Mitä mieltä olet uudistettavasta Iäkkäiden ihmisten palvelujen laatusuosituksesta?

Hyviä ja tärkeitä teemoja kaikki. Uskoisin, että valmius ja kiinnostus teknologian hyödyntämiseen tulee lisääntymään. Nykyisille yli 80-vuotiaille se saattaa olla kovinkin vierasta, mutta tilanne muuttuu koko ajan.

HÖPÖ HÖPÖ KOKO TEKNOLOGIA! KÄSIPAREJA .KÄSIPAREJA JA TESTATTUA KOULUTETTUJA IHMISIÄ TÖIHIN! ONGELMIA ON JO NYT TYÖPAIKOILLA KUN SINNE KYYRÄTÄÄN OPASTETTAVAKSI JA HOIDETTAVAKSI OPISKELIJAT! TUO MITOITUSJHAN SISÄLTÄÄ MYÖS OPISKELJOITTEN OPETUKSEN , ARVIOINNIN TUONA TYÖ AIKANA-SITÄKÄÄN EI HUOMIOIDA MITOITUKSESSA. VASTUU OPISKELIJOISTAKIN ON SIIRRETTY KENTÄLLE -LUE LÄHIHOITAJILLE-JOILLA EI OLE PEDAGOGISTA KOULUTUSTA-EMMEKÄ SAA PALKAN LISÄÄ OPISKELIJOITTEN OPETTAMISESTA!! HÄVYTÖNTÄ!
EI MIHINKÄÄN MUUHUN AMMATTIIN HYVÄKSYTÄ PIKA KOULUTUKSELLA TYÖVOIMATOIMISTOSTA TYÖNTEKIJÖITÄ!!
MEILLÄ PIENIPALKKAISILLA HOITAJILLA NYT TEETÄTETÄÄN ORJAN TAVOIN TYÖTÄ!

Toimintaympäristöt ovat edelleen erilaisia, onko huomiotu tarpeeksi? Valinnanvapauslain pitäisi turvata palvelujen yhtenäinen saatavuus, mutta edelleen se voi olla hankalaa pitkien välimatkojen toimintaympäristöissä.l

Ovat kohdillaan, lisäksi pitää kokonaisuutena kehittää työntekemisen tapoja sekä johtamista. Tehdäänkö oikeita asioita oikeaan aikaan. Kotihoidon resursseja pitää lisätä ja nähdä muuttunut toimintaympäristön,sitäkautta osaamisvaade. Asiakkaiden pompottelu hoitopisteiden välillä pitää saada vähentymään, osaamista ja laatua lisäämällä.

Hienoa, että näitä laatusuosituksia päivitetään. Kiinnittäisin huomiota konkreettisuuteen.

"Hyvinvointia edistävistä palveluista iäkkäille säädetään laissa ikääntyneen väestön toimintakyvyn
tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012; 12 §). Ao. suositukset
konkretisoivat säännöksen sisältöä.
Suositus 1.
Kunnissa on tuettava ikääntyneen väestön terveyttä ja toimintakykyä toimenpiteillä, joilla
vahvistetaan a) iäkkäiden omaehtoista toimintaa, b) eri toimijoiden (järjestöt, yritykset,
seurakunnat, vanhusneuvostot, kansalais-, asiakas-/omaishoitajaraadit) yhteistä tekemistä sekä
c) kunnan eri toimialojen yhteistyötä hyvinvoinnin edistämiseksi
- vahvistettava lähiliikuntapaikkojen ja toimintatilojen saatavuutta ja
saavutettavuutta sekä matalan kynnyksen liikuntaneuvontaa
- vahvistettava terveyttä edistävää ja osallisuutta lisäävää ryhmämuotoista
toimintaa."

Sanotaan, että suositukset konkretisoivat säädöksen sisältöä.
Selkeämpää konkreettisuutta olisi jos sanotaan, että kuntien tulee tukea seniorikansalaisten fyysisen kunnon kehittämistä ja ylläpitoa siten, että +65 vuotiaat voivat valita mieleisensä kunnassa tarjolla olevan kuntoilumuodon maksuttomasti (mukaan lukien yksityisen tarjonnan).
Tästä aiheutuneet kustannukset tulevat moninkerroin takaisin erilaisten sairaanhoitopalvelujen keventymisellä. Lisäksi näin voidaan lisätä seniorikansalaisten elämänlaatua merkittävästi.

