Mitä pienempi porukka, sitä parempi koulutaival. Nyt pitää miettiä miltä pienestä alakoululaisesta tuntuu siirtyä hoidosta isoon jättikampukseen.

Pienemmissä yksiköissä lapset ja aikuiset tuntevat toisensa. Jos uusia kampuksen rakennetaan huomioitava eri-ikäisten lasten erilaiset tarpeet esim välituntiliikunnassa

Kun huolehditaan opettajien hyvinvoinnista ja jaksamisesta, meille kasvaa terveempiä nuoria.
Pienet lapset pienempiin ryhmiin, lähelle kotia. Nyt näyttää olevan trendi, että kaikki samaan läjään ja paskat mistään tuloksista, kunhan rahaa ei kulu. Irtisanotaan opettajia ja tungetaan lisää tunteja jo kuormittuneille. Perusteena, että kun meillä on tulevaisuudessa vielä vähemmän lapsia.
Meillä on kuitenkin 10 vuotta nämä lapset, jotka nyt aloittavat ja silloin on jo aika taas vatuloida uudelleen verkostoa.

Järjestetään lapsille neuvoa antava kansanäänestys, missä saavat valita nykykoulun ja jättikoulun väliltä. Virkamiehet voivat tulla kouluille keskustelutilaisuuteen ennen äänestyksiä kertomaan näkemyksiään ja keskustelemaan lasten kanssa. Se jos mikä olisi kuntalaisdemokratiaa ja nostaisi Imatran positiivisin otsikoihin valtakunnanmediassa. Näinköhän meidän lappeenrantalaisvirkamiehet sitä meille sallivat?

Tänä päivänä lapset elävät aivan eri maailmassa kuin 10-30 vuotta sitten. Jatkuva virikkeiden ylitarjonta kännyköistä, netistä, tv:stä aiheuttaa levottomuutta, ja sitä että ei osata olla rauhassa ilman virikkeitä missään. Leikkiminen ja luovuus katoaa, kun pelataan nettipelejä yms. yötäpäivää. Sen lisäksi kaikki maailman kauheudet on taskussa näkyvillä ja katsottavissa heti kun osaa kännykkää käyttää. Tämän lisää lasten turvattomuutta, kun joutuu kohtaamaan ikätasolle sopimattomia asioita. Tämän takia oppilaat tarvitsevat entistä enemmän pysyvyyttä ja turvallisuutta arjessa, eli koulussa jossa viettävät aikaa joka päivä. Tarvitaan pysyvä luokkahuone, myös yläasteella. Pysyvät opettajat ja luokkatoverit, sekä sen että opettajat ja oppilaat tuntevat tai ainakin tunnistavat toisensa myös välitunneilla.

Päätökset pitää tehdä lasten etu edellä.

Huomioikaa turvallinen ja rauhallinen lapsuus pienessä koulussa, jossa kaikki tuntevat toinen toisensa. Miten mikään suuri koulu houkuttelee enää muuttamaan Imatralle? Mitkä tutkimukset ovat osoittaneet, että isot ryhmät ja isot koulut ovat millään tavalla hyväksi lapsen kehitykselle???!!!

Lapsille oma rauha, opettajalla tulee olla aikaa lapselle yksilönä

Pienet koululaiset katsovat aina mallia koulun isoimmista. On aivan eri asia ovatko isommat kuudesluokkalaisia vai yhdeksäsluokkalaisia. Matkiminen on lapsille luontaista sekä hyvässä että pahassa.

Jos Imatrasta halutaan tehdä kiinnostava niin, että uusiakin asukkaita tänne muuttaa, niin kouluverkon pitäisi olla yksi houkutustekijä. Jos lähikoulut lakkautetaan, ja on vain muutama iso yksikkö, niin kuinka houkuttelevaa se on?