Käytännössä kaikkiin taloyhtiössä tehtäviin korjaushankkeisiin liittyvä asbestikartoitus, sen kustannusten jakautuminen oikeudenmukaisesti, aikatauluhidaste ja analyysipalveluyiden ruuhkautuminen.

Testi1

Outo tulkinta kuntien itsemääräämisoikeudesta: kuntien tulee itse saada määritellä mm. millaisen pysyvän tunnisteen antavat maankäyttöpäätöksille, käyttävätkö standardeja ratkaisuja vai eivät. Ei olisi saatu rautatietäkään toimimaan, jos jokainen kunta olisi itse määritellyt alueellaan kätettävän raideleveyden.

Toimin palotarkastajana. Vaikka valvon vain pelastuslakia, puuhailen kuitenkin käytännössä myös esim. rakennusmääräysten kanssa.

1. Havaintoni mukaan mikä tahansa säädös tai normi toimii hidasteena ja esteenä, jos sen käyttö ja soveltaminen kangertelee. Muutosehdotus: Hyödynnetään digitalisaation työkaluja ja havainnollistetaan rakennusmääräysten soveltamismahdollisuudet nykyistä paremmin.

2. Säädöksiä kannattaa keventää, on kuitenkin kohtuullista auttaa asiakkaita siten, että he eivät tee kevennyksiä omaa oksaa sahaten - lakiminimi ei ole tälläkään hetkellä turvallisuuden / bisneksen jatkuvuuden kannalta optimi - kevennettynä vielä vähemmän. Käytetään digitaalisia työkaluja ja annetaan asiakkaille paremmat eväät itse päättää ratkaisuidensa kerrannaisvaikutukset. "Säilytän tässä tilassa bisneksemme kannalta oleellisia tietoja. Saan tehdä tämän tilan niin, että se on yhteistä palo-osastoa muun tilan kanssa. Vaan bisneksen jatkuvuuden turvaamiseksi teen tilan omaksi palo-osastokseen."

3. Prosesseja hidastaa viranomaisvalvonnan tietojärjestelmien heikko keskenään juttelu. Jos poistamme kaiken turhan työn, saamme hommat nopeammalla syklillä läpi - tai kykenemme keskittymään oikeisiin ongelmiin nykyistä paremmin.

4. Päällekkäinen viranomaisvalvonta hidastaa. Kyse ei ole pelkästään digitalisointitarpeesta, vaan lähinnä työnjaosta.

5. Neuvontaa ja ohjausta voi digitalisaation avulla kehittää roimasti. Tällä hetkellä viranomaisneuvonnalla on esim. palveluajat. Ei noihin palvelunumeroihin pääse läpi silloin, kun on itsellä aikaa.

Verottajan rakennustietojen avaamisen estää laki verotietojen julkisuudesta. Ao. laki koskee verovelvollisen verotustietoja, eikä suoranaisesti estä rakennustietojen jakamista. Vero kuitenkin tulkitsee lakia niin, että tietoja ei voida avata. Vero toimittaa tiedot kerran vuodessa massa-ajona kunnille, mutta kuntien kokemusten mukaan sellaisessa muodossa, ettei millään kunnalla ole mahdollisuutta lähteä niistä viemään ajantasaistuksia kunnan ylläpitämään rakennustietoon. Uudistetussa verolainsäädännössä säädettiin tästä tiedonannosta verolta kuntiin, mutta valtakunnallinen päärekisteri RHR, john kunnatkin toimittavat rakennustietojen ydintietoa, jätettiin ulkopuolelle. Vero tarkistuttaa vuosittain kiinteistön omistajalla tietojen ajantasaisuuden ja toimii siis jo nyt periaatteella, että kiinteistön omistaja vastaa kiinteistöä koskevien tietojen oikeellisuudesta. Sama periaate on kirjattu Asunto-osakerekisterin kehittämisperiaatteeksi. Omistajan tarkistamat rakennustiedot eivät siis tosiasiallisesti välity rakennustietoa ylläpitäviin viranomaisiin eikä tiedon rakenne ole yhdenmukainen perusrekisterien rakenteen kanssa. Rakentaminen on Suomessa julkista toimintaa, ts. rakennuslupatiedot ovat kenen tahansa saatavissa ja tietojen arkistointiluokka taitaa olla 'ikuisesti säilytettävät'. Rakennuksen käytön aikaisten muutosten, luvanvaraisten ja ei-luvanvaraisten, saaminen liitetyksi alkuperäiseen lupatietoon on ollut vaikeaa. Verolla nämä tiedot ovat tuoreimmass hallussa, mutta tulkittuna osaksi verovelvollisen ja verotustapahtuman tietoja niin, ettei niitä voi avata. Kehittämisehdotus: VERO tunnistaa rakentamisen tietojen lähätökohtaisen julkisuuden ja irtikytkee rakennuksia koskevan tiedon omistajan/verovelvollisen verotusprosessitiedoista, kirjaa metatiedot ja avaa datan käytettäväksi osana rakennetun ympäristön ydintietoa. Tiedontarvitsijat voivat tarpeidensa mukaan hakea eri 'tiedonmurusia' joko kuntapohjaisen palvelun kautta, Liiteristä, raakadatana VEROlta KaPAn kautta tai esim. valtion RHR:n käyttöliittymän kautta.

