TEEMA: Laaja-alainen sote-palvelut ylittävä yhteistoiminta (poikkisektoriaalisuus)

Frågetecken 13
Enkät | Suomen Mielenterveysseura
Enkäten har avslutats

Delta i projektet

Vaikuta mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämiseen

Haasteen tausta:

Sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistoiminta muiden sektorien palveluiden kanssa voi parhaimmillaan edistää kansalaisten hyvinvointia kokonaisvaltaisesti (oleellisia voivat olla esim. asumis-, työllisyys-, koulutus, kirjasto-, liikunta- ja kulttuuripalvelut).

Laaja-alainen yhteistyö nähdään tärkeäksi, mutta toimivien poikkihallinnollisten toimintatapojen luominen on osoittautunut haasteelliseksi tehtäväksi. Yhteistoiminnan rakenteiden lisäksi haasteita ovat eri ammattikuntien erilaiset kulttuuri- ja arvopohjat, jotka voivat vaikeuttaa yhteistoimintaa.

Hallinto- ja ammattirajoja ylittävä yhteistoiminta on mielenterveys- ja päihdeongelmaisten auttamiseksi usein välttämätöntä kokonaisvaltaisen tuen takaamiseksi.

Toimivan yhteistoiminnan haasteellisuutta ei tule vähätellä vaan keskeiset haasteet tulisi pyrkiä kattavasti tunnistamaan yhteistoiminnan eri vaiheissa. Lisäksi yhteistyön malleja tulisi kehittää vaiheittain sekä kokeiluja hyödyntäen. 

Ehdotuksia toimintatavoiksi (kommentoitavaksi):

  • Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kykyä hahmottaa yhteistoiminnan malleja tulisi vahvistaa koulutuksellisin keinoin (tutkintojen sisällöt ja täydennyskoulutus).
  • Tulevaisuudessa maakunnan ohjaaman sosiaali- ja terveyssektorin tulisi toimia yhteistyössä kuntien liikunta-, kulttuuri- ja muiden hyvinvointia edistävien toimintasektoreiden kanssa. Sote-sektorin ja em. toimintasektorien yhteistoiminnalle tulee rakentaa vuorovaikutusta edistäviä pysyviä rakenteita kuntien ja maakuntien rajapintaan.
  • Konkreettisena toimena mielenterveys- ja päihdekuntoutujille tulisi tarjota pääsyä valittuihin liikunta- ja kulttuuripalveluihin ja harrastuksiin ilman taloudellisia esteitä. Toiminta- ja harrastusmahdollisuuksista tiedottamisen tulisi olla myös sote-sektorin vastuulla.
  • Päihde- ja mielenterveyskuntoutujien kiinnittyminen opintoihin tulisi nähdä yhtenä kuntoutumista vahvasti tukevana tekijänä. Tutkintoon tähtäävien opintojen ohella kurssimuotoisia opiskelumahdollisuuksia tulisi tukea nykyistä enemmän.
  • Pienten yhdistysten kansalaislähtöinen toiminta eroaa merkittävästi markkinalähtöisestä toiminnasta, jonka vuoksi toiminnan erityisluonne tulisi huomioida sote-rakenteessa. Erityishuomiota tulisi kiinnittää siihen, että myös pienille paikallistason yhdistyksille taataan tulevaisuudessa riittävät taloudelliset voimavarat, jonka myötä mielenterveys- ja päihdeongelmista toipuvien paikallistason toimintaa voidaan jatkaa (esim. päiväkeskukset ja kohtaamispaikat).
  • Nykyistä tietopohjaa ja olemassa olevia päätöksenteon tuen malleja (esim. mielenterveysvaikutusten arviointi) tulisi hyödyntää huomattavasti nykyistä aktiivisemmin.

Basuppgifter

Avslutat: 12.11.2017

Bilagor

Inga bilagor
Gör en anmälan

De obligatoriska frågorna i enkäten är markerade med en asterisk (*).

