Siirry sisältöön

Äitiyslain säätämisen ja hedelmöityshoitolain muuttamisen vaikutuksia

Puhekupla 2
Keskustelu
Keskustelu on päättynyt

Äitiyslain säätämisen ja hedelmöityshoitolain muuttamisen vaikutuksista ei ole tehty lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointia.
Aloitteen kohdassa 3.1.1 ”Vaikutukset lapsiin” https://goo.gl/h3413g esitetty asia ei ole sisällöltään sellainen, mitä lapsiin kohdistuvilla vaikutusten arvioinnilla säädösten valmistelussa tarkoitetaan.
Katso myös: https://www.otakantaa.fi/fi/hankkeet/199/osallistu...

Aloitteessa ei ole millään tavalla mainittu minkälaisia kielteisiä vaikutuksia ehdotettujen lakien säätämisestä voisi seurata.

Aloitteen mukaisten lakien säätäminen tulisi todennäköisesti lisäämään sellaisten lasten määrää, jotka eivät saisi olla isänsä ja äitinsä yhdessä hoidettavana.
Jos noin käy, niin kyseisten lakien säätäminen ei olisi lapsen edun mukaista, jota YK:n Lapsen oikeuksien sopimus edellyttää: ”Kaikissa - - lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu”.

Vastoin aloitteessa väitettyä, aloitteen mukaiset lait eivät aina turvaisi kahden naisen hoidettavana olevan lapsen yhdenvertaisuutta suhteessa muihin perherakenteisiin.
Esimerkiksi kahden naisen hoidettavana oleva lapsi ei saa olla isänsä hoidettavana, kuten on yleensä tilanne miehen ja naisen perheessä hoidettavana olevan lapsen kohdalla.

Mikäli lapselle vahvistettaisiin aloitteen mukaisesti kaksi naista vanhemmiksi, niin lapselle ei voitaisi sen jälkeen enää koskaan vahvistaa isää, vaikka lapsen biologinen äiti ja isä sekä heidän 15-vuotta täyttänyt lapsi niin haluaisivat. Tämä olisi heikennys nykytilaan verrattuna.

Hyvin tehdyssä vaikutusten arvioinnissa selostettavat vaikutukset käsittelevät ehdotettujen säännösten soveltamisesta johtuvia tosiasiallisia lyhyt- ja pitkäaikaisia, välittömiä ja välillisiä, myönteisiä ja kielteisiä, kertaluonteisia ja toistuvia tai tilapäisiä ja pysyviä seurauksia. Äitiyslaki-aloitteessa esitetyt vaikutukset eivät täytä edellä esitettyä.

Lakivaliokunnan äitiyslakia koskevassa aloitteen tekijöiden julkisessa kuulemistilaisuudessa 16.2.2017 ei käyty keskustelua yhdenkään aloitteessa säädettäväksi ehdotetun muutoslain vaikutuksista. Kuulemistilaisuudessa Juha Jämsä väitti, että ”Lapsivaikutusten arviointi on tehty osana valmistelua”. Kuitenkaan aloitteen kohdassa 3.1.1 ”Vaikutukset lapsiin” esitetty ei ole sisällöltään sellainen, mitä lapsiin kohdistuvilla vaikutusten arvioinnilla säädösten valmistelussa tarkoitetaan.

Lapsiin kohdistuvilla vaikutuksilla tarkoitetaan suoria ja epäsuoria vaikutuksia, joita päätöksellä on lapsiväestön tai sen osan jokapäiväiseen elämään. Vaikutusarvioinnissa tulee selvittää yleisesti, edistääkö hanke ja miten lapsen etua sekä tunnistaa ennakolta erityisesti lasten kannalta kielteiset vaikutukset, jotta ne voitaisiin välttää.
Vaikutusten arvioinnilla ei tarkoiteta mielipiteitä vaan selvitystä, joka toistettunakin tuottaa samat tulokset ja jossa tulokset perustuvat loogiseen ja riittävän kattavaan analyysiin. Lapsiin kohdistuvia vaikutuksia tulee tarkastella seuraavien seikkojen suhteen: terveys, ihmissuhteet, asuminen ja liikkuminen, arjen sujuvuus, osallistuminen ja tasa-arvo. Välillisesti lapsiin voivat vaikuttaa myös muutokset perheen taloudessa ja palveluissa, yhteisö- ja aluetason muutokset sekä sosiaalisia suhteita koskevat seikat.
Lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös lasten omien mielipiteiden selvittäminen.