Varmasti hoivateknologia tulee olemaan yhä kasvavassa määrin ikäihmisten palveluissa mukana. Toivon mukaan tämä mahdollistaa terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisten osaamisen kohdentumisen enemmän suoraan asiakas-/potilastyöhön. Viime aikojen säästöpaineissa toivoisin muistettavan sen, että ehdottomasti vanhusten hyvään hoitoon ja hoivaan tarvitaan koulutettuja ammattilaisia eikä matalapalkkaisia pikakoulutettuja. Toki ymmärrän että joihinkin tehtäviin he ovat hieno apu mutta on suuri riski luisuttaa tehtäviä ja vastuuta heille hoitajien vähäisten resurssien vuoksi. Toivoisin että gerontologista osaamista ja opetusta hyödynnettäisiin enemmän palveluissa, mm.ikäihmisten mielenterveysongelmien suhteen.

Teemat ovat aivan oikeita. Toki kohta 5 Teknologia on vasta tulevaisuutta laajemmassa merkityksessä. Eli käyttäjäkunta on vasta keski-iässä ja "kasvamassa". Valinnanvapaus tekniikan käyttäjänä täytyy tulla selkeästi esille. ja mikä on vaihtoehto sitten.

Teemat ovat hyvät. Toimintakyvyn edistäminen ja ylläpitäminen on oltava kaikkien tahojen yhteinen päämäärä. On tärkeää, että teema 2 korostuu ja vähennetään ihmisten turhaa juoksuttamista. Teknologia voisi painottua enemmänkin, ikääntyvien valmiudet lisääntyvät ja alalla tehdään uusia innovaatioita jatkuvasti.

TEEMA-ALUEET: Vahvistetaan sanaa käytetään suosituksissa runsaasti, joka tarkoittaa mielestäni toimenpiteiden, resurssien ja asiakkaan suuntaan tapahtuvan avun antamisen lisäämistä. Hallitusohjelma tavoittelee säästöjä (olikohan se 1 miljardi euroa vanhusten palveluista, jotka muuten kasvavat ikäluokkien kasvun myötä). Yhtälö vahistetaan palveluita ja edistetään avun saannin antamista ei ole realistinen tuon säästötavoitteen kanssa. Kun säästetään/vähennetään jotakin se ei vahvista vaan heikentää. -
SUOSITUS 3. Vahvistettava terveyttä edistävää ja osallisuutta lisäävää ryhmämuotoista toimintaa? Jassoo.... Ryhmätoimintoja on julkisella sektorilla karsittu (poistettu kokonaan), nytkö niitä lisätään? laatua heikennetty siis jo vuosia tämän osalta. Tämäkään ei ole realistinen (isämme tehostetussa hoivassa poistettiin ryhmien toiminta kokonaan - lue säästettiin laadukkaasti). Vahvistetaanko ryhmätoimintojakin vapaaehtoisten voimin, kuten tehdään digiloikkaakin läpi koko vanhuskentän?
ASIAKAS -JA PALVELUOHJAUS KESKIÖÖN: Annetaanko tämän vahvistamiseen resursseja lisää? Onko koulutus tässä ajan tasalla? Realismi tämän suhteen vielä kaukana yhden luukun periaate siis. Onko tälle pohdittu siirtymäaikaa? Nyt ohjaus hyvin epätasalaatuista ja erilaista eri puolilla Suomea. Eri luukuille juoksutusta löytyy edelleen paljon, ei siis kovin laadukasta. Kärkihanke ei kehitä käsittääkseni koko maassa, vaan sen hyödyt tulevat laajempaan käyttöön 2018 vuoden jälkeen?
TEEMOISSA on hyvin asiakas/ikäihminen huomioitu.

koulutettua, osaavaa ja välittävää henkilökuntaa palvelutaloissa ja kotihoidossa aivan liian vähän. omaishoitajien vapaat ja osallistuminen yhteisiin tilaisuksiin eivät onnistuu.
tavoitteet ovat hyvät, toiminnan perustaksi luotava inhimillinen ote - EI TEKNOLOGIAPOHJAINEN KAUHUKUVA IKÄÄNTYVIEN TULEVAISUUDESTA!!!!!

Suositukset kuulostavat hyviltä. Oman kokemuksen mukaan ikäihmiset ovat usein haluttomia pyytämään apua. Olisiko mahdollista ottaa käytännöksi kotikäyntien tarjoaminen proaktiivisesti? Esim. kaatumiseen liittyviä riskejä voisi saada haaviin tällä tavalla.

