Siirry sisältöön

Yleisiä huomioita järjestämissuunnitelman tavoitteista ja rakenteesta

Puhekupla 25
Keskustelu | Keski-Suomi 2021 -projekti (maakunta- ja sote-uudistus)
Keskustelu on päättynyt

Mitkä ovat näkemyksenne järjestämissuunnitelman tavoitteista ja rakenteesta? Mitä puuttuu, mikä on hyvää, mitä pitäisi ajatella toisin?

Perustiedot

Päättynyt: 23.2.2018

Liitteet

  • Ei liitteitä
Ilmianna

Katso muut kommentit

Hankasalmen kunnanhallituksen hyväksymä lausunto järjestämissuunnitelmaan kokonaisuudessaan

Profiilikuvan paikka

Hankasalmen kunta
15. helmikuuta 2018 kello 11.36.35

Hankasalmen kunnanhallituksen lausunto Keski-Suomen järjestämissuunnitelmaluonnokseen

Yleistä

Ensiksi on todettava, että on hyvä ratkaisu maakuntauudistuksen valmistelijoilta Keski-Suomessa, että järjestämissuunnitelma jo luonnosvaiheessa tuodaan lausunnolle ja annetaan avoimesti kaikille mahdollisuus ottaa kantaa mahdollisen uuden maakunnan muodostamiseen. Tämä oikea lähtötapa rakentaa uutta maakuntaa.

Keski-Suomen järjestämissuunnitelma on laaja kokonaisuus ja käsittelee useita eri palveluja. Siksi järjestämissuunnitelma on jo keskeneräisenä 100 sivuinen ja nykyisellä tavalla laadittuna lopullinen järjestämissuunnitelma kasvaa laajuudeltaan vielä huomattavasti tästä. Siksi järjestämissuunnitelmasta pitää pystyä laatimaan selkeä tiivistelmä, jonka kautta maakunnan asukkaat ja eri sidosryhmät hahmottavat maakunnan keskeisimmät tehtäväkokonaisuudet ja niiden tavoitteet.

Järjestämissuunnitelmaa kun on selkeästi laadittu lukuisten erilaisten toimijoiden toi-mesta, niin eri asioiden saama laajuus ei ole loogisessa suhteessa niiden merkittävyyteen. Koko maakunnalle ja sen asukkaille keskeiset palvelut, kuten alueellinen tienpito ja pelastustoimi on kuvattuna hyvin karkealla tasolla ja lyhyesti. Kun sen sijaan esimerkiksi rahoitus, avustukset ja hanketoiminta tai lupa- ja valvontatehtävät kuvataan huomattavasti yksityiskohtaisemmin. Järjestämissuunnitelmaa voidaan siis tietyiltä osin tiivistää ja osa palveluista ja tehtävistä on taas kuvattava nykyistä paremmin.


Tavoitteista ja johdannosta koskien palvelujen järjestämistä

Johdannossa todetaan rohkeasti, että järjestämissuunnitelmassa ”linjataan, kuinka paljon maakunnan valtiolta saamista rahoista kohdennetaan millekin tehtävälle ja palvelulle”, tämän suhteen täytyy toivoa, että maakunnilla todellakin on jatkossa sellaista itsemääräämisoikeutta, että tuon kaltainen linjaus voidaan toteuttaa. Käytännössä saattaa suurelta osin käydä niin, että valtio linjaa erilaisin ohjausmekanesmein, mitä palveluja ja millä rahoituksella kukin maakunta toteuttaa. Kuten nykyisinkin ELY-keskuksen vastuulla olevissa palveluissa (esimerkiksi tienpito) jo tapahtuu.