DATAPERUSTEINEN LAINSÄÄDÄNTÖ

Nykyisestä Kira -alan lainsäädännöstä voi tulla Suomen digitalisaation hidastava tai jopa osittain estävä tekijä. Jos halutaan saada iso vaikutus lainsäädäntöön pitäisi ottaa kokonaan toisenlainen ja nykyaikainen näkökanta. Jos lainsäädännön kehittämiseen otettaisiin dataperusteinen lähtökohta, voitaisiin poistaa paljon turhia säädöksiä ja normeja. Perusideana on että, se mikä voidaan datan avulla todeta ei tarvitse ei säädetä monimutkaisella tavalla ja kaikkia mahdollisia porsaanreikiä välttäen. Keskitytään lain "tavoitteen" kuvaamiseen ja seuraamuksiin jos rikkoo. Hyvänä esimerkkinä on rakennusalan viranomaisraportointi. Sen sijaan että lähetetään monimutkaisia raportteja voitaisiin kuvata mitä tietoa pitää mahdollistaa viranomaisen saataville ja antaa viranomaisille pääsyn dataan rajapintoja käyttäen.

Nykyinen RS-prosessi on toinen esimerkki lainsäädännöstä inkä voisi dataperusteisesti muuttaa. Jos sovitaan mikä on tietomalli millä Vakuuksia haetaan ja myönnetään koko prosessia voidaan automatisoida aina tietojen keräämisestä, seurantaa ja vakuuksien vapauttamiseen asti.

Dataperusteisen lainsäädännön yksi etu olisi, että muutoksen läpimeno nopeutuisi ja vaikutus parantuisi kun ei tarvita niin paljon henkilöresursseja lainsäädännön valvomiseksi. Esimerkiksi suurin osa tilaajavastuulain valvomisesta voitaisiin automatisoida.

Yhteenvetona todettakoon, että yksittäisten säädösten ja normien tarkastaminen ja muuttaminen tulee olemaan liian hidasta nykyistä kehitysvauhtia huomioiden. Tarvitaan erilainen lähestyistapa Kira -alan lainsäädäntöön jotta varmistetaan tulevaisuuden ketteryys. Dataperusteinen lainsäädäntö voisi tarjota tähän tarvittavan uuden lähestymistavan.

Rakennuslupien paperimuodot ja originaaliallekirjoitukset sekä koko mukana toimivien instanssien ruljanssi, joka voitaisiin hoitaa kokonaan (ja jossakin kai hoidetaankin) verkkojen kautta.