MITOITUS 0.5 AIVAN RIITTÄMÄTÖN! SANON KOKEMUKSEN RINTA ÄÄNELLÄ!!TERVETULOA KAIKKI SUUNNITTELLIJAT HOIVAKOTEIHIN JA KOTIHOITOON VIETTÄMÄÄN VANHUUTTA!
SAISIKO JULKISUUTEEN AMMATTINIMIKKEET KETKÄ TÄTÄ OVAT OLLEET TEKEMÄSSÄ?
ONKO TIETO JUUREN RUOHOTASOLTA KYSYTTY TÄHÄN SUUNNITELMAAN?-EI RIITÄ ETTÄ TOIMISTO IHMISET KOKOONTUVAT JA SUUNNITTELEVAT-HE EIVÄT TODELLAKAAN OLE NÄHNEET KOTIHOIDON JA HOIVAKOTIEN ARKEA!!

Laatu tulee olla mitattavissa ja varsinkin muutoksen yhteydessä täytyy olla käytettävissä samoja mittareita ja mittausvälineitä kuin aiemmin , jotta pystytään tekemään vertailua entisen ja nykyisen toiminnan välillä.

Mitoitukset kuntoon, kuka tekee ja mitä, mihin koulutettua resurssia käytetään on avainkysymys. Tarvitaan mittareita, joilla asiat voidaan tuottaa esille. Painopiste ennaltaehkäisyyn ja osallisuuteen, myös omaisten.

Kun laitoshoitoa on purettu vuosien aikana niin entiset laitoshoidon asiakkaan ovat tällä hetkellä tehostetussa palveluasumisessa ja jopa osittain kotihoidossakin. Henkilöstömitoitus 0,5 on alakanttiin. S.14/suositus 1: asiakasrakennetta koskeva henkilökunnan mitoitus ja osaaminen - en oikein usko käytännössä toteutuvan, koska onhan tätä aikaisemmissankin suosituksissa tuotu esille.
Puhutaan riskiryhmistä ja suuret määrät palveluja tarvitsevien tarvitsijaryhmistä: Miten tähän tartutaan, kun sote uudistuksen jälkeen jää vain pieni siivu sotea eli ennaltaehkäisevää työtä?

Toimintakykyindikaattoreissa nojaudutaan enimmäkseen ikääntyneen koettuun terveyteen - kaipaan lisää objektiivisia mittareita.

LAADULLA ON TEKIJÄNSÄ: Riittävä määrä osaavaa henkilöstöä..... mitä hoidolla ja palvelulla tavoitellaan? Tästä osiossa sana VAHVISTETAAN onkin sitten muuttunut sanaksi VARMISTETAAN JOUSTAVASTI. Varmistetaan ylipäätään, että esim. tehostetussa hoidossa on hoitavaa henkilöstöä.
SUOSITUS 3. Koti- ja tehostetun palveluasumisen toimintayksikköjen henkilöstön välitöntä asiakasaikaa on lisättävä toimintatapoja uudistamalla. Miten todennetaan käytännössä? Mitkä indikaattorit toimintatapojen uudistamiseen? Kaiken edellä esitetyn joustavuuden päälle?
SUOSITUS 4. Kohdasta puuttuu mielestäni kaltoinkohtelu kokonaan - On toimittava siten, että henkilöstön taholta ei tapahdu asiakkaan kaltoinkohtelua tai syrjimistä. Tälle löytyy nopeasti myös indikaattori -> Ei yhtään kaltoinkohtelu- tai syrjintätapausta.
Henkilöstömitoitus ei ole hallituksen asettamien säästötavoitteiden mukaan realistinen. 0,5 työntekijää tehostetussa hoidossa on LIIAN vähän. Mutta jos tavoitteena onkin ottaa tehokkuus näissä yksiköissä työntekijöiden selästä, niin silloinhan se on sopiva. Kokemusta löytyy jo nyt siitä, miten asiakkaat saavat maata märissä vaipoissa ja nälissään kun ei ole auttavia käsiä. Laadukasta työtä toteutetaan myös vaipanvaihdon kellottamisella. Ei vaihdeta vaippoja tarpeen mukaan vaan työntekijämäärän ja vaippojen kulutusmäärän mukaan sekä joustavasti työntekijän voimavaroja säästäen. Indokaattoreista puuttuu tehostetun hoidon kohdalla kulutetut vaipat/asiakas/vuorokausi. Tällainen laatu lisää valitusten määrää valvontaan (no onhan silloin jollakin töitä kuljettaa papereita ja laatia vastauksia).

