Aina parempi, mitä nopeammin päästöt saadaan laskuun. Hyvinvointiyhteiskunnan uhraamista ei kuitenkaan kannata tehdä hätiköidyillä ja yliampiuvilla tavoitteilla. Suomen on seurattava EU:n tavoitteita ollen kuitenkin kärjen tuntumassa. On tunnustettava, että Suomen vaikutus ilmastoon on pieni, jos lukuja tarkastellaan ainoastaan rajojen sisäpuolella.
Tavoitteissa on entistä paremmin huomioitava myös toimenpiteiden vaihtoehtoisvaikutukset. Me voimme esimerkiksi saada maakohtaisia päästövähennyksiä vaikka kieltämällä terästeollisuus kokonaan, mutta silloin teräs tuotetaan ilmastonäkökulmasta vielä pahemmin päästävissä laitoksissa. Tällaiseen viherpesuun emme saa sortua, vaan kaikkien toimien osalta on tutkittava, onko sillä oikeasti vaikutusta ilmastoon, vai pelkästään maataseeseen.
87,5 % är ett ambitiöst mål men inte tillräckligt, år 2050 bör vi ha som mål att vara klimatnegativa. Åtgärder saknas för att uppnå klimatneutralitet i tid.
Det måste finnas en trovärdig karta för att klara av målen till år 2035. Nu finns för få konkreta åtgärder. Det viktiga är att stimulansåtgärderna i samband med och efter Coronakrisen riktas in på förnyelsebara energikällor, och att man skapar incentiv för en klimatomställning genom att lätta på beskattning för t.ex miljövänliga bilar. Samtidigt bör ett slutdatum sättas för torvförbränning.
Fortum tukee Suomen kunnianhimoista pyrkimystä saavuttaa hiilineutraalisuus vuoteen 2035 mennessä ja hiilinegatiivisuus pian sen jälkeen. Pitkän aikavälin strategia on tärkeä työkalu tarkasteltaessa kansallista hiilineutraalisuustavoitetta sekä kasvihuonekaasupäästöjen ja -poistumien kehitystä vuoteen 2050 saakka.
Suomen päästöistä noin puolet on EU:n päästökauppajärjestelmän piirissä. EU:n pitkän aikavälin ilmastoneutraalisuustavoite sekä vuoden 2030 päästötavoitteen uudelleentarkastelu tulevat johtamaan päästökauppasektorin tavoitteen tiukentamiseen 2020-luvulla. Päästökaupan piirissä olevat Suomen päästöt tulevat näin ollen vähenemään yhteisen EU-tavoitteen mukaisesti. Kansallista vuoden 2050 päästövähennystavoitetta tarkasteltaessa päähuomion tulee kiinnittyä päästökaupan ulkopuolisten sektoreiden päästövähennyksiin. Tältä osin tavoite on mielestämme riittävän kunnianhimoinen, varsinkin kun hiilineutraalisuus on määrä saavuttaa jo 2035.
Fortum korostaa energia- ja ilmastopolitiikan pitkäjänteisyyttä ja ennustettavaa investointiympäristöä, jotta yritykset voivat suunnata liiketoimintaansa ja tehdä kauaskantoisia investointeja. Lainsäädännön ennakoimattomuus koetaan elinkeinoelämän piirissä tärkeimmäksi ilmastotoimia hidastavaksi tekijäksi. Tämä käy ilmi mm. tuoreesta Vaasan yliopiston InnoLabin ja e2-Tutkimuksen tekemästä 250 suurimmalle Suomessa toimivalle yritykselle kohdennetusta kyselystä. Energiayhtiöiden investoinnit ovat todella isoja ja pitkäjänteisiä, jolloin investoitaessa pitää tietää mitä on tulossa.
Strategia on laadittu kestämättömältä perustalta, tavoittelemaan EU:n 2050 hiilineutraaliutta, joka on 1.5 asteen tavoiteen saavuttamisen näkökulmasta kestämätön yhtälö kun CAN Europe on todennut: http://www.caneurope.org/docman/climate-energy-targets/3378-can-europe-position-on-long-term-targets/file Esitetyt päästövähennystavoitteet eivät ole riittäviä, eivät mahdollista kansallisen velvoitteen täyttöä osana Pariisin ilmastosopimusta, eivät turvaa universaalien ihmisoikeuksien toteutumista, eivätkä vastaa tutkimusta tai alan parhaita laskelmia. Ilmastopaneeli on esittänyt (https://www.ilmastopaneeli.fi/wp-content/uploads/2019/10/Finlands-globally-responsible-contribution_final.pdf) kattavat ja huolelliset laskelmat, joiden pohjalta välttämätön hiilineuraalius tulisi saavuttaa mahdollisimman pian 2030 jälkeen ja päästöt saada selvästi negatiivisiksi vuoteen 2040 mennessä. Myös samansuuntaisiin Sitran laskelmiin on viitattu myös aiemmissa kommenteissa Riippuen maankäytön nielujen kehityksestä Suomelle oikeudenmukainen päästövähennystavoite vuodelle 2050 olisi -130%.-156% vuoden 1990-tasosta. Lisäksi, kuten aina, strategian laadinnassa tulisi ottaa huomioon, että IPCC:n antaman päästövähennystavoitteen saavuttaminen antaa vain 66% todenäkköisyyden lämpenemisen rajaamiseksi 1.5 asteeseen, ja siksi myös tuontodennäköisyyden kasvattamiseksi on tehtävä kaikki käytössä olevat toimet.
