Äitiyslain säätämisen ja hedelmöityshoitolain muuttamisen vaikutuksista ei ole tehty lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointia.
Aloitteen kohdassa 3.1.1 ”Vaikutukset lapsiin” https://goo.gl/h3413g esitetty asia ei ole sisällöltään sellainen, mitä lapsiin kohdistuvilla vaikutusten arvioinnilla säädösten valmistelussa tarkoitetaan.
Katso myös: https://www.otakantaa.fi/fi/hankkeet/199/osallistu...
Aloitteessa ei ole millään tavalla mainittu minkälaisia kielteisiä vaikutuksia ehdotettujen lakien säätämisestä voisi seurata.
Aloitteen mukaisten lakien säätäminen tulisi todennäköisesti lisäämään sellaisten lasten määrää, jotka eivät saisi olla isänsä ja äitinsä yhdessä hoidettavana.
Jos noin käy, niin kyseisten lakien säätäminen ei olisi lapsen edun mukaista, jota YK:n Lapsen oikeuksien sopimus edellyttää: ”Kaikissa - - lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu”.
Vastoin aloitteessa väitettyä, aloitteen mukaiset lait eivät aina turvaisi kahden naisen hoidettavana olevan lapsen yhdenvertaisuutta suhteessa muihin perherakenteisiin.
Esimerkiksi kahden naisen hoidettavana oleva lapsi ei saa olla isänsä hoidettavana, kuten on yleensä tilanne miehen ja naisen perheessä hoidettavana olevan lapsen kohdalla.
Mikäli lapselle vahvistettaisiin aloitteen mukaisesti kaksi naista vanhemmiksi, niin lapselle ei voitaisi sen jälkeen enää koskaan vahvistaa isää, vaikka lapsen biologinen äiti ja isä sekä heidän 15-vuotta täyttänyt lapsi niin haluaisivat. Tämä olisi heikennys nykytilaan verrattuna.
Hyvin tehdyssä vaikutusten arvioinnissa selostettavat vaikutukset käsittelevät ehdotettujen säännösten soveltamisesta johtuvia tosiasiallisia lyhyt- ja pitkäaikaisia, välittömiä ja välillisiä, myönteisiä ja kielteisiä, kertaluonteisia ja toistuvia tai tilapäisiä ja pysyviä seurauksia. Äitiyslaki-aloitteessa esitetyt vaikutukset eivät täytä edellä esitettyä.
Lakivaliokunnan äitiyslakia koskevassa aloitteen tekijöiden julkisessa kuulemistilaisuudessa 16.2.2017 ei käyty keskustelua yhdenkään aloitteessa säädettäväksi ehdotetun muutoslain vaikutuksista. Kuulemistilaisuudessa Juha Jämsä väitti, että ”Lapsivaikutusten arviointi on tehty osana valmistelua”. Kuitenkaan aloitteen kohdassa 3.1.1 ”Vaikutukset lapsiin” esitetty ei ole sisällöltään sellainen, mitä lapsiin kohdistuvilla vaikutusten arvioinnilla säädösten valmistelussa tarkoitetaan.
Lapsiin kohdistuvilla vaikutuksilla tarkoitetaan suoria ja epäsuoria vaikutuksia, joita päätöksellä on lapsiväestön tai sen osan jokapäiväiseen elämään. Vaikutusarvioinnissa tulee selvittää yleisesti, edistääkö hanke ja miten lapsen etua sekä tunnistaa ennakolta erityisesti lasten kannalta kielteiset vaikutukset, jotta ne voitaisiin välttää.
Vaikutusten arvioinnilla ei tarkoiteta mielipiteitä vaan selvitystä, joka toistettunakin tuottaa samat tulokset ja jossa tulokset perustuvat loogiseen ja riittävän kattavaan analyysiin. Lapsiin kohdistuvia vaikutuksia tulee tarkastella seuraavien seikkojen suhteen: terveys, ihmissuhteet, asuminen ja liikkuminen, arjen sujuvuus, osallistuminen ja tasa-arvo. Välillisesti lapsiin voivat vaikuttaa myös muutokset perheen taloudessa ja palveluissa, yhteisö- ja aluetason muutokset sekä sosiaalisia suhteita koskevat seikat.
Lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös lasten omien mielipiteiden selvittäminen.
Aloitteen vaikutusten arvioinnin pitää kattaa kaikki aloitteessa säädettäväksi ehdotetut lait.