TEKONLOGIA. Kotihoidossa ja tehostetussa hoidossa tarvitaan ihmisiä. Tekonlogiaa tulee kehittää hyväksi rengiksi ei yksisilmäisesti isännäksi inhimillisyyden menettämisen ehdoilla. Teknologia on teknologiaa se ei ole inhimillinen, koskeva, lohduttava ihminen. Teknologiaa voidaan tuoda hyvinkin lähihoitajien työhön, mutta asiakaskontaktin ylläpitämiseen en sitä varustaisi. Jos 20 % lähihoitajan työstä voidaan korvata automatiikan tai robotiikan avulla, niin kuinkahan monta vaippaa sillä säästetään. Jos hoidettavia on 10 ja käytännön työtä tekee 2 hoitajaa vuorossa (muutkin ammattiryhmät kun on laskettu henkilöstömitoitukseen, mutta he ovat vapaalla), niin kuinka paljon asiakkaat saavat silloin ihmiskontaktilla toteutettua palvelua? 1,8 työntekijän verran. Tämä tekee yhtä asiakasta kohden noin 1 tuntia 13 minuttia/työvuoro, vähennettynä ruokien tarjolle panoon, kirjaamiseen, laadun seurantaan, yleiseen järjestelyyn, viestimiseen, lääkkeiden tarkastamiseen, pyykkihuoltoon, yllätyksiin jne. käytetty aika. Jotenkin uskon, että todellinen asiakastyö vie tuosta työajasta 13 minuttia. Korvataan se robotiikalla ja teknologialla.

Yhtenä vaihtoehtona palvelurakenteessa tulisi olla kuntouttava päivätoiminta (mm. vaihtoehdoksi omaishoitajien vapaaseen, erilaisille asiakasryhmille kuten: muistisairaat, fyysistä toimintakykyä parantamaan, psyykkisesti haasteelliset ikääntyneet, äkilliseen tarpeeseen jne.)
Henkilöstömiehityksen joustavuus, esim.saattohoitoon palveluasumisessa, käytöshäiriöisille sekä psyykkisesti haasteelliset ja vaikea muistisairaus.
Seniorineuvolat ja varhainen puuttuminen toimintakyvyn alentuessa

Mitoitusten tulee olla realistisia ja lähtökohtana ei pidä olla pääluku vaan hoidon ja hoivan tarve sekä toimintakyky ja sen muutokset. Laatusuosituksissa tulee huomioida henkilöstön hyvinvointi ja työturvallisuus ennakoivilla toimenpiteillä ja mittareilla ei jälkikäteisillä mittareilla kuten sairauspoissaolot jne. Lähijohtamisosaamisen varmistaminen on tärkeää hyvän hoivan ja henkilöstön hyvinvoinnin turvaamiseksi. Työturvallisuuden vahvistaminen ja sen ohjaus sekä valvonta ajan tasalle mm. mahdolliset lain muutokset vastaamaan tätä päivää. Kunnissa painopiste ennakoivaan toimintaan mm. "ikääntyvien neuvolat" ennen palveluohjausta. Muiden maiden hyvät käytännöt mukaan. Nykyinen taloudellinen tilanne ei "kuuntele" suosituksia. Pitää olla vahvempaa ohjausta ja mahdollisia sanktioita. Jokaiseen kuntaan/ maakuntaan iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluvaltuutettu. Vahvempi yhteistyö iäkkäiden palveluja valvovan ja työpaikan työturvallisuutta valvovan viranomaisen kanssa. Sosiaali- ja terveydenhuollon koulutukseen tarvittavat suosituksen mukaiset muutokset. Prosessien kehittäminen laatupoikkeamien jälkeen -> vaatii osaamista ja tietoa. Ammatillisen osaamisen lisääminen! Nyt yritetään ratkoa uusia ongelmia entisajan keinoilla, jotka eivät mahdollista ratkaisua.

Asia on niin että ikäihmiset ovat tämän maan hyvinvoinnin luoneet ja tehneet oman osansa sen eteen joten on kunnia ssia hoitaa heitä kunnolla.

Parissa vuodessa voi tapahtua uusia innovaatioita ja 2019 jälkeen EHKÄ alkaa tomu laskeutua sote-uudistuksen jäljiltä. Toivottavasti kunnat tunnistavat oman roolinsa ja panostavat omassa toimivallassaan oleviin asioihin.

