Anna palautetta arvioinnista / osallistu keskusteluun

Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen yleisenä huomiona Motivan laatima arviointiraportti tuo esiin keskeisiä ja pitkälti paikkansapitäviä havaintoja kansalaisjärjestöjen valmiuksista hakea ja hyödyntää EU-rahoitusta. Raportin päätelmät tunnistavat hyvin järjestöjen osaamiseen, resursseihin ja rahoitusjärjestelmän monimutkaisuuteen liittyviä haasteita sekä tarpeen kehittää tukirakenteita ja koordinaatiota. Arvioinnin merkitys on siinä, että se kokoaa järjestöjen kokemuksia ja tuo ne näkyväksi valtionhallinnon ja rahoittajien suuntaan.

Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen mielestä raportissa korostuu kuitenkin näkökulma, jossa järjestöjen rahoituksellisia haasteita tarkastellaan pitkälti järjestöjen omien valmiuksien kehittämisen kautta. Käytännön toiminnassa keskeiseksi puutteeksi muodostuu usein omarahoitusosuuden kokoaminen. Tämä on merkittävä este rahoituksen hakemiselle ja erityisesti pienille ja keskisuurille järjestöille. Raportissa todetaan perustellusti, ettei hankerahoitus voi eikä sen tule korvata pysyvän toiminnan rahoitusta, mutta tästä huolimatta järjestöjen odotetaan usein kehittävän ja juurruttavan toimintaa nimenomaan hankerahoituksen varassa.

Hankerahoitus on luonteeltaan kehittämisrahoitusta. Monilla järjestöillä toimintoja on jo kehitetty pitkäjänteisesti, ja tarve kohdistuu nimenomaan toiminnan vakiinnuttamiseen ja juurruttamiseen. Tähän kehittämishankkeiden rahoitusinstrumentit eivät kuitenkaan sovellu. EU-rahoitus ei myöskään kata perustoiminnan kuluja tai esimerkiksi tilakustannuksia, eikä se siten voi toimia pysyvän toiminnan rahoituksen korvaajana.

Varainhankintaa koskevat johtopäätökset
Raportissa viitataan toistuvasti järjestöjen varainhankinnan kehittämiseen. Raportissa ei kuitenkaan täsmennetä, mitä varainhankinnalla tai varainhankinnan valmiuksien kehittämisellä konkreettisesti tarkoitetaan, eikä avata realistisia tai saavutettavia vaihtoehtoja erilaisille järjestöille. Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen mielestä yleinen toteamus varainhankinnan kehittämistarpeesta ei vastaa järjestöjen todellisiin toimintaresursseihin.

Järjestöillä, joilla ei ole erillistä henkilöresurssia ammatilliseen varainhankintaan, ei käytännössä ole mahdollisuutta koota omarahoitusosuuksia EU-hankkeisiin. Ammattimainen varainhankinta edellyttää itsessään taloudellista ja henkilöstökapasiteettia, jota monilla järjestöillä ei ole. Lisäksi varainhankintaa ei voi toteuttaa valtionavustuksella, mikä rajaa sen käyttöä entisestään. Tältä osin raportin päätelmät jäävät yleiselle tasolle eivätkä tarjoa ratkaisuja tunnistettuun ongelmaan.

Yhteistyö ja hankekumppanuudet
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen mielestä raportti tuo esiin verkostoitumisen ja kumppanuuksien merkityksen, mikä vastaa hyvin järjestöjen käytännön kokemuksia. Järjestöjen, viranomaisten, kuntien, hyvinvointialueiden ja oppilaitosten välinen yhteistyö rakentuu parhaimmillaan varhaisessa vaiheessa yhteisen suunnittelun ja vuoropuhelun kautta. Kun eri toimijat tunnistavat toistensa osaamisen ja roolit jo hankkeiden valmisteluvaiheessa, voidaan luoda aidosti yhteisiä ja vaikuttavia kokonaisuuksia, joissa järjestöjen asiantuntemus ja kohderyhmätuntemus tukevat julkisten toimijoiden tavoitteita ja päinvastoin.

Käytännössä järjestöyhteistyö kuitataan usein hankehakemuksissa yleisluonteisella maininnalla yhteistyöstä, ilman todellista yhteiskehittämistä tai resurssien kohdentamista järjestöjen panokseen. Järjestöjen vahvaa kohderyhmä- ja substanssiosaamista hyödynnetään oletuksella, että ne pystyvät osallistumaan hankkeisiin ilman taloudellista korvausta tai ostopalvelua. Tämä ei ole kestävää eikä yhdenvertaista.

Järjestöjen ja tukiorganisaatioiden rooli
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen mielestä raportin päätelmät tukiorganisaatioiden ja järjestöverkostojen merkityksestä ovat hyvin perusteltuja. Alueelliset ja maakunnalliset koordinaatiot ovat osoittautuneet tehokkaiksi tukemaan järjestöjä koko hankekaaren ajan – ideavaiheesta loppuraportointiin saakka. Erityisesti Itä-Suomessa toteutetut koordinaatiohankkeet ovat vahvistaneet järjestöjen hankeosaamista ja madaltaneet kynnystä hakea EU-rahoitusta.

Tämä työ edellyttää vahvaa alueellista tuntemusta, olemassa olevia verkostoja ja ymmärrystä järjestökentän moninaisuudesta. Kyseistä osaamista ei voida keskittää yhteen valtakunnalliseen toimijaan tai tuottaa yksinomaan kansallisella tasolla. Yksi valtakunnallinen koordinaatio ei riitä vastaamaan järjestöjen erilaisiin ja alueellisesti vaihteleviin tarpeisiin.

Kansallinen koordinaatio ja hyvien käytäntöjen levittäminen
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen mielestä raportissa esitetty suositus kansallisesta koordinaatiosta kaipaa täsmennystä. Kansallinen koordinaatio on tarpeellinen, mutta sen tulee rakentua alueellisten ja maakunnallisten tukirakenteiden varaan. Järjestöt tarvitsevat henkilökohtaista ja jatkuvaa tukea, erityisesti hankesuunnittelussa ja omarahoitusosuuksien neuvotteluissa, mihin tarvitaan paikallistuntemusta.

Raportti tunnistaa järjestöjen osaamisvajeita, mutta ei tuo riittävästi esiin jo olemassa olevia, toimivia käytäntöjä. ESR+ -ohjelmassa toteutetut maakunnalliset erityishaut ja niitä tukevat koordinaatiohankkeet ovat konkreettinen esimerkki mallista, joka on tuottanut hyviä tuloksia järjestöjen hankeosaamisen vahvistamisessa ja rahoitushauissa menestymisessä. Näiden mallien laajentaminen olisi vaikuttavampi ratkaisu kuin uusien rakenteiden rakentaminen.

Rahoitusmekanismit ja hallinnollinen joustavuus
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen mielestä raportin päätelmät kustannusmallien merkityksestä ovat oikeansuuntaisia. Yksinkertaisemmat kustannusmallit, kuten flat rate 40 %, ovat käytännössä helpottaneet järjestöjen hankehallinnointia ja vähentäneet hallinnollista kuormaa. Sen sijaan pienille toimijoille usein ehdotettu kertakorvaus- eli lump sum -malli sisältää merkittäviä taloudellisia riskejä, eikä se vastaa järjestöjen todellisiin toimintaedellytyksiin.

Rahoitusjärjestelmien jäykkyys, eritahtiset hakuaikataulut ja päällekkäiset raportointivaatimukset muodostavat merkittävän kokonaiskuorman järjestöille. On myönteistä, että raportissa tunnistetaan nämä haasteet, mutta jatkovalmistelussa on tärkeää ottaa järjestöt mukaan rahoitusmekanismien kehittämiseen, sillä niillä on paras käytännön asiantuntemus järjestelmien toimivuudesta.

Arvio päätelmien merkityksestä
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen mielestä raportin päätelmät ovat tärkeä lähtökohta keskustelulle järjestöjen EU-rahoitusvalmiuksien vahvistamisesta. Jotta päätelmillä olisi todellista merkitystä, niiden pohjalta tehtävien toimenpiteiden tulee kohdistua paitsi järjestöjen osaamisen kehittämiseen myös rahoitusjärjestelmän rakenteellisiin esteisiin. Ilman joustavampia rahoitusmekanismeja, riittäviä tukirakenteita ja realistista suhtautumista järjestöjen resursseihin vaarana on, että EU-rahoitus keskittyy edelleen samoille, jo ennestään vahvoille toimijoille.

Satakunnan yhteisökeskus yhtyy Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunnan näkemykseen, että Motivan laatima arviointiraportti tuo esiin keskeisiä ja pitkälti paikkansapitäviä havaintoja kansalaisjärjestöjen valmiuksista hakea ja hyödyntää EU-rahoitusta. Raportin päätelmät tunnistavat hyvin järjestöjen osaamiseen, resursseihin ja rahoitusjärjestelmän monimutkaisuuteen liittyviä haasteita sekä tarpeen kehittää tukirakenteita ja koordinaatiota. Arvioinnin merkitys on siinä, että se kokoaa järjestöjen kokemuksia ja tuo ne näkyväksi valtionhallinnon ja rahoittajien suuntaan.
Satakunnan yhteisökeskuksen mielestä raportissa korostuu kuitenkin näkökulma, jossa järjestöjen rahoituksellisia haasteita tarkastellaan pitkälti järjestöjen omien valmiuksien kehittämisen kautta. Käytännön toiminnassa keskeiseksi puutteeksi muodostuu usein omarahoitusosuuden kokoaminen. Tämä on merkittävä este rahoituksen hakemiselle ja erityisesti pienille ja keskisuurille järjestöille. Raportissa todetaan perustellusti, ettei hankerahoitus voi eikä sen tule korvata pysyvän toiminnan rahoitusta, mutta tästä huolimatta järjestöjen odotetaan usein kehittävän ja juurruttavan toimintaa nimenomaan hankerahoituksen varassa.
Hankerahoitus on luonteeltaan kehittämisrahoitusta. Monilla järjestöillä toimintoja on jo kehitetty pitkäjänteisesti, ja tarve kohdistuu nimenomaan toiminnan vakiinnuttamiseen ja juurruttamiseen. Tähän kehittämishankkeiden rahoitusinstrumentit eivät kuitenkaan sovellu. EU-rahoitus ei myöskään kata perustoiminnan kuluja tai esimerkiksi tilakustannuksia, eikä se siten voi toimia pysyvän toiminnan rahoituksen korvaajana.
Varainhankintaa koskevat johtopäätökset
Raportissa viitataan toistuvasti järjestöjen varainhankinnan kehittämiseen. Raportissa ei kuitenkaan täsmennetä, mitä varainhankinnalla tai varainhankinnan valmiuksien kehittämisellä konkreettisesti tarkoitetaan, eikä avata realistisia tai saavutettavia vaihtoehtoja erilaisille järjestöille. Satakunnan yhteisökeskuksen mielestä yleinen toteamus varainhankinnan kehittämistarpeesta ei vastaa järjestöjen todellisiin toimintaresursseihin.
Järjestöillä, joilla ei ole erillistä henkilöresurssia ammatilliseen varainhankintaan, ei käytännössä ole mahdollisuutta koota omarahoitusosuuksia EU-hankkeisiin. Ammattimainen varainhankinta edellyttää itsessään taloudellista ja henkilöstökapasiteettia, jota monilla järjestöillä ei ole. Lisäksi varainhankintaa ei voi toteuttaa valtionavustuksella, mikä rajaa sen käyttöä entisestään. Tältä osin raportin päätelmät jäävät yleiselle tasolle eivätkä tarjoa ratkaisuja tunnistettuun ongelmaan.
Yhteistyö ja hankekumppanuudet
Satakunnan yhteisökeskus yhtyy Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunnan näkemykseen, että raportti tuo esiin verkostoitumisen ja kumppanuuksien merkityksen, mikä vastaa hyvin järjestöjen käytännön kokemuksia. Järjestöjen, viranomaisten, kuntien, hyvinvointialueiden ja oppilaitosten välinen yhteistyö rakentuu parhaimmillaan varhaisessa vaiheessa yhteisen suunnittelun ja vuoropuhelun kautta. Kun eri toimijat tunnistavat toistensa osaamisen ja roolit jo hankkeiden valmisteluvaiheessa, voidaan luoda aidosti yhteisiä ja vaikuttavia kokonaisuuksia, joissa järjestöjen asiantuntemus ja kohderyhmätuntemus tukevat julkisten toimijoiden tavoitteita ja päinvastoin.
Käytännössä järjestöyhteistyö kuitataan usein hankehakemuksissa yleisluonteisella maininnalla yhteistyöstä, ilman todellista yhteiskehittämistä tai resurssien kohdentamista järjestöjen panokseen. Järjestöjen vahvaa kohderyhmä- ja substanssiosaamista hyödynnetään oletuksella, että ne pystyvät osallistumaan hankkeisiin ilman taloudellista korvausta tai ostopalvelua. Tämä ei ole kestävää eikä yhdenvertaista.

