Yrityksille tulee tehdä kierrätysvelvollisuus. Rakentamisen, teollisuuden ja kaupanalan (jne.) jätteet tulee kierrättää ja käyttää uudelleen. Itse työskentelen kaupassa ja meillä menee erilaista muovia ihan polttokelposeen satakunta kiloa viikossa, kun ei ole kierrätysastiaa. Kierrätysastiaa ei ole, kun ei ole pakko. Valtiovallan tuleekin ottaa aktiivisempi rooli.

Kaatopaikkoja tms. tulee harkinnan mukaan käyttää malmikaivosten tapaan. Kaivoslupien myöntämisessä koskemattomaan maahan voisi olla nihkeä ja painostaa yrityksiä hankkimaan mineraalinsa tehostamalla kierrätystä - esim. tietotekniikan kierrätys on ihan olematonta, ja niissä on kumminkin paljon arvokkaita metalleja.

Uusiutuviin tulisi panostaa esim. tekemällä kerrostaloyhtiöiden energiaratkaisut helpommiksi aurinkopaneeleiden ja pienten tuulivoimaloiden osalta.

Uusien tuotteiden suunnittelussa mahdollisimman hyvin eriteltävinä ainesosina uudelleen tuotantoon meneviksi. Opas kierrätyskelpoisen muovipakkauksen suunnitteluun kertoo paljon tilanteesta. Uusioraaka-aineen mahdollisimman kevyessä jalostuksessa takaisin tuotantoon -vai voisiko osan käyttää sellaisenaan pienin parannuksin. Logistiikassa muun muassa. Yritysten välisessä verkostoitumisessa. Miten saadaan uusioitu raaka-aine mahdollisimman vähillä kuljetuksen päästöillä mahdollisimman lähellä sijaitsevalle käyttäjälle?

Liikenteen osalta vaihtoehtoisia, toimivia ratkaisuja on hyvä kehittää eteenpäin, ja tarjota kustannustehokasta ajelua hyvin sujuvassa tienkäytössä. Teollisuuden tuottamille jätteille parempaa suunnittelua ja kannustavuutta lajitteluun, materiaalien jälleenmyyntiin ja uusiokäyttöön. Kestävän kehityksen määrittelemät materiaalit jo tuotantovaiheeseen ja tuotteiden elinkaaren hallinta tietoiseksi osaksi myös tuotedokumentaatiota.

Jokaisen rautatieaseman ja liityntäpysäköintialueen yhteyteen parhaille paikoille yhteiskäyttöautojen pysäköintipaikkoja. Näitä lisää sitä mukaa kun paikat täyttyy.

Tuotteiden ja materiaalien digitaalinen tunnistaminen pitää tehdä mahdolliseksi ja niitä koskeva tiedonkeruu mahdolliseksi. Tulee luoda alustojen ja shköisen kaupan tarvitsemat tietomallit ja rajapinnat sekä totetuttaa referenssialustat eri sovellusalueille.

Suuret teollisuuslaitokset tulee laittaa viimeinkin jäteveron piiriin. Ei poikkeuslupia ja takaisinmaksuja. Keinot on kierrätykseen mutta odotetaan vain, että se olisi kannattavaa. Jätevero tekee siitä kannattavaa. Eli ei pelkoa yritysten kannattavuudesta, eivät ne ala maksaa veroa vaan alkavat kierrättää jätteensä. Näin on tapahtunut Euroopassa muuallakin.

Raaka-aineiden osalta täytyy ottaa ryhtiliike ja nostaa vaatimustasoa ympäristövaikutusten osalta entisestään. Haluaisin tulevaisuuden, jossa lapset nauravat sille että me jouduimme lajittelemaan kaiken, koska valmistimme asioita niin tyhmistä raaka-aineista.

Kuluttaja jäte on kierrättämiselle kaikkein haastavinta. Valmistuksessa pitäisi ottaa kierrätys erittäin vakavasti ja tavoitella elinkaariajattelua. Valmistuksessa käytännössä päätetään kierrättämisen helppous/vaikeus. Nostan esimerkin valmistuksesta. Muovin hyötykäytön suurin este on suuri määrä erilaisia muovilaatuja. Elintarvikepakkauksissa voitaisiin rajoittaa muovilaatujen käyttö vain muutamaan hyväksyttävään laatuun, jolloin niiden kierrättäminen helpottuisi. Lisäksi pantillisiin astioihin voitaisiin liittää uusia tuotteita, joiden muoto olisi sopiva nykyisiin laitteisiin. Tälläisiä voisivat olla esimerkiksi osa juoma,- kastike-, ja pesuainepakkaukset. Muita hyviä keinoja voisi olla vaikeimmin kierrätettävien pakkausten/tuotteiden haittaverotus.

Työpaikkoja pitäisi lisätä ja erota noista turhista sopimuksista

Innostavassa, toiveikkuutta herättävässä viestinnässä on parantamisen varaa. Vaikka tekemistä on valtavasti sekä lokaalissa että globaalissa mittakaavassa, jokainen meistä voi myös tehdä paljon, kunhan tietää millä on todella vaikutusta.
Tällaista toimintaan kutsuvaa sanomaa kaivataan.