Tavoite linjata avoimesti rahojen kohdentuminen eri palveluihin on kuitenkin hyvä. Järjestämissuunnitelman laatimistapa aiheuttaa kuitenkin epäilyksiä sen suhteen, kuinka siinä voidaan onnistua. On merkille pantavaa, että järjestämissuunnitelma, palvelujen tuottamis- ja järjestämistavat, tehtäväkentät ja jopa palvelulupaukset on laadittu tilanteessa, jossa jokaisen alakohdan alla otsikko ”Arvio palveluiden käytöstä ja maakunnille aiheutuvista kustannuksista” on käytännössä tyhjä. Käytännössä koko järjestämissuunnitelma pitää arvioida ja kirjoittaa uusiksi sen jälkeen, kun nuo arviot palvelujen käytöstä sekä niistä syntyvistä kustannuksista on saatu arvioitua. Ja silloin mitoittaa tehtävät, palvelut ja niiden toteuttaminen tarpeiden mukaisesti rahoituspohja huomioon ottaen. Tämä on välttämätöntä, koska maakunnalla ei ole käytännössä mahdollisuutta vaikuttaa omaan rahoitukseensa. Tämän hetkinen järjestämissuunnitelma on siis vasta tavoitepaperi, joka joutuu talouden ja tarpeiden kautta uudelleen muokat-tavaksi.

Järjestämistä ohjaavat yleiset tavoitteet on hyvä nostaa heti järjestämissuunnitelman aluksi esiin. Keskeisimmät tavoitteet pitäisi kuitenkin silloin priorisoida. Uudella maakunnalla ei voi olla niitä 18 kappaletta, koska silloin kukaan organisaatiossa ei oi-keasti muista, mitä oikeasti tavoitellaan. Kaikkein keskeisimmät tavoitteet olisi pystyt-tävä linjaamaan tiiviimmin.

Lisäksi huomiota kiinnittää koko maakunnan elinvoimaisena pitämisen kannalta esi-merkiksi tavoite ”15) kannustavat ja edistävät väestöä hakeutumaan maakunnan sisällä ja maakuntien välillä alueille, joissa on työllistymisen mahdollisuuksia”. Tämä tavoite on toki suoraan Sipilän hallituksen aktivointimallia tukeva, mutta onko Keski-Suomen maakunnan keskeinen tavoite todellakin, 1) kannustaa kaupungistumiseen ja vieläpä 2) jopa esimerkiksi pääkaupunkiseudulle muuttamiseen? Näin tämän tämän tavoitteen voisi nyt lukea. Näin siksikin, että kovinkaan vahvasti ei sen sijaan tavoitteissa, vaikka niitä on se 18 kappaletta, nouse esille elinkeinorakenteen kehittäminen koko maakunnan alueella, vaikka itse elinkeinorakenteen kehittämiseen 2) tavoitteessa viitataankin.


Järjestettävät palvelut

Keskeisimmän ja suurimman muutoksen kuntien tehtäväkenttään, kuntalaisten palve-luiden sijaintiin sekä niiden palvelujen tuottajiin aiheuttavan sote-palvelujen siirtyminen maakunnan järjestämisvastuulle on kuvattu riittävällä tarkkuudella järjestämis-suunnitelmassa. Tämä palvelukokonaisuus on kuitenkin niin monimutkainen esimerkiksi palvelujen tuottamisen ja järjestämisvastuun, palvelujen integroitumisen varmistamisen sekä palvelujen sijainnin kannalta, että järjestämissuunnitelmassa olisi hyvä visualisoida, mikä on mikäkin palvelukokonaisuus ja millä etäisyydellä se sijaitsee saajasta.

Järjestämissuunnitelman kohdassa 4, kun käsitellään palvelujen integraation varmistamista, törmätään siihen, kuinka sekavaa mallia ollaan luomassa ja kuinka haastavaa on missään maakunnassa luoda järjestämismallia, jossa palvelujen integraatio toteutuisi. Tämä ei ole Keski-Suomen valmistelijoiden syytä, mutta tiivistetään suoraan jär-jestämissuunnitelmasta asiakokonaisuutta:

kun käytät useita palveluja nimetään sinulle henkilökohtainen vastuuhenkilö (tähän asti tuntuu selkeältä, mutta…)

jos saat vain suoran valinnan palveluja, sillä suoran palvelun tuottajalla on vastuu asiakasvastaavan nimeämisestä ja palvelujen yhteensovittamisesta

jos saa ei-suoranvalinnan palveluja integraatio ja asiakasvastaavan nimittäminen ovat ”maakunnan oman ei-valinnanvapauspalveluita tuottavan tuotanto-organisaation vastuulla.

