Klimatmärkning inom alla produktkategorier bör bli obligatorisk också för importerade varor. Samma typ av energimärkning som t.ex. för hushållsapparater bör utvecklas även för andra sektorer. Jag tycker också att man borde se på möjligheterna att ytterligare stöda utbyggnaden av cykelvägar. Samt minska på skatterna för miljövänliga energiformer. Stöd för innovationer inom energisektorn behövs.

Pääosin kyllä, mutta eräiltä osin tarkastelua olisi hyvä syventää ja laajentaa.
Yhteiskunnan kaikkien sektorien tulee osallistua päästövähennystalkoisiin. Suomessa energia-ala on edennyt jo pitkälle ja alalla on selkeä tiekartta päästöjen vähentämiseksi matkalla kohti hiilineutraalisuutta. Suurimmat päästövähennyshaasteet löytyvätkin energia-alan ulkopuolelta, minkä vuoksi ilmastotoimien tulee jatkossa painottua erityisesti teollisuusprosessien päästöjen vähentämiseen, kaupunkisuunnitteluun, liikenteeseen ja maatalouspolitiikkaan. Suomen tulee kehittää teollisuutta vähäpäästöiseksi, uusiutuvaa energiaa ja kiertotalouden innovaatioita hyödyntäväksi alaksi. Parhaillaan laadittavat teollisuuden hiilineutraalisuustiekartat ovat tässä tärkeä työkalu.
Teollisuuden hukkalämpöjen hyödyntämiseen liittyviä päästöjen vähennysmahdollisuuksia on tarpeen selvittää entistä laaja-alaisemmin. Hukkalämpöjen hyödyntämisellä on mahdollista vähentää tehokkaasti kaukolämmön päästöjä. Kaukolämmön päästöjen alentamisessa on keskeistä siirtyä polttoon perustuvasta sähkön- ja lämmöntuotannosta ei-polttoon perustuviin lämmön lähteisiin, erityisesti hyödyntämällä nykyistä tehokkaammin erilaisia hukkalämmön lähteitä. Nykyiseen hallitusohjelmaan sisältyvät kirjaukset ja hallituksen tuoreet linjaukset sähköveron kehittämisestä (mm. hukkalämpöä kaukolämpöverkkoon syöttävien konesalien ja lämpöpumppujen siirtäminen teollisuuden sähköveroluokkaan sekä teollisuuden sähköveron alentaminen EU:n minimiin) ovat välttämättömiä keinoja houkutella investointeja uusiin hukkalämmön lähteisiin (konesalit) sekä niiden hyödyntämiseen (lämpöpumput).
Kuluttajilla on tärkeä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä ja heidän kannustamisensa vastuullisempaan kuluttamiseen on keskeistä päästövähennysten saavuttamisessa. Kuluttajille tulee mm. tarjota asiakaslähtöisiä energiapalveluita, jotka auttavat ja kannustavat kuluttajia käyttämään energiaa ”älykkäästi”. Tämän vuoksi Suomessa tulisi viipymättä toteuttaa asiakaskeskeinen sähkömarkkinamalli ja sitoutua älyverkkotyöryhmän suositusten mukaisesti sähkön vähittäismarkkinoiden kehittämiseen. Monopoli- ja muiden toimijoiden roolit tulee selkiyttää ja pyrkiä tässäkin yhteispohjoismaiseen ratkaisuun.
Puuperäisen bioenergian käytön lisäämismahdollisuudet on skenaarioissa nähty verraten suuriksi. Fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan yhdistetyn sähkön ja lämmöntuotannon (CHP) korvaaminen biopohjaisella CHP-tuotannolla tai pelkän lämmön tuotannolla ei mielestämme ole kestävä ratkaisu. Biomassan käyttö tulisi jatkossa ohjata sellaisiin kohteisiin, jossa siitä saadaan enemmän lisäarvoa kuin energiakäytössä (mukaan lukien nestemäiset polttoaineet). Biomassan resurssitehokkaan käytön tulisikin jatkossa olla keskeinen kriteeri esimerkiksi investointitukien myöntämisessä.

