Alla esitetty Sateenkaariperheet ry:n eriävä mielipide oikeusministeriön äitiyssääntelytyöryhmän mietintöön (50/2014) kertoo minkälaisia asioita sateenkaariväki mm. haluaa mukaan perhelainsäädäntöön.
Kun tuon tekstin sanomaan perehtyy, niin on helppo todeta, että ei ole järkevää eikä perusteltua säätää Äitiyslaki-kansalaisaloitteessa (KAA 3/2016) ehdotettuja lakeja.
Viite: Äitiyden sääntely. Äitiyslakityöryhmän mietintö - Oikeusministeriö - Mietintöjä ja lausuntoja 50/2014 http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/76563
Sateenkaariperheet ry - Eriävä mielipide äitiyssääntelytyöryhmän mietintöön
Äitiyssääntelytyöryhmän esittämät uudistukset ovat naisparien lasten oikeusturvan näkökulmasta tarpeellisia, mutta riittämättömiä:
Vanhemmuusolettamaa sovellettava myös naispareihin
Nykyisen ja hallituksen kesällä esittämän uuden isyyslain perussääntö isyyden vahvistamiseen on vahvistaa lapsen synnyttäjän aviomies lapsen isäksi suoraan lain nojalla, soveltaen ns. isyysolettamaa.
Periaate lähtee oletuksesta, että lapsi on aviomiehen biologinen jälkeläinen.
Kuitenkaan näin ei aina ole.
Tästä huolimatta isyysolettaman perusteella vahvistettua vanhemmuutta on ydinperheen ulkopuolelta ollut aiemmin mahdotonta haastaa, hallituksen uuden esityksen mukaan tämä on mahdollista, mutta vain hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa.
Isyysolettaman vahvuutta on perusteltu perheen ja lapsen olosuhteiden turvaamisella.
Toisin sanoen on katsottu, että vaikka vahvistettu isyys ei aina vastaa biologista periytyvyyttä, on lapsen ja perheen edun mukaista turvata sosiaalisin perustein syntynyttä vanhemmuutta.
Tätä lapsen ja perheen suojelun periaatetta työryhmä ei halunnut soveltaa naisparien perheisiin, ja naispareille ehdotetaan pelkästään mahdollisuutta äitiyden tunnustamiseen samalla tavalla kuin avoliitossa elävä isä voi tunnustaa isyytensä.
Tämä ratkaisu tarkoittaa sitä, että naisparien perheissä muodostunutta tosiasiallista perhe-elämää ei suojella vastaavalla tavalla kuin eri sukupuolta olevien parien tosiasiallista perhe-elämää suojellaan.
Naisparin perheessä sosiaalisen äidin vanhemmuus voidaan vahvistaa ainoastaan siinä tilanteessa, että lapsi on saanut alkunsa hedelmöityshoidoissa sosiaalisen äidin suostumuksella.
Missään muussa tilanteessa vanhemmuutta ei voida äitiyslain nojalla vahvistaa.
Sen sijaan avioliitossa elävän eri sukupuolta olevan parin perheessä kaikista mahdollisista tilanteista alkunsa saaneet lapset vahvistetaan aviomiehen lapsiksi.
Työryhmän esitys on tältä osin räikeästi yhdenvertaisten mahdollisuuksien periaatteen vastainen.
Missään Euroopan maassa ei vielä sovelleta vanhemmuusolettamaa naispareihin, mutta tarve on tiedostettu monessa maassa ja uudistus on valmisteilla ainakin Ruotsissa ja Alankomaissa.
Työryhmän enemmistö perustelee vanhemmuusolettamasta luopumista sillä, ettei naisparien kohdalla oletettua vanhemmuutta voida kumota geneettisen polveutumisen puuttuessa, kuten isyyden osalta voidaan toimia, sekä olettaman perusteella äidiksi tulevan henkilön oikeusturvalla.
Työryhmän esiin nostamat huolet ovat ratkaistavissa. Isäksi oletettu henkilö voi saada isyytensä kumotuksi, jos voidaan osoittaa, että lapsi ei ole hänen geneettinen jälkeläisensä.
Vastaavasti äidiksi oletettu henkilö voisi saada äitiytensä kumotuksi, jos voitaisiin osoittaa, että hän ei ole yhteistyössä synnyttäjän kanssa ollut hankkimassa lasta perheeseen.
Yhteisen tahdon osoituksena voisi toimia esimerkiksi hedelmöityshoidoissa annettu suostumus tai vanhempien kesken solmittu aiesopimus.
Laajemminkin olisi tarvetta mahdollistaa juridisesti sitovat aiesopimukset, joilla osapuolet voisivat sopia keskenään sukusolujen käyttämisestä, lapsen vanhemmuuden vahvistamisesta ja huoltajuudesta jo ennen lapsen alulle saattamista.