kun asiakkaalla on useiden eri palveluiden ja palvelutuottajien tuottamien palveluiden tarvetta – integraatiosta ja asiakassuunnittelusta vastaa tuottajista riippumaton maakunnan ohjauspalveluja tuottava tuotanto-organisaatio

Tämä on melko käsittämätön ja hallitsematon kokonaisuus, kun otetaan huomioon, että alun perin sote-uudistuksella pyrittiin sosiaali- ja terveyspalvelujen integraation varmistamiseen. Keski-Suomen maakunnan keskeisin tehtävä tulevaisuudessa, jotta maakunta voisi menestyä ja sen asukkaat saada tarpeisiin vastaavia palveluja kustannustehokkaasti on onnistua selkiyttämään tätä integraatiomallia ja huolehtia maakunnan oman organisaation tasolta siitä, että integraatio kaikkien eri palvelujen tuottajien välillä toimii ja palvelujen käyttäjät oivaltavat myös, mistä on kyse. Integraatiossa onnistuminen on maakuntahallinnon keskeisin haaste, jota luonnosvaiheessa oleva lainsäädäntö ei käytännössä juurikaan tue.

Järjestämissuunnitelman sivuilla 41-42 kuvattu perhekeskustoiminta on yksi esimerkki toimivasta palvelujen integraatiosta ja erittäin kannatettava toimintamalli. Tämä lapsiperheiden kohdalla tavoiteltava aito palvelutuottajien ja palvelun saajienkin yhteistoiminta, johtaa uudenlaiseen toimintatapaan. Vastaavankaltaisia innovaatioita kannattaa tavoitella kaikissa maakunnan palveluissa yhdessä kuntien, yritysten ja kolmannen sektorin kanssa – ja niin kääntää palvelujen integraatio itse keskeisimmäksi osaksi maakuntauudistusta. Uudistus toteutuu vaiheittain, eikä ole heti valmis, mutta on hyvä, että jo uuden maakunnan ensimmäisessä järjestämissuunnitelmassa on yksi hieno esimerkki käytännön integraatiosta palvelutuotannon suhteen, jota halutaan ja pyritään toteuttamaan.

Järjestämissuunnitelman kohdassa 5) kun määritellään palveluverkon kohdalla, että palveluverkon vähimmäistaso määritellään aikaisemmin käytössä olleista toimitiloista riippumatta – tuodaan esille koko maakuntauudistuksen yksi suuri julkistaloudellinen ongelma, joka jätetään kuntien vastuulle. Kiinteistöt jätetään siis kunnan vastuulle ja maakunta aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Tämä ei ole tämän järjestämissuunnitelman vika, mutta on koko maakuntauudistuksen suuri epäkohta ja kuntien muun kehitystoiminnan suuri riski.

Palveluverkon kohdalla on myös hyvin ristiriitaista ja lähinnä korulause linjata ensin, että kaikki maakunnan järjestämät palvelut ovat yhdenvertaisesti kaikkien saatavissa ja sitten lopettaa tämän lauseen aloittama kappale niin, että ”palveluiden maantieteellisessä saavutettavuudessa on kuitenkin luonnollisesti asiakkaan asuinpaikkaan perustuvia eroja”. Viimeksi mainittu asia on ymmärrettävä, mutta kun ainoana keinona tuodaan epäkohtaan ratkaisuksi palvelujen sähköisyys, niin sillä ei yksin palveluja yh-denvertaisesti tuoteta. Silloin ei tule järjestämissuunnitelmassa kirjata, että kaikki palvelut ovat yhdenvertaisesti maakunnan asukkaille saatavissa, vaan yhdenvertaisesti sana tulee jättää pois, kun sen mukaisesti asia ei toteudu.

Järjestämisluonnoksessa pitää käyttää ymmärrettävää ja yksiselitteistä suomen kieltä, eli kuvata ymmärrettävästi asiat. Käytännössä on täysin käsittämätön ilmaus esimerkiksi ”tavanomaisimmat vastaanottokeskusluonteiset palvelut ovat saatavissa kun-takeskuksissa ja päivittäistavaroiden asiointialueilla niin, että ovat valtaosalle kansalaisista saavutettavissa tyypillisin asioinnissa käytettävien liikennevälinein enim-millään noin puolen tunnin matkan päässä kotoa”. Vastaavan kaltaiset ilmaukset toistuvat nimenomaan sote-palveluissa useissa kohdin. Sille ei voi nähdä muuta syytä, kuin halun välttää määrittelemästä turhan sitovasti, mitä palveluja ja missä lopulta toteutetaan.