Kokonaiskulutuksen lasku, omavaraistalouden kannustaminen ja jakamistalouden innovaatioiden kehitys ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Lisäksi liikkumisen rajoituksia, erityisesti lentomatkailussa, tulisi ottaa käyttöön. Nämä olisivat perusteltuja erityisesti globaalin vastuun näkökulmasta, sillä lentäminen on yleistymisestään huolimatta yhä tänä päivänäkin harvoille saatavilla olevaa ylimääräistä luksusta, ja päästö per capita vaikutukseltaan suuripia päästöjen lähteitä. Lisäksi, siirtymää kasvispohjaiseen ruokavalioon tulee edistää kaikilla mahdollisimman tavoilla, joista ensimmäisenä ja tehoikkampana on hintaohjaus. Myös työkaluja päästöjen ulkoistamiseen tulee kehittää ja ottaa käyttöön ensi tilassa. PFAD-pohjaisten polttoaineiden laskennalliseen päästöttömyyteen on puututtava, ja tuotava myös näiden bioraaka-aineiden vaikutukset päästölaskennan piiriin. Puurakentamisen edistäminen. Mainonnan rajoitukset ja kiellot tulevat myös todennäköisesti olemaan välttämättömiä, mutta teknisesti helppoja toteuttavia, ja tällä saadaan aikaan päästövähennysvaikutuksia nopeasti ja tehokkaasti. Samalla tukea ja kannustimia tuotannolle, joka on päästöiltään ja luonnonvaravaikutuksiltaan neutraalia.

Päästövähennyskohteissa on syytä painottaa kaikkia sektoreita tasaisesti (energia, teollisuus, rakentaminen, liikenne, maankäyttö) ja huomioida myös mahdollisuudet sektorikytkentöihin. Kaikkien sektoreiden päästövähennysten edistäminen rinnakkain takaa parhaat mahdollisuudet onnistumiseen, kun yllättävien haasteiden edessä voidaan tehdä kustannustehokkuuteen perustuvia valintoja eri sektoreiden välillä.

Päästövähennysten keinovalikoimaa ei voida rajata vaan lähestymisen tulee olla aina teknologianeutraali aidon kustannustehokkuuden mahdollistamiseksi. Erityisesti EU:ssa jylläävä ydinvoimavastaisuus on poistamassa jo olemassa olevaa puhdasta energiantuotantoa ja estämässä uusien ydinvoimaratkaisujen kuten pienten moduularisten voimaloiden (SMR) käyttöönottoa. Suomen tulee edistää teknologianeutraaliutta tasatakseen EU:n pelikenttää ja tehdäkseen päästövähennyksistä mahdollisimman saavutettavia.

Pidämme uusiutuvaa energiaa koskevia skenaarioita kokonaisuutena varsin uskottavina, mutta maatalouden biomassojen osalta konservatiivisina. Arviomme mukaan potentiaali voisi olla vähintään 14 TWh vuonna 2050.

Liikenteen osalta skenaarioista puuttuu mahdollisuus kuluttajien vapaaehtoiseen korkeaseoksisten biopolttoaineiden käyttöön yli 30 %:n jakeluvelvoitteen. Tällä hetkellä kuluttajien tankkaama korkeaseoksinen biopolttoaine vähentää jakelijoiden kokonaisvelvoitteita, kun se voisi toimia myös lisäpäästövähennyksenä. Tämä ohjauskeino olisi käytettävissä jo lyhyellä aikavälillä.

Jatkuva kasvu -skenaarion lähtöoletus, jossa CCS ei ole lainkaan käytettävissä on epäuskottava. Sitä ei siis ole mallinnettu kustannusperusteisesti vaan mallissa on oletettu, että sitä ei ole mahdollista saada lainkaan käyttöön. Tämä on vaikuttanut Jatkuva kasvu -skenaariossa valittuihin teknologioihin. Säästö-skenaariossa CCS osuus on melko maltillinen.

