennuttava kestävälle pohjalle. Kalakantojen luontaisen lisääntymisen tukeminen on ilahduttavasti esillä ja siinä ympäristön tilalla on suuri rooli. Tulosperusteisten rahoitusmallien soveltaminen ympäristön kunnostustoimiin on ehdottomasti oikea lähestymistapa, mikä helpottaa toimien nopeaa omaksumista ja täytäntöönpanoa.
    SWOT-analyysin puutteena voi mainita sen, että siinä ei ole ehkä tunnistettu ympäristö- ja eläinhyvinvoinnillisten muuttujien ristiriitoja kiertovesiviljelyn lisäämisen osalta. Nykyisellään kalojen hyvinvointi näissä laitoksissa on puutteellista. Kiertovesilaitosten olosuhteet ovat äärimmäisen kaukana kalojen luontaisesta ympäristöstä, ja niissä esimerkiksi yksilötiheys on usein melkoinen. Kalojen kasvatusolosuhteiden monipuolistaminen näissä tarkasti säännellyissä olosuhteissa voi olla vaikeaa. Toisaalta, jos kiertovesiviljelyn kehitystyössä pystytään aidosti yhdistämään sekä eläinten hyvinvointi että muu tekninen toteutus ja toiminta saadaan kannattavaksi, voittavat siinä sekä eläimet että ympäristö.

  • Vahvuuksissa on huomattavaa, että lintujen sivusaaliskuolleisuutta ei oikeasti tunneta ja hylkeillä sitä on yhä, joten valikoivuutta pitää pyydyskehityksessä kehittää.

    Uhissa haitalliset vieraslajit tulee ottaa vakavammin kuin nyt, koska ilmastonmuutos ja toisaalta lajien sopeutuminen maamme oloihin lisää niiden määriä. Esimerkiksi kirjolohen istutukset tulee kieltää, koska laji valtaa kutupaikkoja vaelluskaloilta. Laji pitäisi korvata muilla lajeilla kalanviljelyssä. Ellei asiaan puututa ajoissa, edessä saattaa olla pian samanlaisia ongelmia kuin Tenolla kyttyrälohesta.

    Sitä vastoin silakan rehu- ja vientikysynnän väheneminen ei ole uhka vaan olisi toivottavaa, että sen ruokakysyntä lisääntyisi.

    Vastaavasti dioksiinin raja-arvot eivät ole uhka – vaan dioksiini ja muu kemikalisoituminen (asia koskee silakan lisäksi monia muitakin lajeja). Dioksiinia suurempi ongelma on elohopean lisääntyminen, mikä vaarantaa monen sisävedenkin kalojen käyttöä (yhteys metsä- ja suo-ojituksiin, kaivostoimintaan yms.).

    Saimaannorpan suojelu ei ole ongelma ammattikalastukselle, vaan vapaa-ajankalastajien verkot ovat ongelma saimaannorpan kuuteille. Käytössä on lukuisia muita hyljeturvallisia kalastuvälineitä kuin verkot.

    Mitä merihylkeisiin tulee, niiden pyyntiä on liberalisoitu niin paljon, ettei sillä tiellä pääse eteenpäin lajien kantoja vaarantamatta. (Itse asiassa itämerennorpan eteläiset kannat ovat uhanalaisia.)

    Merimetson kannan kasvu on merilalueilla pysähtynyt noin 50 koloniaan. Toisaalta VARELY antaa lajille nykyään poikkeuslupia entistä kevyemmin. Näistä syistä lajin nostaminen SWOTiin alkaa olla menneen talven lumia.

    Ilmastonmuutos tulee tekemään monien pohjoiseen luontoon sopeutuneiden kalojenkin elämästä tukalaa. Sama koskee vesiviljelyä, jossa tauditkin voivat levitä uudella tavalla. Myös säiden äärevöityminen voi tehdä vesiviljelyn investoinneista entistä riskialttiimpia.