HÖPÖ HÖPÖ -TAAS PUHUU IHMINEN JOKA EI TIEDÄ ARJEN PYÖRITYKSISTÄ MITÄÄN. TARVITAAN MITOITUS KOHDILLEEN-ETTÄ HENKILÖKUNTA JAKSAA AINA KORKEAMPAAN ELÄKEIKÄÄN ASTI.
KÄSIPAREJA -KÄSIPAREJA LISÄÄ! EDELLEENKÄÄN TUO 0.5 ON TÄYSIN MITÄTÖN MITOITUS!!
EI AUTA ETTÄ HOITAJA ON NOPEA-KUN VANHUKSEN KAIKKI TOIMINTA ON HIDASTUNUT-RUUAN NIELEMISESSÄ, LIIKKUMISESSA -KAIKESSA TOIMINNASSA

Liian lyhyt voimassaoloaika. Muutoksen aikaansaaminen, mittaaminen ja toiminnan hiominen vastaamaan asiakastarpeeseen tästä näkökulmasta vie pidemmän aikaa..

Suositusten ongelma on se,että ne ovat vain suosituksia. Ja tietyt toimijat eivät niistä välitä mitään, sote ja sen tuomat muutokset tulee ottaa huomioon seuraavien suositusten tekemisessä, mm. Osaamisen, mitoituksen, laaduntarkkailussa osalta. Siksi hyvä että nyt kaksi vuotta.

Voimmassaoloajan oikea-aikaisuus on hyvin häilyvä, suuria muutoksia tulee/voi tulla jatkuvasti, joten toivottavasti laatusuosituksia arvioidaan systemaattisesti tietyin väliajoin.

Mitä oikeasti kunnissa tapahtuu/tehdään tänä aikana, kun ei tiedetä mitä oikeasti on vuonna 2019 esimerkiksi. Vaikka kyseessä olisikin lähipalvelut niin muut järjestelyt vaikuttavat myös niihin. TYÖRAUHA ja suunnitelmallisuus puuttuvat.
Voisiko kuitenkin voimassaolo aika olla kerralla 5 vuotta, jotta nähtäisiin kuinka tartutaan asioihin ja tapahtuuko positiivista muutosta suositusten kautta. Kyseessähän on ihmisten hyvä hoito pohjalla, johon tarve / toive ei muutu vaikka mitä tapahtuisi. Mitenkä suositukset sidotaan kuntien päätöksentekoon ja seurantaan sitovina asioina?

Voimassaoloaika on liian lyhyt. Kehittäminen vaatii jatkuvuutta ja pitkäjänteisyyttä. Tässä ajassa ei ehditä saada mitään konkreettisia tuloksia. Tarkoitus on seurata ja arvioida suosituksen toteutumista ja vaikutuksia, ja saadun tiedon pohjalta tarvittaessa muuttaa suunnitelmaa.

PALVELURAKENNE:
Kovin on hätäistä eteneminen. Mitä muutoksia tulee Maakuntien käynnistäessään toimintansa?? Onko huomioitu?
Kärkihankkeilla tulee kova kiire saada vaikuttavia tuloksia, jotta niitä voidaan sitten kiireesti levittää?
Asiakasnäkökulmasta katsottuna organisoinnilla tai palvelurakenteella ei ole merkitystä, sillä hänen tulee saada PALVELUTARPEITAAN VASTAAVIA PALVELUITA JA TASA-ARVOISESTI KAIKKIIN PALVELUJA SAAVIIN VERRATTUNA.

Yleensä laatusuosituksella ei ole merkitystä, koska sitä ei kunnat juurikaan noudata.

Pidempi voimassaoloaika. Väliarvioinnin voi tehdä 2019 lopussa. Käytäntöjen ja kulttuurin muutos ei suju hetkessä.

Kustannusvaikutuksiin en osaa ottaa kantaa.

Kustannusvaikutus nousee kokonaisvaikutuksesta. Maakunnille siirtyvä järjestämisvastuu ja palveluiden järjestämismuodot vaikuttavat määräävästi kustannuksiin.

Kustannusvaikutuksista tulisi arvioida pitkällä aikavälillä, ei vuosi tasolla pelkästään. Nyt satsaus on säästö tulevaan, tässäkin.

Mielestäni teknologian tuomaan hyötyyn ollaan turhan optimistisia. On monia asioita joita aikojen kuluessa on karsittu. Karsittu toiminta on saattanut tukea liikkumista ja sosiaalista kanssakäymistä > tilalle on pitänyt "tehdä" uusi toiminto paikkaamaan syntynyttä vajetta. Esim. kun asiakkaiden kanssa ei ole aikaa ulkoilla niin kunto heikkenee ja tarvitaan jopa fysioterapeutin /kuntoutusjaksoja. Aikaisemmin asia hoitui "luomuna".