Energiaturpeen osalta toteamme, että arvioitu käyttömäärä (kuva 7, sivu 17) etenkin WEM-skenaariossa on käsityksemme mukaan yliarvio. Energiaturpeen käyttö tulee jo nykytilanteessa puolittumaan 2025 mennessä päästöoikeuden nousevan hintatason ja sääntelyn kehityksen takia.

Realistiset välittömät päästövähennyskohteet on pääosin tunnistettu. Pääfokus strategiassa, kuten kaikissa ilmastonmuutoksen hillintätoimissa pitäisi olla fossiilisten CO2 päästöjen vähentäminen, eli ilmasto-ongelman aiheuttajan poistaminen. Kun tavoitteet on asetettu korkealle, tulisi lisäksi kiinnittää entistä enemmän huomiota välillisiin keinoihin vähentää päästöjä, sekä implementaatiopolkujen ja uusien teknologioiden nopean ja laajamittaisen käyttöönoton mahdollistamiseen. Esimerkiksi puuta käyttävän teollisuuden, mutta ennen kaikkea teräksen ja sementintuotannon, sekä energiantuotannon materiaali- ja energiatehokkuuteen on panostettava investoimalla tutkimukseen ja uuden teknologian kehittämiseen ja käyttöönottoon. Samalla tulisi pyrkiä rahoittamaan TKI-toimintaa, joka edesauttaa uusien materiaali- ja energiatehokkaiden lisäarvotuotteiden kehittämistä. Tämä edellyttää mittavia investointeja, joiden toteutumisen edellytys on niiden taloudellinen kannattavuus. Lisäksi tätä kautta pystyttäisiin helpommin saavuttamaan myös maankäyttösektorilla riittävän suuri nettonielutaso hiilineutraalisuustavoitteen näkökulmasta.

Energiateollisuudessa lähdetään pitkälle oletuksesta, että nykyisillä energiantuotantolaitoksilla on tietynlainen tekninen käyttöikä, jonka jälkeen päästään vasta uusien investointien kautta puhtaaseen energiantuotantoon. Koko ala on murroksessa ja lähihistorian esimerkkien valossa vanhat totuudet investointitilanteista eivät enää päde. Päästövähennysmuutos voi olla esitettyä nopeampaa, mutta tämä vaatii mittavia investointeja energian tuotantoinfrastruktuuriin ja aiheuttaa riskin energian käytön tehokkuuden merkittävälle alenemiselle. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimustietoa. Koska Suomi on kytkeytynyt Euroopan sähkömarkkinoihin ja päästökauppaan, korostuvat vaikutusten arvioinnissa systeemiset, Suomen rajojen ulkopuolelle ulottuvat näkökulmat.

Skenaarioiden puutteena voidaan pitää sitä, että digitalisaation mahdollisuutta energiatehokkuudessa, energianvarastoinnissa ja energiatuotannon kysyntäjoustossa ei ole tuotu vaihteluväleineen riittävästi esiin, vaikka se skenaariomallinnuksessa onkin ollut merkittävässä roolissa. Harppauksia voi tapahtua myös teollisuuden innovaatioissa, esimerkiksi sementti- tai terästeollisuudessa. Siksi energia-alan innovaatioiden ja energiajärjestelmien tutkimusta tarvitaan lisää. Tätä skenaariotyötä täydentää mielekkäällä tavalla TEM:in koordinoimat toimialakohtaiset tiekartat vähähiilisyyteen.