    Iso tulevaisuuden haaste kalastuspolitiikalle on se, että kasvisruoka on sille ympäristöllisesti parempi vaihtoehto. Kalanpyydyksiin, erityisesti verkkoihin, liittyy lisäksi eettisiä ongelmia, joita ei ole Suomessa pystytty vielä käsittelemään. Siksi kalastuksen tulevaisuuden varmistamiseksi epäkohtia pitää proaktiivisesti korjata ja sidosryhmätyötä kehittää.

EU-asetus määrittelee neljä toimintalinjaa sekä niille erityistavoitteet. Ohjelmassa tulee kuvata jokaiselle erityistavoitteelle kansalliset tavoitteet ja rahoitettavat toimenpiteet. Ovatko rahoitettavat toimenpiteet mielestäsi oikein tunnistettu? Puuttuuko toimenpiteistä jotain oleellista?
Vastaukset
  • pitäs myöskin yhdysvaltain tukea geenimuuntelua

  • pitäs myöskin yhdysvaltain tukea geenimuuntelua sekä euroopassa

  • Toimintalinjojen tavoitteet ovat riittäviä, ja rahoitusten kohdentaminen ratkaisee hyötysuhteen. Riskinä on, että vaikka uusia rahoitustyökaluja syntyy, perinteiset toimintamallit ohjaavat päätökset vanhoille urille.

  • Toimenpide 2: Kalastuksen investoinnit
    • Sisävesikalastuksessa täytyy mahdollista myös kalastusalusten hankintatuki. Alukset vanhenevat. Myös uusien kalastajien saamista alalle täytyy tukea kaikin keinoin ja kynnystä investointeihin täytyy madaltaa. Hankintatuki ja/tai lainarahoituksen vakuudet.

  • Kansalliset tavoitteet edustavat hyvin ohjelmastrategiaa ja ne perustuvat nimenomaan kaiken kalastuksen ja kalankasvatuksen rakentamiseen kestävälle pohjalle. Rahoitettavat toimenpiteet ovat varsin johdonmukaisia käsittäen myös SWOT-analyysissä tunnistettuja kehitystarpeita.
    On todella hienoa, että kalojen hyvinvointi on konkreettisesti huomioitu myös rahoitettavissa toimenpiteissä. Kalastuksen osalta eläinsuojelullisesti merkittävät rahoitettavat toimenpiteet tähtäävät kalavarojen tilan parantamiseen, eläinten hyvinvoinnin kehittämiseen sekä esimerkiksi hylkeen karkottimiin tehtäviin investointeihin. Vesiviljelyn osalta rahoituskohteena on eläinten terveys mukaan lukien kalojen hyvinvointiohjelma. Mainitsemisen arvoista on myös luomuvesiviljelyyn tehtävät investoinnit. Tämä on erittäin tärkeää, sillä toistaiseksi kuluttajille ei vielä ole ollut tarjolla kotimaista luomuviljeltyä kalaa. Luonnonmukaisesti tuotettu ruoka kasvattaa jatkuvasti suosiotaan, joten myös kotimaisen kalateollisuuden on tärkeää pysyä tässä kehityksessä mukana.

  • 1-linjalla kannattaa panostaa myös MSC-sertifikaatteihin, ja 2-linjalla suljettuun kiertoon, luomuun ja ASC-sertifiontiin. Elinympäristötoimenpiteitä tulee nyt tehdä 1-toimintalinjalla, koska 4 jää tässä luonnoksessa omituisella tavalla toimenpiteiltään ja rahoitukseltaan tyhjäksi. Hylje- ja merimetsokompensaatioita kannattaa jatkaa, samoin pyydysten kehittämistä hyljeturvallisiksi (jolloin niitäkään ei kuole sivusaaliina pyydyksiin). Silakan ja vähän hyödynnettyjen kalalajien saaminen kuluttajille maistuviksi tuotteiksi on alan taloudellinen pääkysymys. Haitallisten vieraslajien torjunta (ääriesimerkkinä kyttyrälohi) tulee ottaa mukaan.

