-

Hoitosuunnitelmaa ei ole, tietoa uusista hoitotarvikkeita joutuu hakemaan itse, vaikea kokeilla eri vaihtoehtoja

Lääkäri kannustaa uusiin laitteisiin ja vanhempien toiveita kuunnellaan lapsen asioissa.

Koko hoitosuunnitelman käyttöönotto ja sen luominen osaksi hoitorutiinia ei vain tunnu tulevan tavaksi. Se asian jättäminen potilaan huoleksi ei voi olla oikea tapa. Itse hoitotarvikkeiden tarpeen arviointi myös kirjalliseen muotoon voisi kyllä luoda helppoja aineksia kaikenlaisille raporteille ja helpottaisi ehkä hoitokäyntien aikapulaa, kun jotakin olisi jo puolivalmiina esillä. Kaikkiaan diabeetikon omahoito tuntuu minusta turhan usein monenmoisten sääntöjen noudattamisen tarkkailulta, kun kuitenkin tavoite on itsenäinen, aktiivinen kansalainen, joka saa tarvitsemansa tuen ja avun diabeteksensa jokahetkiseen hoitoon. Pikkuisen uupuneena hoitaja-potilaana, joka luulee olevansa ihan tavallinen kansalainen. Sirkku

Hyvää: Esiin nostamani tarpeet on otettu huomioon
Huonoa: Kunta ei ole halukas kustantamaan täysimääräistä jatkuvaa verensokeriseurantaa

Hoitohenkilökunta on kertonut tarpeeni kun sairaus on havaittu. Onko tämä hoitosuunnitelma? Näillä nyt mennään

ei oo tehty

Hyvä ja luottamuksellinen suhde terveydenhuoltohenkilöstön kanssa. Uskon, että diabeteksen omaa hoitoa turvataan ja sitä kautta myös säästetään, kun välineissä ei tingitä.

Avannehoitajan avulla löytyi itselle sopivat avannetarvikkeet.

Hoitosuunnitelma laadittu toisessa kunnassa ja täytyy anoa ja perustella omalta kunnalta, että tarvikkeet saa, vaikka hoitavasta paikasta saa tähän lausunnon, niin joutuu silti odottamaan päätöstä. Onneksi kuitenkin lopulta positiivinen päätös ja tarvikkeiden saanti on nykyään vaivatonta omassa kunnassa.