Aloitteeseen jo ennalta myönteisesti suhtautuneet ja lakivaliokunnalle lausunnon antaneet Ihmisoikeusliitto ry, Lastensuojelun Keskusliitto ry ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry ovat esittäneet lausunnoissaan asioita aloitteen menestymisen kannalta myönteisellä tavalla (mielipiteitä ilman vahvaa perustelua) ilman minkäänlaista analyysia tai kritiikkiä aloitetta kohtaan. Ikään kuin aloitteessa esitetyt lakiehdotukset olisivat vailla minkäänlaista epäkohtaa.
Aloitteessa todetaan ”Lapsen etu puoltaa lainsäädännön kehittämistä siten, että lapsen äidin naispuolinen kumppani voidaan vahvistaa lapsen toiseksi vanhemmaksi, jos naispari on hankkinut lapsen yhteisymmärryksessä hedelmöityshoidoilla eikä siittiöiden luovuttajaa voida vahvistaa lapsen isäksi.”
Tuossa tarkoitetun asian toteutuminen ei edellytä äitiyslain säätämistä, koska asia voitaisiin ratkaista muuttamalla olemassa olevia lakeja.
Aloitteen mukaan äitiyslaki nopeuttaa ja selkeyttää vanhemmuuden vahvistamismenettelyä ja turvaa lapsen oikeutta kahteen vanhempaan. Äitiyslakiehdotuksen 2 luvussa kerrotaan äitiyden selvittämisen menettelyistä. Tuon luvun tekstistä voi todeta, että äitiyslain mukainen vanhemmuuden vahvistamismenettely voi olla käytännössä erittäin mutkikas ja raskas. Äitiyslain väitetään turvaavan lapsen oikeutta kahteen vanhempaan. Vastaavaan tulokseen voidaan päästä muuttamalla olemassa olevia lakeja.
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (SopS 60/1991) 3 artiklassa määrätään, että lainsäädäntöelimien toiminnassa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Myös YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (SopS 68/1986) vanhemmuutta koskevassa 16 artiklassa määrätään, että kaikissa tapauksissa lasten edut ovat ensisijaisia. Lapsen edun turvaaminen lailla on olennaisen tärkeää, koska lapsi ei voi muiden osapuolten tavoin itse valvoa etujaan.
Adoptiomenettely on lapsen edun mukaista, koska se toimii adoptiovanhemmuuden esteettömyysselvityksenä. Ei-synnyttävän naisen pelkkä suostuminen hedelmöityshoitoon yhdessä synnyttävän äidin kanssa ei ole esteettömyysselvitys. Se ilmaisee vain henkilön oman suostumuksen asiaan.
Adoptio on lapsen edun mukainen ratkaisu verrattuna aloitteessa esitettyyn ratkaisuun, koska adoptiossa tehdään kolmannen osapuolen toimesta selvitys.
Aloitteessa esitettyjä epäkohtia on mahdollisuus korjata adoptiolakia muuttamalla.
Sellainen laki, joka lähtökohtaisesti ja suunnitelmallisesti mahdollistaa lapsen oikean vanhemman (jonka geenejä lapsi kantaa koko elämänsä) syrjäyttämisen, on YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen vastainen. Suomi on sitoutunut noudattamaan ko. sopimusta.
Nykytilan mukaan naisparin ei-synnyttävä osapuoli voi adoptoida äidin lapsen perheensisäisen adoptiomenettelyn avulla. Jos lapsi syntyy parisuhteensa rekisteröineelle naisparille, adoptioprosessi voidaan laittaa alulle jo raskauden aikana ja adoptio toteuttaa välittömästi, kun lapsi on syntynyt, mikäli parisuhde on rekisteröity 10 kuukautta ennen lapsen syntymää. Muissa naisparin tilanteissa adoptio voidaan vahvistaa, kun kahdeksan viikon harkinta-aika on kulunut. Tätä kahdeksan viikon harkinta-aikaa noudatetaan myös, jos luovuttaja/biologinen isä on tiedossa.
Adoptiomenettelyä on äitiyslaki-kansalaisaloitteen tekijöiden toimesta kuvailtu nöyryyttäväksi, mutta asiaa ei ole kunnolla perusteltu. Mikä siitä tekee nöyryyttävän, kun tämän aloitteenkin mukaan rinnakkaisäitiys on peruttavissa kuukauden sisällä lapsen syntymän jälkeen?
Adoptiomenettely on lapsen edun mukaista, koska se toimii adoptiovanhemmuuden esteettömyysselvityksenä.
Koska kaikilla lapsilla on ensisijainen oikeus luonnollisiin vanhempiinsa, eli äitiinsä ja isäänsä, on tarkoituksenmukaista, että äidin puolison vanhemmuuden vahvistamista edeltää esteettömyysselvitys -> adoptio. Ei-synnyttävän naisen pelkkä suostuminen hedelmöityshoitoon yhdessä synnyttävän äidin kanssa ei ole esteettömyysselvitys, koska tämä ilmaisee ainoastaan henkilön suostumuksen asiaan.
