Pitkän tähtäimen suunnittelu ja kehittäminen hyvin tärkeää yhteistyössä eri alueiden toimijoiden ja sidosryhmien kanssa. Nykyisellään toiminnan kehittämisen perspektiivi vaikuttaa ministeriötasolla hyvin lyhyeltä ja sirpaleiselta.

Kaiken yritystoiminnan tulisi siirtyä yhteiskunnallisen yrittäjyyden suuntaan, eli rakentamaan kestävämpää maailmaa myös tuleville sukupolville. Ekologisten ja sosiaalisten kriteerien tulee olla yhtä tärkeitä kuin taloudellinen kestävyys. Voitontavoittelu (voiton itsensä takia) ei ole enää ajankohtaista, sen sijaan tarvitsemme taloutta tarpeidemme tyydyttämiseen kestävästi.

Termejä, esim. yhteiskunnallinen yritys ja sosiaalinen yritys, tulee selventää ja niistä tulee tiedottaa. Onko mahdollista tutkia, miten jo olemassa olevan yrityksen voisi halutessaan muuttaa yhteiskunnalliseksi yritykseksi?

Ohjelman tulisi tarkastella koko yhteisö- ja solidaarisuustaloutta (yhteiskunnalliset yritykset, järjestöjen palvelutuotanto, pienet osuuskunnat, ehkä osa keskinäisistä yhtiöistä). Toimintasuunnitelman tulisi koskea laajasti eri ministeriöitä ja linjausten nousta valtioneuvostotasolle.

Tietoa yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä pitää jalkauttaa maakunnallisesti. Jokaiseen maakuntaan vastuutaho, esim. uusyrityskeskus tai yrittäjäjärjestö. Heille resursseja työhön, jotta viesti leviää kuntiin ja yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä kiinnostuneille. Konkreettisia esimerkkejä työn tueksi.

Ottakaa oppia hyvistä käytänteistä, joita on jo olemassa! Suorat yhteydet yhteiskunnallisiin yrityksiin.

Vastuullinen ja arkipäivässä kiinni oleva humaanijohtaminen on kaiken a ja o. Selkeät realistiset tavoitteet liiketoiminnan perustana. Tärkeää on, että yhteiskunnalliset yritykset toimivat avoimilla työmarkkinoilla kaikilla aloilla, ei pelkästään sosiaalialalla. Yhteiskunnallisilla yrityksillä on erityinen merkitys harvaanasutun maaseudun elinkelpoisuuden ylläpitämisessä. Tämä on otettava huomioon valmistelussa; matalat katteet ja pieni voitto antaa mahdollisuudet pienillekin yrityksille pärjätä kovassa kilpailussa. Yhteiskunnalliselle yrityksille pitää olla oma rekisteri, jota pidetään TEM:ssä ja johon paikallinen ELY tekee suosituksen rekisteriin hyväksyttäväksi. Tulevalla EU-kaudella rahoituksen osalta erityinen kiintiö yht.kunnallisten yritysten kehitystoimintaan.

Yhteiskunnallisilla ja sosiaalisilla yrityksillä on oma paikkansa yritysmaailmassa. Kaikkien yritysten/yrittäjien mielestä tärkeintä ei ole mahdollisimman suuri voitto, vaan se, mitä yrityksellä voidaan muuten saavuttaa: on se sitten ympäristöystävällisyys, vajaakuntoisten työllistäminen, erityisryhmille suunnatut palvelut tms. Kun julkisia hankintoja kilpailutetaan, olisi tärkeää, että myös yrityksen arvopohja näkyisi yhtenä painotettavana tekijänä hankintapäätöksissä eikä pelkästään halvin hinta. Tämä edellyttää hankintoja tekeviltä osaamista, mutta myös koulutusta (yhteiskunnallisille) yrityksille siitä, miten osallistua kilpailutuksiin ja tuoda omia vahvuuksia esiin. Aiheesta on syytä jatkaa koulutuksia eri toimijoille ja myös suurelle yleisölle. Mahdollisesti myös hankintalakia on syytä tarkastella uudelleen.

Pidetään huolta siitä, että yhteiskunnallisen yrittämisen moninaiset muodot ja myös eri alueiden yhteiskunnallisten yritysten tarpeet kuvastuvat selvitystyön lopputuloksissa.

Rahoitusmallien tarkastelu on kokonaisuuden kannalta kriittinen. Siinä tulisi huomioida tavat joilla 1) avustusrahalla tehdyt kokeilut/ hankkeet kyetään skaalaamaan, 2) sosiaaliset kriteerit saadaan laajemmin osaksi julkisia hankintoja ja 3) vaikuttavuusinvestoinnin periaatteita sovelletaan rahoitusmalleihin. Vaikuttavuuden johtamiseen ja todentamiseen tarvitaan yhteismitallisia arvioinnin malleja, esimerkiksi yhteiskunnallisen tarpeen määrittely on tärkeä lähtökohta osatyökykyisten työllistämisen interventioiden kohdentamiselle sekä myöhemmille vaikuttavuus- ja kustannus-hyöty- analyyseille.
Olemassaolevat hyvät käytännöt (niitä on paljon!) laajempaan jakoon ja monistukseen.