-
Valtio tulee merkittävästi lisäämään tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoitusta lähivuosina. Jotta tutkimustulokset siirtyvät tehokkaasti käyttöön Suomen hyväksi, elinkeinoelämä on ensiarvoisen tärkeää saada entistä tiiviimpään yhteistyöhön yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa, sekä tutkimukseen panostajana että hyödyntäjänä.
-
Pragmaattisesti pitäisi oppilaitosten ja tutkimuslaitosten ohella tukea kentän yrittäjiä siltä osin, kun osallistuvat kentän TKI-toimintaan. Tulisi jopa vaatia, että kenttää oikeasti kuunnellaan ja varata esim. 10 % tutkimusrahasta tähän tarkoitukseen pienten kentän toimijoitten kustannusten kattamiseen. - Nyt tuntuu jotenkin siltä, että kehitystä tehdään "tiedemaailmoissa".
-
Kokonaisuuden toiminta sekä yhteistyö ja vuorovaikutus eri toimijoiden ja toimenpiteiden välillä: tutkimus, t&k, kaupallistaminen ja skaalaus sekä tulosten käyttöönotto. Vaikka suunnitelman rajaus T&K, myös tulosten käyttöönotto tarvitaan. Erityishuomio yhteistyön ja vuorovaikutuksen lisäämisessä alueellisella, kansallisella, EU- ja globaalilla tasoilla.
-
Suomalainen TKI- rahoitus on kahtiajakautunut: BFn kautta annettavaan tukeen ja alueiden omaan rahoitukseen, joka tulee pääasiassa EU alue- ja rakennepolitiikan kautta. Nämä kaksi rahoituksen linjaa tulisi saada toimimaan yhdessä.
-
Suomen kilpailukyky perustuu laadukkaaseen koulutusjärjestelmään, korkeatasoiseen tutkimukseen ja uusiin innovaatioihin ja niistä syntyviin korkean arvonlisän tuotteisiin. TKI -toiminnan ennakoitavuus, ratkaisuhakuisuus ja pitkäjänteisyys nousevat entistä tärkeämpään rooliin Suomen menestyksen takaajina tulevaisuudessa.
T&K -rahoituksen tulee luoda strategisia painopisteitä suurten haasteiden ratkaisemiseksi. Tämä toteutetaan TKI-ohjelmamuotoisilla rahoitusinstrumenteilla, joissa hyödynnetään ja vahvistetaan innovaatioarvoketjun eri toimijoiden yhteistyötä. Tutkimuslaitosten rooli tulee tunnistaa koko innovaatioarvoketjussa. Rahoitus tulee TKI-toiminnan sektorikohtaisista eroista huolimatta pyrkiä yhdenmukaistamaan ja johdonmukaistamaan toimia koko TKI-kentällä.
Koordinoitu TKI -ohjelmien rahoitusmalli kansallisesti merkittävien haasteiden ratkaisemiseksi edellyttää suurten tutkimusrahoittajien (BF, SA, ministeriöt) yhteistyötä siten, että ohjelma kattaa perustutkimusta, soveltavaa tutkimusta, pilotointeja ja yrityshankkeita.
Ohjelmien päämääränä on ratkaista kansantaloudellisesti merkittäviä haasteita ja siten tukea investointi-, ilmasto-, ympäristö- ja energiapoliittisten tavoitteiden toteutumista.
Ohjelmamuotoinen malli täydentää nyt käytössä olevia rahoitusinstrumentteja ja tuo niiden rinnalle strategisen instrumentin, jonka tavoitteenasetanta voi lähteä hallitusohjelman tavoitteista.
Ohjelmamuotoinen työskentely vahvistaa kansallista kyvykkyyttä vaikuttaa keskitetysti myös EU -rahoituksen suuntaamiseen sekä aluerahoituksen että Horizon Europe- rahoituksen osalta.
Perusrahoitusta tarvitaan mm. omarahoitukseen, jotta tutkimuslaitokset voivat hakea kilpailtua rahoitusta. Samoin päätöksentekoa tukevaan tutkimukseen tarvitaan rahoitusinstrumentti, jos/kun VN TEAS lakkautetaan. VN TEAS jättää myös aukon perusrahoitukseen monilla laitoksilla, koska tämä instrumentti on ollut 100 % rahaa ja korvaava luultavasti edellyttää omarahoitusta.
