Ilveskannan levittäytyminen, suuruus ja kannanarviointi

"Kotikunnastasi kirjattuja ilveshavaintoja voi selvittää riistahavainnot.fi osoitteesta. Tunnetko kotikuntasi ilvestilanteen? Mikä olisi paras tiedonjakokanava?"

Tunnen tilanteen. Paras tiedonjakokanava on Luonnonvarakeskus.

"Miten ilveskannanhoitoa tulisi kehittää?"

Antaa kehittyä luonnollisesti. Ilves pitää jänis- ja kauriskantoja terveinä ja terveellä pohjalla (eikä hävitä niitä loppuun, kuten usein väitetään).

"Onko hyväksyttävää, että ilveksiä liikkuu myös tiheimmin asutuilla seuduilla?"

On. Häirikköyksilöt, joista aiheutuu aineellista vahinkoa ihmiselle, on syytä poistaa - mutta irtaimen kissan saalistaminen ei kuulu tähän vahinkoryhmään. Ilveksen jälki pihassa ei ole yhtä kuin häirikköyksilö - petoeläin välttelee ihmisen kohtaamista ja erityisen hyvin sen tekevät suurpedot.

"Ilveskannan arvioinnissa keskeisessä asemassa ovat paikallisten suurpetoyhdyshenkilöiden kirjaamat havainnot ilveksistä. Tulisiko ilveskantatietoa kerätä myös jollain muulla tapaa, miten?

Suurpetoyhdyshenkilöt ovat monesti metsästäjiä, ja silloin on pukki kaalimaan vartijana. Mitä suurempi kannanarvio saadaan, sitä enemmän ministeriö myöntää poikkeuslupia tähän harmittomaan lajiin. Lintuharrastajilla, joita on yli kymmenen kertaa vähemmän kuin metsästäjiä, harvinaisten lajien havaintoja hyväksyvät harvinaisuustoimikunnat: suurpetohavaintojen hyväksymiskynnys on paljon löyhempää. Ilveslaskennan suorittaminen on työlästä, ja kun sen tarkoituksena on tappolupien lisääminen lajille jonka lihaa riistaväki ei edes käytä, näin runsaaseen lajiin ei kannata käyttää niin paljon paukkuja. Tärkeää on huolehtia riistatutkimuksen korkeasta tasosta, ja luonnontuntemuksen levittämisestä metsästäjien pariin (mitä RKTL tekikin hyvin). Riittää, että todelliset häirikköyksilöt metsästetään.