Svar

  • Tässä kaikki kohdat ovat tärkeitä ja suositeltavia. Se miten yhteistoiminta saadaan sujumaan on eri asia,koska näkemykset päihdetyöstä ovat erilaisia. Konfliktien sijaan tarvittaisiin kaikilta avarakatseisuutta -ajattelua,mikään ei sulje toisiaan pois-eikä niin että haetaan ongelmia vaan ennemminkin ongelmiin vastauksia!!!!!!

  • Kolmannen sektorin vertaistukiyhdistyksille on kohdennettava riittävät taloudelliset resurssit toiminnan ylläpitämiseen ja toiminnan kehittämiseen. Esimerkiksi koulutettujen kokemusasiantuntijoiden pitämät vertaisvastaanotot asiakkaille yhdistysten tiloissa voivat olla jo huomenna totta. Voisiko yhdistyksille antaa toimitiloja sote-keskuksiin? Näin ammattiapu ja vertaistuki olisivat tarjolla samojen seinien sisällä.

  • Näillä menneillä ja tulevilla leikkauksilla ja säästötoimenpiteillä edelleen varattomat jäävät paitsi niistä mihin muut pääsevät.Eihän kukaan pidä "luusereiden", vähäosaosaisten,joidenkin mielestä vastenmielisten ihmisten puolia,ai niin,no Hursti ainakin kai pitää kaikkia tasa-arvoisina ikään,kokoon,statukseen,saavutuksiin,virheisiin,olosuhteisiin,elintapoihin,ulkonäköön jne katsomatta,kiinnittämättä mitään huomiota niihin.

  • Kannatettavia esityksiä. Liikunta, kulttuuri ja muu vapaa-ajan toimintaan osallistuminen on juuri sitä muuta mitä päihteidenkäytön tilalle ihminen hakee tarvitsee. Kuntien ja kaupunkien virkamiehet ja toimijat voivat sopia, esim. että ilmaisia salivuoroja on sovitusti tarjolla, kun työntekijät (asiakaspinnassa olevat) ilmoittavat kenelle asiakkaalle ilmainen vuoro tarvitaan. Samoin kunnan harkinnan varaisen ja ehkäisevän toimeentulotuen rahoista pitää antaa harrastusten ja vapaa-ajan tukemiseen euroja.
    Toimintatapa, jota tulee vahvistaa :työntekijöiden rohkaiseminen pyytämään asiakkaille palveluja ja valtuutus rahallisen avun myöntämiseen arjen työntekijöille. Turha byrokratia pois: hidasta , aikaa vievää, saattaa puuttua ymmärrys esim.päihde-tai mielenterveysasiakkaan arjesta ja toimintakyvystä täysin tai olla asenneongelmia (mitäs joit rahas...)

  • Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kykyä hahmottaa yhteistoiminnan malleja -> ehdottomasti. Verkosto-osaaminen, eri asiantuntijoiden osaamisen hyödyntäminen ja arvostaminen osaksi perusopintoja. Ei organisaatio- vaan asiakaskeskeinen toiminta oltava kaiken lähtökohta. Tätä olisi käytännössä harjoiteltava jo opiskeluaikana.
    Maakunnan ohjaaman sosiaali- ja terveyssektorin yhteistyö kuntien liikunta-, kulttuuri- ja muiden hyvinvointia edistävien toimintasektoreiden kanssa. -> Mielenterveyden edistäminen on juuri voimavarojen ja vahvuuksien etsimistä, tukemista ja mahdollistamista, ei vain sairauden oireiden hoitoa ja lääkitsemistä. Liikunnan ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset tulee ottaa keskeiseksi osaksi mielenterveyden ja hyvinvoinnin edistämistä -> mm. elinajanodotteen erot mielenterveys- ja päihdeongelmia kohdanneiden ja muun väestön välillä tukevat tätä näkemystä. Myös ohjaus terveellisen ja monipuolisen ravitsemuksen toteutukseen, kun taloudelliset resurssit ovat niukat. Lisäksi varmistettava, että yksilö saa itsehoidon toteuttamiseen riittävän tuen. Moni ongelmia kohdannut ei kykene oma-aloitteisesti, ainakaan aluksi toteuttamaan saamaansa liikuntareseptiä tmv. Lääkärin- tai diabeteshoitajan vastaanotolla saadut ohjeet siirtyvät heikosti käytäntöön. Kyky ymmärtää ja totettaa annettuja ohjeita on valitettavan usein alentunut. Tähän tulisi kohdentaa runsaasti enemmän voimavaroja. Tähän hyödynnettäviä vertaistuen toimintamalleja, jotka eivät sido ammattihenkilöstön resursseja pitkäaikaisesti, esim. "toiminnallinen vertaisuus", "operaatio liikuntakaverit" , kulttuuripajamalli jne. Näiden toimintojen koordinointikeskuksia tulee olla (ovat) juuri paikallistason yhdistykset ja toimijat, jotka eivät toimi markkinalähtöisesti, ja jotka osaavat ja pyrkivät löytämään mielenterveys- ja päihdeongelmia kohdanneille yksilöllisiä osallisuuden muotoja/mahdollisuuksia, yksilön omista lähtökohdista sopiviksi. Kyseiset toiminnat tarvitsevat kuitenkin riittävät tila- henkilö- ja toimintaresurssit -> pitkäjänteiset taloudelliset edellytykset. Vuoropuhelu kunnan ja maakunnan kanssa edistää sitä, että kohderyhmän ajantasaiset tarpeet tulevat esille ja toisaalta, rahoittaja (kunta/maakunta??) voi osallistua toiminnan suunnitteluun ja ohjaukseen kumppanina.