Järjestöjen ja tukiorganisaatioiden rooli
Raportin päätelmät tukiorganisaatioiden ja järjestöverkostojen merkityksestä ovat hyvin perusteltuja. Alueelliset ja maakunnalliset koordinaatiot ovat osoittautuneet tehokkaiksi tukemaan järjestöjä koko hankekaaren ajan – ideavaiheesta loppuraportointiin saakka. Koordinaatiohankkeet ovat vahvistaneet järjestöjen hankeosaamista ja madaltaneet kynnystä hakea EU-rahoitusta.
Tämä työ edellyttää vahvaa alueellista tuntemusta, olemassa olevia verkostoja ja ymmärrystä järjestökentän moninaisuudesta. Kyseistä osaamista ei voida keskittää yhteen valtakunnalliseen toimijaan tai tuottaa yksinomaan kansallisella tasolla. Yksi valtakunnallinen koordinaatio ei riitä vastaamaan järjestöjen erilaisiin ja alueellisesti vaihteleviin tarpeisiin. Maakunnalliset verkostojärjestöt ovat tässä luontevia toimijoita.
Kansallinen koordinaatio ja hyvien käytäntöjen levittäminen
Satakunnan yhteisökeskuksen mielestä raportissa esitetty suositus kansallisesta koordinaatiosta kaipaa täsmennystä. Kansallinen koordinaatio on tarpeellinen, mutta sen tulee rakentua alueellisten ja maakunnallisten tukirakenteiden varaan. Järjestöt tarvitsevat henkilökohtaista ja jatkuvaa tukea, erityisesti hankesuunnittelussa ja omarahoitusosuuksien neuvotteluissa, mihin tarvitaan paikallistuntemusta.
Raportti tunnistaa järjestöjen osaamisvajeita, mutta ei tuo riittävästi esiin jo olemassa olevia, toimivia käytäntöjä. ESR+ -ohjelmassa toteutetut maakunnalliset erityishaut ja niitä tukevat koordinaatiohankkeet ovat konkreettinen esimerkki mallista, joka on tuottanut hyviä tuloksia järjestöjen hankeosaamisen vahvistamisessa ja rahoitushauissa menestymisessä. Näiden mallien laajentaminen olisi vaikuttavampi ratkaisu kuin uusien rakenteiden rakentaminen.
Rahoitusmekanismit ja hallinnollinen joustavuus
Raportin päätelmät kustannusmallien merkityksestä ovat oikeansuuntaisia. Yksinkertaisemmat kustannusmallit, kuten flat rate 40 %, ovat käytännössä helpottaneet järjestöjen hankehallinnointia ja vähentäneet hallinnollista kuormaa. Sen sijaan pienille toimijoille usein ehdotettu kertakorvaus- eli lump sum -malli sisältää merkittäviä taloudellisia riskejä, eikä se vastaa järjestöjen todellisiin toimintaedellytyksiin.
Rahoitusjärjestelmien jäykkyys, eritahtiset hakuaikataulut ja päällekkäiset raportointivaatimukset muodostavat merkittävän kokonaiskuorman järjestöille. On myönteistä, että raportissa tunnistetaan nämä haasteet, mutta jatkovalmistelussa on tärkeää ottaa järjestöt mukaan rahoitusmekanismien kehittämiseen, sillä niillä on paras käytännön asiantuntemus järjestelmien toimivuudesta.
Arvio päätelmien merkityksestä
Raportin päätelmät ovat tärkeä lähtökohta keskustelulle järjestöjen EU-rahoitusvalmiuksien vahvistamisesta. Jotta päätelmillä olisi todellista merkitystä, niiden pohjalta tehtävien toimenpiteiden tulee kohdistua paitsi järjestöjen osaamisen kehittämiseen myös rahoitusjärjestelmän rakenteellisiin esteisiin. Ilman joustavampia rahoitusmekanismeja, riittäviä tukirakenteita ja realistista suhtautumista järjestöjen resursseihin vaarana on, että EU-rahoitus keskittyy edelleen samoille, jo ennestään vahvoille toimijoille.

Nuorten Akatemian näkökulmasta raportti tuo tärkeää ja ajankohtaista tietoa siitä, miten kansalaisjärjestöjen valmiuksia EU-hankerahoituksen hyödyntämiseen voidaan vahvistaa. Arvioinnin mukaan järjestöillä on selkeä halu hakea EU-rahoitusta, mutta osaamisen, resurssien ja erityisesti omarahoitusosuuden puute muodostavat keskeisiä esteitä
Nuorten Akatemialle keskeistä on, että nuoriso- ja kasvatusalan järjestöjen rooli yhteiskunnallisina kehittäjinä tunnistetaan. EU-rahoitus tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia kehittää uusia toimintamalleja, vahvistaa nuorten osallisuutta ja rakentaa kansainvälisiä kumppanuuksia. Samalla on tärkeää huomioida, että hankerahoitus ei korvaa jatkuvaluonteista julkista perusrahoitusta

SOS-Lapsikylän näkökulmasta arviointiraportti tarjoaa ajankohtaista ja perusteltua analyysiä kansalaisjärjestöjen valmiuksista hakea ja hyödyntää EU-hankerahoitusta. Raportin keskeinen havainto on, että järjestöillä on selkeä motivaatio hyödyntää EU-rahoitusinstrumentteja, mutta osaamisvajeet, rajalliset henkilöstö- ja talousresurssit sekä omarahoitusosuuden vaatimukset muodostavat merkittäviä rakenteellisia esteitä. Nämä haasteet ovat erityisen relevantteja lastensuojelun kaltaisilla toimialoilla, joissa toiminnan jatkuvuus ja kohderyhmän erityinen haavoittuvuus edellyttävät rahoituksen ennakoitavuutta ja hallinnollista vakautta.

Raportissa todetaan myös, että EU-hankerahoitus ei korvaa muuta julkista, jatkuvaluonteista tukea. SOS-Lapsikylän näkökulmasta tämä on keskeinen periaate: hankerahoituksen tulee täydentää perusrahoitusta ja mahdollistaa toiminnan kehittäminen, innovatiivisten työmuotojen pilotointi sekä kansainvälisen yhteistyön vahvistaminen, ei toimia rakenteellisena korvikkeena pitkäjänteiselle julkiselle rahoitukselle.

SOSTE pitää raportin päätelmiä hyvin perusteltuina ja ajankohtaisina. Ne kuvaavat osuvasti sosiaali- ja terveysjärjestöjen asemaa EU-hankerahoituksen hakijoina ja toteuttajina sekä tunnistavat keskeisiä rakenteellisia tekijöitä, jotka vaikuttavat järjestöjen mahdollisuuksiin hyödyntää EU-rahoitusta.

Raportin merkitys on erityisesti siinä, että se tuo näkyväksi järjestökentän moninaisuuden ja sen, että EU-rahoituksen ehdot ja toimintalogiikka eivät kaikilta osin vastaa järjestöjen lähtökohtia. Ilman tarkoituksenmukaisia rakenteellisia ratkaisuja EU-rahoitus kohdistuu herkästi vain jo valmiiksi vahvoille toimijoille, mikä heikentää järjestökentän yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua kehittämistyöhön EU-rahoituksen kautta.

SOSTE pitää tärkeänä, että raportin päätelmiä hyödynnetään lähtökohtana pitkäjänteiselle järjestelmätason kehittämiselle. SOSTE korostaa, että EU-hankerahoitus on luonteeltaan kehittämisrahoitusta eikä se voi korvata järjestöjen perusrahoitusta. Hankerahoituksen vaikuttavuus ja tulosten juurtuminen edellyttävät, että järjestöjen pitkäjänteiselle perustoiminnalle on olemassa vakaat rahoitusrakenteet.

"Arvioinnin keskeinen päätelmä on, että järjestöillä on halu hakea tarpeitaan vastaavaan rahoitusta, mutta hakeminen edellyttää valmiuksia, joita kaikilla järjestöillä ei ole. Muun rahoituksen ja osaamisen puute muodostuu keskeiseksi rahoituksen hakemisen esteeksi monelle järjestölle."
Arvioinnin keskeiset päätelmät ovat oikeansuuntaisia. Etenkin suoraan EU:sta haettava rahoitus on järjestöissä toimiville haasteellista.

