Tervetuloa kommentoimaan selvitystä mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus sosiaali- ja terveydenhuollossa 31.10.-21.11.2025.
Selvityksen tavoitteena oli saada kuva suomen ja ruotsin kielikoulutuksen järjestämisestä muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä äidinkielenään puhuville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä tehdä ehdotuksia kielikoulutuksen kehittämiseksi. Tarkastelussa oli kielikoulutuskokonaisuus lähtömaasta työelämään saakka.
Toivomme kommenttejanne erityisesti:
Mahdolliset korjaukset ja täydennykset: tausta ja nykytila (luvut 1-6)
Näkemykset suosituksiin (luku 7, kustannukset ja rahoitus)
Suositus 1: Alkeistason kielitaidon hankkiminen
Suositus 2: Lääkärien ja sairaanhoitajien laillistamiskoulutuksen tai lähihoitajakoulutuksen pääsyvaatimusten mukaisen kielitaidon hankkiminen
Suositus 3: Laillistamisprosessin tai lähihoitajakoulutuksen aikainen kielikoulutus
Suositus 4: Kielen opiskelu työelämässä ammattioikeuden saavuttamisen jälkeen
Suositus 5: Ammatillisen kielitaidon arviointi ja testaaminen (suositus vastaa muiden Pohjoismaiden tilannetta)
7.2 Kielikoulutuksen kustannukset ja rahoitus
Keski-Suomen hyvinvointialueen suun terveydenhuollon kommentti
Saana Kaisanlahti
21. marraskuuta 2025 kello 16.07.04
Hei!
Kommentteja pyydetään muun muassa koskien Suositusta 2: Lääkärien ja sairaanhoitajien laillistamiskoulutuksen tai lähihoitajakoulutuksen pääsyvaatimusten mukaisen kielitaidon hankkiminen sekä suositusta 3: Laillistamisprosessin tai lähihoitajakoulutuksen aikainen kielikoulutus. Selvityksessä tuodaan ansiokkaasti esille hammaslääkäreiden laillistamisprosessia ja erillisen pätevöitymiskoulutuksen aikaista Suomen kielen opiskelua. Alan erityispiirteet kielellisen vuorovaikutuksen näkökulmasta tunnistetaan selvityksen näissä kohdissa. Johtopäätökset ja suositukset -osiossa suun terveydenhuollon erityispiirteet ovat kuitenkin kadonneet. Laillistamisprosessissa todetaan seuraavasti: ”Lääkäreille käytössä oleva valtakunnallinen koulutusmalli on toimiva.” Tämä malli ei kuitenkaan ole toimiva hammaslääkäreille. Lisäksi Johtopäätös 3 keskittyy lääkäreiden ja hoitohenkilöstön välisten kielenhallinnan vaatimusten vertailuun.
EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevat hammaslääkäreiden laillistamisprosessi sisältää työskentelyn hammashoitaja- ja/tai hammaslääkäriharjoittelijoina. Heidän kielitaitonsa ei tosiasiallisesti vielä välttämättä riitä sujuvaan työelämässä työskentelyyn, mikä myös osaltaan hidastaa heidän pääsyään suorittamaan Valviran edellyttämää harjoittelua. Tässä tilanteessa olevien henkilöiden osalta ei ole realistista, että työnantaja pystyy tarjoamaan suosituksessa 4 esitettyä työelämän kielen opiskelua. Sen sijaan nämä ammattilaiset hyötyisivät suosituksessa 3 esitetyistä muodoista, joissa esitetään tiivistä yhteistyötä työnantajan ja oppilaitoksen välille. Työelämässä olevat pätevöitymiskuulusteluun osallistuvat EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevat hammaslääkärit eivät ole minkään oppilaitoksen opiskelijoina. Näin ollen työelämän ja oppilaitoksen väliset yhteistyömuodot tulee tämän S2-ryhmän osalta muodostaa erikseen. Tosin vastaavista kieliopinnoista voisivat hyötyvät myös S2-kieliset suunhoidon osaamisalaa opiskelevat lähihoitajat.
Pyydämmekin, että suun terveydenhuollon erityispiirteet otettaisiin paremmin huomioon selvityksen johtopäätökset ja suositukset-osiossa.