  • Suomen historiassa kansansivistys eli koulu on ottanut useinkin ja tälläkin hetkellä huolekseen kansanterveydelliset asiat. Aikanaan sylkemisen lopettaminen opetettiin koulussa ja samoin käsien peseminen. Tällä hetkellä kouluissa on Liikkuva koulu hanke, jotta suomalaiset lapset, joita ei ymmärretä ja osata kotona pistää ulos leikkimään tietsikan äärestä, saisivat liikuntaa edes koulupäivän aikana. Samoin uuteen opetussuunnitelmaan lisättiin mielenterveystaitojen opettelu. Kulttuuripuolella voitaisiin hyvinkin järjestää verenpainetta alentavia taidenäyttelyitä, tunnelukkoja avaavia elokuvanäytöksiä, kirjastoissa luentoja ihmisyyden saloista ja konserttisaleissa hyvinvointikonsertteja yms. ja niin, että niissä olisi vähävaraisemmankin mahdollista käydä. Tällä hetkellä Suomessa kulttuuri on eliittilaji. Kirkkojenkin konsertit ovat pitkälti maksullisia, kun väki on eronnut kirkosta siihen malliin.
    Ihmisen mielellä on merkittävä vaikutus kokonaishyvinvointiin, joten nämä hankkeet ovat merkittäviä.

  • Kelan kuntoutus pitää saada mukaan poikkisektoriaaliseen toimintaan. Tällä hetkellä Kelan hallinnolliset säännöt rajaavat kuntoutusta keinotekoisesti. esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeellä oleva ei voi saada psykoterapiaa, vaikka hänellä voisi olla mahdollisuus sen avulla kuntoutua opiskelemaan ja työhön. Myös ikäraja on keinotekoinen, kun eläkeikä kooko ajan nousee ja 70-vuotiaista tulee vanhempia jne.
    Järjestöjen merkitys toiminnan kehittäjinä, asiantuntijoina, vertaistuen ja kokemusasiantuntijuuden turvaajana on tärkeä. Se pitää turvata perusrahoituksella, muullakin kuin projektirahoituksella.

  • Ennen kaikkea olisi nykyist' paremmin otettava huomioon potilaan oma näkemys ja tahto.

  • Hyviä pointteja ja ehdotuksia. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että näissä palveluissa huomioitaisiin muiden sektoreiden lisäksi myös kirkko yhtenä yhteistyökumppanina. Kirkon piirissä, erityisesti diakoniatyössä tehdään myös paljon töitä mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien kanssa. Yhteistyötä voisi lisätä ja kehittää.

  • LAAJA-ALAINEN YHTEISTOIMINTA ON EDELLYTYS SOTE-PALVELUIDEN ONNISTUMISELLE