Hyvänä toimintatapa, joka auttaa järjestöjä ja pieniä toimijoita hyödyntämään EU-rahoitusta, on Leader-toimintatapa. Maaseuturahastossa käytössä jo 30 vuotta ollut Leader toimii lähellä pieniä hanketoimijoita ollen itsekin yhdistys. Se on matalan kynnyksen toimintaa, jossa keskimäärin 2-5 hengen henkilöstö ovat Eu-rahoituksen asiantuntijoita, jotka neuvovat ja opastavat paikallisia rahoituksen hyödyntämiseen ja ideoiden jalostamiseen rahoituskelpoisiksi. Leader on siis toimintaa, neuvontaa ja rahoitusta, sillä jokaisella Leader-ryhmällä on käytössään oma rahoituskehys, jota se jakaa eteenpäin hakijoille. Leader-toiminta tuo EU:n lähelle kansalaisia,. Leader-toimintatapaa tulisikin hyödyntää laajemmin eri teemoissa ja kaikilla alueilla. Toimintaan otetaan mukaan myös nuoret, jotka oppivat Nuoriso-Leaderin pientukien avulla rahoituksen hyödyntämistä ja kehittämistyötä sekä sitoutuvat paikkakuntaan ja toimintaan mukaan.

Nuorisoala ry yhtyy raportin keskeisiin päätelmiin siitä, että vaikka järjestöillä on halu hakea EU-rahoitusta, monilla ei ole siihen riittäviä valmiuksia.

Omarahoitusosuus muodostuu osalle järjestöistä esteeksi hakea EU-rahoitusta, samoin hakuun liittyvä osaamisen puute. EU-rahoitus ei voi korvata kansallisia avustuksia järjestöjen varsinaiseen toimintaan. Nuorisoala ry yhtyy myös raportin näkemykseen kansallisten yhteyspisteiden rahoittamisen tarpeesta: ne ovat välttämättömiä, kun halutaan tukea järjestöjä EU-rahoitushauissa onnistumisessa. Raportin huomio järjestöille suunnattujen palveluiden ja tuen muotojen kehittämisestä sekä kansalaistoimintaa edistävän sääntelyn varmistamisesta on kannatettava.

Järjestöjen varainhankinnan kehittäminen mainitaan raportissa. Omarahoitusosuuksien kattaminen ei voi jäädä pelkästään järjestöjen varainhankinnan varaan, mikäli tosiasiallisesti halutaan nostaa EU-rahoitusten osuutta Suomeen. Järjestöjen varainhankinta on kilpailtua, yleisestä taloudellisesta tilanteesta erittäin riippuvaista ja erilaisilla järjestöillä on hyvin erilaiset mahdollisuudet varainhankinnassa onnistumiseen.
Nuorisoala ry pitää tärkeänä raportissa esiin nostettavaa valtionavustuskäytänteiden uudistamista tarkastellun työryhmän ehdotusta siitä, että valtionapuviranomaiset laajentavat järjestöjen EU-rahoitteisten hankkeiden osarahoittamista hankeavustuksina myönnettävinä erityisavustuksina. Tämä lisäisi järjestöjen mahdollisuuksia hakea EU-rahoitusta. Nuorisoala ry kuitenkin korostaa, että tämä tulisi osoittaa erillismäärärahan turvin - ei kohdentamalla nykyisiä rajallisia avustusmäärärahoja tähän tarkoitukseen. Hankerahoitusten aikataulujen huomioiminen on myös tärkeää. jotteivat hakuaikataulut muodostu esteiksi.

Raportin päätelmät ovat oikean suuntaisia ja kuvaavat hyvin nykytilannetta ja kehittämisen tarpeita. Nuorisoala ry kannustaakin valtionapuviranomaisia osaltaan tarttumaan toimeen päätelmien edistämisessä. Toimenpiteiden tulee tukea järjestöjen osaamista ja mahdollisuuksia hakea EU-rahoitusta ja purkaa esteitä (mm. hallinnollisen työn keventäminen ja omarahoitusosuuksien luoma kynnyksen madaltaminen rahoituksen hakuun).

Pohjois‑Savon Sosiaaliturvayhdistys arvioi raportin päätelmät ajantasaisiksi, hyvin jäsennetyiksi ja järjestöjen toimintaympäristöä realistisesti kuvaaviksi. Päätelmät tunnistavat uskottavasti kaksoishaasteen, joka vaikuttaa olennaisesti järjestöjen mahdollisuuksiin hakea ja hyödyntää EU‑hankerahoitusta:

järjestöjen sisäiset valmiudet (osaaminen, henkilöstöresurssit, taloudellinen kantokyky, strateginen tarkastelu), sekä
rahoitusjärjestelmän ulkoiset esteet (omarahoituksen vaatimus, ennakkorahoituksen puute, digijärjestelmien raskaus, raportoinnin työläys).

Pidämme erityisen merkittävänä raportin johtopäätöstä siitä, että ennakkorahoituksen puute ja jälkikäteismaksatukseen perustuva rakenne pysäyttävät pienet ja keskisuuret toimijat ennen kuin ne pääsevät edes hakuvaiheeseen. Tämä on linjassa järjestökentän kokemusten kanssa ja näkyy suoraan siinä, että EU‑rahoitus kasautuu vahvoille, vakiintuneille toimijoille.
Raportin päätelmissä korostuu myös tarve vahvistaa järjestöjen strategista otetta: EU‑hankerahoituksen hyödyntäminen edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua, hallitustason linjauksia ja kykyä valita oikea rooli hankkeissa. Tämä on yhtenevä näkemys omien kokemustemme kanssa.
Pidämme erittäin tärkeänä sitä, että raportti nostaa esiin myös rakenteelliset ja ohjelmakohtaiset erot, jotka vaikuttavat siihen, mitkä järjestöt ylipäätään voivat osallistua. Joustavat mallit, kuten Leader ja maaseuturahoitus, ovat osoittaneet, että hyvin suunnitellut rahoituskäytännöt voivat madaltaa kynnystä ja lisätä uusien toimijoiden osallistumista. Vastaavasti raskaammat ohjelmat – kuten ESR+/EAKR – ovat monimutkaisten vaatimusten vuoksi vaikeasti saavutettavia erityisesti pienille toimijoille.
Kokonaisuutena arvioimme, että raportin päätelmät eivät ainoastaan kuvaa nykytilaa, vaan muodostavat selkeän ja perustellun toimenpideagendan tulevalle ohjelmakaudelle. Jos keskeiset esteet – etenkin ennakkorahoituksen puute, hallinnollinen raskaus ja alueellisen tuen riittämättömyys – korjataan, yhä useampi järjestö uskaltaa hakea rahoitusta ja pystyy toteuttamaan laadukkaita, vaikuttavia hankkeita. Raportti osoittaa vakuuttavasti, että EU‑rahoitus ei ole järjestöille irrallinen projektimaailma, vaan mahdollisuus vahvistaa osallisuutta, hyvinvointia ja demokraattista toimijuutta koko Suomessa.

Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry:n mielestä raportissa on nostettu kattavasti esille näkökulmia järjestöjen mahdollisuuksista hyödyntää EU-rahoitusta. Raportissa tunnistetaan hyvin järjestöjen haasteita ja tuodaan esille ratkaisuja, mutta toisaalta muiden kuin järjestöjen näkökulmien ja suositusten osalta ratkaisut jäävät vähäiselle tarkastelulle.

Raportissa mainitaan, että järjestöjen tulisi mm. vahvistaa strategista otettaan EU-hankerahoituksen hakemisessa ja hallinnoimisessa sekä kehittää henkilöstön osaamista, jos järjestön tavoitteena on hakea ja hyödyntää rahoitusta. Samanaikaisesti todetaan, että re-surssien puute muodostaa esteen. Järjestöjen perusrahoitusta vahvistamalla ja perusrahoituksen käyttöehtoja joustavoittamalla siten, että rahoitusta voidaan käyttää hankkeiden osa-rahoituksena, järjestöillä olisi paremmat mahdollisuudet vahvistaa hanketoiminnan strategista otetta ja kehittää henkilöstön osaamista. Myös rahoitusten pitkäjänteisyys antaisi mahdollisuuden ennakoida tulevaisuutta ja hyvä tuki hanketoimintaan lisäisi kehittämisen ja hanke-toiminnan laatua.

Varainhankinta nähdään tällä hetkellä yhdeksi ratkaisuksi järjestöjen taloushaasteisiin. Kansalaisjärjestöjä koskevassa keskustelussa on tärkeää huomioida se, että kun puhumme perusrahoituksesta tai varainhankinnasta, puhumme samalla ammatillisista järjestöistä ja ennen kaikkea isoista järjestöistä, joilla on mahdollisuus laittaa työpanoksellista resurssia varainhankintaan. Vain ammattimainen varainhankinta mahdollistaa sen, että rahaa saadaan omavastuuosuuksia vastaava määrä kerättyä. Vaikka ammattimainen varainhankinta ei kaikille järjestöille ole realismia, on tärkeää että eri sektoreiden järjestöjä (kuten liikunta- sekä sosiaali- ja terveysalojen järjestöt) kohdellaan varainhankintaan liittyvässä lainsäädännössä tasapuolisesti ja esimerkiksi lahjoitusvähennyksen tulisi kohdella järjestöjä tasavertaisesti.

Erityisesti paikallisten ja alueellisten yhdistysten toiminnassa esille tulevia kehittämisideoita ei tällä hetkellä saada työstettyä hankerahoitteiseksi kehittämistoiminnaksi taloudellisten resurssien ja EU-hankehakuihin liittyvän osaamisen puutteen vuoksi. Välittäjäorganisaatio-tyyppinen toimintamalli mahdollistaisi laajemmin järjestöjen hankekehittämisen uudella hankekaudella. Välittäjäorganisaatiotoiminnassa pienemmät toimijat saavat tukea ja resurssia välittäjäorganisaatiolta. Mahdollistamalla tällä tavoin erikokoisten yhdistysten osallistuminen hanketoimintaan lisää hankesuunnittelun ja -hallinnoinnin osaamista järjestökentässä. Välittäjäorganisaatiotoiminta ja -koordinaatio edellyttävät alueen ja siellä toimivien järjestöjen sekä muiden toimijoiden tuntemista. Tätä tietoa ei voida olettaa olevan valtakunnallisella koordinaatiolla.

Talouden kiristyessä näkyy yhä selvemmin se, että toimijoiden kiinnostus hankeyhteistyöhön järjestöjen kanssa jää vain maininnaksi hankesuunnitelmassa. Hankkeen suunnittelussa järjestöjen kohderyhmätietoa ja substanssiosaamista halutaan hyödyntää. Todellista hankeyhteistyökumppanuutta ja yhteiskehittämistä ei kuitenkaan välttämättä järjestöjen kanssa synny, vaan oletuksena on, että järjestöt ovat mukana kehittämisessä omilla resursseillaan.