Mahdollisuutta voisivat käyttää esimerkiksi sellaiset sateenkaariperheet, joissa mies- ja naispari yhdessä saavat lapsia.
Tunnustamismahdollisuus ulotettava myös koti-inseminaatiotilanteisiin
Työryhmä perustelee koti-inseminaatiotilanteiden jättämistä tunnustamismenettelyn ulkopuolelle sillä, että koti-inseminaatioiden katsotaan johtavan ristiriitatilanteissa vaikeisiin todistelua koskeviin kysymyksiin siitä, kumpi voidaan vahvistaa lapsen toiseksi vanhemmaksi, siittiöiden luovuttaja vai lapsen synnyttävän äidin naispuolinen kumppani.
Kuitenkin jo nykylainsäädäntö mahdollistaa sen, että koti-inseminaatiolla syntyneelle voidaan vahvistaa toinen äiti perheen sisäisen adoption kautta, mikäli tähän on toisen biologisen vanhemman suostumus.
Aivan vastaavasti olisi ollut mahdollista säätää, että koti-inseminaatiolla syntyneen lapsen vanhemmuus voitaisiin tunnustaa, jos tähän on biologisen vanhemman suostumus.
Asia liittyy edellisen kohdan tavoin siihen, että vanhemmille tulisi antaa aiempaa suuremmat mahdollisuudet tehdä sitovia sopimuksia perheen juridisista vanhemmuus- ja huoltajuusjärjestelyistä.
Työryhmän esityksen selkeänä lähtökohtana on, että biologisen isän isyys on ensisijainen suhteessa synnyttäneen äidin puolison äitiyteen.
Tätä periaatetta ei olisi ollut tarvetta muuttaa, vaan biologisen isän suostumus olisi voinut olla edellytys äitiyden vahvistamiselle myös kotiinseminaatiotilanteissa.
Siittiöt luovuttanut mies voitava edelleen vahvistaa isäksi
Hedelmöityshoitolakia joudutaan korjaamaan työryhmän mietinnön mukaisesti, jotta naisparia voidaan hoitaa parina.
Kun naisparia hoidetaan parina, he molemmat voivat antaa hoidolle suostumuksensa, jonka nojalla äitiys voidaan vahvistetaan.
Työryhmän ehdotuksen sivuvaikutuksena naisparien ei enää olisi mahdollista saada hedelmöityshoitoa yhdessä miehen tai miesparin kanssa niin, että mies voitaisiin vahvistaa lapsen isäksi.
Työryhmän esityksen mukaan virallisissa hedelmöityshoidoissa siittiöiden luovuttajaa ei koskaan voitaisi vahvistaa naisparille hoitojen tuloksena syntyvän lapsen isäksi.
Nais- ja miesparit perustavat usein yhdessä lapsiperheen, jossa lapsen vanhemmuutta jaetaan useamman kuin kahden vanhemman kesken.
Nämä ns apilaperheet ovat usein hoitaneet hedelmöityksen hedelmöityshoitoklinikoilla, erityisesti silloin, jos koti-inseminaatio ei ole onnistunut.
Nykyään perheellä on mahdollisuus valita, vahvistetaanko lapsen biologinen isä lapsen isäksi vai vahvistetaanko sosiaalisen äidin vanhemmuus.
Työryhmän ehdotuksen mukaan tulevaisuudessa isyyttä ei voisi tässä tilanteessa koskaan vahvistaa.
Työryhmä perustelee ratkaisuaan sillä, että eri sukupuolta oleva parikaan ei nykyisen hedelmöityshoitolain mukaan voi saada hoitoja sellaisilla luovutetuilla siittiöillä, joiden luovuttaja voidaan vahvistaa lapsen isäksi.
Lakia tulee kuitenkin korjata niin, että turha rajoitus poistetaan myös eri sukupuolta olevilta pareilta.
Vaikka samaa sukupuolta olevien parien kohdalla on luonnollisista syistä johtuen yleisempää, että lapsi hankintaan apilaperheessä, on kuviteltavissa tilanne, jossa eri sukupuolta oleva pari voisi haluta jakaa vanhemmuutta jonkun toisen parin/miehen kanssa niin, että siittiöiden luovuttaja vahvistetaan lapsen isäksi.
Eri sukupuolta olevan avioparin osalta asiaa mutkistaa isyysolettama, jota työryhmä ei kuitenkaan halunnut ulottaa naispareihin.
Isyysolettaman takia avioliitossa eläville eri sukupuolta oleville pareille ei voitaisi antaa mahdollisuutta siihen, että luovuttaja voitaisiin missään tilanteessa vahvistaa lapsen isäksi.
Muiden parien osalta tarvetta tällaiseen rajoitukseen ei ole.
Helsingissä 6.11.2014
Juha Jämsä
toiminnanjohtaja
Sateenkaariperheet ry