Käytännössä edellä olevalla lauseella kai yritettiin kertoa se, että minimivastaanotto-palvelut, kuten hoitaja-lääkäri vastaanotto turvataan kuntakeskuksissa ja isoimmissa taajamissa. Ja niiden tulee olla saavutettavissa henkilöautolla pääsääntöisesti puolen tunnin ajomatkan päässä kotoa. Miksi sitä ei voi kirjoittaa suoraan. Noita tyypillisiä liikennevälineitä, kun on esimerkiksi polkupyörä, henkilöauto, joukkoliikenne - potkukelkasta puhumattakaan, niin hieman eri aika niillä matkustamiseen menee, eikö niin? Tietysti selkein tapa olisi määrittää palvelujen tuottamispaikan tavoiteltu minimietäisyys palvelun tarvitsijasta kilometrimäärittelyllä. Tähän kohtaan lausunnossamme puutumme, koska palvelujen saajille ja kuntien oman toiminnan kehittämiselle ja yhteensovittamiselle maakunnan palvelujen kanssa on erittäin tärkeää se, että järjes-tämissuunnitelmassa on selkeästi linjattu keskeisten palvelujen tuottamispaikat.

Palvelujen saavutettavuus tulee olemaan keskeinen haaste uudelle maakunnalle. Kun palveluiden käytöstä maakunnalle aiheutuvia kustannuksia ei sote-palveluissakaan ole ollenkaan arvioitu vielä eikä niiden tarvetta, niin saavutettavuudelle asetettavat aika-määritteet voinevat vielä elää. Merkille pantavaa on jo nyt tehostetussa palveluasumi-sessa saavutettavuus määritelmä ”valtaosalla asiakkaista enimmillään noin tunnin päässä heidän tutusta arkiympäristöstä”. Kuntanäkökulmasta tämä on helposti luettavissa niin, että palveluasumisyksikötkin voivat vaiheittain keskittyä kaupunkeihin ja isoihin yksiköihin tämän järjestämissuunnitelman pohjalta.
Sote-palveluista toteamme vielä sen, että sote-keskusten palvelutarjonnan (laaja ja normaali) ero olisi hyvä kuvata vielä nykyistä tarkemmin, vaikkapa visuaalisesti kuvalla, jotta se tulisi selkeästi esille järjestämissuunnitelmassa. Sinällään on ymmärrettävää, että kuntakeskusten ja seutukuntakeskusten sote-keskusten palvelutarjonta poikkeaa toisistaan. Niin on tälläkin hetkellä. Sote-keskuksen linjaaminen jokaiseen kuntakeskukseen on vahva palvelulupaus ja toivottavasti siitä voidaan maakunnan rahoi-tuksen määrän selvittyä pitää jatkossa kiinni.


Muita huomioita

Maakunnan ja kuntien välinen yhteistyö tulisi järjestämissuunnitelmassa (luku 6) linjata konkreettisesti ja mallintaa nyt, kun järjestämissuunnitelmaa kuntien toimesta käytännössä luodaan. Nyt voimme siihen vielä itse vaikuttaa. Nyt sitä ei ole vielä tässä luonnoksessa tehty. Eli ainakin osin tulisi konkreettisesti linjata, mitä ovat kuntien ja maakunnan väliset neuvottelu- ja muut yhteistyökäytännöt – eikä vain mainita, että sellaisia on. Luku kuusi on kuitenkin muutoinkin täysin keskeneräinen, joten asia varmastikin täydentyy loppuvalmistelussa. Varmuuden vuoksi nostamme puutteen esille.

Luku 18 Varautuminen on erittäin tärkeä. Maakunnan vastuut ja tehtävät ja toisaalta kuntien linkittyminen niihin tulee valmistella huolella. Jokainen viikko käytännössä Keski-Suomessa keskimäärin tapahtuu jotain, jossa varautumiseen liittyvät asiakokonaisuudet nousevat esiin.