    2-linjalla (vesiviljely) on tärkeää tiedostaa, että Itämeren tila on niin labiili, että siinä saattaa tapahtua nykyään melkein mitä tahansa. Siksi ravinteiden kokonaispäästöjen vähentäminen kalankasvatuksessakin on tarpeen- ja siinä ei ns. itämerirehu tai kompensaatiot auta asiaa. Ajatus siitä, että uusia avokasseja voisi tehdä ulkosaaristoon niin, että ravinteet voisivat mennä Itämeren virtauksen myötä muiden maiden vesille, ei ole kestävä vaan täysin vastuuton ja moraaliton. Alan kapasiteetin kasvulle on Itämerta paremmat mahdollisuudet esimerkiksi suljetun kierron laitoksilla. Vesiviljelyssä ei tule käyttää vieraslajeja – paitsi ehkä suljetun kierron kohteilla, jossa riskiä kalojen karkaamisesta luontoon ei ole.

    3-toimintalinjalla Leader-tyyppisillä toimintaryhmillä on sijansa, kunhan tämän ohjelmakauden ylilyönnit (hylkeiden tapporaha yms.) saadaan ennalta ehkäistyä.

    4-toimintalinjalla meripolitiikassa olisi tarvetta monipuolisille ympäristötoimenpiteillekin, mutta niihin ei ole esitetty toimenpiteitä ja rahoitusta. Se on nyt yksi EMKRV:n heikoista kohdista. Meripolitiikka on nyt jäämässä ympärstöstään irralliseksi asiaksi, vertaa myös hiljattain lausunnolla ollut Suomen meripolitiikan luonnos. Merenhoidon tavoitteita pitäisi saada meripolitiikkaan esimerkiksi merialuesuunnittelun ja todellisten kaavojen kautta, mikä turvaisi kalojenkin kutu- ja poikastuotantoalueita sekä kalastusalueita. Tässä VELMU:lla on roolinsa ja tarvittaisiin myös erityinen meri-HELMI -luonnonsuojelu- ja ennallistusohjelma.

Vapaa sana.
Vastaukset
  • pitäs myöskin yhdysvaltain tukea geenimuuntelua

  • pitäs myöskin yhdysvaltain tukea geenimuuntelua sekä euroopassa

  • Meillä on jo monta ohjelmaa, suunnitelmaa ja hanketta jossa kerrotaan että kalatalouden tiedotusta parannetaan. Mitään todellista muutosta ei kuitenkaan ole tapahtunut. Alan sisäinen tiedottaminen toimii sattumanvaraisesti ja ulkoinen on reaktiivista eli kun tulee joku ongelma, pyritään median luomia omia näkökantoja oikomaan. Meillä on kuitenkin hyvässä kunnossa olevat kalakannat, kestävästi ja ekologisesti toimiva elinkeino mikä pystyy tuottamaan laadukasta lähiruokaa hiilijalanjälkeämme pienentäen. Tätä vain ei kerrota ohjelmallisesti ja ohjata mediaa unohtamaan vanhat käsitykset ja tarjota tämän päivän ratkaisujen laatua kerrottavaksi. Suomen ohjelma on hyvä lähtökohta sektorin kehittämiseksi, mutta ilman koordinoitua, ammattilaisten hoitamaa tiedottamista tehtävät ratkaisut tulevat kohtaamaan asiantuntematonta vastustusta koska asioiden sisältöä tai mittakaavaa ei tunneta. Jos kalatalous, niin hallinto kuin edunvalvojatkin yhdessä eivät itse luo omaa julkista mielikuvaa, joku muu sen tekee.

