Pienen maan ja sen resurssien edellyttämä realismi ja konkretia (=fokus).

Konkreettiset käsitteet ja toimenpiteet. Suuri osa visiodokumentista on kontemplatiivista ja/tai kulunutta trendikäsitteistöä.

Visiossa ei ole konkretiaa. Se on suunnilleen samaa kuin jonkun tavoite olla julkkis, ilman mitään ajatusta siitä, minkä asian perusteella. Pieni maa joutuu tekemään valintoja, missä se haluaa huipulle, kaikessa pätemiseen eivät rahat ja resurssit riitä.

Kuten ao. vastauksissa jo ilmaistaan: on tunnistettava tavoiteltavat ydinasiat, kaikenkattavan hienon maalailun sijaan. Esimerkiksi: Suomen kilpailukyky perustuu toimivaan julkiseen sektoriin, joka toimii JÄRKEVÄSTI markkinatoimijoiden kumppanina: kaikkea hyvää ei saada pelkästään yksityistämällä julkista sektoria.

Luonnontieteellisen peruskoulutuksen tason parantaminen tuntimääriä lisäämällä ja opetussuunnitelmaa muuttamalla. Luonnontieteiden osaaminen ei kehity ylioppilaskoetta muuttamalla.

tarkennus millä alueilla. Emme varmasti kykene olemaan paras kaikessa. Millä sektoreilla, missä tutkimusalueilla?

Oletan, että innovaatio toimii tässä kattokäsitteenä ja pitää sisällään myös tutkimusjärjestelmän. Korkean osaamisen innovaatioita ei synny, jos tutkimusperusta ei ole kunnossa.

Kuinka työllistetään ne tutkimusryhmät jotka oikeasti toteuttavat tämän projektin? Onko visio vain keskustelua muutaman ihmisen kesken ja varsinaiset uudistusten toteuttajat ovat lopulta niitä jotka jo nyt uurastavat viimeisillä voimillaan eri virastoissa ja oppilaitoksissa? Voisitteko jo nyt palkata toteuttajaryhmiä jolloin visio oikeasti loisi työpaikkoja?

Ehdotan: Suomi on tasa-arvoisin ja osaavin innovaatio- ja kokeiluympäristö

Miten Suomen koulutuksesta saadaan maailman parasta. Peruskoulupohja ei riitä tutkimuksen tekoon. Myös yliopistoista ja korkeakouluista valmistuvien osaaminen kuntoon.