Tohtorikoulutukseen pitää yhdistää post doc -koulutusinstrumentti, jossa yhdistyvät tutkimuslaitosten ja yliopistojen yhteistyön yritysten kanssa ja panos kansallisesti tärkeiden osaajien koulutuksessa.
Lisäksi tulee taata pitkäjänteinen varmuus päätöksentekoa tukevan tutkimuksen ja aikasarjojen keräämiseen tutkimuslaitoksissa budjettirahoituksen avulla. Aineistoja hyödynnetään jatkossakin hallinnon sekä yritysten päätöksenteon tukena mm yhteiskunnan huoltovarmuuteen, hyvinvointiin ja yritysten toimintaympäristön muutoksiin vastaamisessa.
Suunnitelmassa tulee taata kannustavan EU-rahoituksen varmistaminen, esim. vastinrahoitusta suomalaisten koordinoimille EU-hankkeille, joissa on kotimaista teollisuutta mukana.
-
Keskeisimmät asiat, jotka tulisi sisällyttää monivuotiseen T&K rahoituksen suunnitelmaan ovat:
- Osaajapula ja osaamistason nosto: useissa asiantuntijaraporteissa koko TKI-järjestelmän toimivuuden edellytykseksi on tunnistettu koulutustason nosto ja osaajien saatavuuden varmistaminen. Valtion T&K-rahoituksella ei saavuteta perimmäistä tavoitetta eli uusia ideoita, innovaatioita ja niiden tuottamaa hyvinvointia koko yhteiskunnalle, jos korkeasti koulutettuja TKI-työntekijöitä ei ole tarpeeksi.
- Yliopistojen perusrahoituksen vahvistaminen, joka luo koko järjestelmälle ml. yrityksille ja muille toimijoille kapasiteettia käyttää T&K-rahoitusta jatkossa tehokkaalla tavalla. Etenkin vahva perustutkimus on soveltavan tutkimuksen ja innovaatioiden kivijalka.
- Korkea tieteellinen laatu : Suomi ei ole saavuttanut vertailumaiden tasoa tutkimuksen laadussa ja vaikuttavuudessa. On määrätietoisesti rakennettava vahvuuksille ja panostettava nimenomaan korkeimman kansainvälisen laadun tutkimukseen. Muuten ei voida saavuttaa todella uudistavia, radikaaleja ja disruptiivisiakin innovaatioita. TKI-näkökulmasta on myös korostettava yliopistojen ja yritysten yhteistutkimusta, jossa korostuvat sekä akateeminen laatu että yhteiskunnallinen relevanssi. Kilpailijamaamme rakentavat systemaattisesti TKI-järjestelmäänsä kansainvälisen mittaluokan keskittymiä. Suomi taas hajauttaa pienet julkiset resurssinsa pieniin puroihin, joilla ei kv-kilpailukykyä rakenneta.
-
Laurea-ammattikorkeakoulu pitää erinomaisina T&K-rahoituksen käytön monivuotisen suunnitelman laatimisen lähtökohtia ja etenkin tavoiteltuja päämääriä. T&K-rahoituksen monivuotisessa suunnitelmassa tulee nyt huolehtia suunniteltujen toimenpiteiden toteutumisesta ja seurannasta.
-
Yhteiskunnallisten haasteiden innovatiivinen ratkaiseminen vaatii perusteellista ymmärrystä ilmiöistä, osaamista, sekä uudenlaisia yhteistyö- ja toimintatapoja. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta korostaa tuoreessa lausunnossaan TKI-politiikassa monialaisuuden lisäämisen merkitystä ja ehdottaa sosiaalisten ja yhteiskunnallisten innovaatioiden tukemista, mikä tehostaa myös teknologisten innovaatioiden vaikutusta.
Yhteiskunnalliset haasteet ovat monimutkaisia ja niiden ratkaisu edellyttää julkisten, kaupallisten ja yleishyödyllisten toimijoiden yhteistä panosta. Kansalaisjärjestöjen tulee olla aktiivisesti mukana T&K-suunnitelmissa, erityisesti ilmiölähtöisessä työskentelytavassa, innovaatioekosysteemien rakentamisessa ja monialaisessa sekä monitasoisessa yhteistyössä. T&K-toiminta ei voi perusta vain yhteistyöhön kaupallisten toimijoiden (yritykset) kanssa, myös yleishyödylliset toimijat (järjestöt) tulee tunnistaa.
