Ilves haittaa ja vahinkoa tuottavana eläimenä

Ilves tuottaa vahinkoa hämmästyttävän harvoin.

"Ilvekset aiheuttavat vahinkoja, joita valtio korvaa. Ilveksen aiheuttamista vahingoista suurimmat kohdistuvat porotaloudelle. Poronhoitoalueen ulkopuolella vahingot ovat huomattavasti vähäisempiä ja ne kohdistuvat usein yksittäisinä tapauksina esim. turkis- ja lammastaloutta harjoittaviin tiloihin. Minkälaisella toimintakynnyksellä ja miten ilveksen aiheuttamiin vahinkoihin ja ongelmiin tulisi puuttua?"

Kynnyksen tulisi olla korkea ja perustua vain pihalla tai aidatulla laitumella tapahtuvaan vahinkoon. Aidatulla laitumella en tarkoita Lappia rajaavaa poroaitaa. Porot ovat Lapin teillä vaarallisempia kuin petoeläimet.

"Ilvekset käyttävät hyväkseen riistanruokintapaikkoja ja usein niiden lähettyviltä löytyy ilveksen tappamia metsäkauriin ja valkohäntäpeuran raatoja. Tämä merkitsee usein riistanhoitotyön valumista hukkaan. Onko harmistuminen ilveksen opitusta saalistuskäyttäytymisestä oikeutettua?"

Tämä riistanhoito ei ole "työtä", se on harrastus siinä missä linturuokintakin. Jokainen ymmärtää, että eläimet kernaasti tulevat talvella sinne, mistä saa helposti ravintoa - oli kyse talitiaisesta, varpushaukasta, metsäkauriista, ilveksestä tai sudesta. Ilves on ollut saaliin perässä vaeltava petoeläin aina, ei se uutta ole oppinut, kuten Riistakeskus tässä väittää. Luonnonvarainen eläin pärjää luonnossa ilman ruokintaa. Hirvieläinten metsästysluvat tulee suhteuttaa luonnonvaroihin, joita luontaisesti verottavat myös suurpedot, koska kenenkään elanto ei enää ole metsäkauriista tai valkohäntäpeurasta kiinni.