Ei tulisi hoivakodeissa hoitajille sisällyttää kotien siivoamiseen ja ruokahuoltoon liittyviä asioita, ne tulisi olla ulkopuolella hoitaja kiintiöiden mitoituksen.

TEKNOLOGIA MAKSAA SEKIN. Sen käyttäminen ja kustannukset ovat utopistisia.
KUSTANNUSVAIKUTUSTEN ARVIOINTI... Ennusteet ja skenaariot olivat mielstäni realistiset. Säästöä ei synny kun hoivan tarvitsijoiden määrä kasvaa. Ei voida ennustaa lyhyellä, eikä pitkällä aikavälillä.
SÄÄSTÖPOTENTIAALIA on.... henkilöstörakenteen muutoksessa ei muussa.
Lähihoitajien tehtäväkuviin saatava pian virikkeellisen toiminnan järjestäminen ja asiakkaan aktiiviseen toimintaan osallistumisen lisääminen. Nyt ei kannata jäädä katsomaan sitä tulevatko hoiva-apulaiset viemään lähihoitajien työt, vaan kehitettävä oikeasti hoidon laatua, sillä hoiva-apulaiset antavat tähän mahdollisuuden. Saattaa tietysti olla niin, että palvelukuluja (sen tuottajalle) lasketaan juurikin palkkaamalla hoiva-apulaisia eikä lähihoitajia.

Ihmistä ei korvaa mikään teknologia. Silloin kun apua todella tarvitaan, auttajan pitää olla toinen ihminen, ei tietokone. Miksi nyt vanhustenhoito tuleekin kalliiksi, kun rahaa riittää miljardikaupalla yritystukiin ym.

Erittäin kannatettavaa tukea osaavaa ja oikeudenmukaista johtamista sekä henkilöstön työhyvinvointia. Näillä saadaan merkittäviä säästöjä etenkin työtyytyväisyyden ja sitä kautta sairaspoissaolojen kautta. Kuten sanottu, yksikin sairaspoissaolopäivä vähemmän per työntekijä on jo merkittävä rahallinen säästö, joka voidaan käyttää ikäihmisten hyvän hoivan hyväksi.

Vaikea arvioida tässä vaiheessa, kun ei tiedä kaikkea sisältöä.

Asia on niin että ikäihmiset ovat tämän maan hyvinvoinnin luoneet ja tehneet oman osansa sen eteen joten on kunnia ssia hoitaa heitä kunnolla

Indikaattorit näyttävät järkeviltä, mutta kaipaisin sinne ehkä enemmän laadun taetta, sekä asiakkaiden, omaisten että valvonnan kautta. Aika hurjia esimerkkejä revitellään julkisuudessa. Tuntuu siltä, että valvontaa valitettavasti tarvitaan.

Mitoitukset ei toteudu hoivakodeissa nytkään. Jo työntekijä sairastuu firmat säästävät eivätkä oikeasti palkkaa aina edes sijaisia -vaikka yksi asukas poissa.Sitten jos palkataan sijainen tekemään hänen tuntimääränsä on vain kuusi tuntia-kun vakituisen työntekijän tuntimäärä olisi ollut kahdeksan tuntia.On väärin suunnitella että palkataan pikakoulutuksilla ilman testejä alalle sopimattomia hoiva-apulaisia enenevässä määrin. Heillä ei ole tarpeeksi koulutusta havaitakseen monisairaitten vanhusten sairauden ensioireita. Tämä on turvallisuus riski! Asioita ovat suunnittelemassa olleet taas ihmiset jotka eivät itse tee työtä ja näe jokapäiväisiä ongelmia.
Ehdottomasti viranomais valvonta pitäisi olla jo nytkin -niin että yllätys tarkastuksia tehdään. Nyt Avi , tilaaja osapuolet Valvira ilmoittavat etukäteen kun tulevat tarkastukselle yksityisiin hoivakoteihin. Mitoitus ei ole kohjdillaan-heidän pitäisi pyytää toteutuneet työvuorolistat! Eivät vanhukset saa niitä palveluita mitä heille on luvattu.. lisäksi aina pitäisi kuulla henkilökuntaa.
Henkilökunnan aika menee yksityisissä hoivakodeissa ruokien lämmoittämiseen, päivittäisiin pyykoin pesuihin. Lattioitten ja huoneitten siivoilemisiin-jokapäiväisiä siivoojia ei ole eikä tule! On päivittäistä elämää virtsat ja ulosteet lattialla vuoteen reunoissa jne muisisairaitten jotka liikkuvat päämäärättömästi ympäri hoivakodin eri huoneita sotkiessa, tavaroita kuljetellen toisten huoneista kun omaansa..Asukkaitten ovia ei saa edes lukita paloturvallisuuden vuoksi.
On kyse ihmisistä Hoitajia ja käsiä tekemään työtä on 0.5 mitoituksella aivan liian vähän!! Missään ei oteta huomioon -että monta eri sairautta , häiriökäyttäytyviä vanhuksia, saattohoidossa olevia -koska hoivakodeissa hoidetaan loppuun saakka. Aikaa saattohoito potilaillekaan ei ole!! Suututtaa tämä suunnitelma ja yhteiskunnan touhu!