Isoja yhteiskunnallisia haasteita voidaan ratkaista riittävän tehokkaasti vain, jos ilmiölähtöinen työskentelytapa on keskiössä. Tämä tarkoittaa, että lähestymistavassa keskitytään ymmärtämään ja ratkaisemaan kokonaisia ilmiöitä monitahoisesti, ylittäen perinteiset ala- ja sektorirajat. Ilmiölähtöisyys vaatii eri toimijoiden, kuten hallinnon, yliopistojen, oppilaitosten, yritysten, kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten kansalaisten, välistä tiivistä yhteistyötä ja tiedon jakamista. Lisäksi se edellyttää monialaista osaamista ja joustavia toimintamalleja, jotka mahdollistavat nopean reagoinnin muuttuviin olosuhteisiin ja tarpeisiin. Tämä lähestymistapa auttaa tunnistamaan ja hyödyntämään eri sektoreiden vahvuuksia ja osaamista, mikä puolestaan edistää kokonaisvaltaisia ja kestäviä ratkaisuja yhteiskunnan suuriin haasteisiin.
Kansalaisyhteiskunta ja sen toimijat eivät ole saaneet riittävästi huomiota nykyisessä tutkimus-, kehitys- ja innovaatioekosysteemissä, vaikka niiden rooli yhteiskunnan hyvinvoinnin edistämisessä on merkittävä. Julkisen hallinnon T&K-politiikan olisi tärkeää tunnustaa ja vahvistaa kansalaisjärjestöjen merkitystä tässä kontekstissa. Esimerkiksi eOppiva tarjoaa julkiselle hallinnolle ja yritysten henkilöstölle työkaluja ymmärtää kansalaisjärjestöjen roolia paremmin.
Sosiaali- ja terveysjärjestöt (sote-järjestöt) ovat vuosien ajan tehneet arvokasta työtä hyvinvointia ja terveyttä edistävien innovaatioiden parissa, mutta tämä työ on jäänyt vähälle huomiolle kansallisessa TKI-politiikassa. Tämä on merkittävä puute, sillä sote-järjestöillä on ainutlaatuista asiantuntemusta ja käytännön kokemusta, joka voisi auttaa muotoilemaan tehokkaampia ja kohdennettuja terveys- ja hyvinvointistrategioita. Niiden osallistuminen TKI-toimintaan voisi tarjota uusia näkökulmia ja ratkaisuja, joilla on suora vaikutus kansalaisten elämänlaatuun. Sen vuoksi on tärkeää, että sote-järjestöjen rooli ja panos tunnustetaan ja integroidaan osaksi laajempaa kansallista tutkimus-, kehitys- ja innovaatiostrategiaa. Tämä edellyttää politiikan ja rahoitusmekanismien muokkaamista niin, että ne tukevat sote-järjestöjen osallistumista ja roolia innovaatiotoiminnassa, sekä edistävät niiden yhteistyötä muiden sektorien toimijoiden kanssa.
-
Parlamentaarisen TKI-työryhmän koostamat monivuotisen suunnitelman lähtökohdat ovat kannatettavat. Niiden suunnitelmallinen ja pitkäjänteinen käytäntöön vieminen vaatii tasapainoista ja ennakoitavaa toteutusta. Myös yksityisen sektorin T&K investointien vivuttaminen julkisella rahoituksella vaatii ennakoitavuutta, vahvoja osaamiskeskittymiä ja pitkäjänteistä, uudistuvaa yhteistyötä edistäviä instrumentteja.
Parlamentaarisen TKI-työryhmän linjaukset ja hallitusohjelman linjauksissa tunnistetut T&K toimenpiteet vaativat rinnakkaista toteutusta, sillä ne tukevat toisiaan. Esimerkiksi tutkimusinfrastruktuurit, soveltava tutkimus ja tutkijakoulutus linkittyvät toisiinsa, eikä niitä ole mielekästä rahoittaa toisistaan täysin irrallisina. Nyt käynnistetty yksiomaan yliopistoille kanavoituna rahoituksena toteutettava tutkijakoulutuspilotti ei mahdollista kunnianhimoista ja kustannustehokasta tutkimuslaitosten tutkimusinfrastruktuurien ja soveltavan tutkimuksen nivomista tutkijankoulutukseen.