Keskeistä on juuri säätää lailla ympäristöhallinnon toimialan yhteentoimivuudesta. Aiemmin on esitetty ajatuksia, että mm. kaavat eivät olisi lainvoimaisia, jollei niitä julkaista avoimissa rajapinnoissa tai vastaava asia koskien lupapäätöksiä. Samoin ollaan käynnistetty lainsäädännöllinen työ yhden luukun lupaperiaattesta. Tällaisen AITO toimiminen vaatii toimivia avoimia rajapintoja mm. kuntien lupakäsittelytietojärjestelmiin kuin myös valtion hallinnon asianhallintajärjestelmiin. Nämä avaukset ovat loistavia ajatuksia, mutta lainsäädännön pahin sudenkuoppa lienee siinä, ettei säädöksissä ole määrätty, kuka vastaa yhtentoimivuuden kuvauksien laadinnasta, ylläpidosta, julkaisusta, jolla mallilla ylläkuvatut esimerkitkin toteutuisivat. Nyt yhteentoimivuustyö, kuten kiradigi-hankekin, on määräajan kestävien projektien tai hankkeiden varassa. Tämä ei ole kestävä tie. Tosin erittäin hyvä ja välttämätön alkusysäys jatkuvalle työlle. Lainsäädännöllisesti on tärkeää varmistaa yhteentoimivuuden hallittu kehittäminen. On löydettävä vastaukset kysymyksiin, kuka tekee?, kenen vastuulla työ minkäkin yhteentoimivuuden teeman osalta on? mitä tekee? missä tekee? Ketä työhön osallistuu? Riitävän nopea vaste? Synkroni lainsäädännön kehittymiseen? Synkroni operatiivisen toiminnan tarpeisiin? Osoittamalla yhteentoimivuustyö lainsäädännössä tietyn toimijan/toimijoiden tehtäväksi, tulee samalla järjestää asialle jatkuva rahoitus valtion budjetista. Tai muunlainen hallinnon yhteisrahoitus. On tunnistettava, että joku yhteentoimivuus työ on kuntien sisäistä tai välistä, joku kuntien ja valtion välistä, joku hallinnon ja yritysten välistä, joku vain yritysten välistä. Mikä on se foorumi tai foorumit, jotka tätä työtä tekevät minkäkin teeman tai vastuualueen osalta.

Hankintalaki, kaupungin hidas byrokratia, kaupungin kankeat järjestelmät ja uusien järjestelmien hankkimisen vaikeus ja hitaus.

Yhden luukun lupaperiaate pitää kirjata lainsäädäntöön. Nyt YM:ssä on lähdetty lähinnä ympäristösuojelun näkökulmasta edistämään yhden luukun periaatetta ja saatetaan sivuta kaavoitusta, YVAA ja rakennusvalvontaa. Kyllä tarkastelun pitää olla siilot räjäyttävämpää. Asiakas (yritys tai kansalainen) hakee lupaa hankkeelle, joka voi sisältää monia eri lupia. Kyllä meidän on pystyttävä räjäyttämään koko hakemusajattelu niin, että yhdellä hakemuksella ja yksillä asiakirjoilla hakemus "valuu" usealle eri viranomaiselle käsiteltäväksi. Päätöksiä voi olla monia osa kunnista ja osa valtiolta, jopa yrityksiltä (kts. esim. tapahtuman luvan cramex). Räjäyttämisen perusta pitää olla hyvä ympäristöhallinnon IT-hallintamalli, hyvin suunnitellut yhteentoimivuudet (avoimet rajapinnat) eri organisaatioiden tietojärjestelmiin. VRK:n KAPA tuottaa jo muita välttämättömiä palveluita hyvällä tahdilla. Tähän junaan on lähdettävä mukaan. Jo nyt YM:n sivuilla olevista "Yhden luukun käynnistystilaisuuden" esityksistä on tunnistettavissa, että kaikki luennoitsijat eivät ymmärtäneet, mitä tarkoittaa yhden luukun asiointipalvelu. Se ei ole yksi luukku joka viranomaiselle, vaan se on yksi luukku - "asiointipalvelu" lupien hakijalle = hallinnon asiakas. Tällainen yhden luukun malli on kirjattava lakiin yksiselitteisesti. Samoin on kirjattava, kuka sen vaatimat avoimet rajapinnat huolehtii ja jatkossa hoitaa.