Rahoitusten eriaikaisuus, jäykkyys ja hallinnolliset vaatimukset tuovat hankehakijoille kohtuutonta kuormaa. Järjestöjen osallistaminen ja niiden kuuleminen rahoituksia kehittäessä on ehdottoman tärkeää. Kuten raportissa todetaan, tarvitaan myös selkeitä rahoitusohjeita sekä mahdollisuus tukeen rahoittajan puolelta, etenkin silloin kun hakija on valmistelemassa ensimmäistä EU-hankettaan. Koska rahoittajan mahdollisuudet antaa konkreettista tukea hakijoille ovat rajalliset, on tärkeää resursoida muita tapoja hanketuen antamiseksi.

Syöpäjärjestöjen näkökulmasta raportti tuo tärkeää ja ajankohtaista tietoa siitä, miten kansalaisjärjestöjen valmiuksia EU-hankerahoituksen hyödyntämiseen voidaan vahvistaa. Raportin suositukset ovat Syöpäjärjestöjen näkemyksen mukaan oikeansuuntaisia ja tarpeellisia. 
Kansallisten kansalaisjärjestöjen kansallisten rahoituksien vähentyessä on järjestön toimintaedellytysten ja kansalaisjärjestöjen varsinaisen toiminnan turvaamiseksi pyrittävä löytämään muita vaihtoehtoisia julkisia rahoituskanavia. Kansalaisjärjestöjen EU-rahoituksen kasvattaminen lähes 9 miljardiin on merkittävä investointi demokratian ja osallisuuden vahvistamiseksi EU:n jäsenmaissa. On olennaista, että Suomi kehittää myös omaa kansalaisjärjestöjen rahoituspohjaa EU:n yhteisten tavoitteiden mukaisesti. Suomesta puuttuu myös yhtenäinen mekanismi kansallisesta osarahoituksesta, jota EU-rahoituksen saaminen edellyttää.
Useampi EU-rahoituskanava edellyttää usein laajempia kansainvälisiä konsortiota. EU-laajuiset isot hankekonsortiot ovat toiminnallisesti raskaista ja toimenpiteiden toteuttaminen hidasta. Esimerkiksi EU-maiden hyvin eri erilaiset palvelujärjestämät (esim. sosiaali- ja terveysjärjestelmät) haastavat yhteisten tavoitteiden asettamista, josta jokainen kumppani hyötyisi.

Yhdistyksen näkemys raportin suosituksista
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen mielestä Motivan arviointiraportissa esitetyt suositukset muodostavat kokonaisuutena perustellun ja ajankohtaisen lähtökohdan järjestöjen EU-rahoitusvalmiuksien vahvistamiselle. Suositukset tunnistavat monia keskeisiä kehittämistarpeita, mutta niiden vaikuttavuus edellyttää, että jatkotoimenpiteissä huomioidaan järjestöjen todelliset resurssit, alueelliset erot sekä jo olemassa olevat toimivat rakenteet.

1. Järjestöt
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys pitää hyvänä ja kannatettavana raportin suositusta vahvistaa järjestöjen ja viranomaisten välistä yhteistyötä. Yhteistyön tulee kuitenkin olla aidosti kaksisuuntaista ja tasavertaista. Järjestöjen osallistuminen ei voi perustua oletukseen vapaaehtoisesta tai korvaamattomasta työpanoksesta, vaan sen tulee sisältää myös riittävät resurssit ja rahoitus, jotka tukevat järjestöjen omaa perustehtävää.

Yhteistyön kehittäminen edellyttää tukea ja resursseja sekä viranomaisilta että järjestöiltä. Erityisen tärkeää on varmistaa, että tuki ja yhteistyörakenteet ovat saatavilla myös alueellisesti, sillä järjestöjen toimintaedellytykset ja tarpeet vaihtelevat merkittävästi eri puolilla Suomea.

2. Tukiorganisaatiot ja järjestöjen verkostot
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen mielestä on erittäin myönteistä, että raportin suosituksissa tunnistetaan tukiorganisaatioiden, koordinaatiohankkeiden ja verkostojärjestöjen ja -tahojen merkitys. Näiden kautta on jo nyt saatavilla arvokasta tietoa ja osaamista siitä, millaista tukea järjestöt tarvitsevat EU-rahoituksen hakemisessa ja hankkeiden toteuttamisessa.
Koordinaatiohankkeiden ja maakunnallisten verkostojärjestöjen tarjoama tuki on yhdenvertaista ja saavutettavaa, eikä se ole sidottu esimerkiksi järjestöjen jäsenyyksiin. Tämä on keskeinen vahvuus, joka tukee erityisesti pieniä ja keskisuuria järjestöjä. Haluamme painottaa neuvonnan ja tuen merkitystä maakunnallisella tasolla valtakunnallisten tukirakenteiden rinnalla. Alueellinen tuntemus eri toimijoista, tarpeista, erityispiirteistä ja olemassa olevista verkostoista mahdollistaa laadukkaan hankesuunnittelun ja onnistuneen toteutuksen myös valtakunnallisissa ja kansainvälisissä hankkeissa. Suosittelemme, että jatkovalmistelussa hyödynnetään ja tarkastellaan tarkemmin Itä-Suomessa toteutettujen koordinaatiohankkeiden toimintamalleja ja kokemuksia.

3. Rahoitusohjelmat ja rahastot sekä niitä hallinnoivat viranomaiset
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys kannattaa vahvasti raportin suositusta byrokratian vähentämisestä rahoitusprosesseissa. Jotta kehittämistoimet olisivat vaikuttavia, järjestöt tulee ottaa mukaan rahoitusmekanismien ja hallinnollisten käytäntöjen kehittämiseen. Järjestöillä on paras käytännön asiantuntemus siitä, mitkä menettelyt tukevat hanketoimintaa ja mitkä muodostuvat esteiksi.

Haluamme lisäksi korostaa, että EU-rahoitus ei korvaa eikä turvaa yhdistysten perustoiminnan rahoitusta. Perustoiminnan rahoituksen turvaaminen on edellytys sille, että yhdistyksillä on ylipäätään resursseja osallistua hankehakuihin, kehittää toimintaansa ja toteuttaa rahoitettuja hankkeita laadukkaasti. Ilman riittävää perusrahoitusta EU-rahoitus hyödyttää käytännössä vain jo valmiiksi vahvoja toimijoita.

4. Valtioneuvosto
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys kannattaa raportin suositusta valtioneuvoston roolin vahvistamisesta kansainvälisten kumppaneiden ja verkostojen yhdistämisessä. Järjestöillä on kiinnostusta ja osaamista kansainväliseen yhteistyöhön, mutta kumppanien löytäminen ja verkostojen rakentaminen muodostuu usein merkittäväksi kynnykseksi EU-rahoituksen hakemisessa.
Haluamme lisäksi korostaa, että Suomessa on jo olemassa toimivia osaamiskeskuksia ja tukirakenteita järjestöille, kuten maakunnalliset verkostojärjestöt ja koordinaatiohankkeet. Näitä rakenteita tulisi hyödyntää ja vahvistaa osana suositusten toimeenpanoa sen sijaan, että luodaan päällekkäisiä tai irrallisia uusia toimintamalleja.

Yhdistyksen näkemys raportin suosituksista
Satakunnan yhteisökeskuksen mielestä Motivan arviointiraportissa esitetyt suositukset muodostavat kokonaisuutena perustellun ja ajankohtaisen lähtökohdan järjestöjen EU-rahoitusvalmiuksien vahvistamiselle. Suositukset tunnistavat monia keskeisiä kehittämistarpeita, mutta niiden vaikuttavuus edellyttää, että jatkotoimenpiteissä huomioidaan järjestöjen todelliset resurssit, alueelliset erot sekä jo olemassa olevat toimivat rakenteet, kuten verkostojärjestöt.

1. Järjestöt
Satakunnan yhteisökeskus pitää hyvänä ja kannatettavana raportin suositusta vahvistaa järjestöjen ja viranomaisten välistä yhteistyötä. Yhteistyön tulee kuitenkin olla aidosti kaksisuuntaista ja tasavertaista. Järjestöjen osallistuminen ei voi perustua oletukseen vapaaehtoisesta tai korvaamattomasta työpanoksesta, vaan sen tulee sisältää myös riittävät resurssit ja rahoitus, jotka tukevat järjestöjen omaa perustehtävää.
Yhteistyön kehittäminen edellyttää tukea ja resursseja sekä viranomaisilta että järjestöiltä. Erityisen tärkeää on varmistaa, että tuki ja yhteistyörakenteet ovat saatavilla myös alueellisesti, sillä järjestöjen toimintaedellytykset ja tarpeet vaihtelevat merkittävästi eri puolilla Suomea.

2. Tukiorganisaatiot ja järjestöjen verkostot
Satakunnan yhteisökeskuksen mielestä on erittäin myönteistä, että raportin suosituksissa tunnistetaan tukiorganisaatioiden, koordinaatiohankkeiden ja verkostojärjestöjen ja -tahojen merkitys. Näiden kautta on jo nyt saatavilla arvokasta tietoa ja osaamista siitä, millaista tukea järjestöt tarvitsevat EU-rahoituksen hakemisessa ja hankkeiden toteuttamisessa.
Koordinaatiohankkeiden ja maakunnallisten verkostojärjestöjen tarjoama tuki on yhdenvertaista ja saavutettavaa, eikä se ole sidottu esimerkiksi järjestöjen jäsenyyksiin. Tämä on keskeinen vahvuus, joka tukee erityisesti pieniä ja keskisuuria järjestöjä. Haluamme painottaa neuvonnan ja tuen merkitystä maakunnallisella tasolla valtakunnallisten tukirakenteiden rinnalla. Alueellinen tuntemus eri toimijoista, tarpeista, erityispiirteistä ja olemassa olevista verkostoista mahdollistaa laadukkaan hankesuunnittelun ja onnistuneen toteutuksen myös valtakunnallisissa ja kansainvälisissä hankkeissa.
Suosittelemme, että jatkovalmistelussa hyödynnetään ja tarkastellaan tarkemmin toteutettujen koordinaatiohankkeiden toimintamalleja ja kokemuksia.
3. Rahoitusohjelmat ja rahastot sekä niitä hallinnoivat viranomaiset
Satakunnan yhteisökeskus kannattaa vahvasti raportin suositusta byrokratian vähentämisestä rahoitusprosesseissa. Jotta kehittämistoimet olisivat vaikuttavia, järjestöt tulee ottaa mukaan rahoitusmekanismien ja hallinnollisten käytäntöjen kehittämiseen. Järjestöillä on paras käytännön asiantuntemus siitä, mitkä menettelyt tukevat hanketoimintaa ja mitkä muodostuvat esteiksi.
Haluamme lisäksi korostaa, että EU-rahoitus ei korvaa eikä turvaa yhdistysten perustoiminnan rahoitusta. Perustoiminnan rahoituksen turvaaminen on edellytys sille, että yhdistyksillä on ylipäätään resursseja osallistua hankehakuihin, kehittää toimintaansa ja toteuttaa rahoitettuja hankkeita laadukkaasti. Ilman riittävää perusrahoitusta EU-rahoitus hyödyttää käytännössä vain jo valmiiksi vahvoja toimijoita.