Yhteistyö on menestyksekkään TKI-toiminnan edellytys ja suomalaisen tutkimuskentän erityisvahvuus. Yhteistyö lisää kustannusvaikuttavuutta vähentämällä päällekkäisyyttä ja vähentää transaktiokustannuksia lisäämällä luottamusta. Korkeatasoiseen tutkimukseen rakentuvat osaamis- ja innovaatioekosysteemit edellyttävät yhdessä valmisteltujen kotimaisten ja kansainvälisten yhteistyömuotojen rahoittamista.
Uudet rahoitusmuodot on kustannustehokasta rakentaa olemassa olevien tai aikaisemmin käytössä olleiden rahoitusmuotojen pohjalta, aikaisempia kokemuksia, alustoja ja käytäntöjä hyödyntäen. Esimerkiksi VN-TEAS-instrumentin ideointi-, kilpailutus-, sopimus- ja raportointikäytännöt sekä tiedonjakoalustat on kannattavaa hyödyntää tai jatkojalostaa uuteen käyttöön. Suomen ympäristökeskus on osallistunut vuosittain noin miljoonan euron edestä useisiin eri ministeriöitä palvelleisiin VN-TEAS -selvityksiin, jotka on toteutettu yhteistyössä yliopistojen tutkimuslaitosten ja konsulttien kanssa. Hankkeiden tulokset on välitetty suoraan päätöksentekijöille ja julkaistu tietokayttoon-alustalla.
Eri hallinonalojen ministeriöiden ja niiden alaisten tutkimuslaitosten sekä erilaisten järjestöjen osallistaminen rahoituksen suunnitteluun on järjestettävä suunnitelmallisesti ja avoimesti.
Tutkimuslaitosten perusrahoituksena kanavoitava T&K-rahoitus on turvattava, jotta tarvittava monitieteinen ja soveltava osaaminen sekä toimialojen tietotarpeita ja tutkimusta palvelevien tutkimusinfrastruktuurien kilpailukyky ja hyödynnettävyys saadaan varmistettua. Tutkimuslaitokset ovat kotiuttaneet 27 % Suomeen tulleesta Horisontti Eurooppa -ohjelman rahoituksesta, mikä on saman verran kuin suuret ja pk-yritykset yhteensä. Suomen ympäristökeskus on kotiuttanut ohjelmasta tähän mennessä yli 10 miljoonaa euroa.
-
Business Finlandin tuoreen Mission mukaan terveysteknologian vienti voisi kasvaa nykyisestä noin 2,7 miljardista eurosta 15 miljardin euron vuotuisen tasolle vuoteen 2035 mennessä. Sitran Terveysalan kasvun ja kilpailukyvyn vision mukaan ennaltaehkäisevän terveydenhuollon osuus terveydenhuollon kustannuksista tulisi jopa monikymmenkertaistua. Nämä tavoitteet ovat Suomen elinvoiman ja sote-järjestelmän kantokyvyn kannalta keskeisen tärkeitä ja niiden onnistuminen on suorastaan välttämätöntä. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että yliopistollista sairaalaa ylläpitävillä hyvinvointialueilla tehtävä tutkimus on aktiivista ja että hyvinvointialueilla tehtävät innovaatiot sekä tunnistetut uusien innovaatioiden tarpeet hyödynnetään tehokkaasti yhdessä elinkeinoelämän kanssa. Tämä edellyttää muun muassa, että hyvinvointialueet voivat tarjota sekä tutkijoille että yrityksille toimivan tutkimus- ja tuotekehitysympäristön. Tämä tutkimus/innovaatioekosysteemi ja tuotekehitysympäristö on välttämätön, sillä potilaisiin kohdistuvaa tutkimusta (esimerkiksi terveysteknologian tai lääkkeiden testaaminen) voi tehdä vain potilailla.
