Siirry sisältöön

Avoin kommentointi

Puhekupla 122
Keskustelu | Espoon kaupunki
Keskustelu on päättynyt

Tervetuloa keskustelemaan suunnitelmaluonnoksen sisällöstä! Tähän keskusteluun voitte antaa palautetta, esittää kysymyksiä ja kommentteja keskiviikkoon 9.6 asti. 

Perustiedot

Päättynyt: 9.6.2021

Liitteet

  • Ei liitteitä
Ilmianna

Katso muut kommentit

Kaikki rakentamaton luonto pitää jättää rauhaan

Profiilikuvan paikka

Seppo Hietaranta
27. toukokuuta 2021 kello 14.35.57

Hei!

Yleisesti koko suunnitelmasta: rakennetun alueen sekaan jääneet rakentamattomat alueet on aivan turhaan pirstaloitu tilkkutäkiksi. Kaupungin pitäisi lähtökohtaisesti jättää rakentamatta ja myös hoitamatta kaikki tähän asti rakentamiselta säästyneet alueet. Luonnon monimuotoisuuden kannalta pinta-alalla on olennainen merkitys, kuten myös uhanalaisten lajien suojelun kannalta. Jos koskemattomiksi jätetään vain pieniä sirpaleita ja samalla ympäriltä siistitään vanhoja puita, lahopuuta sekä pensaskerroksen kasvillisuutta, myös näiden koskemattomien alueiden luonne muuttuu. Lajeja ei voi suojella, eikä monimuotoisuutta ylläpitää (saati lisätä), ilman että niiden elinympäristöjen annetaan olla. Ei tarvitse suojella tai rauhoittaa, kunhan edes annetaan olla.

Ken haluaa nauttia kliinisesti hoidetuista viheralueista, menköön Silkkiniitylle tai vastaaviin paikkoihin. Puolensa niilläkin on, mutta ei niiden määrää pidä lisätä. Ne ovat biologisia erämaita, lukuisine vieraslajeineen. Kaupungin strategiana pitäisi olla se, että kaikkien rakentamattomien alueiden tulisi antaa rehottaa mahdollisimman omanlaisenaan. Oli sitten kyseessä metsä, ranta, suo tai mikä vaan.

Jos ja kun tehdään esimerkiksi kävelyteitä, kuten on tehty viime vuosina Säterinniityn ja Kilon väliin jäävän Friisinmetsän läpi, ne pitäisi toteuttaa pienimuotoisesti. Miksi hakata 8 - 10 metriä leveä väylä kivituhkaisen kävelytien vuoksi? Aivan tarpeetonta ja haitallista. Metsän pienilmasto ja valaistusolosuhteet muuttuvat. Esimerkiksi tuulenkaatojen riski kasvaa, sillä metsän sisällä kasvaneilla varttuneilla puilla ei ole riittävän vahva juuristo pitämään niitä pystyssä aukon laidassa. Kilonpuiston koulun lähettyvillä on kanahaukan pesä, josta rengastettiin kaksi koiraspoikasta viimeksi vuonna 2018. Toivottavasti pesä on kaupungilla tiedossa? En sen tarkkaa sijaintipaikkaa julkisesti anna, sillä lajiin kohdistuu yhä petovihaa ja vuonna 2019 alueelta löytyi terve kanahaukkakoiras kuolleena...

Tien pientareet ja ojien varret pitäisi jättää niittämättä kesällä. Selitys, että niitto kuuluu eri yksikölle ei ole tätä päivää. Kai osaatte koordinoida tekemisiänne?

Lopuksi sanoisin vielä muutaman sanan Monikonpurosta. On häpeällistä, miten kaupunki on kyseistä vesistöä kohdellut. Taimeninstituutti Henrik Kettusen johdolla sai aikoinaan palautettua Monikonpuroon luonnonvaraisen meritaimenen kannan. On pienoinen ihme, ettei se kadonnut lopullisesti Sellon rakentamisen aikaisessa myllerryksessä. Nyt samankaltaisia valtaisia maansiirtotöitä ja puronvarren kasvillisuuden poistoja on tehty Perkkaan puolella. Puro ei ole mikään ränni! Puron kuuluu meanderoida luonnollisesti ja sen reunoilla pitää olla varjostavaa kasvillisuutta. Onko arkkitehdin vai insinöörin päiväunihaave nähdä Monikonpuro pakotettuna rakennettuun uomaan keskelle massiivista kerrostalokeskittymää? Kerrassaan pöyristyttävää touhua 2020-luvun Espoossa!