4. Valtioneuvosto
Satakunnan yhteisökeskus kannattaa raportin suositusta valtioneuvoston roolin vahvistamisesta kansainvälisten kumppaneiden ja verkostojen yhdistämisessä. Järjestöillä on kiinnostusta ja osaamista kansainväliseen yhteistyöhön, mutta kumppanien löytäminen ja verkostojen rakentaminen muodostuu usein merkittäväksi kynnykseksi EU-rahoituksen hakemisessa.
Haluamme lisäksi korostaa, että Suomessa on jo olemassa toimivia osaamiskeskuksia ja tukirakenteita järjestöille, kuten maakunnalliset verkostojärjestöt ja koordinaatiohankkeet. Näitä rakenteita tulisi hyödyntää ja vahvistaa osana suositusten toimeenpanoa sen sijaan, että luodaan päällekkäisiä tai irrallisia uusia toimintamalleja.

Kannatamme raportin suosituksia rahoituskäytäntöjen yksinkertaistamisesta, yhteisten tukipalveluiden kehittämisestä sekä kansallisen osarahoitusmekanismin vahvistamisesta. Jotta yhä useampi nuorisoalan toimija voisi osallistua EU-hankkeisiin, tarvitaan selkeämpää neuvontaa, ennakoitavaa rahoitusta ja matalampaa hallinnollista kynnystä. Näin EU-rahoituksen myönteinen vaikutus nuorten hyvinvointiin ja osallisuuteen voidaan täysimääräisesti hyödyntää.

SOS-Lapsikylä pitää raportin suosituksia rahoituskäytäntöjen yksinkertaistamisesta, tukipalveluiden vahvistamisesta ja kansallisen osarahoitusmekanismin kehittämisestä perusteltuina. Hallinnollisen taakan keventäminen ja ennakoitavien tukirakenteiden luominen ovat edellytyksiä sille, että lastensuojelujärjestöt voivat tarkoituksenmukaisesti ja vaikuttavasti hyödyntää EU-rahoitusta lasten oikeuksien, turvallisen kasvuympäristön ja perheiden hyvinvoinnin edistämisessä.

Raportin suositukset ovat SOSTEn näkemyksen mukaan oikeansuuntaisia ja tarpeellisia. Erityisesti järjestöjen osaamisen vahvistamiseen, yhteistyön lisäämiseen ja tiedon kokoamiseen liittyvät suositukset vastaavat sote-järjestökentällä tunnistettuihin tarpeisiin.

Olennaista on kuitenkin se, että suositukset konkretisoituvat selkeiksi ja resursoiduiksi toimenpiteiksi. Yhteistyön ja kumppanuuksien vahvistaminen on tärkeää, mutta niiden tulee perustua osallistavaan ja monitoimijaiseen kehittämiseen, jossa järjestöjen asiantuntemus ja rooli tunnistetaan tasavertaisina.

SOSTE korostaa, että suositusten toimeenpanossa tulee:
• määritellä selkeä vastuunjako eri toimijoiden välillä
• varmistaa riittävät resurssit ja jatkuvuus tukirakenteille
• huomioida erikokoiset ja eri puolilla Suomea toimivat järjestöt
Ilman selkeää toimeenpanoa ja rakenteellisia ratkaisuja suositusten vaikuttavuus jää rajalliseksi.

Nuorisoala ry pitää suosituksia sinällään hyvinä. Järjestöjen varainhankinnan kehittäminen ja EU-rahoituksen hakemisen valmiuden kehittäminen on kannatettavaa. Yhteisten kansallisten palveluiden kehittäminen ja resurssointi on tärkeää, jotta useamman järjestön mahdollisuudet hakea EU-rahoitusta paranevat. Suosituksen voisi kuitenkin muotoilla mieluummin muotoon “kansallisten yhteyspisteiden resurssointia parannetaan”.

Nuorisoala ry yhtyy suositukseen ministeriöiden roolista rahoituskäytäntöjen uudistamisessa, ehtojen joustavoittamisessa ja hallinnollisen taakan keventämisessä sekä tuen muotojen yhtenäistämisessä järjestöjen EU-osarahoituksiin. Kehitystyössä on syytä kuunnella järjestöjä, jotta järjestöjen resurssit, tilanne ja olemassa olevat, toimivat rakenteet tulevat otetuksi huomioon.

Pohjois‑Savon Sosiaaliturvayhdistys pitää raportin suosituksia kokonaisuutena hyvin perusteltuina, realistisina ja järjestöjen arjen todellisuutta vastaavina. Suositukset tunnistavat keskeiset rakenteelliset esteet, jotka rajoittavat järjestöjen mahdollisuuksia hakea EU‑hankerahoitusta, ja tarjoavat konkreettisia toimia näiden esteiden purkamiseksi.
Pidämme erityisesti merkittävänä suositusta kansallisen osarahoitusmekanismin luomisesta. Tämä on välttämätön edellytys sille, että pienet ja keskisuuret järjestöt voivat ylipäätään osallistua EU‑rahoitteisiin hankkeisiin. Ilman ennakoitavaa ja joustavaa vastinrahoitusta EU‑hankerahoitus jää käytännössä suurille, vakiintuneille toimijoille, joilla on taloudellista puskuria ja hallinnollista kapasiteettia.
Kannatamme myös vahvasti suositusta hallinnollisen taakan puolittamisesta. Yksinkertaistetut kustannusmallit – erityisesti flat rate 40 % – toimivat todistetusti järjestöjen näkökulmasta hyvin, keventävät byrokratiaa ja tekevät hankehallinnoinnista suhteessa hankkeen kokoon järkevämpää. Sen sijaan lump sum -malli siirtää taloudellista riskiä järjestöille tavalla, joka ei ole kohtuullinen monille pienille toimijoille, joten suositus sen varovaisesta käytöstä on perusteltu.
Pidämme erittäin tärkeänä suositusta vahvistaa sekä valtakunnallista että alueellista rahoitusneuvontaa. Raportin linjaus kaksitasoisesta mallista – valtakunnallinen koordinaatio ja alueellinen, käytännönläheinen tuki – vastaa suoraan järjestöjen tarpeeseen saada henkilökohtaista sparrausta hakemusten valmisteluun, kumppanuusneuvotteluihin ja rahoituslinjausten tulkintaan. Itä‑Suomen Koonto‑mallin onnistuminen osoittaa, että tällainen rakenteellinen tuki madaltaa hankekynnystä huomattavasti.
Arvostamme suositusta vahvistaa yhteistyötä rahoitusohjelmien, hallinnon ja järjestöjen välillä. Tämä tukee rahoituksen läpinäkyvyyttä ja mahdollistaa sen, että hankkeiden tavoitteet kytkeytyvät entistä paremmin järjestöjen omaan perustehtävään ja kohderyhmien tarpeisiin.
Korostamme lisäksi suosituksen mukaisesti kieliryhmien yhdenvertaisuutta. Kaksikielinen neuvonta ja saavutettava viestintä ovat keskeisiä toimia, joilla varmistetaan, että kaikki järjestöt – koosta, sijainnista tai kielestä riippumatta – voivat osallistua tasavertaisesti.
Esitämme raportin suositusten vahvistukseksi oman lisäyksemme: alueellisen koordinaation tulisi saada pysyvä rahoituskehys, ei määräaikaisia hankkeita. Se on kustannustehokas ja vaikuttava tapa varmistaa, että järjestöjen osaaminen ja hakuvalmiudet kehittyvät pitkäjänteisesti.
Kokonaisuutena arvioimme, että raportin suositukset muodostavat vahvan ja hyvin perustellun pohjan tulevan EU‑ohjelmakauden valmistelulle ja mahdollistavat sen, että EU‑hankerahoitusta voidaan jatkossa hyödyntää nykyistä yhdenvertaisemmin ja vaikuttavammin järjestökentällä.

Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry näkee erittäin hyvänä, että suosituksissa mainitaan ja tunnistetaan tukiorganisaatioiden, koordinaatiohankkeiden ja järjestöjen verkostojen palvelut. Näiden osaamista ja kokemusta pitää hyödyntää EU-rahoituksen kehittämisessä. Uusia osaamiskeskuksia tai koordinaatioita ei kannata käynnistää ennen kuin on kartoitettu ole-massa olevat ja arvioitu niiden mahdollisuudet edistää hanketoimintaa.

Etenkin maakunnallisten verkostojärjestöjen osaamista ja roolia toisten järjestöjen ohjauksessa sekä tukemisessa kannattaa vahvistaa. Maakunnallisten verkostojärjestöjen hyödyntäminen hanketoiminnan neuvonnassa ja tukemisessa on järkevää. Verkostojärjestöt tukevat laajasti alueensa erilaisia järjestöjä ja niillä on alueellinen tuntemus toimijoista, verkostois-ta, tarpeista ja erityispiirteistä. Tällaista tietovarantoa on vaikea tuottaa kansallisella tasolla.

Järjestöjen osalta varainhankinnan kehittäminen ei voi olla ainut keino mahdollistaa järjestöjen EU-hankkeita eikä sitä voida nähdä ainoana vaihtoehtona omarahoitusosuuksien kattamiselle.

Yksinkertaiset kustannusmallit ovat keventäneet hankehallinnointia ja vähentäneet hallinnollista kuormaa. Sen sijaan kertakorvaus -malli on järjestöjen toimintaedellytyksillä riskialtis tapa osallistua hanketoimintaan.

Elinvoimakeskusten yhdenvertainen toiminta ja tulkinnat rahoitusten hakuun ja myöntämiseen liittyvissä asioissa on ehdottoman tärkeää alueellisten eroavaisuuksien vähentämiseksi ja sen mahdollistamiseksi, että järjestöt voivat kaikilla realistisesti hakea rahoituksia.
Keski-Suomen Yhteisöjen Tuella on kokemusta ja osaamista välittäjäorganisaatiotoiminnasta, joka on hyödynnettävissä hanketoiminnan kehittämisessä.

