Kohta 7. ehdottomasti,mutta myös kohta 6,-mene sinne missä tarve on- ajattelua,jalkautuvia päihdetyöntekijöitä joilla matkassa esim. ruiskuja yms...tarvittavai papereita..päihdetyö on saatava sinne missä käyttäjät ovat,eikä niin että heidät velvoitetaan tulemaan pakolla,se ei toimi,kuten rankaiseminen sakoilla!!!!

Ensinnäkin päihdepuolelta mt-puolelle ja takaisin pompottelu on loputtava! Älkää syyllistäkö, sitä alkaa ihminen äkkiä salaamaan ongelmia/välttämään käyntejä, kun pelkää tulevansa tuomituksi. Kaksoisdiagnoosista kärsiviä tulisi osata hoitaa nykyistä paljon paremmin.

Päihdeongelmia ja mielenterveysongelmia on hoidettava SAMANAIKAISESTI. Ei saa pomputella asiakasta luukulta toiselle. Sote-palveluissa on oltava sekä päihdetyön että mielenterveystyön kokemusasiantuntijoita. Tekemässä hyvää hoitotyötä yhteistyössä ammattilaisten (lääkärit ja hoitajat) kanssa asiakkaan parhaaksi.

Usein olen kohdannut haasteita juuri kotiinvietävän työskentelyn riittävyydessä. Noissa ehdotuksissa ei ainakaan mitenkään erityisesti korostettu hoitomuotojen joustavuutta ja asiakaskeskeisyyttä, eli sitä, mikä toimii kenenkin kanssa. Myös kiinni pitäminen voisi korostua, eli jos mielenterveysongelmia on tunnistettu tai diagnosoitu, voi asiakkaan pitkäjänteisen työskentelyn edellytykset olla heikot. Palvelujärjestelmässä tällainen hoitoon sitoutumaton jätetään selviämään yksin. Miten palvelujärjestelmä vastaisi paremmin siitä, että asiakkaista pidetään kiinni, ollaan pitkäjänteisiä ja joustavia miettimään, mikä toimii? Aktiivinen kotiinvietävä työ voi myös auttaa leimaantumisen pelon hallinnassa. Kynnyksen madaltaminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja tuen tarjoamisen varhaistamista. Mitä aikaisemmin tukea saa, sitä yöeisempää tuen saaminen on ja sitäå matalampi kynnys olisi hakea ajoissa apua.

bentsot, lyricat ja kipulääkkeet... otetaan potilaalta pois jos hän kertoo päihdeongelmastaan, siksi monikaan ei kerro. Ne lääkkeet pitäisi saada pitää vaikka onkin päihdeongelmainen

Työntekijöiden asenteeseen vaikuttaminen on iso osa onnistunutta avun saantia. Miten tavoittaa pitkään alalla toimineet työntekijät ja onnistua läpäisemään kyynisyyden kuori? Etenkin päihdepalveluissa on huomattava työntekijöiden asenne kohtaamiaan asiakkaita kohtaan. Palveluihin hakeutumisen kynnys kasvaa jokaisen negativiisen kommentin kuulemisen jälkeen. Työntekijöiden kouluttamiseen tulisi ohjata enemmän resursseja, niin, että koulutuksii eivät hakeudu vain ne, joita aihe kiinnostaa.
Tärkeintä on saada myös näkyväksi ihmisen huono kokemus, mistä se johtuu ja mitä asialle voi organisaatiossa tehdä.

Tietouttu päihde- ja mielenterveysongelmista on lisättävä kansantajuisesti ja pyrittävä aktiivisesti poistamaan ennakkoluuloja ja lisättävä matalan kynnyksen toimipisteitä, jopa niin, että asiointi voi alkuun tapahtua nimettömästi. Myös läheisten avun- ja tuen saantia on helpotettava. Kolmannen sektorin harteilla on paljon, kun kunnat eivät vastaa tarpeeseen.

Jos/kun joissain tapauksissa ihminen (asiakas,potilas,avuntarvitsija) ei jostain syystä pääse kotoa lainkaan saati saisi tietoa palveluista jos ei ole nettiä,tule lehteä,saa mitenkään tarvitsemaansa tietoa koska jostain syystä ei voi,pysty,kykene soittamaan minnekään.Vaihtoedoksi jää oman käden kautta lähteminen tai hyvässä lykyssä jonkun apu,ehkä naapurin,kaverin tms.Kotikäyntejä lisättävä paljon,jos niitä edes tehdään enää.Kaikki on tehty joillekin niin vaikeaksi ja joillekin niin helpoksi.Eli kuka elää mitenkin ja syrjäytyy mistäkin syystä tässä ei-live-maailmassa jossa suurin osa elää virtuaalisesti.Ei olisi ihme jos tulevaisuudessa alkaisi löytyä muumioituneita kotiinsa kuolleita aikoinaa avuntarvitsijoita.
Vain saman kokenut voi ymmärtää toista saman kokenutta.Ei siis ihme jos turhauttaa käydä missä tahansa vastaanotolla jos vastassa on elämän nurjempaa puolta kokematon joka vaikka kuin yrittää ymmärtää,kyllähän teennäisen ja teeskentelyn tunnistaa heti kuin väärän rahan.Miksi on niin vaikeaa olla aito,avoin,suora,rehellinen,oma itsensä???