Indikaattorit ok, mutta kuitenkin jäin kaipaamaan selkeitä mitattavissa olevia asioita, vahvempia velvoitteita hoidon toteuttamiseksi ja yksilölliseen palvelutarpeeseen vastaamiseen. Ikääntyvät ovat yksilöitä!

Miksi tässä ei ole Rava-mittaria yhtenä mittarina? Rava on käytössä suurimmassa osassa Suomen kuntia Rai vain harvassa. Miten Rai mittarin avulla voidaan tuottaa tietoa , jota voidaan verrata aiempaan, jos se ei ole ollut käytössä? Myös ajankäyttö huomioitava mittariarvion teossa. Rai on kattavampi- vie enemmän hoitajien aikaa ja on pois hoitotyöstä. Rai ei mielestäni sovellu kotihoitoon.

Palveluna ostajan valvontaoikeus keskeinen,lisäksi tarvitaan resurssimittaria esim.rafaela jolla saadaan näkyväksi hoidon tarve suhteuttettuna resursseihin. Ikiaikainen näkökulma, hoitamista on muukin kuin fyysinen kontakti,tämä työ pitää näkyä myös.

Mihin Rava-mittari on unohdettu?

Eivät ole

Niin puuttuu ne kaltoinkohtelun ja syrjinnän indikaattorit. Koska ne puuttuvat laadukkaan hoidon sisällöstä kokonaan.
Miten on viestinnän ja tiedottamisen laita vanhustyössä ja sen indikaattorit. Tuleeko sille olla minkäänlaisia laatutavoitteita? kun ollaan ihmisten kanssa tekemisissä, viestitään? vai palveluohjausko viestii ainoastaan? kuuluu kaikille työntekijöille ja laadukkaasti tehden sekin.
Seurantaindikaattorita on liikaa. Mielestäni kunnat ja vanhuspalvelujen tuottajat eivät pysty vertailemaan, ei ole tarvittavaa osaamista, noille mittareille tai niiden kautta esiin tulevien tunnuslukujen käytölle. Maakunnissa ja kunnissa tulisi olla oma arviointiosastonsa niille, ja vähintään yksi ohjelma (ATK), jossa tietoa on saatavana. Monen indikaattorin hyöty jää käyttämättä eli seurataanko ja mitataan vain sen vuoksi kun pitää kun ne laatusuositukset? Nyt jo tapahtuu sitä, että esim. asiakaspalautteita kootaan, mutta kukaan ei osaa vetää niiden tuloksia yhteen, saatikka kertoa niitä vastaajille tai omaisille. Tulisiko laatusuosituksisa olla mukana VAHVISTETAAN arviointiosaamista ja siihen resursseja?

Kyllä jo nyt pitäsi olle tietoa mikä vanhustenhoidossa mättää. Pitää panostaa vanhuspalvelulain ja sosiaalihuoltolain noudattamisen seurantaan. Suositukset ovat vain suosituksia.

On huomioitava, että mittareita käytetään oikein eikä niitä täytetä vain mittaamisen takia. Voivat viedä aikaa myös hoitotyöltä, oltava tarkoituksenmukaisia. Asukkaiden ja omaisten palautetta kerättävä järjestelmällisesti. Oltava muitakin tapoja arvioida hoidon laatua kuin esimerkiksi RAI.

Avoimuus ja adoioiden julkisuus on tärkeää seurannan kannalta

En huomannut missään ajatusta ikäihmisten kimppa-asumisen tukemisesta ja siihen kannustamisesta. EI tarvitsisi olla yksin, kotihoito tavoittaisi monta kärpästä yhdellä iskulla, jne. Minusta siinä olisi paljon hyviä puolia.
Muistan lukeneeni jostakin tehdystä kokeilusta, että ikäihmisten kanssa asumaan etsittiin nuoria, esim. opiskelijoita, jotka saivat jotakin taloudellista kompensaatiota siitä, että olivat apuna joissakin asioissa. Tämäkin voisi olla esillä. Ehkä nämä ovat paikallisia sovelluksia, mutta voisi ehkä nostaa myös valtakunnallisesti esille.