Aloitteen vaikutusten arvioinnin pitää kattaa kaikki aloitteessa säädettäväksi ehdotetut lait.

Aloitteeseen jo ennalta myönteisesti suhtautuneet ja lakivaliokunnalle lausunnon antaneet Ihmisoikeusliitto ry, Lastensuojelun Keskusliitto ry ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry ovat esittäneet lausunnoissaan asioita aloitteen menestymisen kannalta myönteisellä tavalla (mielipiteitä ilman vahvaa perustelua) ilman minkäänlaista analyysia tai kritiikkiä aloitetta kohtaan. Ikään kuin aloitteessa esitetyt lakiehdotukset olisivat vailla minkäänlaista epäkohtaa.

Aloitteessa todetaan ”Lapsen etu puoltaa lainsäädännön kehittämistä siten, että lapsen äidin naispuolinen kumppani voidaan vahvistaa lapsen toiseksi vanhemmaksi, jos naispari on hankkinut lapsen yhteisymmärryksessä hedelmöityshoidoilla eikä siittiöiden luovuttajaa voida vahvistaa lapsen isäksi.”
Tuossa tarkoitetun asian toteutuminen ei edellytä äitiyslain säätämistä, koska asia voitaisiin ratkaista muuttamalla olemassa olevia lakeja.

Aloitteen mukaan äitiyslaki nopeuttaa ja selkeyttää vanhemmuuden vahvistamismenettelyä ja turvaa lapsen oikeutta kahteen vanhempaan. Äitiyslakiehdotuksen 2 luvussa kerrotaan äitiyden selvittämisen menettelyistä. Tuon luvun tekstistä voi todeta, että äitiyslain mukainen vanhemmuuden vahvistamismenettely voi olla käytännössä erittäin mutkikas ja raskas. Äitiyslain väitetään turvaavan lapsen oikeutta kahteen vanhempaan. Vastaavaan tulokseen voidaan päästä muuttamalla olemassa olevia lakeja.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (SopS 60/1991) 3 artiklassa määrätään, että lainsäädäntöelimien toiminnassa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Myös YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (SopS 68/1986) vanhemmuutta koskevassa 16 artiklassa määrätään, että kaikissa tapauksissa lasten edut ovat ensisijaisia. Lapsen edun turvaaminen lailla on olennaisen tärkeää, koska lapsi ei voi muiden osapuolten tavoin itse valvoa etujaan.

Adoptiomenettely on lapsen edun mukaista, koska se toimii adoptiovanhemmuuden esteettömyysselvityksenä. Ei-synnyttävän naisen pelkkä suostuminen hedelmöityshoitoon yhdessä synnyttävän äidin kanssa ei ole esteettömyysselvitys. Se ilmaisee vain henkilön oman suostumuksen asiaan.

Adoptio on lapsen edun mukainen ratkaisu verrattuna aloitteessa esitettyyn ratkaisuun, koska adoptiossa tehdään kolmannen osapuolen toimesta selvitys.

Aloitteessa esitettyjä epäkohtia on mahdollisuus korjata adoptiolakia muuttamalla.

Sellainen laki, joka lähtökohtaisesti ja suunnitelmallisesti mahdollistaa lapsen oikean vanhemman (jonka geenejä lapsi kantaa koko elämänsä) syrjäyttämisen, on YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen vastainen. Suomi on sitoutunut noudattamaan ko. sopimusta.

Nykytilan mukaan naisparin ei-synnyttävä osapuoli voi adoptoida äidin lapsen perheensisäisen adoptiomenettelyn avulla. Jos lapsi syntyy parisuhteensa rekisteröineelle naisparille, adoptioprosessi voidaan laittaa alulle jo raskauden aikana ja adoptio toteuttaa välittömästi, kun lapsi on syntynyt, mikäli parisuhde on rekisteröity 10 kuukautta ennen lapsen syntymää. Muissa naisparin tilanteissa adoptio voidaan vahvistaa, kun kahdeksan viikon harkinta-aika on kulunut. Tätä kahdeksan viikon harkinta-aikaa noudatetaan myös, jos luovuttaja/biologinen isä on tiedossa.
Adoptiomenettelyä on äitiyslaki-kansalaisaloitteen tekijöiden toimesta kuvailtu nöyryyttäväksi, mutta asiaa ei ole kunnolla perusteltu. Mikä siitä tekee nöyryyttävän, kun tämän aloitteenkin mukaan rinnakkaisäitiys on peruttavissa kuukauden sisällä lapsen syntymän jälkeen?
Adoptiomenettely on lapsen edun mukaista, koska se toimii adoptiovanhemmuuden esteettömyysselvityksenä.

