• Kaikkiin em. kysymyksiin vastausta voisi/tulisi hakea laaja-alaisesta ohjelmasta (hallitusohjelmakirjaus / valtioneuvoston periaatepäätös plus toteutusohjelma tmv.). Ohjelman tulisi koskea koko yhteisö- ja solidaarisuustaloutta. Nyt esim. hallitusohjelmassa on erilliset maininnat sote-palvelujärjestöistä, työllistävistä järjestöistä, yhteiskunnallisista yrityksistä ja osuuskunnista.

  • Pienissä kunnissa ei ole riittävästi sopivia työntekijöitä vaikka ne olisivat muuten otollisin maaperä yhteiskunnallisille yrityksille, sillä työllistämistoimet ja yrityskentän tarpeiden tuntemus on niissä tehokkainta.

  • Yhteiskunnallisen yrityksen merkki ei tuo lisää vaikuttavuutta, näkyvyyttä tms. Siksi, että koko käsite on tuntematon.

  • Vaatii sitoutumista
    Kuvitellaan että palvelut olisivat lähes ilmaisia

  • Yhteiskunnallinen yritys sekoitetaan helposti sosiaaliseen yrittämiseen, mikä saattaa aiheuttaa asiakkaissa ja yhteistyökumppaneissa negatiivisia mielleyhtymiä (työntekijöiden pätevyyden tai työn laadun kyseenalaistaminen).

  • Yhteiskunnallisen yrityksen tavoitteet ja päämäärät tunnetaan huonosti. Yhteiskunnallisen yrityksen pitää voida palkata kaikkia vaikeasti työllistyviä, ei pelkästään osatyökykyisiä. Selkeästi tuotava esille , mikä on yhteiskunnallisen yrityksen yhteiskunnallinen vastuu. Toiminnan on perustuttava vahvasti arvopohjalle ja tämä on tuotava selvästi esille. Työntekijöistä tietty osa esim. 30 % on oltava osatyökykyisiä tai vaikeasti työllistyviä henkilöitä. Tämä mahdollistaa sen, että vain tietyn tyyppiset yritykset voivat olla yhteiskunnallisia yrityksiä. Työllisyyden hoito on päätavoite.

  • Kentän moninaisuuden kokoaminen samojen jaettujen tavoitteiden muodossa yhteen.

  • Kolmannella sektorilla (avustusvaroin) kehitetyt innovaatiot pitäisi pystyä helpommin skaalaamaan liiketoiminnan keinoin. Nyt hyvätkin ideat jäävät levittämättä.

    • «
    • 1
    • 2
    • »