Äitiyslaki lisäisi isättömien lasten määrää
@suvi
26. januari 2018 klockan 22.07.35
Esitetty äitiyslaki on ainoastaan niitä naispareja varten, jotka tulevaisuudessa tulevat päättämään etteivät halua lapselle isää. "Palkinnoksi" tästä valinnasta naispari välttyy "pitkältä, raskaalta, loukkaavalta ja nöyryyttävältä prosessilta". Tämä on omiaan houkuttelemaan jälkikasvusta haaveilevia naispareja valitsemaan hedelmöityshoidot, joissa käytetään sellaisia sukusoluja, joiden luovuttaja on kieltänyt isyyden vahvistamisen. Miksi kukaan niistä naispareista, joiden mielestä isä/isyys on korvattavissa, enää lain voimaantulon jälkeen päätyisi käyttämään sellaisten luovuttajien sukusoluja, jotka eivät ole kieltäneet isyyden vahvistamista?
Monimuotoiset perheet -verkoston projektipäällikkö Anna Moring on todennut, että sisäisen adoption prosessi yhä säilyy niissä tapauksissa, joissa käytetään sellaisten luovuttajien sukusoluja, jotka eivät ole kieltäneet isyyden vahvistamista. Mutta, ketä ovat nämä naisparit, jotka vielä äitiyslain säätämisen jälkeen valitsisivat tällaiset sukusolut? Onko heitä olemassakaan?
Äitiyslain promoaminen ja suosio osoittavat, että kyseiselle laille on tilausta. Toisin sanoen, on selvästikin olemassa naispareja, jotka a) eivät halua lapselle isää, ja b) ovat empineet raskautumishankkeen aloittamista, johtuen lapsen syntymän jälkeisestä "pitkästä, raskaasta, loukkaavasta ja nöyryyttävästä" sisäisen adoption prosessista. Nyt, jos äitiyslain voimaantulon myötä nämä haittapuolet poistuvat, on odotettavissa iso ryntäys sellaisiin hedelmöityshoitoihin, jotka mahdollistavat äitiyslain soveltamisen. Näin äitiyslain säätäminen tulisi lisäämään suunnitellusti isättömiksi syntyvien lasten määrää.
Jos äitiyslaki tulee voimaan, seuraa siitä hedelmöityshoitokustannusten korvaamisvaatimus yhteiskunnan verovaroilla. Tässä vaiheessa tullaan vetoamaan yhdenvertaisuuteen heteropareihin nähden. Jos ja kun hoidoista tulee vieläpä ilmaisia, vähentynee niiden naisparien määrä entisestään, jotka näkisivät vaivaa etsiäkseen tulevan lapsen isäksi kumppanuusvanhemman ja sopiakseen kumppanuusvanhemmuuden pelisäännöistä. Useat näkevät vaivattomampana ja riskittömämpänä vaihtoehtona sen, ettei mukana ole kolmansia tai neljänsiä osapuolia.
Sen jälkeen kun lapsen isättömyyteen johtavia hedelmöityshoitoja tarjotaan ilmaiseksi kaikille naispareille, tullaan yhdenvertaisuuteen vetoamalla vaatimaan myös sijaissynnytysjärjestelyjen laillistamista miespareille, mikä puolestaan johtaa äidittömien lasten määrän lisääntymiseen.
Oikeusministeriön työryhmän lausunnossa äitiyslaki-asiasta sanottua
@Timo_Lehtonen
26. januari 2018 klockan 22.57.39
Äitiyslaki-kansalaisaloitteen (KAA 3/2016) allekirjoittaneet esittävät aloitteessa, että äitiyslaki ja eräät siihen liittyvät lait säädetään oikeusministeriön valmisteleman esitysluonnoksen mukaisesti.
Kyseinen ministeriön esitysluonnos perustuu asiaa syksyllä 2014 valmistelleen ministeriön työryhmän mietinnölle (OM: Mietintöjä ja lausuntoja 50/2014) ja siitä saadulle lausuntopalautteelle.
Viite 1: Äitiyden sääntely. Äitiyslakityöryhmän mietintö - Oikeusministeriö - Mietintöjä ja lausuntoja 50/2014 http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/76563
Viite 2: Äitiyden sääntely. Lausuntotiivistelmä - Oikeusministeriön - Mietintöjä ja lausuntoja 5/2015 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/76572
Seuraavassa on otteita edellä mainitusta oikeusministeriön lausuntotiivistelmästä 5/2015.