Arvioinnin tuotoksena valmistui työväline, joka toki auttaa hankkeiden suunnittelussa ja hankehakemuksien valmistelussa. On kuitenkin huomioitava, että hankkeiden valmistelu ja raportointi vaatii myös merkittävästi osaamista ja resursseja. Hankehankehakemuksien saamiseen liittyvät järjestöjen resurssienkäytön näkökulmasta merkittäviä riskejä, koska kilpailu rahoituksista on tiukkaa ja hankkeiden läpimenoprosentit jäävät lähtökohtaisesti pieniksi.
Arvioinnin mukaan järjestöillä on selkeä halu hakea EU-rahoitusta, mutta osaamisen, resurssien ja erityisesti omarahoitusosuuden puute muodostavat keskeisiä esteitä. Syöpäjärjestöt tunnistavat, että kansalaisjärjestöillä on hyvin erilaiset valmiuden EU- rahoitusten hakuun, koordinoitiin ja raportointiin. Nämä vaativat myös isoilta järjestöistä merkittäviä hallinnollisia investointeja.
EU-rahoitusten hakeminen ja hankkeiden koordinaatio vaatii järjestöiltä merkittäviä hallinnollisia resursseja ja infraa, joten harvalla pienellä järjestöllä on käytännössä näiden toteuttamiseen mahdollisuutta varsinaisen toiminnan lisäksi. Tämä asettaa kansalaisjärjestöt eriarvoiseen asemaan hankerahoituksen saamisessa kuntien, hyvinvointialueiden, korkeakoulujen ja yliopistojen kanssa, joilla on näihin olemassa rakenteet.

Opetushallituksen nuorison, liikunnan ja urheilun sekä kulttuurin kansainvälistymispalvelut pitää raportin suosituksia perusteltuina. Ne ovat linjassa raportin keskeisten päätelmien kanssa.

Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys pitää tärkeänä ja myönteisenä, että järjestöjen EU-rahoitusvalmiuksia on selvitetty valtakunnallisesti. Arviointi tuo esiin keskeisiä haasteita ja kehittämistarpeita, mutta jatkovalmistelussa on olennaista varmistaa, että järjestöillä on tosiasiallisesti tasavertaiset mahdollisuudet hakea ja saada EU-rahoitusta riippumatta niiden koosta, sijainnista tai taloudellisista resursseista. Ilman riittäviä tukirakenteita ja joustavia rahoitusratkaisuja vaarana on, että EU-rahoitus keskittyy entisestään vain osalle järjestökenttää.

Raportissa tunnistettu tarve järjestöjen koulutukselle EU-rahoituksen hakemiseen on erittäin tärkeä. Koulutusten tulee kuitenkin olla saavutettavia myös maakunnallisesti ja paikallisesti sekä kytkeytyä käytännönläheiseen neuvontaan ja sparraukseen. Pelkkä yleinen tiedon jakaminen ei riitä, vaan järjestöt tarvitsevat konkreettista tukea hakuprosessin eri vaiheissa.

Lisäksi katsomme, että omarahoitusosuuteen liittyvät haasteet ansaitsevat raportissa esitettyä vahvemman painotuksen. Omarahoituksen eri vaihtoehdot tulisi tehdä näkyvämmiksi, ja niiden tueksi tulisi kehittää kansallisia rahoitusratkaisuja, jotka mahdollistavat useammille järjestöille hanketoimintaan osallistumisen. Ilman kansallista tukea omarahoitukseen EU-rahoitus jää monille järjestöille käytännössä saavuttamattomaksi.

Satakunnan yhteisökeskus pitää tärkeänä ja myönteisenä, että järjestöjen EU-rahoitusvalmiuksia on selvitetty valtakunnallisesti. Arviointi tuo esiin keskeisiä haasteita ja kehittämistarpeita, mutta jatkovalmistelussa on olennaista varmistaa, että järjestöillä on tosiasiallisesti tasavertaiset mahdollisuudet hakea ja saada EU-rahoitusta riippumatta niiden koosta, sijainnista tai taloudellisista resursseista. Ilman riittäviä tukirakenteita ja joustavia rahoitusratkaisuja vaarana on, että EU-rahoitus keskittyy entisestään vain osalle järjestökenttää.
Raportissa tunnistettu tarve järjestöjen koulutukselle EU-rahoituksen hakemiseen on erittäin tärkeä. Koulutusten tulee kuitenkin olla saavutettavia myös maakunnallisesti ja paikallisesti sekä kytkeytyä käytännönläheiseen neuvontaan ja sparraukseen. Pelkkä yleinen tiedon jakaminen ei riitä, vaan järjestöt tarvitsevat konkreettista tukea hakuprosessin eri vaiheissa.
Lisäksi katsomme, että omarahoitusosuuteen liittyvät haasteet ansaitsevat raportissa esitettyä vahvemman painotuksen. Omarahoituksen eri vaihtoehdot tulisi tehdä näkyvämmiksi, ja niiden tueksi tulisi kehittää kansallisia rahoitusratkaisuja, jotka mahdollistavat useammille järjestöille hanketoimintaan osallistumisen. Ilman kansallista tukea omarahoitukseen EU-rahoitus jää monille järjestöille käytännössä saavuttamattomaksi

Raportti tarjoaa kattavan kuvan EU-hankerahoituksen nykytilasta. SOSTE pitää tärkeänä, että raportissa tunnistetaan järjestöjen erilaiset toimintalogiikat ja lähtökohdat.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminta on usein ihmislähtöistä, ennaltaehkäisevää ja pitkän aikavälin hyvinvointivaikutuksiin tähtäävää. Tällaisen toiminnan vaikuttavuutta ei aina ole mahdollista kuvata lyhyellä aikavälillä tai yksinomaan määrällisin indikaattorein. Tämä näkökulma tulisi huomioida hankearvioinnin ja raportointikäytäntöjen kehittämisessä.

Lisäksi SOSTE korostaa alueellisen tuen merkitystä. Alueelliset ja paikalliset rakenteet ovat monille järjestöille keskeisiä EU-rahoitukseen liittyvän tiedon, kumppanuuksien ja käytännön tuen lähteitä, ja niiden roolia tulisi vahvistaa osana kokonaisvaltaista tukimallia.

Pohjois‑Savon Sosiaaliturvayhdistys pitää arviointiraporttia kokonaisuutena huolellisesti laadittuna ja järjestöjen arkea hyvin kuvaavana. Haluamme kuitenkin nostaa esiin joitakin lisähavaintoja ja täsmennyksiä, jotka voivat vahvistaa raportin johtopäätöksiä ja tukea niiden toimeenpanoa.
Ensinnäkin katsomme, että omarahoitusvaatimuksen ja jälkikäteismaksatuksen vaikutuksia olisi syytä korostaa vielä nykyistä enemmän. Raportti tunnistaa tämän esteen, mutta käytännön vaikutukset – erityisesti pienille toimijoille, joiden taloudellinen liikkumavara on vähäinen – ovat jopa arvioitua merkittävämpiä. Omarahoituksen puute ei ole pelkkä haaste, vaan monelle järjestölle absoluuttinen este osallistua hankkeisiin, myös kumppanina.
Toiseksi pidämme tärkeänä, että raportti nostaa esiin rahoitusmahdollisuuksien hajanaisuuden ja tiedon pirstaleisuuden. Toivomme jatkovalmistelussa vielä vahvempaa analyysiä siitä, miten rahoituskalenterit, hakuehdot ja hakuinfo kootaan järjestöjen kannalta selkeämmin yhteen. Järjestöjen on voitava tunnistaa sopivat rahoitusinstrumentit oikea‑aikaisesti ilman, että tieto on hajallaan eri sivustoissa ja palveluissa.
Kolmanneksi haluamme korostaa raportissa tunnistettua tarvetta vaikuttavuusmittareiden uudistamiseen. Nykyiset indikaattorit painottavat liiaksi kovia mittareita, kuten työllistymistä, mikä ei vastaa monien sosiaali‑ ja hyvinvointialan järjestöjen työn luonnetta. Laadulliset ja pitkän aikavälin vaikutukset – kuten osallisuuden vahvistuminen, toimintakyvyn paraneminen ja yhteisöllisyyden lisääntyminen – tulee nostaa tasavertaisesti arvioinnin kohteeksi.
Lisäksi pidämme tärkeänä huomiota, joka koskee kumppanuuksien todellista luonnetta. Raportti tunnistaa, että järjestöt jäävät usein “nimellisiksi kumppaneiksi” ilman riittäviä resursseja. Tätä ilmiötä olisi syytä tarkastella vielä kriittisemmin, sillä se vinouttaa hankekenttää ja kaventaa järjestöjen mahdollisuuksia hyödyntää omaa substanssiosaamistaan täysimääräisesti.
Pidämme myös hyvänä, että raportti nostaa esiin ruotsinkielisten järjestöjen ja muiden kieliryhmien yhdenvertaisuushaasteet. Jatkovalmistelussa tulisi huomioida, että kielikysymys ei koske vain tiedottamista, vaan myös hakulomakkeita, raportointia, digitukea ja henkilökohtaista neuvontaa.
Lopuksi toteamme, että raportin jatkotyöstössä olisi hyödyllistä tuoda vielä selkeämmin esiin alueellisten tukirakenteiden pysyvä tarve. Koonto‑mallin kaltaiset ratkaisut ovat osoittautuneet kustannustehokkaiksi ja vaikuttaviksi, ja niiden jatkuvuus on tärkeää, jotta järjestöjen valmiudet eivät heikkene hankekaudesta toiseen.
Kokonaisuutena pidämme raporttia hyvin onnistuneena ja sen päätelmiä käyttökelpoisina. Edellä mainitut täsmennykset tukevat jatkovalmistelua ja auttavat varmistamaan, että tulevalla ohjelmakaudella EU‑hankerahoitus on saavutettavampaa, tasapuolisempaa ja vaikuttavampaa koko järjestökentän näkökulmasta.

EU-rahoituksella tehtävässä kehittämistyössä on varmistettava, että rahoitusta voivat käyttää tasavertaisesti isojen organisaatioiden lisäksi myös yhdistykset ja järjestöt. Siksi rahoituksissa on otettava huomioon eri kokoisten ja eri alueilla toimivien järjestöjen hanketyön haasteet. Esim. järjestöjen yleishyödyllisen ja voittoa tavoittelemattoman toiminnan perusteella vaatimusta omarahoituksen suuruudesta voisi joustavoittaa.

Syöpäjärjestöjen mielestä erilaisia aitoja kumppanuusrakenteita olisi hyvä kehittää, joihin myös kansalaisjärjestöjen olisi mahdollisuus osallistua pienemmällä panoksella. Kansalaisjärjestöt tulisi ottaa mukaan erilaisiin kansallisiin kehittämishankeisiin, jossa usein on mukana yrityksiä, kuntia, yliopistoja ja ammattikorkeakouluja. Lisäksi voisi hyödyntää ja kehittää Sosiaalisen investoinnin rahoitusmekanismia (Social Impact Bond, SIB eli tulosperusteinen rahoitussopimus), jolla tarkoitetaan toimintamallia, jossa julkiset rahoittajat sekä sijoittajat, yritykset, säätiöt voisivat rahoittaa konsortioiden tuottamia palveluita tai kehittämishankkeita, jossa ennalta sovitut vaikutus ja pidemmän aikavalin vaikuttavuustavoitteet on saavutettu tai on saavutettavissa.

