Tervetuloa kommentoimaan selvitystä mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus sosiaali- ja terveydenhuollossa 31.10.-21.11.2025.
Selvityksen tavoitteena oli saada kuva suomen ja ruotsin kielikoulutuksen järjestämisestä muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä äidinkielenään puhuville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä tehdä ehdotuksia kielikoulutuksen kehittämiseksi. Tarkastelussa oli kielikoulutuskokonaisuus lähtömaasta työelämään saakka.
Toivomme kommenttejanne erityisesti:
Mahdolliset korjaukset ja täydennykset: tausta ja nykytila (luvut 1-6)
Näkemykset suosituksiin (luku 7, kustannukset ja rahoitus)
Suositus 1: Alkeistason kielitaidon hankkiminen
Suositus 2: Lääkärien ja sairaanhoitajien laillistamiskoulutuksen tai lähihoitajakoulutuksen pääsyvaatimusten mukaisen kielitaidon hankkiminen
Suositus 3: Laillistamisprosessin tai lähihoitajakoulutuksen aikainen kielikoulutus
Suositus 4: Kielen opiskelu työelämässä ammattioikeuden saavuttamisen jälkeen
Suositus 5: Ammatillisen kielitaidon arviointi ja testaaminen (suositus vastaa muiden Pohjoismaiden tilannetta)
7.2 Kielikoulutuksen kustannukset ja rahoitus
3. kommentti: Metropolia amk kommentoi selvitystä mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus sosiaali- ja terveydenhuollossa
Metropolia
21. marraskuuta 2025 kello 16.45.05
Toiminnallisesti kaksikielistä kielenoppimista tulee edelleen sosiaali- ja terveysalan opinnoissa kehittää, mutta täysin yhteneväistä kielikoulutusta tulee tarkastella tarkoituksen mukaisesti. On tärkeää tunnistaa miten erilaisissa asiakassuhteissa eri ammattilaiset rakentavat asiakassuhdetta pitkälti kielen avulla verraten ammatteihin, joissa tehdään enemmän toimenpiteitä ja voidaan kielenkäyttötilanteet sitoa vahvemmin konkretiaan.
Selvityksen mukaisesti meidän on huolehdittava sosiaali- ja terveysalojen kielenoppimisen kehittämisestä työelämän tarpeita ja vaatimuksia vastaaviksi. Asiakastyö on usein vaativaa ja opinnoistaan valmistuneiden tulee ymmärtää oma työnsä suhteessa lainsäädäntöön sekä asiakastyöhön liittyviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin.
Keskeiset johtopäätökset ja suositukset
Lähtömaakoulutusten ja niiden lopputestien luotettavuus on osoittautunut ongelmalliseksi myös sairaanhoitajien laillistumisväylällä (SAILA). On valitettavan paljon esimerkkejä siitä, että todistuksissa ilmoitetut kielitaitotasot eivät vastaa todellista osaamista, vaan kielitaito on todistukseen merkittyä tasoa heikompi. Kannatamme suositusta siitä, että kansainvälisen rekrytoinnin kautta tulevien laillistuvien kielikoulutuksille laaditaan yhteiset, avoimessa tiedossa olevat osaamistavoitteet ja arviointikriteerit, ja että suullinen kielitaito ja vuorovaikutusosaaminen varmistetaan kontaktiopetuksessa.
Selvityksessä suositetaan, että ammattipätevyyden hankkimisen aikaisen kielikoulutuksen jälkeen kaikilla sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöillä tulee olla toimiva itsenäinen suomen/ruotsin kielitaito (B2.2), joka on nykyisiä vaatimuksia korkeampi. Ammatillisen B2.2-tason kielitaidon saavuttaminen vaatii pääsyä osallistumaan autenttisiin kielenkäyttötilanteisiin, työelämän tukea ja kielitietoista työympäristöä. Toivomme lisää keskustelua siitä, mitä kielitaitotason nostaminen tasolle B2.2 käytännössä tarkoittaisi sekä laillistumisväylän pituudelle, kustannuksille että työelämäharjoittelujen vaatimuksille. Tämä aiheuttaa esteitä tai hidastetta Suomeen työllistymiselle. Jos kielipolku on kovin pitkä ennen laillistamista ja työhön pääsyä, niin voi olla riskinä, että tuleeko Suomeen ulkomaisia ammattilaisia jatkossa missä määrin. Myös työharjoittelupaikkojen löytäminen on erittäin hankalaa, jossa kieltä voisi erityisesti oppia. On tärkeää, että kielitaito on mahdollisimman hyvä, mutta näemme, että nykyinen kielitaidon tasovaade riittäisi jatkossakin Valviran laillistukseen. Kielitaito kehittyy työssä, ja myös työnantajilla on vastuunsa tukea työntekijöitään osaamisen kehittämisessä.