Siirry sisältöön

Osa Otakantaa.fi-palvelun toiminnallisuuksista, kuten haku, on otettu pois käytöstä. Tällä pyritään ehkäisemään palvelun mahdollista hidastumista hallituksen koronarajoitusten purkamissuunnitelman kommentointikierroksesta johtuen. Mikäli kommentointi ruuhkautuu, osallistujia pyydetään yrittämään myöhemmin uudelleen. Pääset kommentoimaan täältä: /fi/hankkeet/595/osallistuminen/1065/kysely/.

Kerro näkemyksesi Yliopistoautonomia -selvityksestä!

Puhekupla 14
Keskustelu 3 viikkoa, 3 päivää jäljellä | Opetus- ja kulttuuriministeriö

Tutustu kattavaan Yliopistoautonomia -raporttiin osoitteessa

https://minedu.fi/documents/1410845/4154572/Yliopistoautonomia+1.3.2021.pdf/1dc10e06-e151-492c-5849-af3c51bcec09/Yliopistoautonomia+1.3.2021.pdf?t=1614614739981  ja kerro näkemyksesi selvittäjäryhmän johtopäätöksistä ja suosituksista. Voit myös antaa tukesi muiden keskustelijoiden näkemyksille. Kiitos!

Perustiedot

Avoin: 3.3.2021 - 5.5.2021

Päättymispäivä: 5.5.2021

Liitteet

  • Ei liitteitä


Katso muut kommentit Puhekupla Vastaa

Ennalta-arvattavan konservatiivinen selvitys

Profiilikuvan paikka

Mikko Poutanen
3. maaliskuuta 2021 kello 16.26.35

OKM:n selvityksiin osaa jo pidempään suomalaista korkeakoulutusta seurannut/tutkinut suhtautua "pessimisti ei pety" -asenteella. Silloinkaan, kun OKM itse huomaa että a) yliopistojen henkilöstö voi pahoin ja b) yliopistolain johdannaiset, esim. yliopistodemokratian kaventuminen on siihen syynä, ei missään vaiheessa vakavasti harkita että ehkäpä vuoden 2009/2010 yliopistolain uudistus olisi mennyt ainakin osin metsään. Näin oli tässäkin. Aina, kun kysytään elinkeinoelämän edustajia (jotka ovat käytännössä sama kuin säätiöyliopiston perustajat) ja yliopiston johtoa, kaikki on nykyisellään hyvin. Pahoinvoivan työyhteisön status quo on se, minkä OKM täysin siunaa, vedoten pelkurimaisesti yliopistoautonomiaan, joka ei ylety yliopistoyhteisöön. Autonomia-käsite itsessään juontaa nykymuodossaan anglo-amerikkalaisesta yliopistomallista, jossa ei suomalaisesta näkökulmasta ole mitään ihailtavaa. Suomeksi sentään voi sanoa, että "sivistyksellä on itseisarvo"; vastaava ei englanniksi ongelmitta käänny.

Yliopisto ei ole linjaorganisaatio, eikä sitä sellaiseksi tule muuttaa. Nykyinen painotus, jonka nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa, on kuitenkin siihen suuntaan. Jos sitä ei näe, niin sitä ei tahdo nähdä. Yliopistojen autonomia on niin ikään muuttumassa yliopiston johtojen autonomiaksi. Yliopistojen johto on riippumattomampi näissä oloissa omista työyhteisöistään, kuin valtiosta, joka pitää kuitenkin rahoitusmallin kautta yliopistot tiukasti "ohjaavassa" otteessaan. Tämäkin tietysti OKM:n toiveiden mukaisesti.

Yliopistojen omat työtyytyväisyyskyselyt kautta linjan korostavat, että kyky vaikuttaa omaan työhönsä ja vaikuttaa organisaatiossaan ylöspäin ja strateginen johtajuus *kokonaisuutena* aiheuttavat suurinta tyytymättömyyttä. Tämänkin tämä selvitys lakaisee sivuun: ei muutostarpeita. Tyytymättömyys ja pahoinvointi jatkukoot.

Murheellisinta on, että näitä selvityksiä on nyt tullut useampi peräjälkeen, jossa ongelma todetaan, mutta mitään todellista uudistusta ei saada. Kaikki jäävät yliopistojen johtojen oman harkinnan varaan, ja jokainen yhteisön jäsen, joka on vapaaehtoisesti uhrannut aikaansa - uraansa - yhteisten asioiden ajamiseen, on täysin tietoinen siitä, että aito uudistaminen tulee, jos tulee, monen vuoden paikallisen kamppailun tuloksena. On joko selittämättömän naiivia tai suoraan harhaanjohtavaa esittää, että uudistuksia jätetään yliopistojen itsensä toteutettavaksi - ne uudistukset tapahtuvat, jos tapahtuvat, ainoastaan yhteisön painostuksella. Selvitys kaataa tämänkin vastuun de facto yliopistoyhteisön, ei yliopistojen johtojen vastuuksi. Tällainen on moderni suomalainen yliopisto hallintorakenteeltaan. Lain muutoksista demokratiaa tukevaan suuntaan olisi edes saanut jotain selkänojaa näihin kamppailuihin; yliopistot voivat omilla sisäisillä käytänteillään muutoin tehdä uudistukset käytännössä tyhjiksi.

On totta, että kaikki yliopistoyhteisössä eivät ehkä muutosta halua (kyse ei ole mistään "hiljaisesta enemmistöstä", vaan kuitenkin vähemmistöstä). Muutoksen vastaisuuteen vaikuttaa myös se, että erityisesti 2009/2010 uudistus näytti, että yhteisöjen ääntä ei tarvitse kuunnella, jos vaan yliopistojen johdolla (UNIFI) ja OKM:llä on yhteinen sävel keskenään.

Yliopistojen yhteisiin asioihin osallistuminen on nykyisellään demotivoivaa ja turhauttavaa. He, jotka eivät muutosta halua, eivät usein myöskään juuri jaksa yhteisiin asioihin perehtyä. Sama pätee tällaisiin selvityksiin, joihin kommentoidaan perehtyen ja huolellisesti vaan saadakseen kuulla, että yhteisön - olkoonkin niukan - enemmistön ääni silti painaa vähemmän kuin muiden. George Orwellin "Eläinten Vallankumousta" mukaillakseni näissä asioista päätettäessä jotkut ovat enemmän tasa-arvoisia kuin toiset. Tämän selvityksen haastatteluja kun katsoi, niin ainakin Teknologiateollisuuden ääni tuli vahvasti esiin.

Ylioppilaskunnan osalta status quon puoltaminen oli hyvä ja perusteltu sentään.


Vastaa