Energiasektorin vahvan murroksen, ja siellä jo olemassa olevien ratkaisujen implementoinnin lisäksi haluaisimme ratkaisukeskeisesti korostaa myös pidemmällä aikavälillä olennaisiksi nousevia ratkaisuja, kuten pienydinvoimaa, hiilidioksidin uusiokäyttöä, raskaan teollisuuden ratkaisuja ja ennen kaikkea negatiivisia päästöjä synnyttäviä teknologioita ja kokonaisratkaisuja (kuten Bio-CCS). Esimerkkinä energiantuotannon keskipitkän aikavälin päästövähennysmahdollisuuksista on kaukolämmön tuotanto pienillä modulaarisilla ydinreaktoreilla (SMR), mikä korvaisi erityisesti kivihiiltä käyttävää lämmöntuotantoa ja vähentäisi energiantuotannon kasvihuonekaasupäästöjä. Pienreaktorien turvallisuustarkastelun pohjaksi tarvitaan tutkittua tietoa. Ydin- ja säteilyturvallisuusnäkökohtien tulee olla keskeisessä roolissa teknologisessa kehittämisessä. Alan tutkimus hyötyisi yhteistyöstä ydinturvallisuustutkimuksen (”on-site”) ja säteilyturvallisuustutkimuksen (”off-site”) tutkimusyhteisöjen välillä.

Myös geoenergian mahdollisuudet ja sekä liikenteen sähköistymisen vaatimat raaka-aineet ja siihen liittyvä tutkimus- ja innovaatiotoiminta tulisi liittää osaksi kokonaistarkastelua.

Yleisesti ilmastonmuutoksen sopeutumistoimet ovat tämän strategian ulkopuolella, mutta ilmastonmuutoksen vaikutuksia ympäröivään yhteiskuntaan ja ympäristöön olisi syytä nostaa esiin ja tuottaa tutkittua tietoa tähän aliedustettuun aihepiiriin liittyen. Rakennettu ympäristö ja energiansäästö näyttävät jäävän vähälle huomiolle strategiassa. Rakennetun ympäristön hyvällä suunnittelulla voidaan tukea myös rakennusmateriaalien elinkaaren ajalta aiheutuvien päästöjen ja liikennepäästöjen hillintää. Ilmaston lämpeneminen vähentää lämmitystarvetta, mutta toisaalta jäähdytyksen tarve kasvaa hellekausina. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia mm. asuntojen radonpitoisuuksiin ja sisäilman laatuun tulisi tutkia ja muutosta ennakoida.

Skenaarioissa ei juuri pohdita kansalaisten ja kuluttajien käyttäytymiseen pohjautuvia muutoksia, joihin yhdistyvät uudenlaiset tuotanto- ja palvelurakenteet. Esimerkiksi jätesektorilla luodut edellytykset jätteiden lajittelussa ja kierrätyksessä ovat tuottaneet huomattavia vähennyksiä metaanipäästöihin ja yhdyskuntajätteen määrään vuosien 2000 ja 2017 välisenä aikana. Merkittäviä vähennyksiä voidaan saada aikaan myös esimerkiksi ruokavalio- ja liikkumistapamuutoksilla. Myös näissä muutoksissa on kyse käyttäytymisen, tuotannon ja palveluiden muodostamista järjestelmämuutoksista. Tällaisten järjestelmätason muutosten ymmärtämiseen tarvitaan monitieteistä ja yhteistoiminnallista tutkimusta, joka hyödyntää olemassa olevaa tietopohjaa sekä kokemusta tutkimuksen, hallinnon ja yritysmaailman yhteistyöstä.

Tutkimuslaitoksilla on vankka kokemus ja osaaminen monitieteisestä tutkimuksesta ja yhteistyöstä. Niiden ratkaisukeskeistä, kokeiluja korostavaa lähestymistapaa tulee hyödyntää, samoin kuin niille kertyneitä esimerkkejä hyvistä käytännöistä sekä kotimaasta että kansainvälisesti.

Tieteeseen perustuvat 1,5 asteen mukaiset päästövähennystavoitteet edellyttävät Suomessa negatiivisia päästöjä 2030-luvulla, joten päästöjä tulee vähentää ripeästi kaikilla sektoreilla tämän vuosikymmenen aikana. Energia-alalla turpeen energiakäytön kieltäminen on välttämätön päätös, joka toisi tarpeellista vauhditusta fossiilivapaaseen hyvinvointiyhteiskuntaan siirtymiseen.

Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisessa ja negatiivisten päästöjen puolelle pääsemisessä keskeistä on energia- ja liikennesektoreiden lisäksi erityisesti teollisuusprosessien mukauttaminen tieteen mukaisiin päästövähennystoimiin ja maankäyttösektorin toimenpiteet.

Päästövähennyksiä ja maankäyttösektorin hiilinieluja ei tulisi käsitellä vaihtoehtoisina ja vaihdettavina, kuten nyt usein hiilineutraaliustavoitteen alla tehdään. Fossiilipäästöistä on päästävä joka tapauksessa eroon kiireellisellä aikataululla, kuten esimerkiksi Suomen ilmastopaneelin analyysit osoittavat. Sen lisäksi hiilinieluja tulee kasvattaa tasaisesti. Nämä kaksi ilmastotoimenpidettä eivät ole keskenään vaihdettavissa muun muassa sen takia, että hiilinielujen mittaamiseen ja pysyvyyteen liittyy huomattavia epävarmuustekijöitä, kuten esimerkiksi metsäpalot.

On myös tärkeää, että jatkossa tarkasteluissa ja toimenpiteissä otetaan huomioon kulutuksemme päästöt Suomen rajojen ulkopuolella. Kun suomalaisten kulutuksen jalanjälkeen lisätään tuontitavaroiden ja poistetaan vientituotteiden kuormitus, ovat päästöt yli 30 prosenttia suuremmat kuin virallisissa tilastoissa. Suomella tulee siis myös olla suunnitelma kulutusperäisten päästöjen vähentämiseksi.

Bioenergian käytön lisäämisen mahdollisuuksia ei pidä yliarvioida. Biomassan energiakäytölle tulisi asettaa määräkatto, joka perustuu varovaisuusperiaatteen mukaiseen arvioon kestävästi käytettävissä olevan bioenergian määrästä. Bioenergian laajamittaiseen käyttöön liittyy huomattavia riskejä luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimintakyvyn säilyttämisen osalta. Biomassan energiakäyttö ei myöskään useimmiten tuota päästövähennyksiä lyhyellä aikavälillä ja Euroopan ympäristöakatemia onkin muistuttanut, että näkemys metsäbiomassan hiilineutraaliudesta on virheellinen.

Eurooppalainen bioenergian raaka-aineiden sääntely (mm. kestävyyskriteerit) on jäänyt uusiutuvan energian direktiivissä täysin riittämättömäksi, joten vastuu biomassan kestävyyden varmistamisesta kotimaassa korostuu. Biopolttoaineiden kestävyyskriteerien tuleekin varmistaa ilmastohyödyt myös lyhyellä aikavälillä ja suojella ekosysteemien toimintaa. Suomen tulisi asettaa tieteenmukaiset kestävyyskriteerit erityisesti metsäbiomassalle, jotta ilmastohyöty voidaan taata. Kestävillä jätteillä ja tähteillä tulisi tarkoittaa vain jakeita, jotka eivät ole peräisin luonnonsuojelualueilta tai alueilta, jotka ovat tärkeitä biodiversiteetille, eivät ole ruoka- tai rehupohjaisia, eivät ole peräisin runkopuusta, kannoista, lahopuusta tai jatkojalostettavasta kuitupuusta tai peräisin bioenergiaksi kasvatetuista vieraslajeista. Kestävillä jakeilla ei myöskään ole muuta vaihtoehtoista käyttöä. Useat nykyisin biopolttoainekäyttöön ohjautuvat raaka-aineet tulevat määritellyiksi tähteiksi tai jätteiksi, vaikka todellisuudessa ne ovat hyödykkeitä, joilla on markkinat ja markkinakysyntää.