Hyvin monet lausunnonantajista tuovat esiin, että pidemmän aikavälin tavoitteena tulisi olla yhteinen vanhemmuuslaki, jossa säädettäisiin sekä äitiydestä että isyydestä.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto toteaa, että äitiyslakityöryhmän toimikausi on ollut erittäin lyhyt eikä työryhmä ole pystynyt riittävän laajasti arvioimaan naisparien äitiyttä koskevan oikeudellisen sääntelyn kysymyksiä.
Kommentti 26.1.2018: Ei ole järkevää eikä perusteltua säätää itsenäistä äitiyslakia.
Työryhmän ehdottama äitiyslaki ja muut ehdotetut lainsäädäntömuutokset jatkavat kehitystä, jonka mukaan vanhemman sukupuolella ei ole merkitystä.
Tämä linjavalinta sivuuttaa kahden eri sukupuolta olevan vanhemman, isän ja äidin, tärkeän merkityksen lapsen kehitykselle.
Kommentti 26.1.2018: Lainsäätäjä toimii vastoin YK Lapsen oikeuksien sopimuksen periaatetta, jos se säätää aloitteen mukaisen äitiyslain, joka edesauttaa naisia hankkimaan ilman isää kasvavia lapsia.
Lounais‐Suomen maistraatti huomauttaa, että näyttökysymysten osalta maistraatin arvioitavaksi tulee, onko naispari antanut yhdessä suostumuksensa hedelmöityshoitoon ja onko lapsi syntynyt hoidon tuloksena. Periaatteessa oikeuslääketieteellisellä tutkimuksella olisi mahdollista saada selville, onko lapsi saanut alkunsa hedelmöityshoidosta.
Tätä mahdollisuutta lainsäädäntöön ei kuitenkaan olla sisällyttämässä.
Oikeuslääketieteellisen selvityksen puuttuminen estää käytännössä äitiyden vahvistamisen niissä tapauksissa, kun selvittämispöytäkirjasta käy ilmi, että lapsi on voinut saada alkunsa myös muuta kautta kuin hedelmöityshoidoista.
Kommentti 26.1.2018: Aloite on puutteellinen. Ei ole järkevää eikä perusteltua säätää itsenäistä äitiyslakia.
Osa lausunnonantajista katsoo, että äitiyden tunnustamisen tulisi olla mahdollista myös koti‐inseminaatiolla syntyneiden lasten osalta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos katsoo, että naisparit, jotka hankkivat lapsen koti‐inseminaation avulla, ovat eriarvoisessa asemassa klinikkahoitoja hankkivien kanssa.
Kommentti 26.1.2018: Aloitteen mukainen laki olisi syrjivä! Ei ole järkevää eikä perusteltua säätää syrjivää äitiyslakia.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toteaa, että lakiesitys jättää ulkopuolelle apilaperheet, joissa naispari ja mies tai nais‐ ja miespari perustavat perheen ja hankkivat yhteisen lapsen.
Siittiöiden luovuttaja ei voi saada vahvistusta lapsen isyyteen, vaikka isyyden vahvistaminen olisi kaikkien vanhempien tahto.
Lapselle ei siis olisi mahdollista saada perheen äitien lisäksi myös tunnustettua isää.
Kommentti 26.1.2018: Aloitteen mukainen laki olisi syrjivä! Ei ole järkevää eikä perusteltua säätää syrjivää äitiyslakia.
Nykyään perheellä on mahdollisuus valita, vahvistetaanko lapsen biologinen isä lapsen isäksi vai vahvistetaanko sosiaalisen äidin vanhemmuus.
Työryhmän ehdotuksen mukaan tulevaisuudessa isyyttä ei voisi tässä tilanteessa koskaan vahvistaa.
Kommentti 26.1.2018: Aloitteen mukainen laki olisi syrjivä! Ei ole järkevää eikä perusteltua säätää syrjivää äitiyslakia.
Helsingin kaupunki toteaa ehdotetun 11 §:n osalta, että koska käytännössä voi tulla tilanteita, että nainen ei suostu osallistumaan äitiyden selvittämisen lainkaan, on kanteen nostamiseksi asetettu kynnys "voidaan pitää todistettuna" asetettu liian korkealle.
Ehdotettu on myös ristiriidassa ehdotetun lain 28 §:n kanssa, jonka mukaan vastaajaksi on haastettava se, jonka voidaan olettaa olevan lapsen 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu äiti.
Kommentti 26.1.2018: Aloite on puutteellinen. Ei ole järkevää eikä perusteltua säätää huonoa äitiyslakia.