1. MITOITUS EHDOTTOMASTI SUUREMMAKSI
2. VALVONTAA EHDOTTOMASTI ENEMMÄN
3. VALVONNASTA EI ILMOITETA ETUKÄTEEN
4.TARPEEKSI ISO SAKKO TAI SANKTIO MIKÄLI HENKILÖKUNTAA LIIAN VÄHÄN (JOS VALVONTA VIRAN OMAISET VAAN TIETÄISIVÄT MITÄ KAIKKEA TAPAHTUU)

Valvonnan varmistaminen, ryhmämuotoisen yhteisöllisen asumisen huomiointi yhtenä vaihtoehtona eli enemmän innovatiivisiä ratkaisuja ja avauksia kaipaisin

Johtamisen kehittäminen
Osaamisen varmistaminen
Riittävät palvelut

Kun puhutaan mitoituksesta niin mielestäni tässä ollaan väärillä jäljillä. Mitoitus tulisi aina arvioida yksikkökohtaisesti, asukkaiden/potilaiden hoitoisuuden mukaan. Nyt jos puhutaan vähimmäismitoitus niin varmasti se sitten on se, huolimatta siitä että jotkin yksiköt ovat hyvin raskaskuormitteisia.

Kovin on toiveikas suositus. Kukahan tämän vielä toteuttaa? Arkirealismia toivoisin. Omaisten osuus jäi kovin ohueksi kaikesta huolimatta.
Kukahan keikauttaa ajatuksen organisaatiolähtoisestä asiakaslähtöiseksi?????
JOs ei aseteta aikarajoja asiat venyvät.

Kotihoidossa liian vähän työntekijöitä, saadaankohan hoitajamitoitukset joskus kotihoitoonkin. siellä asiakkaat ovat melkein heitteillä.
Yhteisöasuminen yhteisökodeissa luo turvallisuutta ja poistaa yksinäisyyttä, mutta ei sovi kaikille.
Hoitajiksi aikoville ja koulutukseen meneville tulisi tehdä soveltuvuus testit, onko sopiva hoitamaan vanhuksia tai yleensä ketään.

Laatusuositukset on hyvä olla, mutta tässä muutostilanteessa tuntuu siltä, että nämä uuvuttavat jo lähtökohtaisesti kuntien ja muiden palveluntuottajien organisaatiot. Liian paljon on liian paljon. Paljon, erityisesti henkilöstöresurssit kohdassa tuotiin esiin vain negatiivisia indikaattoreita, ei kannustavia tai positiivisia. Motivaation ja hyvän laadun ylläpitämiseen tarvitaan positiivista otetta, kannustusta ja johtamista ei kyttäämistä ja kontrollia eikä missään nimessä rangaistusindikaattoreita tai -sanktioita ne ovat sitten valvonnan asia. Laadun pitää olla hauskaa ja innostavaa ei latistavaa. Nyt jäi latistunut vaikutelma. Organisaatiolähtökohta näkyi edelleen vahvana.

Esitän kysymyksen; Ikäihmisen itsemääräämisoikeuden myötä, lisääntyköhän esim. lonkka leikkausten määrät? Riittääkö henkilökuntaa valvomaan ja olemaan läsnä vanhusten kanssa. Soittokellot ja hälyttimet ei korvaa hoitajaa. ...
Kannatan vanhusten yhteisöasumista, pienkodeissa Olen konkreettisesti nähnyt kuinka sellainen tilanne muuttaa masentuneen vanhuksen iloiseksi ja aktivoi liikkumaan ja juttelemaan. Pystyy orientoitumaan aikaan ja paikkaan jälleen, pystyy itse pukemaan ja alkoi myös käyttämään puhelinta, kännykkää, uudelleen yhteydenpitoon...

Yhteisöasumisen kehittäminen puuttuu kokonaan.
Käsiparit hoitoisuuden eikä nuppiluvun mukaan.
Valvontakäynnit ilman varoitusta ja tarpeeksi isot sanktiot.
Ennaltaehkäisevän työn lisäämistä. Ja arvostuksen sekä asenteen muokkausta.
Pienkotien ja palveluasumisen lisäämistä, ei alasajoa.