Kaikkiin em. kysymyksiin vastausta voisi/tulisi hakea laaja-alaisesta ohjelmasta (hallitusohjelmakirjaus / valtioneuvoston periaatepäätös plus toteutusohjelma tmv.). Ohjelman tulisi koskea koko yhteisö- ja solidaarisuustaloutta. Nyt esim. hallitusohjelmassa on erilliset maininnat sote-palvelujärjestöistä, työllistävistä järjestöistä, yhteiskunnallisista yrityksistä ja osuuskunnista.

Pienissä kunnissa ei ole riittävästi sopivia työntekijöitä vaikka ne olisivat muuten otollisin maaperä yhteiskunnallisille yrityksille, sillä työllistämistoimet ja yrityskentän tarpeiden tuntemus on niissä tehokkainta.

Yhteiskunnallisen yrityksen merkki ei tuo lisää vaikuttavuutta, näkyvyyttä tms. Siksi, että koko käsite on tuntematon.

Vaatii sitoutumista
Kuvitellaan että palvelut olisivat lähes ilmaisia

Yhteiskunnallinen yritys sekoitetaan helposti sosiaaliseen yrittämiseen, mikä saattaa aiheuttaa asiakkaissa ja yhteistyökumppaneissa negatiivisia mielleyhtymiä (työntekijöiden pätevyyden tai työn laadun kyseenalaistaminen).

Yhteiskunnallisen yrityksen tavoitteet ja päämäärät tunnetaan huonosti. Yhteiskunnallisen yrityksen pitää voida palkata kaikkia vaikeasti työllistyviä, ei pelkästään osatyökykyisiä. Selkeästi tuotava esille , mikä on yhteiskunnallisen yrityksen yhteiskunnallinen vastuu. Toiminnan on perustuttava vahvasti arvopohjalle ja tämä on tuotava selvästi esille. Työntekijöistä tietty osa esim. 30 % on oltava osatyökykyisiä tai vaikeasti työllistyviä henkilöitä. Tämä mahdollistaa sen, että vain tietyn tyyppiset yritykset voivat olla yhteiskunnallisia yrityksiä. Työllisyyden hoito on päätavoite.

Kentän moninaisuuden kokoaminen samojen jaettujen tavoitteiden muodossa yhteen.

Kolmannella sektorilla (avustusvaroin) kehitetyt innovaatiot pitäisi pystyä helpommin skaalaamaan liiketoiminnan keinoin. Nyt hyvätkin ideat jäävät levittämättä.