Sairaaloilla on huomattava potentiaali tuotekehityksessä ja ne olisi nähtävä sosiaali- ja terveydenhuollon kuluerän sijasta ainutlaatuisena tuottavuustekijänä. Samat keksinnöt ja tuotteet, jotka voivat säästää huomattavassa määrin kotimaisia resursseja, voivat samalla toimia kilpailukykyisinä vientituotteina. Esimerkiksi tekoälysovelluksissa ja puettavissa antureissa on valtava potentiaali. Näiden kehittäminen ja tuotteistaminen ei ole mahdollista ilman terveydenhuollon T&K-ympäristöä ja merkittävää panostamista siihen.
Tästä Suomen tulevaisuuden kannalta kriittisen tärkeästi roolista huolimatta tutkimus- ja innovaatiotoiminta tai niihin liittyvä yritysyhteistyö ei ole mukana hyvinvointialueiden rahoitusmallissa. Tämä kannusteiden puute vaarantaa hyvinvointialueiden vaikean taloudellisen tilanteen takia toiminnan tehostamisen, sote-uudistuksen tavoitteiden saavuttamisen ja elinvoiman kasvattamisen takia välttämättömän tutkimus- ja innovaatiotoiminnan ja siihen liittyvät investoinnit. On välttämätöntä, että tutkimus- ja innovaatiotoiminnan ja yritysyhteistyön kannusteet tuodaan hyvinvointialueiden rahoitusmalliin. Jos esimerkiksi kliinisten lääketutkimusten pitkään jatkunut alamäki halutaan katkaista, niin se voidaan tehdä tuomalla rahoitusmalliin esimerkiksi seuraavanlainen kannustin. Jokaista kliinisen lääketutkimuksen tuomaa ilmaisista lääkkeistä kertyvää euroa kohti valtio maksaa esimerkiksi 20 sentin kannustinpalkkion. Tämä mahdollistaisi kliinisen lääketutkimuksen infrastruktuurin ja henkilöstöresurssin vahvistamisen ja nostaisi kliiniset lääketutkimukset kasvuun. Kansainvälisen (esim. EU) tutkimusrahoituksen kasvattamiseksi yliopistojen rahoitusmallista tuttu kilpailtuun ulkopuoliseen tutkimusrahoitukseen liittyvä vastinrahamekanismi tulisi ulottaa myös hyvinvointialueille.
Valtion T&K-rahoituksesta minimaalisen pieni osuus kohdistuu yliopistollisiin sairaaloihin. Tästä huolimatta yliopistollista sairaalaa ylläpitävät hyvinvointialueet ja HUS, tekevät jo nykyisin huomattavan osan lääketieteellisestä tutkimuksesta (n. 4700 tutkimushanketta ja n. 6500 julkaisua vuonna 2022 yliopistollisten sairaaloiden erityisvastuualueilla), tuottavat merkittävän määrän alaan liittyviä innovaatioita ja toimivat uusien keksintöjen, laitteiden ja lääkkeiden testausympäristöinä. Ne ovat siis terveydenhuollon tutkimustyön ytimessä sekä toimivat tuotekehitystyön kriittisen tärkeänä kokeilualustana. Tämän takia ja kansallisten tavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeää, että valtion T&K-rahoituksesta aiempaa merkittävämpi osa kohdistuu yliopistollista sairaalaa ylläpitäville hyvinvointialueille ja että hyvinvointialueiden rahoitusmalli kannustaa T&K-toimintaan sekä osaamis- ja koulutustason nostoon.
Hyvinvointialueiden rahoitusmalliin tulisi T&K-toimintaan liittyen tuoda kansallisen TKI-tiekartan mukaisia mittareita.
Yliopistollisten sairaaloiden suuresta tutkimusaktiivisuudesta huolimatta ja myös siitä huolimatta, että yliopistollisten sairaaloiden toinen lakisääteinen päätehtävä on tutkimus ja opetus, yliopistollista sairaalaa ylläpitäviä hyvinvointialueita ei tunnisteta tutkimuslaitoksina esimerkiksi Business Finlandin rahoituksen suhteen. On välttämätöntä, että tämä epäkohta korjataan pikaisesti. Tämä mahdollistaisi yliopistollisten sairaaloiden osallistumisen Business Finland rahoitteisiin tuotekehityshankkeisiin, mikä edesauttaisi merkittävästi matkaa kohti 15 miljardin euron kansallista terveysteknologian vientitavoitetta.