Opetushallituksen nuorison, liikunnan ja urheilun sekä kulttuurin kansainvälistymispalveluissa pidämme tärkeänä, että järjestöjen valmiuksia EU-rahoituksen käyttöön ja niihin liittyviä palvelutarpeita on selvitetty kansallisesti.

Selvityksen vastaajat painottuvat vahvasti sosiaali- ja terveysjärjestöihin (40,5 % vastauksista). Muilta toimialoilta on vain yksittäisiä vastauksia, jolloin muiden järjestötoimijoiden näkemyksistä ei ole synny kovin kattavaa kuvaa. Kokemustiedon valossa järjestöjen keskeiset haasteet EU-rahoituksen hakemisessa ja hyödyntämisessä lienevät kuitenkin samansuuntaisia järjestöjen toimintasektoreista riippumatta.

Kiinnitämme raportissa huomiota siihen, että se ei anna selkeää kuvaa siitä, mistä EU-rahoitteisista ohjelmista vastaajilla on omakohtaista kokemusta, mikäli sellaista on. Vastaavasti selvitys ei tuo esiin, kuinka suurelta osin vastanneiden järjestöjen arviot perustuvat ensi sijassa EU-rahoitusta koskeviin mielikuviin. Erilaisten näkökulmien tunnistaminen on tärkeää, kun pohditaan millaisia käytännön toimia hakemiskynnyksen madaltamiseksi ja EU-rahoituksen laajamittaisen hyödyntämiseksi tulee tulevaisuudessa tehdä.
Raportista ei ilmene kansainväliseen liikkuvuuteen tai yhteistyöhön ja ylikansalliseen kehittämiseen liittyviä erityisiä näkökulmia, vaan raportista vaikuttaisivat nousevan esiin ensisijaisesti Suomessa toimeenpantavien ohjelmien näkökulmat. Tämä ei vähennä selvityksen arvoa, mutta tuo esiin tarpeen syventää selvityksen löydöksiä eri EU-ohjelmien toimeenpanossa.

EU-hankerahoituksen hakemiseen ja raportointiin liittyvät käytännöt vaikuttavat ratkaisevasti siihen, mitkä toimijat pystyvät osallistumaan hanketoimintaan. Tulevaa ohjelmakautta valmisteltaessa on tärkeää arvioida rahoitusmallien ja raportointikäytäntöjen vaikutuksia erityisesti pienten ja keskisuurten järjestöjen näkökulmasta.

Kertakorvaus- eli lump sum -rahoitusmallia pidetään usein hallinnollisesti kevyempänä vaihtoehtona, mutta järjestöjen näkökulmasta se sisältää merkittäviä taloudellisia riskejä. Malli edellyttää, että toimijalla on käytettävissään riittävä taloudellinen puskurirahoitus koko hankkeen toteuttamiseen ennen maksatusta. Lisäksi lump sum -mallissa ei ole mahdollisuutta muutoksiin, mikäli hankkeen toimintaympäristö muuttuu tai kaikkia suunniteltuja tuloksia ei pystytä toteuttamaan täysimääräisesti. Tämä tekee mallista erityisen riskialttiin järjestöille, joilla ei ole mahdollisuutta kantaa taloudellista epäonnistumisen riskiä.

Flat rate -kustannusmallien merkitys järjestöille on keskeinen. Erityisesti flat rate 40 % -malli on osoittautunut selkeämmäksi, joustavammaksi ja hallinnollisesti kevyemmäksi kuin aiemmat mallit. Se mahdollistaa resurssien kohdentamisen hankkeen aikana ilman raskaita muutoshakemuksia ja tukee järjestöjen kykyä reagoida toimintaympäristön muutoksiin. Tulevalla ohjelmakaudella flat rate -mallien käyttöä ja kehittämistä tulisi jatkaa ja laajentaa järjestöystävällisenä ratkaisuna hyödyntämällä nykyistä laajemmin harkinnanvaraista omarahoitusosuutta. Tämä mahdollistaisi korkeamman tukiprosentin, jopa 90–100 %, erityisesti sellaisten järjestöjen hankkeissa, joilla ei ole taloudellisia edellytyksiä omarahoituksen kattamiseen.

Osallistujien seuranta ja raportointi muodostavat monille järjestöille merkittävän hallinnollisen kuorman. Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien kohderyhmien kanssa toimittaessa yksityiskohtaiset ja jäykät seurantavaatimukset voivat olla ristiriidassa matalan kynnyksen ja luottamuksellisen toiminnan kanssa. Seurantakäytäntöjen tulee olla tarkoituksenmukaisia, suhteutettuja hankkeen tavoitteisiin ja kohderyhmään sekä mahdollisimman yhdenmukaisia eri rahoituslähteissä. Lisäksi on tärkeää, että tulosindikaattorit huomioivat hankkeiden erilaiset tavoitteet, eivätkä rajaudu yksinomaan työllistymiseen, vaan tunnistavat myös muut merkittävät ja yhteiskunnallisesti vaikuttavat tulokset.

Kokonaisuutena tulevaa ohjelmakautta valmisteltaessa on tärkeää kehittää rahoitus- ja raportointikäytäntöjä siten, että ne mahdollistavat järjestöjen osallistumisen ilman kohtuutonta taloudellista tai hallinnollista riskiä. Tämä tukee rahoituksen vaikuttavuutta, monipuolistaa toimijakenttää ja vahvistaa kansalaisyhteiskunnan roolia

EU-rahoitteisessa kehittämistyössä. Samalla on tärkeää arvioida kriittisesti tulosperusteisen rahoituksen ja raportoinnin painotuksia. Mikäli rahoitus kohdentuu ensisijaisesti mitattaviin ja nopeasti saavutettaviin lopputuloksiin, kuten työllistymiseen, jäävät monet yhteiskunnallisesti merkittävät kehittämishankkeet rahoituksen ulkopuolelle. Kaikkien hankkeiden ensisijaisena tavoitteena ei voi olla työllistyminen, vaan vaikutukset voivat liittyä esimerkiksi osallisuuden vahvistumiseen, toimintakyvyn paranemiseen tai palvelujen saavutettavuuden lisäämiseen.

Lisäksi osallistujamääräpainotteiset rahoitusmallit suosivat helposti suuria kaupunkiseutuja ja laajoja, helposti tavoitettavia kohderyhmiä. Tämä asettaa maakunnalliset ja paikalliset toimijat sekä vaativampien ja pienempien kohderyhmien kanssa työskentelevät järjestöt eriarvoiseen asemaan. Tulevalla ohjelmakaudella tulisi varmistaa, että rahoitusmallit tunnistavat ja arvottavat myös laadulliset ja pitkäjänteiset vaikutukset sekä mahdollistavat hanketoiminnan erilaisissa alueellisissa ja kohderyhmäkohtaisissa toimintaympäristöissä.

EU-hankerahoituksen hakemiseen ja raportointiin liittyvät käytännöt vaikuttavat ratkaisevasti siihen, mitkä toimijat pystyvät osallistumaan hanketoimintaan. Tulevaa ohjelmakautta valmisteltaessa on tärkeää arvioida rahoitusmallien ja raportointikäytäntöjen vaikutuksia erityisesti pienten ja keskisuurten järjestöjen näkökulmasta.

Kertakorvaus- eli lump sum -rahoitusmallia pidetään usein hallinnollisesti kevyempänä vaihtoehtona, mutta järjestöjen näkökulmasta se sisältää merkittäviä taloudellisia riskejä. Malli edellyttää, että toimijalla on käytettävissään riittävä taloudellinen puskurirahoitus koko hankkeen toteuttamiseen ennen maksatusta. Lisäksi lump sum -mallissa ei ole mahdollisuutta muutoksiin, mikäli hankkeen toimintaympäristö muuttuu tai kaikkia suunniteltuja tuloksia ei pystytä toteuttamaan täysimääräisesti. Tämä tekee mallista erityisen riskialttiin järjestöille, joilla ei ole mahdollisuutta kantaa taloudellista epäonnistumisen riskiä.
Flat rate -kustannusmallien merkitys järjestöille on keskeinen. Erityisesti flat rate 40 % -malli on osoittautunut selkeämmäksi, joustavammaksi ja hallinnollisesti kevyemmäksi kuin aiemmat mallit. Se mahdollistaa resurssien kohdentamisen hankkeen aikana ilman raskaita muutoshakemuksia ja tukee järjestöjen kykyä reagoida toimintaympäristön muutoksiin. Tulevalla ohjelmakaudella flat rate -mallien käyttöä ja kehittämistä tulisi jatkaa ja laajentaa järjestöystävällisenä ratkaisuna hyödyntämällä nykyistä laajemmin harkinnanvaraista omarahoitusosuutta. Tämä mahdollistaisi korkeamman tukiprosentin, jopa 90–100 %, erityisesti sellaisten järjestöjen hankkeissa, joilla ei ole taloudellisia edellytyksiä omarahoituksen kattamiseen.
Osallistujien seuranta ja raportointi muodostavat monille järjestöille merkittävän hallinnollisen kuorman. Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien kohderyhmien kanssa toimittaessa yksityiskohtaiset ja jäykät seurantavaatimukset voivat olla ristiriidassa matalan kynnyksen ja luottamuksellisen toiminnan kanssa. Seurantakäytäntöjen tulee olla tarkoituksenmukaisia, suhteutettuja hankkeen tavoitteisiin ja kohderyhmään sekä mahdollisimman yhdenmukaisia eri rahoituslähteissä. Lisäksi on tärkeää, että tulosindikaattorit huomioivat hankkeiden erilaiset tavoitteet, eivätkä rajaudu yksinomaan työllistymiseen, vaan tunnistavat myös muut merkittävät ja yhteiskunnallisesti vaikuttavat tulokset.

Kokonaisuutena tulevaa ohjelmakautta valmisteltaessa on tärkeää kehittää rahoitus- ja raportointikäytäntöjä siten, että ne mahdollistavat järjestöjen osallistumisen ilman kohtuutonta taloudellista tai hallinnollista riskiä. Tämä tukee rahoituksen vaikuttavuutta, monipuolistaa toimijakenttää ja vahvistaa kansalaisyhteiskunnan roolia

EU-rahoitteisessa kehittämistyössä. Samalla on tärkeää arvioida kriittisesti tulosperusteisen rahoituksen ja raportoinnin painotuksia. Mikäli rahoitus kohdentuu ensisijaisesti mitattaviin ja nopeasti saavutettaviin lopputuloksiin, kuten työllistymiseen, jäävät monet yhteiskunnallisesti merkittävät kehittämishankkeet rahoituksen ulkopuolelle. Kaikkien hankkeiden ensisijaisena tavoitteena ei voi olla työllistyminen, vaan vaikutukset voivat liittyä esimerkiksi osallisuuden vahvistumiseen, toimintakyvyn paranemiseen tai palvelujen saavutettavuuden lisäämiseen.
Lisäksi osallistujamääräpainotteiset rahoitusmallit suosivat helposti suuria kaupunkiseutuja ja laajoja, helposti tavoitettavia kohderyhmiä. Tämä asettaa maakunnalliset ja paikalliset toimijat sekä vaativampien ja pienempien kohderyhmien kanssa työskentelevät järjestöt eriarvoiseen asemaan. Tulevalla ohjelmakaudella tulisi varmistaa, että rahoitusmallit tunnistavat ja arvottavat myös laadulliset ja pitkäjänteiset vaikutukset sekä mahdollistavat hanketoiminnan erilaisissa alueellisissa ja kohderyhmäkohtaisissa toimintaympäristöissä.

