Materiaalissa toistuu varsin paljon ilmaus "maailmanluokan". Mitä tuolla halutaan tarkalleen sanoa? Synonyymi uskottavuudelle tai laadulle? Sanahelinää vailla konkretiaa. Kukapa ei haluaisi olla visioissaan rohkea jne? Haiskahtaa konsulttien sanahötölle. Nostetut asiat Tornion historiasta ja sijainti rajalla ovat itsestäänselvyyksiä ja niiden toistelulla ei aluetta kehitetä. Ei se ole rohkeutta tai näkemyksellistä, että todetaan Tornion haluvan olla rohkea tai näkemyksellinen. Abstraktiotaso liian korkea ja lopulta kohtuullisen mitäänsanomatonta "maailmanluokan" maalailua. Ei sikäli mitään väärää vaan ei tuossa kyllä mitään uutta ole. Kukkolan riippusilta...just.
Tornion valtti muihin Suomen kaupunkeihin nähden on tietysti Ruotsin raja ja Ruotsin markkinoiden läheisyys. P-Ruotsiin on rakentumassa maailman mittakaavassakin merkittävä investointien keskittymä. Elinkeinoelämän kannalta tämä on ehdoton valtti Torniolle ja siksi on luontevaa nähdä tämä näkökulma kaupunkistrategian otsikkona.
Tätä pitäisi toteuttaa myös käytännössä kaikilla kaupungin päätöksenteon tasoilla kun valtuusto on hyväksynyt tämän strategian.
Maailmanluokan rajakaupunki kuulostaa sinällään hyvältä, mutta mitä tarkoittaa maailmanluokan-määritelmä? Jotta maailmanluokan kaupungissa viihtyy, tulisi olla tarjolla sellaista, joka saa ihmiset pysähtymään ja käyttämään palveluita.
Itse koen, että Torniota kehitetään liikaa vähän siellä sun täällä; meillä on tosiaan maailman pisin vapaana virtaava joki, jota ei kaupungin keskustassa ole hyödynnetty sinä viihtyvyystekijänä, joka se voisi olla. Esimerkiksi Nordbergin möljä, joka on tosi nätti, ei ole samalla tavalla houkutteleva, kuin on monen muun kaupungin keskustan liepeillä oleva tori tai ranta-alue. Toivoisin todella, että voisin istua alas möljällä vaikka syömään, ehkä vuokrata siitä rannasta polkuveneen tai jotain (vrt. Vltava-joen ranta Prahassa, missä on aktiviteetteja saatavilla). Kesäiset markkinat viedään kävelykadulle, joka sinällään on aivan OK paikka, mutta olisiko mahdollista olla möljällä tarjolla torimaista tunnelmaa? Esimerkiksi Toranda, jolla on valtava potentiaali on valitettavasti aivan liian syrjässä tarjoamaan esimerkiksi matkailijoille tätä kaikkea edellä mainittua. Olisiko syytä ottaa yrittäjät mukaan visioimaan, miten asioita voisi hoitaa yhdessä heidän kanssaan? Ehkä Umppariin pääsisi siitä möljän puolelta ostamaan jotain syötävää?
Edelleen meillä on rajalla-hanke, jossa kehitetään jollain tapaa tuota kaupunkien välistä joutomaata, mutta sekin jää valitettavan tyhjäksi. Kaupunginlahden ympäri menee nyt mukava ulkoilualue, joka on OK ja olihan sinä rajalla yritystä hyvälle keskittymälle. Jotenkin toivoisi, että Tämä raja-alue saataisiin rakennettua niin, että se olisi sidoksissa lujasti veteen ja jotenkin luonnollisella tavalla ohjaisi ihmisiä sinne menemään.
Tosiaan maailmanluokan rajakaupungissa tulisi olla maailmanluokan aktiviteetta ja niiden kehittämisessä olisi syytä hieman koordinoida, että ne olisi tiiviimmin kasassa.
Torniossa näyttää, että keskusta edelleen näivettyy ja palveluita rakennetaan Torppiin paljon. Sinällään OK, mutta kun keskustassakin on paljon liiketilaa tarjolla, niin kaikki mitä kaupunkiin saadaan on eteenpäin.
Mielestäni sana Maailmanluokan rajakaupunki ontuu hieman. Ensimmäisenä tulee mieleen, mikä on se vertailukohta maailmanluokan rajakaupungista, johon Torniota pitäisi verrata. Mielestäni paljon parempi olisi Ainutlaatuinen / Uniikki rajakaupunki. Joka luo heti mielikuvan. Tämä on jotain mitä missään muualla maailmassa ei ole.
Toivon, että muutatte tuon Maailmanluokan rajakaupunki sloganin pikimmiten.
Vision tarkoitus on yleensä kuvata sitä mitä aiotaan saavuttaa pitkässä juoksussa. Tämä teksti keskittyy enimmäkseen vanhojen saavutusten ja tämänhetkisen luonnon kuvailuun. Tätä taaksepäin katsomista korostaa tuo "olemme olleet jotain ja haluamme olla sitä myös jatkossa" tyylinen loppulausahdus. Se ei varsinaisesti korosta eteenpäinmenoa ja kehitystä vaan nykytilan säilyttämistä.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan resilienssi on "kyky pysyä toimintakykyisenä vaikeissa muutostilanteissa ja palautua niistä". Eli, asukkailta on edellytetty poikkeuksellista resilienssiä ei resilienssikykyä.
Visio ei herätä minkäänlaista mielipidettä.
Maailmaluokan kohde Tornio ei ole eikä tule olemaan. Näillä palveluilla ja viihtyisyydellä ollaan kaukana kotimaankin tasosta.
Konkreettisempaa
Tavoitteellinen visio on hyvä, mielelläni elän maailmanluokan kaupungissa. Historiasta ja erityispiirteistä nouseva ajatus maailmanluokkaisuudesta on hyvällä pohjalla, mutta onko maailmanluokkaisuus vain tätä? Miten maailmanluokkaisuus (omaa luokkaansa, erityistä laatua tms.) tulee esiin strategiasta muutoin kuin visiossa? Korostetaanko maailmanluokkaisuuden kuvattuja piirteitä brändissä/viestinnässä? Voitaisiinko piirteitä muutoin hyödyntää/korostaa/vahvistaa/juhlistaa? Kehittyykö jotain muuta maailmanluokkaisuutta vahvistavaa ja uutta?
PS. Haminan brändi on ”maailmanluokan pikkukaupunki”
"Maailmanluokan" tilalla pitäisi olla määre, joka herättää konkreettisia mielikuvia. Olemme ainutlaatuinen, rajaton ja vapaa (jälleen, onneksi). "Maailmanluokan" ei välttämättä ole pelkästään positiivinen käsite, se voi olla myös jotain todella kamalaa. Tulevaisuuden tavoitteen pitäisi olla jotain tavoittelemisen arvoista.
Maailmanluokan rajakaupunki on turhan mahtipontinen kuvaus. Mitä maailmanluokka tarkoittaa: mieleeni tulee pilvenpiirtäjät ym. krääsä. Sitä en todellakaan toivo Tornion mielikuvaksi, vaan aitoa ja välitöntä ilmapiiriä.