Vuosisadan puoleen väliin mennessä globaalit päästöt on saatava nollaan. Hallituksen tavoitteen mukaan Suomen tulee olla hiilineutraali vuonna 2035, ja päästöjen nettonegatiiviset pian tämän jälkeen. Vuonna 2050 Suomen päästöjen tulee olla merkittävästi pienemmät kuin hiilinielut. Suomen ilmastopaneelin mukaan Suomen päästövähennystavoite vuodelle 2050 tulisi olla 110–130 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna. Näin voidaan saavuttaa 1,5 asteen tavoite.
Suomi on asettanut hiilineutraaliustavoitteen 2035 noin 15 vuoden päähän ja sen toteuttaminen vaatii merkittäviä ja määrätietoisia uusia politiikkatoimia. Vuoteen 2050 on 30 vuotta ja voimme ehkä kysyä mitä tiesimme ja mitä emme tienneet vuodesta 2020 vuonna 1990. Vuoden 2050 päästötavoitteen arviointia on syytä lähestyä tästä näkökulmasta: tulemme saamaan 30 vuodessa valtavasti uutta informaatiota siitä miten ilmastonmuutos kehittyy, millaista teknologiaa meillä on käytössä ja millainen kansallinen päästötavoite Suomelle näyttää tuolloin järkevältä. Arviointi nyt siitä, onko oikea päästövähennystavoite tuolloin 90 vai 87,5 % ei näytä mielekkäältä. On kuitenkin selvää, että jos Suomi on 2035 hiilineutraali, maan on 2050 oltava merkittävästi hiilinegatiivinen. Suunta on tärkeä, ei tarkat numerot.
Päästövähennystavoite on kunnianhimoinen ja kannatettava. Suomi tavoittelee 2035 mennessä kokonaisvaltaista hiilineutraalisuutta (päästöt = nielut) kattaen kaikki sektorit teollisuudesta maankäytön vaikutuksiin. Tästä eteenpäin, 2050 tavoitteen tulisi olla vahvasti hiilinegatiivinen, mikä nykyisen strategian mukaan riippuu paljon maankäyttösektorin vaikutuksesta. Kunnianhimoisen tavoitteen asettaminen hiilineutraalisuus 2035 tavoitteen jälkeiseen aikaan koetaan erityisen tärkeäksi ottaen huomioon pitkät aikajänteet energia- ja päästöintensiivisen infrastruktuurin käyttöiässä ja investointisykleissä sekä erityisesti maankäytön muutoksissa ja siihen sisältyvissä riskeissä. EU:n ja Suomen nykyinen voimassa oleva päästövähennystavoite vuodelle 2050 on vähintään - 80%. Tämä vanha tavoite on asetettu tilanteessa, jossa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen kiireellisyys ei ollut tiedossa tämän päivän näkökulmasta eikä EU ilmastoneutraalisuustavoite 2050 ollut tiedossa. Uuden tavoitteen tulisi olla tätä taustaa vastaan lähellä -90% vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasosta tai tiukempi, jos EU niin määrittelee koko EU:lle. Tavoite tulee asettaa samassa hengessä kuin Ilmastolain 6 §:ssä, ts. ”Jos Suomea sitovaan kansainväliseen sopimukseen tai Euroopan unionin lainsäädäntöön sisältyy edellä mainitusta poikkeava vuoteen 2050 asetettu kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä koskeva vähennystavoite, suunnittelujärjestelmän pitkän aikavälin päästövähennystavoitteen tulee perustua siihen.”
Tavoitteen saavuttaminen edellyttää järjestelmätason muutoksia Suomen tavassa tuottaa ja käyttää energiaa, ruokaa ja materiaaleja. Myös maankäyttösektorilla tarvitaan tehokkaita ja oikein kohdennettuja toimia tavoitteeseen pääsemiseksi. Päästövähennyksille asetettavalle tavoitetasolle pääsemiseen tarvittavien toimenpiteiden tunnistaminen edellyttää vankkaa tietopohjaa. Iso osa toimenpiteistä on tiedossa, ja strategiaan toivotaan fokusta myös näiden toimien konkretisoinniksi. Järjestelmätason muutoksen ymmärtäminen edellyttää lisäksi laajaa yhteistyötä yli tieteenalojen ja toimialojen, ja nykyistä monitieteellistä lähestymistapaa kannatetaan jatkettavaksi ja edelleen laajennettavaksi.
Suomen kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteiden, mukaan lukien tavoite vuodelle 2050, pitää olla ilmastotieteen ja Pariisin sopimuksen 1,5 asteen lämpenemisrajan mukaisia. Suomen pitkän tähtäimen tavoitetta ei siis voida linjata ainoastaan vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteen mukaan, eikä varsinkaan EU:n hiilineutraaliustavoitteen 2050 mukaan, sillä se ei ole ilmastotieteen eikä Pariisin sopimuksen mukainen.
Globaalisti päästöt pitää saada nollattua vuoteen 2050 mennessä. Jotta Suomi tekisi oman historiallisen vastuun mukaisen oikeudenmukaisen osansa ilmaston lämpenemisen rajaamisesta 1,5 asteeseen, tulee päästövähennystavoitteen olla huomattavasti korkeampi kuin suunnitelmassa esitettyjen skenaarioiden tavoitteet.
Suomen ilmastopaneelin viime vuonna julkaistun raportin mukaan Suomen pitkän tähtäimen päästövähennystavoitteen tulisi historiallisen vastuun periaatteen mukaisesti laskettuna olla maankäytön nielun kehityksestä riippuen 133-156 prosenttia vuoden 1990 tasosta (https://www.ilmastopaneeli.fi/wp-content/uploads/2019/10/Finlands-globally-responsible-contribution_final.pdf).