TEEMA: Päivystys

Kiireelliseen hoitoon päihde jamielenterveys osaamista ehdottomasti. Jonoja tuskin saa pienennettyä millään tavalla,paitsi jos päivystykseen tulisi erikseen mielenterveys ja päihde asiakkaille oma päivystys,jossa olisi psykiatri ja päihdelääkäri ei siis yleislääkäri. Päihdeasiakkaat kokevat tulevansa leimatuksi ellei ymmärrystä ole esim. miten kohtaat heidät!!!!

Päivystys kaipaa ehdottomasti kriteerit mielenterveyspotilaita varten. On selvää, että potilaat hoidetaan kiireeellisyysjärjestyksessä. Mutta jos viillellyt erittäin ahdistunut nuori joutuu odottamaan täpötäydessä odotushuoneessa yhtä kauan kuin nuhakuumepotilas, eli monia tunteja, niin prioriteetit eivät ole kohdillaa

Itsetuhon seurauksena oleviin viiltelyihin yms pitäisi saada nopeutusta hoitoon pääsemisellä sillä täydessä huoneessa haavat käsissä kun ihmiset kyselee kokoajan on erittäin ahdistavaa olla ja taustalla jo valmiiksi ahdistusta siinä tilanteessa. Myös henkilökunta jotka tikkaavat ja hoitavat fyysiset oireet pitäisi kouluttaa siihen miten kohdata itsetuhoinen henkilö.
Esim itselle on kieltäydytty puudutuksen antamisesta tikattaessa koska olin itse aiheuttanut haavani ja lääkäri tiuski kun oli mennyt jo 6 tuntia vaikka olin ne odottanut päivystyksessä.

Päivystyspisteissä asiakkaan hoidon tarpeen arvioinnin ja palvelutarpeen kokonaisarvioinnin voivat tehdä yhdessä ammattilainen ja omista sairauksistaan toipunut tehtävään koulutettu kokemusasiantuntija. Kokemusasiantuntijuus on erityisen tarpeellista esimerkiksi päihde- ja mielenterveystyössä.

Kokonaisuudessaan psyykkisten ongelmien hoito on saatava samalle tasolle somaattisen hoidon kanssa. On käsittämätöntä, että potilaat eivät saa edes käypähoito suositusten mukaista hoitoa. Erityisen suuri vaje on erilaisten psykoterapeuttisen menetelmien kohdalla. Näiden rahoitus pitäisi siirtää nopeasti kokonaisuudessaan terveydenhuollon vastuulle (maakunnan, jos järjestelmä uudistus toteutuu). Kela on täysin turha ja hidastava lenkki hoidon toteutuksessa . Olisi vaikea kuvitella, että syöpäpotilas joutuisi odottamaan lääkityspäätöstä kuukausi ja että hoidon kestoa tai intensiiteettiä rajaisi joku hallinnollinen tekijä eikä potilaan tarve.

Onko nro 112 se ensimmäinen ja viimeinen joka tulee hädän hetkellä mieleen jos on yksin ja haluaa kuolla,toisinsanoen lopettaa tuskan ja muuttaa jotain jotta saisi elämästään siedettävämmän.Muuta ei tule mieleen jos tietoja erilaisista avunhakemisista ja sen saamisista ei ole tavoittanut kaikkia,vaikka jotkut pitävätkin sitä niin itsestäänselvänä että jos sen mainitsee niin katsotaan kuin avaruudesta pudonnutta oloita.

Tärkeitä asioita ehdottomasti. Keskussairaalapäivystyksessä (Pkks) on psykiatrian tehoavon työpari käytössä arvioimassa psyykeasiakkaan tilaa yleislääkärin tukena. Ongelmana on kuitenkin pitkät odotusajat ja muiden päivystyksessä olevien seassa. Ahdistunut ja levoton psyykkisesti oireileva voi lähteä kesken odotuksen pois, kun kokee ettei saa apua, ei jaksa odottaa eikä jaksa arvioida tilaansa niin laaja-alaisesti. Tehoavon arviot vaihtelevat liian paljon riippuen siitä, ketkä ovat työvuorossa kuin yhtälailla, millaisen vaikutelman potilas antaa tai potilaasta saa. Nuoria aikuisia, jotka tulevat yksin päivystykseen laitetaan kotiin selviytymään yksin, vaikka olisi psyykkisesti huonossa kunnossa. Samassa tilanteessa, jos esim. vanhemmat mukana selvittämässä tilannetta tarkemmin, voi päästä hoitoon. Tällaisesta on liikaa kokemusta! Tehoavo asiakkaan tukena jo ennen päivystystä on hyvä. Sitä pitää kehittää kaikkialle. Toimivuus ei vaan ole aina hyvä, tehoavoon soittaja ei saakaan apua tai tukea. Riippuu taas puhelimeen vastaajasta, millaista apua saa. Liian usein sanotaan: Ota tarvittavaa lääkettä, vaikka on jo kaikki ottanut. Tai mene nukkumaan. Soitamme sinulle myöhemmin, mutta soittoa ei tule...Eli hyvätkin järjestelmät pitää saada vedenpitävän toimiviksi.

Lasten kanssa työskenteleville pakollista koulutusta, jossa ohjataan tunnistamaan mielenterveysongelmia sekä lapsilla että huoltajilla. Ja tämän jälkeen matalan kynnyksen järjestelmä esim. Vantaan perhekoutsit malli, johon päiväkodin henkilökunta ja opettajat voivat vinkata vanhempia menemään.
Nuorille matalankynnyksen aina-auki päivystyksiä, joista tiedotetaan koko otantaa yläasteilla, lukioissa, amiksissa ja kadulla, niille joilla ei ole koulukontaktia.
Joku taloudellinen tukijärjestelmä siihen, että ihminen voi mennä yksityiselle puolelle hakemaan apua, jos varoja on sen verran, että pystyy, mutta on oikeudenmukaista saada tukea, jos ei pääse julkiselle ja hätä on suuri.

Pahoin pelkään, että nämä suositusten mukaiset toimet tulevat olemaan riittämättömiä. Olennainen ja ratkaistavissa oleva ongelma on juurikin tämä ja palveluita pitäisi saada myös lähempää. Näillä päihde ja mielenterveyskuntoutujilla erityisesti voi olla isoja kynnyksiä hakeutua hoitoon ja jos palvelut ovat kauempana, kynnys kasvaa:
"Harventuneen päivystysverkon myötä matka lähimpään päivystyspisteeseen kasvaa, ja ensihoitoyksiköiden rooli kasvaa. Tämä saattaa estää erityisesti heikoimmassa asemassa olevien pääsyä päivystykselliseen arviointiin ja hoitoon."

TÄRKEÄTÄ ON ETTÄ PÄIVYSTYS ON HELPOSTI SAAVUTETTAVISSA, ASIANTUNTIJUUS, HENKILÖKUNTA RIITTÄVÄN AMMATTITAITOISTA JA MOTIVOITUNEITA. PÄIVYSTYKSESSA KIIREEN KESKELLÄ OLTAVA TILAA MYÖS PSYKOSOSIAALISELLE ENSIAVULLE