Koska kaikilla lapsilla on ensisijainen oikeus luonnollisiin vanhempiinsa, eli äitiinsä ja isäänsä, on tarkoituksenmukaista, että äidin puolison vanhemmuuden vahvistamista edeltää esteettömyysselvitys -> adoptio. Ei-synnyttävän naisen pelkkä suostuminen hedelmöityshoitoon yhdessä synnyttävän äidin kanssa ei ole esteettömyysselvitys, koska tämä ilmaisee ainoastaan henkilön suostumuksen asiaan.

Perustiedot

Päättynyt: 31.12.2018

Liitteet

  • Ei liitteitä
Ilmianna

Katso muut kommentit

Äitiyslaki lisäisi isättömien lasten määrää

Profiilikuvan paikka

@suvi
26. tammikuuta 2018 kello 22.07.35

Esitetty äitiyslaki on ainoastaan niitä naispareja varten, jotka tulevaisuudessa tulevat päättämään etteivät halua lapselle isää. "Palkinnoksi" tästä valinnasta naispari välttyy "pitkältä, raskaalta, loukkaavalta ja nöyryyttävältä prosessilta". Tämä on omiaan houkuttelemaan jälkikasvusta haaveilevia naispareja valitsemaan hedelmöityshoidot, joissa käytetään sellaisia sukusoluja, joiden luovuttaja on kieltänyt isyyden vahvistamisen. Miksi kukaan niistä naispareista, joiden mielestä isä/isyys on korvattavissa, enää lain voimaantulon jälkeen päätyisi käyttämään sellaisten luovuttajien sukusoluja, jotka eivät ole kieltäneet isyyden vahvistamista?

Monimuotoiset perheet -verkoston projektipäällikkö Anna Moring on todennut, että sisäisen adoption prosessi yhä säilyy niissä tapauksissa, joissa käytetään sellaisten luovuttajien sukusoluja, jotka eivät ole kieltäneet isyyden vahvistamista. Mutta, ketä ovat nämä naisparit, jotka vielä äitiyslain säätämisen jälkeen valitsisivat tällaiset sukusolut? Onko heitä olemassakaan?

Äitiyslain promoaminen ja suosio osoittavat, että kyseiselle laille on tilausta. Toisin sanoen, on selvästikin olemassa naispareja, jotka a) eivät halua lapselle isää, ja b) ovat empineet raskautumishankkeen aloittamista, johtuen lapsen syntymän jälkeisestä "pitkästä, raskaasta, loukkaavasta ja nöyryyttävästä" sisäisen adoption prosessista. Nyt, jos äitiyslain voimaantulon myötä nämä haittapuolet poistuvat, on odotettavissa iso ryntäys sellaisiin hedelmöityshoitoihin, jotka mahdollistavat äitiyslain soveltamisen. Näin äitiyslain säätäminen tulisi lisäämään suunnitellusti isättömiksi syntyvien lasten määrää.

Jos äitiyslaki tulee voimaan, seuraa siitä hedelmöityshoitokustannusten korvaamisvaatimus yhteiskunnan verovaroilla. Tässä vaiheessa tullaan vetoamaan yhdenvertaisuuteen heteropareihin nähden. Jos ja kun hoidoista tulee vieläpä ilmaisia, vähentynee niiden naisparien määrä entisestään, jotka näkisivät vaivaa etsiäkseen tulevan lapsen isäksi kumppanuusvanhemman ja sopiakseen kumppanuusvanhemmuuden pelisäännöistä. Useat näkevät vaivattomampana ja riskittömämpänä vaihtoehtona sen, ettei mukana ole kolmansia tai neljänsiä osapuolia.

Sen jälkeen kun lapsen isättömyyteen johtavia hedelmöityshoitoja tarjotaan ilmaiseksi kaikille naispareille, tullaan yhdenvertaisuuteen vetoamalla vaatimaan myös sijaissynnytysjärjestelyjen laillistamista miespareille, mikä puolestaan johtaa äidittömien lasten määrän lisääntymiseen.