  • Suomalaisen kalan käytön lisääminen vaatii julkisen tahon lisäksi teollisuuden voimakasta tukea ja asennemuutosta (koko arvoketju). Juhlapuheissa ilmenevä alan arvostus pitäisi muuttaa käytännössä toimiviksi toimenpiteiksi. Verotus, tukimuodot vrt. perustuotanto yleensä.

  • Terve, kerron seuraavaa rannikkokalastajan näkökulmasta.

    Ensinnäkin tällainen kysely ministeriön sivuilla ei tavoita käytännössä ketään. On mielestäni ihme, jos tänne joku kalastaja eksyy. Tällä yritän kertoa sitä, että kyselyn järjestäjällä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä millainen kohderyhmä kalastajat ovat.

    Toinen ongelma on, että harva näistä tähän kyselyyn eksyneistä henkilöistä jaksaa lukea ajatuksen kanssa ja ymmärtää tuon yli 70 sivuisen raportin.

    Kolmas ongelma on se, että osa yrityksistä jotka myyvät tuotteitansa kalastajille ovat erittäin hyvin tietoisia tukijärjestelmästä. Käytännössä nämä yritykset saavat tuen ja kalastaja toimii välikätenä. Tämän takia ei ole järkeä käydä läpi sitä valtavaa hakuprosessia, jos siitä ei ole mitään hyötyä.

    Tässä on listani investoinneista, jotka tulisi olla myös tuettavia seuraavalla ohjelmakaudella.

    -Karttaplotteri ja tutka yhdistelmälaite.
    -Pelastuspuku eli ns. kuivapuku.
    -Köyden uittolaite.
    -Hyljekarkoitin ja tälle tuki 100% alv 0%.
    -Hyljesietokorvauksen maksuperuste pitää muuttaa. Tällä hetkellä mitä enemmän hylkeistä on haittaa on korvaus sitä pienempi tai sitä ei saa ollenkaan. Kalastajat, joilla ei ole hylkeistä niin suurta haittaa saa suuremman korvauksen.

  • Suomen ohjelma 2021–2027 vaikuttaa luonnoksen perusteella huomattavasti edeltäjäänsä monipuolisemmalta. Kasvun edellytysten ja ympäristönsuojelun lisäksi eläinten hyvinvointi on nyt aidosti otettu ohjelman laadinnassa huomioon. Olemme tästä erittäin ilahtuneita. Suuret kiitokset valmistelijoille siitä, että eläinsuojelun asiantuntijatahona esittämämme huomiot on selvästi otettu huomioon ja eläinten hyvinvointi vaikuttaa nyt olevan integroitu tärkeäksi osaksi ohjelmaa, kuten kuuluu ollakin.
    Vaikka eläinten hyvinvointi on nyt aivan eri tavalla mukana ohjelman sisällössä kuin aiemmin, on toki vielä huolehdittava siitä, että sen edistäminen toteutuu myös käytännössä. SWOT-analyysissä on hyvin tunnistettu hyvinvoinnin mitattavuuden tämänhetkinen problematiikka ja tiedostettu sen kehittämisen akuutti tarve: ”Hyvinvoinnille ei vielä ole toimivia indikaattoreita ja mittareita, mutta niitä pyritään kehittämään osana ohjelmaa. Hyvinvoinnin kehittäminen vastaa myös monien kuluttajien toiveeseen eläinten eettisestä kohtelusta.” Olisi toivottavaa, että tulevaisuudessa ohjelmaan kirjataan vielä eläinten hyvinvoinnin edistämisen osalta mitattavissa olevia tavoitteita, joiden toteumista voidaan myöhemmin analysoida toimivien indikaattorien avulla.

    Kalastuksen vaikutus kalakantoihin on merkittävä, ja kalastuksen on rakennuttava kestävälle pohjalle. Nähdäksemme ei ole kestävää, että kalansaaliiden absoluuttista määrää pyritään lisäämään. Saaliiden ja sivusaaliiden käyttöä ihmisravinnoksi tulee tehostaa ja saaliiden rehukäyttöä tulee vähentää.