Siirry sisältöön

Vapaamuotoisia huomioita ja ideoita

Puhekupla 34
Keskustelu | Keski-Suomi 2021 -projekti (maakunta- ja sote-uudistus)
Keskustelu on päättynyt

Ruusuja ja risuja sekä vapaita ajatuksia ja pohdintoja suunnitelman jatkotyöstämiseen.

Perustiedot

Päättynyt: 23.2.2018

Liitteet

  • Ei liitteitä
Ilmianna

Katso muut kommentit

Viime hetken ajatuksia

Profiilikuvan paikka

Sivusta seurannut
20. helmikuuta 2018 kello 23.49.00

Perusterveydenhuollon palveluiden suunnittelussa yleislääkärin työpanos näkyy heikosti palvelukuvauksissa. Sote-keskusten ja liikelaitoksen toimintoja tuotetaan rinnakkain perustasolla ja ne ovat pääsääntöisesti yleislääkärivetoisia. Yleislääkärit hoitavat neuvolatyön, koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut, kotihoidon ja palveluasumisen lääkäripalvelut, yleislääkärijohtoisten vuodeosastojen lääkärityön. Sote-keskuksissa ajanvarausvastaanoton lisäksi päivystetään aukioloaikoina äkillisesti sairastuneiden tapausten varalle. Psykiatripulan vallitessa yleislääkärit hoitavat myös laajaa joukkoa päihde- ja mielenterveyspotilaita vastaanotoillaan. Myös vammaisten perusterveydenhuolto hoidetaan sote- keskuksissa. Asiakaskuntaan kuuluu laaja joukko myös työttömiä, syrjäytyneitä ja syrjäytettyjä, joiden kuntoutumisen ideaaliaika on jo mennyt ohi. Heitä on vaikea ohjata minnekään, kun työterveyshuollon palvelutkaan eivät koske heitä.
Pienillä seutukunnilla yleislääkärit ovat hoitaneet tuota kaikkea em. lääkärintyötä. Nyt tuotanto jakautuisi kahtia liikelaitoksen ja sote- keskuksen palveluihin. Voivatko yleislääkärit työskennellä osan viikosta liikelaitoksen ja osan sote- keskuksen palveluksessa alueilla? Jos ei, harva lääkäri haluaa hoitaa vain koululaisia tai vain vanhuksia. Päivystystaidot ruostuvat, työ yksipuolistuu ja ammattitaito heikkenee. Työtä ei riitä yhdellä paikkakunnalla kokoaikaiseen työpanokseen em. sektoreilla. Matkalaukunko kanssa sitten liikkeelle toiselle alueelle?

Nykyisten terveyskeskusosastojen siirtyminen uuden sairaalan vuodeosastojen jatkeeksi askarruttaa myös. Niiden palvelualuejohtajana tulee olemaan todennäköisesti jonkun kliinisen alan ylilääkäri nykyisestä sairaalasta. Valinnat tehdään nyt keväällä. Miten turvataan osastojen säilyminen myös perusterveydenhuollon vastaanottojen tukena ja jatkohoitopaikkana eikä vain erikoissairaanhoidosta ulos vyöryvien potilaiden sijoituspaikkana kun potilaspaikat vuodeosastoilla sairaalasta vähenevät 2020 parilla sadalla ja samanaikaisesti kaupunki vähentää vanhusten vuodeosastopaikkoja sadalla. Kotisairaala ja päiväsairaala eivät riitä korvaamaan noita paikanmenetyksiä eikä Jyväskylän ulkopuolella ole varteenotettavia kotisairaalatyyppisiä mahdollisuuksia ympärivuorokautiseen sairaanhoidolliseen palveluun 24/7.

Yhteistyö sote-keskusten ja sairaalan ja vuodeosastojen välillä vaatii sitoutumista yhteisiin lähettämiskriteereihin, hoito-ohjeisiin ja hoitoketjuihin. Muuten päädytään kaaokseen kalliiden palveluiden käytössä ja syödään rahat edullisemmilta palveluilta useammalle. Kaikkien palveluntuottajien pitää sitoutua sopimuksilla yhdessä kehittämään noita pelisääntöjä ja suostua noudattamaan niitä. Sillä tavalla saadaan resurssit järkevään käyttöön kullakin tasolla eikä makseta turhasta liikaa.