Profiilikuvan paikka

@TeroAlataloEspoo
28. toukokuuta 2021 kello 13.21.50

Hei ja kiitoksia kommenteista! On aivan totta, että tiivistyvän kaupunkirakenteen keskelle jäävät pienet metsät ja niityt ovat haasteellisia kohteita hoidon ja ylläpidon kannalta. Hoidettujen puistojen lisäksi kaupunkiympäristössä ja monipuolisessa maisemassa on tärkeää olla kevyemmin hoidettuja metsiä ja niittyalueita. Pienten lähimetsien hoitotarve on usein akuutimpi kuin suurempien ulkoilu- ja virkistysmetsäalueiden. Lähimetsäalueet ovat vilkkaassa käytössä suurella määrällä asukkaita ja tämä johtaa kulutuksen ja hoidon tarpeen lisääntymiseen. Kulutuksen lisääntyessä puustovaurioita tulee enemmän ja huonokuntoisia puita joudutaan usein turvallisuusperusteisesti poistamaan. Samalla tulee huolehtia valtapuustoa nuorempien ja uusien puusukupolvien kasvumahdollisuuksista, jotta taajamametsät pysyisivät peitteisinä ja yleiskunnoltaan hyvinä myös tulevaisuudessa.

Tämän suunnitelman alueella on noin puolet metsäpinta-alasta tavoitteiden mukaisessa hyvässä kunnossa sijaintiinsa nähden ja näitä metsikköjä ei tarvitse suunnitelmakaudella hoitaa. Alueella on myös paljon laajoja metsäalueita, joilla on eri-ikäisrakenteista luonnontilaista puustoa ja joille ei ole ollut tarpeen suunnitella hoitotoimia suunnitelmakaudelle. Metsiköiden hoitotarpeen tunnistaminen ja oikein ajoitetut sekä mitoitetut hoitotoimet ovat taajamametsien säilyvyyden kannalta tärkeä tiedostaa. Hoitotoimenpiteissä jätetään vanhoja hyväkuntoisia puita sekä mahdollisuuksien mukaan turvallista lahopuuta sekä tiheikköjä antamaan suojaa metsään ja ohjaamaan alueen kulutusta ulkoilureiteille, kävelyteille ja vakiintuneille poluille.

Monikonpuro on otettu huomioon tässä suunnitelmassa niiltä osin kuin se kulkee kaupungin hallinnoimien viheralueiden läpi. Virtaveden reunoille jätetään käsittelemättömät suojavyöhykkeet, mikäli sitä reunustavissa metsissä on tarve suorittaa hoitotoimia. Monikonpuron luonnonsuojelualue Lintuvaarassa on myös otettu huomioon siihen rajautuvilla alueilla. Luonnonsuojelualueelle ominaisia piirteitä pyritään ylläpitämään myös sitä reunustavilla suojelemattomilla alueilla.

Espoon kaupunkiorganisaatiossa toimitaan yhteistyössä, mutta esimerkiksi ulkoilureittien suunnittelua ja tienpiennarten niittoa ohjaavat omat tavoitteensa, joiden mukaan asianomaiset toimialat töitään suunnittelevat ja suorittavat. Tähän suunnitelmaan kuuluvien metsien ja niittyjen hoidon toimintamallin mukaiset tavoitteet ovat monipuolisten ekosysteemipalveluiden ylläpito, lajiston monimuotoisuuden turvaaminen, kasvuympäristössä tapahtuvien muutosten kestokyvyn vahvistaminen metsissä, maisemien hoito niiden ominaispiirteitä vahvistaen sekä metsien ja niittyjen hoidon prosessien vuorovaikutteisuus.