Tampereen kaupunki toteaa, että mikäli naisparien oikeutta tunnustaa äitiys laajennetaan ehdotetulla tavalla, olisi tarkoituksenmukaista miettiä uutta käytäntöä asian selvittämiseksi ja voimaansaattamiseksi.
Käytännön näkökulmasta asiakirjojen siirtäminen kunnan sisällä neuvolatoiminnasta lastenvalvojien luokse ei ole perusteltua.
Tampereen kaupunki pyytää lisäksi harkitsemaan, onko potilaan luottamuksellisen hoitosuhteen turvaamiseksi tarkoituksenmukaista saattaa neuvolan työntekijä ja potilas tilanteeseen, jossa neuvolan työntekijä joutuu harkitsemaan oikeudellisesti tunnustuksen asianmukaisuutta ja hyväksyttävyyttä.
Kommentti 26.1.2018: Aloite on huono. Ei ole järkevää eikä perusteltua säätää huonoa äitiyslakia.
Äitiysneuvolassa tapahtuvan äitiyden tunnustamisen tulisi painottua Suomessa hedelmöityshoitoa saaneisiin naispareihin, jolloin on saatavilla myös kirjalliset todistukset hedelmöityshoidosta sekä äidin kumppanin
antamasta suostumuksesta hoitoon.
Kommentti 26.1.2018: Aloite on huono. Ei ole järkevää eikä perusteltua säätää huonoa äitiyslakia.
Espoon käräjäoikeus toteaa kuitenkin, että ne perheet, joissa lapsi ei ole saanut alkunsa hedelmöityshoidolla, jäisivät vielä hakemaan perheen sisäistä adoptiota.
Kaikki eivät hedelmöityshoitoja mietinnön mukaan niiden kalleuden takia käyttäisi.
Käräjäoikeus kysyy, onko vaarana se, että lapset joutuvat keskenään eriarvoiseen asemaan.
Kommentti 26.1.2018: Aloitteen mukainen laki olisi syrjivä! Ei ole järkevää eikä perusteltua säätää syrjivää äitiyslakia.
Esityksen katsotaan edistävän yhdenvertaisuutta sen vahvistaessa naisparin vanhemmuutta suhteessa eri sukupuolta oleviin vanhempiin.
Seta ry toteaa, että esitys parantaa naisparien asemaa merkittävästi, mutta valitettavasti vain yhdessä perhetilanteessa.
Suomen Asianajajaliitto toteaa hedelmöityshoidoista annettua lakia koskevan muutosehdotuksen osalta, että vaikka ehdotuksen katsotaan edistävän naisparien yhdenvertaisuutta suhteessa eri sukupuolta oleviin pareihin, se itse asiassa korostaa epätasa-arvoa naisparin ja miesparin kesken.
Joissain tilanteissa naisparin yhteistä lapsen saantia edistetään suhteettomasti suhteessa miespariin.
Kommentti 26.1.2018: Aloitteen mukainen laki olisi syrjivä! Ei ole järkevää eikä perusteltua säätää syrjivää äitiyslakia.
Suomen Asianajajaliitto kysyy, että kun toinen äiti ei voi olla lapsen biologinen vanhempi, niin miksi hänelle pitäisi vahvistaa äitiys samalla tavalla kuin isyyslaissa vahvistetaan isyys biologiselle isälle.
Luonnollisempaa ja ymmärrettävämpää on, että biologisen äidin naiskumppanin vanhemmuus vahvistetaan adoptiolla.
Silloin ei vahvisteta ”äitiyttä”, vaan vanhemmuus.
Mikäli parisuhteen osapuolet ovat sitoutuneita toisiinsa ja syntyvään lapseen, voitaisiin myös edellyttää parisuhteen rekisteröintiä vanhemmuuden vahvistamiseksi.
Terminologisesti olisi parempi kutsua toista samaa sukupuolta olevaa vanhempaa vanhemmaksi tai löytää vastine joidenkin Pohjoismaiden termille medmor.
Kommentti 26.1.2018: Aloite on huono. Ei ole järkevää eikä perusteltua säätää huonoa äitiyslakia.
Suomen Asianajajaliitto katsoo, että ei ole tarpeen säätää erillistä äitiyslakia.
Tarvittavat muutokset olisi mahdollista tehdä isyyslakiin, adoptiolakiin ja muihin asiaan liittyviin lakeihin.- - Hedelmöityshoitoihin osallistuneet naisparit voitaisiin esimerkiksi vapauttaa adoptioneuvonnasta.
Kommentti 26.1.2018: Ei ole järkevää eikä perusteltua säätää itsenäistä äitiyslakia.