Nyt esimerkiksi ”Turvallisuuden ja varautumisen tilannekuva” -luku kuvaa hyvää ta-voitetta. Tilannekuvaan on tarkoitus koota kaikki maakunnan turvallisuuden ja varautumisen kannalta keskeiset tiedot niin, että eri toimijat voivat käyttää sitä päivittäisessä toiminnassaan. Mutta koskeeko tämä millään tavoin kuntiakin, vaiko vain maakunnan toimijoita? Koskeeko tämä myös yksityisiä palvelutuottajia? (ja jos koskee, niin miten nämä voivat olla mukana viranomaisyhteistyössä ilman virkavastuuta tai jollei koske, niin miten yksityinen terveydenhuolto on mukana kriisitilanteessa täydessä ja rittävässä valmiudessa toimimaan.).

Käytännössä olisi loogisinta, että päävastuu varautumisesta siirtyy maakunnille, joiden alla toimii niin terveys-, kuin sosiaalitoimi ja pelastustoimi. Ja kunnat tukisivat toimintaa kiinteistöjensä (evakuointi jne…), ruokahuoltonsa ja paikallistuntemuksensa kautta. Toki kunnille edelleen jää omia valmiustehtäviään, kuten lämpö-, vesi-, sähkö- häiriöihin varautuminen ja ongelmien ratkaisu – sekä paikallistuntemuksen tarjoaminen maakunnalle tarvittaessa.

Ja järjestämissuunnitelman kasvupalveluista lausumme vielä, että luonnoksen sivulla 36 on hyvä täydennys loppuun se, että maakunta tuottaa rekrytointi- ja osaamispalveluja sekä asiakaskohtaiseen palvelutarpeen arviointiin ja palveluihin ohjaukseen liittyviä palveluja omana tuotantona siinä tapauksessa, että markkinoilla ei palvelua ole. Pitkä-aikaistyöttömät esimerkiksi ovat yksi kohderyhmä, jolle markkinoilta ei kaikkia palveluja heti noin vain löydy – ja on hyvä, että maakunta on valmiudessa palveluja heille tuottamaan.


Erikoissairaanhoito

Erittäin merkillistä on se, että erikoissairaanhoidon palveluista omassa luvussaan ei ole tässä vaiheessa vielä kirjoitettuna yhtään mitään järjestämissuunnitelmaan, vaan alaotsikko on tyhjä. Sairaala Novan toiminta pitäisi kuvata kokonaisuudessaan ja asettaa sille selkeät tavoitteet, koska uuden sairaalan yli puolen miljardin investointi on kokonaisuus, joka tulee pitkään vaikuttamaan tulevan Keski-Suomen palvelutarjontaan ja palvelujen rahoitukseenkin. Kun valmisteluorganisaatiossa on runsaasti sairaanhoitopiirin johtoakin, on hyvin outoa, että nimenomaan tämä luku on järjestämissuunnitelmassa vielä täysin auki. Siellä täällä muiden palvelujen kohdalla Novaan kyllä viitataan.


Lopuksi
Emme lähteneet lausumaan järjestämissuunnitelmaan niistä heikkouksista juurikaan, joita aiheuttaa se lainsäädäntö, jonka pohjalta järjestämissuunnitelmaa laaditaan. Kaikilta osin Hankasalmen kunta ei pidä käsittelyssä olevia lakiehdotuksia tarkoituksen-mukaisina, mutta on lausunut niistä erikseen kyseisten lakien lausuntovaiheessa. Integraation tarpeellisuuden nostimme sen sijaan esille, koska siihen on pyrittävä laeista huolimatta.

Yksityiskohtiin kaikista palveluista ja tehtävistä emme katsoneet luku luvulta tarkoituksenmukaisesti lähteä lausumaan.

Profiilikuvan paikka

erinomaista
19. helmikuuta 2018 kello 20.08.07

Erinomaista paneutumista asiaan, joita toivon lämpimästi jatkossa huomioitavan! Tärkeitä korjaus- / täydennysehdotuksia. Kiitos!