Perhekeskusten sijainti ja rooli ovat edelleenkin epäselviä suhteessa sote- keskuksiin. Ovatko osa laajaa sote-keskusta vai miten asiaa katsotaan? Jos neuvolatoiminta on liikelaitoksen alaisuudessa ja myös lastensuojelu ja perheneuvolapalvelut, niin ne voisivat muodostaa toiminnan ytimen ja liikkua tarvittaessa varhaiskasvatuksen ja koulujen käytössä. Kuka johtaa perhekeskusta ja mistä se saa lääkäripalvelunsa? Lapsilla on myös tapaturmia, akuutteja ja pitkäaikaissairauksia, joiden vuoksi tarvitsevat sote-keskusten palveluja eli yleislääkärin hoitoa, kuten kouluterveydenhuollossakin. Lastenlääkäreitä ei sote- keskuksiin riitä, ei myöskään lastenpsykiatreja eikä lastenneurologeja.

Etäkonsultaatiot voisivat olla joskus paikallaan ja tietoturvallista kuvayhteyttä tarvitaan sote- keskuksiin sairaalasta muutenkin. Mikä taho nuo laitteet toimittaa toimijoille, jotta olisivat yhteensopivia sairaalan laitteiden ja jopa toisensa kanssa yhteydenpidon mahdollistamiseksi? Laitteita tarvitaan esim. koulutusten seuraamiseen myös. Miten muut laitehankinnat ajan myötä sote-keskuksiin ja liikelaitoksen avopalveluiden käyttöön? Entä apuvälineiden hankinta? Onko hankinnat maakunnan yhteisiä vai tilaileeko jokainen niitä erikseen?

Asiakassetelit kiinnostavat myös siinä mielessä että kuulostaa että iso osa palveluista aiotaan ulkoistaa yksityisille yrittäjille. On kuitenkin paljon vammaisia, muistamattomia, vakavasti muuten sairaita, päihdeongelmaisia tai mielenterveysongelmista kärsiviä, jotka eivät pysty muodostamaan omaa tahtoaan eivätkä valitsemaan palveluita. Yhä suurempi osa, 40%, keskisuomalaisista asuu myös yksin eikä osalla ole lainkaan omaisia huolehtimassa heidän eduistaan. Riittääkö palveluohjauksella resurssit pitää jatkuvasti huolta näiden henkilöiden avun saamisesta ja sen tasosta senkin jälkeen kun palveluntuottaja on valittu? Miten valvotaan yksittäisten palveluntuottajien työn laatua siinä tapauksessa että asiakas ei siihen kykene ja omaisiakaan ei ole? Omavalvonta kuulostaa siltä että pukki on kaalimaan vartijana.

Vielä koulutusasioista. Mikä taho tuottaa koulutukset jatkossa maakunnan sote-henkilöstölle? Nykyisin sairaanhoitopiirin koulutuksia on ollut tarjolla edulliseen hintaan kaikille toimijoille paikan päällä tai etänä seuraten. Niissä on voitu käsitellä yhteisiä toimintakäytäntöjä, lakimuutoksia ja hoitoketjujen toimivuutta ja kehittää uusia ajatuksia yhteistyöhön kun ydintoimijatahot ovat olleet koolla, jotka näitä asioita ovat itse tekemässä. Tuottajat pitävät myös omalle henkilöstölleen paljon koulutuksia työaikana ilman että niitä on missään ylhäällä tilastoissa. Kukapa niitä muukaan pitäisi? Voiko näin toimia jatkossa? Yhteisistä pelisäännöistä oltava foorumi, jolla niitä käsitellä ja tiedottaa yhteisesti esim. Käypä hoito-suositusten muutokset ja vaikutukset yhteistyöhön. Myös yhteisiä kehittäjäverkostoja tarvitaan alan eteenpäin kehittämiseksi ja yhteisten uusien innovaatioiden tuomiseksi käytäntöön. Jos ei tuolle löydy aikaa, jäämme jälkeen kaikesta kehityksestä.
Pelkään että tieto toimijoiden välillä kulkee entistä huonommin jatkossa ja kenttä pirstoutuu niin ettei kukaan tiedä mitä toinen tekee kun yhteiseen potilastietojärjestelmäänkään ei kuulemma tarvitse liittyä´, jos ei halua. Se juuri parhaimmillaan takaisi tehokkaan tiedonkulun kaikkien toimijoiden välille ilman Kanta-arkiston monimutkaista ja puutteellisin hakutoiminnoin varustettua sokkeloa. Mistä kukin tietää, mitä palvelua kukin kenellekin tuottaa lopulta, jos pitää ottaa yhteyttä ja mitä kanavaa pitkin salassapidettävää asiakastietoa voidaan välittää jatkossa toimijoiden niin tarvitessa?