- Tukihenkilöiden lisääminen voisi auttaa. Voisi tuntua potilaasta helpommalta, että joku on mukana, kun lähtee puhumaan psykologille tai lääkärille. Henkinen tukihenkilö pariksi tunniksi viikossa. Kun tarvitsee tukea asioiden hoitamiseen ja muuten olisi stressaavaa ja uvuuttavaa sairaalle. - Tukipuhelimet ja muut eivät toimi niille ihmisille, joita ahdistaa soittaa. Heidän täytyy olla erityisen virkeä ja selkeä olo, että energia riittää stressaamaan siitä, mitä pitäisi sanoa puhelimessa. Sellaisella hetkellä, kun sitä kipeimmin tarvitsee, niin siihen ei riitä energiaa. Lisää vaihtoehtoja sille. - Terapiaan hakeutuminen on myös hidasta ja vaikeaa. - On monta syytä, miksi ihmisiltä menee luottamus hoitoon. Ihmiset kyllästyvät moniin lääkekokeiluihin ja lääkkeiden haittoihin. - Myös diagnoosista voi olla enemmän haittaa. Esimerkiksi on yleistä, että ihminen joka menee hakemaan hoitoa fyysiseen kipuun saa kuulla epäilyjä siitä, onko hän luulosairas. Tämän jälkeen hän ei voi luottaa enää hoitoon. - Mielestäni tarvitaan enemmän harrastusryhmiä, joissa ei tarvitse olla hyvä ja suorittaa. Voisi mennä mukaan, vaikka ei jaksa tai osaa kaikkea. Tämä suorituskeskeisyys ja että harrastuksistakin täytyy stressata saa masentuneet ja uupuneet vetäytymään pois harrastuksista, jotka ennen kiinnostivat. On vaikea löytää rentoja harrastuksia, minne voi vain mennä mukaan. Väsyneet vetäytyvät ja jättäytyvät pois. - Koulujen lisäksi harrastuspaikoille ehkä työpaikoillekin pitäisi lisätä julisteita ja muuta materiaalia, missä neuvotaan mistä voi saada apua. - Häpeäleimojen vähentämiseksi mediaihmisille koulutusta siitä, miten kirjoitella mt asioista asiallisesti. Myös terveyden huollolle koulutusta siihen, miten kohdata ihmisiä niin että he uskaltaisivat hakea apua uudestaankin. Vanhemmille myös koulutusta siihen. - Kouluissa pitäisi puuttua koulukiusaamiseen ajoissa ennen kuin se johtaa masennukseen ja muuhun. Heti, kun kiusaaminen on tullut ilmi, kiusatulle pitää tarjota terapiaa ja pitkään henkistä tukea, kiusaajat myös tarvitsevat apua, he kiusaavat, koska he voivat pahoin. - Kouluihin on ilmeisesti lisätty tunnetaitojen opetusta, mikä tulee vähentämään kiusaamista ja masentumista. Kun lapsi tietää mitä tehdä esim suuttumukselle tai kateuden tunteelle, ei synny tarvetta tuhota toisen omaa, rikkoa tai mustamaalata toista tai varastaa. Tunteiden tunnistamisen oppiminen ja tunteiden käsittely auttaa myös lasta selviämään tunteidensa kanssa. Myös tunnistamaan, milloin tarvitsee apua. Mt ongelmien ehkäisy alkaa lapsuudesta. - Ennen nämä asiat on hoidettu niin, että sallitaan kiusaamisen jatkua läpi koulun ja syyllistetään masentumisesta ja haukutaan laiskaksi. Lasten vanhemmille myös tietoa siitä, milloin lapsi tarvitsee apua. - Ennen on odotettu, että ihminen sairastuu ensin ja sitten vasta saa hoitoa, nykyään onneksi enemmän alkaa olla ennalta ehkäisyä. - Mt palveluja pitäisi kehittää ennen kuin leikkaa niistä. - Kouluissa koulupsykologi useampana päivänä. Oppilaat ei luota häneen, jos hän vain käy siellä harvakseltaan.

Hyviä ehdotuksia. Erityisesti lisättävä vaikeasti tavoitettavien ja usein "hoitoon sitoutumattomaksi" asiakkaiksi leimattujen auttamista arkea helpottavalla palkitsemisella. Ihmiset eivät ole tahallaan tai kiusallaan vaikeita. Ongelmat ovat suuret. Päihde-ja mielenterveys (ahdistus paniikkioireiset erityisesti) ongelmista kärsivien hoito niin että molemmat asiat tulee hoidetuksi. Sietokykyä retkahduksiin lisättävä työntekijöillä ja lääkäreillä eikä asiakasta saa hylätä sen takia lääkehoidon tai palvelun ulkopuolelle. Jalkautuvia päihdetyöntekijöitä sosiaalialan ammattilaisia, ohjaajia kentälle ja päätöksenteon paikalle. PItkäaikaisia työtekijä-asiakassuhteita vaalittava, koska silloin on asiakas jonku tahon tuntema ja ohjattavuus helpottuu.

Koulun henkilökunnalla olisi oiva tilaisuus puuttua jo varhaisessa vaiheessa nuorten asenteisiin päihteistä ja mielenterveydestä. Samoin puuttua jo orastaviin päihdekäyttöihin tai huomata oppilaan muutos esim mielenterveyden osalta. Kouluihin tarvitaan enemmän rohkeutta puuttua asioihin. Samoin koulutusta, että puuttuminen kuuluu heille jokaiselle. Ei voida vaan ummistaa silmät ja ajatella, että kun en puutu pääsen vähemmällä.
Mielenterveys- ja päihdehoitoa pitäisi saada samasta osoitteesta. Suurimmalla osalla päihteiden käyttäjistä on jonkinnäköinen päihdeongelma. Hoitaville tahoille koulutusta ja asenne muokkausta. Monesti työntekijöiden oma suhtautuminen vaikeuttaa mielenterveys- ja päihdeasiakkaan palvelua. Syyllistetään edelleen ja oletetaan asioita.