SOSTE nostaa esiin seuraavat keskeiset kehittämistarpeet:
1. Rakenteelliset ratkaisut omarahoitusosuuksiin
Omarahoitusvaatimukset muodostavat monille sote-järjestöille merkittävän kynnyksen EU-rahoitukseen osallistumiselle. STEA:n myöntämät valtionavustukset omarahoitusosuuksiin on hyvä käytäntö, jota kannattaa viedä eteenpäin. Kansallisia ja joustavia ratkaisuja tarvitaan, jotta eri kokoisilla järjestöillä on aidosti yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua.

2. Hallinnollisen ja raportointikuorman suhteellisuus
Raportointi- ja seurantavaatimusten tulee olla oikeassa suhteessa hankkeiden kokoon ja tavoitteisiin. Yhtenäiset käytännöt ja hallintoa keventävät mallit tukevat järjestöjen osallistumista ja parantavat rahoituksen vaikuttavuutta.

3. Pitkäjänteinen ja käytännönläheinen tuki koko hankekaaren ajan
Järjestöille tarjottavan tuen tulee kattaa hankkeen koko elinkaari ideoinnista raportointiin. Tämä tukee osaamisen kertymistä ja vähentää yksittäisiin henkilöihin kohdistuvaa kuormitusta.

4. Osallistavat ja tasavertaiset kumppanuudet
Rahoitusinstrumenttien tulee mahdollistaa aidosti tasavertainen yhteistyö, jossa järjestöjen asiantuntemus ja panos tunnistetaan osana monitoimijaista kehittämistä.

5. Laadullisen vaikuttavuuden tunnistaminen
EU-rahoituksen arviointi- ja seurantamalleissa tulee huomioida myös laadullinen vaikuttavuus, osallisuus ja hyvinvoinnin edistäminen, jotka ovat keskeisiä sote-järjestöjen toiminnassa.

Rahoituksen hakemisen ja raportoimisen kehittämistä on tehtävä niin, että järjestöjen taloudelliset realiteetit tunnustetaan ja huomioidaan hallinnollinen työ, jota raportoiminen vaatii. Hallinnollista työtä tulisi pyrkiä keventämään.

Lisäksi Nuorisoala ry huomauttaa, että Suomen valtiona tulisi vaikuttaa EU:ssa mahdollisimman toimivien EU-rahoitusohjelmien puolesta. Suomen tulee nähdäksemme edistää EU-rahoitusohjelmien kehittämistä niin, että rahoituksen määrä, myöntöperusteet ja raportointivaatimukset ovat hallinnollisen työn suhteen kohtuullisia. Lisäksi pidämme tärkeänä, että nuorisosektorille varataan rahoitusohjelmissa erikseen minimirahoitusosuus.

Pohjois‑Savon Sosiaaliturvayhdistys haluaa nostaa esiin seuraavat huomiot, jotka täydentävät raportin suosituksia ja ovat tärkeitä tulevaa ohjelmakautta valmisteltaessa.
Ensinnäkin pidämme välttämättömänä, että rahoitusmallit tukevat pieniä ja keskisuuria järjestöjä nykyistä paremmin. Nykyiset kertakorvausmallit (lump sum) sisältävät järjestöille huomattavan taloudellisen riskin ja edellyttävät suurta kassapuskuria, mikä sulkee monia toimijoita ulos jo hakuvaiheessa. Sen sijaan yksinkertaistetut kustannusmallit, kuten flat rate 40 %, ovat osoittautuneet toimiviksi ja hallinnollisesti kevyemmiksi, ja niiden roolia tulisi vahvistaa.
Toiseksi raportointikäytäntöjen tulee olla tarkoituksenmukaisia ja suhteutettuja hankkeen kokoon sekä kohderyhmän luonteeseen. Erityisesti haavoittavassa asemassa olevien ihmisten kanssa tehtävä työ ei sovellu raskaaseen, yksityiskohtaisia osallistujatietoja vaativaan raportointiin. Järjestöjen tulisi voida raportoida vaikuttavuudesta myös laadullisin menetelmin, sillä monien hankkeiden tavoitteet liittyvät osallisuuden, toimintakyvyn ja hyvinvoinnin vahvistamiseen pikemminkin kuin työllistymiseen.
Kolmanneksi katsomme, että hakuajat ja hakujen ennakoitavuus ovat tulevan kauden onnistumisen kannalta ratkaisevia. Lyhyet ja nopeasti avautuvat haut estävät järjestöjä rakentamasta aitoja kumppanuuksia ja valmistelemasta laadukkaita hakemuksia. Vuosikellot, ennakkotieto tulevista hauista ja selkeä hakukalenteri tukevat koko järjestökentän tasavertaista osallistumista.
Neljänneksi pidämme tärkeänä, että digitaaliset hakujärjestelmät (EURA, EUSA, Hyrrä) kehitetään käyttäjälähtöisemmiksi ja nykyistä yhtenäisemmiksi. Hakemusten tekemistä ja raportointia helpottaisivat järjestelmien sisäiset tarkistuslistat, automaattinen virheentunnistus sekä selkeämpi ohjeistus. Tekniselle tuelle on oltava riittävät resurssit etenkin hakujen ruuhkahuippuina.
Viidenneksi korostamme henkilökohtaisen, käytännönläheisen tuen tarvetta. Pelkät webinaarit eivät riitä: järjestöt tarvitsevat hands on -sparrausta, hakemusten kommentointia, tukea budjetointiin ja kumppanuuksien rakentamiseen. Alueellisesti juurtuneet koordinaatiomallit, kuten Itä‑Suomen Koonto‑malli, ovat osoittaneet tehokkuutensa, ja niiden tulisi olla pysyvä osa tulevan ohjelmakauden tukirakenteita.
Lopuksi haluamme painottaa, että EU‑hankerahoituksen tulee olla aidosti saavutettavaa koko järjestökentälle, ei vain suurille toimijoille. Tämä edellyttää kevyempiä prosesseja, ennakoitavuutta, riskien pienentämistä ja pysyviä rakenteita, jotka tukevat järjestöjen pitkäjänteistä kehittämistyötä.

Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki näkee hyvänä, että järjestöjen mahdollisuutta olla mukana EU-hanketoiminnassa kartoitetaan ja tutkitaan.
Uudella hankekaudella byrokratian vähentämistä olisi hyvä pohtia myös osallistujien näkökulmasta ja huomioida esim. heikommassa asemassa olevien ihmisten mahdollisuus täyttää jäykkiä osallistuja- ja seurantalomakkeita

Jos EU-saantoa halutaan lisätä myös järjestöjen hankkeiden ja kumppanuuksien kautta, tarvitaan Syöpäjärjestöjen mielestä rahoitusohjelmia ja rahastoja yhdistävää kansallista koordinaatiota ja kehittämistä sekä riittävää rahoitusta kansallisille yhteyspisteille.
Lisäksi tulisi pohtia voisiko olla yhä enemmän EU rahoituslähteitä, jossa harkinnanvaraisesti omarahoitusta ei velvoitettaisi, mikäli järjestöllä ei ole merkittävää omaa varallisuutta.
Jos järjestöjen EU-rahoitteisiin hankkeisiin ei ole laajasti saatavissa osarahoitusta tulevina vuosina, varainhankinnan kehittäminen korostuu järjestöissä entisestään. Huomioitavaa on, että kansalaisjärjestöjen välinen varainhankinnan kilpailu kiristyy entisestään ja myös varainhankinta on muuttunut yhä ammattimaisemmaksi. Varainhankinta vaatii järjestöiltä myös merkittäviä investointeja sen toteuttamiseen. Monella pienellä yhdistyksellä ei välttämättä ole samoja edellytyksiä ammattimaista varainhankintaa toteuttaa, siksi julkisia rahoituskanavia edelleen tarvitaan ja niiden kehittämiseen tulisi kansallisesti panostaa. On tärkeää varmistaa, että rahoituskanavat olisivat mahdollisimman monipuolisia.

Raportissa todetaan, että suomalaisille järjestöille on myönnetty yli 320 miljoonaa euroa EU-rahoitusta ohjelmakaudella 2021–2027. Opetushallituksen nuorison, liikunnan ja urheilun sekä kulttuurin kansainvälistymispalveluissa pidämme tärkeänä, että nuoriso-, liikunta- ja urheilusektorin sekä kulttuurialan järjestötoimijat tunnistavat tarjolla olevan EU-rahoituspotentiaalin myös tulevalla ohjelmakaudella.

Korostamme toimenpiteiden ja rahoitusta koskevien sääntöjen selkiyttämisen, ohjelman hallinnollisen keventämisen sekä jäsenvaltioiden vaikutusmahdollisuuksien säilyttämisen tärkeyttä, jotta ohjelma vastaisi suomalaisen järjestökentän tarpeisiin ja olisi houkutteleva sekä pienille että suurille toimijoille Suomessa.

Kansallisilla toimistoilla ja kansallisilla yhteyspisteillä on tärkeä rooli myös monien EU-hankkeiden vaatimuksena olevan eurooppalaisen yhteistyön ja eurooppalaisten kumppanuuksien edistämisessä.

Ohjelmien hyvään kansalliseen hallintoon panostaminen jatkossakin on keskeistä. Erasmus+ kansallisten toimistojen EU-tason sekä kansallisen tason rahoitusosuudet on varmistettava osana budjetteja. Painotamme myös kansallisten ohjelmayhteyspisteiden rahoituksen selkeyttämisen tärkeyttä sekä autonomiaa ja korostamme ohjelmayhteyspisteiden merkitystä sekä Suomen saannon että erityisesti pienten toimijoiden osallistumismahdollisuuksien edistämiseksi. Kokonaisuudessaan kansallisilla tukipalveluilla ja niiden riittävällä resursoinnilla sekä järjestöjen EU-hankeosaamisen kehittämisellä on keskeinen merkitys keskitetysti haettavan rahoituksen kotiuttamisessa kansallisesti hallinnoitavien rahoitusosuuksien rinnalla.